115. Queen: Innuendo (1991)

Kuuntele albumi Spotifyssa

Queen-yhtyeen viimeinen albumi julkaistiin vain reilut puoli vuotta ennen yhtyeen keulahahmon Freddie Mercuryn kuolemaa. Levyä tehtäessä Mercury oli jo hyvin sairas, ja yhtye tiesi Innuendon jäävän Queenin viimeiseksi varsinaiseksi albumiksi. Ehkä tämän vuoksi albumi on Queenin uran jälkimmäisen puoliskon kunnianhimoisin kokonaisuus, jota on verrattu yhtyeen 16 vuotta aiemmin julkaisemaan magnum opukseen A Night at the opera.

Queen on yksi kolmesta minulle tärkeästä rock/pop-yhtyeestä, joiden kohdalla voidaan puhua mega-yhtyeestä. Abba, Beatles ja Queen koostuivat kaikki neljästä tasavahvasta muusikosta, eikä yhtyeiden kokoonpano vaihtunut kertaakaan niiden uran aikana (pidän vuosina 2004-2009 toiminutta Queen + Paul Rodgers -kokoonpanoa omana yhtyeenään). Queenin levytysura kesti pitempään kuin kahden yllämainitun yhtyeen urat yhteensä. Kuten Abba ja Beatles, teki Queen laadukasta musiikkia uransa alusta loppuun saakka, epäonnistumiset olivat harvassa.

Innuendo ilmestyi varusmiespalvelukseni aikoihin, joten sitä kuullessani minulle tulee aina mieleen Satakunnan tykistörykmentin käytävät ja punkassa ja kotimatkoilla kuuntelemani Sonyn Walkman -kasettisoitin. Levyn ostin Tampereen Koskikeskuksen Epesistä helmikuussa 1991.

Kun Innuendo ilmestyi, ei Freddie Mercuryn sairaudesta ollut huhuja varmempaa tietoa. Levykotelon ja musiikkivideoiden hämyiset kuvat laulusolistista lisäsivät kuitenkin epäilyjä hänen terveydentilastaan. Levyn musiikista ei Mercuryn heikkoutta kuitenkaan voinut kuulla. Levyn ensisingle nousi suoraan brittilistojen kärkeen.

• Queen: Innuendo (musiikkivideo YouTube)

Kuusi ja puoli minuuttia pitkä single on kuin Bohemian Rhapsodyn jatko-osa. Kappale on koottu useasta palasesta. Bo Rhapin oopperamaisen väliosan korvaa flamencotyylinen kitarasoolo, jossa duetoivat akustista kitaraa soittava Steve Howe ja sähkökitaraansa soittava Brian May. Kitaraväliosa johtaa Freddie Mercuryn laulamaan moniääniseen huipennukseen. Vaikka kappale muistuttaa monin tavoin Queenin suurinta hittiä ja sen tavoin nousi listaykköseksi, ei se ole jäänyt elämään Queenin monien muiden hittien tavoin. Innuendo on kuitenkin samannimisen albumin jykevä aloitus.

Levyn muu sisältö on tavanomaisempaa mutta silti monipuolista musiikkia. Queenin perusrockmeininkiä edustaa kappale Headlong. Kappaleen musiikkivideo on viimeisiä videotallenteita, jossa Freddie Mercury on edes jonkin verran elinvoimaisen näköinen. Ontot posket ja muutenkin laiha olemus kuitenkin lisäsivät huhuja laulajan huonosta terveydestä.

• Queen: Headlong (musiikkivideo YouTube)

Herkempää Queenia edustaa albumilla rumpali Roger Taylorin säveltämä These are the days of our lives. Vuodesta 1989 alkaen yhtyeen kaikki kappaleet merkittiin koko yhtyeen tekemäksi, mutta myöhemmin Taylor on tunnustautunut tämän nostalgisen kappaleen säveltäjäksi. Musiikkivideota kuvattaessa Mercuryn sairaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hänellä oli vaikeuksia seistä, joten hänen osuutensa jouduttiin kuvaamaan pienissä pätkissä. Video kuvattiin mustavalkoisena, jotta Mercuryn sairaus ei olisi niin näkyvää. Tilanne on kuitenkin helposti havaittavissa laihojen kasvojen lisäksi yhtyeen muiden jäsenten surullisissa ilmeissä.

