Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. toukokuuta 2013

169. Ainbusk Singers: Älska Mej / Lassie / Gunatt (single 1990/1991)

Gotlantilainen folk/popyhtye Ainbusk Singers sai Glenmarkin sisarusten jälkeen ensimmäisenä kunnian toimia Benny Anderssonin instrumenttina. Yhtyeen 1990-luvun alkupuolella julkaisemat kaksi laulua antoivat Anderssonille vaihtelua musikaali- ja kansanmusiikkituotantojen lomassa. Näissä kahdessa laulussa yhdistyvät Anderssonin lempeä sävelkynä, yhtyeen jäsenen kirjoittamat koskettavat tekstit ja Anderssonin tuotanto, joka selvästikin oli siirtynyt 80-luvun mahtipontisuudesta uuden vuosikymmenen hienovaraisempaan ilmaisuun.

Abban lopetettua toimintansa lauluntekijä-tuottajaparin Benny Andersson & Björn Ulvaeus työnjako selkiytyi. Andersson otti suuremman vastuun säveltämisestä ja tuottamisesta ja Ulvaeus keskittyi lauluntekstien tekoon ja musikaaliprojektien ohjailuun. Tämä työnjako realisoitui ensimmäisenä Kristina från Duvemala -musikaaliprojektissa, joka täytti koko 1990-luvun alkupuoliskon.

Saadakseen vaihtelua ja mahdollisuuden tuottaa perinteistä popmusiikkia Andersson aloitti yhteistyön gotlantilaisen Ainbusk singers -lauluyhtyeen kanssa, ja edesauttoi sen nousemista suursuosioon Ruotsissa. Neljän laulajan muodostama yhtye julkaisi Anderssonin Mono music -levymerkillä ensimmäisen albuminsa, jonka Andersson myös tuotti. Andersson myös sävelsi ja tuotti yhtyeelle hitit Lassie ja Älska mej, joihin tekstin kirjoitti yhtyeen jäsen Marie Nilsson Lind.
Lassie ei juuri olisi voinut enempää erota Anderssonin edellisen pop-projektin, Karin & Anders Glenmarkin Gemini-yhtyeen tyylistä. Benny Andersson korvasi 1980-luvun pompöösit syntetisaattorisoundit akustisilla soittimilla. Ruotsinkielisen laulun tarkoituksena ei ollut valloittaa maailmaa vaan tehdä miellyttävää käyttömusiikkia Ruotsin markkinoille. Siinä koirasta ja pienen lapsen yksinäisyydestä kertova laulu myös onnistui. Lempeä kappale nousi Ruotsin listaykköseksi jouluksi 1990.

Lassieta seurasi kappale Älska mig, yksinkertainen pianolle (jota säveltäjä itse soitti), jousikvartetille ja huilulle sovitettu rakkauslaulu, joka niin ikään iski ruotsalaisten sieluun nousten hitiksi alkuvuodesta 1991. Herkkä balladi on Benny Anderssonin koko uran kauneimpia kappaleita, ja nelijäseninen lauluyhtye onnistuu tulkinnassa erinomaisesti. Tähän lauluun en kaipaa lainkaan Agnethaa tai Fridaa laulamaan.
Ainbusk Singersin ja Benny Anderssonin tiet erkanivat tämän kappaleen jälkeen. Kuin huutomerkkinä lauseen päätteeksi Benny Andersson ja Björn Ulvaeus sävelsivät ja tuottivat vielä yhtyeen laulajalle Josefin Nilssonille sooloalbumin Shapes (jonka esittelin blogini alkuvaiheessa), joka edelleen on onnistunein B&B-parin poptuotos Abban jälkeen.

Kaksi Benny Anderssonin säveltämää Ainbusk Singers -kappaletta julkaistiin samalla singlellä vuonna 1993. CD-singleltä löytyy lisäksi kappale Gunatt, jonka tekemiseen Benny Andersson ei osallistunut.
Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 23. toukokuuta 2013

168. Karin & Anders Glenmark: Gemini (1985)

Vaikka Abba julkaisi viimeisen levynsä loppuvuodesta 1982, eivät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus täysin halunneet jättää popmusiikkia. Chess-musikaalin valmistumisen jälkeen B&B sävelsivät ja tuottivat kaksi albumia Glenmarkin sisarusparin muodostamalle Gemini-duolle. Ensimmäinen Gemini-albumi päivitti ABBA-soundin onnistuneesti 1980-luvulle, ja voidaan vain arvella kuinka hyvin se olisi menestynyt, jos Karin ja Anders Glenmarkin sijaan lauluosuuksista olisivat vastanneet Agnetha ja Anni-Frid. Se tarjoaa kuitenkin ikkunan siihen, miltä Abba olisi saattanut kuullostaa jos se olisi jatkanut toimintaansa.

Under attack -singlen jälkeen jäin odottamaan uutta Abba-levyä jota ei koskaan tullut. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad tekivät toki soololevyjään, mutta Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen sävellysten ja tuotannon puuttuessa ne tarjosivat vain laihaa lohtua. Paremmin odotuksia täytti Anderssonin ja Ulvaeusin Chess-musikaalin levytys, jossa B&B-taika toimi täydellisesti.

Chess-albumin taustoja lauloivat Ruotsin kysytyimmät tausta- ja studiolaulajat, sisaruspari Karin & Anders Glenmark. Glenmarkien tiet olivat risteilleet Abban kanssa aiemminkin, he osallistuivat Glenmarks-perheyhtyeessä Ruotsin viisukarsintoihin samoina vuosina Abban kanssa, ja Anders oli soittanut kitaraa Abban varhaisilla levyillä (mm. Money, money, money -kappaleen kitarasoolo). Ennen Gemini-albumeja sisarukset olivat osallistuneet Ruotsin viisukarsintaan vuonna 1984 kappaleella Kall som is.

Chessin jälkeen Andersson ja Ulvaeus halusivat kokeilla jälleen popmusiikin tekemistä. Abba oli jo käytännössä hajonnut, joten uusi levy tehtiin Glenmarkien sisaruksille, jotka olivat tehneet vaikutuksen B&B:hen musikaalilevytystä ja -konsertteja tehtäessä.
Albumin aloittava Slowly sävellettiin alun perin Fridan soololevylle Shine, jonka kohokohtia tämä hienostunut balladi oli. Glenmarkeille sovitettu versio oli huomattavasti kokeilevampi ja rankempi sähkökitaroineen ja syntikkariffeineen. Kappale oli kuin koekeittiö, jossa Abba-herrat yrittivät päivittää 1970-luvun Abba-soundia uuden vuosikymmenen haasteisiin. Parhaiden Andersson/Ulvaeus-tuotteiden tapaan tästäkin levytyksestä löytyy joka kerralla jotain uusia puolia.

Levyn muu sisältö on tavanomaisempaa poppia. Levyn parhaita rakkauslauluja on Karin Glenmarkin tulkitsema Too much love is wasted joka julkaistiin 20 myöhemmin myös ruotsinkielisenä versiona uudelleen sovitettuna.
Vuosi 1985 olisi ollut osuva vuosi Abban paluulle. Chess-musikaalin ja soololevyjen jälkeen ei olisi ollut ihme vaikka intoa uuden Abba-levyn tekoon olisi löytynytkin. Onkin helppo ajatella Gemini-albumia sinä Abba-levynä joka olisi ilmestynyt, jos yhtye olisi halunnut vielä palata yhteen.

Albumin b-puolen aloittava hauras mutta silti tehokas Have Mercy olisi hyvin voinut olla 1980-luvun puolivälin uusi ABBA-hitti. Karin ja Anders Glenmark tulkitsevat upeasti sovitetun laulun lähes täydellisesti, mutta silti mietin miltä tämä olisi kuullostanut Agnethan ja Fridan duetoimana. Kappaleesta löytyy YouTubesta myös teknisesti surkea mutta silti koskettava akustinen versio, jonka Glenmarkit laulavat Benny Anderssonin pianosäestyksellä.
Geminin kaksi albumia julkaistiin myös Ruotsin ulkopuolella, mutta pohjoismaita lukuunottamatta menestys ei ollut kaksista. Ei vaikka albumilta löytyi uudelleen levytettynä Abban julkaisematta jäänyt Just like that -kappale. Vaikka Anders ja Karin Glenmark olivatkin laulun täysammattilaisia, kaipasi yleisö kuitenkin ABBAn alkuperäistä kokoonpanoa. Albumi ei kokonaisuutena myöskään yltänyt siihen tasaisen korkeaan laatuun, johon Abba-fanit olivat tottuneita. Levyn yhdeksästä kappaleesta vain kuusi oli Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kynästä. Loput kappaleet sävelsi Anders Glenmark itse. Andersson ja Ulvaeus vastasivat kuitenkin levyn päätöskappaleesta Another you another me, johon tehtiin oikein musiikkivideokin.
Geminin ja B&B:n yhteistyö jatkui vielä toisen albumin verran. Albumi Geminism oli edeltäjäänsä tasalaatuisempi, mutta siitä puuttuivat Slowlyn ja Have mercyn tyyppiset huippukohdat. Maailmanmenestys jäi haaveeksi ja Glenmarkit jatkoivat uraa omilla tahoillaan. Anders Glenmark aloitti menestyksekkään soolouran kotimaassaan ja tuotti mm. Eva Dahlgrenin kahdeksan ensimmäistä levyä ja Fridan come-back albumin Djupa andetag. Karin jatkoi studiomuusikkona osallistuen myös Abba-miesten konsertti- ja levytysprojekteihin.

Geminin kaksi albumia on valitettavasti myyty loppuun ajat sitten, eikä levyjä löydy iTunesista eikä Spotifystakaan. Onneksi duon parhaat kappaleet sisältävä Gemini - Det bästä med Karin & Anders Glenmark on vielä saatavilla nettikaupoista. Duo levytti yhdessä joululevyn vuonna 2006 tosin ilman B&B:n osallistumista.

