perjantai 23. elokuuta 2013

180. Fleetwood Mac: Fleetwood Mac (1975)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Fleetwood Mac oli 1970-1980-lukujen menestyneimpiä pop-yhtyeitä. Etenkin vuonna 1977 ilmestynyt Rumours-albumi listataan aina maailman kaikkien aikojen myyneimpien ja parhaimpien levyjen joukkoon. Viisihenkinen yhtye teki kuitenkin jo kaksi vuotta aiemmin erinomaisen albumin, joka on sittemmin jäänyt Rumoursin varjoon. Tällä albumilla etenkin laulusolisti Stevie Nicks pääsi loistamaan sekä lauluntekijänä että tulkitsijana.

Fleetwood Mac tuli minulle tutuksi 1980-luvun suurhittien ja vuonna 1977 julkaistun erinomaisen Rumours-albumin kautta, ja kiinnostuin niiden innoittamana myös yhtyeen muusta tuotannosta.

1960-luvulla uransa aloittanut Fleetwood Mac on popmusiikin kameleontteja. 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin asti brittiläis-amerikkalainen yhtye tunnettiin blueshiteistään kuten Albatross, Black Magic Woman ja Oh Well. Lukuisien jäsenmuutosten seurauksena yhtyeen musiikki alkoi 1970-luvulla lähestyä kuitenkin enemmän Yhdysvaltojen itärannikon aikuispoppia. Tässä vaiheessa yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä mukana olivat enää rumpali Mick Fleetwood ja basisti John McVie, joiden mukaan yhtye oli myös nimetty. Yhtyeen uudesta musiikkityylistä vastasivat uusi kitaristi Lindsey Buckingham, hänen tyttöystävänsä Stevie Nicks ja koskettimia yhtyeessä jo muutaman vuoden soittanut basistin vaimo Christine McVie. Uuden kokoonpanon ensimmäinen albumi erosi täysin siitä, mitä yhtye oli blues-levyillään soittanut.
Say you love me on hyvä esimerkki Christine McVien sävellystyylistä. McVien kappaleet olivat useimmiten tarttuvaa ja yksinkertaista peruspoppia. McVien miellyttävä lauluääni sopi hyvin näihin kappaleisiin, ja ne saivat paljon radiosoittoa ja menestyivät singlelistoillla.

Stevie Nicksin tyyli oli haastavampi. Nicks käytti lauluissaan myyttisiä aiheita ja hänen nasaali äänensä toi lauluihin särmää. Albumin suurimman singlehitin suosio kävi Nicksille pian rasitteeksi, sillä laulun Rhiannon tulkittiin käsittelevän noituutta ja taikavoimia. Nicks joutui vuosia selittelemään, ettei laululla ole mitään tekemistä okkultismin tai noituuden kanssa.
Nicks osoittautui tämän kokoonpanon ensimmäisen albumin vahvimmaksi lauluntekijäksi. Hänen toinen kappaleensa Landslide on Rhiannonia paljon lempeämpi ja perinteisempi kitaraballadi. Kappaleesta on vuosien varrella tullut yhtyeen suosituimpia kappaleita, ja laulun on listoille nostanut omalla versiollaan mm. Dixie Chicks.
Kitaristi Lindsey Buckinghamista tuli vuosien varrella Fleetwood Macin monipuolisin ja tuotteliain lauluntekijä. Tällä levyllä hänen panoksensa oli kuitenkin yllättävän kevyt. Minun suosikkini on hänen Christine McVien kanssa säveltämä World turning. Buckinghamin ja McVien vuorolaulun lisäksi kappaleen selkein tunnusmerkki on Buckinghamin omintakeinen kitarointi.
Tämän kokoonpanon ensilevy menestyi hyvin, mutta yhtyeen sisällä kuohui. Pian albumin julkaisun jälkeen yhtyeen pariskuntien parisuhteet kariutuivat. Yhtye kuitenkin jatkoi toimintaansa ja yhtyen sisäisiä jännitteitä pidetäänkin osasyynä vuonna 1977 ilmestyneen Rumours-albumin onnistumiseen.