• Queen: These are the days of our lives (musiikkivideo YouTube)

Levyn julkaisun aikaan ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiennyt todellista tilannetta. Myös minä pidin AIDS-juoruja lehdistön keksintönä. Minulle Innuendo oli merkki siitä, että Queen on voimissaan ja valmis kohtaamaan lähestyvän 2000-luvun haasteet. Edes levyn päättävä "testamentti" Show must go on ei saanut minua uskomaan iltalehtien otsikoihin.

• Queen: The Show must go on (musiikkivideo YouTube)

Tämä uljas kappale julkaistiin singlenä vain neljä viikkoa ennen Freddie Mercuryn kuolemaa yhdessä Greatest Hits II -kokoelma-albumin kanssa. Neljä vuotta myöhemmin yhtyeen jälkeenjääneistä nauhoista koottiin onnistunut Made in Heaven -albumi. Viimeinen Queen-yhtyeen julkaisu oli vuonna 1997 ilmestynyt single No-one but you, joka oli yhtyeen ainoa levytys, jossa esiintyivät jäljelle jääneet jäsenet Brian May, Roger Taylor ja John Deacon.

Singlen jälkeen Deacon vetäytyi julkisuudesta ja Queenin toiminnasta. Vuonna 2004 muodostettu Queen + Paul Rodgers (May, Taylor ja Paul Rodgers) jatkoi muutaman vuoden yhtyeen perinteitä, mutta alkuperäisen Queen-yhtyeen toiminta päättyi vuonna 1991.

114. Queen: The Works (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

The Works merkitsi Queenille paluuta kokonaisuutena laadukkaiden albumien tielle neljän varsin sekalaisen levyn jälkeen. Aikuistuneen ja oman linjansa löytäneen yhtyeen levy sisälsi neljä suurta hittiä sekä liudan muita hienoja lauluja. Brittiyhtyeen uran toinen huippukausi oli alkanut.

Queenin uran ensimmäinen korkeasuhdanne päättyi Marx-veljesten elokuvien mukaan nimettyihin A Night at the Opera ja A Day at the Races -albumeihin. Hittejä yhtye teki toki tämän jälkeenkin, mutta seuranneet neljä albumia olivat laadultaan hyvin epätasaisia. Pohjanoteeraus oli vuonna 1982 ilmestynyt Hot Space, jossa yhtye yritti olla muodikas ja sovittaa musiikkinsa funk- ja diskorytmeihin.

Vuonna 1984 ilmestynyt The Works palautti jälleen uskon Queenin tyylitajuun. Levy ei pyrkinyt aiempien albumien tapaan luomaan korkealentoisia teemakokonaisuuksia tai kosiskelemaan muodikkailla trendisoundeilla. The Worksin voima olivat tasaisen vahvat sävellykset, joiden tekoon osallistuivat kaikki yhtyeen jäsenet. Albumi oli yksi harvoista Queen-levyistä, joiden kannessa on valokuva yhtyeestä. Konstailematon kansi kuvasi hyvin perusasioista ammentavaa rock-albumia.

Ensimmäinen muistikuvani Queenista on televisiossa esitetty I want to break free -kappaleen musiikkivideo, joka jäljitteli perusbrittiläisiä saippuaoopperoita Eastenders ja Coronation street. Naishahmoiksi pukeutuneet yhtyeen jäsenet nauttivat selvästi rooleistaan ja videosta tuli yksi yhtyeen suosituimmista. Kappaleen sävelsi basisti John Deacon, joka aiemmin oli vastannut suurhitistä Another one bites the dust.

