128. Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein/Die Nacht zeigt nicht jedem ihr Gesicht (single 1975)

Eurovision laulukilpailujen historiasta löytyy hyvien ja hirveiden kappaleiden seasta aina silloin tällöin helmiä, jotka erottuvat massasta erikoisuudellaan tinkimättä kuitenkaan laadusta. Yksi mieleenjäävimmistä kappaleista on Saksan edustuskappale 37 vuoden takaa, jonka kolme avaintekijää tekivät siitä ainutlaatuisen kokonaisuuden: Sally Spectramaisen energinen laulusolisti, mörököllimäinen duracellpupu-kapellimestar ja vastustamattoman tarttuva melodia. Raadit eivät tätä kokonaisuutta arvostaneet, mutta kappale on jäänyt elämään paremmin kuin suurin osa vuoden muista kappaleista.

Vakavan euroviisuharrastuksen alku 1990-luvulla tutustutti minut satoihin vanhoihin eurooppalaisiin iskelmiin, jotka olivat edustaneet maataan vuosien varrella tässä koko Euroopan yhteisessä laulukarnevaalissa. Monet kappaleista olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta vastaan tuli myös lukuisia hienoja viisuja, joita en ollut aikaisemmin kuullut. Toinen ikkuna vanhaan viisuhistoriaan olivat opiskelukaverini suhruiset VHS-tallenteet vanhoista kilpailuista.

Tällä kertaa esittelemäni kappale teki minuun ensimmäiseksi vaikutuksen nimenomaan videomuodossa. Vuoden 1975 Eurovision laulukilpailut pidettiin Abban edellisvuotisen voiton myötä Tukholmassa. Saksaa edusti erehdyttävästi Kauniiden ja Rohkeiden Sally Spectraa muistuttava Joy Fleming, joka aloittaa laulun Ein Lied kann eine Brücke sein hillitysti, mutta riehaantuu esityksen loppupuolella kristallit (ja mikrofonin) hajottavaan finaaliin. Oma lukunsa on kappaleen säveltäjä ja orkesteria johtava Rainer Pietsch, joka oli onnistunut harjoitusten aikana potkimaan hajalle kapellimestarikorokkeen ja joka ensimmäisen kertosäkeen päätteeksi tekee Euroviisujen kapellimestarien korkeushyppyennätyksen.

• Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein (Eurovision song contest 1975, YouTube)
• Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein (singleversio, YouTube)

Kun olin selvinnyt räiskyvästä lavapresentaatiosta, huomasin että myös kappale sellaisenaan oli huomion arvoinen. Parhaan kuvan itse laulusta saa sen levyversiosta, jossa Herr Pietsch on tukenut hienoa sävellystään tyylikkäällä orkesterisovituksella. Ja Frau Fleming on erinomainen laulaja, jolla on nyanssit kohdallaan myös studioversiossa. Euroviisujen kansainväliset raadit eivät vuonna 1975 havainneet Saksan kappaleen avuja, ja kappale jäi 17 sijalle kisaan osallistuneiden 19 kappaleen joukossa.

Joy Flemingillä on edelleen merkittävä paikka Saksan Schlager-skenessä, mutta kansainvälisesti hänet tunnetaan tästä viisuedustuksestaan. Rainer Pietsch on niin ikään jatkanut uraansa Saksan viihdemusiikin maestrona. Hänen kansainvälisesti merkittävin työnsä oli musiikin sovittaminen ja orkesterin johtaminen Electric Light Orchestran Time-albumilla 1981. Minä liitän nämä kaksi saksalaismuusikkoa aina ja ikuisesti tähän kappaleeseen, joka on Eurovision laulukilpailun historian yksi monista väärin ymmärretyistä klassikoista.

Omiin kokoelmiini tämä kappale on siirtynyt cd-kokoelmalevyjen kautta, joten singlen b-puoli Die Nacht zeigt nicht jedem ihr Gesicht on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Kappaletta ei löydy YouTubesta, GrooveSharkista tai Spotifysta, joten se jää tällä kertaa esittelemättä.

126. Jean-Jacques Golman: Elle ne me voit pas (single 1999)

 

Elokuvien lopputeksteihin sijoitetuista kappaleista tulee joskus suuria hittejä, ja joskus niitä ei kuule kukaan. Asterix-sarjakuviin perustuneet elokuvat eivät sen ihmeemmin ole Suomessa menestyneet, joten ei ihme että Asterix ja Obelix vastaan Caesar -elokuvan lopputeksteihin sijoitettu Jean-Jacques Goldmanin kappale Elle ne me voit pas on jäänyt täällä täysin tuntemattomaksi. Edes Ranskassa ei tämä maan rock-legendoihin kuuluvan artistin kappale herättänyt sen kummempaa huomiota. Se on sääli, sillä se on yksi tämän taitavan artistin hienoimmista kappaleista.

Nettikauppojen ja iTunesin aikana oman suosikkikappaleen löytäminen on muuttunut helpoksi. Kun aiemmin jotain levyä piti etsiä ulkomaisia divareita myöten, saa sen nykyään käsiin nopeasti parilla nettiselailulla ja luottokortin numeron syöttämisellä. 

Aivan kaikkeen musiikkiin tämä ei kuitenkaan päde. Jean-Jacques Goldman on ollut suosikkiartistejani 1990-luvun puolivälistä alkaen, mutta hänen Asterix ja Obelix vastaan Caesar -elokuvaan säveltämänsä Elle ne voit pas -kappaleen löysin vasta reilut kymmenen vuotta singlen julkaisemisen jälkeen. Kappaleen cd-singleä tai elokuvan soundtrackia ei löytynyt Amazonin ranskalaisesta nettikaupasta, eikä iTunesistakaan ollut apua. Etsimisen jälkeen onnistuin Amazonin saksalaisesta sivuliikkeestä löytämään alunperin ranskalaisen elokuvan saksalaisen soundtrackin, missä saksaksi dubattujen laulujen lisäksi oli onneksi bonusraitana tämän laulun alkuperäinen versio.

• Jean-Jacques Goldman: Elle ne me voit pas (musiikkivideo, YouTube)

Ensikuulemalla tuntuu kuin tällä kappaleella ja voittamattomasta gallialaiskylästä kertovalla elokuvalla ei olisi mitään yhteistä, ja musiikkivideoon lisätyt elokuvanäytteet läiskivät kuulijaa poskille. Kappale muistuttaa tyyliltään monia muita Goldmanin rakkauslauluja, kiireetön, eteerinen mutta samalla tunnelmaltaan vangitseva, eikä Asterixin ja Obelixin seikkailut oikein sovi tuohon mielikuvaan.

Goldman on kappaleessaan kuitenkin ottanut huomioon elokuvan, johon kappale on tehty. Asterix-seikkailujen gallialaiset tapahtumapaikat kuuluvat kappaleen sovituksessa, jossa on aimo annos kelttitunnelmaa. Levyä kuunnellessa Asterixin voi unohtaa, ja parin katselukerran jälkeen alkaa musiikkivideonkin eri elementit loksahtaa yhteen.

Itse en ole nähnyt kyseistä Asterix-elokuvaa, joten minua ei häiritse lainkaan tämän tunnelmallisen pop-kappaleen ja vauhdikkaan historiallisen seikkailuelokuvan välinen näennäinen ristiriita. Elle ne me voit pas on Jean-Jacques Goldmanin parhaita rakkauslauluja Puisque tu pars'in ja En passantin ohella.

Vuonna 2001 ilmestyneen soololevyn Chansons pour les pieds (johon palaan myöhemmin) Goldman on keskittynyt säveltämään ja tuottamaan levyjä muille artisteille, näistä Suomessa tunnetuin on varmasti Céline Dion.

Fanien odotuksista huolimatta Goldman ei ole suostunut jatkamaan soolouraansa, viime vuosien haastatteluissa 60-vuotias artisti on antanut ymmärtää että hänen uransa levyttävänä ja esiintyvänä artistina on ohi. Kymmenien tuhansien ranskalaisten lisäksi häntä kaipaa ainakin yksi suomalainen.

118. The Wilsons: Monday without you (single 1997)

The Beach Boys ja the Mamas & the Papas -yhtyeiden jälkikasvu teki 1990-luvun alkupuoliskolla muutaman menestyslevyn nimellä Wilson Phillips. Yhtyeen hajottua Brian Wilsonin tyttäret Wendy ja Carnie tekivät yhdessä isänsä kanssa albumin, joka oli laadultaan varsin vaihteleva, eikä juurikaan käynyt kaupaksi. Levyn aloitaa kuitenkin erittäin onnistunut ja singlenäkin julkaistu kappale, joka sopii hyvin uuden viikon aloitukseksi.

Beach Boysin päägurun Brian Wilsonin tyttäret Wendy ja Carnie nousivat julkisuuteen 1990-luvun alkuvuosina, jolloin he yhdessä The Mamas & the Papas -yhtyeen John ja Michelle Phillipsin tyttären Chynnan kanssa perustivat yhtyeen Wilson Phillips. Trio julkaisi kaksi menestysalbumia ja liudan singlehittejä, mutta hajosi 90-luvun puolivälissä.

