40. The Real Group: Commonly unique (2000)

 

Ruotsalainen lauluyhtye The Real Group on ollut esikuvana monille muille a cappella -ryhmille. Yhtye on lähes 30 vuotisen olemassaolonsa aikana tullut tunnetuksei pohjoismaiden ulkopuolella muun muassa Koreassa. Real Group on Suomessa tuttu yhteistyöstään Lauluyhtye Rajattoman kanssa, Rajaton on toiminut yhtyeen lämppärinä Korean kiertueella ja Suomessa yhtyeet ovat esiintyneet yhdessä monta kertaa. Vuonna 2000 ilmestynyt Commonly Unique -albumi esittelee yhtyeen monipuolista tyylirepertuaaria pop-iskelmästä jazz-revittelyyn.

Tutustuin ruotsalaiseen lauluyhtyeeseen The Real Group suomalaisen Rajattoman välityksellä. Yksi parhaista konserteista missä olen koskaan käynyt oli Savoyssa pidetty Rajattoman ja Real Groupin yhteiskonsertti. Yhtyeillä on paljon yhteistä, mutta erojakin löytyi. Ainoa moite ruotsalaisyhtyettä kohtaan minun puoleltani oli se, että he eivät laulaneet yhtään laulua ruotsiksi.

Myös Commonly Unique -albumin kaikki laulut ovat englanninkielisiä. Yhtyeen kohderyhmä vuosituhannen vaihteessa oli siirtynyt selvästi Ruotsin ulkopuolelle.

Levyn aloittaa yksi yhtyeen suurimmista hiteistä, saippuaooppreoille pilaileva Substitute for life, jonka musiikkivide komppaa hyvin satiirista lauluntekstiä. You Tubesta löytynyt videotallenne on huonolaatuinen, mutta video on siinä määrin hauska että olen lisännyt sen tähän. Parempilaatuista audiota varten alapuolelta löytyy myös Grooveshark-linkki.

 

Siinä missä suomalaiset a cappella -yhtyeet pohjaavat usein laulunsa tunnettujen runoilijoiden teksteihin tai vanhojen hittien uudelleensovituksiin, tekee The Real Group pääasiassa musiikkinsa itse. Commonly Unique -levyllä kaikki kappaleet ovat yhtyeen jäsenten kirjoittamia, myös ehkä eniten Rajattoman musiikkityyliä lähellä oleva Lift me up.

  

Real Group aloitti toimintansa jo 1984, ja vuoteen 2006 asti yhtye onnistui säilyttämään alkuperäisen kokoonpanonsa. Sittemmin yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä kaksi on jättänyt yhtyeen. Yhtyeen alkuaikojen tyyli oli lähellä jazzia ja schlageria. Vaikka Real Group on musiikissaan siirtynyt lähemmäksi nykyaikaista popmusiikkia, ei se ole täysin hylännyt jazzjuuriaan. Commonly Unique -albumilla jazzia edustaa kappale A thousand things.

Suomen tunnetuimmat a cappella -yhtyeet ovat saaneensa paljon vaikutteita ruotsalaiselta isoveljeltään. Club for five -yhtyeen musiikissa on selkeitä yhtymäkohtia esimerkiksi tämän levyn nimikkokappaleeseen.

 

The Real Groupin Commonly Unique -cd on jälleen esimerkki siitä, miten Ruotsissa on ymmärretty cd-levyn kansivihkosen mahdollisuudet. Tämänkään levyn kansilehti ei ole vain pienennetty versio lp-levyn kannesta vaan tyylikkäästi taitettu kokoelma valokuvia, joissa yhtyeen jäsenet rentoutuvat ystävien seurassa, pelaavat lentopalloa ja leikkivät lasten kanssa. Nämä ilmeisen aidot kuvat kertovat kohteistaan monta kertaa enemmän kuin perinteiset poseerauskuvat.