• Queen: I want to break free (musiikkivideo YouTube)

The Worksin myötä myös rumpali Roger Taylor sai oman suurhittinsä. Radio GaGa oli levyn menestynein kappale, mutta itse pidän sitä albumin tylsimpänä kappaleena. Queenin takavuosien hittimaakarit Brian May ja Freddie Mercury vastasivat levyn pienemmistä hiteistä. Mercury vastasi rakkauslauluosastosta kappaleella It's a hard life.

• Queen: It's a hard life (musiikkivideo YouTube)

Brian Mayn säveltämä Hammer to fall on Queen-rokkia perinteisimmillään, jossa yhdistyvät Mayn vahva kitarasoundi, moniääninen stemmalaula ja Mercuryn mahtipontinen kukkoilu mikrofonin varressa.

• Queen: Hammer to fall (musiikkivideo YouTube)

The Works on pikemmin kokoelma erilaisia lauluja, kuin yhtenäinen musiikkiteos. Se oli kuitenkin helpotus monille Queen-faneille, jotka pealkäsivät menettäneensä yhtyeen kokonaan tanssi- ja klubi-genrelle. Singlehittien lisäksi levyltä löytyi myös monta muuta makupalaa, esimerkiksi junan lailla rullaava Keep passing through open windows, joka tuntui enteilevän viisi vuotta myöhemmin ilmestynyttä Breakthru-hittiä.

• Queen: Keep passing through open windows (YouTube)

Queenin uusi noususuhdanne jatkui aina Freddie Mercuryn kuolemaan saakka. Seuraavaksi esittelen albumin Innuendo, joka julkaistiin vain puoli vuotta ennen yhtyeen laulusolistin kuolemaa.

113. Queen: A Night at the Opera (1975)

Koko albumi kuunneltavissa Spotify:ssa.

Queenin vuonna 1975 ilmestynyttä albumia pidetään yhtyeen parhaana. Levy muistetaan varsinkin singlehitistään Bohemian Rhapsody, jossa Freddie Mercury yhdisti ennakkoluulottomalla tavalla rockin peruskuvioita oopperamaisiin lauluelementteihin. A Night at the Opera ei kuitenkaan soi ainoastaan tämän rapsodian varassa, vaan se on yhtyeen tasapainoisimpia albumeja. Makupaloja on monia.

Brittiläisen Queenin tuotantoon minut, kuten monet muutkin, johdatti vuonna 1975 levymaailmaa ravisuttanut kappale Bohemian Rhapsody, jonka ostin pikkulevynä Brightonin kirpputorilta kielikurssin aikana vuonna 1986. Kuorolaulua harrastavana minua kiehtoivat kappaleen moniääniset stemmalauluosuudet ja niiden uusia uria avaava liittäminen perinteiseen rock-ilmaisuun. Etsiessäni yhtyeen tuotannosta muita yhtä vaikuttavia teoksia tutustuin bändiin, jonka tavaramerkkejä koko 20-vuotiseen uran ajan olivat ennakkoluulottomuus, yllätyksellisyys, järkähtämättömän ammattitaitoinen musisointi ja laadukas laulutuotanto. Yhtyeellä olisi varmasti ollut annettavaa 2000-luvullakin, jos sen laulusolisti Freddie Mercury ei olisi kuollut AIDSiin vuonna 1991. Seuraavaksi esittelenkin Queenin kolme avainalbumia kolmelta eri vuosikymmeneltä.

Vuonna 1975 kolme albumia julkaisseen Queenin ura oli tiukassa nousukiidossa. Kaksi ensimmäistä albumia Queen ja Queen II olivat kunnianhimoisia progressiivisen ja glam-rockin sekoituksia, mutta vuonna 1974 julkaistu Sheer Heart Attack ja siltä julkaistu single Killer Queen nostivat yhtyeen myös levymyyntilistoille. Odotukset uutta albumia kohtaan olivat kovat, ja yhtye itsekin tiesi tekevänsä Queenin käänteentekevää albumia.