Wilson Phillipsin menestysvuosina Wendy ja Carnie eivät olleet tavanneet vuosiin isäänsä, jonka mielenterveys järkkyi Beach Boysin menestysvuosina. Perheyhteyden palattua ja Wilson Phillips -yhtyeen hajottua isä-Brian ja tyttäret yhdistivät voimansa ja julkaisivat albumin The Wilsons. Levy ei sisältänyt kuin pari onnistunutta raitaa eikä se mennyt juurikaan kaupaksi.

Levyn onnistunein kappale on kuitenkin hieno ja se julkaistiin myös singlenä, tosin ilman suurempaa menestystä.

• The Wilsons: Monday without you (musiikkivideo, YouTube)

Laulun on säveltänyt toinen pop-musiikin legenda, blogini aiemmista kirjoituksista tuttu Carole King, joka oli yksi 1960- ja 1970-lukujen menestyneimmistä lauluntekijöistä. King julkaisi kappaleen myöhemmin omalla sooloalbumillaan Love makes the world. Kingin erinomainen sävellys on omiaan piristämään masentavaa maanantaipäivää.

Jos melodia on taattua Kingiä, niin kappaleen lauluharmoniat taas ovat selvää geeniperimää Wilsonien suvulta. Carnie, Wendy ja Brian Wilsonin äänet sointuvat yhteen samaan malliin, kuin The Beach Boysissa vaikuttaneiden Brian, Carl ja Dennis Wilsonin äänet aikoinaan.

Valitettavasti Wilsonien albumi ei muuten ole kovin piristävä. Levyn aloittavan Monday without you:n tasolle yltävät ainoastaan ainoastaan uusintaversio Beach Boysien kappaleesta Till I die ja levyn päättävä Everything I need.

Vaikka kumpikaan kappale ei tältä singleltä löydy, niin tässä kuitenkin toinen esimerkki uudelleenlöydetystä harmoniasta Wilsonien perheessä. Albumin päättävä Brian Wilsonin säveltämä Everything I need saa ainakin minut antamaan anteeksi albumin mitättömät muut kappaleet.

• The Wilsons: Everything I need (YouTube)

116. Queen: No-one but you/Tie your mother down (single 1997)

Tässä Queen-sarjan lopuksi yhtyeen vihoviimeinen single. No-one but you äänitettiin ja julkaistiin kuusi vuotta Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen ja se on ainoa yhtyeen levytys, jossa esiintyvät ainoastaan yhtyeen kolme muuta jäsentä. Kappale on koskettava rakkauslaulu yhtyeen kuolleelle laulusolistille. Vaikka Mercury ei levyllä laulakaan, se sisältää kaikki Queen-balladin perinteiset tuntomerkit Mayn virtuoosimaisesta kitarasoolosta vahvoihin laulusuorituksiin ja moniääniisiin stemmoihin. Kappale ja siihen tehty musiikkivideo olivat viimeinen kerta, kun basisti John Deacon esiintyi julkisuudessa.

Kun Made in Heaven -albumi ilmestyi, luulin sen olevan viimeinen Queen-tuote. Yllätyinkin melkoisesti, kun kolme vuotta albumin julkaisun jälkeen ilmestyi vielä yksi Queen-single. Vielä enemmän yllätyin positiivisesti kuultuani kappaleen. No-one but you on yksi hienoimmista Queen-balladeista, mutta julkaisuajankohtansa ja Freddie Mercuryn poissaolon vuoksi se unohtui nopeasti.

Brian Mayn kirjoittama laulu oli tarkoitettu hänen soololevylleen, mutta rumpali Roger Taylorin ehdotuksesta alunperin prinsessa Dianan muistolle kirjoitettu kappale muokattiin sopimaan Queenin tyyliin, ja yhdessä basisti John Deaconin kanssa kappale levytettiin vuonna 1997. Nyt Freddie Mercuryn muistolauluksi muuttunut kappale sijoitettiin samana vuonna ilmestyneelle Queen Rocks -kokoelmalle, mutta se julkaistiin onneksi myös singlenä.

• Queen: No-one but you (musiikkivideo YouTube)

Mercuryn poissaollessa May ja Taylor vuorottelevat lauluosuuksissa ja tekevät hyvää työtä. Koko Queenin uran aikana onkin jäänyt varsin vähälle huomiolle se, kuinka hyviä laulajia myös yhtyeen muut jäsenet John Deaconia lukuunottamatta olivat.

Kappaleen musiikkivideo on merkittävä siinä mielessä, että se on ensimmäinen kerta (ja samalla viimeinen kerta) sitten Innuendo-albumin, kun yhtye esiintyy itse musiikkivideossaan. Mercuryn sairauden ja kuoleman vuoksi yhtyeen viimeiset videot koostuvat pääasiassa vanhoista videopätkistä tai ne on tehty täysin ilman yhtyeen jäseniä. No-one but you kappaleen video oli yhtyeen basistin John Deaconin viimeinen esiintyminen ja hän vetäytyi tämän jälkeen täysin pois julkisuudesta.

Singlen b-puolella on niin ikään Queen Rocks -albumilla julkaistu kappale Tie your mother down, joka alunperin julkaistiin singlenä vuonna 1977.

• Queen: Tie your mother down (musiikkivideo YouTube)

No-one but you -singlen jälkeen Queen-yhtye lakkasi olemasta. May ja Taylor perustivat Paul Rodgers -nimisen laulajan kanssa yhtyeen Queen + Paul Rodgers, mutta tämä on sitten jo aivan toinen yhtye ja tarina.

112. Céline Dion: Je ne vous oublie pas/Sous le vent (avec Garou) (single 2005/2001)

Kaksiosaisen Céline Dion -kirjoituksen toisessa osassa siirrämme kelloja 20 vuotta eteenpäin. Teinisensaatiosta megatähdeksi noussut Dion julkaisi ranskankielisen kokoelmalevyn On ne change pas -markkinoimiseksi singlen, jolla uutena kappaleena oli Jacques Veneruson säveltämä Je ne vous oublie pas ja saman säveltäjän säveltämä, toisen kandalaislaulajan Garoun kanssa duetoitu Sous le vent. Hienoja kappaleita molemmat.

Edellisessä kirjoituksessa esitellyn singlen C'est pour vivre (1985) jälkeen on tapahtunut seuraavaa: Kanadassa jo tunnettu Céline Dion nousi Euroopassa julkisuuteen voittamalla Sveitsin edustajana Eurovision laulukilpailut 1988. 1990-luvun alussa julkaistut hitit (mm. Beauty and the beast, Power of love, Think twice) tekivät Dionista maailmantähden, ja megatähden asemaan hän nousi viimeistään Titanic-hitillään My heart will go on. Vuonna 1995 Dion julkaisi kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen albumin D'eux. Vuonna 1994 Dion meni naimisiin managerinsa René Angelilin kanssa. Vuoteen 2012 mennessä heille on syntynyt kolme lasta. Levy-yhtiö Sonyn mukaan Dion on myynyt yli 200 miljoonaa levyä.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut, olen kiinnostunut lähinnä Dionin ranskankielisestä urasta, jossa laatu on pysynyt korkealla koko hänen uransa ajan. Tuoreessa haastattelussa Dion kuvailee suhdettaan kahteen uraansa näin: "Se on kuin pukisi välillä ylleen farkut ja välillä iltapuvun. Ranskankieli on minulla verissä, se on kotini ja juureni. Ranskankielessä voin käyttää sisäistä voimaani ja se on runollisempaa. Englanninkielellä laulaessani pelissä ovat erilaiset tunteet. Laulajana en voi valita näiden kahden välillä, tarvitsen niitä molempia".

Vuonna 2005 Dion kokosi ranskankielisen uransa kokoelmalevylle On ne change pas, jonka uusi kappale Je ne vous oublie pas julkaistiin singlenä. Kappaleeseen tehtiin myös hieno musiikkivideo, jota valitettavasti ei Youtubesta tai Muzu.tv:stä löytynyt. Vaikka Dionin ranskankielinen tuotanto on lähempänä tuota "farkku"-tyyliä, on tämä kappale pelottavan lähellä hänen englanninkielisen tuotantonsa siirappisuutta. Herkällä tulkinnallaan laulaja välttää kuitenkin imelyyden.

• Céline Dion: Je ne vous oublie pas (YouTube)

Ranskankielisissä lauluissaan québeckiläislaulaja onnistuu esittelemään tunteiden ja nyanssien kirjon, joita hänen englanninkielisiltä levyiltään ei löydy. Siksi onkin valitettavaa, että Je ne vous oublie pas ja hänen muut ranskankieliset hittinsä ovat maailmalla jääneet englantilaisten hittien varjoon.

