42. Petri Laaksonen: Talven syliin (2004)

Talven syliin on toinen Petri Laaksosen tekemistä joululevyistä. Edeltäjänsä, vuonna 1997 julkaistun Lumivalkeaa-levyn tavoin, Laaksonen yhdistää tällä levyllä tyylitajuisesti perinteisiä joululauluja sekä uusia, itse säveltämiään kappaleita joiden tekstit ulottuvat joulun hengellisestä sanomasta talvista joulumaisemaan ylistäviin kappaleisiin ja talvisiin rakkauslauluihin.

En ole koskaan ollut iskelmälaulajien joululevyjen ystävä. Perinteiset joululaulut kuulostavat usein, eivät toki aina, jotenkin falskeilta iskelmälaulajien laulamina ja iskelmäsovitusten taustoittamina. Uudet, iskelmälaulajille varta vasten sävelletyt joululaulut toimivat usein paremmin, mutta niitä kuulee radiosta harvoin. Niitä harvoja jotka ovat nousseet suosituiksi, soitetaan liiankin usein. Esimerkiksi kappaleeseen Sydämeeni joulun teen olen jo lopen kyllästynyt, vaikka sen tekstissä ja sävelessä ei sinänsä ole mitään vikaa.

Suomalaista solisteista Petri Laaksonen on tehnyt peräti kaksi onnistunutta joululevyä. Säveltäjänä hän on osannut tehdä itselleen toimivia jouluiskelmiä ja sanoittajiksi hän on kerännyt Suomen parhaimmistoa. Sekä gospelia ja iskelmää tehnyt lauluntekijä yhdistää levyllään ongelmitta hengellisiä ja "maallisempia" joulutekstejä uusiin sävelmiin. Mukana on sopivasti pari joululauluklassikkoa.

Levyn nimikappaleessa Laaksonen on saanut duettokaverikseen Virve Rostin, jolle säveltäjä on tehnyt monta hittikappaletta, tunnetuimpana vuoden 1987 euroviisu Sata salamaa. Talven syliin on talvinen rakkauslaulu, joka toimii niin lumihankien keskellä kuin tämän vuoden mustan sateessa. Teksti on Pekka Laaksosen.

Suomalaisen iskelmän suosituimpia sanoittajia on tällä hetkellä Sinikka Svärd, joka kappaleessa Saa joulun ihme koskettaa kuvaa taitavasti yksin jääneen ihmisen joulutuntoja. Kaunis sovitus antaa kappaleelle hienon lisävivahteen.

Uusien joululaulujen lisäksi Petri Laaksonen tekee omat versionsa jouluklassikosta Heinillä härkien kaukalon ja Jaakko Löytyn Ilouutinen -joululaulusta. Levy on tasapainoinen kokoelma hienoja Laaksosen sävellyksiä, jotka laulaja tulkitsee tutulla taidollaan. Jos kaipaat levyhyllyyn kotimaista suhteellisen uutta joulumusiikkia, niin tässä on hyvä ehdokas siihen.

41. Lara Fabian: Nue (2001)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Lara Fabiania verrataan usein Céline Dioniin, eikä ihme. Molemmat laulajat tulivat Euroopassa tunnetuksi Eurovision laulukilpailuista vuodelta 1988, jossa molemmat sijoittuivat viiden parhaan joukkoon. Molemmat aloittivat kansainvälisen uransa ranskankielisestä Kanadasta käsin ja levyttivät myöhemmin myös englanniksi. Molemmat ovat taitavia ja vahvoja laulajia, eikä ikäeroakaan näillä laulajattarilla ole kuin kaksi vuotta. Siinä missä Céline Dionista on tullut yksi maailman eniten levyjä myyneistä supertähdistä, on Fabianin menestys rajoittunut lähes yksinomaan ranskankieliseen maailmaan.

Vuoden 1988 euroviisuissa minulla oli kaksi suursuosikkia. Heistä toinen, Sveitsiä edustanut Céline Dion voitti kilpailun vain yhden pisteen erolla ja alle kymmenessä vuodessä hän nousi yhdeksi maailman suurimmista laulajatähdistä. Luxemburgia edusti samana vuonna belgialais-italialainen, 18 vuotias Lara Fabian kappaleella Croire. Nuoren laulajan vahva esitys jätti minuun suuren vaikutuksen, mutta kilpailussa neljänneksi tullut laulaja katosi monen muun kilpailijan tavoin pian unohduksiin.

1990-luvun puolivälissä Lara Fabianin nimi ilmestyi uudelleen levykauppojen valikoimiin. Kanadaan muuttanut Fabian ei ollut saanut uralleen nostetta euroviisuista, mutta nyt hän oli omillaan onnistunut nousemaan tähdeksi Kanadan musiikkitaivaalla, missä Céline Dion oli hallinnut itsevaltiaan tavoin. Pian Kanadassa suosioon noussut laulaja pääsi listoille myös kotimantereensa ranskankielisissä maissa.

