112. Céline Dion: Je ne vous oublie pas/Sous le vent (avec Garou) (single 2005/2001)

Kaksiosaisen Céline Dion -kirjoituksen toisessa osassa siirrämme kelloja 20 vuotta eteenpäin. Teinisensaatiosta megatähdeksi noussut Dion julkaisi ranskankielisen kokoelmalevyn On ne change pas -markkinoimiseksi singlen, jolla uutena kappaleena oli Jacques Veneruson säveltämä Je ne vous oublie pas ja saman säveltäjän säveltämä, toisen kandalaislaulajan Garoun kanssa duetoitu Sous le vent. Hienoja kappaleita molemmat.

Edellisessä kirjoituksessa esitellyn singlen C'est pour vivre (1985) jälkeen on tapahtunut seuraavaa: Kanadassa jo tunnettu Céline Dion nousi Euroopassa julkisuuteen voittamalla Sveitsin edustajana Eurovision laulukilpailut 1988. 1990-luvun alussa julkaistut hitit (mm. Beauty and the beast, Power of love, Think twice) tekivät Dionista maailmantähden, ja megatähden asemaan hän nousi viimeistään Titanic-hitillään My heart will go on. Vuonna 1995 Dion julkaisi kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen albumin D'eux. Vuonna 1994 Dion meni naimisiin managerinsa René Angelilin kanssa. Vuoteen 2012 mennessä heille on syntynyt kolme lasta. Levy-yhtiö Sonyn mukaan Dion on myynyt yli 200 miljoonaa levyä.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut, olen kiinnostunut lähinnä Dionin ranskankielisestä urasta, jossa laatu on pysynyt korkealla koko hänen uransa ajan. Tuoreessa haastattelussa Dion kuvailee suhdettaan kahteen uraansa näin: "Se on kuin pukisi välillä ylleen farkut ja välillä iltapuvun. Ranskankieli on minulla verissä, se on kotini ja juureni. Ranskankielessä voin käyttää sisäistä voimaani ja se on runollisempaa. Englanninkielellä laulaessani pelissä ovat erilaiset tunteet. Laulajana en voi valita näiden kahden välillä, tarvitsen niitä molempia".

Vuonna 2005 Dion kokosi ranskankielisen uransa kokoelmalevylle On ne change pas, jonka uusi kappale Je ne vous oublie pas julkaistiin singlenä. Kappaleeseen tehtiin myös hieno musiikkivideo, jota valitettavasti ei Youtubesta tai Muzu.tv:stä löytynyt. Vaikka Dionin ranskankielinen tuotanto on lähempänä tuota "farkku"-tyyliä, on tämä kappale pelottavan lähellä hänen englanninkielisen tuotantonsa siirappisuutta. Herkällä tulkinnallaan laulaja välttää kuitenkin imelyyden.

• Céline Dion: Je ne vous oublie pas (YouTube)

Ranskankielisissä lauluissaan québeckiläislaulaja onnistuu esittelemään tunteiden ja nyanssien kirjon, joita hänen englanninkielisiltä levyiltään ei löydy. Siksi onkin valitettavaa, että Je ne vous oublie pas ja hänen muut ranskankieliset hittinsä ovat maailmalla jääneet englantilaisten hittien varjoon.

Singlen molemmat kappaleet ovat Jacques Veneruson säveltämiä. Aiemmin muun muassa Patricia Kaasille lauluja tehnyt Veneruso on 2000-luvulla noussut Dionin tärkeimmäksi ranskalaiseksi säveltäjäksi Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin rinnalle.

Singlen b-puolelta löytyy alun perin vuonna 2001 julkaistu kappale Sous le vent. Kappale on duetto niin ikään kanadanranskalaisen Garoun kanssa, jonka albumilla kappale alun perin julkaistiin. Mieslaulajan karheä ääni luo hienon kontrastin kirkasääniselle Dionille. Sous le vent on Dionin uran parhaita kappaleita ja hänen uransa ehdottomasti upein duetto, joka peittoaa mm. Barbra Streisandin kanssa levytetyn Tell himin kirkaasti.

• Garou & Céline Dion: Sous le vent (YouTube)

Myös Sous le vent löytyy kokoelmalta On ne change pas, joka onnistuneesti summaa Dionin ranskankielisen uran 25 ensimmäistä vuotta.

Vaikka englanninkieliset levyt myyvät enemmän, ei Dion onneksi ole hylännyt ranskankielistä uraansa. Uutta ranskankielistä Célineä on luvassa jälleen syksyllä 2012.