Vaikka tämä nimetön albumi jäikin pian Rumours-albumin megasuosion varjoon, on se mielestäni yhtyeen vahvimpia albumikokonaisuuksia. Käsittelen Rumours-albumia todennäköisesti blogissani myöhemmin. Seuraavaksi siirryn kuitenkin ajassa 12 vuotta eteenpäin, vuoteen jolloin Fleetwood Mac sai uransa suurimmat hitit ja jolloin yhtye tällä kokoonpanolla julkaisi viimeisen albuminsa.
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: , ,

perjantai 9. elokuuta 2013

179. Alice: Gioielli Rubati (1985)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Euroviisumenestyksensä jälkeen italialainen Alice tähtäsi entistä vahvemmin yleiseurooppalaisille musiikkimarkkinoille. Euroopanvalloitus mielessään hän levytti albumillisen yhteistyökumppaninsa Franco Battiaton aiempia hittejä. Levy yhdisti battiatomaisesti klassisen musiikin mestareiden vaikutteita 80-luvun alkupuoliskon italialaiseen pop-iskelmään. Alice-Battiato yhdistelmä toimi jälleen ja albumi oli suuri menestys eri puolilla vanhaa mannerta.

Vuoden 1984 euroviisujen jälkeen olin Alice Viscontin lumoissa. Vaikka Alice oli vain yksi ainesosa kappaleen I treni di Tozeur menestysreseptissä, juuri hän hyötyi menestyksestä eniten. Toimivaa Alice - Franco Battiato -yhteistyötä päätettiin jatkaa myös uuden albumin muodossa. Albumin Gioielli rubati menestys osoitti, että en ollut ainoa eurooppalainen, joka oli ihastunut tähän tummaääniseen laulajaan.

Franco Battiato oli ollut menestyvä laulaja ja lauluntekijä italiassa jo pitkään ennen yhteistyötään Alicen kanssa. Uusi Alice-albumi päätettiinkin koota Battiaton aiemmista hiteistä. Koska Battiaton suosio oli rajoittunut Italiaan, olivat albumin kappaleet uusia eurooppalaiselle yleisölle ja niistä monet tunnetaan nykyään parhaiten juuri Alicen laulamina.
Levyn aloittava Prospettiva Nevski oli ja on edelleen yksi Alicen kaikkien aikojen suurimmista hiteistä. Franco Battiaton unelmoiva melodia ja teksti kuvailee Pietarin pääkadun Nevski Prospektin tunnelmia ja tapahtumia eräänä talvipäivänä reilut sata vuotta sitten. Upeasti tunnelmaa maalailevan tekstin englanninkielinen käännös löytyy täältä. Laulun omalaatuista tunnelmaa lisää Alicen tapa laulaa yhtä aikaa sekä matalalta että korkealta, eli hän käytännössä laulaa laulun duettona itsensä kanssa.
Laulujen jousisovitukset lainaavat idean jos toisenkin klassisen musiikin mestareilta Bachilta ja Mozartilta. Albumin tuottaja Angelo Carrara yhdisti näitä vaikutteita häpeilemättä 80-luvun syntetisaattori-, sekvensseri- ja rumpukonesoundeihin tehden tästä albumista hyvin 1980-lukulaisen, tässä tapauksessa kuitenkin positiivisessa mielessä. Parhaita esimerkkejä tästä eri vuosisatojen tyylien rohkeasta yhdistämisestä on levyn toinen singlejulkaisu Summer on a solitary beach, joka nimestään huolimatta lauletaan italiaksi.
Suomessa italialainen musiikki on aina ollut suosiossa, mistä kertovat osaltaan ne lukuisat täydet 12 pisteet, mitkä Suomi euroviisuissa on Italialle antanut. Hänen 80-luvun levynsä möivät erinomaisesti Saksan ja muiden pohjoismaiden lisäksi juuri Suomessa ja hän on ollut Laura Pausinin ohella parhaiten kansainvälisesti menestyneitä italialaislaulajattaria.
Gioielli Rubati jäi Alicen viimeiseksi yhteistyöksi Franco Battiaton ja tuottaja Carraran kanssa. Uuden yhteistyökumppanin, tuottaja-lauluntekijä Francesco Messinan myötä Alice siirtyi kauemmas italoiskelmästä modernimpaan suuntaan. Siirto oli onnistunut ja myös hänen vuosikymmenen myöhemmät levyt (etenkin vuonna 1989 julkaistu Il sole nella pioggia) menestyivät erinomaisesti niin Italiassa kuin Italian ulkopuolellakin.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

