maanantai 17. lokakuuta 2011

15. Dusty Springfield: Cameo (1973)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Dusty Springfield on yksi minulle rakkaimmista artisteista, mutta hän pääsee blogiin vasta tässä vaiheessa. Syynä on se, että vaikka Springfieldillä on kymmenittäin upeita kappaleita, eivät hänen albuminsa useinkaan yllä hänen singlekappaleittensa tasolle. Toisaalta hän ei juurikaan ole tehnyt huonoja levyjä vaikka varsinkin 70-luvulla harva hänen levyjään osti. Cameo on yksi sellainen, upea albumi joka ei kuitenkaan mennyt kaupaksi.

Kiinnostukseni Dusty Springfieldin musiikkia kohtaan alkoi varsin myöhään, vasta 1990-luvun loppupuoliskolla, mutta sen jälkeen laulaja - oikealta nimeltään Mary O'Brien - on noussut nopeasti suosikkilaulajalistani kirkkaimpaan kärkeen. Hänen suuruutensa vuodet osuvat 1960-luvulle, mutta 70-luvun alusta 80-luvun puoliväliin asti hänen henkilökohtainen elämänsä ja suosionsa kulkivat pohjamudissa. Syynä ei kuitenkaan ollut itse musiikki, joka pysyi laadukkaana aina 1960-luvun ensilevytyksistä 1990-luvun puolivälin viimeisiin albumeihin asti. Pet Shop Boysin tukemana Dusty ehti nauttia jälleen suursuosiosta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ennenkuin sairastui syöpään ja kuoli vuonna 1999.

Cameo syntyi Dustyn uran aallonpohjan aikana, mutta hänen monet faninsa pitävät sitä yhtenä laulajan parhaista levyistä. Itse olen samaa mieltä. Valitettavasti Yhdysvaltoihin muuttaneen brittilaulajan itsetunto ei riittänyt levyn onnistuneen markkinointiin eikä paikallinen mediakaan oikein ymmärtänyt, kuinka merkittävä laulaja Springfield oli. Levyn myyntiä ei edistänyt myöskään sen epäonnistunut kansi.
Levyn aloittava Who gets your love on Dustya parhaimmillaan, sydäntäsärkevä tulkinta jossa on sekä intohimoa että luopumisen tuskaa yhdistettynä upeaan sävellykseen ja sovitukseen.

Räväkämpää menoa on tarjolla kappaleessa I just wanna be there, jonka kirjoittivat lauluntekijäpariskunta Asford ja Simpson. Valkoisena soullaulajana tunnettu Springfield laittoi kaikkensa peliin tässä energisessä tulkinnassa. Pidin tätä kappaletta pitkään kännykkäni soittoäänenä repäisevän pianoriffinsä ansiosta.
Cameo antaa Springfieldistä monipuolisen kuvan. Sydäntäsärkevän aloituskappaleen ja soulenergiaa sisältävän I just wanna be there -kappaleen rinnalla on myös "lempeämpää" tulkintaa kappaleessa Of all the things.
Cameo unohtui pian julkaisunsa jälkeen, ja vasta Springfieldin kuoleman jälken levyn arvo on ymmärretty. Levy oli pitkään yksi harvinaisimmista Dusty Springfield -levyistä kunnes se julkaistiin vihdoin cd:nä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Suosittelen sitä erityisesti niille, jotka luulevat että Dustyn ainoa hyvä kappale on Son of a Preacher man.

lauantai 15. lokakuuta 2011

14. Rajaton: Kevät (2005)

Lauluyhtye Rajattoman viides levy oli yhtyeeltä rohkea veto. Siihen asti acappella-yhtyeiden levyt koostuivat useimmin tunnettujen pop-kappaleiden tai vanhojen laulujen acappella-versioista. Kevät-levyn kaikki kappaleet olivat uusia ja ennen kuulemattomia. Kappaleista osa oli myös yhtyeen jäsenten itsensä säveltämiä. Aiempien levyjen klassinen soundi korvattiin tällä kertaa popahtavammilla sävyillä. Levyn suosiota edesauttoi yhtyeen suuri ja suosio ja se, että levyn kappaleet olivat erinomaisia.

