sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.
 
Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.
 
Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.
 
Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.
Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.
 
Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.



Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.
Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.
 
Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti