57. Edith Piaf: L'accordéoniste/L'escale (savikiekko 1940)

Edith Piaf on ehkä maailman tunnetuin ranskalaislaulaja, jonka ura alkoi 1930-luvulla, kesti sodan paineet ja jatkui aina kuolemaan asti vuonna 1963. Piafissa yhdistyi ennennäkemättömällä tavalla pienen naisen heiveröinen ulkomuoto ja voimakas dramaattinen ääni, jonka vetovoima ei rajoittunut vain ranskankieliseen maailmaan. Yksi laulajan tunnetuimmista kappaleista on L'accordéoniste, joka summaa hyvin sen mistä Piafin musiikissa oli kysymys: surullinen ja mahtipontinen laulu rakkaudesta, kaipauksesta, menetyksestä ja kuolemasta. Hyvin harvassa Pariisin varpusen laulussa on onnellinen loppu.

Lapsuudessani kuulin monta kertaa Edith Piafin L'hymne à l'amour -kappaleen, jonka dramaattinen sovitus ja tulkinta jäivät mieleeni. Piafiin palasin ranskanopiskelujeni myötä. Olen lukenut useamman elämänkerran, käynyt Pariisissa sijaitsevassa Piafin kotimuseossa ja hyllystäni löytyy toistakymmentä cd:llistä tämän hienon laulajan musiikkia. Olen siis Edith Piaf-fani par exellence.

Toisen maailmansodan ja Saksan miehityksen aikana Piaf oli maan suosituimpia artisteja, joka jatkoi uraansa miehityksestä huolimatta ja auttoi salaa vastarintaliikettä salakuljettamaan sotavankeja maasta pois. Kappaleen L'accordéoniste kirjoitti Piafille nuori lauluntekijä Michel Emer, joka esitti kappaleen laulajalle ennen lähtöään rintamalle. Piaf ihastui lauluun, ja kappaleesta tuli yksi hänen suurimmista hiteistään. Michel Emeristä puolestaan tuli yksi Ranskan rakastetuimmista lauluntekijöistä, ja hän pysyi Piafin suosikkisäveltäjänä aina laulajan kuolemaan saakka.

L'accordéoniste julkaistiin äänilevyllä ensimmäistä kertaa vuonna 1940, juuri ennen saksan miehitystä. Kappale julkaistiin 15 vuotta myöhemmin live-tallenteena. Tämä uusi versio on mielestäni onnistuneempi, sillä laulun tarina on uskottavampi elämää kokeneen laulajan tulkitsemana.

• Edith Piaf: L'Accordéoniste (vuoden 1940-versio, YouTube)
• Edith Piaf: L'Accordéoniste (live versio vuodelta 1955, YouTube)            

Edithpiafmaiseen tyyliin samaan lauluun on tungettu paljon traagisen laulun elementtejä: ilotyttö, muusikko, sota, rakkaus, kuolema ja unelma. Laulun tarina menee pääpiirteissään näin (käännös allekirjoittaneen):

Kaunis ilotyttö seisoo kadunkulmassa

ja odottaa asiakkaitaan, jotka antavat hänelle elannon. 

Työvuoronsa päätyttyä hän lähtee etsimään unelmaansa

lähistön tanssipaikalla. 

Siellä soittaa hänen unelmiensa mies, 

joka soittaa haitarilla javaa.

Tyttö kuuntelee javaa 

ja katselee rakastunein silmin hanuristin pitkiä ja vikkeliä sormia. 

Hänen henkensä salpautuu, keho jännittyy,

rakkaus tuntuu luissa ja ytimissä. 

Musiikki vie hänet mukanaan.

Ilotyttö on surullinen, 

unelmien mies on lähtenyt sotaan. 

Tyttö unelmoi, että kun mies palaa, 

he perustavat yhteisen kodin. 

He elävät onnellista elämää, 

ja joka ilta mies soittaa haitarilla javaa.

Haaveissaan hän kuulee javan soiton 

ja unelmoi rakkaansa pitkistä ja vikkelistä sormista. 

Itkun seassa hän hyräilee musiikkia. 

Hänen henkensä salpautuu, keho jännittyy, 

 kaipaus tuntuu luissa ja ytimissä.

Musiikki vie hänet mukanaan.

Ilotyttö on yksin kadunkulmassa. 

Miehet eivät huoli itkevää tyttöä,

eikä itku tuo kuollutta rakasta takaisin. 