Rajattomaan tutustuin työkaverini välityksellä, ja itsekin kuorossa laulaneena innostuin heti yhtyeestä, joka laulaen pystyy toistamaan kaiken mitä musiikissaan haluaa. Lauluyhtye Rajaton on laaja-alainen, yhtyeen repertuaari ulottuu virsistä ja kansanlauluista nykymysiikkiin. Kevät on yhtyeen ensimmäinen levy, jota voi kutsua puhtaasti poplevyksi.

Ensimmäistä kertaa levyn kappaleet on sävelletty ja sanoitettu tilaustyönä Rajaton-yhtyeelle. Tekijöinä on suomalaisen popmusiikin tunnettuja lauluntekijöitä (esim. Kalle Chydenius, Jarkko Kuoppamäki ja Tommi Lattunen), mutta mukana ovat myös Rajattoman hovisäveltäjä Mia Makaroff sekä yhtyeen omat jäsenet Jussi Chydenius ja Soila Sariola.

Levyn aloittava Kivinen tie on Soila Sariolan taidonnäyttö. Hän vastaa dramaattisen kappaleen sävelestä, sanoista ja sovituksesta, ja altto hoitaa myös laulun tyylikkäät solistiosuudet.
.
 

Crash-yhtyeen Teemu Brunila on tehnyt levylle kaksi kappaletta, joista toimivampi on singlenäkin julkaistu Lunta.



Yhtyeen tenori Hannu Lepola vastaa levyn hurjimmasta sovituksesta kappaleessa Sydän ei vastaa, joka kasvaa pohtivasta rakkauslaulusta afrikkalaiseksi viidakkotanssiksi.



 
Kevät-levy osoittaa Lauluyhtye Rajattoman monipuolisuuden ja lahjakkuuden, joka on jatkunut tämän levyn jälkeenkin. Levyn koskettavin kappale on Soila Sariolan tulkitsema Venelaulu, joka kuvaa hienosti yksinäisen kalastajan kokemaa maisemaa.
 

 
Lopuksi vielä kunnianosoitus Rajattoman hovisäveltäjä Mia Makaroffille, joka on säveltänyt vähintään yhden kappaleen Rajattoman jokaiselle levylle. Tällä levyllä Makaroffin tuotantoa edostaa viehko Älä mene pois, jonka Essi Wuorela taiten tulkitsee.
 


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

13. Céline Dion: D'eux (1995)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Aiemmin vain äidinkielellään levyttänyt kanadanranskalainen Céline Dion iski kultasuoneen aloittaessaan englanninkielisen levytysuransa 1990-luvun alussa. Kolmen englanninkielisen, pääosin Yhdysvalloissa levytetyn menestysalbumin jälkeen Dion kääntyi ranskalaisen lauluntekijän Jean-Jacques Goldmanin puoleen, joka tuottajaparinsa Erick Benzin kanssa sävelsi ja tuotti albumin D'eux. Levystä tuli jättimenestys ympäri ranskankielistä maailmaa ja se on edelleen kaikkien aikojen myydyin ranskankielinen levy. Eikä syyttä, yhteistyö Dion-Goldman-Benzi toimii erinomaisesti, ja levy erottuu merkittävästi edukseen laulajan amerikkalaistuotoksista.

Suurimmalle osalle eurooppalaisista ensitapaaminen Céline Dionin kanssa oli huhtikuussa 1988, jolloin hän osallistui Eurovision laulukilpailuihin Sveitsin edustajana. Itse muistan ihmetelleeni miten 18-vuotiaalla laulajalla voi olla noin kantava ääni ja olinkin iloinen kun kappale Ne partez pas sans moi voitti kilpailut äärimmäisen jännittävän pisteenlaskun jälkeen.

Dion ei saanut voittokappaleesta suurta hittiä, mutta laulaja jäi kuitenkin mieleen. Kun nuori laulajatar pari vuotta myöhemmin aloitti englanninkielisen uransa, eurooppalaiset olivat valmiina ja ottivat hänet suosikikseen.

