tiistai 11. kesäkuuta 2013

173. Dusty Springfield: White Heat (1982)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
White Heat on todellinen outolintu Dusty Springfieldin katalogissa. 1970-luvulla pettymyksiä yksityiselämässään ja urallaan kohdannut Springfield yritti luoda nahkaansa tekemällä moderneja soundeja ja rytmejä hyödyntävän "nykyaikaisen" levyn. Yhdysvalloissa äänitetty albumi ei vielä kääntänyt Dustyn uraa nousuun, mutta se sisälsi muutaman erinomaisen kappaleen ja oli alkusoittoa Pet Shop Boysin orkestroimalle menestyksekkäälle come backille viisi vuotta myöhemmin.

Kun vuosituhannen alussa innostuin ostamaan Dusty Springfieldin albumituotantoa kokoelmiini, olivat odotukseni alimpana White heat -albumia kohtaan. Mitä uransa aallonpohjassa ollut Springfield olisi voinut saada aikaiseksi? Levyyn yhdistetyt termit New wave ja disco eivät olleet omiaan lisäämään odotuksiani. Yllätyksekseni levy on osoittautunut yhdeksi Springfieldin uran vahvimmista albumeista. Se ei ole tavanomainen Dusty Springfieldin hittialbumi, eikä sen kappaleita juurikaan löydy laulajan kokoelmilta. Sen sijaan se on tyyliltään laidasta laitaan hyppelevä sillisalaatti, jonka parhaat kappaleet kuittaavat komeasti sen heikoimmat hetket.

Hurjimmillaan albumin kylmät rytmit jyräävät laulun, laulajan ja samalla kuulijan jalkojensa alle. Parhaiten moderni tyyli, sävelmä ja Dustyn tulkinta ovat tasapainossa kappaleella Sooner or later. Kappale olisi ollut hyvää hittiainesta, ellei Springfield olisi niin voimakkaasti leimattu 1960-luvun jo kuihtuneeksi tähdeksi. Tulkinnallaan laulaja todistaa että tämä ei pidä paikkaansa.
Toinen onnistunut 1980 syntikkarytmien ja Dustyn edelleen tunnistettavan savuisen äänen synteesi on kappale Don't call it love. Kaikki levyn "nykyaikaiset" kappaleet eivät ole yhtä onnistuneita. Vaikka albumista pidänkin, joudun sitä aina kuunnellessani hyppäämään yli levyn räikeimmät sähköshokkikappaleet.
Vanhaa, 1960 luvun Dusty-tyyliä kuullaan White Heat -albumilla vain hetkittäisesti.  Runsaalla jousisovituksella kuorrutettu dramaattinen Time and time again palauttaa mieleen laulajan kunnian hetket parin vuosikymmenen takaa. Levytys on yksi Springfieldin uran jälkimmäisen puoliskon uljaimmista tuotannoista.
Edellämainittua kappaletta lukuunottamatta Springfield tuntui kääntäneen selkänsä menneisyydelleen yrittäen veljeillä uuden sukupolven muusikoiden ja yleisön kanssa. Levyn säveltäjälistalta löytyi uuden vuosikymmenen kaksi tähteä, Sting (joka oli mukana säveltämässä levyn rokkaavinta kappaletta I don't think we could ever be friends) sekä Elvis Costello, jonka kynästä syntyi levyn toinen vaikuttava balladi Losing you.
Levyn kiinnostavin ja samalla mykistävin kappale on albumin päättävä Soft Core, jossa 43 vuotias laulaja vain pianon säestyksellä kuvailee pieleen mennyttä ihmissudetta kuin Marlene Dietrich laulamassa Bertolt Brechtin runoa. Levytys syntyi vahingossa laulajan kävellessä studioon ja liittyessä säveltäjä Kevan Staplesin pianonsoittoon harjoitustilanteessa. Onnekas äänittäjä älysi laittaa nauhan pyörimään, ja tämä ainutlaatuinen hetki saatiin talteen yhdellä otolla. Äänitteen alun askeläänet kuuluvat diivalle itselleen hänen astellessa mikrofonin eteen.
White Heat oli rohkea veto laulajalta, jolta kuulijat edelleen odottivat Son of a preacher manin ja Some of your lovingin tapaisia perinteisiä 1960-luvun hittejä. Dusty Springfield, joka käytännössä oli tuottanut omat levynsä jo 1960-luvulla sai nyt ensimmäistä kertaa levyn kansiteksteissä nimensä viereen tuottajatittelin.

