perjantai 20. syyskuuta 2013

183. Agnetha Fältskog: A (2013)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Agnetha Fältskog yllätti faninsa keväällä 2013 julkaisemalla ensimmäisen soololevynsä yhdeksään vuoteen. Tällä kertaa ei ollut kysymys vanhojen hittien lämmittelystä, vaan vaalea Abba-tähti julkaisi albumillisen aivan uusia lauluja. Erinomaisen levyn ja hienojen laulujen taustalla vaikuttivat nykypopin kärkinimet, ja tällä kertaa levyltä löytyi myös ensimmäinen Agnetha Fältskog -sävellys lähes 30 vuoteen.

En varmasti ollut ainoa joka suhtautui epäillen uutiseen uudesta Agnetha Fältskog -albumista, jonka tuottaisivat Jörgen Elofsson ja Peter Nordahl. Mitä annettavaa ruotsalaistuottajilla, jotka tunnetaan Britney Spearsin ja Westlifen tyylisille ysäripoppareille tekemistään hiteistä, olisi pitkän uran tehneelle kokeneelle laulajalle? Ennakkoluuloni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kahden popsukupolven yhteistyö toimi erinomaisesti.
Uuden albumin ensimmäinen single on tuotannoltaan yllätyksetön, mutta sisällöltään hyvin Fältskogin näköinen kappale, jossa laulaja yrittää toipua päättyneestä ihmissuhteesta. Ystävät kehottavat jatkamaan elämää, pitämään hauskaa ja unohtamaan menneet, mutta surua ja tuskaa ei voi paeta. Surullisista rakkauslauluista koko uransa ajan tunnettu Fältskog on tälläkin kertaa omimmillaan tämänkaltaisia tekstejä tulkitessaan.

Agnetha Fältskogin soolouraa voisi kutsu on-off-uraksi. Ennen Abbaa Fältskog levytti tiiviisti, 21-vuotiaana hänellä oli takanaan jo neljä julkaistua albumia. Abban noustessa maailmanmaineeseen ei soolouralle ollut aikaa. Kun kolmen Abban hajoamisen jälkeen julkaistun sooloalbumin menestys ei ollut odotusten kaltainen, Fältskog vetäytyi julkisuudesta kokonaan. Lyhyt paluu radioaalloille tapahtui vuonna 2004 coveralbumin My colouring book muodossa, mutta Fältskog antoi ymmärtää harvoissa levyn tiimoilta antamissaan haastatteluissa, että paluu oli vain väliaikainen.

Yhdeksän vuotta elämänkokemusta rikkaampana Fältskog oli tänä vuonna valmiimpi kohtaamaan häntä rakastavan yleisön sekä lehdistön, jonka kanssa hänellä on koko uransa ajan ollut hyvin vaikea suhde. Uuden levyn tiimoilta hän antoi haastatteluja eri maiden lehdille ja televisioyhtiöille, matkusti Lontooseen levyään markkinoimaan ja osallistui jopa yhteispohjoismaiseen talk-show'hun Skavlan.

Ja mikäpä hyvää levyä oli promotoidessa. Elofsson ja Nordahl käyttivät aikaa Fältskogin taivuttamiseen studioon ja tekivät kaikkensa, että materiaali oli laulajalegendalle mieleen. Kappale I was a flower on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka tuottajat ymmärsivät artistiaan. Surullisen rakkaustarinan loppuminen on aihe, jonka tulkinnassa Fältskog on aina uransa ensimmäisestä hitistä lähtien ollut parhaimmillaan.
Kun tieto Agnetha Fältskogin uudesta albumista julkaistiin kerrottiin, että hän laulaisi albumilla dueton Gary Barlow'n kanssa. "Abba ja Take That -tähdet yhdessä!"-uutinen sai kulmani jälleen kerran kurtistumaan, mutta tälläkin kertaa pelkoni osoittautuivat vääriksi. Laulun yhdessä Elofssonin kanssa säveltänyt Barlow oli karistanut äänestään pahimmat poikabändimaneerit, ja laulajien äänet soivat hienosti yhteen siitäkin huolimatta, että laulajat tapasivat toisensa vasta albumin julkaisun jälkeen.
Albumin usean erinomaisen balladin joukossa on myös ysäridiskoa kappaleen Dance your pain away muodossa, mutta itse pidän sitä varsin väkinäisenä yrityksenä herättää henkiin Voulez-vous-albumin bailuhenkeä. Kappale kuitenkin julkaistiin singlenä ja se on saanut paljon suosiota etenkin gay-piireissä.