Singlen molemmat kappaleet ovat Jacques Veneruson säveltämiä. Aiemmin muun muassa Patricia Kaasille lauluja tehnyt Veneruso on 2000-luvulla noussut Dionin tärkeimmäksi ranskalaiseksi säveltäjäksi Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin rinnalle.

Singlen b-puolelta löytyy alun perin vuonna 2001 julkaistu kappale Sous le vent. Kappale on duetto niin ikään kanadanranskalaisen Garoun kanssa, jonka albumilla kappale alun perin julkaistiin. Mieslaulajan karheä ääni luo hienon kontrastin kirkasääniselle Dionille. Sous le vent on Dionin uran parhaita kappaleita ja hänen uransa ehdottomasti upein duetto, joka peittoaa mm. Barbra Streisandin kanssa levytetyn Tell himin kirkaasti.

• Garou & Céline Dion: Sous le vent (YouTube)

Myös Sous le vent löytyy kokoelmalta On ne change pas, joka onnistuneesti summaa Dionin ranskankielisen uran 25 ensimmäistä vuotta.

Vaikka englanninkieliset levyt myyvät enemmän, ei Dion onneksi ole hylännyt ranskankielistä uraansa. Uutta ranskankielistä Célineä on luvassa jälleen syksyllä 2012.

111. Céline Dion: C'est pour vivre/Avec toi (single 1985)

Esittelen nyt kaksiosaisessa blogikirjoituksessa mitä kanadalaislaulaja Céline Dionille on tapahtunut 20 vuodessa. Dion oli suuri tähti kotimaassaan Kanadassa jo ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa ja 1990-luvulla alkanutta maailmanmenestystä. Jo 12-vuotiaana ensimmäisen levynsä tehneen Dionin varhaisen kauden levytykset ovat kuitenkin jääneet tuntemattomiksi Kanadan ulkopuolella. Vuonna 1985 levytetyt C'est pour vivre ja Avec toi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka hyvä laulaja quebeckiläistyttö oli jo teini-iässä.

Tutustumiseni Céline Dionin varhaisempaan tuotantoon alkoi ostettuani Pariisista Sony-levy-yhtiön Les premières années -kokoelman, johon oli koottu hänen suurimpia hittejään vuosilta 1982-1988. Tätä kokoelmalevyä lukuunottamatta Sony on tietoisesti pyrkinyt unohtamaan ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa  tapahtuneet levytykset. Céline Dionin virallisten kotisivujen discografiassa hänen ensimmäiseksi levyksi väitetään vuonna 1987 ilmestynytta Incognito-albumia, vaikka hän sitä ennen oli julkaissut seitsemän muuta albumia. Kokoelmalevyille näitä varhaisia levytyksiä on kelpuutettu harvoin.

Näihin unohdettuihin vuosiin mahtuu silti paljon hyvää musiikkia. 1980-luvun alkupuolen äänityksissä (esimerkiksi vuoden 1982 hitti D'amour ou d'amitié) teinitähden äänessä on vielä lapsenomaista kirkkautta, mutta se alkaa karista vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja aikuisempi ja kypsempi laulutapa alkaa nousta esiin.

Esimerkkisinglen a-puolen C'est pour vivre on säveltänyt ranskalainen veteraanisäveltäjä André Popp, joka maailmalla tunnetaan parhaitan kappaleestaan Rakkaus on sininen/Love is blue/L'amour est bleue. Laulun tekstittäjä Eddy Marnay on niin ikään ranskalaisen popmusiikin veteraaneja, jolla oli tärkeä rooli Dionin uran ensimmäisinä vuosina. Allaoleva huonolaatuinen videonäyte antaa mahdollisuuden nähdä miltä tämä nykyinen hypertähti näytti 27 vuotta sitten. Videon alta tämä hymnimäinen kappale löytyy parempilaatuisena audioversiona.

• Céline Dion: C'est pour vivre (huonolaatuinen televisioversio, YouTube)
• Céline Dion: C'est pour vivre (parempi audioversio, Spotify)

C'est pour vivre on suosikkilaulujani Céline Dionin 1980-luvun tuotannosta. Laulussa Dion osoittaa, kuinka hänellä on ääni ja laulutekniikka kohdallaan jo 16-vuotiaana.

Singlen b-puolena Ranskassa on kappale Avec toi (Kanadassa singlen kääntöpuolelta löytyi kappale Tu es là). Siinä missä C'est pour vivre -kappaleessa Dion pääsee laulamaan korkealta ja kovaa, menee tämä kappale alemmassa rekisterissä. Ja kuten kuulette, teini-Célineltä luonnistuu sekin.

• Céline Dion: Avec toi (Spotify)

Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessa kaksi Céline Dionin 2000-luvulta, jotka ovat jääneet meillä vähemmälle huomiolle.

109. Dusty Springfield: Goin' back/I'm gonna leave you (single 1966)

Goin' back on yksi lauluntekijäpariskunnan Carole King & Gerry Goffin koskettavimmista lauluista. Se käsittelee ihmisen aikuistumista ja nuoruuden katoavaisuutta. Vaikka King levytti kappaleen itse kahdesti, hän piti itse laulun parhaana tulkintana Dusty Springfieldin versiota, joka onnistuu mahtipontisesta sovituksestaan huolimatta säilyttämään tekstin liikuttavuuden.

Goin' back on yksi minulle rakkaimmista lauluista. Se löytyy levyhyllystäni monena eri tulkintana, joita en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kappaleen ovat levyttäneet Dusty Springfieldin ja säveltäjä Carole Kingin lisäksi muun muassa The Byrds, Freddie Mercury (salanimellä Larry Lurex), Phil Collins ja Maarit (suomenkielisen tekstin kirjoitti Hector). Kingin versiota käsittelin Writer-levyn esittelyssä ja Larry Lurexiin palaan todennäköisesti myöhemmin.

Dusty Springfield oli Gerry Goffin/Carole King -sävellysten tärkein tulkitsija Britanniassa. Carole Kingin kerrotaan purskahtaneen itkuun kuultuaan tämän käheääänisen laulajan tulkinnan kappaleestaan.

• Dusty Springfield: Goin' back (Spotify)
  

Ja hieno Dustyn versio kappaleesta onkin. Levytyksen muhkealla sovituksella on oma osansa kokonaisuuden onnistumisessa.Johnny Franzin tuottama levytys onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä herkän liikuttava että hienovaraisen mahtipontinen.

Singlen b-puoli I'm gonna leave you on hyvä esimerkki keskinkertaisesta sävellyksestä, jonka Springfield pystyy nostamaan latteuksien suosta omalla ainutlaatuisella tulkinnallaan.

• Dusty Springfield: I'm gonna leave you (Spotify)
  

Goin' back oli yksi Dusty Springfieldin suurimpia hittejä, joten se löytyy kaikilta merkittäviltä kokoelmalevyiltä, vaikka sitä ei alun perin millään albumilla julkaistukaan. Kappale soitettiin myös Springfieldin hautajaisissa vuonna 1999 laulajan kuoltua syöpään 59 vuotiaana.

105.Cher: I found someone/Dangerous times (single 1987)

Alunperin Sonny & Cher -duon naisjäsenenä tunnetuksi tullut Cher on onnistunut pitämään itsensä pinnalla kuudella eri vuosikymmenellä. Minulle hänen tuotantonsa on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi muutamaa hittiä lukuunottamatta. Myös näyttelijänä kunnostautuneen Cherin yksi suurimmista hiteistä on vuonna 1987 julkaistu I found someone, rockballadi joka sopii erinomaisesti laulajan matalalle äänelle.

Ensimmäinen muistikuvani Cheristä oli elokuvassa Noidat, jonka menin katsomaan sisareni kanssa. Pian tämän jälkeen näin myös elokuvan Kuuhullut, jossa tyylikkäästi harmaantunut keski-ikäinen laulaja esittää leskeksi jäänyttä italianamerikkalaista naista, joka tasapainoilee tunteittensa kanssa, valitako turvallisen liikemies vai hänen kuumaverinen leipuriveljensä. Kuuhullujen Loretta on mahdollisimman kaukana siitä Cheristä, jonka näemme musiikkivideoilla ja levyjen kansissa. Elokuvassa näyttävä nainen uskaltautui esiintymään luonnollisen harmaantuneena ilman kiiltäviä vaatteita ja hehkuvaa meikkausta, joista hänet yleensä tunnetaan.

Laulajana Cher on taitava, mutta hänen teatraalinen alttoäänensä ärsyttää silti monia. Itsellenikin on toistaiseksi riittänyt yksi kokoelma-albumillinen Cheriä hyllyssäni, ja sitäkin kuuntelen yleensä vain kappale kerrallaan. Pieninä annoksina laulajan ylidramaattinen tulkinta on jopa nautittavaa.