Geminin ensimmäinen albumi on hieno ajankuva siitä, mitä Andersson & Ulvaeus saivat aikaan 1980-luvulla. Kansanmusiikki- ja musikaaliprojektien ohessa Abba-miehet palasivat lyhyesti popin pariin 1990-luvun alussa tehden yhteistyötä gotlantilaisen Ainbusk singers-yhtyeen kanssa. Tästä kerron lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

167. Abba: Under attack/You owe me one (single 1982)

Abban hajoamisesta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 30 vuotta. Tämän "juhlan" kunniaksi kerron seuraavissa kirjoituksissani siitä, mihin Abban taru päättyi ja mitä sitten tapahtui. Yhtyeen viimeinen single julkaistiin vuodenvaihteessa 1982-1983, eikä sen myynti enää lähennellyt menestysvuosien lukuja. Kappale Under Attack on teknisesti pätevä ja viihdyttävä Abba-kappale, mutta sen jokainen tahti kielii väsymyksestä ja kyllästymisestä. Singlen b-puolella vanhaa kemiaa ei ole jäljellä nimeksikään.

The Visitors -albumin julkaisun (1981) jälkeen Abba yritti jatkaa vanhaan malliin. Pian kuitenkin yhtyeen jäsenet huomasivat, että asiat eivät olleet niinkuin ennen. Keväällä aloitetut äänityssessiot tuottivat vain kolme julkaisukelpoista raitaa, ja yhtye totesi yksimielisesti että työtä oli turha jatkaa. Abba laitettiin telakalle, ja yhtyeen jäsenet keskittyivät sooloprojekteihinsa.

Syksyllä 1982 yritettiin uudelleen paremmalla onnella. Uudet äänitetyt kappaleet olivat parempia ja yhteistyökin sujui melkein entiseen tapaan. Lopputuloksena oli kolme julkaisukelpoista raitaa, ja uuden albumin sijaan Abba päätti julkaista kokoelmalevyn ja kaksi singleä.  Ensimmäisenä julkaistiin single The day before you came/Cassandra ja kokoelmalevyn julkaisun jälkeen kappaleet Under Attack/You owe me one, joka jäi yhtyeen viimeiseksi uutta musiikkia sisältäneeksi singlejulkaisuksi.
Kun nämä kaksi singleä julkaistiin, 11-vuotias Abba-fani piti enemmän jälkimmäisestä. Surullisen rakkauslaulun sijaan Under attack kuullosti minusta enemmän siltä popahtavalta yhtyeeltä, jota olin neljä vuotta rakastanut. Benny Anderssonin syntikkariffiin perustuva kappale oli tarttuva ja täynnä, jälleen kerran, sovituksellisia yksityiskohtia joita kuulokkeet korvilla oli kiva bongata. Äänitteen ylestunnelma on kuitenkin kylmä ja sovitus perustuu turhan paljon syntetisaattoriin. Levy ei juuri listojen kärkipäivä kolkutellut. Nykyään pidän kappaletta ihan mainiona Abba-lauluna, mutta yhtyeen klassikkoihin se ei kuulu.

Singlen b-puolta pidän nykyään yhtenä Abban huonoimmista kappaleista. You owe me one on peräisin kevään 1982 epäonnistuneista sessioista, ja sen kuulee. Pikkunäppärillä ideoilla ja laulajien Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskogin äänien jälkikäsittelyllä yritetään turhaan peittää sitä, että sekä lauluntekijöiden että laulajien inspiraatio puuttui ja abbailu oli pelkkää pakkopullaa.
Single Under Attack/You Owe me one julkaistiin joissain maissa loppuvuodesta 1982, joissain maissa vuoden 1983 puolella. Jäin tämän jälkeen odottamaan uutta Abba-levyä jota ei koskaan tullut. Benny Andersson & Björn Ulvaeus eivät kuitenkaan lopettaneet popmusiikin tekoa. Musikaali- ja soololevyjen ohessa lauluntekijäparivaljakko teki vuosien varrella muutaman paluun popmusiikin maailmaan. Seuraavaksi esittelen kolme eri vuosikymmenillä tehtyä poplevyä, joissa Abban henki jatkoi elämää.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

153. Sanna Nielsen: Hela världen för mig/All that it takes (single 2003)

Vain 18-vuotias Sanna Nielsen nousi Ruotsin poptaivaalle maansa viisukarsinnoissa esittämällään kappaleella Hela världen för mig. Pari pienempää hittiä jo aiemmin tehnyt Nielsen vakuutti vahvalla äänellään ja varmalla esiintymisellään, ja kappaleesta tuli Melodifestivalen-klassikko. Monista yrityksistä huolimatta ei Nielsen vieläkää ole onnistunut Ruotsin karsintoja voittamaan, mutta hän on vakiinnuttanut paikkansa kotimaansa tähtitaivaalla.

Sanna Nielsenin uralla on monia yhtymäkohtia kanadalaisen Céline Dionin kanssa. Dion teki ensimmäisen hittinsä 12-vuotiaana ja Nielsenin Som en fågel nousi Ruotsin listoille laulajansa ollessa 11-vuotias. Molemmat ovat laulajina virheettömän vakuuttavia, ääntä tuntuu molemmilla riittävän loputtomiin. Molemmat laulajat nousivat lapsitähdestä varteenotettavaksi aikuislaulajaksi Eurovision laulukilpailujen kautta. Dion voitti kansainvälisen loppukilpailun 20-vuotiaana, Nielsenin läpimurtohitti Hela världen för mig esitettiin Ruotsin viisukarsinnoissa laulajan ollessa kaksi vuotta nuorempi.

Hela världen för mig on malliesimerkki hienosta ruotsalaisesta schagerista. Rauhallisen mutta jämäkän rytmin omaava sävelmä lähtee matalalta ja nousee tarttuvassa kertosäkeessä korkeuksiin. Toisen säkeistön kohdalla kaikki tehdään vielä vähän mahtipontisemmin. Sävelmä ja nuori laulaja ovat kuin luodut toisilleen.
Nielsenin lavaesiintymisessä Melodifestivalen-lavalla vuonna 2003 on paljon samaa kuin Céline Dionissa. Suuri lava ja miljooniin nouseva katsojamäärä ei nuorta laulajaa häkellyttänyt, vaan hän veti kappaleen samalla varmuudella kuin kanadalainen virkasiskonsa 15 vuotta aiemmin. Ääntä nuoressa Nielsenissä riitti kuin pienessä kylässä.

Erinomaisen sävellyksen teki Ruotsin Melodifestivalenin vakiokasvo Thomas G:son, joka vuoteen 2012 mennessä on säveltänyt 37 kappaletta kotimaansa viisukarsintoihin (Suomen karsintoihin hän on osallistunut neljä kertaa). Viidennestä sijastaan huolimatta Hela världen för mig oli vuoden suurimpia hittejä Ruotsissa. G:sonin pitkä työ palkittiin vihdoin vuonna 2012, jolloin hänen säveltämänsä Euphoria voitti Ruotsin karsinnan ja lopulta myös Azerbaidjanissa pidetyn kansainvälisen loppukilpailun.

Nielsen ei toistaiseksi ole onnistunut voittamaan Ruotsin viisukarsintoja. Kuudesta ehdokkaasta parhaiten menestyi hänen 2008 laulamansa Empty room, joka sai enemmistön yleisöäänistä, mutta tuomariäänien riittämättömyyden vuoksi jäi kokonaispisteissä toiseksi.

Hieno Empty room ja Nielsenin tulkinta olisi minun mielestäni ansainnut voiton. Kyseisen kappaleen myötä Nielsen vaihtoi esityskielekseen englannin, ja samalla allekirjoittaneen mielenkiinto laulajaan romahti. Nielsenin viehätys ja persoonallisuus ovat aina olleet vahvassa ruotsinkielisessä tulkinnassa, nyt hän hukkuu muiden Céline Dion -kloonien sekaan. Toivottavasti Nielsen laulaa pian jälleen äidinkielellään.

Hela världen för mig -singlen b-puolelta löytyy kappaleen englanninkielinen versio, jota valitettavasti ei Spotifysta tai YouTubesta löydy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 8. marraskuuta 2012

143. Marie Fredriksson: The Change (2004)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Roxettesta paremmin tunnettu Marie Fredriksson teki vuonna 2004 albumin, joka poikkesi täysin kaikesta mitä hän oli soolona tai Roxetten jäsenenä tehnyt. Laulajan ensimmäinen englanninkielinen sooloalbumi sisälsi tunteiden koko skaalan henkisestä ja fyysisestä tuskasta lämpöön, rakkauteen ja tulevaisuuden uskoon. Albumi oli osa vakavasta sairaudesta selvinneen Fredrikssonin toipumisprosessia ja näin ennennäkemättömän avoin ikkuna tämän maailmantähden elämään.

Roxetten ja Marie Fredrikssonin fanit pelästyivät, kun mediassa kerrottiin Fredrikssonin sairastumisesta syöpään. Pahalaatuinen aivokasvain löydettiin onneksi ajoissa. Vaikean leikkauksen lisäksi laulaja joutui käymään läpi rankat syöpähoidot, joiden seurauksena hänen täytyi opetella kokonaan uudelleen muiden muassa lukemaan ja laskemaan.

Tämä yllättävä ja rankka muutos tuli laulajan elämään vaiheessa, jolloin kaikki näytti olevan kohdallaan. Roxette oli edelleen pinnalla, mutta yhtyeen rankin kiertuevaihe oli takanapäin. Aiemmin yksin elänyt Fredriksson oli löytänyt itselleen puolison tuottajastaan Mikael Bolyosista, jonka kanssa hän oli saanut kaksi lasta. Laulaja oli juuri julkaissut hänen soolouransa kattavan kokoelmalevyn Äntligen. Muutos oli kantava teema Fredrikssonin ensimmäisellä englanninkielisellä soololevyllä, joka julkaistiin vain kaksi vuotta aivokasvaimen löytymisen jälkeen.
Albumin nimikappale löytyy levyltä sekä repivänä rock-versiona sekä orkesterille sovitettuna versiona. Laulun tekstissä Fredriksson käy läpi hyvin henkilökohtaisella tasolla sairastumistaan ja sen aiheuttamaa järkytystä itsessään ja läheisissään.

