110. Daniel Lanois: For the beauty of Wynona (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Kanadalaismuusikko Daniel Lanois on menestynyt paremmin muiden artistien levyjen tuottajana, mutta hän on myös tehnyt muutaman mielenkiintoisen soololevyn. Vuonna 1993 ilmestynyt For the beauty of Wynona on astetta rockimpi kuin akustispohjainen Acadie. Silti tähän levyyn on saatu mahdutettua rock-kitaran lisäksi québeckiläistä kansanperinnettä ja eteeristä tunnelmointia.

Daniel Lanois'sta minulle tulee mieleen kuoromme vuonna 1993 tapahtunut esiintymismatka Kanadaan. Montréaliin, Ottawaan ja Torontoon sijoittuneella matkalla vierailin myös paikallisissa levykaupoissa, joista ostin muun muassa kaksi Daniel Lanois'n soololevyä. Jo aiemmin esittelemäni Acadie oli minulle jo tuttu, mutta ostin sen lisäksi myös vasta ilmestyneen albumien For the beauty of Wynona, jota en ollut vielä kuullut.

Lanois'n ensimmäinen soololevy Acadie oli tunnelmallinen kokoelma québeckiläistä kansanperinnettä, eteeristä rock-tunnelmointia ja gospelia. Supertuottajan toinen soololevy koostuu pitkälti samoista aineksista, mutta sen ote materiaaliin on selvästi rankempi eikä kappaleissa ole kaihdettu myöskään riitasointuja. Levyn aloituskappale Messenger on kuin hiekkapaperilla raaputettu versio Acadien The Maker -kappaleesta.

• Daniel Lanois: The Messenger (YouTube)

Lanois'n tuottajanuran menestyneimmät albumit kuuluvat irlantilaiselle U2-yhtyeelle. Toisen soololevyn ensimmäinen singlekappale Still learning how to crawl muistuttaa U2:n levyjen tyyliä.

• Daniel Lanois: Still Learning how to Crawl (YouTube)

Kanadalaismuusikko ei tälläkään soololevyllä unohda kanadanranskalaisia juuriaan. Collection of Marie Claire osoittaa monien Acadie-albumin kappaleiden (esimerkiksi Jolie Louise) tapaan, että Kanadan kielivähemmistö yhdistelee kotimaansa kieliä rohkeammin kuin suomenruotsalaiset konsanaan. Jättekiva juttu, n'est-pas?

• Daniel Lanois: Collection of Marie Claire (YouTube)

Hyvä tuottaja osaa hyödyntää muusikon parhaita puolia ja piilottaa hänen puutteensa, ja tässä Lanois onnistuu myös omia levyjä tuottaessaan. Peter Gabriel So ja U2:n Achtung Baby -levyjen tuottaja ei laulajana ole kovinkaan kaksinen, mutta tälläkin levyllä Lanois onnistuu korostamaan lauluäänensä pienimuotoista herkkyyttä ja pieniä nyansseja. Kappaleessa Death of a train kaiutettu lauluääni sulautuu kauniisti pääosin basson ja rumpujen muodostamaan soundimattoon. Kappale on samalla levyn parhaita sävellyksiä.

• Daniel Lanois: Death of a train (YouTube)

For the beaty of Wynona -albumissa julkaistiin Yhdysvalloissa erilainen versio, jonka ainoa ero kansainväliseen versioon on levyn kanessa oleva teksti "American edition", joka peittää kannen kuvassa esiintyvän naisen "naughty bits". Muualla tätä lievästi provokatiivista levynkantta ei ilmeisesti pidetty ongelmallisena.

Soolourastaan huolimatta Daniel Lanois'n pääleipä on tullut muiden levyjen tuottamisesta, sillä hänen soololevynsä eivät missään vaiheessa ole hätyytelleet myyntilistojen kärkisijoja. Soololevyillään tämä supertuottaja on kuitenkin saanut mahdollisuuden kokeilla tyylejä, joita hän ei ole saanut muiden levyjä tehdessään käyttää. Myyntivarmempaa materiaalia Lanois on saanut tuottaa muille artisteille.

