Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alice. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alice. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. elokuuta 2013

179. Alice: Gioielli Rubati (1985)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Euroviisumenestyksensä jälkeen italialainen Alice tähtäsi entistä vahvemmin yleiseurooppalaisille musiikkimarkkinoille. Euroopanvalloitus mielessään hän levytti albumillisen yhteistyökumppaninsa Franco Battiaton aiempia hittejä. Levy yhdisti battiatomaisesti klassisen musiikin mestareiden vaikutteita 80-luvun alkupuoliskon italialaiseen pop-iskelmään. Alice-Battiato yhdistelmä toimi jälleen ja albumi oli suuri menestys eri puolilla vanhaa mannerta.

Vuoden 1984 euroviisujen jälkeen olin Alice Viscontin lumoissa. Vaikka Alice oli vain yksi ainesosa kappaleen I treni di Tozeur menestysreseptissä, juuri hän hyötyi menestyksestä eniten. Toimivaa Alice - Franco Battiato -yhteistyötä päätettiin jatkaa myös uuden albumin muodossa. Albumin Gioielli rubati menestys osoitti, että en ollut ainoa eurooppalainen, joka oli ihastunut tähän tummaääniseen laulajaan.

Franco Battiato oli ollut menestyvä laulaja ja lauluntekijä italiassa jo pitkään ennen yhteistyötään Alicen kanssa. Uusi Alice-albumi päätettiinkin koota Battiaton aiemmista hiteistä. Koska Battiaton suosio oli rajoittunut Italiaan, olivat albumin kappaleet uusia eurooppalaiselle yleisölle ja niistä monet tunnetaan nykyään parhaiten juuri Alicen laulamina.
Levyn aloittava Prospettiva Nevski oli ja on edelleen yksi Alicen kaikkien aikojen suurimmista hiteistä. Franco Battiaton unelmoiva melodia ja teksti kuvailee Pietarin pääkadun Nevski Prospektin tunnelmia ja tapahtumia eräänä talvipäivänä reilut sata vuotta sitten. Upeasti tunnelmaa maalailevan tekstin englanninkielinen käännös löytyy täältä. Laulun omalaatuista tunnelmaa lisää Alicen tapa laulaa yhtä aikaa sekä matalalta että korkealta, eli hän käytännössä laulaa laulun duettona itsensä kanssa.
Laulujen jousisovitukset lainaavat idean jos toisenkin klassisen musiikin mestareilta Bachilta ja Mozartilta. Albumin tuottaja Angelo Carrara yhdisti näitä vaikutteita häpeilemättä 80-luvun syntetisaattori-, sekvensseri- ja rumpukonesoundeihin tehden tästä albumista hyvin 1980-lukulaisen, tässä tapauksessa kuitenkin positiivisessa mielessä. Parhaita esimerkkejä tästä eri vuosisatojen tyylien rohkeasta yhdistämisestä on levyn toinen singlejulkaisu Summer on a solitary beach, joka nimestään huolimatta lauletaan italiaksi.
Suomessa italialainen musiikki on aina ollut suosiossa, mistä kertovat osaltaan ne lukuisat täydet 12 pisteet, mitkä Suomi euroviisuissa on Italialle antanut. Hänen 80-luvun levynsä möivät erinomaisesti Saksan ja muiden pohjoismaiden lisäksi juuri Suomessa ja hän on ollut Laura Pausinin ohella parhaiten kansainvälisesti menestyneitä italialaislaulajattaria.
Gioielli Rubati jäi Alicen viimeiseksi yhteistyöksi Franco Battiaton ja tuottaja Carraran kanssa. Uuden yhteistyökumppanin, tuottaja-lauluntekijä Francesco Messinan myötä Alice siirtyi kauemmas italoiskelmästä modernimpaan suuntaan. Siirto oli onnistunut ja myös hänen vuosikymmenen myöhemmät levyt (etenkin vuonna 1989 julkaistu Il sole nella pioggia) menestyivät erinomaisesti niin Italiassa kuin Italian ulkopuolellakin.

Lue myös:

178. Alice & Franco Battiato: I treni di Tozeur/Le biciclette di Forlì (single 1984)

Joka vuosi Eurovision laulukilpailuissa on kappaleita jotka eivät yritäkään noudattaa tuttua viisukaavaa. Vuonna 1984 Italian Alicen ja Franco Battiaton I treni di Tozeur on hyvä esimerkki rajoja rikkovasta euroviisusta, joka yhdisti italoiskelmää 80-luvun poptrendeihin ja oopperaan. Monet pitävät yhä parhaana kappaleena joka viisulavalla on koskaan esitetty.

1980-luvulla euroviisuharrastukseni keskittyi loppukilpailuista nauhoitettujen c-kasettien kuunteluun. Vuoden 1984 kilpailu oli yksi lapsuusvuosieni parhaista, ja tämän vuoden kasetti soi radionauhurissani uudelleen ja uudelleen. Kisan parhaat kappaleet löytyivät kasetin lopusta. Toiseksi viimeisenä soitettu Italian I treni di Tozeur pysäytti minut joka kerta. Alicen tumma ääni ja Franco Battiaton nasaali tulkinta sopivat täydellisesti yhteen, omalaatuinen melodia (joka osittain oli pihistetty Mozartin Taikahuilu-oopperasta) ja tahtilaji pitivät arvoituksellisuutta yllä. Kappaleen kruunasi kolmen oopperalaulajan laulama loppukuoro.


