sunnuntai 30. joulukuuta 2018

267. Patricia Kaas: Mademoiselle chante... (1988)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Patricia Kaas on yksi harvoista ranskaksi laulavista artisteista, jotka ovat onnistuneet nousemaan supertähdeksi kielialueensa ulkopuolella, myös Suomessa. Hänen ensimmäinen albuminsa julkaistiin viisi vuotta ennen varsinaista kansainvälistä läpimurtoa, mutta se kertoi jo ikäistään kypsemmän laulajan ainutlaatuisesta karismasta. 

Kuten muissakin pohjoismaissa, myös Suomessa ranskankielisellä popmusiikillla ei juurikaan ole ollut pääsyä radioiden soittolistoille myyntilistoista puhumattakaan. Kanadanranskalaisen Céline Dionin (joka englanninkielisen repertuaarinsa vanavedessä on saanut kohtalaista suosiota myös ranskankielisellä tuotannollaan) ohella vain Patricia Kaas on vakavasti lyönyt kiilaa englannin- ja suomenkielisen popmusiikin hegemoniaan. Kaasin suurimman suosion vuodet osuivat 1990-luvun puoliväliin, mutta ensimmäisen kerran muistan kuulleeni hänen ääntään jo 1980-luvun loppuvuosina.
Kaas oli aloittanut uransa jo 1980-luvun alkuvuosina, mutta vasta ranskalaisen popin kultakynän Didier Barbelivienin kirjoittamat kappaleet tekivät hänestä tähden. 20-vuotiaan laulajan ensimmäinen hitti oli Barbelivienin säveltämä Mademoiselle chante le blues vuodelta 1987, jota soitettiin myös Yleisradion keski-eurooppalaista poppia esittelevissä musiikkiohjelmissa. Tuntematon laulaja nousi välittömästi Ranskan popin kärkikaartiin ja hänet palkittiin vuoden parhaana uuteena tulokkaana.

Seuraavan kerran kuulin Patricia Kaasin äänen kesällä 1989, jolloin olin kielikurssilla bretagnelaisessa St. Malon kaupungissa. Näin televisiossa kappaleen Elle voulait jouer cabaret musiikkivideon, joka tuntui kertovan cabaret-tähtenä uransa aloittaneen laulajan oman tarinan. Videossa nuori laulaja unelmoi urasta parrasvalojen loisteessa, mutta päätyy lopulta esiintymään tehdastyöläisille. Didier Barbelivienin säveltämä kappale oli jälleen erinomainen ja sopi Kaasin kypsälle äänelle täydellisesti.
Matkamuistoksi kielikurssilta ostamani Kaasin ensimmäinen albumi Mademoiselle chante... osoittautui laatulevyksi myös muiden raitojensa osalta. Yksi parhaista oli levyn aloittava Mon mec à moi, jonka suomeksi ovat levyttäneet mm. Lea Laven ja Eila Kantola. Lavenin vuonna 1989 tekemä levytys osoittaa, että Kaas oli huomattu Suomessa jo monta vuotta ennen varsinaista läpimurtoa.
Toinen suosikkini on ilmeisen henkilökohtainen D'Allemagne, joka julkaistiin singlenä vain vuosi ennen Berliinin muurin murtumista. Ranskan itärajalla lapsuutensa viettänyt, saksankielen paikallista murretta äidinkieleltään puhunut Patricia oppi ranskankielen vasta kuusivuotiaana. Laulun tekstissä Kaas palaa juurilleen, vanhempiensa kotimaan kamaralle kuvaillen tunnelmia muurin molemmilta puolilta.
Vuonna 1988 Kaas oli kotimaassaan jo supertähti, ja muutamassa vuodessa glamouria tihkuvan laulajan menestys laajeni ympäri Eurooppaa. Viimeistään vuonna 1993 julkaistu kolmas albumi Je te dis vous ylitti kielirajat ja monien muiden maiden lailla siitä tuli suurmenestys myös Suomessa myyden platinalevyn arvoisesti. Didier Barbelivienin ohella Kaasille kirjoittivat lauluja Ranskan muutkin suurnimet, kuten esimerkiksi Jean-Jacques Goldman, jonka säveltämä Il me dit que je suis belle on Kaasin tunnetuimpia lauluja. Hitiksi täällä nousi myös kappale Ceux qui n'ont rien, jonka taustalta löytyy jälleen "kummisetä" Didier Barbelivien.