39. Traveling Wilburys: Vol. 1 (1988)

Moni hieno asia syntyy vahingossa ja se koskee myös pop-musiikkia. The Traveling Wilburys -yhtye syntyi pyytämättä ja täytenä yllätyksenä usean yhteensattuman seurauksena. Viiden tunnetun muusikon superyhtyeen ensimmäisestä levystä tuli menestys ja se on edelleen nautittavaa mutta samalla varsin leppoista kuunneltavaa. Yhtye jäi lyhytikäiseksi, mutta sen merkitys rock-musiikin historiassa on edelleen merkittävä.

Saatuani vuonna 1987 joululahjaksi George Harrisonin soololbumin Cloud 9, innostuin Harrisonin soolourasta. Ostin hänen vanhempia levyjään ja odotin uutta Harrison-levyä, jonka arvelin ilmestyvän muutaman vuoden päästä. Yllätyinkin melkoisesti, kun kuulin jo vuoden 1988 aikana radiosta kappaleen Handle with care, jonka laulaja kuullosti erehdyttävästi Harrisonilta. Asiaa selvitettyäni sain tietää, että kysymys oli Harrisonin sivuprojektista, muiden rock-legendojen kanssa tehdystä levystä Traveling Wilburys vol. 1, jonka löysin lopulta helsinkiläisestä levykaupasta.

Handle with caresta piti alun perin tulla vain Harrisonin uuden singlen B-puoli. Levyä tekemään Harrison pyysi Cloud 9 albumin tuottaneen Electric Light Orchestra -guru Jeff Lynnen, ja koska Lynne oli parhaillaan tekemässä levyä 60-luvun laulajalegendan Roy Orbisonin kanssa, pyysi Harrison myös hänet laulamaan levylle. Harrisonin kitara oli lainassa Tom Pettyllä ja levy äänitettiin Bob Dylanin kotistudiossa. Näin myös nämä kaksi narisevaäänistä laulajaa saatiin mukaan levyä tekemään.

• Traveling Wilburys: Handle with care (musiikkivideo, YouTube)

Levy-yhtiössä Handle with care -kappaletta pidettiin liian hyvänä singlen b-puoleksi, joten  Traveling Wilbureiksi itsensä nimenneet "veljekset" päättivät tehdä kokonaisen albumin yhdessä. Bob Dylanin kiertueen alkuun oli kymmenen päivää, joten äänitykset tehtiin yhdeksässä päivässä.

Rock-legendoilla oli yhdessä hauskaa ja se kuuluu levyllä. Laulut kirjoitettiin pääosin yhteistyönä ja soittimina käytettiin milloin mitäkin käsiinosuvaa. Levy äänitettiin pitkälti Eurythmics-tähti Dave Stewartin kotistudion keittiössä, joten levyllä soitetaan muun muassa Stewartin jääkaapin hyllyritilää.

Harrison-fanina suosikkini levyn kappaleista on energisen hyvätuulinen Heading for the light, jossa Beatles-kitaristi laulaa sooloa ja vastaa tietenkin sähkökitarasta.

• Traveling Wilburys: Heading for the light (YouTube) 

Levyn tyylilliseen rikkauden merkittävä syy on yhtyeen jäsenten erilaiset taustat. Yhtyeen jäsenistä kaksi edustaa brittiläistä musiikkia loppujen ammentaessa amerikkalaisesta rockperinteestä. Yhtyeen jäsenien taustasta löytyy folkia (Dylan), maailman valloittanutta Liverpool-soundia (Harrison), 70-luvun mahtipoptuotantoja (Lynne) ja 70- ja 80-lukujen perinteisempää rockia (Petty). Pikantin lisämaun yhtyeen musiikkiin tuo Orbison, jonka tyyli on lähempänä 60-luvun amerikkalaista rock-iskelmää.

Orbisonin bravuuri Vol 1:llä on sydäntäsärkevä rakkauslaulu Not alone anymore, jonka Orbison sävelsi yhdessä Jeff Lynnen kanssa.