On hylättävä kaikki kauniit unelmat, 

elämässä ei ole enää mitään jäljellä. 

Väsynein jaloin hän kulkee tanssipaikalle, 

jossa Javaa soittaa nyt joku toinen.

Kuunnellessaan javaa hän näkee jälleen oman hanuristinsa. 

Silmät sulkien hän muistelee tämän pitkiä ja vikkeliä sormia. 

Hänen henkensä salpautuu, keho jännittyy, 

suru tuntuu luissa ja ytimissä... 

Mutta uni päättyy ja hän huutaa: "Lopettakaa soitto!"

Vuonna 1940 julkaistun savikiekon b-puolelta löytyvä Escale oli minulle tuntematon laulu ennen tämän blogin kirjoittamista. Tämä Marguerite Monnot'n sävelmä on osoittautunut jällen yhdeksi hienoksi Piaf-kappaleeksi. Monnot oli Piafin tuotteliain säveltäjä ja hyvä ystävä, jonka tunnetuin laulu on Hymne à l'amour (1950).

• Edith Piaf: L'Escale (YouTube)

Piafin ura lähti rakettimaiseen nousuun sodan jälkeen. Hän esiintyi Euroopan lisäksi paljon Yhdysvalloissa, jossa kielimuurista huolimatta hänen suosionsa oli korkealla. Edith poltti kuitenkin kynttilää molemmista päistä, lukuisat epäonnistuneet ihmissuhteet, alkoholi, lääkkeet ja lopulta myös huumeet ruhjoivat heiveröistä naista, jonka ruumiissa ei ollut samaa voimaa kuin hänen äänessään. Pariisin varpunen kuoli vuonna 1963 vasta 48 vuotiaana.

L'accordéoniste löytyy tällä hetkellä useimmilta Piaf-kokoelmilta vuoden 1955 versiona. Polydor-levy-yhtiölle tehdyt vuosien 1932-1945 levytykset ovat muutenkin jääneet vähemmälle huomiolle ja ovat vaikeammin saatavissa, kuin hänen vuosina 1946-1963 EMI:lle tehdyt levytykset. Alkuperäinen, vuoden 1940 L'accordéoniste ja b-puoli Escale löytyvät ainakin cd-kokoelmalta L'intégrale 1936-1945.

56. Carly Simon: Letters never sent (1994)

Carly Simon on yksi 1970-luvulla Yhdysvalloissa maineeseen nousseista naispuolisista laulaja-lauluntekijöistä Carole Kingin ja Joni Mitchellin kanssa. Vaikka Simonin suosion huippu osui 1970-1980-luvuille, levytti hän ahkerasti myös 1990-luvulla ja hänen uransa jatkuu edelleen. Letters never sent -albumin teemana ovat kirjeet, joita laulaja kirjoitti ystävilleen, perheenjäsenilleen ja faneilleen. Kirjeet eivät koskaan päätyneet postilaatikkoon, vaan Simon teki niistä levyn.

Ensimmäiset muistijälkeni Carly Simonista on hänen 1986 vuoden hittinsä Coming around again. Tämä hieno kappale sai minun tutustumaan paremminkin hänen musiikkiinsa. Olin samoihin aikoihin ihastunut Simonin kollegan ja maannaisen Carole Kingin musiikkin ja Simonin musiikki tuntui kulkevan hyvin pitkälle samoja polkuja.

Carly Simonin sooloura alkoi samoihin aikoihin kuin Kingin. 1970-luvun alkuvuosina Simon teki kohtuullisesti menestyneitä albumeja ja hittejä, mutta Simon tunnettiin näinä vuosina ehkä paremmin avioliitostaan laulaja-lauluntekijä James Taylorin kanssa. Simonin ja Taylorin liittoa pidetään yhtenä rockhistorian tunnetuimmista avioliitoista. New Yorkista kotoisin olevan laulajan ensimmäinen todella suuri hitti oli vuonna 1972 ilmestynyt kappale You're so vain. 70-luvun loppupuolella suurin menestys hiipui. Uudella vuosikymmenellä hittilistoille nousivat vielä aiemmin mainittu Coming around again ja Working girl -elokuvaan tehty kappale Let the river run, josta Simon sai uransa ainoan Oscar-palkinnon.