Soolouransa alkupuoliskolla Fältskog oli varteenotettava lauluntekijä säveltäen viiden ruotsinkielisen albuminsa kappaleista suunnilleen puolet. Abban hajottua Fältskog on julkaissut vain muutaman oman sävellyksensä, näistä viimeisin on lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Uuden albumin tuottajat saivat onneksi taivuteltua Fältskogin tarttumaan sävelkynään, ja tuloksena oli yksi levyn parhaista kappaleista. Tekstin levyn päättävään lauluun kirjoitti Jörgen Elofsson.
Uuden vuosituhannen ammattilaiset ja viime vuosituhannen legenda saivat aikaan yhden kaikkien aikojen parhaista come back -albumeista. Nyt on jännä nähdä, onko Agnethan paluu pysyvä, saadaanko häneltä uutta musiikkia lähivuosien aikana vai pitääkö meidän odottaa seuraavat yhdeksän vuotta. Vai jääkö legenda tyytyväisenä nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistään?

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

tiistai 17. syyskuuta 2013

182. Agnetha Fältskog: Elva kvinnor i ett hus (1975)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Vastikaan uuden soololevyn julkaisseella Agnetha Fältskogilla on takanaan jo 45 vuoden levytysura. Hänen viimeinen ja arvostetuin ruotsinkielinen soololevynsä Elva Kvinnor i ett hus oli kunnianhimoinen teemallinen projekti joka Fältskogin uran tavoin jäi Abban suosion jalkoihin. Fältskog sävelsi ja tuotti yhtä lukuunottamatta levyn kaikki kappaleet. Sen jälkeen Abba vei mennessään, seuraavan soololevyn hän julkaisi vasta Abban hajottua.

17-vuotiaana ensimmäisen levynsä julkaisseen Agnetha Fältskogin uran alku oli kiivas. Vuosien 1968-1971 aikana hän julkaisi neljä soololevyä ja sävelsi niiden kappaleista noin puolet. 1970-luvun alkuvuodet kuluivat aviomiehen ja parin ystävän kanssa perustetun lauluyhtyeen parissa sekä hoitaen vuonna 1973 syntynyttä tytärtä. Sinä aikana mitä hän Lindalta ja Abbalta ehti Fältskog sävelsi lauluja uudelle albumille, jonka hän sai valmiiksi vasta vuonna 1975.
Jo edellisellä levyllään När en vacker tanke blir en sång (jonka esittelin numerolla 12) Fältskog vastasi sävellyksistä, ja niin oli tarkoitus tehdä tälläkin kertaa. Sanoittaja Bosse Carlgrenin kanssa Fältskog rakensi viitekehykseksi tarinan naisten asuttamasta kerrostalosta, jonka jokainen asukas kertoo elämästään laulun muodossa. Kappaleen En egen trädgård päähenkilölle koti (50 neliömetrin kaksio keittiöllä) on paratiisi järvineen (kylpyamme), metsäpolkuineen (eteiskäytävä) ja huvimajoineen (parveke), jonne hän pakenee suurkaupungin kiirettä ja saasteita.

Hyvänä esimerkkinä Carlgrenin taidoista tulkita artistinsa tunteita ja ajatuksia on kappale Dom har glömt.  Laulussa maata kiertänyt laulajatähti palaa kotiin ja muistelee lämmöllä kaikkia fanejaan, niitäkin jotka jonkun ajan kuluttua unohtavat ja vaihtavat suosionsa kohdetta. Vaikka teksti ei olekaan laulajan oma, on siinä selvästi mukana annos Fältskogin omia kiertuekokemuksia. Fältskog ei juurikaan esittänyt laulujaan konserttitilanteesta, mutta tästä kappaleesta löytyy myös televisiotallenne, joka näyttää kuinka välitön ja "kotoisa" artisti hän oli myös Abban suursuosin alkuaikoina.
Valitettavasti levy-yhtiö Cupol ei uskonut Fältskogin ja Carlgrenin kunninhimoiseen konseptiin, vaan halusi mielummin hyödyntää Abban suursuosiota. Cupolin vaatimuksesta levyn värikäs ja teemaa selittänyt monisivuinen kansivihkonen jätettiin tekemättä ja levylle ympättiin ruotsinkielinen versio Abba-hitistä SOS. Kappaleesta tuli toki hitti Agnethan esittämänä Ruotsissa, mutta se sopi huonosti albumin teemaan.

