136. Dschinghis Khan: Moskau/Rocking Son Of Dschinghis Khan (single 1979)

Saksalainen Dschinghis Khan -yhtye tuli tunnetuksi maansa Euroviisuedustajana vuonna 1979. Hyvän menestyksen innoittamana yhtye teki liudan muitakin hittejä, jotka Suomessa tulivat tunnetuksi lähinnä käännösiskelminä. Värikkäät asut ja nykysilmin katsottuna äärimmäisen kornit koreografiat saavat helposti unohtamaan, että Ralph Siegelin yhtyeelle säveltämät kappaleet ovat kulutusiskelmää parhaimmillaan. Yksi näistä kappaleista on Moskau, joka Suomessa tuli tunnetuksi nimellä Volga.

Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut on minulle yksi elämäni suurimmista televisiokokemuksista. Kahdeksanvuotiaan tuoreen euroviisufanin innolla katselin kisoja, joissa oli poikkeuksellisen korkeatasoinen kappalevalikoima, tyylikäs lava ja kisat järjestettiin eksoottisessa Jerusalemissa. Kilpailun eksoottisimpia esityksiä oli Saksan Dschinghis Khan, jonka esitti kilpailua varten koottu yhtye, joka kantoi samaa nimeä kuin esittämänsä laulu. Värikkäästi pukeutunut yhtye huh hah huutoineen ei juuri tehonnut minuun, mutta korni esitys ja tarttuva melodia nosti laulun lopputuloksissa neljänneksi. Suomessa kappaleen lauloi hitiksi omalla machoenergiallaan Frederik.

Yhtyeen Dschinghis Khan kokosi saksalainen popsäveltäjä Ralph Siegel, jonka alan harrastajat tuntevat ahkerana euroviisusäveltäjänä. Vuosien 1974-2012 aikana hänen säveltämänsä kappaleet ovat edustaneet viittä eri maata Eurovision laulukilpailuissa yhteensä 20 kertaa, ennätys jota tuskin tulee rikkomaan kukaan muu kuin Siegel itse.

Hyvän viisumenestyksen innoittamana Dschingis Khan -yhtye jatkoi uraansa 1980-luvun puoliväliin saakka suosion painottuessa ensimmäisiin pariin vuoteen. Tuolta ajalta ovat peräisin yhtyeen suurimmat hitit, jotka meillä Suomessa tunnetaan käännöshitteinä.

• Dschinghis Khan: Moskau (televisioesitys DISCO-ohjelmassa, YouTube)
• Dschinghis Khan: Moskau (täysipitkä albumiversio, Grooveshark)
• Dschinghis Khan: Moscow (englanninkielinen versio, YouTube)
• Juhamatti: Volga (Discotanssin opetusvideo, YouTube)

En itse tunne juurikaan yhtyeen muuta tuotantoa, mutta tämä kappale on soinut päässäni siitä lähtien, kun kuulin sen radiosta joskus 1979-1980 paikkeilla. Tämä yhtyeen toinen single oli mielestäni paljon parempi ja kestävämpi kuin sitä edeltävä euroviisuhitti. Kappale nousi myös Suomessa hitiksi Juhamatin versiona (ylläolevassa linkissä myös Åke Blomqvistin tanssiohjeet kyseiseen kappaleeseen)

Siinä missä suomenkielinen Raul Reimanin teksti kertoo jännittävän tarinan luvattomasta rakkaudesta ja rakastavaisten pakomatkasta, hehkuttaa Berndt Meinungerin alkuperäisteksti Venäjän värejä, mystiikkaa ja nostalgiaa niinkuin vain kylmän sodan aikaisessa Saksassa osattiin kauniita naisia ja vodkaa unohtamatta.

Yhtyeen ulkoasu oli nerokas. Ylivärikkäät vaatteet, löysät lahkeet, liehuvat hihat, kruunut ja turbaanit loivat värikkään mutta samalla kuvitteellisen habituksen, jonka voi yhdistää niin Mongoliaan, Venäjälle kuin lähi-itäänkin. Lähi-itään sijoittuikin yhtyeen seuraava hitti Hadschi Halef Omar, joka Suomessa tunnetaan Frederikin esittämänä nimellä Sheikki Ali-Hassan.

Yhtyeen televisioesitykset koreografioineen ovat silkkaa 1970-lukua, camppia parhaimmillaan, jota katsoessa jää helposti huomaamatta että yhtyeen kappaleet ovat sovitusta ja melodiaa myöten nerokkaita pophittejä.

Kolmen edellämainitun hitin jälkeiseen Dschinghis Khan -tuotantoon en ole tutustunut, mutta mielenkiintoni heräsi uudelleen tätä kirjoitusta tehtäessä. Varmaan Amazon.de:sta löytyisi joku edullinen kokoelmalevy.

Jos löytyy, niin siltä toivottavasti puuttuu tämä Moskau-singlen b-puoli, mikä ei todellakaan ole yhtyeen eikä säveltäjä Ralph Siegelin uran huippuhetkiä. Allaolevan englanninkielisen televioesityksen saa katsoa vain omalla vastuulla.

• Dschinghis Khan: The Rocking son of Dschinghis Khan (YouTube)
• Dschinghis Khan: The Rocking son of Genghis Khan (englanninkielinen televisioesitys, YouTube)

Jos järkytykseltänne selvisitte (tai viisaasti skippasitte nuo ylläolevat linkit), niin tässä vielä lopuksi kaunis Dschinghis Khan -balladi. Komm doch Heim, joka löytyi Hadschi Halef Omar -singlen b-puolelta. Vielen Dank für die 1970er Jahren und der deutsche Schlager!

128. Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein/Die Nacht zeigt nicht jedem ihr Gesicht (single 1975)

Eurovision laulukilpailujen historiasta löytyy hyvien ja hirveiden kappaleiden seasta aina silloin tällöin helmiä, jotka erottuvat massasta erikoisuudellaan tinkimättä kuitenkaan laadusta. Yksi mieleenjäävimmistä kappaleista on Saksan edustuskappale 37 vuoden takaa, jonka kolme avaintekijää tekivät siitä ainutlaatuisen kokonaisuuden: Sally Spectramaisen energinen laulusolisti, mörököllimäinen duracellpupu-kapellimestar ja vastustamattoman tarttuva melodia. Raadit eivät tätä kokonaisuutta arvostaneet, mutta kappale on jäänyt elämään paremmin kuin suurin osa vuoden muista kappaleista.

Vakavan euroviisuharrastuksen alku 1990-luvulla tutustutti minut satoihin vanhoihin eurooppalaisiin iskelmiin, jotka olivat edustaneet maataan vuosien varrella tässä koko Euroopan yhteisessä laulukarnevaalissa. Monet kappaleista olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta vastaan tuli myös lukuisia hienoja viisuja, joita en ollut aikaisemmin kuullut. Toinen ikkuna vanhaan viisuhistoriaan olivat opiskelukaverini suhruiset VHS-tallenteet vanhoista kilpailuista.

Tällä kertaa esittelemäni kappale teki minuun ensimmäiseksi vaikutuksen nimenomaan videomuodossa. Vuoden 1975 Eurovision laulukilpailut pidettiin Abban edellisvuotisen voiton myötä Tukholmassa. Saksaa edusti erehdyttävästi Kauniiden ja Rohkeiden Sally Spectraa muistuttava Joy Fleming, joka aloittaa laulun Ein Lied kann eine Brücke sein hillitysti, mutta riehaantuu esityksen loppupuolella kristallit (ja mikrofonin) hajottavaan finaaliin. Oma lukunsa on kappaleen säveltäjä ja orkesteria johtava Rainer Pietsch, joka oli onnistunut harjoitusten aikana potkimaan hajalle kapellimestarikorokkeen ja joka ensimmäisen kertosäkeen päätteeksi tekee Euroviisujen kapellimestarien korkeushyppyennätyksen.

• Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein (Eurovision song contest 1975, YouTube)
• Joy Fleming: Ein Lied kann eine Brücke sein (singleversio, YouTube)

Kun olin selvinnyt räiskyvästä lavapresentaatiosta, huomasin että myös kappale sellaisenaan oli huomion arvoinen. Parhaan kuvan itse laulusta saa sen levyversiosta, jossa Herr Pietsch on tukenut hienoa sävellystään tyylikkäällä orkesterisovituksella. Ja Frau Fleming on erinomainen laulaja, jolla on nyanssit kohdallaan myös studioversiossa. Euroviisujen kansainväliset raadit eivät vuonna 1975 havainneet Saksan kappaleen avuja, ja kappale jäi 17 sijalle kisaan osallistuneiden 19 kappaleen joukossa.

Joy Flemingillä on edelleen merkittävä paikka Saksan Schlager-skenessä, mutta kansainvälisesti hänet tunnetaan tästä viisuedustuksestaan. Rainer Pietsch on niin ikään jatkanut uraansa Saksan viihdemusiikin maestrona. Hänen kansainvälisesti merkittävin työnsä oli musiikin sovittaminen ja orkesterin johtaminen Electric Light Orchestran Time-albumilla 1981. Minä liitän nämä kaksi saksalaismuusikkoa aina ja ikuisesti tähän kappaleeseen, joka on Eurovision laulukilpailun historian yksi monista väärin ymmärretyistä klassikoista.

Omiin kokoelmiini tämä kappale on siirtynyt cd-kokoelmalevyjen kautta, joten singlen b-puoli Die Nacht zeigt nicht jedem ihr Gesicht on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Kappaletta ei löydy YouTubesta, GrooveSharkista tai Spotifysta, joten se jää tällä kertaa esittelemättä.

93. Marion: Der Bauer und sein Weibchen/Es war mehr als ein Spiel, Gino (single 1976)

Marion Rung on jo 50 vuoden ajan ollut yksi maamme suosituimmista laulajista. Eikä hänen suosionsa rajoittunut ainoastaan Suomeen. 1970-luvulla Marion julkaisi Saksassa kuusi singleä ja sai niillä kohtuullista listamenestystäkin. Vuonna 1979 julkaistun Napoleon-kappaleen jälkeen Marion päätti keskittyä uraansa Suomessa, mutta hänen viisi vuotta kestänyt Saksan uransa sisälsi monta mielenkiintoista levytystä. Näistä yksi on vuonna 1976 julkaistu Der Bauer und sein Weibchen, joka on saksankielinen versio hänen kappaleestaan Kylähäät.

Kirjoittaessani levyarvosteluja MTV3 Internetin viihdesivuille sain arvosteltavakseni Marionin cd-boksin Olkaa hyvä. Levykokoelma vahvisti kuvaani Marionin urasta: erinomaisen ammattitaitoinen laulaja, jonka kepeistä popkappaleista koostuva ohjelmisto ei laadultaan vastannut tulkitsijaansa. Boksin cd:istä yksi keskittyi Marionin saksan ja englanninkielisiin levytyksiin, joka antoi aivan uuden näkökulman tämän lahjakkaan laulajan uraan.

Marionin menestys vuoden 1973 Eurovision laulukilpailuissa ja voitto Sopotin musiikkifestivaaleilla vuotta myöhemmin avasivat hänelle tien kansainvälisille markkinoille. Suurin menestys tuli Saksassa, jossa vuonna 1975 julkaistu El Bimbo oli hänen menestynein kappaleensa. Vuosina 1975-1979 hän levytti Saksassa 11 laulua, joihin kaikkiin äänitettiin myöhemmin myös suomenkielinen ääniraita. Esimerkiksi hitit Señorita por favor ja Napoleon ovat alun perin saksalaisia levytyksiä, joihin suomenkieliset sanat kirjoitettiin jälkikäteen.

Yksi näistä kappaleista on suomalaiselta nimeltään Kylähäät. Laulu julkaistiin Saksassa nimellä Der Bauer umd sein Weibchen, jonka Marion esitti Saksan television Hitparade-ohjelmassa.