Laulun lopun oopperaosuudesta vastasi studioversiossa amerikkalainen mezzosopraano Marilyn Horne. Luxemburgissa pidetyn viisufinaalin taustakuorossa laulua säesti kolme Milanon La Scalan oopperalaulajaa. Kuoro-osuus kesti vain kahdeksan sekuntia, mutta siitä tuli yksi tämän muutenkin omalaatuisen kappaleen poikkeuksellisista tunnusmerkeistä. Battiaton säveltämä kappale yhdisti myös kiehtovalla tavalla klassisen musiikin elementtejä 1980-luvulla muodissa olleisiin rytmikone- ja syntetisaattorisoundeihin.

Laulu herätti paljon huomiota, ja vuoden 1984 euroviisukappaleista juuri tämä menestyi parhaiten eurooppalaisilla levymarkkinoilla. Kisan lopputuloksissa kappale jäi viidenneksi. Alice ja Battiato julkaisivat molemmat kappaleesta myös sooloversionsa.
Kappaleella oli suuri merkitys Alicen uralle. Hän oli herättänyt huomiota jo kolme vuotta aiemmin San Remon festivaalin voittokappaleellaan Per Elisa (myös Franco Battiaton säveltämä), mutta I treni di Tozeur avasi hänen uransa kunnolla Italian rajojen ulkopuolella. Menestystä sekä levymyynti että konserttimarkkinoilla riitti 1990-luvun alkupuolelle saakka.

Singlen b-puolella oleva instrumentaalikappale ei juuri huomiota herättänyt, mutta olkoon se tässä mukana johdonmukaisuuden vuoksi.
I treni di Tozeur -kappaleen menestyksen innoittamana Alice levytti albumillisen Franco Battiaton suosituimpia hittejä. Erinomaisen Gioielli Rubati -albumin esittelen seuraavaksi.

Lue myös:

perjantai 9. joulukuuta 2011

38. Alice: Il sole nella pioggia (1989)

Alicea voisi kutsua Italian Kate Bushiksi, vaikka hänen lauluäänensä onkin muutamaa astetta matalampi. Tyylien monipuolisuus ja tietynlainen omituisuus yhdistää kuitenkin näitä laulajia. Vuonna 1989 ilmestynyt Il sole nella pioggia on kuin kooste tämän laulajan parhaita puolia. Vahvaa tulkintaa välillä korkealta ja kovaa ja välillä aika matalaltakin. 80-luvun lopulla Alice oli vielä varsin suosittu myös Suomessa, mutta tämän jälkeen hän on meillä jäänyt unohduksiin.

Alice teki lähtemättömän vaikutuksen moniin eurooppalaisiin vuonna 1984, jolloin hän edusti Euroviisuissa Italiaa yhdessä Franco Battiaton kanssa. Il treni di Tozeur oli juuri niin omituinen ja kiehtova kuin Alicen Battiaton kanssa yhteistyössä tehdyt muutkin levyt 1980-luvun alkupuolella. Mystisen kappaleen kruunasi La Scala -oopperasta palkatut taustalaulajat, joiden tehtävänä oli laulaa yksi lause laulun lopuksi. Suomelta irtosi odotetusti 12 pistettä, ja Euroviisujen yhtenä suurimmista vääryyksistä pidetäänkin sitä että tämän kappaleen sijaan kisan voitti Ruotsin Diggi loo diggi lei.

Alicen ja Franco Battiaton yhteistyö loppui muutama vuosi euroviisuesiintymisen jälkeen, mutta Alicen ura jatkui menestyksekkäästi vielä monta vuotta. Yhteistyö tuottaja-lauluntekijä Francesco Messinan kanssa tuotti muun muassa albumin Il sole nella pioggia, joka menestyi hyvin myös Italian ulkopuolella, levyä myytiin paljon myös Suomessa. Toinen tärkeä tekijä levyllä on säveltäjä Juri Camisasca, joka on säveltänyt muun muassa levyn singlehitin Visioni.


Camisascan kynästä on myös levyn aloittava nimikappale Il sole nella pioggia, joka osoittaa hienosti kuinka laaja Alicen ääniskaala on. Etenkin matalissa sävelissä italialaislaulajan tulkintavoima on parhaimmillaan. Sovitusratkaisuissa ei olla kovinkaan kaukana Kate Bushin samana vuonna ilmestyneestä Sensual world -albumista.


Il sole nella pioggia oli Alicen viimeinen kansainvälinen menestysalbumi, vaikka hän on jatkanut musiikin tekoa aina näihin päiviin asti. Itsellenikin Alicen 90- ja 2000-lukujen levyt on jäänyt tuntemattomaksi, ja pidän edelleen eniten hänen 1980-lukujen tuotannostaan. Yksi sen helmistä, kappale Le ragazze di Osaka löytyy tältä levyltä.


Alice on Italian monipuolisen musiikkielämän kauneimpia kukkasia. Pitääpä tutustua myös hänen uudenpaan tuotantoonsa.