SOS ei ollut levyn ainoa Abba-cover. Fältskogille paljon tärkeämpi kappale oli hänen oma sävellyksensä Mina ögon, joka kaksi vuotta aiemmin oli julkaistu Abban Ring Ring -albumilla aviomies Björn Ulvaeusin sanoittamana nimellä Disillusion.
Levy-yhtiön vesittämän albumin konsepti jäi kuulijoille etäiseksi ja aiheutti väärinkäsityksiä. Kappale Tack för en underbar vanlig dag ei ollut, toisin kuin monet kuulijat luulivat, Agnethan henkilökohtainen uskontunnustus. Agnetha joutui lehdissä selittelemään, että laulun henkilö on roolihahmo, kertomus naiivista yksinäisestä naisesta, joka riemuitsee elämän pienistä iloista kiittäen Jumalaa tavallisista asioista kuten hyvästä kahvitarjouksesta, illan televisioelokuvasta ja lyhyestä kassajonosta lounastunnilla. Väärinkäsitys on ymmärrettävä, sillä Fältskog eläytyy roolin erinomaisesti, eikä albumin lopullisessa kannessa juurikaan selitetä mistä levyn teemassa on kysymys.

Laulu (joka Agnetha myös esitti Sommarnöjet-ohjelmassa) tuo mieleen myös seitsemän vuotta myöhemmin julkaistun Abba-singlen The day before you came, joka samaan tapaa kertaa tavallisen arkipäivän tapahtumia, tosin tällä kertaa huomattavasti synkemmin sävyin.
Elva kvinnor i ett hus oli 25-vuotiaalle Agnethalle tärkeä projekti, jonka tekoon hän osallistui täysipainoisemmin kuin mihinkään aiemmin. Edellisen levyn tuottanut aviomies Björn Ulvaeus loistaa poissaolollaan (SOS-kappaletta lukuunottamatta), ja levyn tuottajaksi on merkitty Fältskog itse. Levy onkin hyvin kaukana Abban kansainvälisestä hittisoundista. Siksi onkin harmi, että Fältskog ei saanut levy-yhtiöltään riittävää tukea taakseen. Sen tämä kauttaaltaan laadukas ja nautittava albumi olisi ansainnut.
Elva kvinnor i ett hus jäi Fältskogin viimeiseksi sooloalbumiksi ennen Abban hajoamista. Kysymyksessä on myös hänen viimeinen ruotsinkielinen albuminsa (jos 80-luvulla tehtyjä joulu- ja lastenlevyjä ei lasketa). Tämän albumin jälkeen Fältskog lopetti laulujen säveltämisen lähes kokonaan. Vuoden 1975 jälkeen on julkaistu vain kuusi Agnetha Fältskog -sävellystä. Näistä viimeisin löytyy tänä vuonna julkaistulta uudelta sooloalbumilta A, joka minulla on ilo esitellä seuraavaksi.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

181. Fleetwood Mac: Tango in the night (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Fleetwood Macin suosituin ja pitkäikäisin kokoonpano oli tiensä päässä 1980-luvun loppupuolella. Parin keskinkertaisen albumin jälkeen Lindsey Buckinghamin taustayhtyeeksi muuttunut Fleetwood Mac onnistui vielä kerran tekemään voimasuhteiltaan tasapainoisen albumin, jossa myös Christine McVie ja Stevie Nicks saivat tilaa loistaa. Ja mikä tärkeintä, hittejä tuli lähes parhaiden päivien tapaan.

Edellisellä kerralla esittelemäni nimettömän albumin jälkeen Fleetwood Mac rakensi hitti- ja rahantekokoneen nimeltä Rumours. Albumi pursusi hittejä, joiden säveltäjinä toimivat vuorotellen kitaristi Lindsey Buckingham, laulusolisti Stevie Nicks ja kosketinsoittaja Christine McVie. Levy haki inspiraationsa yhtyeen karikkoisista ihmissuhteista, Christine McVie oli juuri eronnut yhtyeen basistista John McViesta ja myös Nicksin ja Buckinghamin suhde oli lopullisesti karilla. Yhtyeen jännitteet synnyttivät upean albumikokonaisuden, jota kriitikot rakastivat ja joka edelleen on maailman kaikkien aikojen myydyimpien albumien listalla kymmenen parhaan joukossa.