60. Peter Gabriel: So (1986)





Neljä kohtalaisesti menestynyttä sooloalbumia tehnyt Peter Gabriel onnistui täydellisesti viidennellä albumillaan. Levy on täynnä toinen toistaan hienommin rakennettuja (melodia+sanat+sovitus) popkappaleita, joita tekee mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen. Tämän huomasi myös ostava yleisö ja media. Gabriel satsasi paljon levyn musiikkivideoihin, mutta levyn menestys ei todellakaan ole vain niistä kiinni. 

So-levyn julkaisu osui elämässäni aikaan, jolloin uusi musiikki tuli tajuntaani radion välityksellä. Vaikka Music Television oli jo tehnyt läpimurtonsa, sitä ei tamperelaisessa omakotitalossa voinut katsoa, joten musiikkivideoita näin vain suomalaisten televisiokanavien harvoissa musiikki ohjelmissa. Ensimmäiseksi kuulin levyn suurimman hitin Sledgehammer, jossa huhun mukaan oli aivan erityisen hieno musiikkivideo. Kun itse lopulta näin tämän kohutun videon, ei se minua juurikaan vakuuttanut. Koko albumiin tutustuin lopulta lainattuani sen Tampereen kirjastosta, ja sen kuultuani en paljon musiikkivideoista piitannut.

Peter Gabriel lähti soolouralle menestyksen harjalla kulkeneesta Genesis-yhtyeestä 1970-luvun puolivälissä. Yleisistä ennakko-odotuksista huolimatta sekä yhtye että Gabriel sooloartistina onnistuimat jatkamaan uraansa menestyksekkäästi. Gabrielin neljä ensimmäistä soololevyä (joiden kaikkien nimi oli yksinkertaisesti Peter Gabriel) menestyivät hyvin erityisesti Isossa Britanniassa, mutta varsinaisen maailmanvalloituksen sooloartistina hän teki vuonna 1986, jolloin albumi So ilmestyi.

• Peter Gabriel: Red rain (musiikkivideo, YouTube)

Levyn aloituskapple Red rain imaisee kuulijan sisään soundimaailmaan, joka kattaa koko levyn sen loppuun saakka. Tuottaja Daniel Lanois'n avulla toteutetut sovitukset ovat todellinen runsaudensarvi, joka kuuntelukerralla kappaleista löytyy uusia , tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Minä ainakin huumaannun joka kerta kun aloitan kuuntelemaan tätä levyä, ja Red Rain on täydellinen sisäänheittokappale maailmaan, joka jatkuu levyn loppuun saakka.

Siinä missä Red rain sijoittuu uni- ja fantasiamaailmaan, tarttuu Kate Bushin kanssa duetoitu Don't give up tiukasti synkkään reaalimaailmaan. Kappale on aviomiehen ja -vaimon vuoropuhelu, jossa työttömyyden, masennuksen ja epätoivon hetkellä pintaan pyristelee kuitenkin sinnikäs usko siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi.

• Peter Gabriel & Kate Bush: Don't give up (musiikkivideo, YouTube)

Levyn äänimaailman dynamiikka voidaan laittaa pitkälti Daniel Lanois'n ansioksi. Muille artisteille tuottamien levyjen ja omien soololevyjensä tapaan myös tällä kadanalaistuottajan luotsaamalla albumilla pienten hiljaisten nyanssien ja vahvojen basso- ja rytmikuvioiden vuoropuhelu puhuttelee sekä kuulo- että tuntoaistia. Parhaita esimerkkejä siitä, miten hiljaisuus voi joskus olla tehokkaampaa kuin kova räime, on levyn kappale Mercy street. Tämä levyn tunnelmapala kannattaa kuunnella yksin hiljaisessa huoneessa kohtuullisen laadukkaalta levylautaselta nautittuna.

