sunnuntai 13. lokakuuta 2024

284. Nana Mouskouri: Le Coeur Trop Tendre (1966)

Vuonna 1966 Mouskouri oli jättänyt amerikanvalloitusyrityksensä taakseen ja alkoi tosissaan rakentaa uraa uudessa kotimaassaan Ranskassa. Tukenaan hänellä oli kitaristiaviomiehen lisäksi joukko Ranskan nimekkäimpiä laulunkirjoittajia ja uusi tuottaja André Chapelle, joka ymmärsi Mouskourin vahvuudet ja kreikkalaisen taustan tuomat erikoisominaisuudet. 

Jatkan Nana Mouskourin 90-vuotispäivän juhlintaa yhdellä suosikkialbumeistani. Vuonna 1966 hänellä oli takanaan muutama hitti Saksassa ja Ranskassa, hän oli esiintynyt menestyneesti Pariisin tunnetuimmassa konserttisalissa Olympiassa, ja puolitiehen jääneestä amerikanvalloituksesta huolimatta Fontana-levy-yhtiö uskoi kreikkalaissyntyiseen 32 vuotiaaseen laulajaansa.

Suositun ja menestyneen popsäveltäjä André Poppin (joka tunnetaan parhaiten kappaleestaan Love is Blue ja euroviisuvoittajasta Tom Pillibi) säveltämä Le coeur trop tendre oli uusi hitti toistaiseksi lyhykäisessä Mouskouri-hittien sarjassa, ja siitä tuli yksi hänen ikivihreistään. 

Fontana-levy-yhtiö oli neljän vuoden ajan yrittänyt sijoittaa kreikkalaislaulajaa eri lokeroihin löytämättä sitä oikeaa. Oikea tyyli löydettiin vasta, kun Mouskourin tuottajaksi nimitettiin nuori André Chapelle ja Mouskourin aviomies Georges Petsilas alkoi vakituisesti soittaa kitaraa vaimonsa taustalla. Mouskouri oli aiemminkin levyttänyt kotimaansa musiikkia ranskalaisille levyilleen, mutta nyt hän yhdessä Chapellen ja Petsilasin kanssa alkoivat tietoisesti yhdistellä kreikkalaisia elementtejä keskieurooppalaisen tyylin kanssa. 
Hyvä esimerkki siitä, miten Mouskouri lähes salakavalasti toi kreikkalaista taustaansa ranskalaisille levyilleen oli Mikis Theodorakisin kappale Petits enfants du monde entier. Kappaleella Mouskouria säestää Petsilasin johtama The Atheniens -soitin- ja lauluyhtye, joka esiintyi Mouskourin taustalla aina 1970-luvun puoliväliin asti. Kappaleesta julkaistiin ranskassa myös kreikankielinen versio. 

George Petsilas soitti kitaraa myös muutamalla muulla levyn kappaleista tuoden kreikkalaista sävyä myös sellaisiin lauluihin joilla ei ollut mitään tekemistä Mouskouri-Petsilas-pariskunnan kotimaan kanssa. Albumin Kanadassa julkaistut painokset alkavat kappaleella Un canadien errant. Kanadan ranskalaisille tärkeä laulu protestoi tämän kansan syjintää 1800-luvulla. Un canadien errant sintöi lopulta Mouskourin suosion myös Kanadassa.
Vaikka Nana rakasti kreikkalaista musiikkia ja vaali omaa kulttuuriaan oli hän muutaman Pariisissa viettämänsä vuoden jälkeen kotiutunut Ranskaan täydellisesti. Hän oli verkostoitunut Ranskan musiikkielämään ja tutustunut merkittävimpiin lauluntekijöihin. Yksi tärkeimmistä yhteistyökumppaneisto oli Michel Legrand, joka oli saanut Oscar-palkinnon musiikistaan elokuvaan Cherbourgin sateenvarjot (jonka tunnusmelodian Mouskouri oli menestyneesti myös levyttänyt). Legrand ja Mouskouri levyttivät yhdessä EP:llisen duettoja, joista jazzahtava Quand on s'aime sijoitettiin tämän albumin Ranska-painokselle. Mouskouri ja Legrand esittivät kappaleen myös televisiossa tarjoten samalla harvinaisen mahdollisuuden nähdä nämä kaksi artistia ilman silmälaseja.
Le cour trop tendre on yksi niistä albumeista, joilla Nana Mouskouri taustajoukkoineen yhdistävät onnistuneimmin kreikkalaista, ranskalaista ja ylikansallista musiikkia. Se oli lisäksi tärkeä askel Nanan uralla kohti kasvavaa menestystä. Seuraavana vuonna julkaistu Le jour où la colombe... (jonka esittelin blogissani numerolla 235) oli lopulta se albumi, joka sinetöi Nana Mouskourin aseman yhtenä Ranskan suurimmista tähdistä. Muu maailma seurasi perässä.

p.s. jostain syystä tätä albumia ei löydy Spotifysta, vaikka lähes kaikki muut Nana Mouskourin albumit sieltä löytyvät. 

Lue myös: 

 

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)