Olosuhteet uuden levyn tekemiseen eivät kuitenkaaan olleet parhaat mahdolliset. Basisti John Deacon, kitaristi Brian May, laulusolisti Freddie Mercury ja rumpali Roger Taylor havaitsivat olevansa epäsuotuisan tuotantosopimuksen vankeja. Yhtyeen oikeudet omistava tuotantoyhtiö keräsi rahat levymyynnistä ja eleli herroiksi, kun yhtyeellä itsellään ei ollut rahaa edes uusiin rumpukapuloihin hajonneiden tilalle. Tulehtunut sopimussuhde sai Mercuryn kirjoittamaan uuden albumin myrkyllisen avausraidan Death on two legs (Dedicated to...).

• Queen: Death on two legs (Dedicated to...) (YouTube)

Queen halusi julkaista singlenä kuusiminuuttisen rockoopperan Bohemian Rhapsody. Levy-yhtiö ei halunnut julkaista näin pitkää kappaletta, eikä säveltäjä Freddie Mercury suostunut lyhentämään teostaan. Pattitilanteen ratkaisi rääväsuinen tiskijukka Kenny Everett, joka "varasti" levyn koepainoksen ja soitti kappaletta luvatta radioshowssaan 14 kertaa kahden päivän aikana. Yleisön reaktion rohkaisemana kappale julkaistiin lyhentämättömänä singlenä, ja siitä tuli Queenin tunnetuin kappale ja yksi rock-musiikin suurimmista legendoista. Niille jotka ovat jo lopen kyllästyneitä tähän ylihypetettyyn ja -soitettuun klassikkoon alla Queenin ja Muppetien vaihoehtoversio, joka kertoo omaa tarinaansa siitä kuinka suuri legenda tästä kappaleesta ja sen musiikkivideosta on tullut.

• Queen: Bohemian Rhapsody (musiikkivideo YouTube)
• Queen + The Muppets: Bohemian Rhapsody (musiikkivideo YouTube)

Bohemian Rhapsody ei ollut ensimmäinen yli viisiminuuttinen monesta palasesta koostettu popooppera Queenin levyillä. Yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla samankaltaisia popteoksia oli useampia. A Night at the Opera -albumin B-puolen aloittava, yli kahdeksanminuuttinen The Prophet's song osoitti, että myös kitaristi Brian May osasi rakentaa monitasoisia pop-teoksia. 

• Queen: The Prophet's song (YouTube)

Britannian rock-kriitikot eivät 1970-luvulla saaneet otetta Queenin tuotannosta, ja usein yhtyeen albumit leimattiin tekotaiteellisiksi ja suorastaan naurettaviksi. A Night at the Operan kohdalla myös toimittajien oli pakko myöntää, että kysymyksessä oli vuosikymmenen merkittävimpiä rock-albumeja, jonka voima oli sen tyylien monipuolisuudessa mutta samalla sen laulujen tasalaatuisuudessa. Pisteliään rockin ja teatraalisten popteosten vastapainoksi levyltä löytyi myös yksi Queenin kauneimmista rakkauslauluista, Mercuryn kirjoittama Love of my life, josta tuli yhtyeen konserttien kohokohdista Mercuryn duetoidessa laulua tuhatpäisen yleisön kanssa.

• Queen: Love of my life (YouTube)

Queenin ensimmäiset vuodet huipentuivat tähän albumiin. Vuotta myöhemmin samaa teemaa jatkanut A Day at the Races oli vielä onnistunut kokonaisuus, mutta sen jälkeen yhtyeen tuotannosta katosi punainen lanka. Hittejä tuli entiseen tapaan ja levyt myivät hyvin, mutta seuraavat neljä albumia olivat kokonaisuuksina heikkoja. Vuonna 1984 ilmestynyt The Works palautti yhtyeen jälleen ehjien albumikokonaisuuksien tielle, ja sitä käsittelen blogini seuraavassa kirjoituksessa.