Kaasin menestys Suomessa kesti muutaman albumin ja suomenvierailun verran, mutta vuosituhannen vaihduttua hänen äänensä Suomessa hiljeni. Kiinnostus Kaasiin heräsi uudelleen lyhyesti vuonna 2009, jolloin hän edusti Ranskaa Eurovision laulukilpailuissa.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

perjantai 21. joulukuuta 2018

266. John Lennon & Yoko Ono/Plastic Ono Band: Happy XMas (War is over)/Listen the snow is falling (single 1971)

John Lennonin ja Yoko Onon lähes 50 vuotta sitten levyttämä joululaulu on joka vuosi yksi soitetuimmista joululauluista ympäri maailman. Phil Spectorin ylitsepursuavasti tuottama joulusingle yhdisti onnistuneesti Lennonin pariskunnan rauhankampanjan jouluiseen tunnelmaan. Happy XMas on yksi niitä joululauluja, joista ei mielestäni kannata tehdä cover-versioita.

"War is over if you want it" -mainostaulut olivat osa John Lennonin ja häneen tuoreen vaimonsa Yoko Onon kampanjaa rauhan puolesta, jonka he aloittivat neljän viikon mittaisella bed-in-"lehdistötilaisuudella" vuonna 1969. Kampanja huipentui kaksi vuotta myöhemmin levytysstudiossa, missä edellämainittu iskulause muodosti loppukliimaksin yhteen Lennonin tunnetuimmista lauluista.

Lennon ja Ono muuttivat New Yorkiin kesällä 1971 saatuaan Lennonin Imagine-albumin valmiiksi. Albumin ja etenkin sen nimikappaleen menestys vakuuttivat pariskunnan siitä, että he voisivat jatkossakin jatkaa rauhanviestin julistamista musiikin keinoin. Happy Xmas, jonka äänitykset alkoivat lokakuussa oli tekstiltään ja tuotantotavaltaan suoraa jatkoa Imagine-albumille.
Lennonit pyysivät singlen tuottajaksi 1960-luvun tuottajaneron Phil Spectorin, joka oli "harjoitellut" joululevyn tuottamista jo kahdeksan vuotta aiemmin albumilla A Christmas gift for you from Philles (kts. edellinen artikkeli). Tämän legendaarisen joulualbumin lisäksi Lennonien innoittajana toimi Spectorin vaimolleen Ronnie Spectorille (The Ronettes -yhtyeestä tunnetuksi tullut Veronica Bennett) tuottama single Try some buy some, jonka mandoliinisovitukseen John oli erityisen ihastunut.

Spector päästi joulumielensä valloilleen, ja kappale kuorrutettiin jousisektiolla, mandoliineilla, kulkusilla ja lapsikuorolla. Muussa yhteydessä yliampuvan runsasta sovitusta olisi pidetty mauttomana, mutta tähän kappaleeseen se sopi erinomaisesti. Tuotannollinen kuorrutus toimi etenkin kertosäkeessä, joka Yokon laulamana olisi muuten ollut vaikea pala suurelle yleisölle. Jouluinen sovitus naamioi hienosti myös sen, että joululaulun sijaan kappale on itse asiassa Vietnamin sodan vastainen protestilaulu.

Jo toista kertaa Spectorin tuottaman joululevyn ajoitus epäonnistui. A Christmas gift for you -albumin kohtaloksi koitui julkaisupäivän osuminen Kennedyn murhapäivään. Lennonien joulusingle puolestaan julkaistiin liian myöhään, että se olisi mahtunut radioiden joulusoittolistoille. Britanniassa julkaisu lykkääntyi vuodella tekijänoikeuskiistojen vuoksi. Single menestyi vain kohtalaisesti ja toivottu jouluhitti siitä tuli vasta jouluna 1980 John Lennonin traagisen kuoleman jälkeen.

