Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peter Gabriel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peter Gabriel. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. tammikuuta 2013

154. Peter Gabriel: Us (1992)

Peter Gabrielin kuudennella albumilla oli suuret odotukset. Megamenestykseen noussut So-albumi sai arvoisensa seuraajan, sillä Gabriel jatkoi hienojen laulujen sarjaa myös uudella levyllään, jonka teksteissä hän ruoti hajonnutta avioliittoaan ja lapsuuden traumojaan. Us onkin paljon syvällisempi ja synkempi kuin edeltäjänsä, eikä se kaupallisesti menestynyt yhtä hyvin. Levyn äänimaailma on kuitenkin jälleen lumoava, josta Gabrielin lisäksi on tälläkin kertaa kiittäminen tuottaja Daniel Lanois'ta.

Peter Gabrielin Us, niinkuin monet muutkin levyt 1990-luvun alkupuoliskolla, tuli elämääni MTV:n kautta. Oman opiskelukämpän etuja oli kaapelitelevisio kaikkine kanavineen, ja Music Television Europe oli päällä lähes koko ajan, kun olin kämpillä. Jo ennen kuin Us ilmestyi, kuulin albumin ensimmäisen singlen MTV:llä useaan otteeseen. Kuusi vuotta aiemmin ilmestynyt So oli suosikkilevyjäni joten odotin innolla Gabrielin uusia levyjä.

MTV:llä tiheään soinut kappale Digging in the dirt pysäytti katsojan ruudun ääreen. Laulun rauhallinen rytmi sulkee sisäänsä hillittyä raivoa ja jotain synkkää, jota Gabriel "kaivaa mullan alta esiin". Täysin laulun sanoitus ei minulle aukea, mutta jos sen nerokasta musiikkivideota on uskominen, oli hänellä yksi jos toinenkin lapsuuden trauma purkamatta.
Tuottaja Daniel Lanois'n vaikutus on kuultavissa Digging in the dirt -kappaleen ilmeikkäässä bassotyöskentelyssä ja lempeissä kitarasoundeissa ja lauluharmonioissa. Toinen Lanois'n tavaramerkki on rauhallisten kappaleiden intiimi tunnelma, jossa kuulija tuntee olevansa lähellä esittäjää. Tämä on erityisen ominaista kappaleessa Love to be loved. Balladimaisesta melodiasta huolimatta laulun sovituksessa tapahtuu koko ajan jotain.
Jo So-albumin yhteydessä Gabriel herätti huomiota uraauurtavilla musiikkivideoillaan. Digging in the dirt hyödynsi videossaan uutta tekniikkaa synkän tekstin kuvittamisessa. Kappaleen Steam musiikkivideolla tekniikalla hulluteltiin koko rahan edestä. Videota katsellessa unohtaa helposti kuinka hyvä sen taustalla esitettävä kappale on.
Us jatkoi tyylitajuisesti siitä, mihin Gabriel jäi So-albumillaan, vaikka levy ei samanlaisiin myyntilukuihin yltänytkään. Albumin voima oli tasaisen laadukkaassa kokonaisuudessa, mutta sen singlehitit eivät olleet yhtä "myyviä" kuin So-albumin Sledgehammer tai Big Time. Jossain mielessä voidaankin puhua kaupallisesta epäonnistumisesta.

Albumia seurannut Secret world -kiertue oli kuitenkin suuri menestys. Kunnianhimoisen konsertin päätteeksi esitettiin albumin päätöskappale, jonka mukaan kiertue oli nimetty. Olen nähnyt konsertin vain videolta. Vaikka en ole ahkera konserteissa kävijä, tämän konsertin olisin halunnut nähdä paikan päällä.
Secret world päättää tunnelmallisella tavalla hienon albumin. Us ei ole edeltäjänsä tapaan virheetön hittipaketti, mutta parhaimmilta osiltaan se ei juurikaan jää jälkeen So-albumin ylväästä täydellisyydestä.

Lue myös:

maanantai 30. tammikuuta 2012

60. Peter Gabriel: So (1986)



Neljä kohtalaisesti menestynyttä sooloalbumia tehnyt Peter Gabriel onnistui täydellisesti viidennellä albumillaan. Levy on täynnä toinen toistaan hienommin rakennettuja (melodia+sanat+sovitus) popkappaleita, joita tekee mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen. Tämän huomasi myös ostava yleisö ja media. Gabriel satsasi paljon levyn musiikkivideoihin, mutta levyn menestys ei todellakaan ole vain niistä kiinni. 