Tämä ei kuitenkaan auttanut, levy menestyi yhtä huonosti kuin edeltäjänsä, ja kotimaan levy-yhtiö kieltäytyi julkaisemasta levyä lainkaan. Britanniassa levy saikin ensimmäisen julkaisunsa vasta vuonna 2002, kun albumi julkaistiin odotetusti ja ansaitusti remasteroituna cd:nä.

Springfield tuskin itsekään odotti näin kokeilevalle albumille suurta menestystä ja hän olikin valmis lopettamaan uransa, kun Pet Shop Boys pyysi yllättäen häntä laulamaan singlellään What have I done to deserve this, josta tuli yksi hänen uransa suurimmista hiteistä. Dusty Springfieldiä odottikin vielä yksi paluu parrasvaloihin ja musiikkiyleisön suosioon. Käsittelen Pet Shop Boysin kanssa yhteistyönä syntynyttä albumia Reputation blogissani myöhemmin.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

172. The Springfields: Silver threads and golden needles/Island of dreams (single 1962)

Ennen menestyksekästä soolouraansa Dusty Springfield esiintyi The Springfields -yhtyeessä veljensä Tomin ja Mike Hurstin kanssa. Folk-pop-yhtyeen suurimpia menestyksiä oli heidän versionsa countryklassikosta Silver Threads and Golden needles, jossa yhdistyvät hienosti trion yhteensopivat äänet ja hulppea jousisovitus. Kappale oli yhtyeen suurin hitti Yhdysvalloissa. Singlen b-puolelta löytyvä Island of Dreams oli vastaavasti yhtyeen suosituin kappale Britanniassa.

Aiemmin Lana Sisters -lauluyhtyeessä esiintynyt Mary O'Brien liittyi vuonna 1960 veljensä Dion O'Brienin johtamaan lauluyhtyeeseen. Yhtye, jonka kolmas jäsen oli Tim Field, vaihtoi nimekseen The Springfields ja O'Brienin sisarukset vaihtoivat nimensä Dusty ja Tom Springfieldiksi.

Folkia ja poppia yhdistänyt trio tuli pian suosituksi kotimaassaan Isossa Britanniassa ja he saivat jopa oman televisio-ohjelmansa. Yhtyeen musiikin selkärankana olivat Tomin sävellykset ja kolmen laulajan hienosti yhteen sointuvat lauluäänet. Tim Fieldin vaihduttua Mike Hurstiksi yhtyeen suosio kasvoi ja maine levisi Britannian ulkopuolelle, jopa Yhdysvaltoihin saakka. Amerikassa erityisen suosituksi nousi yhtyeen versio alunperin Wanda Jacksonin levyttämästä countryklassikosta Silver threads and golden needles.
Kolmikko muunsi hienosti amerikkalaisen countryn brittiläiseksi folkiksi. Laulajien äänet sointuivat yhteen kappaleessa erityisen hyvin, Dustyn helposti tunnistettavan äänen viedessä suurimman huomion. Levytykseen luotu jousisovitus oli niin ikään erinomainen, joten ei ihme että kappale sai huomiota myös Atlantin toisella puolella.