• Lara Fabian: J'y crois encore (musiikkivideo, YouTube)

 Lara Fabian on tehnyt monta hienoa levyä, mutta hänen levyistään vaikuttavin on mielestäni hänen viides soololevynsä, vuonna 2001 ilmestynyt Nue. Levyn aloittava J'y crois encore luo hyvin levyn tunnelmaa, joka perustuu vahvohin melodioihin ja Fabianin vivahteikkaaseen tulkintaan.

Dionin tavoin Fabian yritti menestystä myös englanniksi ja onnistuikin saamaan kappaleet I will love again ja Adagio listoille mm. Yhdysvalloissa. Kahdesta hienosta albumista huolimatta ei ura englanninkielisillä markkinoilla auennut, ja Fabian on sittemmin keskittynyt ranskankieliseen uraansa.

Vaikka menestys Yhdysvalloissa ei parin pikkuhitin jälkeen jatkunutkaan, on Fabian saanut vahvan aseman ranskankielisten maiden musiikkielämässä. On jopa hyvä, että Fabianin suosio ei noussut Céline Dionmaisiin mittasuhteisiin, ja Fabian on saanut keskittyä ranskankieliseen uraansa ja tehdä sitä, missä hän on parhaimmillaan. Samalla sekä Fabian että hänen musiikkinsa on saanut jäädä rauhaan maailmansuosion sivuvaikutuksilta. Maailman ykköstähtenä hän tuskin olisi tehnyt levyn koskettavinta kappaletta, Tu es mon autre, duettona belgialaislaulaja Mauranen kanssa.

• Lara Fabian & Maurane: Tu es mon autre (musiikkivideo, YouTube)

Levyn kappaleista suurin osa on Fabianin ja tuottaja Rick Allisonin yhteistyötä. Albumi Nue oli Fabianin ja Allisonin viides ja viimeinen yhteistyönä syntynyt albumi. Jean-Félix Lalannen kanssa yhteistyönä neljä vuotta myöhemmin syntynyt albumi 9 on niin ikään erinomainen, mutta palaan siihen blogissani myöhemmin.

Lara Fabian on jälleen yksi muistutus siitä, että Euroviisuista on noussut muitakin maailmantähtiä kuin vain Abba ja Céline Dion. Fabianin levyt ovat kielisyistä johtuen jääneet valitettavan tuntemattomiksi Suomessa.

• Lara Fabian: S'en aller (musiikkivideo, YouTube)

40. The Real Group: Commonly unique (2000)

 

Ruotsalainen lauluyhtye The Real Group on ollut esikuvana monille muille a cappella -ryhmille. Yhtye on lähes 30 vuotisen olemassaolonsa aikana tullut tunnetuksei pohjoismaiden ulkopuolella muun muassa Koreassa. Real Group on Suomessa tuttu yhteistyöstään Lauluyhtye Rajattoman kanssa, Rajaton on toiminut yhtyeen lämppärinä Korean kiertueella ja Suomessa yhtyeet ovat esiintyneet yhdessä monta kertaa. Vuonna 2000 ilmestynyt Commonly Unique -albumi esittelee yhtyeen monipuolista tyylirepertuaaria pop-iskelmästä jazz-revittelyyn.

Tutustuin ruotsalaiseen lauluyhtyeeseen The Real Group suomalaisen Rajattoman välityksellä. Yksi parhaista konserteista missä olen koskaan käynyt oli Savoyssa pidetty Rajattoman ja Real Groupin yhteiskonsertti. Yhtyeillä on paljon yhteistä, mutta erojakin löytyi. Ainoa moite ruotsalaisyhtyettä kohtaan minun puoleltani oli se, että he eivät laulaneet yhtään laulua ruotsiksi.

Myös Commonly Unique -albumin kaikki laulut ovat englanninkielisiä. Yhtyeen kohderyhmä vuosituhannen vaihteessa oli siirtynyt selvästi Ruotsin ulkopuolelle.

Levyn aloittaa yksi yhtyeen suurimmista hiteistä, saippuaooppreoille pilaileva Substitute for life, jonka musiikkivide komppaa hyvin satiirista lauluntekstiä. You Tubesta löytynyt videotallenne on huonolaatuinen, mutta video on siinä määrin hauska että olen lisännyt sen tähän. Parempilaatuista audiota varten alapuolelta löytyy myös Grooveshark-linkki.

 

Siinä missä suomalaiset a cappella -yhtyeet pohjaavat usein laulunsa tunnettujen runoilijoiden teksteihin tai vanhojen hittien uudelleensovituksiin, tekee The Real Group pääasiassa musiikkinsa itse. Commonly Unique -levyllä kaikki kappaleet ovat yhtyeen jäsenten kirjoittamia, myös ehkä eniten Rajattoman musiikkityyliä lähellä oleva Lift me up.