Minun suhtautumiseni Johnin ja Yokon joululauluun on aina ollut kaksijakoinen. Eniten kappaleessa minua häiritsee se, että sen melodia on käytännössä varastettu mm. Peter, Paul & Maryn esittämästä kansansävelmästä Stewball. Minun on näinollen vaikea pitää kappaletta erityisen taitavana sävellyksenä. Toinen häiritsevä tekijä on kappaleen lukuisat cover-versiot, jotka kaikki ovat mielestäni enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ja joita nykyään kuulee radiosta alkuperäistä useammin.

Alkuperäisversion kohdalla keskinkertaista lainamelodiaa kompensoi erinomainen levytys. John Lennonin vilpittömän tehokas tulkinta tekee kappaleesta uskottavan ja Yoko Onon laulu sopii hyvin kertosäkeeseen. Levytyksen kruunaa akustisen kitaran, orkesterin ja joulukilkuttimien ympärille rakennettu erinomainen sovitus sekä lapsikuoron laulama "War is over if you want it" vastamelodia.

Singlen b-puolelle sijoitettiin Yoko Onon esittämä ja säveltämä joululaulu Listen the snow is falling.
Happy XMas -kappaleesta on tullut joulun ikivihreä, jota valitettavasti yhä useammin kuulee cover-versioina. Céline Dionin ja Arja Korisevan kaltaiset taitavatkaan laulajat eivät ole onnistuneet tavoittamaan alkuperäislevytyksen uljautta. En olekaan tähänastisessa elämässäni kuullut yhtään onnistunutta versiointia kappaleesta, joka perustuu John Lennonin tulkinnan, hienon sovituksen ja Phil Spectorin muhkean tuotannon saumattomaan yhteispeliin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

265. A Christmas Gift for You from Philles Records (1963)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Kriitikoiden ja toimittajien parhaiden rock-albumien listoilta löytyy omituisuus, joka istuu huonosti Beatlesin, Bob Dylanin. Rollareiden, Marvin Gayen, U2:n ja Joni Mitchellin joukkoon. Tuottajaguru Phil Spectorin vuonna 1963 luoma joululevy ei ensimmäisinä vuosinaan juurikaan herättänyt huomiota, mutta pikkuhiljaa sen arvostus nousi ja viimeistään vuoden 1972 uusintajulkaisu teki siitä maailman tunnetuimman joululevyn, jonka 60-luvun alun viaton jouluilo istuu hyvin niin joulumarkkinoiden taustanauhaksi kuin kinkunpaiston taustamusiikiksikin.

Vuonna 1963 Phil Spector oli Yhdysvaltojen merkittävimpiä musiikkituottajia. Philles-levymerkillään hän julkaisi etenkin mustien lauluyhtyeiden ja solistien poplevyjä. Artisteille kappaleita sävelsivät menestyneimpien kustannusyhtiöiden ykköslauluntekijät (Mann & Weil, Berry & Greenwich, Goffin & King, Leiber & Stoller). Spectorin tuottamista kappaleista tunnetuimpia olivat The Ronettesin Be my baby ja The Crystalsin Then he kissed me. Myöhemmin Spectorin tehdas tuotti ikivihreät You've lost that loving feeling ja River deep, mountain high.

Philles-levytysten tuntomerkki oli Spectorin lanseeraama, muhkeasta soundimaailmasta tunnettu "Wall of sound". Kymmenien ammattimuusikoiden luoma äänimatto jakaa edelleen ihmiset jyrkästi kahteen leiriin. Osa ihmisistä pitää "äänivallia" vallankumouksellisena ja kekseliäänä tapana luoda ainutlaatuisia äänimaisemia tavalliselle poplevylle. Toisten mielestä suttuinen ja ylisovitettu äänivalli pilaa hyvätkin kappaleet. Yhden asian suhteen ollaan kuitenkin yksimielisiä: Phil Spectorin suureellinen äänimaailma sopi erinomaisesti joulumusiikkiin.
Puhaltimet, jouset ja kulkusten kilinä luo hienon maton Darlene Lovelle, jonka laulama ikivihreä White Christmas on Phil Spectorin joulualbumin hienoimpia hetkiä. Vahvaääninen Love oli yksi niistä harvoista artisteista, jotka eivät jääneet Spectorin tuottamilla levyillä runsaasti sovitetun orkesteritaustan jalkoihin.