Britanniassa suosituimmaksi Springfields-kappaleeksi nousi Tom Springfieldin säveltämä Island of dreams. Sovitukseltaan hieman riisutummassa kappaleessa yhtyeen naislaulaja sai selkeästi suuremman roolin, Dusty laulaa kappaleessa käytännössä sooloa Tomin ja Miken laulaessa taustoja. Vuonna 1969 nämä kaksi kappaletta yhdistettiin samalle singlelle.
Kun The Springfields hajosi loppuvuodesta 1963 jatkoivat Tom Springfield ja Mike Hurst omia uriaan menestyksekkäinä lauluntekijöinä ja tuottajina. Dusty Springfield sen sijaan siirty soolouralleen nousseen yhdeksi maailman merkittävimmistä naislaulajista.

1960-luvun menestysvuosien jälkeen Dustyn ura joutui vaikeuksiin. 20 vuotta Silver threads and golden needles -singlen julkaisun jälkeen laulaja julkaisi albumin White Heat, jolla hän rohkeasti yritti uudistaa imagoaan ja musiikkiaan paremmin ajan vaatimuksia vastaavaksi. Tuloksena oli jälleen yksi kaupallinen epäonnistuminen, mutta sisällöltään levy on vieläkin yksi Dustyn mielenkiintoisimmista albumeista. Asiasta lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Lue myös:
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: , , ,

perjantai 31. toukokuuta 2013

171. Kate Bush: The Red Shoes (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Kate Bushin ura musiikin ihmelapsena ja brittipopin outona lintuna tuntui päättyvän 15 vuotta ensilevyn jälkeen, kun hän seitsemännen albuminsa The Red Shoes jälkeen katosi julkisuudesta ja musiikkibisneksestä 12 vuodeksi. Taustoja uran keskeyttämiseen voi hakea tältä albumilta, jota kriitikot vieroksuivat ja laulaja itsekin väheksyi. Minun mielestäni albumi on kuitenkin yksi hänen parhaistaan. Levyn kruunaa Bushin hienoin saavutus, majesteetillisen kaunis Moments of pleasure.

Kun The Red Shoes -albumi ilmestyi, olin tuore ja kiihkeä Kate Bush -fani. Olin käyttänyt Bushia aiheena ylioppilasaineessani ja tehnyt hänestä radio-ohjelman viestinnänkurssin harjoitustyönä. Opiskelijaboksini televisiosta päivystin Music Televisionia odottaen uutta Kate Bush -materiaalia.

Ensimmäiset sävelet uudelta albumilta kuulin kuitenkin aivan toista, uutta ja ihmeellistä media käyttäen. Sain sähköpostiini latauslinkin, jonka kautta pystyisin kuulemaan uuden, ennenkuulemattoman Kate Bush -kappaleen. Pitkän, varmaan kolme varttia kestäneen latauksen jälkeen sain kuultavakseni kappaleen Moments of pleasure. Alla linkit remasteroituun Spotifyversioon, laulun ensiesitykseen ja lievästi sanottuna pyörryttävään musiikkivideoon, joka on ote Bushin ohjaamasta elokuvasta The Line, the cross and the curve.
Vaikka verkon yli ladatun tallenteen laatu vastasi lähinnä puhelinlinjaa, pystyin heti kuvittelemaan miten Wuthering Heights oli lumonnut britit 15 vuotta aiemmin. Kappaleen pitää kasassa Bushin aistikas pianosäestys. Säveltäjä Michael Kamenin jousisovitus kasvattaa kappaletta alun hauraudesta lopun kliimaksiin. Samaan aikaan hauraassa ja vahvassa laulusuorituksessaan Bush muistelee hiljattain kuolleita ystäviään, kollegoitaan ja työkavereitaan. Laulun tekstissä Bush lainaa äitiään, joka kuoli pian levyn julkaisun jälkeen. Minulle Moments of pleasure on edelleen Kate Bush hienoin levytys ja koskettavin laulu. Muu albumi ei aivan yllä tämän kappaleen kanssa samalle tasolle, vaikka hienoja kappaleita riittää.