Simon ei kuitenkaan antanut menestyksen laskun haitata itseään. Vuonna 1994 ilmestynyt albumi Letters never sent oli henkilökohtainen teema-albumi, jossa lauluntekijä penkoo omaa menneisyyttään ja ihmissuhteitaan. Simonin omien sanojen mukaan hän löysi ullakolta laatikollisen kirjeitä, joita hän ei koskaan lähettänyt, ja käänsi ne musiikiksi. Lauluntekijä kuvailee taustoja levyn aloituskappaleessa Letters never sent.

Levyn tekeminen ja näiden "kirjeiden" kirjoittaminen oli ositain myös surutyötä Carly Simonille, jonka äiti Andrea Simon ja hyvä ystävä Jacqueline Kennedy Onassis kuolivat lyhyen ajan sisällä. Albumi sisältää kirjeet näille molemmille Simonin elämän tärkeille naisille.

Like a river on lauluntekijän henkilökohtainen kirje kuolleelle äidilleen. Laulussa tytär kertoo äidilleen tämän kotitalon myymisestä, lasten pikkuriidoista perinnön äärellä (erityisesti esille tuodaan tyttärien kiista äidin helmistä) ja kyselee tältä, millaista elämä taivaassa on ("Onko Jumala tullut tutummaksi? Oletko sopinut riitasi isän kanssa".) Koskettavassa viimeisessä säkeistössä jälleennäkemistä äitinsä kanssa odottava tytär muistelee nuoruuttaan, jolloin äiti oli laittanut sängyn valmiiksi bileillan jälkeen myöhään kotiin palaavalle Carlylle.

Olet jo päässyt kotiin, 

jota laitat valmiiksi odottamaan

sitä kun minä tulen luoksesi.

Kirje Jacqueline Kennedy Onassikselle on sävyltään astetta rajumpi. Kappaleessa Touched by the sun Simon tunnustaa ihailunsa Onassikselle, joka ei antanut kohtalon rajoittaa elämäänsä vaan eli ennakkoluulottomasti elämänsä loppuun saakka.

Levyn muiden kirjeiden kohteet eivät ole yhtä selviä kuin kahden edellisen kappaleen kohdalla. Muut kappaleet ovat enemmän tai vähemmän tavanomaisia rakkauslauluja, joissa toki on läsnä Carly Simonin taitava tulkinta.

Viimeinen esimerkki albumilta on katkerankitkerä Halfway 'round the world jossa laulaja piikittelee entistä rakastettuaan, joka ensiksi lupaa rakastaa maailman loppuun saakka, mutta lopulta haluaa pysytellä mahdollisimman kaukana entisestä rakkaastaan:

Jostain syystä haluaisit pitää minut toisella puolen maailmaa.

Ehkä se on jopa kohteliaisuus, en olekaan ihan kuka tahansa tyttö.

Lieneekö laulun kohteena ex-aviomies, laulaja-lauluntekijä James Taylor. Tämä ei olisi yllätys, sillä vuonna 1983 eronnut "maailman kuuluisin pop-pariskunta" on puinut parisuhdettaan lauluissaan aiemminkin.

Vaikka Letters never sent ei palauttanut Carly Simonille sitä suosiota, joka hänellä 70- ja 80-luvuilla oli, on se silti onnistunut teema-albumi täynnä tyyliltään erilaisia lauluja. Vähäisestä menestyksestä huolimatta Simon on jatkanut levyjen tekoa näihin päiviin asti. Musiikin lisäksi Simon on kirjoittanut lastenkirjoja.

55. Ted Gärdestad: För kärlekens skull/Låt kärleken slå rot (single 1993/1981)

Ted Gärdestad ponnahti Ruotsin popmaailman huipulle jo 15-vuotiaana. Abba-manageri Stig Andersonin suojatti teki 1970-luvulla alussa monta suosittua albumia ja edusti maataan Eurovision laulukilpailuissa 22-vuotiaana vuonna 1979. Uudelle vuosikymmenelle tultaessa Gärdestadin tahti hiipui. Kappaleen För kärlekens skull laulaja julkaisi vuonna 1993 lähes 12 vuoden levytystauon jälkeen. Aiemmin pääasiassa iloista popmusiikkia säveltänyt laulaja teki pohdiskelevan rakkauslaulun, joka jäi yhdeksi hänen viimeisimmistä hiteistään.