Dionin ranskankieliset levy eroavat englanninkielisistä kahdessa merkittävässä suhteessa. Ensinnäkin laulaessaan äidinkielellään Céline Dionilla on selkeästi enemmän tulkintavoimaa ja laajempi nyanssivalikoima, ja laulajan maneerit pysyvät paremmin aisoissa. Toiseksi levyjen soundi on selkeästi eurooppalainen. Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin tuotanto on selvästi tehty vanhan mantereen kohderyhmälle, toisin kuin siirapilla sokeroidut amerikkalaislevyt.
D'eux alkaa levyn suurimmalla hitillä Pour que tu m'aimes encore (="Jotta rakastat minua vielä"), joka osoittaa hyvin Dionin ilmaisuvoiman äidinkielellään. Laulaja on julkaissut kappaleesta myös englanninkielisen version, mutta se on huomattavasti laimeampi tulkinnaltaan.

Esimerkkikappaleiden valinta D'eux:ltä on huomattavan vaikeaa, sillä levy on laadukkaan tasainen. Dionin monipuolisuutta osoittaa Jean-Jacques Goldmanin kanssa duetoitu J'irai où tu iras (="Menen sinne minne sinäkin"), joka osoittaa siirappisiin balladeihin tottuneille kuulijoille, että Dion osaa myös rokata. Kappaleessa quebeciläinen laulajatar ja ranskalainen säveltäjä ylistävät maittensa ystävyyttä ja kulttuurien eroja ja yhtäläisyyksiä.

Goldmanin ja Dionin yhteistyö osoittautui niin hedelmälliseksi ja toimivaksi, että he tekivät tämän jälkeen yhteistyötä vielä kolmen levyn verran.

Levyn herkintä puolta edustaa J'attendais (="Odotin"), jolla Dion usein aloitti konserttinsa. Laulu todistaa, että pieni, on kaunista ja että mahtiballadeistaan tunnettu kanadalaislaulaja osaa olla myös aidosti ja hallitusti herkkä.
Suosittelen D'eux-albumia kaikille niille Céline Dionin musiikin ystäville, jotka eivät vielä ole uskaltautuneet tutustumaan laulajattaren ranskankieliseen tuotantoon. Rohkaisen myös niitä, jotka eivät Dionin amerikkalaislevyistä pidä, antamaan levylle mahdollisuuden. Saatatte yllättyä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

12. Agnetha Fältskog: När en vacker tanke blir en sång (1971)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban suuri menestys jätti varjoonsa Agnetha Fältskogin soolouran. Agnetha ehti tehdä viisi hyvin menestynyttä soololevyä, mutta Abban noustua maailman ykkösyhtyeeksi, ei hänellä ollut enää aikaa eikä energiaa omalle uralleen. Tämä on sääli, sillä Fältskog oli laulutaitonsa lisäksi erittäin lahjakas säveltäjä, joka sävelsi soolouransa kappaleista noin puolet. Julkaistessaan neljännen levynsä, jonka 12 kappaleesta hän itse sävelsi 11, Agnetha Fältskog oli vasta 21 vuotias.

Abban vaalean laulajattaren varhaista soolotuotantoa ei juurikaan Suomessa tunneta, enkä minäkään ollut kiinnostunut niistä ruotsinkielisistä levyistä, jotka Agnetha Fältskog oli soolourallaan tehnyt. Abban hajoamisen jälkeen julkaistut englanninkieliset soololevyt toki ostin hyllyyni, mutta ne tuntuivat kovin pinnallisilta ja persoonattomilta, ja jäivät varsin vähälle kuuntelulle. Vasta kun Agnetha Fältskogin ruotsinkielinen tuotanto julkaistiin cd:llä 2000-luvun puolivälissä opin arvostamaan häntä ei pelkästään laulajana vaan myös lahjakkaana säveltäjänä.

Vuonna 1971 julkaistu När en vacker tanke blir en sång on vahva näyttö nuoren lauluntekijän lahjakkuudesta.

Koskettava Då finns du hos mig on levyn avainkappaleita. Vastikään Björn Ulvaeuksen kanssa naimisiin mennyt Fältskog oli taitava säveltämään ja tulkitsemaan särkynyttä sydäntä käsitteleviä kappaleita, mutta tässä kappaleessa rakkaudesta puhutaan positiiviseen ja onnelliseen sävyyn. Tekstin kappaleeseen teki Bosse Carlgren, joka ehkä yllättäen oli Fältskogin pääasiallisin sanoittajapartneri, vaikka aviomies Ulvaeus oli myös tunnettu hyvänä tekstittäjänä.