So-levyn julkaisu osui elämässäni aikaan, jolloin uusi musiikki tuli tajuntaani radion välityksellä. Vaikka Music Television oli jo tehnyt läpimurtonsa, sitä ei tamperelaisessa omakotitalossa voinut katsoa, joten musiikkivideoita näin vain suomalaisten televisiokanavien harvoissa musiikki ohjelmissa. Ensimmäiseksi kuulin levyn suurimman hitin Sledgehammer, jossa huhun mukaan oli aivan erityisen hieno musiikkivideo. Kun itse lopulta näin tämän kohutun videon, ei se minua juurikaan vakuuttanut. Koko albumiin tutustuin lopulta lainattuani sen Tampereen kirjastosta, ja sen kuultuani en paljon musiikkivideoista piitannut.

Peter Gabriel lähti soolouralle menestyksen harjalla kulkeneesta Genesis-yhtyeestä 1970-luvun puolivälissä. Yleisistä ennakko-odotuksista huolimatta sekä yhtye että Gabriel sooloartistina onnistuimat jatkamaan uraansa menestyksekkäästi. Gabrielin neljä ensimmäistä soololevyä (joiden kaikkien nimi oli yksinkertaisesti Peter Gabriel) menestyivät hyvin erityisesti Isossa Britanniassa, mutta varsinaisen maailmanvalloituksen sooloartistina hän teki vuonna 1986, jolloin albumi So ilmestyi.

Levyn aloituskapple Red rain imaisee kuulijan sisään soundimaailmaan, joka kattaa koko levyn sen loppuun saakka. Tuottaja Daniel Lanois'n avulla toteutetut sovitukset ovat todellinen runsaudensarvi, joka kuuntelukerralla kappaleista löytyy uusia , tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Minä ainakin huumaannun joka kerta kun aloitan kuuntelemaan tätä levyä, ja Red Rain on täydellinen sisäänheittokappale maailmaan, joka jatkuu levyn loppuun saakka.

Siinä missä Red rain sijoittuu uni- ja fantasiamaailmaan, tarttuu Kate Bushin kanssa duetoitu Don't give up tiukasti synkkään reaalimaailmaan. Kappale on aviomiehen ja -vaimon vuoropuhelu, jossa työttömyyden, masennuksen ja epätoivon hetkellä pintaan pyristelee kuitenkin sinnikäs usko siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi.
Levyn äänimaailman dynamiikka voidaan laittaa pitkälti Daniel Lanois'n ansioksi. Muille artisteille tuottamien levyjen ja omien soololevyjensä tapaan myös tällä kadanalaistuottajan luotsaamalla albumilla pienten hiljaisten nyanssien ja vahvojen basso- ja rytmikuvioiden vuoropuhelu puhuttelee sekä kuulo- että tuntoaistia. Parhaita esimerkkejä siitä, miten hiljaisuus voi joskus olla tehokkaampaa kuin kova räime, on levyn kappale Mercy street. Tämä levyn tunnelmapala kannattaa kuunnella yksin hiljaisessa huoneessa kohtuullisen laadukkaalta levylautaselta nautittuna.

Jätän tällä kertaa kirjoituksestani pois levyn suurimman hitin Sledgehammer, joka on kokenut ansiottoman inflaation ylisoittamisen ja videotaan kohti osoitetun ylihypetyksen ansiosta. Sen sijaan esittelen vähemmälle huomiolle jääneen, mutta silti erinomaisen kappaleen In your eyes, joka toimi hienolla tavalla Gabrielin Secret World -kiertueen encorekappaleena.

So on Peter Gabrielin tähänastisen uran huippukohta. Jos hän soolouransa alkupuoliskolla julkaisi neljä albumia viiden vuoden sisällä, hidastui tahti So:n myötä merkittävästi. Mikäli kokoelmia, soundtrack-albumeja ja muita erikoisprojekteja ei lasketa, on tämä artisti julkaissut  So:n jälkeen vain yhden perinteisen studioalbumin jokaisella vuosikymmenellä. Tällä tavalla on ehkä levyjen laatu onnistuttu pitämään korkealla (etenkin vuonna 1992 julkaistu Us on lähes So:n tasoinen kokonaisuus), mutta minä haluaisin kuulla vähän enemmän musiikkia tältä monipuoliselta artistilta.