Rumoursin jälkeen ei homma toiminutkaan enää samaan malliin. Siinä missä Lindsey Buckinghamin ego sai enemmän tilaa, McVie ja Nicks eivät lauluntekijöinä enää saaneet omaa ääntään kuuluviin ja/tai heidän inspiraationsa alkoi ehtyä. Buckinghamin mellastaessa erikoisine ideoineen ja naistähtien vikistessä perässä syntyi kaksi kitaristin soololevyltä kuullostavaa tuotosta, joissa Nicks ja McVie kuullostivat väsähtäneiltä taustalaulajilta.

Tango in the night -albumin alkuasetelma ei juuri luvannut muutosta tähän kaavaan. Albumista piti alunperin tulla Buckinghamin sooloalbumi, jonka äänityksiin yhtyeen kaikki muut jäsenet pikkuhiljaa liittyivät. Tällä kertaa kitaristi oli suurimmat kokeilunsa jo tehnyt, albumi oli kahta edeltäjäänsä yhtenäisempi kolmesta eri lauluntekijästä huolimatta. Levyn aloituskappale Big love osoitti, että Buckingham osasi myös tehdä radioystävällisiä hittejä, jos halusi.
Vaikka Stevie Nicks esiintyy kappaleen Big Love musiikkivideolla, hän ei tiettävästi osallistunut kappaleen äänityksiin. Yhtyeen yhteistyön suurin ongelma oli entisten rakastavaisten, Nicksin ja Buckinghamin riitaiset välit ja Nicks osallistuikin albumin nauhoituksiin vain parin viikon ajan. Hän kuitenkin sävelsi yhden levyn suurimmista singlehiteistä.
Yhtyeen lauluntekijöistä eniten hittimenestystä sai Tango in the night -albumilla nauttia kosketinsoittaja Christine McVie, jonka kappaleet edellisillä kahdella albumilla olivat jääneet muiden kappaleiden varjoon. Kappaleet Everywhere ja etenkin Little lies olivat MTV:n vakiotavaraa ja ne ovat jääneet elämään prototyyppeinä 1980-luvun länsirannikon popmusiikista.
Säveltäjistä rohkein ja monipuolisin oli kuitenkin tällä kertaa myös albumin tuottajan tittelin saanut Lindsey Buckingham. Monet hänen kappaleistaan eroavat yhtyeen keskitien popkappaleista kokeilevuudellaan ja omalaatuisilla sovitusratkaisuillaan. Levyn nimikappale Tango in the night onnistuinein esimerkki Buckinghamin egotripeistä.
Kuten edellämainittu kappalekin osoittaa, Fleetwood Macin ohjelmistoa ei voinut 1980-luvullakaan kutsua kovin yhtenäiseksi. Vaikka yhtyeen kolme lauluntekijää vetivät kukin Fleetwood macia omaan suuntaansa, oli Tango in the night yllättävän tasapainoinen ja viihdyttävä albumikokonaisuus, joka onnistui välttämään Tusk ja Mirage -albumien karikot.  Albumista tuli Fleetwood Macin suosituin ja menestynein mega-albumin Rumours jälkeen.

Paluuta entiseen ei kuitenkaan enää ollut. Yhtyeen sisäiset, etenkin Buckinghamin ja Nicksin väliset ristiriidat kasvoivat kestämättömiksi, ja Buckingham erosi yhtyeestä yllättäen juuri albumin julkaisun jälkeen ja ennen suurta maailmankiertuetta. Konserteissa kitaristin osuuksia paikkaamaan palkattiin kaksi kitaristia, jotka osallistuivat myös seuraavien albumien tekoon.