Levynteon rinnalla Bush ohjasi samalla lyhytelokuvaa The line, the cross and the curve, jonka tarina sivuaa klassikkoelokuvaa Punaiset kengät, jossa tanssia huijataan laittamaan jalkansa kengät jotka eivät suostu lopettamaan tanssimista.  Levyn seitsemän ensimmäistä laulua kuullaan elokuvassa, joka myös toimii näiden laulujen musiikkivideona. Elokuvan teemalaulu The Red Shoes lainaa idean jos toisenkin irlantilaisesta musiikista.
Elokuvanteon ohella Bush kokeili myös uusia yhteistyökuvioita. Kappale Why should I love you oli tarkoitus tehdä yhteistyössä Princen kanssa. Loppujen lopuksi kuitenkin yhteistyö ei toiminut ja Bush pyyhki lähes kaikki Princen luomat elementit pois kappaleesta. Princen kädenjälki on kuitenkin kuultavissa etenkin laulun loppupuolella. Kappaleen taustalta löytyy myös Bushin aiemminkin käyttämä lauluyhtye Trio Bulgarka.
Toinen kuuluisa muusikko, joka osallistui The Red Shoes -albumin tekoon oli kitaristi Eric Clapton, jonka soolo on kuultavissa kappaleessa And so is love.
Kate Bush ei peittänyt sitä, että albumin teko oli hänelle raskasta aikaa. Äitinsä sairauden ja kuoleman lisäksi häntä koskettivat kitaristi Alan Murphyn kuolema ja ero pitkäaikaisesta poikaystävästä Del Palmerista. Palmer, jonka kanssa Bush oli seurustellut jo teinijoista lähtien, soitti edelleen Bushin albumilla bassoa, ja toimi sekä tämän albumin että vuonna 2005 julkaistun Aerial-albumin äänittäjänä. Eron tuskan Bush kanavoi albumin karuun päätöskappaleeseen You're the one, jossa laulaja käy läpi tuntojaan ennennäkemättömän henkilökohtaisella tavalla.
The Red Shoes -albumin ja sen rinnalla julkaistun elokuvan vastaanotto oli ristiriitainen. Kriitikot eivät nähneet tässä albumissa juurikaan sitä samaa kokeilevaa ja rajoja rikkovaa Bushia, johon he olivat ihastuneet Hounds of love -albumin yhteydessä. The line, the cross & the curve -elokuva lytättiin kaikilla rintamilla. Vaikka albumilta ei juuri löytynyt Running up that hillin tai Sensual worldin kaltaisia tarttuvia singlehittejä, levy meni hyvin kaupaksi nousten brittilistan kakkoseksi ja yltäen Yhdysvalloissa sijalle 28. Tämä oli Bushin siihen asti paras sijoitus Amerikassa. 

Kate Bush ei itsekään ollut tyytyväinen levyynsä. The Red Shoes -albumista alkoi 12 vuoden tauko, minkä aikana Bush meni naimisiin, tuli äidiksi ja keskittyi poikansa kasvattamiseen. Tauon päättyminen vuonna 2005 oli yhtä yllättävä kuin sen alkaminenkin. Bushin uudet albumit Aerial, Director's cut ja 50 words of snow ovat saaneet kriitikoiden ja ostajien suosion, mutta itse en löydä niiltä samaa hienoa laulunkirjoittajaa kuin aiemmilta levyiltä. Laulut soljuvat kauniisti korvasta sisään, mutta samalla myös toisesta korvasta ulos jättämättä kovinkaan merkittäviä muistijälkiä. Yksi Red Shoes -albumin suosikkiraidoistani Top of the city toimii toisin, se jättää miettimään ja herättää halun kuunnella uudelleen.
Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

perjantai 24. toukokuuta 2013

170. Benny Anderssons orkester & Helen Sjöholm: Sommaren du fick/Story of a heart (single 2009)

Koko uuden vuosituhannen Benny Andersson on levyttänyt ja kiertänyt Ruotsin konserttipaikkoja oman orkesterinsa kanssa. Björn Ulvaeus on mukana orkesterin toiminnassa sanoittamalla yhtyeen levyjen laulut, joiden solistina toimii useimmiten Duvemåla-musikaalin ensimmäinen Kristina Helen Sjöholm. Lähimmäs vanhaa Abba-soundia Benny Anderssons Orkester on päässyt kappaleella Sommaren du fick, joka levytettiin myös englanninkielellä.