Minulle Phil Spector oli tunnettu lähinnä The Beatlesin jäsenten kanssa tekemästään yhteistyöstä. Kun joulualbumien klassikko pompahti esiin useilta parhaiden albumien listoilta, hankin levyn hyllyyni tamperelaisesta divarista. Levyä kuunnellessani tajusin, että sen lähes kaikki kappaleet olivat minulle tuttuja, joko radion jouluohjelmistosta tai tavaratalojen muzak-raidoilta. Ensimmäinen reaktioni oli puistatus, mutta pikkuhiljaa levyn vanhanaikainsn charmi alkoi miellyttää minuakin.
Toinen Phillesin vakioartisti oli Veronica Bennettin tähdittämä The Ronettes -yhtye, jonka suurin hitti oli ollut aiemmin samana vuonna julkaistu Be my baby. Spectorin joulualbumille The Ronettes äänitti kolme laulua joista Sleigh ride on mielestäni paras. Viisi vuotta myöhemmin Bennettistä tuli rouva Ronnie Spector. Myrskyisä avioliitto omalaatuisen tuottajaneron kanssa kesti vain viisi vuotta.
The Crystals oli The Ronettesin tapaan New Yorkilainen tyttöyhtye, jonka tunnetuimpia hittejä olivat He's a rebel (jonka soolo-osuudet lauloi aiemmim mainittu Darlene Love) ja Uptown. The Crystalsin versio Joulupukki matkaan jo käy -kappaleesta on yksi tunnetuimmista ja monet popartistit ovat omissa versioissaan kopioineet The Crystalsin fraseerausta kappaleen kertosäkeessä.

Levyn tähti Jack Nietzchen orkesterisovitusten ja Spectorin tuotannon ohella on kuitenkin Darlene Love, jonka kaikki neljä tulkintaa ovat levyn huippukohtia. Albumin ainoa uusi joululaulu oli säveltäjäpari Ellie Greenwich & Jeff Barryn yhdessä Phil Spectorin kanssa säveltämä Christmas (Baby please come home), joka on monesti nimetty parhaaksi pop-säveltäjien kirjoittamaksi joululauluksi.
Nyttemmin pop- ja jouluklassikoksi nimetty albumi julkaistiin epäonnisesti John F. Kennedyn murhapäivänä. Sen markkinointi hukkui murhauutisointiin eivätkä amerikkalaiset muutenkaan olleet jouluna 1963 juhlatuulella, joten kesti vuosia ennenkuin levy nousi nykyiseen klassikkoasemaansa. Suurimman buustin levy sai vuonna 1972, jolloin se julkaistiin John Lennonin ehdotuksesta uudelleen the Beatlesin Apple levymerkillä.
Monille, myös minulle, A Christmas gift for you edustaa Coca-Colan punaista amerikkalaista joulua puhtaimmillaan. Levyn aiheet pyörivät lahjojen, pukin, porojen ja lumen ympärillä, eikä siltä juurikaan löydy joulun varsinaista sanomaa. Tästä huolimatta levy muistuttaa hellyttävästi 55 vuoden takaisesta viattomuuden ajasta, ajasta jolloin elämä oli näennäisen helppoa ja joulut olivat vielä lumisia kaikkialla.

Kahdekan vuotta myöhemmin Phil Spector osoitti jälleen miten hyvin hänen tuotantotekniikkansa sopi joulumusiikkiin. Esittelen John Lennonin ja Yoko Onon jouluklassikon seuraavaksi.
 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)