Suomessa Ted Gärdestad ei koskaan noussut niin suureen suosioon kuin niin ikään Stikkan Andersonin tallista maineeseen noussut Tomas Ledin. Monien muiden suomalaisten tavoin minun ensimmäinen muistijälkeni Gärdestadista on hänen hermostunut esityksensä vuoden 1979 euroviisuissa. Kappale Satellit ei menestynyt, enkä minäkään siitä innostunut. Myöhemmin Abban historiaa tutkineena törmäsin Gärdestadiin uudelleen, kun ymmärsin että hänen lähes koko alku-uransa kulki Abban rinnalla; Benny Andersson ja Björn Ulvaeus tuottivat hänen levynsä, ja useilla niistä taustoja lauloivat Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad. Samalla havaitsin myös kuinka hienoja lauluja nuori Gärdestad sävelsi ja kuinka hienoja tekstejä hänen veljensä Kenneth Gärdestad kirjoitti. Huomiota herätti myös laulajan surullinen kohtalo, josta kuulin Ruotsin television uutisissa opiskellessani Vaasassa.

Gärdestad oli monilahjakkuus. Hän oli vastikään noussut 14-vuotiaden tennismestaruuskilpailuissa toiseksi häviten vain Björn Borgille. Musiikki vei kuitenkin voiton ja tennis sai jäädä. Hän sävelsi kaikki ensimmäisen albuminsa laulut, ja levyn tuottivat Polar-levy-yhtiön tuottajat Andersson ja Ulvaeus, ja levy julkaistiin artistin ollessa vasta 15-vuotias vuonna 1972. Andersson ja Ulvaeus tuottivat tämän jälkeen vielä kolme menestysalbumia Gärdestadille, ja manageri Stig Anderson suunnittelu Gärdestadista seuraavaa ruotsalaista maailmantähteä Abban jälkeen. Englanninkielinen albumi ei kuitenkaan johtanut maailmanmenestykseen ja vuosikymmenen vaihteessa vasta 25-vuotias laulaja hylkäsi musiikkibisneksen palatakseen takaisin 12 vuotta myöhemmin.

• Ted Gärdestad: För kärlekens skull (YouTube)
• Ted Gärdestad: För kärlekens skull (televisioesitys vuodelta 1993, YouTube)

Pohdiskeleva rakkauslaulu toi keski-ikää lähestyvästä laulajasta esiin uuden herkän tulkitsijan, jota 70-luvun iloisilla albumeilla kuultiin harvoin. Singlen julkaisun yhteydessä Gärdestadin vanhemmat hitit julkaistiin menestyskokoelmalla ja alkuperäiset albumit remasteroitiin cd-muotoon. Yleisö otti Gärdestadin avosylin takaisin. För kärlekens skull nousi Ruotsin hittilistan kärkeen.

Kulissien takana asiat eivät kuitenkaan olleet hyvin. Gärdestad oli kärsinyt masennuksesta jo teinivuosinaan, ja 1980-luvulla tilanne paheni skitsofreniaksi. Täysin perusteettomien juorujen perusteella lehdistö alkoi 1980-luvun lopulla vihjailla, että vasta 30-vuotta täyttänyt laulaja olisi Olof Palmen murhaaja, mikä pahensi hänen henkistä terveyttään ennestään. För kärlekens skull -kappaleen piti olla esimakua uudelta albumilta, mutta albumin äänitykset keskeytyivät kun tuottaja Anders Glenmark ei pystynyt työskentelemään mielialaltaan ailahtelevan lauluntekijän kanssa. Gärdestadin viimeinen albumi Äntligen på väg julkaistiin lopulta 1994. Lupaava paluu ruotsalaisten suosikkilaulajaksi katkesi äkkiä, kun 41-vuotias Gärdestad teki itsemurhan hyppäämällä junan alle.

Singlen b-puoli Låt kärleken slå rot on hyvä esimerkki laulaja-lauluntekijän varhaisemmasta tuotannosta.

• Ted Gärdestad: Låt kärleken slå rot (GrooveShark)
• Ted Gärdestad: Låt kärleken slå rot (televisioesitys vuodelta 1993, YouTube)

Kappale julkaistiin alunperin singlenä vuonna 1981. Levyn tuotti Benny Andersson ja abbamaisen soundin täydensi taustoja laulanut Anni-Frid Lyngstad. 