The Change -albumin mieliala vaihtelee laidasta toiseen aivan kuin ihmisellä suuren elämänmuutoksen jälkeen. Siinä missä levyn avauskappale ja muutama muukin raita ovat lohduttomia ja synkkiä, löytyy levyltä myös toivoa ja luottamusta siihen, että asiat kääntyvät paremmin päin. Levyltä julkaistussa singlekappaleessa 2nd chance Marie kiittää siitä toisesta mahdollisuudesta, jonka hän kokee saaneensa syövästä toivuttuaan.
The Change -albumin sävellys- ja levytystyö kestivät lähes kaksi vuotta ja alkoivat laulajan ollessa vielä rankkojen syöpähoitojen kohteena. Aiemmin lähes kaikki sooloalbumiensa kappaleet säveltänyt Fredriksson ei tällä kertaa jaksanut säveltää koko albumillista kappaleita, vaan hänen tuottaja-aviomiehensä Mikael Bolyos sävelsi levyn lauluista puolet. Bolyosin säveltämä iloluontoinen ja energinen Love 2 live tuo virkistävää vaihtelua levyn varsin ilottomaan ja sisäänpäinkääntyneeseen yleissävyyn.
Tuottaja-aviomiehen panoksesta huolimatta albumin parhaista kappaleista vastasi laulaja itse. Aiemmin varsin suoraviivaista tyyliä noudattanut laulaja kokeili nyt myös sellaisia musiikkityylejä, joihin hän tai Roxette eivät aiemmin olleet paneutuneet. Levyn laulullisesti vahvinta antia on kappale April snow, jossa ovat läsnä selvät soul- ja gospelvaikutteet.
Jos levyn musiikki erosi selkeästi Fredrikssonin ruotsinkielisestä tuotannosta, niin poikkeava oli myös levyn kansi. Sairautensa aikana Marie purki tuntemuksiaan musiikin lisäksi piirtämiseen. Hiilellä raapustetuissa kuvissa esiintyy laulaja itse nuorena, vanhana, sairaana, terveenä, ahdistuneena ja onnellisena. Näiden piirrustusten kollaasi kertoo levyn kannessa samaa kuin sen musiikki: helppoa ei ole ollut.

Albumin kokonaisuus on kuitenkin ennemmin toivon kuin epätoivon puolella. Norah Jones -tyylisen Table in the sun -kappaleen teksti kuvaa hyvin laulajan tuntoja:
En muuta kaipaa kuin pöydän auringossa
Haluan hengähtää ja antaa sydämeni levätä
Niin paljon kyyneleitä ja pelkoa
Niin paljon tapahtunut kahden vuoden aikana
Ei sadetta, ei surua
Pahat päivät ovat takanapäin
Auringon säteet loistavat
jopa marraskuun päivinä.

Marie Fredrikssonin toipumisesta ja albumin teosta kertova Ruotsin TV4:n dokumentti En andra chans esittelee hienosti tämän prosessin eri vaiheita. Sairauden näkyvästi runtelema laulaja kertoo dokumentissa elämänsä vaikeimmasta vaiheesta ja siitä, miten se vaikutti musiikintekoon. The Change on vakuuttava dokumentti tämän taitavan laulajan lahjakkuudesta ja elämänhalusta. Lisäksi se on erinomainen levy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

perjantai 2. marraskuuta 2012

140. Marie Fredriksson: I en tid som vår (1996)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Roxette vei 1990-luvulla laulajaa, jonka laulamat, toinen toistaan seuranneet englanninkieliset pophitit soivat radioissa ja levysoittimissa kautta maailman. Marie Fredriksson ei unohtanut kuitenkaan soolouraansa, joka antoi hänelle mahdollisuuden säveltää lauluja, jotka eivät Roxetten repertuaariin sopineet ja laulaa omalla äidinkielellään. Synkän Den ständiga resan -albumin jälkeen Fredriksson löysi elämänsä miehen, ja uusi onnellisempi Marie esiintyi levyllä I en tid som vår, joka ilmestyi vuonna 1996.

Den ständiga resan (blogini levy numero 3) on mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimpia ruotsalaisia rock-levyjä, joten odotin suurella innolla Marie Fredrikssonin seuraavaa soololevyä. Opiskeluni Vaasassa antoi minulle mahdollisuuden seurata Ruotsin television kautta sikäläistä musiikkielämää, ja eräänä aamuna Ruotsin TV4:n aamutelevisiossa soitettiin uusi Marie Fredrikssonin musiikkivideo kappaleesta Tro.
Tunnetun ruotsalaisen elokuvaohjaaja Colin Nutleyn musiikkivideossa näytetään pätkiä elokuvasta Änglagård, jossa kappale Tro myös kuultiin. Tyylikäs musiikkivideo loi oivan tunnelman pohdiskelevaan kappaleeseen, joka oli kuin suoraa jatkoa Den ständiga resan -albumin väsyneisiin tunnelmiin sisältäen kuitenkin toivon pilkahduksen. Odotukseni uutta albumia kohti kasvoivat entisestään.

Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen olin hieman pettynyt. Fredrikssonin tuoreen aviomiehen Michael Bolyosin tuottama albumi oli soundeiltaan rosoisempi ja tyyliltään vähemmän hienostunut kuin laulajan edellinen soololevy, eivätkä laulut ensikuulemalla olleet aivan yhtä vetoavia kuin edellisellä levyllä.
Olen aiemmin pohtinut sitä, kuinka ihminen antaa itsestään eri kielellä täysin erilaisen kuvan. Marie Fredriksson on hyvä esimerkki tästä. Ruotsinkielellä laulaessaan hänellä on äänessään aina tietty alakuloinen soundi, kun taas englanninkielisissä hiteissä Marien äänessä on positiivista energiaa. Eroa on toki myös itse lauluissa, esimerkiksi kappale Ber bara en gång ei juurikaan muistuta Roxetten tuotantoa.
Kuluneet 16 vuotta ovat avanneet tätä albumia minulle, ja nykyään pidän sitä yhtenä Fredrikssonin parhaista albumeista. Itse laulunsa säveltävä ja sanoittava Fredriksson on parhaimmillaan ruotsinkielisissä balladeissa, joihin sisältyy sekä onnea, kaihoa että lievää alakuloisuutta. 
Fredriksson jatkoi kiireistä sooloartistin, Roxette-tähden ja äidin roolia kunnes vuonna 2002 kaikki oli lähellä loppua. Laulajalta löydettiin pahalaatuinen aivokasvain. Leikkauksen sekä rankkojen syöpähoitojen jälkeen alkoi toipuminen, minkä aikana hän sävelsi, sanoitti ja äänitti aviomiehensä kanssa ensimmäisen englanninkielisen sooloalbuminsa Change. Tämän varsin rankan albumin esittelen lähiaikoina.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

138. Marie Fredriksson: Efter stormen (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Kun Marie Fredriksson ja Per Gessle aloittivat yhteistyön Roxette-yhtyeessä, oli Fredriksson jo suosittu naislaulaja ja lauluntekijä kotimaassaan. Hän jatkoikin soolouraansa rinnan Roxetten kanssa, kunnes The Look, Joyride ja muut suurhitit tekivät yhtyeestä maailmankuulun. Efter stormen -albumi oli laulajan viimeinen soololevy ennen maailmanmainetta, ja sillä on hyvin vähän yhteistä iloisten englanninkielisten renkutusten kanssa, joista Roxette tulisi pian tunnetuksi. Levyn voima ovat laulajan omat hienot sävellykset ja pohdiskelevat tekstit. Seuraavaa soololevyä häneltä saatiin odottaa viisi vuotta.

Vaikka en koskaan ole kovin paljoa perustanut Roxetten poppisralleista (toki yhtyeellä on myös minua miellyttävää materiaalia), on yhtyeen naisjäsen yksi suosikkilaulajistani. Aiemmin esittelin jo hänen parhaan albuminsa Den ständiga resan, joka oli Marie Fredrikssonin  tapa toipua Roxetten julkisuusrumbasta. Vuonna 1987 tilanne oli hyvin toisenlainen. Roxette oli Fredrikssonin ja Per Gesslen yhteistyönä tehnyt juuri ensimmäisen albuminsa, ja maailmanmenestys oli vielä vain hämyinen unelma.