• Peter Gabriel: Mercy street (musiikkivideo, YouTube)

Jätän tällä kertaa kirjoituksestani pois levyn suurimman hitin Sledgehammer, joka on kokenut ansiottoman inflaation ylisoittamisen ja videotaan kohti osoitetun ylihypetyksen ansiosta. Sen sijaan esittelen vähemmälle huomiolle jääneen, mutta silti erinomaisen kappaleen In your eyes, joka toimi hienolla tavalla Gabrielin Secret World -kiertueen encorekappaleena.

• Peter Gabriel: In your eyes (musiikkivideo, YouTube) 

So on Peter Gabrielin tähänastisen uran huippukohta. Jos hän soolouransa alkupuoliskolla julkaisi neljä albumia viiden vuoden sisällä, hidastui tahti So:n myötä merkittävästi. Mikäli kokoelmia, soundtrack-albumeja ja muita erikoisprojekteja ei lasketa, on tämä artisti julkaissut  So:n jälkeen vain yhden perinteisen studioalbumin jokaisella vuosikymmenellä. Tällä tavalla on ehkä levyjen laatu onnistuttu pitämään korkealla (etenkin vuonna 1992 julkaistu Us on lähes So:n tasoinen kokonaisuus), mutta minä haluaisin kuulla vähän enemmän musiikkia tältä monipuoliselta artistilta.

11. Daniel Lanois: Acadie (1989)

Kanadalainen Daniel Lanois on niittänyt mainetta mm. U2:n, Peter Gabrielin, Neville Brothersin, Emmylou Harrisin ja Bob Dylanin tuottajana. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen soololevynsä, joita niitäkin on kertynyt useampia. Itselleni näistä läheisin on soololevyistä ensimmäinen, jossa Lanois yhdistää upealla tavalla moderneja kitara- ja bassosoundeja kanadanranskalaiseen musiikkiperinteeseen. Ja kuten muidenkin Lanoisin tuottamien levyjen kohdalla, tunnelma tälläkin levyllä on aivan omaa luokkaansa.

Minulle Daniel Lanois on tullut tutuksi erityisesti Peter Gabrielin So ja Us -levyjen tuottajana. Etenkin kappaleissa Mercy Street ja Don't Give Up Lanois'n luoma soundimaailma innosti tutustumaan myös hänen soolotuotantoonsa.

Acadie oli supertuottajan ensimmäinen soololevy. Levy sai hyvät arvostelut, mutta suurta ostavaa yleisöä se ei innostanut. Tämä ei suuri yllätys olekaan, sillä levy ei pyri kosiskelemaan kuulijoita suurilla hittikappaleilla.

Levyn aloittaa hieno Still water, jossa akustinen kitara ja täyteläinen basso antavat hyvän pohjan Lanois'n tulkinnalle. Yhdistelmä on tunnelmallinen ja miellyttävä.

Daniel Lanois'n kanadanranskalaiset juuret kuuluvat levyn monessa kappaleessa. O Marie kertoo kansanlaulunomaisesti tupakanpoimijoista kesäisessä Ontariossa. Jolie Louise on melodialtaan iloinen mutta tarinaltaan surullinen laulu, jossa englannin- ja ranskankielet sekoittuvat joskus jopa saman lauseen sisällä. Kappaleesta saavat parhaiten irti ne, jotka ymmärtävät edes hiukan molempia kieliä.

Levyn kolmas keskeinen elementti ovat sen gospelsävyt, jotka kuuluvat sekä melodioissa että teksteissä. Tunnettu hengellinen laulu Amazing Grace saa Lanois'lta totutusta poikkeavan sovituksen. Kappaleen lauluosuudet laulaa Neville Brothers yhtyeen solisti (jonka levyjä Lanois on myös tuottanut) Aaron Neville, jota kuullaan myös muutamalla muulla kappaleella. Gospelia on ripaus myös kappaleessa The Maker, jossa kohtaavat hieno bassoriffi ja levyn paras melodia.

DANIEL LANOIS - The Maker [Video] on MUZU.

Montréalin kaupunginosasta nimensä saanut albumi on kaunis kunnianosoitus kanadanranskalaiselle musiikille ja se osoitus tuottaja Daniel Lanois'n monipuolisuudesta.