Tekstin tähän, kuten kaikkiin muihinkin Gärdestadin levytyksiin teki  hänen isoveljensä Kenneth Gärdestad, joka laulajan kuoleman jälkeen on avoimesti kertonut tämän sairaudesta ja muista ongelmista. Nuorena kuollut Ted Gärdestad on yksi esimerkki artistista, jonka menestys alkoi liian aikaisin.

Tämän hienon singlen molemmat kappaleet löytyvät kaikilta Ted Gärdestadin kokoelmilta. Itse löysin nämä kappaleet boksista Helt närä dej, joka sisältää laulajan kaikki albumit ja singleraidat. Tähänkin hienoon artistiin palaamme blogissani vielä myöhemmin.

54. Hector: Nostalgia (1972)

Kuuntele koko albumi Spotifysta

Hectorin ensimmäinen sooloalbumi Nostalgia on hienoja vivahteita sisältävä folk-albumi, jolla nuori Heikki Harma toi esille säveltäjän ja sanoittajan taitojaan. Levyn tuottajina ja sovittajina toimi muusikkopariskunta Matti ja Pirjo Bergström. Kolmen muusikon yhteistyö on korvia hivelevä taidepala, jossa sävel, sanat ja sovitus kulkevat käsi kädessä. 

Hectorin musiikki on soinut elämäni taustalla eri vaiheissa, enkä kovin tarkkaan muista milloin kuulin Nostalgiaa ensimmäisen kerran. Sen kappaleet ovat todennäköisesti soineet radiossa, josta ne ovat suodattuneet lapsen ajatusmaailmaan.

Hector teki ensimmäisen levynsä, singlen Palkkasoturi vuonna 1965. Tämän jälkeen parikymppinen muusikko teki muutamia singlelevyjä ilman suurempaa menestystä. Esiintyminen Svenska Teaternin Hair-musikaalissa johti Cumulus-yhtyeen perustamiseen. Ensimmäisen soololevynsä Hector julkaisi sen jälkeen, kun hän oli säveltänyt ja sanoittanut valtaosan Cumuluksen alkuvuosien tuotannosta.

• Hector: Mandoliinimies (Spotify)

Levyn tunnetuin kappale on todennäköisesti Mandoliinimies, jossa on jo kuultavissa levyn tuottaneiden Matti ja Pirjo Bergströmin vaikutus.  Levyn kappaleissa yhdistettiin ennakkoluulottomalla tavalla sähköisiä soittimia, jousia ja puhaltimia. Sovituksellisesti täydellisin kokonaisuus on levy b-puolen aloittava Neitoperho, jonka sovituksesta löytyy jousikvartettia, cembaloa ja nokkahuilua kitaran rinnalla. Tämä yhdistettynä yhteen Heikki Harman kauneimmista laulunteksteistä ja hienoon sävellykseen tekee siitä yhden levyn monista huippukohdista.

• Hector: Neitoperho (Spofity)

Nostalgia eroaa merkittävästi seuraajastaan, myös Bergströmin pariskunnan kanssa tuotetusta Herra Mirandos -albumista. Siinä missä Mirandos käsittelee kuolemaa, mystiikkaa ja mytologiaa ja on sovitettu hyvin pitkälle sähköisille soittimille, tuoksuu akustinen Nostalgia lähinnä heinäpellolle ja aamukahville.

• Hector: Aamukahvit (Spotify)

Kevyen ja hyväntuulisen albumin vakavasävyisin laulu on leyvn nimikappale Nostalgia. Kappale on jaettu kahteen osaan, jotka päättävät levyn molemmat puolet. Lauluissa pohditaan yhteiskunnan murrosta ja ihmisen vaikeutta pysyä muutoksen mukana:

"En ymmärrä mikä on oikein
tai väärin tai tuomittavaa...
Mikä munista oiskaan se soikein,
jos miljoonaa tutkia saan?

Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
yksin muuttaa voi kuin itseään!
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
joka eilistä jää etsimään."

• Hector: Nostalgia osa 1 (Spotify)
• Hector: Nostalgia osa 2 (Spotify) 

Nostalgia ei vielä tehnyt Heikki Harmasta koko kansan tuntemaa Hectoria, mutta se on erittäin tärkeä etappi matkalla Cumuluksen lauluntekijästä sooloartistiksi. Jo vuotta myöhemmin toinen sooloalbumi Herra Mirandos ja etenkin sen hittikappale Lumi teki enkelin eteiseen raivasivat Hectorille tien suomalaisten laulajien ja lauluntekijöiden eturiviin.