Albumin Efter stormen tehnyt Marie Fredriksson oli kahden edellisen levynsä ansiosta noussut Ruotsin naislaulajien kärkikaartiin. Niille jotka tuntevat Fredrikssonin lähinnä Roxetten iloisista kappaleista tyyliin Joyride tai balladeista kuten Fading like a flower, vuonna 1987 ilmestynyt albumi esittelee tyystin erilaisen laulajan. Pitemmän hiusmallin lisäksi Fredriksson myös kuullostaa erilaiselta. Levyn aloittava Om du såg mig nu on hyvä esimerkki laulusta, jossa Fredriksson ei himmaile, vaan antaa äänensä raikua lähes kristallit särkevällä volyymilla. Tästä huolimatta tämä kuolleelle isälle kirjoitettu laulu on levyn kauneimpia ja koskettavimpia kappaleita.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Roxetten kaikki kappaleet ovat yksinomaan Per Gesslen säveltämiä. Tämäkin albumi (myöhemmistä sooloalbumeista puhumattakaan) osoittaa, kuinka myös Marie Fredriksson oli taitava tekemään tarttuvia popkappaleita. Efter stormen -albumin nimikappale on hyvä esimerkki tästä. 
Niille, jotka väittävät että ruotsinkieli on rumaa, neuvon kuuntelemaan tämän albumin. Levyn tunnelmapala Aldrig som främlingar on ruotsinkieltä kauneimmillaan. Kuten olen aiemmin todennut Céline Dionin kohdalla, on äidinkielellään laulavan Marie Fredrikssonin tulkinnassa enemmän aitoutta ja voimaa kuin niissä englanninkielisissä Roxette-kappaleissa, joista hänet paremmin tunnetaan.
Vuonna 1988 julkaistu Roxetten toinen albumi Look Sharp ja etenkin sen hittisingle The Look muuttivat Ruotsin hittilistoilla viihtyneen naislaulajan maailmantähdeksi. Onneksi hän ei kuitenkaan Abban naistähtien tapaan hylännyt soolouraansa vaan jatkoi soololevyjen tekoa myös Roxetten läpimurron jälkeen. 
Kappale Längtan osoittaa, kuinka Marie Fredrikssonin soololevyjen tyyli erosi merkittävästi Roxetten tyylistä. Tätä tyyliä seurasi myös seuraavaa Marie Fredrikssonin soololevy Den ständiga resan, jota saatiin kuitenkin odottaa viisi vuotta. Tämän levyn esittelin blogissani jo aiemmin. Yhdeksän vuotta Efter stormen -levyn jälkeen maailmanmaineen koulima laulaja julkaisi albumin I en tid som vår, jonka esittelen blogissani piakkoin.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

lauantai 13. lokakuuta 2012

132. Eva Dahlgren: Finns det nån som bryr sig om (1978/1979)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Eva Dahlgrenin Suomesta pian alkavan pohjoismaiden kiertueen kunniaksi muistellaan hieman Ruotsin merkittävimmän naislaulajan uraa kahden albumin verran. Ensimmäinen Eva Dahlgren -albumi julkaistiin 34 vuotta sitten, eikä se silloin vielä hetkauttanut ruotsalaisia suomalaisista puhumattakaan. Tämä unohtunut helmi sisältää kuitenkin monta hienoa kappaletta 18-vuotiaalta laulaja-lauluntekijälupaukselta, josta kymmenessä vuodessa tuli suurtähti myös Suomessa.

Kun innostun artistista, kiinnostun hittilevyjen lisäksi yleensä myös heidän muusta tuotannostaan, aina ensimmäisistä harhalaukauksista uran päättäviin floppeihin. Eva Dahlgrenin kohdalla tämä oli vaikeaa, sillä hänen varhaista tuotantoaan ei juuri levykaupoista löytynyt, eikä näitä levyjä ole julkaistu cd:llä lainkaan. Tutustumistani Dahlgrenin ensimmäisiin levyihin helpotti opiskeluaikani kaksikielisessä Vaasassa, jonka kirjastoista nämä levyt onneksi löytyivät. Dahlgrenin uran alussa ei harhalaukauksista voida todellakaan puhua.

Eva Dahlgren ei arvosta uransa varhaisia äänitteitä, mistä johtuen niitä ei siis cd:llä ole koskaan julkaistu, eikä niiden kappaleita juurikaan ole kelpuutettu ruotsalaislaulajan kokoelmalevyille. Tämä on valitettavaa, sillä varsinkin Dahlgrenin debyyttilevy Finns det nån som bryr sig om on vahva kokoelma erinomaisia lauluja. 18-vuotiaan laulajan ääni on vielä hento ja kaukana siitä varmuudesta ja voimasta, josta Dahlgren myöhemmin tuli tunnetuksi, mutta sävelmät ja tekstit todistavat ainutlaatuisesta lahjakkuudesta jo uran tässä vaiheessa.
Glenmusic-levy-yhtiön perustaja Bruno Glenmark ihastui nuoreen laulajaan nähtyään tämän esiintyvän Ruotsin televisiossa ja yhdessä veljenpoikansa Anders Glenmarkin kanssa hän tuotti Dahlgrenin ensimmäisen albumin. Anders Glenmark toimi Dahlgrenin tuottajana aina 1990-luvulle asti. Ensimmäinen albumi sisälsi sekä ruotsin- että englanninkielisiä kappaleita, joista suurimman osan sävelsi ja sanoitti Dahlgren itse. Levyn tunnetuin kappale oli Jenny Mattress, kuvaus nuoren ilotytön ilottomasta elämästä.

Levyn kappaleet ovat pääasiassa vakavia ja surumielisiä. Hieman ilon pilkahduksiakin laulujen seasta löytyy. Levyn aloituskappale You my friend on rokkaava rakkaudenosoitus parhaalle ystävälle. Tyylikäs saksofonisovitus kompensoi kankeaa englanninkielistä tulkintaa.
Omien tekstiensä lisäksi Dahlgren on urallaan tulkinnut myös ruotsalaisten naisrunoilijoiden tekstejä. Tällä levyllä hän sävelsi Karin Boyen runon Blomman bitterhet, joka on levyn kauneimpia lauluja. Jo tässä vaiheessa uraansa Dahlgren ei kuitenkaan suostunut liian hempeisiin esityksiin, Blomman bitterhet -kappaleen tulkinnassa on mukana aimo annos laulajan omaa katkeruutta.
Eva Dahlgrenin debyyttialbumi menestyi kohtalaisesti nousten parhaimmillaan Ruotsin albumilistan kakkoseksi. Ruotsissa paras tapa artistille tulla tunnetuksi oli, ja on edelleen, osallistua Melodifestivaleniin, Ruotsin euroviisukarsintoihin. Dahlgren teki tämän vastahakoisesti kaksi vuotta peräkkäin vuosina 1979 ja 1980. Molemmissa MF-esiintymisissään laulajan jokainen ele kertoo siitä, kuinka vastenmielisenä hän piti osallistumista kilpailuun, joka ei edustanut sitä musiikkia jota hän halusi tehdä. Vuoden 1979 kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi ja sen kunniaksi Finns det nån...-albumi julkaistiin uudelleen MF-kappaleella ehostettuna.
Finns det nån som bryr sig om on minun mielestäni yksi ehdottomasti parhaita Eva Dahlgren -albumeja ja on harmi, että sitä tuskin koskaan enää cd:llä julkaistaan. Onneksi levyn remasteroitu versio on vihdoin ostettavissa digitaalisessa muodossa ja kaikkien muiden Dahlgren-albumien tavoin kuunneltavissa Spotifyn kautta. 

Eva Dahlgren juhlii ensi vuonna 35-vuotistaiteilijajuhlaansa. Pidän suuresti arvossa hänen uransa ensimmäisen puoliskon yhdeksää albumia, mutta jostain syystä hänen kolme viimeistä levyään eivät ole avautuneet minulle edeltäjiensä tapaan. Dahlgrenin parhaat levyt osuvat 1980-90-lukujen vaihteeseen. Hänen parhaan albuminsa, vuonna 1991 ilmestyneen En blekt blondins hjärta -levyn esittelin jo aiemmin. Piakkoin kerron blogissani vuoden 1987 levystä Ung och stolt, joka viimeistään takasi tekijänsä supertähtistatuksen myös meillä Suomessa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

134. Eva Dahlgren: Ung och stolt (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Jos 1980-luvun alkupuoliskon albumit tekivät ruotsalaisen Eva Dahlgrenin tunnetuksi myös Suomessa, nosti vuoden 1987 albumi Ung och stolt hänet supertähden asemaan. Laulajan kuudes albumi esitteli laulajan rokkarina, pop-tähtenä, vetoavien rakkauslaulujen tulkitsijana sekä uusia musiikillisia uria aukovana kokeilijana. Monista eri tyyleistä huolimatta albumi toimii myös kokonaisuutena, mistä suurin ansio kuuluu Dahlgrenin kautta linjan erinomaisille sävellyksille ja pohdiskeleville teksteille. Vuosikymmenten 1980 ja 1990 vaihteessa laulaja oli uransa huipulla, jonne hän ei enää sen jälkeen ole yltänyt.

Tamperelainen radionkuuntelija ei vuonna 1987 voinut välttyä Eva Dahlgrenilta. Laulajan uusi albumi Ung och stolt oli paikallisen Radio 957:n erityisessä suosiossa, ja aikana ennen soittolistoja levyn lähes kaikki kappaleet soivat vuorotellen paikallisradion lähetyksissä. On siis tämän radioaseman ansiota, että myös minä kiinnostuin Dahlgrenin musiikista. 957:n Dahlgren-hypetys meni välillä naurettaviin mittasuhteisiin, radion tiskijukka Alex Nieminen julisti euforisesti, että tämän levyn jälkeen kukaan ei enää muista Benny Anderssonia. Väite on osoittautunut vääräksi, mutta on hyvä osoitus siitä kuinka arvostettu Dahlgren Suomessa, jopa Tampereella (jossa ruotsinkielisiä ei juurikaan asu) oli silloin.