111. Céline Dion: C'est pour vivre/Avec toi (single 1985)

Esittelen nyt kaksiosaisessa blogikirjoituksessa mitä kanadalaislaulaja Céline Dionille on tapahtunut 20 vuodessa. Dion oli suuri tähti kotimaassaan Kanadassa jo ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa ja 1990-luvulla alkanutta maailmanmenestystä. Jo 12-vuotiaana ensimmäisen levynsä tehneen Dionin varhaisen kauden levytykset ovat kuitenkin jääneet tuntemattomiksi Kanadan ulkopuolella. Vuonna 1985 levytetyt C'est pour vivre ja Avec toi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka hyvä laulaja quebeckiläistyttö oli jo teini-iässä.

Tutustumiseni Céline Dionin varhaisempaan tuotantoon alkoi ostettuani Pariisista Sony-levy-yhtiön Les premières années -kokoelman, johon oli koottu hänen suurimpia hittejään vuosilta 1982-1988. Tätä kokoelmalevyä lukuunottamatta Sony on tietoisesti pyrkinyt unohtamaan ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa  tapahtuneet levytykset. Céline Dionin virallisten kotisivujen discografiassa hänen ensimmäiseksi levyksi väitetään vuonna 1987 ilmestynytta Incognito-albumia, vaikka hän sitä ennen oli julkaissut seitsemän muuta albumia. Kokoelmalevyille näitä varhaisia levytyksiä on kelpuutettu harvoin.

Näihin unohdettuihin vuosiin mahtuu silti paljon hyvää musiikkia. 1980-luvun alkupuolen äänityksissä (esimerkiksi vuoden 1982 hitti D'amour ou d'amitié) teinitähden äänessä on vielä lapsenomaista kirkkautta, mutta se alkaa karista vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja aikuisempi ja kypsempi laulutapa alkaa nousta esiin.

Esimerkkisinglen a-puolen C'est pour vivre on säveltänyt ranskalainen veteraanisäveltäjä André Popp, joka maailmalla tunnetaan parhaitan kappaleestaan Rakkaus on sininen/Love is blue/L'amour est bleue. Laulun tekstittäjä Eddy Marnay on niin ikään ranskalaisen popmusiikin veteraaneja, jolla oli tärkeä rooli Dionin uran ensimmäisinä vuosina. Allaoleva huonolaatuinen videonäyte antaa mahdollisuuden nähdä miltä tämä nykyinen hypertähti näytti 27 vuotta sitten. Videon alta tämä hymnimäinen kappale löytyy parempilaatuisena audioversiona.

• Céline Dion: C'est pour vivre (huonolaatuinen televisioversio, YouTube)
• Céline Dion: C'est pour vivre (parempi audioversio, Spotify)

C'est pour vivre on suosikkilaulujani Céline Dionin 1980-luvun tuotannosta. Laulussa Dion osoittaa, kuinka hänellä on ääni ja laulutekniikka kohdallaan jo 16-vuotiaana.

Singlen b-puolena Ranskassa on kappale Avec toi (Kanadassa singlen kääntöpuolelta löytyi kappale Tu es là). Siinä missä C'est pour vivre -kappaleessa Dion pääsee laulamaan korkealta ja kovaa, menee tämä kappale alemmassa rekisterissä. Ja kuten kuulette, teini-Célineltä luonnistuu sekin.

• Céline Dion: Avec toi (Spotify)

Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessa kaksi Céline Dionin 2000-luvulta, jotka ovat jääneet meillä vähemmälle huomiolle.

110. Daniel Lanois: For the beauty of Wynona (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Kanadalaismuusikko Daniel Lanois on menestynyt paremmin muiden artistien levyjen tuottajana, mutta hän on myös tehnyt muutaman mielenkiintoisen soololevyn. Vuonna 1993 ilmestynyt For the beauty of Wynona on astetta rockimpi kuin akustispohjainen Acadie. Silti tähän levyyn on saatu mahdutettua rock-kitaran lisäksi québeckiläistä kansanperinnettä ja eteeristä tunnelmointia.

Daniel Lanois'sta minulle tulee mieleen kuoromme vuonna 1993 tapahtunut esiintymismatka Kanadaan. Montréaliin, Ottawaan ja Torontoon sijoittuneella matkalla vierailin myös paikallisissa levykaupoissa, joista ostin muun muassa kaksi Daniel Lanois'n soololevyä. Jo aiemmin esittelemäni Acadie oli minulle jo tuttu, mutta ostin sen lisäksi myös vasta ilmestyneen albumien For the beauty of Wynona, jota en ollut vielä kuullut.

Lanois'n ensimmäinen soololevy Acadie oli tunnelmallinen kokoelma québeckiläistä kansanperinnettä, eteeristä rock-tunnelmointia ja gospelia. Supertuottajan toinen soololevy koostuu pitkälti samoista aineksista, mutta sen ote materiaaliin on selvästi rankempi eikä kappaleissa ole kaihdettu myöskään riitasointuja. Levyn aloituskappale Messenger on kuin hiekkapaperilla raaputettu versio Acadien The Maker -kappaleesta.