Parhaimmillaan Cher onkin dramaattisissa rock-balladeissa, kuten Michael Boltonin sävellyksessä I found someone (jonka ensimmäisenä teki hitiksi niin ikään matalalta ja kovaa laulava Laura Branigan), joka sopii hänelle kuin nakutettu.

Cher: I found someone

Minulle I found someone on parasta Cheriä, jota levylle on tallennettu, paljon parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin levytetty Believe, joka on Cherin suurin hitti. Dramaattinen melodia ja synkeä sovitus antavat laulajalle hienon mahdollisuuden esitellä laulutaitoaan.

Singlen b-puoli Dangerous times julkaistin a-puolen kappaleen tapaan Cherin nimettömällä albumilla. Myös tässä laulussa hyödynnetään Cherin dramaattista vibratoa. Kappale on helposti unohtuva, vaikka siinä on hyvätkin puolensa.

Cher: Dangerous times

Tina Turnerin tapaan Cher on laulaja, jonka tuotantoa haluaisin tuntea paremmin. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi minulle tulee Cheristä mieleen lähinnä hänen 1970-luvun ykköshittinsä Dark Lady (Suomessa tunnettu parhaiten Lea Lavenin tulkintana) ja Gypsys tramps and thieves sekä myöhemmät hitit Heart of stone ja If I could turn back time. Ehkä tämän laulajan 25 albumilta löytyy muitakin helmiä.

103. Ringo Starr: It don't come easy/Early 1970 (1971)

Kun The Beatles -yhtyeen jäsenten soolohittejä listataan, muistetaan harvoin että myös Ringo Starr teki soolovuosinaan muutaman erinomaisen levyn. Tällainen on yksi hänen ensimmäisistä soolosingleistään, jonka hän levytti yhtyetoverinsa George Harrisonin avustamana. Singlen a-puoli hyvin tuotettu pop-kappale, jossa rajallisen laulutaidon omistanut Starr onnistuu tulkinnassaan erinomaisesti. B-puolella Starr ilmaisee avoimesti ja koskettavasti kuinka hän kaipaa vahoja hyviä aikoja, jolloin hänen yhtyeensä oli vielä koossa.

Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.

Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.

• Ringo Starr: It don't come easy (Spotify)

Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.

• Ringo Starr: Early 1970 (Spotify)

Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.

101. Tina Turner: We don't need another hero (single 1985)

Mad Max -elokuvassa ensiesityksensä saanut We don't need another hero on Tina Turnerin parhaita soolohittejä ja jatkoi hänen menestyksekästä yhteistyötään lauluntekijäparivaljakon Terry Britten ja Graham Lyle -kanssa. Laulu myös sementoi Tina Turnerin menestyksekkään soolouran, joka alkoi vuotta aiemmin huippumenestyneellä Private Dancer -albumilla.

Tina Turner on jälleen sellaisia artisteja, joka on aliedustettuna levyhyllyssäni. Syynä ei ole se, etten hänestä pitäisi, en vain ole koskaan kovinkaan paljoa ehtinyt hänen tuotantoonsa tutustua. The Best -hitistä parhaiten tunnettu Foreign Affair -albumi oli pitkään kokoelmissani neuvostoliittolaisena vinyylinä Melodija merkillä, ja Private Dancer -albumia olen kuunnellut vain pintapuolisesti. Tina Turnerin albumeihin tutustuminen onkin minulle pitkän tähtäimen "to do"-listalla.

We don't need another hero -kappaleesta muistan aina parhaiten tyylikkään musiikkivideon ensimmäiset kymmenet sekunnit, jotka keskittyvät lähinnä Turnerin huomattavan korkeiden kengänkorkojen kopinaan ja Mad Max -elokuvan rooliasun peittämiin tyylikkäisiin sääriin. Elokuvassa Turner esitti Aunty Entityä ja sai kehuja sivuroolistaan.

Tina Turner: We don't need another hero

Tämän enenpää Tina Turner ei kuitenkaan antautunut elokuvauralle. Erottuaan Ike Turnerista hänen uransa oli ollut alamaissa 1970-luvulla, mutta vuonna 1985 hän oli jälleen huipulla Private Dancer -albumin ja What's love got to do with it -superihitin seurauksena. We don't need another hero jatkoi Turnerin hittien sarjaa. Laulun Turnerille ja elokuvan soundtrackille sävelsivät Terry Britten ja Graham Lyle, jotka olivat myös What's love...-hitin taustalla ja jotka sävelsivät puolet Turnerin seuraavan albumin Break every rule kappaleista.

Laulu sopii Tina Turnerille erinomaisesti antaen hänelle mahdollisuuden käyttää matalampaa rekisteriä, mutta myös räväyttää täysin palkein kertosäkeen puolella. Laulu on Turnerin uran parhaita, ja ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi kuin ylisoitettu The Best, josta Turner nykyään parhaiten muistetaan.

Turnerin ura on jatkunut pitkälti 2000-luvun puolelle, eikä hän ainakaan vielä ole ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hänen viimeisimmästä studioalbumista on kuitenkin jo 13 vuotta, joten ilmeisesti tänä vuonna 73-vuotta täyttävä Turner on pikku hiljaa siirtymässä pois julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta.

98. Isabelle Aubret: Un premier amour (EP 1962)

 

Viisuviikon kunniaksi esittelen vuoden 1962 euroviisuvoittajan, joka edelleen on mielestäni kaikkien aikojen paras euroviisuvoittaja. Isabelle Aubretilla on ihanan tulkintavoimainen ääni, jota kuultiin viisuissa vielä myöhemminkin. Un premier amour oli jo kolmas Ranskan voittoviisu seitsemän ensimmäisen viisuvuoden sisällä, mutta tähän maan voittoputki katkesi muutamaksi vuodeksi. Kappaleen äänilevyversiossa on vangitseva tunnelma, joka liveversiosta puuttuu.


Muistan katsoneeni ensimmäisen kerran Eurovision laulukilpailun loppukilpailun kokonaan vuonna 1977, ja jonkinasteiseksi viisufaniksi minua on voinut kutsua vuodesta 1978 alkaen, jolloin nauhoitin kasettinauhurilla ensimmäisen kerran kisat talteen. Kun vuonna 1981 ilmestyi ensimmäinen kokoelmalevy siihenastisista euroviisuvoittajista, oli tietysti itsestään selvää että ostin vinyylialbumin kokoelmiini. Tämän levyn myötä pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan viisujen historiaan, joka on täynnä ikivihreitä.

Vuoden 1962 voittaja ei ole niitä kaikkein tunnetuimpia viisujen ikivihreitä, mutta se on minun listassani pikku hiljaa noussut voittajien parhaaksi.

Isabelle Aubret oli 1960-luvulla tunnettu laulaja Ranskassa ja 74-vuotias laulaja jatkaa uraansa edelleen. Viisuvoittajan lisäksi hän on tehnyt lukuisia muita hienoja levytyksiä.

• Isabelle Aubret: Un premier amour (studioversio, YouTube)

Vuoden 1962 Eurovision laulukilpailut pidettiin Luxemburgissa, jolloin Suomea edusti Marion kappaleella Tipi-tii.Ylivoimaiseksi voittajaksi tänä vuonna valittiin kuitenkin siis Ranska. Kappaleen Un premier amour studioversion sovitus eroaa merkittävästi Luxemburgin lavalla esitetyn version sovituksesta. Minulle rakkaampi on tuo levyversio, jonka sovitus ja tunnelmallinen tulkinta on nostanut kappaleen minun mielessäni siihen asemaan jossa se nyt on.

Mutta ei tuossa liveversiossakaan mitään vikaa ole.

• Isabelle Aubret: Un premier amour (live, YouTube) 

Ranskassa ei 1960-luvulla juuri singlejä julkaistu, huomattavasti suositumpi formaatti oli EP, joka oli singlelevyn kokoinen, mutta sisäisi kahden kappaleen sijaan neljä laulua. Isabelle Aubretin Un premier amour -EP sisältää kolmen muun kappaleen lisäksi version Aubretin version viisujen isäntämaan Luxemburgin kappaleesta Petit bonhomme. Hieno versio tämäkin.

• Isabelle Aubret: Petit bonhomme (YouTube) 

Isabelle Aubret edusti Ranskaa euroviisuissa uudelleen vuonna 1968, jälleen hienolla kappaleella La Source, ja hän yritti maansa edustajaksi niinkin myöhään kuin vuonna 1983. Viimeisin albumi on vuodelta 2006 ja viimeisimmän kiertueensa ahkera laulaja teki viime vuonna.

94. Donna Summer: MacArthur Park/Once upon a time (single 1978)

Eilen kuollut Donna Summer nimettiin 1970-luvulla discon kuningattareksi. Vaikka hän myöhemmin esitti musiikkia myös muilla tyyleillä (soul, gospel, hip-hop ym.), ei hän halunnut luopua tuosta imartelevana pitämästään tittelistä. Yksi hänen suurimmista hiteistään oli discoversio alun perin Richard Harrisin levyttämästä kappaleeta MacArthur Park. Kappaleesta tuli hänen ensimmäinen USA:n listaykkösensä.