178. Alice & Franco Battiato: I treni di Tozeur/Le biciclette di Forlì (single 1984)

Joka vuosi Eurovision laulukilpailuissa on kappaleita jotka eivät yritäkään noudattaa tuttua viisukaavaa. Vuonna 1984 Italian Alicen ja Franco Battiaton I treni di Tozeur on hyvä esimerkki rajoja rikkovasta euroviisusta, joka yhdisti italoiskelmää 80-luvun poptrendeihin ja oopperaan. Monet pitävät yhä parhaana kappaleena joka viisulavalla on koskaan esitetty.

1980-luvulla euroviisuharrastukseni keskittyi loppukilpailuista nauhoitettujen c-kasettien kuunteluun. Vuoden 1984 kilpailu oli yksi lapsuusvuosieni parhaista, ja tämän vuoden kasetti soi radionauhurissani uudelleen ja uudelleen. Kisan parhaat kappaleet löytyivät kasetin lopusta. Toiseksi viimeisenä soitettu Italian I treni di Tozeur pysäytti minut joka kerta. Alicen tumma ääni ja Franco Battiaton nasaali tulkinta sopivat täydellisesti yhteen, omalaatuinen melodia (joka osittain oli pihistetty Mozartin Taikahuilu-oopperasta) ja tahtilaji pitivät arvoituksellisuutta yllä. Kappaleen kruunasi kolmen oopperalaulajan laulama loppukuoro.


Laulun lopun oopperaosuudesta vastasi studioversiossa amerikkalainen mezzosopraano Marilyn Horne. Luxemburgissa pidetyn viisufinaalin taustakuorossa laulua säesti kolme Milanon La Scalan oopperalaulajaa. Kuoro-osuus kesti vain kahdeksan sekuntia, mutta siitä tuli yksi tämän muutenkin omalaatuisen kappaleen poikkeuksellisista tunnusmerkeistä. Battiaton säveltämä kappale yhdisti myös kiehtovalla tavalla klassisen musiikin elementtejä 1980-luvulla muodissa olleisiin rytmikone- ja syntetisaattorisoundeihin.

Laulu herätti paljon huomiota, ja vuoden 1984 euroviisukappaleista juuri tämä menestyi parhaiten eurooppalaisilla levymarkkinoilla. Kisan lopputuloksissa kappale jäi viidenneksi. Alice ja Battiato julkaisivat molemmat kappaleesta myös sooloversionsa.
Kappaleella oli suuri merkitys Alicen uralle. Hän oli herättänyt huomiota jo kolme vuotta aiemmin San Remon festivaalin voittokappaleellaan Per Elisa (myös Franco Battiaton säveltämä), mutta I treni di Tozeur avasi hänen uransa kunnolla Italian rajojen ulkopuolella. Menestystä sekä levymyynti että konserttimarkkinoilla riitti 1990-luvun alkupuolelle saakka.