Abban jäsenistä Benny Andersson on ainoa, joka edelleen esiintyy ja levyttää aktiivisesti. Vuosituhannen alussa perustettu Benny Anderssons Orkester on julkaissut jo seitsemän albumia, ja yhtye kiertää joka kesä Ruotsin tanssilavoja ja konserttipaikkoja. Andersson yhdistää yhtyeen musiikissa vanhaa ja uutta iskelmää, ruotsalaista kansanmusiikkia ja ajoittain yhtyeen levyiltä on kuultavista myös selkeitä Abba-vaikutteita. Yhtyeen vakiohenkilöstoon kuuluu soittajien lisäksi laulajat, Kristina från Duvemålasta tähdeksi noussut Helen Sjöholm ja Chess-musikaalin miestähti, pitkän linjan ruotsalaislaulaja Tommy Körberg.

Vaikka yhtye esiintyy ruotsiksi, eikä ole juurikaan esiintynut kotimaansa ulkopuolella, on yhtyeen musiikkia yritetty viedä myös ulkomaille. Vuonna 2009 yhtyeen parhaat kappaleet äänitettiin uudelleen englanninkielisillä teksteillä ja julkaistiin kokoelmalevyllä muun muassa Isossa Britanniassa (nimellä Benny Andersson Band). Kokoelman yhteydessä julkaistiin single Story of a heart, joka soundeiltaan muistutti pitkästä aikaa vanhaa kunnon Abbaa. Tälläkin kertaa teksti oli Björn Ulvaeusin käsialaa.
Minulla ei ole tietoa Story of a heart singlen ja albumin menestyksestä Isossa Britanniassa, mutta en usko sen kovin paljoa listoja hätyytelleen. Asetelma oli jo valmiiksi epäreilu, Englantilaiset olivat Abban suurimpia ihailijoita, eikä korvikkeet (kuten aiemmin esitelleeni Josefin Nilsson tai Gemini) olleet koskaan kelvanneet briteille. Helen Sjöholm vakuutti jo 1990-luvulla esittäen viisi vuotta pääroolia Abbamiesten Kristina från Duvemala -musikaalissa. Muu maailma halusi kuitenkin Agnethan ja Fridan, vaikka kaikki tiesivät toiveen mahdottomaksi. 

Ruotsalaiset sen sijaan olivat olleet Helen Sjöholmin lumoissa jo Kristanan ajoista lähtien. Sjöholm oli ollut mukana Benny Anderssons orkesterin jokaisella levyllä ja hän teki vaikutuksen myös roolisuorituksellaan Niinkuin taivaassa -elokuvassa miehensä pahoinpitelemänä Gabriellana.

Story of a heart julkaistiin ruotsiksi nimellä Sommaren du fick.
Story of a heart/Sommaren du fick ei ole aivan parasta Benny Anderssonia, mutta pidän sitä silti erinomaisena muistutuksena siitä, että Andersson taitaa edelleen popkappaleiden kirjoittamisen.

Kymmenien hienojen Abba-hittien säveltäjä, työllään multimiljonääriksi rikastunut muusikko jatkaa edelleen uraansa tekemällä sitä mikä häntä huvittaa. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana hän on säveltänyt ruotsalaista pelimannimusiikkia oman orkesterinsa kanssa, julkaissut äänilevyllinen linnunlauluja, tuotannosta löytyvät myös vuoden 2013 Euroviisujen tunnushymni We write the story, Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 717 Innan gryningen, oman Rival-hotellin henkilökunnan kanssa levytetty mainossingle 2nd best to none, Victorian ja Danielin häihin sävelletty juhlahymni Vilar glad i din famn ja viimeisenä tuotteena musikaali Hjälp sökes, jossa näyttelijöiden ja laulajien lisäksi lavalla nähdään koira, vuohia ja hevonen. Benny Andersson taitaa olla maailman onnellisin popmiljonääri.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