53. Freddie Mercury: In my defence/Love kills (single 1986/1984)

Freddie Mercuryn In my defence -kappale on peräisin Dave Clarkin Time-musikaalista, jonka soundtrackilla kappale julkaistiin vuonna 1986. Singlenä kappale julkaistiin Mercuryn kuoltua yhdessä pari vuotta vanhemman Love kills -kappaleen kanssa, joka oli peräisin Giorgio Moroderin vanhaan Metropolis-mykkäelokuvaan tekemältä uudelta ääniraidalta ja julkaistiin myös Mercuryn ensimmäisenä soolosinglenä. In my defence on lauluista selkeästi parempi. Vaikka Mercury ei osallistunutkaan laulun tekemiseen kuulostaa se siltä, kuin Mercury kertoisi omasta elämästään. Laulu on yksi Mercuryn koko uran hienoimmista tulkinnoista.

Ihastuttuani Queenin musiikkiin 1980-luvun loppupuoliskolla kiinnoistuin samalla myös Freddie Mercuryn soololevyistä. Mutta kun hänen 1985 ilmestynyt soololevynsä osoittautui epäonnistuneeksi kokeiluksi, en sen enempää perehtynyt hänen tuotantoonsa. Vasta Mercuryn kuoleman jälkeen palasin näihin soololevyihin ja yllättäen löysin sieltä monta helmeä. Esittelen todennäköisesti blogissani myöhemmin Mercuryn ja oopperalaulaja Montserrat Caballén omalaatuisena yhteistyönä syntyneen albumin Barcelona.

Vuonna 1986 Mercury osallistui säveltäjä Dave Clarkin pyynnöstä musikaalin Time konseptialbumin levytykseen. Mercury lauloi levyllä kaksi kappaletta. Nimikappale Time julkaistiin singlenä vuonna 1986 mutta laulu In my defence jäi vähemmälle huomiolle. Vasta Mercuryn kuoleman jälkeen kappale sai ansaitsemaansa huomiota kun se julkaistiin singlenä.

• Freddie Mercury: In my defence (musiikkivideo, YouTube)

Kappale alkaa Mike Moranin soittamalla tyylikkäällä pianoinfolla, jonka jälkeen Mercury aloittaa kertoa tarinaansa. Vaikka Mercury ei osallistunut tämän laulun sävellykseen eikä sanoitukseen, ottaa hän pohtivalla tulkinnalla laulun selkeästi omakseen. Kappale on helppo liittää samaan joukkoon Mercuryn muiden omaelämänkerrallisten (tai siltä kuullostavien) laulujen, kuten Queenin Was it all worth it ja Show must go on kanssa. Herkän säkeistön jälkeen Mercury avaa kaikki hanat laulun kertosäkeistöä varten.

Juuri kun kertosäkeen odottaa nousevan entistä mahtipontisempiin sfääreihin, Mercury palauttaa laulun maan pinnalle kertosäkeen viimeisellä säkeellä, jossa on samaa haavoittuvuutta kuin laulun alussa. Mercuryn tasapainoilu revittelyn ja herkistelyn välillä tekee tämän levytyksen jokaisesta kuuntelukerrasta yhtä koskettavan.

• Freddie Mercury: Love kills (musiikkivideo, YouTube) 

Love Kills -kappaleen äänitykset aloitettiin jo Queenin Hot Space -albumin äänitysten aikana. Kappale ei mahtunut albumille, mutta Mercury jatkoi kappaleen kehittämistä ja tarjosi sitä lopulta Giorgio Moroderille, joka käytti kappaletta vanhan Metropolis -elokuvan uutta ääniraitaa tehdessän. Levy julkaistiin Mercuryn ensimmäisenä soolosinglenä vuonna 1984 ja menestyi kohtalaisesti.

Tämän singlen kahdesta kappaleesta Love kills jää kuitenkin selkeästi kakkoseksi. Kappale on tyyliltään samaa diskogenreä kuin mitä Queen Hot Space -albumillaan epäonnisesti yritti kokeilla. In my defence -kappaleen taitavaa tulkintaa ja sävyjen kirjoa ei tässä kappaleessa ole.

Singlen molemmat puolet löytyvät nykyään vuonna 2006 julkaistulta kokoelma-cd:ltä Lover of Life, Singer of Songs - The Very Best of Freddie Mercury Solo.