Björn Ulvaeus sai sentään toimia vaimonsa levyn tuottajana. Nuoren avioparin kukoistava onni kuuluu läpi levyn. Parhaana esimerkkinä levyn aloittava kesäinen Många gånger än.
Abba teki ensimmäisen yhteisen levynsä vuotta myöhemmin, mutta yhtyeen jäsenet vierailivat ahkerasti toistensa levyillä tätä ennen. Tältäkin levyltä löytyy monta kappaletta, jossa solisti Fältskogin ja tuottaja Ulvaeuksen rinnalla musisoivat tulevat yhtyekumppanit Benny Andersson ja Anni-Frid Lyngstad. Kappaleessa Sången föder dig tillbaka Andersson ja Lyngstad laulavat taustoja.
Albumi När en vacker tanke blir en sång ja Agnethan viimeiseksi Abban aikana julkaistuksi soololevyksi jäänyt Elva kvinnor i ett hus pistävät pohtimaan miksi Abban levyille ei mahtunut tämän lahjakkaan lauluntekijän lauluja. Fältskog-originaaleja löytyy Abba-levyiltä vain yksi. Abba-historiikkien mukaan yhtyeen muut jäsenet rohkaisivat häntä säveltämään yhtyeelle kappaleita, mutta Fältskog ei pitänyt omia sävellyksiään tarpeeksi hyvinä Andersson-Ulvaeus-hittien rinnalla. Hän oli väärässä.

11. Daniel Lanois: Acadie (1989)

Kanadalainen Daniel Lanois on niittänyt mainetta mm. U2:n, Peter Gabrielin, Neville Brothersin, Emmylou Harrisin ja Bob Dylanin tuottajana. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen soololevynsä, joita niitäkin on kertynyt useampia. Itselleni näistä läheisin on soololevyistä ensimmäinen, jossa Lanois yhdistää upealla tavalla moderneja kitara- ja bassosoundeja kanadanranskalaiseen musiikkiperinteeseen. Ja kuten muidenkin Lanoisin tuottamien levyjen kohdalla, tunnelma tälläkin levyllä on aivan omaa luokkaansa.

Minulle Daniel Lanois on tullut tutuksi erityisesti Peter Gabrielin So ja Us -levyjen tuottajana. Etenkin kappaleissa Mercy Street ja Don't Give Up Lanois'n luoma soundimaailma innosti tutustumaan myös hänen soolotuotantoonsa.

Acadie oli supertuottajan ensimmäinen soololevy. Levy sai hyvät arvostelut, mutta suurta ostavaa yleisöä se ei innostanut. Tämä ei suuri yllätys olekaan, sillä levy ei pyri kosiskelemaan kuulijoita suurilla hittikappaleilla.


Levyn aloittaa hieno Still water, jossa akustinen kitara ja täyteläinen basso antavat hyvän pohjan Lanois'n tulkinnalle. Yhdistelmä on tunnelmallinen ja miellyttävä.

Daniel Lanois'n kanadanranskalaiset juuret kuuluvat levyn monessa kappaleessa. O Marie kertoo kansanlaulunomaisesti tupakanpoimijoista kesäisessä Ontariossa. Jolie Louise on melodialtaan iloinen mutta tarinaltaan surullinen laulu, jossa englannin- ja ranskankielet sekoittuvat joskus jopa saman lauseen sisällä. Kappaleesta saavat parhaiten irti ne, jotka ymmärtävät edes hiukan molempia kieliä.


Levyn kolmas keskeinen elementti ovat sen gospelsävyt, jotka kuuluvat sekä melodioissa että teksteissä. Tunnettu hengellinen laulu Amazing Grace saa Lanois'lta totutusta poikkeavan sovituksen. Kappaleen lauluosuudet laulaa Neville Brothers yhtyeen solisti (jonka levyjä Lanois on myös tuottanut) Aaron Neville, jota kuullaan myös muutamalla muulla kappaleella. Gospelia on ripaus myös kappaleessa The Maker, jossa kohtaavat hieno bassoriffi ja levyn paras melodia.



Montréalin kaupunginosasta nimensä saanut albumi on kaunis kunnianosoitus kanadanranskalaiselle musiikille ja se osoitus tuottaja Daniel Lanois'n monipuolisuudesta.