•  Traveling Wilburys: Not alone anymore (YouTube)

Vain pari kuukautta Traveling Wilburys Vol 1. -albumin julkaisun jälkeen 52-vuotias Orbison kuoli sydänkohtaukseen. Singlen End of the line musiikkivideossa Traveling Wilburys osoittaa kunnioitustaan Orbisonille, jonka soolon aikana näytetään keinutuolissa kiikkuvaa kitaraa ja pöydällä olevaa Orbisonin valokuvaa.

• Traveling Wilburys: End of the line (musiikkivideo, YouTube)

Orbisonin kuolema oli suuri kolaus yhtyeelle, joka julkaisi tämän jälkeen vain yhden albumin eikä esiintynyt kertaakaan livenä. Toisaalta olikin ehkä hyvä, että tämä hyvien ystävien vahingossa synnyttämä yhtye lopetti toimintansa ennenkuin sen toiminnasta olisi tullut liian vakavaa ja suunnitelmallista.

38. Alice: Il sole nella pioggia (1989)

Alicea voisi kutsua Italian Kate Bushiksi, vaikka hänen lauluäänensä onkin muutamaa astetta matalampi. Tyylien monipuolisuus ja tietynlainen omituisuus yhdistää kuitenkin näitä laulajia. Vuonna 1989 ilmestynyt Il sole nella pioggia on kuin kooste tämän laulajan parhaita puolia. Vahvaa tulkintaa välillä korkealta ja kovaa ja välillä aika matalaltakin. 80-luvun lopulla Alice oli vielä varsin suosittu myös Suomessa, mutta tämän jälkeen hän on meillä jäänyt unohduksiin.

Alice teki lähtemättömän vaikutuksen moniin eurooppalaisiin vuonna 1984, jolloin hän edusti Euroviisuissa Italiaa yhdessä Franco Battiaton kanssa. Il treni di Tozeur oli juuri niin omituinen ja kiehtova kuin Alicen Battiaton kanssa yhteistyössä tehdyt muutkin levyt 1980-luvun alkupuolella. Mystisen kappaleen kruunasi La Scala -oopperasta palkatut taustalaulajat, joiden tehtävänä oli laulaa yksi lause laulun lopuksi. Suomelta irtosi odotetusti 12 pistettä, ja Euroviisujen yhtenä suurimmista vääryyksistä pidetäänkin sitä että tämän kappaleen sijaan kisan voitti Ruotsin Diggi loo diggi lei.

Alicen ja Franco Battiaton yhteistyö loppui muutama vuosi euroviisuesiintymisen jälkeen, mutta Alicen ura jatkui menestyksekkäästi vielä monta vuotta. Yhteistyö tuottaja-lauluntekijä Francesco Messinan kanssa tuotti muun muassa albumin Il sole nella pioggia, joka menestyi hyvin myös Italian ulkopuolella, levyä myytiin paljon myös Suomessa. Toinen tärkeä tekijä levyllä on säveltäjä Juri Camisasca, joka on säveltänyt muun muassa levyn singlehitin Visioni.

Camisascan kynästä on myös levyn aloittava nimikappale Il sole nella pioggia, joka osoittaa hienosti kuinka laaja Alicen ääniskaala on. Etenkin matalissa sävelissä italialaislaulajan tulkintavoima on parhaimmillaan. Sovitusratkaisuissa ei olla kovinkaan kaukana Kate Bushin samana vuonna ilmestyneestä Sensual world -albumista.

Il sole nella pioggia oli Alicen viimeinen kansainvälinen menestysalbumi, vaikka hän on jatkanut musiikin tekoa aina näihin päiviin asti. Itsellenikin Alicen 90- ja 2000-lukujen levyt on jäänyt tuntemattomaksi, ja pidän edelleen eniten hänen 1980-lukujen tuotannostaan. Yksi sen helmistä, kappale Le ragazze di Osaka löytyy tältä levyltä.

Alice on Italian monipuolisen musiikkielämän kauneimpia kukkasia. Pitääpä tutustua myös hänen uudenpaan tuotantoonsa.