169. Ainbusk Singers: Älska Mej / Lassie / Gunatt (single 1990/1991)

Gotlantilainen folk/popyhtye Ainbusk Singers sai Glenmarkin sisarusten jälkeen ensimmäisenä kunnian toimia Benny Anderssonin instrumenttina. Yhtyeen 1990-luvun alkupuolella julkaisemat kaksi laulua antoivat Anderssonille vaihtelua musikaali- ja kansanmusiikkituotantojen lomassa. Näissä kahdessa laulussa yhdistyvät Anderssonin lempeä sävelkynä, yhtyeen jäsenen kirjoittamat koskettavat tekstit ja Anderssonin tuotanto, joka selvästikin oli siirtynyt 80-luvun mahtipontisuudesta uuden vuosikymmenen hienovaraisempaan ilmaisuun.

Abban lopetettua toimintansa lauluntekijä-tuottajaparin Benny Andersson & Björn Ulvaeus työnjako selkiytyi. Andersson otti suuremman vastuun säveltämisestä ja tuottamisesta ja Ulvaeus keskittyi lauluntekstien tekoon ja musikaaliprojektien ohjailuun. Tämä työnjako realisoitui ensimmäisenä Kristina från Duvemala -musikaaliprojektissa, joka täytti koko 1990-luvun alkupuoliskon.

Saadakseen vaihtelua ja mahdollisuuden tuottaa perinteistä popmusiikkia Andersson aloitti yhteistyön gotlantilaisen Ainbusk singers -lauluyhtyeen kanssa, ja edesauttoi sen nousemista suursuosioon Ruotsissa. Neljän laulajan muodostama yhtye julkaisi Anderssonin Mono music -levymerkillä ensimmäisen albuminsa, jonka Andersson myös tuotti. Andersson myös sävelsi ja tuotti yhtyeelle hitit Lassie ja Älska mej, joihin tekstin kirjoitti yhtyeen jäsen Marie Nilsson Lind.
Lassie ei juuri olisi voinut enempää erota Anderssonin edellisen pop-projektin, Karin & Anders Glenmarkin Gemini-yhtyeen tyylistä. Benny Andersson korvasi 1980-luvun pompöösit syntetisaattorisoundit akustisilla soittimilla. Ruotsinkielisen laulun tarkoituksena ei ollut valloittaa maailmaa vaan tehdä miellyttävää käyttömusiikkia Ruotsin markkinoille. Siinä koirasta ja pienen lapsen yksinäisyydestä kertova laulu myös onnistui. Lempeä kappale nousi Ruotsin listaykköseksi jouluksi 1990.

Lassieta seurasi kappale Älska mig, yksinkertainen pianolle (jota säveltäjä itse soitti), jousikvartetille ja huilulle sovitettu rakkauslaulu, joka niin ikään iski ruotsalaisten sieluun nousten hitiksi alkuvuodesta 1991. Herkkä balladi on Benny Anderssonin koko uran kauneimpia kappaleita, ja nelijäseninen lauluyhtye onnistuu tulkinnassa erinomaisesti. Tähän lauluun en kaipaa lainkaan Agnethaa tai Fridaa laulamaan.
Ainbusk Singersin ja Benny Anderssonin tiet erkanivat tämän kappaleen jälkeen. Kuin huutomerkkinä lauseen päätteeksi Benny Andersson ja Björn Ulvaeus sävelsivät ja tuottivat vielä yhtyeen laulajalle Josefin Nilssonille sooloalbumin Shapes (jonka esittelin blogini alkuvaiheessa), joka edelleen on onnistunein B&B-parin poptuotos Abban jälkeen.

Kaksi Benny Anderssonin säveltämää Ainbusk Singers -kappaletta julkaistiin samalla singlellä vuonna 1993. CD-singleltä löytyy lisäksi kappale Gunatt, jonka tekemiseen Benny Andersson ei osallistunut.
Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)