Ung och stolt oli tekijälleen selkeä käännekohta. 27-vuotias nuori (ung) laulaja oli levyllä rokimpi kuin koskaan, toisaalta sen herkkyys oli herkempää kuin millään aikaisemmalla albumilla. Äidinkielestään ylpeä (stolt) laulaja teki ensimmäistä kertaa levyn, jonka kaikki kappaleet olivat ruotsinkielisiä. Unkarilaissyntyisen Gabor Palotain suunnittelema kansi huokui naisenergiaa. Samaa energiaa löytyy levyn avauskappaleessa Jag klär av mej naken, jossa Dahlgren laulamisen lisäksi soittaa saksofonia ja sähkökitaraa yhdessä tuottaja Anders Glenmarkin kanssa, joka vastaa kappaleen muista soittimista.
Itse muistan nähneeni kappaleen esityksen Hittimittari-ohjelmassa, ja levyn kappaleista tässä olikin eniten hittipotentiaalia. Uransa alkuvuosina kaksi kertaa Ruotsin euroviisukarsintaan vastahakoisesti osallistunut Dahlgren ei pyynnöistä huolimatta enää viisulavalle noussut, mutta tämä kappale olisi ollut täydellinen paketti tähän kisaan.
Viisu-Evan jälkeen kuullaan hieman klassisempaa Dahlgrenia. Kappaleen Resan taustalla kuullaan symbalien lisäksi ainoastaan vaskipuhaltimia, jotka Anders Glenmarkin taitavasti sovittamina säestävät täydellisesti Dalgrenin herkkää tulkintaa. 
Rock-Evaa löytyy albumilta enemmän kuin miltään hänen aikaisemmalta levyltään. Kappaleessa Fromme mannen Dahlgren sivaltaa vastakkaista sukupuolta, joka pitää "sydäntään rahapussissa", "myy kuolemaa" ja "leikkii jumalaa". Eva Dahlgren ei tunnetusti säästänyt sanojaan halutessaan saada asiansa ymmärretyksi.

Suorien sanojen vastapainoksi Ung och stolt levyltä löytyy myös yksinkertaisia rakkauslauluja. För minnenas skull -kokoelmalevyn esittelyssä Dahlgren kertoo kappaleen Lämna mej inte här syntyneen, kun hajonneesta miksauspöydästä ei löytynyt kuin kolme toimivaa ääniraitaa. Tuottaja Glenmarkin säestäessä syntetisaattorilla laulajaa syntyy yksinkertaisista yksinkertaisin mutta samalla kauneista kaunein rakkauslaulu, joka alunperin sijoitettiin levyn cd-version bonusraidaksi ja singlen b-puoleksi. Täyteraidasta tuli kuitenkin yksi albumin parhaista hetkistä.
Tämä laulu samoin kuin Resan-kappaleen sovitus kertovat siitä, kuinka tärkeä rooli Anders Glenmarkilla oli Dahlgrenin levyjen teossa. Laulaja selvästi luotti Glenmarkiin, sillä hän tuotti tämän kahdeksan ensimmäistä albumia. Glenmarkin ansioksi voidaan lukea myös Mitt liv -kappaleen tunnelmallinen ja pienieleisesti kasvava tausta. Oikean akustiikan saamiseksi laulun flyygeliosuudet äänitettiin studion sijaan konserttisalissa. Pianoa säestää Glenmarkin soittama hillitty syntetisaattori.
Tämän levyn jälkeen mikään ei estänyt Eva Dahlgrenia. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Fria Världen 1.989 oli suuri menestys ja parhaiten menestyi kaksi vuotta myöhemmin julkaistu En blekt blondins hjärta. Tämän jälkeen Dahlgrenin ja Glenmarkin tiet erosivat ja Dahlgren kokeili jotain uutta levyttämällä albumin Jag vill se min älskade komma från det vilda säveltäjä Anders Hillborgin ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen kanssa. 

Dahlgrenin ura jatkuu edelleen, vaikka hänen viimeiset albuminsa eivät ole enää minuun vedonneet. Syksyn 2012 kiertueen hän aloitti lokakuun alussa Turusta.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

tiistai 4. syyskuuta 2012

127. Agnetha Fältskog: My colouring book (2004)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Blogini Agnetha Fältskog -sarja päättyy tähän. Julkisuudesta vetäytynyt Fältskog yllätti vuonna 2004 julkaisemalla ensimmäisen soololevynsä 17 vuoteen. Levyllä ei tälläkään kertaa kuultu uusia Agnetha Fältskog -sävellyksiä, vaan levy koostui vanhojen popklassikoiden uusista versioista. Uuden materiaalin puuttumisesta huolimatta tuloksena oli henkilökohtainen albumi, jossa laulaja esitti hyvin omakohtaiset versiot kappaleista. Faneille tärkeintä oli kuitenkin entisen Abba-tähden ääni, joka ei tuntunut kärsineen 17 vuoden hiljaisuudesta. 

En ole koskaan pitänyt suurien starojen coveralbumeista, levyistä joilla he esittävät omia versioitaan kaikkien tuntemista ikivihreistä hiteistä. Monen suosikkiartistini kohdalla olen jättänyt ostamatta tämmöiset levyt, vaikka heidän muu tuotantonsa olisikin kunniapaikalla levyhyllyssäni. Agnetha Fältskog My colouring book -albumi oli kuitenkin yksi harvoista poikkeuksista tähän sääntöön. Hankin levyn pelkästään jo sen vuoksi, että halusin kuulla miltä Abban nuorin jäsen kuullostaisi yli 20 vuotta Abban hajottua ja 17 vuotta edellisen soololevyn jälkeen.

Agnetha Fältskog oli pettynyt vuonna 1987 julkaistun I stand alone -albumin huonoon kansainväliseen menestykseen. Ruotsissa levy myi hyvin, mutta muualla menestys jäi laimeaksi. Median tunkeilevuus ja epäonnistuneet ihmissuhteet saivat laulajan eristäytymään julkisuudesta ja musiikkibisneksestä jopa niin, ettei hän omien sanojensa mukaan vaivautunut hankkimaan kotiinsa edes kunnollisia stereoita. Vuonna 1996 hän kirjoitti omaelämänkertakirjan Som jag är, jota kriitikot eivät kuitenkaan pitäneet erityisen onnistuneena.

Mutta täysin ei rakkaus lauluun ja musiikkiin ollut kadonnut. Reilut 10 vuotta äänihuuliaan leputeltuaan Fältskog aloitti varovasti uuden levyn teon. Hän keräsi suosikkikappaleitaan ja äänitteli levyä rauhassa useamman vuoden ajan, kunnes ensimmäinen Agnetha Fältskog -levy lähes 20 vuoteen soi radiossa. Kysymyksessä oli uusintaversio Cilla Blackin alunperin esittämästä kappaleesta If I thought you'd ever change your mind. Seuraavista linkeistä voit vertailla näitä kahta versiota.
Pitkän hiljaiselon jälkeen julkisuuteen palannut Fältskog otti levyllä varman päälle. Hän ei yrittänyt itse säveltää laulujaan tai tilata uusia kappaleita, vaan tyytyi versioimaan suosikkiartistiensa kappaleita. Cilla Blackin lisäksi yksi näistä laulajan suosikkiartisteista oli Dusty Springfield, joka levytti kappaleen My colouring book 40 vuotta ennen Abba-solistia. Vaikka itsekin olen suuri Dusty-fani, on uusi versio mielestäni parempi.
Abban vaaleaverikkö on saanut lempinimen "Queen of broken hearts", sillä hän on aina ollut taitava tulkitsemaan surullisia rakkauslauluja. Näitä löytyy tältäkin albumilta useampi. Mielestäni paras esimerkki on alunperin Art Garfunkelin levyttämä Sometimes when I'm dreaming, johon monta rikkoutunutta ihmissuhdetta kokenut laulaja tuntuu lataavan kaiken surunsa. Tälläkin kertaa Fältskogin versio pesee alkuperäisversion mennen tullen.
My colouring book -albumi on kappalevalinnoiltaan onnistunut, mutta Fältskog osoittaa tyylitajua myös tuottajan roolissa. Sovituksissa ei revitellä, mutta lauluihin onnistutaan tuomaan uusia puolia ja vahnoihin lauluihin on saatu modernia puhtia. Vähemmän onnistunut on levyn kansi, jossa edelleen kaunis laulajatar piillotetaan hämyisen, värjätyn mustavalkokuvan sävyihin.

Levyn päättävä What now my love on albumin levytetyimpiä kappaleita. Vaikka alun perin ranskalaisen Gilbert Bécaud'n nimellä Et maintenant säveltämästä kappaleesta löytyy yli 60 levytettyä versiota, tekevät tällä levyllä valittu sovitusratkaisu ja laulajan sydäntäsärkevä tulkinta kappaleesta täysin uuden. Sovituksessa on otettu vaikutteita Daniel Lanois'lta ja U2:lta.
My colouring book ei ollut Agnethan pysyvä paluu levyttäväksi artistiksi. Hän antoi pari televisiohaastattelua (Ruotsin TV4:lle antama haastattelu on yksi hänen parhaista haastatteluistaan), mutta ei suostunut esiintymään tai matkustamaan levyn promoamiseksi. Tämä on valitettavaa, sillä albumi osoitti että ruotsalaislaulajan taidot olivat edelleen tallella.

Viime vuosina hän on kuitenkin varovasti raottanut julkisuuden verhoa esiintyen vuorotellen yhdessä jokaisen entisen bändikumppaninsa kanssa. Etenkin yhdessä Anni-Frid Lyngstadin ja entisen aviomiehensä Björn Ulvaeusin kanssa tehdyt esiintymiset ovat hälventäneet myyttiä siitä, että yhtyeen jäsenet eivät tulisi keskenään toimeen.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

tiistai 21. elokuuta 2012

123. Agnetha Fältskog: I stand alone (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Agnetha Fältskog jatkoi musiikin parissa Abban hajoamisen jälkeen tekemällä kolme soololevyä 1980-luvulla. Näistä levyistä ei kuitenkaan tullut sellaista menestystä, kuin hän oli toivonut, joten vuonna 1987 julkaistun I stand alone -levyn jälkeen Fältskog jättäytyi musiikkibisneksestä 17 vuodeksi. I stand alone on vähän kliininen ja väritön, mutta levyllä on muutama erinomainen laulu, jotka artisti esittää omaan aistikkaaseen tapaansa.