37. Kate Bush: The Kick Inside (1978)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Kate Bush valloitti yleisönsä heti ensimmäisellä albumillaan. The Kick Inside -levyllä Bush pääsi esittelemään heti laulajan-, lauluntekijän- ja pianistintaitojaan, ja omalaatuinen ääni sai heti ihmiset puolelleen. Suosion tärkeimpiä avaimia oli ykköshitti Wuthering heights, joka on yksi Bushin täydellisimmistä kappaleista. The Kick Inside edustaa Bushin laatutuotantoa, josta laulaja ei ole kertaakaan suostunut tinkimään nyt jo yli 30 vuotta kestäneen uransa aikana.

"Tuo kuullosti siltä, kuinka kimeä-ääninen prinsessa olisi vangittu linnantorniin, jossa hän yrittää kiljua itseään vapaaksi." Suunnilleen tähän tapaan kuvaili Pirkko Liinamaa kuulemaansa Levyraadissa, jossa Kate Bushin Wuthering Heights esitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Tuo oli myös minun ensimmäinen kohtaamiseni laulajan kanssa. Itse innostuin Bushista kymmenisen vuotta myöhemmin vieraillessani ystäväni Johnin luona Englannissa. Johnin veli oli suuri Bush-fani ja hän näytti minulle laulajan musiikkivideoita ja levyjä. Tästä alkoi minun ihastukseni Bushiin, joka jatuu edelleen vaikka hänen viimeiset levynsä eivät minua ole vakuuttaneetkaan.

Hyvät suhteet ovat eduksi ja hyvistä suhteista oli hyötyä myös Kate Bushille hänen uransa alkuvaiheessa. Bushin tutun tuttu sattui olemaan Pink Floyd -yhtyeen David Gilmour joka sai kuultavakseen 16-vuotiaan laulajan demonauhan. Gilmour suositteli Bushia Pink Floydin levy-yhtiölle EMI:lle, joka pian teki sopimuksen nuoren laulajattaren kanssa. Ensimmäisen levyn tekoa lykättiin kuitenkin kaksi vuotta, minä aikana Bush jatkoi koulun käyntiään, sävelsi lisää lauluja ja opiskeli tanssia Lindsay Kempin ohjauksessa. Bushin ensilevy julkaistiin vihdoin vuonna 1978, jolloin laulaja oli "jo" 19 vuotias.

• Kate Bush: Wuthering heights (musiikkivideo, YouTube)

Bushin ensimmäisen albumin The Kick Inside tunnetuin kappale on eittämättä laulajan ensimmäinen ykköshitti Wuthering Heights. Kappaleen yksinkertaisessa musiikkivideossa hieno kappale yhdistyy tanssia opiskelleen Bushin vähäeleiseen koreografiaan. Sävellyksen lisäksi Wuthering Heightsissa minua viehättää sen tyylikäs sovitus. Kappale huipentuu loppuhäivytykseen jossa jouset, piano ja sähkökitara toistavat laulun teemaa niin vangitsevasti, ettei levyn toivoisi koskaan loppuvan.

Bushin ensilevyn voima on sen balladeissa, joissa hienot pianokuviot ja tarkoin harkitut melodiat pääsevät oikeuksiinsa. Levyn yksi monista kohokohdista on kappale The Man with the Child in his Eyes. Vaikka se julkaistiin singlenä vuonna 1978, oli se äänitetty jo vuonna 1975 laulajan ollessa vasta 16-vuotias. Nuoruuden kuulee Bushin laulusuorituksesta. Itse kappaleen hän oli säveltänyt jo 13 vuotiaana. 

• Kate Bush: The man with the child in his eyes (musiikkivideo, YouTube)

Vauhdikkaammat kappaleet ovat Kate Bushin ensilevyllä selvästi vähemmistönä. Näistä paras on mielestäni uskonnollisia teemoja käsittelevä Them Heavy People.

• Kate Bush: Them heavy people (YouTube) 

The Kick Inside on laadukas levy alusta loppuun saakka ilman täytekappaleita, mikä on uskomaton suoritus näin nuorelta artistilta. Levyn menestyksen innoittamana Bush julkaisi jo samana vuonna toisen albuminsa Lionheart, joka ei laadussaan yltänyt ensilevyn täydellisyyteen.