Singlen b-puolella oleva instrumentaalikappale ei juuri huomiota herättänyt, mutta olkoon se tässä mukana johdonmukaisuuden vuoksi.
I treni di Tozeur -kappaleen menestyksen innoittamana Alice levytti albumillisen Franco Battiaton suosituimpia hittejä. Erinomaisen Gioielli Rubati -albumin esittelen seuraavaksi.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

lauantai 20. heinäkuuta 2013

177. Queen: The Miracle (1989)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Queenin 13. albumi keräsi huomion heti kannellaan. Kuten kuvakin antaa ymmärtää, yhtyeen jäsenet olivat vuonna 1989 yhdistäneet voimansa entistä voimakkaammin tukeakseen vakavasti sairastunutta laulusolistiaan. Albumin hittikavalkadi ja muut erinomaiset kappaleet peittävät erinomaisesti synkän totuuden Freddie Mercuryn rappeutuvasta terveydestä.

20 vuotta sitten tiedot uusista levyjulkaisuista sai parhaiten perjantain Helsingin sanomista, elokuvailmoitusten ja sarjakuvien välistä. Vaikka olin Queen-fani jo tuolloin, en ollut kuullut yhtyeen tekevän uutta levyä, joten ensimmäisen kerran sain tiedon The Miracle -levystä perjantailehden ilmoituksesta ennen kouluun lähtöä. Lukiolaisena minulla oli hyppytunti heti aamun ensimmäisen tunnin jälkeen, ja se riitti hyvin pikavierailuun Musiikki Fazerilla. Näin aamulla lehdessä näkemäni levy oli hyppysissäni jo ennen aamukymmentä.

En levyä kuunnellessani ollut tietoinen sen teon aikana yhtyeen ylle kerääntyneistä tummista pilvistä. Kolme vuotta aiemmin julkaistu Queen-albumi A Kind of magic ja sitä seurannut maailmankiertue olivat olleet suurmenestyksiä. Kiertueen jälkeen yhtyeen laulusolisti Freddie Mercury toteutti unelmansa levyttämällä ihailemansa oopperadiiva Montserrat Caballén kanssa albumin Barcelona. Näiden äänitysten aikoihin Mercury sai tiedon HIV-positiivisuudestaan. Hän kuitenkin halusi jatkaa työskentelyään entiseen tahtiin niin pitkään kuin pystyi. Sairaudesta tiesivät vain lähimmät ihmiset, edes Queenin muille jäsenille ei kerrottu asian oikeaa laitaa vielä vuosiin. Päälle päin Queen toimi entiseen tapaan, ja uusi albumi oli jälleen energiaa ja mahtailua oleva paketti.
Brian May:n säveltämä albumin ensisingle oli Queenmaista mahtailua tutuimmillaan. Moniääninen stemmalaulu, mahtipontinen kertosäe ja Mayn helposti tunnistettava kitarasoolo antoivat ymmärtää, että macho-kuningattaren valtakunnassa kaikki oli kuin ennenkin. Tutunlaista oli menestyskin, single nousi kotimaassaan listakolmoseksi. Edes kappaleen musiikkivideosta ei löytynyt todisteita Mercuryn heikkenevästä kunnosta.

Monien mielestä The Miracle oli tervetullut askel vanhan "perinteisen" Queenin suntaan. Vaikka A Kind of Magic oli myyntimenestys, kriitikot pitivät sitä keskinkertaisena albumina, ja uuden albumin energisempi linja otettiin innostuneesti vastaan. Vaikka huhuja Mercuryn AIDS-diagnoosista esiintyi juorulehdissä ajoittain, yhtye pyrki musiikkivideoillaan kumoamaan epäilyt laulusolistinsa terveydestä. Vauhdikkain videoista tehtiin kappaleeseen Breakthru'.
Menevä Breakthru' kappale syntyi kun rumpali Roger Taylorin ja Mercuryn keskeneräiset laulut yhdistettiin onnistuneesti toisiinsa. Levyn kaikki kappaleet merkittin ensimmäistä kertaa koko yhtyeen nimiin ilman tietoa kuka varsinaisesti laulun oli säveltänyt. Yhtye pyrki tällä helpottamaan yhteisten ideoiden hyödyntämistä ja vähentämään tekijänoikeusmaksuista syntyviä kiistoja. Jälkikäteen on myös helppo uskoa että toimenpiteellä haluttiin piilottaa se tosiseikka, että sairauden pahentuessa Freddie Mercury osallistui entistä vähemmän laulujen kirjoittamiseen.