  

Real Group aloitti toimintansa jo 1984, ja vuoteen 2006 asti yhtye onnistui säilyttämään alkuperäisen kokoonpanonsa. Sittemmin yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä kaksi on jättänyt yhtyeen. Yhtyeen alkuaikojen tyyli oli lähellä jazzia ja schlageria. Vaikka Real Group on musiikissaan siirtynyt lähemmäksi nykyaikaista popmusiikkia, ei se ole täysin hylännyt jazzjuuriaan. Commonly Unique -albumilla jazzia edustaa kappale A thousand things.

Suomen tunnetuimmat a cappella -yhtyeet ovat saaneensa paljon vaikutteita ruotsalaiselta isoveljeltään. Club for five -yhtyeen musiikissa on selkeitä yhtymäkohtia esimerkiksi tämän levyn nimikkokappaleeseen.

 

The Real Groupin Commonly Unique -cd on jälleen esimerkki siitä, miten Ruotsissa on ymmärretty cd-levyn kansivihkosen mahdollisuudet. Tämänkään levyn kansilehti ei ole vain pienennetty versio lp-levyn kannesta vaan tyylikkäästi taitettu kokoelma valokuvia, joissa yhtyeen jäsenet rentoutuvat ystävien seurassa, pelaavat lentopalloa ja leikkivät lasten kanssa. Nämä ilmeisen aidot kuvat kertovat kohteistaan monta kertaa enemmän kuin perinteiset poseerauskuvat.

39. Traveling Wilburys: Vol. 1 (1988)

Moni hieno asia syntyy vahingossa ja se koskee myös pop-musiikkia. The Traveling Wilburys -yhtye syntyi pyytämättä ja täytenä yllätyksenä usean yhteensattuman seurauksena. Viiden tunnetun muusikon superyhtyeen ensimmäisestä levystä tuli menestys ja se on edelleen nautittavaa mutta samalla varsin leppoista kuunneltavaa. Yhtye jäi lyhytikäiseksi, mutta sen merkitys rock-musiikin historiassa on edelleen merkittävä.

Saatuani vuonna 1987 joululahjaksi George Harrisonin soololbumin Cloud 9, innostuin Harrisonin soolourasta. Ostin hänen vanhempia levyjään ja odotin uutta Harrison-levyä, jonka arvelin ilmestyvän muutaman vuoden päästä. Yllätyinkin melkoisesti, kun kuulin jo vuoden 1988 aikana radiosta kappaleen Handle with care, jonka laulaja kuullosti erehdyttävästi Harrisonilta. Asiaa selvitettyäni sain tietää, että kysymys oli Harrisonin sivuprojektista, muiden rock-legendojen kanssa tehdystä levystä Traveling Wilburys vol. 1, jonka löysin lopulta helsinkiläisestä levykaupasta.

Handle with caresta piti alun perin tulla vain Harrisonin uuden singlen B-puoli. Levyä tekemään Harrison pyysi Cloud 9 albumin tuottaneen Electric Light Orchestra -guru Jeff Lynnen, ja koska Lynne oli parhaillaan tekemässä levyä 60-luvun laulajalegendan Roy Orbisonin kanssa, pyysi Harrison myös hänet laulamaan levylle. Harrisonin kitara oli lainassa Tom Pettyllä ja levy äänitettiin Bob Dylanin kotistudiossa. Näin myös nämä kaksi narisevaäänistä laulajaa saatiin mukaan levyä tekemään.

• Traveling Wilburys: Handle with care (musiikkivideo, YouTube)

Levy-yhtiössä Handle with care -kappaletta pidettiin liian hyvänä singlen b-puoleksi, joten  Traveling Wilbureiksi itsensä nimenneet "veljekset" päättivät tehdä kokonaisen albumin yhdessä. Bob Dylanin kiertueen alkuun oli kymmenen päivää, joten äänitykset tehtiin yhdeksässä päivässä.

Rock-legendoilla oli yhdessä hauskaa ja se kuuluu levyllä. Laulut kirjoitettiin pääosin yhteistyönä ja soittimina käytettiin milloin mitäkin käsiinosuvaa. Levy äänitettiin pitkälti Eurythmics-tähti Dave Stewartin kotistudion keittiössä, joten levyllä soitetaan muun muassa Stewartin jääkaapin hyllyritilää.

Harrison-fanina suosikkini levyn kappaleista on energisen hyvätuulinen Heading for the light, jossa Beatles-kitaristi laulaa sooloa ja vastaa tietenkin sähkökitarasta.