Donna Summerilla on aina ollut oma lohkonsa levyhyllyssäni. Minulle rakkainta on ollut hänen 1980-1990-lukujen tuotantonsa, mutta vuosien 1970-lukujen disco-hiteistä löytyy myös monta helmeä. Jimmy Webbin säveltämä MacArthur Park oli alun perin yhden hitin ihmeeksi jääneen Richard Harris -nimisen laulajan tähtihetki vuodelta 1968.

Kymmenen vuotta myöhemmin operettimainen, runsaalla orkesterisovituksella varustettu kappale sai tuottaja Giorgio Moroderin käsittelyssä tiukan diskobiitin ja Summerin tulkinnassa uuden, feminiinimmän näkökulman. Monet vieroksuivat uutta versiota, mutta minun mielestäni Donna Summerin versio antaa oikeutta monipolviselle sävellykselle koukeroisine jousisovituksineen. Donna Summer on lisäksi huomattavasti Richard Harrisia parempi laulaja.

• Donna Summer: MaxcArthur Park (YouTube)

Summerin MacArthur Parkista tehtiin monta versiota. Yllä oleva maksisingleversio on mielestäni järkevän mittainen (8 minuuttia), ja sisältää kappaleen hienon intron, joka 4-minuuttisesta singleversiosta oli leikattu pois.

Albumilla Live and more kappale venytettiin peräti 18 minuuttiseksi. Tämän studiokappaleen lisäksi albumi sisälsi otteita Summerin kiertueelta. Levyn aloittaa hieno versio kappaleesta Once upon a time, samainen liveversio sijoitettiin myös MacArthur Park -singlen b-puolelle.

• Donna Summer: Once upon a time (live) (Spotify)

Donna Summerin 1970-luvun hitit kuvaavat hyvin kyseisen vuosikymmenen tanssimusiikkia. Discohittiin ei riittänyt vain rytmikone ja syntetisaattori, vaan tiukalla kompilla toimivan yhtyeen, johon kuuluivat basisti, muutama kitaristi ja hyvä rytmiryhmä. Tätä soundia täydennettiin vielä jousi- ja torvisektioilla. Tämän yhdistelmän muodostamaa muhkeaa soundia ei tämän päivän tanssimusiikissa juuri kuulla. Ja Donna Summerin kaltaisia laulajiakin on nyt yksi vähemmän.

93. Marion: Der Bauer und sein Weibchen/Es war mehr als ein Spiel, Gino (single 1976)

Marion Rung on jo 50 vuoden ajan ollut yksi maamme suosituimmista laulajista. Eikä hänen suosionsa rajoittunut ainoastaan Suomeen. 1970-luvulla Marion julkaisi Saksassa kuusi singleä ja sai niillä kohtuullista listamenestystäkin. Vuonna 1979 julkaistun Napoleon-kappaleen jälkeen Marion päätti keskittyä uraansa Suomessa, mutta hänen viisi vuotta kestänyt Saksan uransa sisälsi monta mielenkiintoista levytystä. Näistä yksi on vuonna 1976 julkaistu Der Bauer und sein Weibchen, joka on saksankielinen versio hänen kappaleestaan Kylähäät.

Kirjoittaessani levyarvosteluja MTV3 Internetin viihdesivuille sain arvosteltavakseni Marionin cd-boksin Olkaa hyvä. Levykokoelma vahvisti kuvaani Marionin urasta: erinomaisen ammattitaitoinen laulaja, jonka kepeistä popkappaleista koostuva ohjelmisto ei laadultaan vastannut tulkitsijaansa. Boksin cd:istä yksi keskittyi Marionin saksan ja englanninkielisiin levytyksiin, joka antoi aivan uuden näkökulman tämän lahjakkaan laulajan uraan.

Marionin menestys vuoden 1973 Eurovision laulukilpailuissa ja voitto Sopotin musiikkifestivaaleilla vuotta myöhemmin avasivat hänelle tien kansainvälisille markkinoille. Suurin menestys tuli Saksassa, jossa vuonna 1975 julkaistu El Bimbo oli hänen menestynein kappaleensa. Vuosina 1975-1979 hän levytti Saksassa 11 laulua, joihin kaikkiin äänitettiin myöhemmin myös suomenkielinen ääniraita. Esimerkiksi hitit Señorita por favor ja Napoleon ovat alun perin saksalaisia levytyksiä, joihin suomenkieliset sanat kirjoitettiin jälkikäteen.

Yksi näistä kappaleista on suomalaiselta nimeltään Kylähäät. Laulu julkaistiin Saksassa nimellä Der Bauer umd sein Weibchen, jonka Marion esitti Saksan television Hitparade-ohjelmassa.

• Marion: Der Bauer und sein Weibchen (Hitparade, YouTube)

Laulun suomenkieliseen tekstiin liittyy mielenkiintoinen tarina. Chrisse Johansson kirjoitti lauluun tekstin Marionia varten otsikolla R-A-K-A-S. Marion ei kuitenkaan pitänyt tekstistä ja pyysi lauluun uuden tekstin. Laulu julkaistiin Juha Vainion sanoituksella.

• Marion: Kylähäät (YouTube)

Jukka Kuoppamäki sävelsi Chrisse Johanssonin alkuperäissanoituksen uudelleen Tapani Kansalle, joka sai laulusta oman hittinsä. Koska teksti tehtiin alunperin Kylähäiden sävelmään, voi molemmat tekstit laulaa molemmilla sävelmillä. Tässä Marion itse laulaa R.A.K.A.S-kappaleen tekstin Kylähäiden melodiaan. 

Singlen Der Bauer und sein Weibchen b-puolelta löytyy kappale Es war mehr als ein Spiel Gino, joka julkaistiin Suomessakin Kylähäät-singlen b-puolella nimellä Leikki kaukana on Gino. Kappale on Kylähäiden tapaan hyvä esimerkki siitä, miten 1970-luvun diskoaalto kuuluu Marionin saksalaiskappaleiden sovituksessa.

• Marion: Es war mehr als ein Spiel Gino (YouTube)

Marionin uraa, etenkin 1970-luvulla, leimasivat kepeät ja teksteiltään usein heppoiset laulelmat, vaikka Marionilla olisi jo silloin ollut rahkeita vakavampaan ja haatavampaan tuotantoon. Marion-hittien saksankieliset versiot häivyttävät mukavasti tekstien pinnallisuutta ja tuovat esille kuinka lahjakas ja kielitaitoinen laulaja Marion oli ja on edelleen.

91. One more time: Highland/Vitality (single 1992)

Ruotsalainen One More Time -yhtye kilautteli kansainvälisiä hittilistoja vuonna 1992 kappaleellaan Highland. Kelttitunnelmaa hyödyntävä pophitti ylisti ylämaan kauneutta ja rauhaa vastustamattoman tarttuvalla melodialla, yksityiskohtia vilisevällä syntetisaattorisovituksella ja kolmen naislaulajan harmonialla niin, että moni luuli jo Abban palanneen levytysstudioon. Abban uudesta paluusta ei sentään ollut kysymys, mutta kappale todisti ainakin sen, ettei omena ollut pudonnut kovin kauas puusta.

Vuonna 1992 MTV Europea ja paikallisradioita seuranneet ihmiset eivät voineet välttyä One More Time -yhtyeen hitiltä Highland. Kun kuulin kappaleen loppuosan Vaasan opiskeluboksini televisiosta, jäivät melodia ja esitys mieleeni kuin takiainen. Jotta kuulisin kappaleen kokonaan ja kunnolla, soitin elämäni ensimmäistä kertaa Radio Vaasan jukeboksiin, jonne tietyn koodin syöttämällä sai haluamansa kappaleen eetteriin. Kuten monet muutkin, minäkin veikkasin aluksi, että Abban Benny Anderssonilla olisi sormensa pelissä.

• One more time: Highland (musiikkivideo, YouTube)

Veikkaukseni meni pieleen yhdellä sukupolvella. Ruotsalaisen One More Time -kappaleen sävellyksistä ja lähes yksinomaan syntetisaattoriin perustuvista sovituksista vastasi yhtyeen miesjäsen Peter Grönvall, joka on Benny Anderssonin poika Anderssonin ensimmäisestä avioliitosta Christina Grönvallin kanssa. Yhtyeen muut jäsenet olivat Grönvallin vaimo Nanne Grönvall, Maria Rådsten ja Thérèse Löf.

Peter ja Nanne olivat aiemmin esiintyneet yhtyeessä Sound of Music joka tuli tunnetuksi muun muassa kappaleista Eldorado ja Alexander, joilla yhtye oli osallistunut Ruotsin euroviisukarsintoihin.
Highland-singlen b-puoli Vitality muistuttaa tyyliltään enemmän Sound of Musicin tuotantoa.