Kollektiivisista tekijätiedoista huolimatta Miracle-levyltäkin on helppo tunnistaa kuka minkäkin kappaleen alkuperäissäveltäjä on. I want it all on selvästi peräisin rock-kitaristi Brian Mayn sävellaarista. Vastaavasti latinalaisrytmeistä innoituksensa saanut Rain must fall muistuttaa olennaisilta osiltaan basisti John Deaconin kirjoitustyyliä. Another one bites the dust ja I want to break free -hittien kirjoittaja oli yhtyeen hiljaisin jäsen, mutta kuten tämäkin kappale todistaa, erinomainen basisti ja säveltäjä. Tekstin kappaleeseen kirjoitti Freddie Mercury, joka usein aiemminkin oli tehnyt kirjoitusyhteistyötä julkisuudesta vetäytyvän basistin kanssa. Vaikka kappaleesta ei mikään hitti tullutkaan, on hyvätuulinen Rain must fall yksi albumin suosikkikappaleistani.
Lainkaan vaikeaa, etenkin näin jälkikäteen, ei myöskään ole arvata kuka sävelsi ja sanoitti (muiden yhtyeen jäsenten avustamana) levyn päätöskappaleen Was it all worth it. Kohtalonsa tietävä Freddie Mercury summasi elämänsä ja uransa kappaleeseen, joka oli kuin esimakua tulevien albumien dramaattisista kappaleista The Show must go on ja Mother love.
Kesti vielä kaksi vuotta ennenkuin Mercury julkisesti myönsi todeksi lehdistössä kiertäneet huhut; hänellä oli AIDS. Vuonna 1989 kuitenkin Mercury ja hänen yhtyekaverinsa pitivät suunsa supussa, ja suoriin kysymyksiin vastattiin suorilla valheilla: mitään sairautta ei ole, Mercury on erinomaisessa kunnossa. Myöskään levy ei paljastanut mitään, Mercuryn laulusuorituksista ei löytynyt heikkouden merkkejä, yhtye oli voimissaan ja menestys oli erinomainen niin myynnin kuin arvostelujenkin osalta.

The Miracle ei kokonaisuutena ole tasalaatuisimpia Queen-albumeja, mutta levyn parhaat kappaleet nostavat sen yhtyeen epätasaisen katalogin kärkipäähän.

Lue myös
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

maanantai 8. heinäkuuta 2013

176. Queen: Queen (1973)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Kaikki suuri on aluksi ollut pientä, ja tämä pätee myös yhteen maailman tunnetuimmista ja suosituimmista megayhtyeistä. Queenin debyyttialbumi ei päässyt levymyynnillä kehuskelemaan eikä sen kappaleita edelleenkään soiteta hittiradioasemilla. Tuttujen stadion-singalong-hittien sijaan tämä mielenkiintoinen albumi sisältää eri musiikkityylien yritelmiä aivan kuin yhtye olisi halunnut kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Suosittelen levyä ehdottomasti niille Queen-faneille jotka haluavat tuntea yhtyeen katalogista muutakin kuin puhkisoitetut megasuosikit.

Queenin uran alusta puuttui kaikki se loisto, glamour ja ylimielisyys, joista yhtye tuli tunnetuksi loistovuosinaan. Klubien ja oppilaitosten lavoilla esitystään treenanneella yhtyeellä ei ollut rahaa kunnollisiin studiosessioihin, ja kunnollisen demon puute oli merkittävä este levytyssopimuksen saamisessa. Menestyksekäs De Lane Lea -studio tarvitsi testaajaa uusille äänityslaitteilleen ja collegepiireissä rajoja rikkovana bändinä mainetta saanut Queen sai paikan. Yhtye pääsi rellestämään tuliterässä studiossa mielensä mukaan ja samalla äänittämään itselleen kovasti kaivatun demonauhan. 