• Daniel Lanois: The Messenger (YouTube)

Lanois'n tuottajanuran menestyneimmät albumit kuuluvat irlantilaiselle U2-yhtyeelle. Toisen soololevyn ensimmäinen singlekappale Still learning how to crawl muistuttaa U2:n levyjen tyyliä.

• Daniel Lanois: Still Learning how to Crawl (YouTube)

Kanadalaismuusikko ei tälläkään soololevyllä unohda kanadanranskalaisia juuriaan. Collection of Marie Claire osoittaa monien Acadie-albumin kappaleiden (esimerkiksi Jolie Louise) tapaan, että Kanadan kielivähemmistö yhdistelee kotimaansa kieliä rohkeammin kuin suomenruotsalaiset konsanaan. Jättekiva juttu, n'est-pas?

• Daniel Lanois: Collection of Marie Claire (YouTube)

Hyvä tuottaja osaa hyödyntää muusikon parhaita puolia ja piilottaa hänen puutteensa, ja tässä Lanois onnistuu myös omia levyjä tuottaessaan. Peter Gabriel So ja U2:n Achtung Baby -levyjen tuottaja ei laulajana ole kovinkaan kaksinen, mutta tälläkin levyllä Lanois onnistuu korostamaan lauluäänensä pienimuotoista herkkyyttä ja pieniä nyansseja. Kappaleessa Death of a train kaiutettu lauluääni sulautuu kauniisti pääosin basson ja rumpujen muodostamaan soundimattoon. Kappale on samalla levyn parhaita sävellyksiä.

• Daniel Lanois: Death of a train (YouTube)

For the beaty of Wynona -albumissa julkaistiin Yhdysvalloissa erilainen versio, jonka ainoa ero kansainväliseen versioon on levyn kanessa oleva teksti "American edition", joka peittää kannen kuvassa esiintyvän naisen "naughty bits". Muualla tätä lievästi provokatiivista levynkantta ei ilmeisesti pidetty ongelmallisena.

Soolourastaan huolimatta Daniel Lanois'n pääleipä on tullut muiden levyjen tuottamisesta, sillä hänen soololevynsä eivät missään vaiheessa ole hätyytelleet myyntilistojen kärkisijoja. Soololevyillään tämä supertuottaja on kuitenkin saanut mahdollisuuden kokeilla tyylejä, joita hän ei ole saanut muiden levyjä tehdessään käyttää. Myyntivarmempaa materiaalia Lanois on saanut tuottaa muille artisteille.

109. Dusty Springfield: Goin' back/I'm gonna leave you (single 1966)

Goin' back on yksi lauluntekijäpariskunnan Carole King & Gerry Goffin koskettavimmista lauluista. Se käsittelee ihmisen aikuistumista ja nuoruuden katoavaisuutta. Vaikka King levytti kappaleen itse kahdesti, hän piti itse laulun parhaana tulkintana Dusty Springfieldin versiota, joka onnistuu mahtipontisesta sovituksestaan huolimatta säilyttämään tekstin liikuttavuuden.

Goin' back on yksi minulle rakkaimmista lauluista. Se löytyy levyhyllystäni monena eri tulkintana, joita en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kappaleen ovat levyttäneet Dusty Springfieldin ja säveltäjä Carole Kingin lisäksi muun muassa The Byrds, Freddie Mercury (salanimellä Larry Lurex), Phil Collins ja Maarit (suomenkielisen tekstin kirjoitti Hector). Kingin versiota käsittelin Writer-levyn esittelyssä ja Larry Lurexiin palaan todennäköisesti myöhemmin.

Dusty Springfield oli Gerry Goffin/Carole King -sävellysten tärkein tulkitsija Britanniassa. Carole Kingin kerrotaan purskahtaneen itkuun kuultuaan tämän käheääänisen laulajan tulkinnan kappaleestaan.

• Dusty Springfield: Goin' back (Spotify)
  

Ja hieno Dustyn versio kappaleesta onkin. Levytyksen muhkealla sovituksella on oma osansa kokonaisuuden onnistumisessa.Johnny Franzin tuottama levytys onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä herkän liikuttava että hienovaraisen mahtipontinen.

Singlen b-puoli I'm gonna leave you on hyvä esimerkki keskinkertaisesta sävellyksestä, jonka Springfield pystyy nostamaan latteuksien suosta omalla ainutlaatuisella tulkinnallaan.

• Dusty Springfield: I'm gonna leave you (Spotify)
  

Goin' back oli yksi Dusty Springfieldin suurimpia hittejä, joten se löytyy kaikilta merkittäviltä kokoelmalevyiltä, vaikka sitä ei alun perin millään albumilla julkaistukaan. Kappale soitettiin myös Springfieldin hautajaisissa vuonna 1999 laulajan kuoltua syöpään 59 vuotiaana.