• One more time: Vitality (YouTube)

Abba-vaikutteet kuuluivat jo näillä kappaleilla, mutta One More Time -yhtyeen levyt osoittivat kiistatta, että Peter Grönvall oli saanut leikkiä isänsä soittimilla jo pienestä pitäen ja varmasti saanut myös aimo annoksen neuvoja. Grönvall ei halunnut ratsastaa isänsä maineella, eikä hänen tarvinnutkaan. One More Timen levyt osoittavat, että isäänsä erehdyttävästi muistuttavalla muusikolla oli riittävästi lahjoja myös omasta takaa.

Yhtyeen kansainvälinen menestys jäi kuitenkin lyhyeksi. Highland-single ja samanniminen albumi menestyivät vielä hyvin, mutta pari vuotta myöhemmin ilmestynyt toinen albumi ei noussut listoille edes Ruotsissa. Yhtye otti aikalisän Nanne Grönvallin äitiysloman ajaksi ja palasi areenalle vuonna 1996, jolloin yhtye oli pienentynyt kolmijäseniseksi, laulukieli vaihtunut ruotsiksi ja tyyli lähentyi entistä enemmän sillä hetkellä suosituksi tullutta irlantilaista musiikkia. Tuloksena oli kolmas sija vuoden 1996 Eurovision laulukilpailuissa ja erinomainen albumi Den Vilda, johon palaan tässä blogissani piakkoin.

90. Anne-Marie David: Tu te reconnaîtras/Au bout du monde (single 1973)

Anne-Marie David on ranskalainen laulaja, joka kahdesti lauloi eurooppalaisten sydämiin Eurovision laulukilpailuissa. Vuonna 1973 Luxemburgia edustanut Tu te reconnaîtras voitti kilpailun ja siitä tuli yksi euroviisuhistorian ikivihreistä kappaleista, jonka Suomessa hitiksi lauloi Katri Helena. Kuusi vuotta myöhemmin hän edusti kotimaataan Ranskaa ja sijoittui kolmanneksi. Näistä menestyksistä huolimatta Davidin ura ei koskaan noussut sille tasolle kuin olisi ansainnut ja hän on jäänyt kahden tähden ihmeeksi.

Synnyin 1970-luvulla, jolloin Eurovision laulukilpailu vielä tuotti maiden rajat ylittäviä kestohittejä. Kun itse aloin 80-90-luvuilla perehtyä viisujen historiaan yllätyin, kuinka paljon viisuarkistoista löytyi kappaleita, jotka olivat minulle jo entuudestaan tuttuja tai jotka muisti muuten vain joskus kuulleeni. Vuoden 1973 voittokappale kuullosti tutulta heti ensitahdeiltaan.

Anne-Marie Davidin esittämä Tu te reconnaîtras edusti tuona vuonna Luxemburgia, joka toimi myös kisojen isäntämaana. Itse laulu niinkuin sen esittäjäkin olivat kotoisin Ranskasta.

• Anne-Marie David: Tu te reconnaîtras (esikatseluvideo, YouTube)
• Anne-Marie David: Tu te reconnaîtras (laadukkaampi audio, GrooveShark)
• Anne-Marie David: Tu te reconnaîtras (Eurovision laulukilpailut 1973, YouTube)

Toista kertaa Eurovision laulukilpailujen historiassa isäntämaan kappale myös voitti kilpailun. Tämä siitä huolimatta, että kilpailujen epäonnistuneen äänimiksauksen vuoksi kappaleen kaunis jousisovitus jää lähes kokonaan kuulematta.

Euroviisuvoiton seurauksena kappaleesta tuli suurhitti Euroopassa ja todellinen euroviisuikivihreä. Suomessa kappaleen esitti Katri Helena nimellä Nuoruus on seikkailu, josta alkuperäisversion lisäksi tuli meillä vuoden soitetuimpia kappaleita.

• Katri Helena: Nuoruus on seikkailu (YouTube)

Anne-Marie Davidille euroviisuvoitto ja suurhitti eivät kuitenkaan taanneet tähtiuraa. Kun kotimaassa ura ei lähtenyt lentoon, hän muutti Turkkiin ja teki siellä muutaman albumillisen musiikkia. Vuonna 1979 hän palasi euroviisulavalle edustaen kotimaataan kappaleella Je suis l'enfant soleil. Erinomainen kappale ja jälleen vahva tulkinta riittivät kolmanteen sijaan, mutta tälläkään kertaa menestys ei nostanut laulajaansa pysyvästi tähtitaivaalle. 1980-luvulla David haki vauhtia uralleen muun muassa Norjasta käsin.

Minusta Anne-Marie David olisi ansainnut paljon paremman uran kuin mitä hän sai. Laulajan lahjoista todistaa kahden euroviisuedustuksen lisäksi muun muassa Tu te reconnaîtras -singlen b-puoli Au bout du monde. Valitettavasti kappaletta ei löydy YouTubesta tai GrooveSharkista.

Tämä kappale löytyy kuitenkin Anne-Marie Davidin kokoelmalevyltä Je suis l'enfant soleil. Tu te reconnaîtras löytyy lisäksi lähes kaikilta Eurovision laulukilpailut -aiheisilta kokoelmalevyiltä.

86. Agnetha Fältskog: Så glad som dina ögon/Tio mil kvar till Korpilombolo (single 1972)

Agnetha Fältskog muistetaan Abban vaaleana naisjäsenenä ja yhtyeen hajoamisen jälkeen eristäytyvänä supertähtenä. Ennen ruotsalaisyhtyeen suurmenestystä Fältskog oli kuitenkin menestyvä nuori laulaja, joka sävelsi itse omat hittinsä. Hyvä esimerkki Agnethan taidoista ja monipuolisuudesta on tämä 1972 ilmestynyt single, jolta löytyy sekä kaihoisa rakkauslaulu että iloinen poppispala. Kummasta sinä pidät enemmän?

Aiemmin suosikkijäseneni Abba-yhtyeessä oli tumma Anni-Frid Lyngstad, joka oli monipuolinen ja taitava laulaja ja kiehtovalla tavalla salaperäinen. En kovin paljoa arvostanut viittä vuotta nuorempaa ja vaaleaa Agnetha Fältskogia. Vasta tutustuttuani Fältskogin soolouraan on mielipiteeni muuttunut ja nykyään pidän häntä yhtyeen mielenkiintosimpana jäsenenä etenkin hänen oman tuotantonsa ansiosta. Abba-yhtyeen suurin tragedia onkin mielestäni se, että Fältskog uhrasi oman soolouransa yhtyeensä puolesta. Ilman Abbaa Fältskog olisi ehkä vieläkin Ruotsin parhaimpia naislaulaja-lauluntekijöitä.

Vuonna 1972 julkaistu single on hyvä esimerkki vain 22 vuotiaan laulaja-lauluntekijän lahjakkuudesta. Singlen laadukkuudesta kertoo se, että eri lähteissä annetaan ristiriitaista tietoa siitä, kumpi levyn singleistä on alkuperäinen A-puoli. Nettilähteet ja singlen kansikuva antavat ymmärtää että a-puoleksi olisi valikoitu iloinen Tio mil kvar till Korpilombolo. Sen sijaan Fältskogin cd-boksin kansivihkosessa kerrotaan että levyn hitti olisi Så glad som dina ögon. Tämä kaihoisa kappale on myös minun suosikkini.

• Agnetha Fältskog: Så glad som dina ögon (Spotify)

Todennäköinen selitys ristiriitaisille tiedoille on tämä: alun perin singlen a-raidaksi määriteltiin todellakin Tio mil kvar till Korpilombolo, mutta radiokanavat ja levyjä ostava yleisö mieltyi kuitenkin kauniiseen balladiin. Agnetha Fältskoghan on koko uransa ajan tullut tunnetuksi juuri dramaattisten balladien tulkitsijana.

Näiden kahden laulajansa säveltämän kappaleen vertailu on kuitenkin mielestäni turhaa. Ne molemmat, kuten Fältskogin muutkin soololevyt (kuten blogissani aiemmin esittelemäni albumi När en vacker tanke blir en sång) kertovat kieltään siitä, minkälaisesta lahjakkuudesta oli kysymys.

• Agnetha Fältskog: Tio mil kvar till Korpilombolo (YouTube)

Tämän singlen jälkeen Agnetha Fältskog teki vielä yhden sooloalbumin vuonna 1975 ennenkuin Abba-juna vei mennessään. Hän ei kokenut omien sävellystensä kelpaavan yhtyeen levyille, ja totta onkin että Fältskogin soolouran musiikki on hyvin erityylistä, kuin mitä Abba levyillään esitti.

Abban jälkeen hän on julkaissut neljä sooloalbumia, joilta on löytynyt vain kolme laulajan itsensä säveltämää kappaletta. Vaikka olen suuri Abba-fani ja iloinen jokaisesta levystä jonka he tekivät, kalvaa mieltäni ajatus mitä kaikkea yhtyeen nuorin jäsen, lahjakas laulaja ja lauluntekijä, olisi saavuttanut jos hänen soolouralleen olisi annettu tilaa.