Rumpali Mick Fleetwood, Christine ja John McVie ja Stevie Nicks jatkoi yhdessä vielä yhden albumin verran. Nicks erosi yhtyestä albumin Behind the mask -albumin (1990) valmistumisen jälkeen. Vuonna 1997 menestyskokoonpano palasi yhteen kiertueen merkeissä, jonka jälkeen oli Christine McVien vuoro ilmoittaa erostaan. Jäljelle jäänyt nelikko (J.McVie, Buckingham, Fleetwood ja Nicks) julkaisivat yhtyeen toistaiseksi viimeisen albumin vuonna 2003.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

perjantai 23. elokuuta 2013

180. Fleetwood Mac: Fleetwood Mac (1975)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Fleetwood Mac oli 1970-1980-lukujen menestyneimpiä pop-yhtyeitä. Etenkin vuonna 1977 ilmestynyt Rumours-albumi listataan aina maailman kaikkien aikojen myyneimpien ja parhaimpien levyjen joukkoon. Viisihenkinen yhtye teki kuitenkin jo kaksi vuotta aiemmin erinomaisen albumin, joka on sittemmin jäänyt Rumoursin varjoon. Tällä albumilla etenkin laulusolisti Stevie Nicks pääsi loistamaan sekä lauluntekijänä että tulkitsijana.

Fleetwood Mac tuli minulle tutuksi 1980-luvun suurhittien ja vuonna 1977 julkaistun erinomaisen Rumours-albumin kautta, ja kiinnostuin niiden innoittamana myös yhtyeen muusta tuotannosta.

1960-luvulla uransa aloittanut Fleetwood Mac on popmusiikin kameleontteja. 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin asti brittiläis-amerikkalainen yhtye tunnettiin blueshiteistään kuten Albatross, Black Magic Woman ja Oh Well. Lukuisien jäsenmuutosten seurauksena yhtyeen musiikki alkoi 1970-luvulla lähestyä kuitenkin enemmän Yhdysvaltojen itärannikon aikuispoppia. Tässä vaiheessa yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä mukana olivat enää rumpali Mick Fleetwood ja basisti John McVie, joiden mukaan yhtye oli myös nimetty. Yhtyeen uudesta musiikkityylistä vastasivat uusi kitaristi Lindsey Buckingham, hänen tyttöystävänsä Stevie Nicks ja koskettimia yhtyeessä jo muutaman vuoden soittanut basistin vaimo Christine McVie. Uuden kokoonpanon ensimmäinen albumi erosi täysin siitä, mitä yhtye oli blues-levyillään soittanut.
Say you love me on hyvä esimerkki Christine McVien sävellystyylistä. McVien kappaleet olivat useimmiten tarttuvaa ja yksinkertaista peruspoppia. McVien miellyttävä lauluääni sopi hyvin näihin kappaleisiin, ja ne saivat paljon radiosoittoa ja menestyivät singlelistoillla.

Stevie Nicksin tyyli oli haastavampi. Nicks käytti lauluissaan myyttisiä aiheita ja hänen nasaali äänensä toi lauluihin särmää. Albumin suurimman singlehitin suosio kävi Nicksille pian rasitteeksi, sillä laulun Rhiannon tulkittiin käsittelevän noituutta ja taikavoimia. Nicks joutui vuosia selittelemään, ettei laululla ole mitään tekemistä okkultismin tai noituuden kanssa.
Nicks osoittautui tämän kokoonpanon ensimmäisen albumin vahvimmaksi lauluntekijäksi. Hänen toinen kappaleensa Landslide on Rhiannonia paljon lempeämpi ja perinteisempi kitaraballadi. Kappaleesta on vuosien varrella tullut yhtyeen suosituimpia kappaleita, ja laulun on listoille nostanut omalla versiollaan mm. Dixie Chicks.
Kitaristi Lindsey Buckinghamista tuli vuosien varrella Fleetwood Macin monipuolisin ja tuotteliain lauluntekijä. Tällä levyllä hänen panoksensa oli kuitenkin yllättävän kevyt. Minun suosikkini on hänen Christine McVien kanssa säveltämä World turning. Buckinghamin ja McVien vuorolaulun lisäksi kappaleen selkein tunnusmerkki on Buckinghamin omintakeinen kitarointi.
Tämän kokoonpanon ensilevy menestyi hyvin, mutta yhtyeen sisällä kuohui. Pian albumin julkaisun jälkeen yhtyeen pariskuntien parisuhteet kariutuivat. Yhtye kuitenkin jatkoi toimintaansa ja yhtyen sisäisiä jännitteitä pidetäänkin osasyynä vuonna 1977 ilmestyneen Rumours-albumin onnistumiseen.