112. Céline Dion: Je ne vous oublie pas/Sous le vent (avec Garou) (single 2005/2001)

Kaksiosaisen Céline Dion -kirjoituksen toisessa osassa siirrämme kelloja 20 vuotta eteenpäin. Teinisensaatiosta megatähdeksi noussut Dion julkaisi ranskankielisen kokoelmalevyn On ne change pas -markkinoimiseksi singlen, jolla uutena kappaleena oli Jacques Veneruson säveltämä Je ne vous oublie pas ja saman säveltäjän säveltämä, toisen kandalaislaulajan Garoun kanssa duetoitu Sous le vent. Hienoja kappaleita molemmat.

Edellisessä kirjoituksessa esitellyn singlen C'est pour vivre (1985) jälkeen on tapahtunut seuraavaa: Kanadassa jo tunnettu Céline Dion nousi Euroopassa julkisuuteen voittamalla Sveitsin edustajana Eurovision laulukilpailut 1988. 1990-luvun alussa julkaistut hitit (mm. Beauty and the beast, Power of love, Think twice) tekivät Dionista maailmantähden, ja megatähden asemaan hän nousi viimeistään Titanic-hitillään My heart will go on. Vuonna 1995 Dion julkaisi kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen albumin D'eux. Vuonna 1994 Dion meni naimisiin managerinsa René Angelilin kanssa. Vuoteen 2012 mennessä heille on syntynyt kolme lasta. Levy-yhtiö Sonyn mukaan Dion on myynyt yli 200 miljoonaa levyä.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut, olen kiinnostunut lähinnä Dionin ranskankielisestä urasta, jossa laatu on pysynyt korkealla koko hänen uransa ajan. Tuoreessa haastattelussa Dion kuvailee suhdettaan kahteen uraansa näin: "Se on kuin pukisi välillä ylleen farkut ja välillä iltapuvun. Ranskankieli on minulla verissä, se on kotini ja juureni. Ranskankielessä voin käyttää sisäistä voimaani ja se on runollisempaa. Englanninkielellä laulaessani pelissä ovat erilaiset tunteet. Laulajana en voi valita näiden kahden välillä, tarvitsen niitä molempia".

Vuonna 2005 Dion kokosi ranskankielisen uransa kokoelmalevylle On ne change pas, jonka uusi kappale Je ne vous oublie pas julkaistiin singlenä. Kappaleeseen tehtiin myös hieno musiikkivideo, jota valitettavasti ei Youtubesta tai Muzu.tv:stä löytynyt. Vaikka Dionin ranskankielinen tuotanto on lähempänä tuota "farkku"-tyyliä, on tämä kappale pelottavan lähellä hänen englanninkielisen tuotantonsa siirappisuutta. Herkällä tulkinnallaan laulaja välttää kuitenkin imelyyden.

• Céline Dion: Je ne vous oublie pas (YouTube)

Ranskankielisissä lauluissaan québeckiläislaulaja onnistuu esittelemään tunteiden ja nyanssien kirjon, joita hänen englanninkielisiltä levyiltään ei löydy. Siksi onkin valitettavaa, että Je ne vous oublie pas ja hänen muut ranskankieliset hittinsä ovat maailmalla jääneet englantilaisten hittien varjoon.

Singlen molemmat kappaleet ovat Jacques Veneruson säveltämiä. Aiemmin muun muassa Patricia Kaasille lauluja tehnyt Veneruso on 2000-luvulla noussut Dionin tärkeimmäksi ranskalaiseksi säveltäjäksi Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin rinnalle.

Singlen b-puolelta löytyy alun perin vuonna 2001 julkaistu kappale Sous le vent. Kappale on duetto niin ikään kanadanranskalaisen Garoun kanssa, jonka albumilla kappale alun perin julkaistiin. Mieslaulajan karheä ääni luo hienon kontrastin kirkasääniselle Dionille. Sous le vent on Dionin uran parhaita kappaleita ja hänen uransa ehdottomasti upein duetto, joka peittoaa mm. Barbra Streisandin kanssa levytetyn Tell himin kirkaasti.