84. Paul McCartney: No more lonely nights (single 1984)

Paul McCartneyllä oli Beatlesin jäsenistä menestyksekkäin ura yhtyeen hajoamisen jälkeen. Ura jatkuu toki edelleen, mutta suurimmat hitit ovat jo takanapäin. Viimeinen listojen kärkisijoja hätistellyt singlehitti on vuodenna 1984 julkaistu No more lonely nights, joka esitettiin ensimmäisen kerran McCartneyn elokuvassa Give my regards to Broad street. Elokuva sai murska-arviot, mutta kappale on Beatles-basistin soolouran parhaita.

Beatles-fanitukseni seurauksena aloin tietenkin tutustumaan myös yhtyeen jäsenten soolouriin. Vaikka Paul McCartneyn ura soolona ja Wings-yhtyeen johtohahmona oli menestyksekkäämpi kuin muiden, on minun aina ollut vaikea saada siitä otetta. Hyviä albumeja on siellä täällä ja ihan kivoja kappaleitakin, mutta juuri mikään Maccan tuotannosta ei tee minuun keskinkertaista suurempaa vaikutusta.

Soolouransa aluksi McCartney kokeili eri tyylejä ja opetteli tekemään levyjä ilman John Lennonin, George Harrisonin ja Ringo Starrin kumppanuutta. Hänen ensimmäiset soololevynsä olivatkin tyylin hakemista onnistumisineen ja floppeineen, mutta viimeistään vuonna 1973 julkaistu Band on the Run osoitti, että McCartney oli jälleen voimissaan. Huippusuosiota kesti 1980-luvun alkupuolelle asti. Vuonna 1984 tehdyn Give my regards to Broad street -elokuvan jälkeen McCartney joutui jättämään suurimman menestyksen taakseen.

Elokuvassa kuultava McCartneyn viimeinen superhitti on myös mielestäni hänen koko uransa ehdottomasti parhaita sävellyksiä.

• Paul McCartney: No more lonely nights (musiikkivideo, YouTube)

Kappaleen No more lonely nights musiikkivideossa näytetään otteita elokuvasta Give my regards to Broad street, jonka soundtrackilta kappale löytyy. Levytyksen tuotti Beatlesin tuottajaveteraani George Martin, joten siinäkin suhteessa laulu on helppo rinnastaa McCartneyn parhaisiin Beatles-levytyksiin.

Itse elokuva oli useimpien kriitikoiden haukkuma floppi. Sen soundtrack-levy on niin ikään kummallinen kokoelma McCartneyn uudelleen levyttämiä vanhoja Beatles-, Wings- ja soolouran hittejä. Suurin osa niistä on aika vaisuja versioita alkuperäisesityksistä eikä levy ole kovin kummoinen. Mainittavan arvoinen kappale levyllä on Let it be -levyllä alun perin julkaistu Long and winding road, jonka Phil Spector -tuotantoista Beatles-versiota eivät McCartney ja George Martin koskaan sellaisenaan hyväksyneet. Nyt veteraanimuusikoilla oli mahdollista näyttää minkälaisen version he olisivat halunneet laulusta tehdä. Naiskuoron ja ylitsepursuavan orkesterin tilalla tässä versiossa kuullaan saksofonisoolo.

Soundtrack-albumin harvoja uusia kappaleita ovat No more lonely nights -kappaleen kaksi eri versiota, jotka julkaistiin singlen a- ja b-puolina. Levyn b-puolelta löytyy menevämpi "playout"-versio, joka kuultiin elokuvassa lopputekstien aikana. Ihan hauska versio tämäkin.

• Paul McCartney: No more lonely nights, playout version (YouTube)

No more lonely nights oli Paul McCartneyn viimeinen top 10 hitti (jos lastenlaulu We all stand together jätetään pois laskuista). Hyviä ja kohtalaisesti menestyneitä levyjä hän on tehnyt toki tämänkin jälkeen, mutta Beatles-basistin viimeinen legendaarinen hitti oli tässä.

82. Cumulus: Sua kaipaan/Herra B+5 rakastuu (single 1972)

Huom. kuva digitaalisesti manipuloitu alkuperäisen kuvan puuttuessa.

1970-luvulla vaikuttanut Cumulus-yhtye kategorisoidaan usein yksinomaan folk-yhtyeeksi. Hair-musikaalin laulajista muodostunut yhtye esitti kyllä paljon musiikkia folk-tyylillä, mutta yhtyeen levyillä olivat edustettuina myös monet muut tyylit. Vuonna 1972 ilmestynyt kappale Sua kaipaan on tyyliltään amerikkalaista keskitien aikuispoppia, ja singlen b-puoli taas on lähinnä kupletti. Molempien laulujen suomennoksen oli tehnyt pian tämän jälkeen menestyksekkään soolouran aloittanut Hector.

Cumulus tuli minulle tutuksi Syksyn Sävel -kilpailun myötä 1970-luvulla. Yhtye osallistui kisaan kymmenen vuoden aikana seitsemän kertaa. Voittoa eikä juuri menestystäkään tässä kisassa tullut, mutta yhtyeen esittämän kappaleen puolesta lähetin äänestyspostikortin useampana vuotena. Cumuluksen tuotantoon tarkemmin olen kuitenkin tutustunut vasta viimeisten vuosien aikana, jolloin olen muun muassa kirjastoista haalinut yhtyeen albumeja ja siirrellyt niitä cd-muotoon.

Cumulus syntyi 1960 ja 1970 -lukujen vaihteessa Svenska Teaternin Hair-musikaalin esiintyjäkunnan keskuudesta. Yhtyeen tunnetuimpia jäseniä oli teinitähti Anki Lindqvist ja Palkkasoturi-singlellä tunnetuksi tullut Heikki Harma eli Hector. Yhtyeen alkuperäismiehistöön kuuluivat myös Cay Karlsson, Sakari Lehtinen ja Petri Hohenthal. Hector erosi yhtyeestä vuonna 1973 ja yhtyeen kokoonpanoon tuli sen 20 vuotisen olemassaolon aikana muutamia muitakin muutoksia.

Vaikka sekä Anki että Hector olivat tunnettuja folk-laulajina, ei yhtyeen tyyli rajoittunut ainoastaan folkiin. Eri maiden kansanmusiikin lisäksi Cumulus lainasi tyyliä amerikkalaisesta pop-rockista, pohjoismaisesta iskelmästä ja laulelmasta. Vuonna 1972 julkaistu single Sua kaipaan oli käännös America-yhtyeen hitistä I need you, jonka suomensi Cumuluksen suomenkielisistä teksteistä pääasiassa vastannut Hector. Levyn tuotannosta ja sovituksesta huolehtivat Matti ja Pirjo Bergström, ja lopputulos hivelevine lauluharmonioineen on mielestäni alkuperäisesitystä parempi.

• Cumulus: Sua kaipaan (YouTube)

Hieno laulu esitettiin koskettavasti vuonna 1994 kuolleen tuottaja Matti Bergströmin muisto-ohjelmassa, jolloin lauluun liittyi myös toinen tuottaja Pirjo Bergström.

Singlen b-puolella on tietokonetreffejä (jo 40 vuotta sitten!) ironisesti käsittelevä Herra B+5 rakastuu, joka puolestaan on Hectorin käännös Lindisfarme-yhtyeen kappaleesta Meet me in the corner.

• Cumulus: Herra B+5 rakastuu (YouTube)

Cumuluksen ura jatkui aina 1990-luvun alkupuoliskolle saakka. Yhtyeen avainhenkilön Anki Lindqvistin kuolema on tehnyt tyhjäksi toiveet yhtyeen paluusta. Tuottelijaan yhtyeen tuotanto on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle levy-yhtiöiden puolesta, yhtyeen 15 albumista ei ainuttakaan ole julkaistu cd:nä. Suurimpia Cumulus-hittejä on julkaistu halpiskokoelmilla uudelleen ja uudelleen, ja niiltä jokaiselta löytyy myös Sua kaipaan, joka oli yhtyeen tunnetuimpia kappaleita.

Singlen b-puoli löytyy tällä hetkellä vain Hectorin singlejulkaisut kokoavalta Hectobox-boxilta.

80. Phil Collins: Against all odds/The Search (Single 1984)

 

Elokuvakappale Agains all odds on Phil Collinsin suurimpia soolohittejä. Ennen sitä Collins oli jo sooloalbumeillaan ruotinut hajonnutta parisuhdettaan, ja Against all odds jatkaa samaa teemaa. Collinsin lukuisten hittien ja balladien seassa tämä kappale on ainoa, joka on saanut minut liikuttumaan.