108. John Lennon & Yoko Ono: Double Fantasy (1980)

Vietettyään viisi vuotta "isyyslomaa" John Lennon palasi julkisuuteen syksyllä 1980, jolloin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa sitten vuoden 1975. Uuden levynsä hän teki yhdessä vaimonsa Yoko Onon kanssa, levyn 14 kappaleesta puolet ovat Onon tekemiä ja esittämiä. Ensimmäisen singlen Just like starting over myyntimenestys oli rohkaisevaa ja lupasi hyvää menestystä myös albumille. Lennonin traaginen kuolema vain kolme viikkoa albumin julkaisun jälkeen nostin levyn listojen kärkeen aivan vääristä syistä.

Uutinen John Lennonin murhasta joulukuussa 1980 järkytti yhdeksänvuotiasta poikaa. Vaikka en tuolloin vielä ollut Lennon- tai Beatles-fani, kuuntelin Rock-radion uutisointia kyynel silmässä ja ostin Suosikin Lennonia käsittelevän numeron. Koulun musiikintunnilla järkyttynyt opettajani kertoi meille Beatlesin historiasta ja kuuntelimme myös yhtyeen musiikkia. Ensimmäinen Beatles-levy ilmestyi hyllyyni Lennonin kuoleman jälkimainingeissa. Täyspäiväiseksi Beatles-faniksi ryhdyin kuitenkin vasta vuonna 1987. Double fantasy -albumin ostin vasta siirryttyäni cd-aikaan 1980-90-lukujen vaihteessa.

Marraskuussa 1980 julkaistu Double Fantasy oli Lennonin lupauksia antava paluu julkisuuteen. John Lennonin edellinen albumi Rock'n'Roll julkaistiin vuonna 1975, jonka jälkeen Lennon jäi hoitamaan vastasyntynyttä Sean-poikaansa. Albumin edellä julkaistu single Just like starting over oli Lennonin omien sanojen mukaan kunnianosoitus Elvis Presleylle, jonka laulutyyliä Lennon kappaleessa imitoi.

John Lennon: (Just like) Starting over 

Kappale oli Lennonin murhan aikaan Yhdysvaltain singlelistan kolmantena, mutta se nousi nopeasti listaykköseksi ja pysyi siellä viisi viikkoa ollen näin Lennonin suurin hitti Amerikassa.

Just like starting over oli Double Fantasyn suurin hitti, mutta minulle levyn kappaleista rakkain on Watching the wheels, joka julkaistiin albumin kolmantena singlenä maaliskuussa 1981. Laulu on minun listallani yksi kaikkien aikojen parhaista John Lennon -sävellyksistä ja se kuvastaa hyvin juuri 40-vuotta täyttäneen Lennonin "kypsempää" suhtautumista elämään.

John Lennon: Watching the wheels 

Double Fantasyn seitsemästä John Lennon -sävellyksestä kaksi on omistettu hänen rakkaimmilleen. Beautiful boy kappale on omistettu hänen Sean pojalleen. Yhden uransa kauneimmista ja henkilökohtaisimmasta rakkauslauluistaan Lennon kohdistaa tietenkin vaimolleen Yoko Onolle.

John Lennon: Woman 

Yoko Ono on tärkeässä roolissa Double fantasy -albumin teossa. Kysymyksessä on kahden toisiaan rakastavan mutta hyvin erilaisen artistin yhteinen levy, jonka kappaleista joka toinen on Lennonin ja joka toinen Onon käsialaa ja tulkintaa. Monille Lennon-faneille Onon omintakeinen tyyli oli liikaa, enkä minäkään ole kovinkaan paljoa hänen kappaleitaan kuunnellut. Levyn helpoimmin sulava Ono-kappale on jazztyylinen Yes I'm your angel. 

Yoko Ono: Yes I'm your angel

Double fantasy -albumin levytyksen aikana John Lennon ja Yoko Ono äänittivät jo kappaleita seuraavaa albumia varten. Vuonna 1984 julkaistu Milk and honey noudatti samaa kaavaa Double fantasyn kanssa, kysymyksessä oli jälleen artistipariskunnan välinen vuoropuhelu, jossa Lennonin ja Onon kappaleet vuorottelevat. Valitettavasti Lennon ei kuitenkaan ehtinyt viimeistelemään äänityksiään, joten tämä Double fantasyn seuraaja antaa varsin keskeneräisen vaikutelman.

Double fantasy on kuitenkin valmis ja viimeistelty albumi ja Onon vahvasta panoksesta huolimatta se on John Lennonin paras sooloalbumi.