• Garou & Céline Dion: Sous le vent (YouTube)

Myös Sous le vent löytyy kokoelmalta On ne change pas, joka onnistuneesti summaa Dionin ranskankielisen uran 25 ensimmäistä vuotta.

Vaikka englanninkieliset levyt myyvät enemmän, ei Dion onneksi ole hylännyt ranskankielistä uraansa. Uutta ranskankielistä Célineä on luvassa jälleen syksyllä 2012.

111. Céline Dion: C'est pour vivre/Avec toi (single 1985)

Esittelen nyt kaksiosaisessa blogikirjoituksessa mitä kanadalaislaulaja Céline Dionille on tapahtunut 20 vuodessa. Dion oli suuri tähti kotimaassaan Kanadassa jo ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa ja 1990-luvulla alkanutta maailmanmenestystä. Jo 12-vuotiaana ensimmäisen levynsä tehneen Dionin varhaisen kauden levytykset ovat kuitenkin jääneet tuntemattomiksi Kanadan ulkopuolella. Vuonna 1985 levytetyt C'est pour vivre ja Avec toi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka hyvä laulaja quebeckiläistyttö oli jo teini-iässä.

Tutustumiseni Céline Dionin varhaisempaan tuotantoon alkoi ostettuani Pariisista Sony-levy-yhtiön Les premières années -kokoelman, johon oli koottu hänen suurimpia hittejään vuosilta 1982-1988. Tätä kokoelmalevyä lukuunottamatta Sony on tietoisesti pyrkinyt unohtamaan ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa  tapahtuneet levytykset. Céline Dionin virallisten kotisivujen discografiassa hänen ensimmäiseksi levyksi väitetään vuonna 1987 ilmestynytta Incognito-albumia, vaikka hän sitä ennen oli julkaissut seitsemän muuta albumia. Kokoelmalevyille näitä varhaisia levytyksiä on kelpuutettu harvoin.

Näihin unohdettuihin vuosiin mahtuu silti paljon hyvää musiikkia. 1980-luvun alkupuolen äänityksissä (esimerkiksi vuoden 1982 hitti D'amour ou d'amitié) teinitähden äänessä on vielä lapsenomaista kirkkautta, mutta se alkaa karista vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja aikuisempi ja kypsempi laulutapa alkaa nousta esiin.

Esimerkkisinglen a-puolen C'est pour vivre on säveltänyt ranskalainen veteraanisäveltäjä André Popp, joka maailmalla tunnetaan parhaitan kappaleestaan Rakkaus on sininen/Love is blue/L'amour est bleue. Laulun tekstittäjä Eddy Marnay on niin ikään ranskalaisen popmusiikin veteraaneja, jolla oli tärkeä rooli Dionin uran ensimmäisinä vuosina. Allaoleva huonolaatuinen videonäyte antaa mahdollisuuden nähdä miltä tämä nykyinen hypertähti näytti 27 vuotta sitten. Videon alta tämä hymnimäinen kappale löytyy parempilaatuisena audioversiona.

• Céline Dion: C'est pour vivre (huonolaatuinen televisioversio, YouTube)
• Céline Dion: C'est pour vivre (parempi audioversio, Spotify)

C'est pour vivre on suosikkilaulujani Céline Dionin 1980-luvun tuotannosta. Laulussa Dion osoittaa, kuinka hänellä on ääni ja laulutekniikka kohdallaan jo 16-vuotiaana.

Singlen b-puolena Ranskassa on kappale Avec toi (Kanadassa singlen kääntöpuolelta löytyi kappale Tu es là). Siinä missä C'est pour vivre -kappaleessa Dion pääsee laulamaan korkealta ja kovaa, menee tämä kappale alemmassa rekisterissä. Ja kuten kuulette, teini-Célineltä luonnistuu sekin.

• Céline Dion: Avec toi (Spotify)

Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessa kaksi Céline Dionin 2000-luvulta, jotka ovat jääneet meillä vähemmälle huomiolle.