Vaikka tämä nimetön albumi jäikin pian Rumours-albumin megasuosion varjoon, on se mielestäni yhtyeen vahvimpia albumikokonaisuuksia. Käsittelen Rumours-albumia todennäköisesti blogissani myöhemmin. Seuraavaksi siirryn kuitenkin ajassa 12 vuotta eteenpäin, vuoteen jolloin Fleetwood Mac sai uransa suurimmat hitit ja jolloin yhtye tällä kokoonpanolla julkaisi viimeisen albuminsa.
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: , ,

perjantai 9. elokuuta 2013

179. Alice: Gioielli Rubati (1985)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Euroviisumenestyksensä jälkeen italialainen Alice tähtäsi entistä vahvemmin yleiseurooppalaisille musiikkimarkkinoille. Euroopanvalloitus mielessään hän levytti albumillisen yhteistyökumppaninsa Franco Battiaton aiempia hittejä. Levy yhdisti battiatomaisesti klassisen musiikin mestareiden vaikutteita 80-luvun alkupuoliskon italialaiseen pop-iskelmään. Alice-Battiato yhdistelmä toimi jälleen ja albumi oli suuri menestys eri puolilla vanhaa mannerta.

Vuoden 1984 euroviisujen jälkeen olin Alice Viscontin lumoissa. Vaikka Alice oli vain yksi ainesosa kappaleen I treni di Tozeur menestysreseptissä, juuri hän hyötyi menestyksestä eniten. Toimivaa Alice - Franco Battiato -yhteistyötä päätettiin jatkaa myös uuden albumin muodossa. Albumin Gioielli rubati menestys osoitti, että en ollut ainoa eurooppalainen, joka oli ihastunut tähän tummaääniseen laulajaan.

Franco Battiato oli ollut menestyvä laulaja ja lauluntekijä italiassa jo pitkään ennen yhteistyötään Alicen kanssa. Uusi Alice-albumi päätettiinkin koota Battiaton aiemmista hiteistä. Koska Battiaton suosio oli rajoittunut Italiaan, olivat albumin kappaleet uusia eurooppalaiselle yleisölle ja niistä monet tunnetaan nykyään parhaiten juuri Alicen laulamina.
Levyn aloittava Prospettiva Nevski oli ja on edelleen yksi Alicen kaikkien aikojen suurimmista hiteistä. Franco Battiaton unelmoiva melodia ja teksti kuvailee Pietarin pääkadun Nevski Prospektin tunnelmia ja tapahtumia eräänä talvipäivänä reilut sata vuotta sitten. Upeasti tunnelmaa maalailevan tekstin englanninkielinen käännös löytyy täältä. Laulun omalaatuista tunnelmaa lisää Alicen tapa laulaa yhtä aikaa sekä matalalta että korkealta, eli hän käytännössä laulaa laulun duettona itsensä kanssa.
Laulujen jousisovitukset lainaavat idean jos toisenkin klassisen musiikin mestareilta Bachilta ja Mozartilta. Albumin tuottaja Angelo Carrara yhdisti näitä vaikutteita häpeilemättä 80-luvun syntetisaattori-, sekvensseri- ja rumpukonesoundeihin tehden tästä albumista hyvin 1980-lukulaisen, tässä tapauksessa kuitenkin positiivisessa mielessä. Parhaita esimerkkejä tästä eri vuosisatojen tyylien rohkeasta yhdistämisestä on levyn toinen singlejulkaisu Summer on a solitary beach, joka nimestään huolimatta lauletaan italiaksi.
Suomessa italialainen musiikki on aina ollut suosiossa, mistä kertovat osaltaan ne lukuisat täydet 12 pisteet, mitkä Suomi euroviisuissa on Italialle antanut. Hänen 80-luvun levynsä möivät erinomaisesti Saksan ja muiden pohjoismaiden lisäksi juuri Suomessa ja hän on ollut Laura Pausinin ohella parhaiten kansainvälisesti menestyneitä italialaislaulajattaria.
Gioielli Rubati jäi Alicen viimeiseksi yhteistyöksi Franco Battiaton ja tuottaja Carraran kanssa. Uuden yhteistyökumppanin, tuottaja-lauluntekijä Francesco Messinan myötä Alice siirtyi kauemmas italoiskelmästä modernimpaan suuntaan. Siirto oli onnistunut ja myös hänen vuosikymmenen myöhemmät levyt (etenkin vuonna 1989 julkaistu Il sole nella pioggia) menestyivät erinomaisesti niin Italiassa kuin Italian ulkopuolellakin.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)