• Traveling Wilburys: Heading for the light (YouTube) 

Levyn tyylilliseen rikkauden merkittävä syy on yhtyeen jäsenten erilaiset taustat. Yhtyeen jäsenistä kaksi edustaa brittiläistä musiikkia loppujen ammentaessa amerikkalaisesta rockperinteestä. Yhtyeen jäsenien taustasta löytyy folkia (Dylan), maailman valloittanutta Liverpool-soundia (Harrison), 70-luvun mahtipoptuotantoja (Lynne) ja 70- ja 80-lukujen perinteisempää rockia (Petty). Pikantin lisämaun yhtyeen musiikkiin tuo Orbison, jonka tyyli on lähempänä 60-luvun amerikkalaista rock-iskelmää.

Orbisonin bravuuri Vol 1:llä on sydäntäsärkevä rakkauslaulu Not alone anymore, jonka Orbison sävelsi yhdessä Jeff Lynnen kanssa.

•  Traveling Wilburys: Not alone anymore (YouTube)

Vain pari kuukautta Traveling Wilburys Vol 1. -albumin julkaisun jälkeen 52-vuotias Orbison kuoli sydänkohtaukseen. Singlen End of the line musiikkivideossa Traveling Wilburys osoittaa kunnioitustaan Orbisonille, jonka soolon aikana näytetään keinutuolissa kiikkuvaa kitaraa ja pöydällä olevaa Orbisonin valokuvaa.

• Traveling Wilburys: End of the line (musiikkivideo, YouTube)

Orbisonin kuolema oli suuri kolaus yhtyeelle, joka julkaisi tämän jälkeen vain yhden albumin eikä esiintynyt kertaakaan livenä. Toisaalta olikin ehkä hyvä, että tämä hyvien ystävien vahingossa synnyttämä yhtye lopetti toimintansa ennenkuin sen toiminnasta olisi tullut liian vakavaa ja suunnitelmallista.

38. Alice: Il sole nella pioggia (1989)

Alicea voisi kutsua Italian Kate Bushiksi, vaikka hänen lauluäänensä onkin muutamaa astetta matalampi. Tyylien monipuolisuus ja tietynlainen omituisuus yhdistää kuitenkin näitä laulajia. Vuonna 1989 ilmestynyt Il sole nella pioggia on kuin kooste tämän laulajan parhaita puolia. Vahvaa tulkintaa välillä korkealta ja kovaa ja välillä aika matalaltakin. 80-luvun lopulla Alice oli vielä varsin suosittu myös Suomessa, mutta tämän jälkeen hän on meillä jäänyt unohduksiin.

Alice teki lähtemättömän vaikutuksen moniin eurooppalaisiin vuonna 1984, jolloin hän edusti Euroviisuissa Italiaa yhdessä Franco Battiaton kanssa. Il treni di Tozeur oli juuri niin omituinen ja kiehtova kuin Alicen Battiaton kanssa yhteistyössä tehdyt muutkin levyt 1980-luvun alkupuolella. Mystisen kappaleen kruunasi La Scala -oopperasta palkatut taustalaulajat, joiden tehtävänä oli laulaa yksi lause laulun lopuksi. Suomelta irtosi odotetusti 12 pistettä, ja Euroviisujen yhtenä suurimmista vääryyksistä pidetäänkin sitä että tämän kappaleen sijaan kisan voitti Ruotsin Diggi loo diggi lei.

Alicen ja Franco Battiaton yhteistyö loppui muutama vuosi euroviisuesiintymisen jälkeen, mutta Alicen ura jatkui menestyksekkäästi vielä monta vuotta. Yhteistyö tuottaja-lauluntekijä Francesco Messinan kanssa tuotti muun muassa albumin Il sole nella pioggia, joka menestyi hyvin myös Italian ulkopuolella, levyä myytiin paljon myös Suomessa. Toinen tärkeä tekijä levyllä on säveltäjä Juri Camisasca, joka on säveltänyt muun muassa levyn singlehitin Visioni.

Camisascan kynästä on myös levyn aloittava nimikappale Il sole nella pioggia, joka osoittaa hienosti kuinka laaja Alicen ääniskaala on. Etenkin matalissa sävelissä italialaislaulajan tulkintavoima on parhaimmillaan. Sovitusratkaisuissa ei olla kovinkaan kaukana Kate Bushin samana vuonna ilmestyneestä Sensual world -albumista.

Il sole nella pioggia oli Alicen viimeinen kansainvälinen menestysalbumi, vaikka hän on jatkanut musiikin tekoa aina näihin päiviin asti. Itsellenikin Alicen 90- ja 2000-lukujen levyt on jäänyt tuntemattomaksi, ja pidän edelleen eniten hänen 1980-lukujen tuotannostaan. Yksi sen helmistä, kappale Le ragazze di Osaka löytyy tältä levyltä.

Alice on Italian monipuolisen musiikkielämän kauneimpia kukkasia. Pitääpä tutustua myös hänen uudenpaan tuotantoonsa.