Abba-fanina ostin myös innokkaasti Agnetha Fältskogin ja Fridan soololevyjä. Näillä levyillä ei kuitenkaan ollut samaa Abba-magiaa, joten niiden kuuntelu jäi varsin vähäiseksi. Vuonna 1987 en enää vaivautunut ostamaan I stand alone -levyä, ja se ajautui hyllyyni vasta pitkälti 1990-luvun puolella jonkin tavaratalon poistohyllyn kautta. I stand alone on kuitenkin osoittautunut Agnethan 1980-luvun soololevyistä kestävimmäksi, vaikka levyn kansainvälinen menestys oli näistä kolmesta levystä huonoin.

Lähtökohdat levylle olivat hyvät. Aiemmat soololevynsä Abban seuratuin jäsen oli tehnyt kotimaassaan Ruotsissa, mutta tällä kertaa lentämistä inhoava Fältskog vaivautui matkustamaan Los Angelesiin asti levyä tekemään. Matkan innoittajana toimivat eittämättä nimekäs tuottajaparivaljakko, Chicago-yhtyeestä maineeseen noussut Peter Cetera ja Madonnan La isla bonita -kappaleen säveltäjänä maineeseen noussut Bruce Gaitsch, jonka kanssa Agnetha myös seurusteli levytyksen aikoihin.

Levyn äänittäminen Yhdysvalloissa kuuluu selkeästi levyn soinnista. Siinä missä Fältskogin edelliset soololevyt oli tehty trendikkääseen europop-tyyliin, on I stand alone lähempänä USA:n länsirannikon aikuispopmaailmaa. Laulajan ääni on kuitenkin selkeästi tunnistettavissa.

Ennen Abbaa ja Abban aikana tekemillään soololevyillä Agnetha kunnostautui myös lauluntekijänä säveltäen ruotsinkielisestä tuotannostaan yli puolet itse. Abban jälkeen ei Fältskog enää juuri säveltänyt. I stand alone -levy on hänen ensimmäinen soololevynsä, johon hän ei itse säveltänyt yhtään kappaletta. Tällä levyllä laulaja ja tuottajat luottivat enemmän Diane Warrenin ja Albert Hammondin kaltaisten ammattisäveltäjien tuotteisiin. Heidän säveltämänsä on levyn päättävä If you need someone tonight.
Levy-yhtiö olisi halunnut julkaista alumin nimellä Agnetha ilman vaikealta kuullostavaa sukunimeä, mutta laulajan vaatimuksesta levyn kannessa luki artistin nimi ä-kirjaimen pisteitä myöten. I stand alone -albumi oli vuoden myydyin levy Ruotsissa, mutta muualla myynti jäi vaatimattomammaksi osittain sen vuoksi, että laulaja ei ollut halukas matkustamaan ulkomaille levyään markkinoimaan. Ruotsissa sen sijaan Fältskog esiintyi muun muassa suositussa Jacobs stege -televisioshowssa, josta tämän kirjoituksen kolme videotallennetta ovat peräisin. Musiikkivideoissa ja televisioesityksissä Fältskog esitteli myös uuden ja modernin hiusstailinsa, joka on nähtävissä myös levyn kannessa.
Laulaja oli itse tyytyväinen levyynsä ja pettymys oli suuri, kun sen menestys jäi vaisuksi. Vasta 37-vuotiaana Fältskog koki saaneensa tarpeeksi julkisuudesta ja musiikkibisneksestä ja vetäytyi julkisuudesta yli 17 vuodeksi. Omien sanojensa mukaan hän oli niin kypsä showbusinekseen, että hän ei vaivautunut hankkimaan kotiinsa edes kunnon stereoita.

Pitkän hiljaiselo teki kuitenkin tehtävänsä, ja 1990-luvun puolivälissä ruotsalaislaulaja teki varovaisia askelia kohti julkisuutta. Vuonna 2004 julkaistiin ennakolta kovasti kohuttu (ja jälkikäteen kehuttu) albumi My colouring book, josta lisää lähipäivinä.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

tiistai 14. elokuuta 2012

121. Agnetha Fältskog: När du tar mig i din famn/Jag var så kär (single 1979/1968)

Seuraavassa artistikatsauksessa esittelen Agnetha Fältskogin tuotantoa neljältä eri vuosikymmeneltä. Hienona aloituksena käsittelen vuonna 1979 ilmestynyttä singleä När du tar mig i din famn, jonka b-puolella on Fältskogin ensimmäinen hitti Jag var så kär vuodelta 1968. Molemmat hienot laulut ovat Abba-tähden omia sävellyksiä.

Jo aiemmin olen esitellyt ruotsalaislaulaja Agnetha Fältskogin soolouran tuotantoa, joka aivan suotta on jäänyt unholaan erään ruotsalaisyhtyeen viedessä kaiken huomion. Itse olen tutustunut Fältskogin soolotuotantoon vasta aikuisiällä, eli olen itse selvästi vanhempi, kuin laulaja itse näitä kappaleita levyttäessään. Tämänkertaisen levyn kappaleita tehdessään Abban vaalea laulajatar oli 17 ja 29-vuotias.

Aloitetaan poikkeuksellisesti singlen b-puolelta. Vuonna 1968 17-vuotias, autokaupan puhelinkeskuksessa työskennellyt Agnetha Fältskog lauloi vapaa-aikoinaan tanssibändin solistina. Bändin demonauha ajautui Cupol-levy-yhtiössä työskennellee Little Gerhardtin käsiin. Itse bändin demo ei Ruotsin rock-Jerryä kiinnostanut, mutta nauhan lopusta löytyi kaunis ja surullinen balladi, jonka lauloi kirkasääninen nuori nainen. Gerhard tarjosi levytyssopimusta Agnethalle, ja Jag var så kär -kappaleesta tuli laulajan ensimmäinen suuri hitti Ruotsissa. Näiden kahden muusikon kohtaamisen ja levyn tekemisen hauskoista yksityiskohdista kertoo tämä Little Gerhardtin ja Agnetha Fältskogin haastattelu.
Tässä Agnethan ensihitissä vakuuttaa nuoren laulajan varma ääni ja se tosiseikka, että hän oli säveltänyt ja sanoittanut laulunsa itse. Kappaleesta alkoi Fältskogin menestyksekäs ruotsinkielinen sooloura, joka tuotti viisi albumia.

Abban noustua maailmanmaineeseen 1970-luvun puolivälissä Fältskogin sooloura katkesi. Vuonna 1975 julkaistun Elva kvinnor i ett hus -albumin jälkeen hän ei levyttänyt kuin yhden soolokappaleen, joka julkaistiin käsiteltävänä olevan singlen a-puolella ja kokoelmalevyllä Tio år med Agnetha. Laulusta tehtiin myös englanninkielinen versio.
Myös tämän kappaleen Fältskog oli säveltänyt itse, sanoituksesta vastasi Ruotsin naispuolinen Vexi Salmi, satoja lauloja sanoittanut Ingela "pling" Forsman.

Kuten monien muidenkin laulajien (esimerkiksi Céline Dion) kohdalla olen todennut, äidinkielellään laulaessaan artisti on monivivahteisempi ja parempi tulkitsija kuin vieraalla kielellä laulaessaan. Tämä pätee myös Agnetha Fältskogiin, jota on joillakin levyillä vaikea tunnistaa samaksi laulajaksi, joka Abba-levyillä ja myöhemmillä soololevyillään laulaa hieman murtaen englanniksi.

När du tar mig i din famn oli viimeisiä julkaistuja Fältskogin omia sävellyksiä ja hänen viimeinen ruotsinkielinen hittinsä. Abban lopetettua toimintansa Fältskog julkaisi paria lasten- ja joululevyä lukuunottamatta vain englanninkielisiä levyjä, ja vetäytyi pikkuhiljaa julkisuudesta. Ennen "piiloutumistaan" hän levytti Yhdysvalloissa albumin I stand alone, jonka esittelen piakkoin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

sunnuntai 5. elokuuta 2012

117. Benny Anderssons Orkester: Bao! (2004)

Abba yhtyeen säveltäjänero Benny Andersson viettää mukavia eläkepäiviä musiikin parissa. Mitä hän musikaaleiltaan ehtii, hän kiertää Ruotsin tanssilavoja ja muita estradeja kesäisin Benny Anderssons orkester -kokoonpanonsa kanssa, jonka elämäniloa pursuavaa musiikkia on julkaistu jo neljän albumin verran. Kuten muutkin orkesterin levyt, BAO! yhdistää pirteästi ruotsalaista kansamusiikkia, vanhan ajan iskelmää flirttaillen samalla modernin popmusiikin kanssa. Kokonaisuutta pitää koossa muusikkolegendan tyylitaju ja ammattitaito.

Olen vuosikymmenien aikana oppinut, että mitä tahansa Abban suurhiteistä yhdessä Björn Ulvaeuksen kanssa vastannut Benny Andersson tekee on laadukasta ja mielenkiintoista, enkä muista törmänneeni yhteenkään herra Anderssonin tuotokseen, joka olisi laadultaan keskinkertaista tai tylsää, oli kysymys sitten Abban albumeista, musikaalilevytyksistä tai muille artisteille tuotetuista levyistä. Eikä Anderssonin tuotanto rajoitu edes niihin.