Tämän demon avulla John Deacon, Brian May, Freddie Mercury ja Roger Taylor saivat levytyssopimuksen Trident-yhtiön kanssa. Yhtiön johtajat eivät odottaneet yhtyeeltä suuria ja antoivat yhtyeen käyttää studiota vain sen ollessa vapaana muilta artisteilta. Queenin ensimmäinen albumi levytettiinkin lähes poikkeuksetta öisin kello kolmen ja kuuden välissä.
Queenin ensimmäinen single levytettiin aluksi De Lane Lea -studiolla ja äänitystä päivitettiin Trident-studioiden yösessioissa. Kappale on tarttuva ralli, jossa on kuultavissa monta elementtiä jotka olivat tyypillisiä yhtyeen musiikille koko sen uran ajan. Nuori Freddie Mercury on elementissään laulusolistina ja Brian Mayn kitarasoundi on helppo tunnistaa jo tässä vaihessa. Roger Taylorin rumpusoolo ja John Deaconin eloisa bassoilu osoittavat että yhtyeen jäsenet olivat täysiverisiä muusikoita jo vuonna 1973.

Queenin ensimmäisillä levyillä lauluntekovastuu oli Mayn ja Mercuryn harteilla, Deacon ja Taylor nousivat tasavertaisiksi säveltäjiksi vasta yhtyeen uran jälkimmäisellä puoliskolla. Albumin avauskappale Keep yourself alive oli peräisin Brian Mayn sävelkynästä. Mayn käsialaa on myös levyn toinen kappale Doing all right, jonka hän sävelsi yhdessä edellisen yhtyeensä Smile laulusolisti-basisti Tim Staffelin kanssa. Doing all right on sekalainen keitos herkkää balladia, heavykitarointia ja glam-rockia. Tässäkin muodossa se on yksi Queenin ensilevyn suosikeistani.
Freddie Mercury keskittyi ensimmäisillä Queen-levyillä monitasoisten ja -osaisten rock-teosten säveltämiseen. Näistä rock-oopperoista tunnetuin ja menestynein on tietenkin kaksi vuotta ensilevyn jälkeen julkaistu Bohemian Rhapsody. Ensimmäisellä levyllä tätä Mercuryn kunnianhimoista lauluntekotapaa edusti useampikin kappale, mutta näistä onnistunein on myyttiseen Rhyen valtakuntaan sijoittuva My fairy king. Kappaleen äänitysten yhteydessä muulle yhtyeelle paljastui Mercuryn virtuoosimainen taito soittaa pianoa. Kappale paljastaa myös säveltäjänsä taiteilijanimen alkuperän. Kappaleessa viitataan "mother Mercuryyn", ja tämän jälkeen Freddie vaihtoi sukuminensä Bulsarasta Mercuryksi.
Mercuryn luodessa lauluissaan myyttista fantasiamaailmaa pysyivät Mayn lauluissa molemmat jalat todellisen maailman pinnalla. Levyn kaunein laulu The night comes down on hyvin henkilökohtainen laulu nuoruuden päättymisestä ja aikuistumisen vaikeudesta. Levyn akustinen soundi on peräisin De Lane Lean testisessioista, sillä myöhemmin Tridentin yöäänityksissä ei yhtye onnistunut tavoittamaan alkuperäisäänityksen herkkyyttä.
Queenin debyyttialbumi sai kriitikoilta innostuneen vastaanoton. Levyä pidettiin lupaavana ja yhtyettä verrattiin Led Zeppeliiniin. Kesti kuitenkin vielä yli vuoden ennenkuin yleisö alkoi innostua yhtyeestä. Yhtyeen kakkosalbumi Queen II sai jo osan yleisöstä lämpenemään, kolmas albumi Sheer heart attack sisälsi sen tuikitärkeän ensihitin Killer Queen ja neljäs levy A Night at the Opera räjäytti viimein pankin. 

Seuraavaksi hyppään 16 vuotta eteenpäin Queenin historiassa. Vuonna 1989 Miracle-albumin julkaissut yhtye oli hyvin erilainen ja erilaisten haasteiden edessä.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)