2000-luvun aikana nuoruuttaan eläneille c-kasetti on tuntematon käsite. Mutta 1970-, 1980-luvuilla ja 1990-luvun alkuvuosina kasetti oli tehokas tapa välittää ja säilyttää suosittua musiikkia ja nauttia viimeisimmistä hiteistä. Itse vietin paljon aikaa sormi kasettidekin pause-napilla valmiina nauhoittamaan, jos radiosta sattui tulemaan hyvää musiikkia. Kaksipesäiset kasettinauhurit surrasivat, ja kappaleet siirtyivät kasetilta ja kaverilta toiselle taustakohinan lisääntyessä ja äänenlaadun pikku hiljaa heikentyessä. Nyt You tuben, Spotifyn ja iTunesin aikana tämä hyvin primitiiviseltä kuullostava toimintatapa erotteli jyvät hyvin akanoista. Jos kappale tuhisevanlaatuisena kasettiversionakin kuullosti siltä, että sitä halusi kuunnella, oli se varmasti hyvä kappale.

Phil Collinsin Against all odds oli tällainen "hyvä" kappale, jonka nauhoitin kasetille jostain listaohjelmasta 1980-luvun puolivälissä. Tätä kasettia kuunneltiin paljon, ja kappaleesta tuli sekä minun että sisareni suosikkikappaleita. Muutama vuosi myöhemmin käydessäni Lontoossa ostin singlen tuliaiseksi sisarelleni. Omaan hyllyyni kappale löysin tiensä vasta noin vuosi sitten, jolloin poimin Amazonin alennusmyynnistä Phil Collinsin kokoelmacd:n.

• Phil Collins: Against all odds (musiikkivideo, YouTube)

Phil Colllins ja hänen yhtyeensä Genesis eivät koskaan ole puhutelleet minua. Esimerkiksi suurhitti, kodittomuutta ja köyhyyttä käsitellyt Another day in paradise jätti minut täysin kylmäksi. Myöskään Collinsin myöhempi tuotanto on mennyt minulta täysin ohi.

Jostain syystä Against all odds on toista maata. Vastikään kipeän avioeron läpikäynyt Collins onnistui pukemaan jätetyksi tulemisen tuskan hienosti laulun tekstiin, jota kappaleen melodia tukee oivasti. Collins tekee erinomaista työtä myös laulupuolella.

Suomessa kappale on tunnetumpi on Ressu Redfordin vuonna 1991 tekemä versio Kato mitä sä teit. Käännös on hyvä ja Ressukin onnistuu tulkinnassaan hyvin. Collinsin versio peittoaa kuitenkin Ressun selvästi.

• Ressu Redford: Kato mitä sä teit (YouTube)

Phil Collinsin singlen b-puolta The search en löytänyt tähän kirjoitukseen You tubesta enkä Groovesharkistakaan. Kysymys on ote elokuvan Against all odds instrumentaalitaustasta, joten menetys ei tässä yhteydessä liene suuren suuri.

78. Carole King: It might as well rain until September/Road to nowhere (single 1962/1966)

Carole King oli 1960-luvun yksi merkittävimpiä ja menestyvimpiä iskelmänikkareita yhdessä aviomiehensä Gerry Goffinin kanssa. Aika ajoin hän yritti myös soolouraa, ilman sen suurempaa menestystä, ennenkuin 1971 julkaistu Tapestry-albumi nosti Kingin laulaja-lauluntekijöiden ykköstähdeksi. Tätä ennen ainoastaan 1962 julkaistu It might as well rain until September menestyi edes kohtalaisesti. Tämä teinikaihosta kertova kappale julkaistiin myöhemmin uudelleen singlenä, jonka b-puolena oli hajoavan liiton tuskasta kertova Road to nowhere.

Tätä blogia seuranneet ja kaikki muut, jotka tuntevat musiikkimakuani tietävät, että yksi eniten ihailemistani artisteista ja lauluntekijöistä on New Yorkista kotoisin oleva juutalaisrouva Carole King. Tutustuin ensiksi hänen 1970-luvulla alkaneeseen (ja yhä jatkuvaan) soolouraansa, mutta viime vuosina olen entistä enemmän innostunyt hänen 1960-luvun tuotannostaan.

Noina vuosina Carole King -nimistä artistia ei hittilistoilla nähty. Sen sijaan listoja koristi kymmenittäin pophittejä, joiden tekijätiedoista löytyi pari Goffin/King. Alle kaksikymppisinä toisiinsa tutustunut ja naimisiin mennyt pariskunta oli 60-luvun alkupuoliskon tuotteliain ja menestynein lauluntekijäpari ennen brittien maihinnousua.

Pariskunnan työnjako oli selvä. Gerry Goffin kirjoitti laulun tekstit ja Carole King, jolla samaan aikaan oli kaksi vaippaikäistä tytärtä hoidettavanaan, kirjoitti laulun sävelen. Tämän jälkeen King sovitti kappaleen niille studiomuusikoille jotka sattuivat olemaan paikalla ja useimmiten lauloi itse kappaleen nauhalle Goffinin toimiessa äänitysten tuottajana.

Näiden demoäänitysten perusteella suosittujen artistien edustajat valitsivat tulevia hittikappaleita suojateilleen. Goffin/King-demoäänitykset olivat niin loppuunasti hiottuja, että varsinaiset levytykset noudattivat usein pilkun tarkkaan Kingin alkuperäisiä sovituksia. Useissa tapauksissa säveltäjän laulamat demot julkaistiin sellaisenaan Carole King -soolosingleinä.

• Carole King: It might as well rain until September (YouTube)

It might as well rain until September on hyvin tavanomainen Goffin/King teinihitti 1960-luvun alkupuolelta. Laulun päähenkilö suree kaukana, ilmeisesti toisella puolella suurta Amerikan mannerta asuvaa poikaystäväänsä niin, että hänen puolestaan voisi sataa koko kesän. Samaa viatonta teiniromantiikkaa käsittelivät lähes kaikki Gerry Goffinin ja Carole Kingin 60-luvun alun hitit. Kaihoisasta tekstistään huolimatta melodia on iloisen positiivinen ja carolekingmäisen tarttuva. Kappaleen levytti myös Bobby Vee, jolle laulu alunperin myös sävellettiin.

Tämä kappale poikkesi aiemmista Kingin soololevyistä siinä, että se löysi myös ostavan yleisön. Kingin muut 50-luvun lopun ja 60-luvun soolosinglet eivät juuri myyneet tai päässeet radioiden soittolistoille, mutta It might as well rain until September nousi, pitkästä nimestään huolimatta, USA:n singlelistan 22. sijalle ja Englannissa jopa sijalle kaksi. Levyn menestystä ei haitannut edes sen keskinkertainen äänenlaatu. Koska äänitys tehtiin alun perin vain demokäyttöön, ei varsinaista masternauhaa ollut, vaan myyntiin laitetut singlet tehtiin demoina jaettujen asetaattilevjen pohjalta.

Singlen b-puolella julkaistiin alun perin kaihoisaa teiniromantiikkaa niin ikään tihkunut Nobody's perfect. 1980-luvun alkupuolella single kuitenkin julkaistiin uudelleen retrosarjassa Old Gold, jolloin hitin kääntöpuolelle sijoitettiin neljä vuotta tuoreempi synkkätunnelmainen avioeroballadi Road to nowhere, joka Kingin muiden 60-luvun kappaleiden tapaan ei menestynyt säveltäjänsä esittämänä.

Vasta 25-vuotias King onnistuu tulkitsemaan kappaleen tarvittavalla alakuloisuudella, ja synkeää tunnelmaa korostaa sovitus ja äänityksessä käytetyt kaikuefektit. Levyn koskettavuutta lisää tieto, että laulun kirjoittanut pariskunta oli juuri näihin aikoihin päätymässä itse eroon.

• Carole King: A road to nowhere (YouTube)

Kun The Beatles ja muut brittitulokkaat valloittivat Amerikan, ei Goffin/King-teinirakkauslauluille ollut enää kysyntää. Lauluntekijäpariskunta sopeutui tilanteeseen nopeasti, ja alkoi kirjoittamaan "aikuisempia" lauluja, joita levyttivät Aretha Franklin (Natural woman), Monkees (mm. Pleasent Valley Sunday), Dusty Springfield (mm. Some of your loving ja No easy way down), The Byrds (Goin' back) ja monet muut. 

1970-luvulle tullessa aiemmin takkuillut Carole Kingin sooloura lähti lentoon miljoonia myyneen Tapestry-albumin myötä, ja King on jatkanut uraansa näihin päiviin asti saaden ajoittaen tekstitysapua ex-mieheltään Gerry Goffinilta. Viimeisimmän levynsä 70-vuotta täyttänyt lauluntekijälegnda julkaisi vuonna 2011.

It might as well... löytyy tällä hetkellä Carole Kingin kokoelmalevyltä Essential Carole King. Road to nowhere sen sijaan on vaikeammin löydettävissä. 90-luvun puolella julkaistiin parikin kokoelmaa Kingin 60-luvun soololevytyksistä, mutta tällä hetkellä sitä ei voi ostaa edes iTunes-nettikaupasta.