Ruotsissa lähes kansallissäveltäjän asemaan viimeisen vuosikymmenen jälkeen nostettu Andersson on ainutlaatuinen toimija alallaan. Vai tuleeko mieleen toista satoja miljoonia levyjä myynyttä muusikkoa, joka viettäisi kesiään kiertämällä kotimaansa tanssilavoja oman yhtyeensä kanssa ja levyttämällä musiikkia omistamansa hotellin henkilökunnan kanssa. Kosketisoittimien lisäksi haitaria soittava, 70-ikävuotta lähestyvä muusikko on ottanut tehtäväkseen ruotsalaisen kansanmusiikin elvyttämisen yhdistelemällä siihen nykymusiikin elementtejä. Tätä tarkoitusta varten hän perusti vuosituhannen vaihteessa omaa nimeään kantavan yhtyeen, joka esiintyy ympäri Ruotsia kesästä toiseen.
Benny Anderssons orkesterin toisen albumin aloittava Glasgow boogie (josta yllä levyversion lisäksi televisioitu liveversio) on hyvä esimerkki siitä, miten Andersson leipoo yhteen eri musiikkityylejä ja saa mukaan aimo annoksen soittamisen iloa. Yhtyeeseen kuuluu koskettimia ja haitaria soittavan maestron lisäksi puhallinsoittajia, viulisteja, kitaristeja, lyömäsoittajia sekä muita haitaristeja. Tarvittaessa levyillä esiintyy myös jousiorkesteri ja kuoro

Osa kappaleista on instrumentaaleja Glasgow boogien tapaan. BAO!:n lauletuissa kappaleissa toimii solistina Kristina från Duvemåla -musikaalista maineeseen noussut Helen Sjöholm, jonka laulama Skenbart on kunnianosoitus 1930-luvun iskelmäperinteelle. Laulussa Sjöholm unelmoi elokuvanäyttelijäurasta ja se on kuin vastaus The Beatlesin Honey pielle, jonka tyyliä kappale imitoi aina rahisevaa savikiekkosoundia myöten.
Benny Anderssons orkester ei ollut Anderssonin ensimmäinen sooloprojekti. Jo 80-luvulla hän teki kaksi soololevyä samalla reseptillä Abban hajoamisen jälkeen, eikä odottanut niistä suurtakaan menestystä. Ruotsalaiset ihastuivat kuitenkin Abba-pianistin ja lauluntekijän uuteen tyyliin, joka kunnioitti maan musiikkiperintöä.

BAO:n, niinkuin uutta yhtyettä alettiin pian kutsumaan, levyt jatkoivat Anderssonin soololevyjen menestystä. Hänen sävelkynänsä oli edelleen tallella ja tyylitaju pistämätön. Tästä esimerkkinä kaunista huilua ja pelimannimusiikkia yhdistävä Stora skuggan.
Siinä missä muut menneitten vuosien muusikkotähdet Paul McCartneytä, Bruce Springsteeniä ja Rollareita myöten kiertävät ympäri maailmaa konsertoimassa, Andersson Abban ainoana vielä aktiivisena muusikkona selvästi nauttii esiintymisestä kesäisen Ruotsin tanssilavoilla. BAO antaa hänelle mahdollisuuden myös jatkaa laulujen säveltämistä, missä hän edelleen on elementissään.

Kuten olen aiemmissakin Benny Anderssonin tuotantoa käsittelevissä kirjoituksissani todennut, on hän mielestäni maailman monipuolisimpia lauluntekijä-muusikoita, joka ei ole antanut suurmenestyksen estää häntä tekemästä sitä mitä haluaa. BAO!-levyn päättävä kuorolle sävelletty Kärleken tid on kuin esimakua kymmenen vuotta myöhemmin prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häihin sävelletystä Vilar glad indin famn -kappaleesta.
BAO:ta kuulemme tässä blogissa myöhemmin lisää.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.
 
Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.
 
Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.
 
Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.
Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.
 
Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.



Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.
Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.
 
Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

perjantai 8. kesäkuuta 2012

102. Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Ruotsin laulaja-lauluntekijöiden ykkösnimi Eva Dahlgren oli uransa huipulla 1990-luvun alussa. Ung och stolt ja Fria världen 1.989 -albumeilla tiensä tähtiin raivannut Dahlgren lunasti supertähden aseman viimeistään kahdeksannella albumillaan En blekt blondins hjärta, joka on hänen myydyin levynsä ja myös minun suosikkini hänen tuotannossaan.

Vuonna 1991 Eva Dahlgrenin uusi albumi oli Suomessa lähes yhtä suuri tapaus kuin Ruotsissa. Hänen musiikkinsa oli paikallisradioiden vakiokamaa ja uudella Dahlgren-albumilla oli lähes varma paikka myyntilistojen kärjessä. Myös minä olin suuri Dahlgren-fani aina vuonna 1987 ilmestyneestä Ung och stolt -albumista lähtien. Eva Dahlgren on Paul McCartneyn ohella ainoa artisti, jonka konsertissa olen käynyt kahdesti. Vaikka vuonna 1989 ilmestynyt Fria världen 1.989 -albumi ei ollut aivan Ung och stolt -levyn veroinen, odotin vuonna 1991 innolla häneltä uutta albumia.

Eva Dahlgren nousi Ruotsin musiikkitaivaalle määrätietoisen ja useampia vuosia kestäneen työn seurauksena. Vain 18-vuotiaana Dahlgren julkaisi ensimmäisen levynsä Finns det nån som bryr sig om vuonna 1978, ja osallistuminen vuosien 1979 ja 1980 Ruotsin huippusuosittuihin euroviisukarsintoihin nosti hänet julkisuuteen. Kuitenkin vasta edellämainittu Ung och stolt -albumi teki hänestä tähden, joka saavutti kirkkaimman loistonsa vuonna 1991 albumilla En blekt blondins hjärta.


Ennen albumin julkaisua kappale Gunga mej julkaistiin singlenä. Yleensä vakavista ja synkistäkin lauluista tunnettu Dahlgren kuullostaa kappaleessa iloiselta ja onnelliselta. Tarttuvasta ja hyvin sovitetusta kappaleesta Dahlgren sai mukavan kesähitin ennen varsinaisen albumin julkaisua.

Levy on muutenkin pullollaan hienoja sovituksia, joista on osittain kiittäninen levyn tuottanutta Anders Glenmarkia, jonka kanssa Dahlgren oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmilla albumeilla. Levyn hienoimpia kappaleita on Kanske för minnenas skull, jossa Glenmarkin kädenjälki on selvästi kuultavissa.


Eva Dahlgren on aina luottanut omaan tapaansa säveltää, sanoittaa ja tulkita, eikä hänen ole tarvinnut seurata aikakauden musiikkitrendejä. En blekt blondins hjärta seurasi turvallista ja hyväksi havaittua tyyliä, pehmeitä balladeja ja muutama tekstiltään ja tyyliltään rankempi kappale. 1990-luvun pop-ilmastoa heijastalee eniten mukavasti etenevä pseudo-diskokappale Kom och håll om mig, jonka senkin Dahlgren saa kuullostamaan itselleen sopivalta.


Eva Dahlgrenin yhteistyö tuottaja Anders Glenmarkin kanssa alkoi jo ensimmäisen, vuonna 1978 julkaistun levyn myötä, ja 13 vuoden aikana Glenmark oppi tuomaan Dahlgrenin parhaat puolet esiin. Näiden kahden muusikon yhteistyön kauneimpia hedelmiä on kappale Guldlock. Siinä nainen, joka on saanut elämältään lähes kaiken, onnen, rakkauden ja rauhan kaipaa sitä yhtä ja ainoaa asiaa, joka vielä puuttuu. Oman lapsen kaipaus on hienosti kätketty laulun sovitukseen.


En blekt blondins hjärta -levyn menestys innoitti hakemaan menestystä myös pohjoismaiden ulkopuolelta. Englanninkielinen versio levystä ei kuitenkaan menestynyt.

Glenmarkin ja Dahlgrenin pitkä ja hedelmällinen yhteistyö päättyi tähän albumiin. Seuraavalla levyllään Eva Dahlgren teki yhteistyötä säveltäjä Anders Hillborgin ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen kanssa. Tämä levy, kuten sitä seuranneet kolme muuta soololevyä eivät enää kuitenkaan yltänyt sille tasolle, jonka Dahlgren oli En blekt blondins hjärta -levyllä ja sitä edeltäneellä kahdella muulla albumilla tavoittanut.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

maanantai 4. kesäkuuta 2012

100. The Real Group: In the middle of life (2005)

Pian 30 vuotta toiminut ruotsalainen The Real Group on a cappella -yhtyeiden pioneereja pohjoismaissa. Yhtyeen monipuolinen repertuaari sisältää niin jazzia, kevyttä musiikkia ja perinteisempää kuoromusiikkia. Vuonna 2005 ilmestynyt In the middle of life kuuluu yhtyeen kevyempään tuotantoon, mikä ei kuitenkaan tarkoita että levy olisi tehty vasemmalla kädellä. Ainoastaan yhtyeen omia sävellyksiä sisältävä levy on toteutettu viivottimen tarkalla ammattitaidolla ja on suosikkilevyjäni The Real Groupin tuotannossa.

Levyhyllystäni löytyy levyjä kolmelta a cappella -lauluyhtyeeltä, jotka käyttävät levyillään ainoastaan ihmisääntä. Varsinaisia soittimia heidän tuotannossaan kuuluu vain poikkeustapauksessa. Lauluyhtye Rajattoman ja Club For Fiven kautta olen tutustunut ruotsalaiseen the Real Groupiin, joka on toiminut näiden suomalaisyhtyeiden innoittajana.

The Real Group on näistä kolmesta yhtyeestä selkeästi vanhin. Jo vuonna 1984 toimintansa aloittanut yhtye juhliikin parin vuoden päästä 30-vuotisjuhliaan, kun suomalaisyhtyeet ovat toimineet vasta reilun kymmenen vuotta. Muun muassa ruotsalaista kuoromusiikkia, jazzia ja lastenmusiikkiakin tehnyt yhtye vaihtoi kevyemmälle vaihteelle albumilla In the middle of life.

Ruotsalaisyhtyeen johtaja Anders Edenroth sävelsi tälläkin kertaa suurimman osan levyn kappaleista. Hänen kynästään on levyn aloituskappale Prime time blues, joka yhdistää taitavasti jazzsävyjä arkipäiväiseen popmusiikkiin.

Kappaleen liveversion voi katsoa tästä.

Perinteisempää poppia on Edenrothin ja Katarina Henrysonin yhteistyönä syntynyt kappale A Perfect Life, jonka sovituksessa minua kiehtoo etenkin puhaltimien imitoiminen ihmisäänillä. Edellisen laulun tapaan kappaleen solistiosuuksista huolehtivat laulun kirjoittaneet Edenroth ja Henryson.