Koskettavimmillaan Bush on kappaleissa, joissa ainoana säestyksenä on hänen itsensä soittama piano. Yksi parhaista The Kich Inside -levyn akustisista kappaleista on Feel it, jossa Bush esittelee samalla monivivahteiset tulkitsijan taitonsa niin laulajana kuin pianistinakin.

• Kate Bush: Feel it (YouTube) 

The Kick Inside oli upea alku Kate Bushin hienolle uralle joka jatkuu edelleen. Bushin viimeisin levy, 50 words of snow julkaistiin marraskuussa 2011.

36. Heart: Heart (1985)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Heartin 1985 julkaistu albumi palautti välillä pimennossa olleen pop/rock-yhtyeen takaisin parrasvaloihin. Menestyksen avain oli tyylinmuutos lähemmäs aikuisrockia, jota levyn suurimmat hitit varsin puhtaasti edustivat. Heartin melodinen rock sopi täydellisesti Suomessa aloittaneiden paikallisradioiden ohjelmistoon.

Kuten monelle muullekin suomalaiselle, myös minulle tuttavuus Heart-yhtyeen kanssa alkoi paikallisradiosta. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan vasta perustaman Radio 957:n aalloilta kuulin ensimmäistä kertaa niin These Dreamsin kuin Never -kappaleenkin. Kappaleet soivat ahkeraan myös Music Televisionin lähetyksissä

En kovin hyvin tunne yhtyeen historiaa. Heart perustettiin 1970-luvun alkupuoliskolla Yhdysvalloissa, ja sen musiikki yhdisti rockin ja folkin aineksia. 70-luvun menestyksen jälkeen suosio hiipui, kunnes uusi musiikkityyli ja uudet hitit palauttivat yhtyeen listoille 1980-luvun puolivälissä. Useasti kokoonpanoa vaihtaneen yhtyeen ainoat alkuperäisjäsenet ovat edelleen sisarukset Ann ja Nancy Wilson.

Yhtyeen musiikkivideot kertovat selkää kieltään Heartin ylitsepursuavan 80-lukuisesta tyylistä. Yhtye yritti pitää tiukasti kiinni hard-rock imagostaan pitkine heviletteineen ja liekki- ja savuefekteineen, vaikka musiikki oli jo lähempänä periamerikkalaista AOR:ää.

Ajanmukaisen imagon lisäksi uuden menestyksen avaimia oli yhteistyö oikeiden lauluntekijöiden kanssa. Omien sävellysten seassa Heartin levyiltä löytyi 80-luvun tunnetuimpien lauluntekijöiden hittejä. Levyn suurin hitti Never oli peräisin tunnetun lauluntekijä Holly Knightin kynästä.

Levyn kolmas suurhitti ja oma henkilökohtainen suosikkini on These Dreams, jonka tekijät puolestaan ovat Martin Paige ja Elton Johnin sanoittajana tunnettu Bernie Taupin. Kappale eroaa Heartin muusta tuotannosta siinä, että sen laulusolistina on poikkeuksellisesti kitaristi Nancy Wilson. Normaalisti Heartin soolo-osuuksista vastasi Ann-sisar.

Yhtyeen omat sävellykset noudattivat enemmän yhtyeen aikaisempaa hevimpää linjaa, ja olivat lähes kautta linjan vaatimattomampia kuin ammattilauluntekijöiden kirjoittamat hitit. Kahden tyylin vastakkainasettelu teki Heartin 80-luvun loppupuoliskon albumeista varsin epäyhtenäisiä kokonaisuuksia.

Ulkopuolisista lauluntekijöistä riippuvainen yhtye ei pystynyt pitämään suosiotaan yllä kovin pitkään. Vuonna 1985 julkaistua Heart-albumia seurasi muutama samaa turvallista MTV-rockia sisältävää levä, kunnes yhtye vaipui, ainakin täällä Suomessa tuntemattomiin. Edellä esitellyt kappaleet soivat kuitenkin aina silloin tällöin radiossa edustamssa yhtä kasarirockin tyylihaaraa.