Kappaleen liveversion voi katsoa täältä.

Tämän albumin herkempää antia on kappale Friendship, jonka solistina on jälleen laulun säveltänyt Anders Edenroth.


Vaikka Anders Edenroth vastasikin suurimmalta osalta levyn lauluista, osallistuivat myös yhtyeen muut jäsenet lauluntekotalkoisiin. Esimerkiksi sopraano Margareta Jalkéus on säveltänyt levylle kaksi kappaletta. Baritoni Peder Karlsson vastaa levyn ilopilleristä, Katarina Henrysonin laulamasta kappaleesta Are you coming to me.

Kappaleen liveversion voi katsoa täältä.

In the middle of life osuu The Real Group -yhtyeen uran käännekohtaan. Pian levyn julkaisun jälkeen Margareta Jalkéus erosi yhtyeestä, ja pari vuotta myöhemmin toinen alkuperäisjäsen Peder Karlsson lähti myös omille teilleen. Kolmen alkuperäisjäsenen, Edenrothin, Henrysonin ja Anders Jalkéusin rinnalle on sittemmin tullut uutta laulajaverta, ja yhtyeen menestysura jatkuu edelleen.

p.s. Albumin kansainvälisessä versiosta löytyy lisäksi englanninkielinen versio Suomessakin tutuksi tulleesta lastenlaulusta "Fiksu vekotin" (alkuperäisnimeltään Makalösa manicken). Sadannen blogikirjoituksen kunniaksi vähän hallittua hulluutta, eli tämän hupaisan kappaleen Thingamabob liveversio.

Real Group: Thingamabob (live)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

lauantai 12. toukokuuta 2012

92. One More Time: Den Vilda (1996)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Highland-hitillä tunnetuksi noussut One More Time oli jäämässä yhden hitin ihmeeksi, mutta pari harkintavuotta, tyylin ja kielen vaihdos palauttivat yhtyeen suosion ainakin kotimaassaan Ruotsissa. Yhtye edusti maataan Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1996 vahvasti irlantilaistyylisellä Den Vilda -kappaleella ja samaa tyyliä jatkoi myös samanniminen albumi. Levy yhdistää tyylikkäästi kelttitunnelmaa ja syntetisaattorivetoista popmusiikkia, johon myös ruotsinkieli sopii erinomaisesti.
 
Kuten monet muutkin, tunsin One More Time -yhtyeen vain kappaleesta Highland, ja ehdin jo unohtaa koko yhtyeen, ennenkuin se neljä vuotta myöhemmin osallistui Ruotsin Melodifestivalen-kilpailuun. Kilpailun voittajana yhtye edusti Ruotsia Oslossa pidetyissä Eurovision laulukilpailuissa kappaleella Den Vilda, joka oli suuria suosikkejani tuona vuonna. Kilpailun jälkeen ostin yhtyeen samannimisen albumin, enkä pettynyt. Levy ei ollut pelkästään nautittavaa kuunneltavaa, vaan se oli myös sävellyksiltään ja sovituksiltaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Nyt 16 vuotta myöhemmin se on edelleen varma valinta levysoittimeeni.
 
Highland-hitin jälkeen yhtyeen menestys ei jatkunut. Thérèse Löfin lähdettyä yhtyeestä Peter ja Nanne Grönvall sekä Maria Rådsten tekivät vielä yhden englanninkielisen albumin, jota juuri kukaan ei ostanut. Nanne Grönvallin äitiysloman aikana kolmikko sävelsi lauluja muille artisteille. Yhtye palasi julkisuuteen vuoden 1996 Ruotsin euroviisukarsinnassa uudella tyylillä ja kielellä. Abba-popin sijaan Den Vilda oli eteerinen irkkuballadi.
Peter Grönvallin sävellys osui sopivasti Euroviisujen irkkubuumiin, kappale tuli kolmanneksi edellään kaksi muuta samasta irlantilaisesta musiikkiperinteestä aineksensa ammentavaa kappaletta.
 
Euroviisumenestys oli piristysruiske jo kuolleeksi luullulle yhtyeelle, ja sen ensimmäinen ruotsinkielinen albumi osoitti myös uudistumiskykyä. Irlantilaisvaikutteisen musiikin lisäksi albumilta löytyi myös aimo annos ruotsalaista kansanperinnettä, jota parhaiten edustaa poikkeuksellisesti Nanne Grönvallin säveltämä Kvarnen.
Peter Grönvall osoitti tälläkin levyllä, että hän on isänsä Benny Anderssonin poika. Levyn instrumentaatiosta lähes kaikki on peräisin Grönvallin soittamasta syntetisaattorista. Kappaleet eivät silti kuullosta tylsän sähköiseltä pimputukselta, vaan Grönvall saa soittimestaan irti upean skaalan tunnelmia ja sävyjä. Parhaiten tämä kuuluu kappaleessa Labyrinten, joka on arvoituksellinen niin tekstinsä kuin sovituksensakin puolesta.
Levyn kaunneimmassa kappaleessa Vägskälet syntetisaattorit on jätetty rauhaan. Kappaleessa Peter Grönvallin soittama piano ja laulajapari käyvät herkkää vuoropuhelua kevyen jousisektion säestämänä. Kappale on hyvä esimerkki siitä, miten levyn tunnelmat vaihtelevat yön synkkyydestä  rauhoittavaan aamuaurinkoon.
Menestys viisulavalla innoitti yhtyettä tekemään albumista myös englanninkielisen version, joka ei kuitenkaan palauttanut yhtyettä Highland-kappaleen aikaiseen suosioon. Tämän levyn jälkeen yhtye laitettiin telakalle, Nanne Grönvall aloitti soolouran ja Maria Rådsten alkoi opiskella Tukholman yliopistossa. Peter Grönvall tuotti menestyksekkäästi vaimonsa ja muiden artistien levyjä.
 
Joidenkin lähteiden mukaan One More Time suunnittelisi paluuta yhteen ja uuden levyn tekoa. Minä ainakin odotan sitä innolla, sillä tämä lyhyen uran tehnyt yhtye oli yksi Ruotsin 1990-luvun mielenkiintoisimmista ilmiöistä.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

91. One more time: Highland/Vitality (single 1992)

Ruotsalainen One More Time -yhtye kilautteli kansainvälisiä hittilistoja vuonna 1992 kappaleellaan Highland. Kelttitunnelmaa hyödyntävä pophitti ylisti ylämaan kauneutta ja rauhaa vastustamattoman tarttuvalla melodialla, yksityiskohtia vilisevällä syntetisaattorisovituksella ja kolmen naislaulajan harmonialla niin, että moni luuli jo Abban palanneen levytysstudioon. Abban uudesta paluusta ei sentään ollut kysymys, mutta kappale todisti ainakin sen, ettei omena ollut pudonnut kovin kauas puusta.

Vuonna 1992 MTV Europea ja paikallisradioita seuranneet ihmiset eivät voineet välttyä One More Time -yhtyeen hitiltä Highland. Kun kuulin kappaleen loppuosan Vaasan opiskeluboksini televisiosta, jäivät melodia ja esitys mieleeni kuin takiainen. Jotta kuulisin kappaleen kokonaan ja kunnolla, soitin elämäni ensimmäistä kertaa Radio Vaasan jukeboksiin, jonne tietyn koodin syöttämällä sai haluamansa kappaleen eetteriin. Kuten monet muutkin, minäkin veikkasin aluksi, että Abban Benny Anderssonilla olisi sormensa pelissä.

Veikkaukseni meni pieleen yhdellä sukupolvella. Ruotsalaisen One More Time -kappaleen sävellyksistä ja lähes yksinomaan syntetisaattoriin perustuvista sovituksista vastasi yhtyeen miesjäsen Peter Grönvall, joka on Benny Anderssonin poika Anderssonin ensimmäisestä avioliitosta Christina Grönvallin kanssa. Yhtyeen muut jäsenet olivat Grönvallin vaimo Nanne Grönvall, Maria Rådsten ja Thérèse Löf.

Peter ja Nanne olivat aiemmin esiintyneet yhtyeessä Sound of Music joka tuli tunnetuksi muun muassa kappaleista Eldorado ja Alexander, joilla yhtye oli osallistunut Ruotsin euroviisukarsintoihin.
Highland-singlen b-puoli Vitality muistuttaa tyyliltään enemmän Sound of Musicin tuotantoa.

Abba-vaikutteet kuuluivat jo näillä kappaleilla, mutta One More Time -yhtyeen levyt osoittivat kiistatta, että Peter Grönvall oli saanut leikkiä isänsä soittimilla jo pienestä pitäen ja varmasti saanut myös aimo annoksen neuvoja. Grönvall ei halunnut ratsastaa isänsä maineella, eikä hänen tarvinnutkaan. One More Timen levyt osoittavat, että isäänsä erehdyttävästi muistuttavalla muusikolla oli riittävästi lahjoja myös omasta takaa.

Yhtyeen kansainvälinen menestys jäi kuitenkin lyhyeksi. Highland-single ja samanniminen albumi menestyivät vielä hyvin, mutta pari vuotta myöhemmin ilmestynyt toinen albumi ei noussut listoille edes Ruotsissa. Yhtye otti aikalisän Nanne Grönvallin äitiysloman ajaksi ja palasi areenalle vuonna 1996, jolloin yhtye oli pienentynyt kolmijäseniseksi, laulukieli vaihtunut ruotsiksi ja tyyli lähentyi entistä enemmän sillä hetkellä suosituksi tullutta irlantilaista musiikkia. Tuloksena oli kolmas sija vuoden 1996 Eurovision laulukilpailuissa ja erinomainen albumi Den Vilda, johon palaan tässä blogissani piakkoin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)