• Marion: Der Bauer und sein Weibchen (Hitparade, YouTube)

Laulun suomenkieliseen tekstiin liittyy mielenkiintoinen tarina. Chrisse Johansson kirjoitti lauluun tekstin Marionia varten otsikolla R-A-K-A-S. Marion ei kuitenkaan pitänyt tekstistä ja pyysi lauluun uuden tekstin. Laulu julkaistiin Juha Vainion sanoituksella.

• Marion: Kylähäät (YouTube)

Jukka Kuoppamäki sävelsi Chrisse Johanssonin alkuperäissanoituksen uudelleen Tapani Kansalle, joka sai laulusta oman hittinsä. Koska teksti tehtiin alunperin Kylähäiden sävelmään, voi molemmat tekstit laulaa molemmilla sävelmillä. Tässä Marion itse laulaa R.A.K.A.S-kappaleen tekstin Kylähäiden melodiaan. 

Singlen Der Bauer und sein Weibchen b-puolelta löytyy kappale Es war mehr als ein Spiel Gino, joka julkaistiin Suomessakin Kylähäät-singlen b-puolella nimellä Leikki kaukana on Gino. Kappale on Kylähäiden tapaan hyvä esimerkki siitä, miten 1970-luvun diskoaalto kuuluu Marionin saksalaiskappaleiden sovituksessa.

• Marion: Es war mehr als ein Spiel Gino (YouTube)

Marionin uraa, etenkin 1970-luvulla, leimasivat kepeät ja teksteiltään usein heppoiset laulelmat, vaikka Marionilla olisi jo silloin ollut rahkeita vakavampaan ja haatavampaan tuotantoon. Marion-hittien saksankieliset versiot häivyttävät mukavasti tekstien pinnallisuutta ja tuovat esille kuinka lahjakas ja kielitaitoinen laulaja Marion oli ja on edelleen.

83. Johann Sebastian Bach: Johannes-Passion (1724)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.

Pääsiäisajan soittolistalleni kuuluu vakiona Johann Sebastian Bachin Johannes- ja Matteus-passiot. Näistä kahdesta vanhempi Johannes Passio seuraa Jeesuksen kärsimysviikkoa vangitsemisesta ristiinnaulitsemiseen. Reilun kahden tunnin mittaista kuoro- ja orkesteriteosta rytmittävät evankelistana kertomusta johtava tenori, muita rooleja (mm. Jeesus ja Pilatus) tulkitsevat solistit ja kuohuvaa kansaa esittävä kuoro. Suvantohetkiä tiukasti etenevään tarinaan tuovat kuoron esittämät koraalit ja kärsimyskertomusta kommentoivat aariat. Tuloksena on tahdiltaan vaihteleva, mutta alati viihdyttävä teos, jonka tunnelmat vaihtelevat hartaasta rukouksesta vihaa ja kiihkoa huokuviin joukkokohtauksiin.

 
Kuoroharrastukseni tähän asti merkittävin vaihe alkoi rippikoulun jälkeen, jolloin liityin Tampereella toimivaan Harjun Nuorten Kuoroon (nykyisin Harjun kamarikuoro). Pienimuotoisempien kuoroteosten lisäksi kuoron ohjelmistoon kuuluivat säännöllisesti suuremmat teokset, lippulaivana Johann Sebastian Bachin Johannes-Passio. 11 vuoden kuorouran aikana ehdin osallistumaan tämän huikean teoksen esittämiseen yli kymmenen kertaa, ensimmäset vuodet kuoron basso-osastossa ja myöhemmin tenorina. Vaikka en koskaan ole opiskellut saksankieltä, osaan passiokokemukseni pohjalta siteerata vakuuttavasti pitkiäkin pätkiä saksankielisestä Johanneksen evankeliumista.

Kuorolla on tärkeä osa Johanneksen evankeliumin kärsimysnäytelmää seuraavassa passiossa. Teos alkaa massiivisella Herr unser Herrscher kuorolla.

• Kuoro: Herr, unser Herrscher (Spotify)

Evankeliumin teksti lauletaan sellaisenaan Johanneksen evankeliumin 18. ja 19. luvuista. Evankelista kertoo tapahtumat, solistien ja kuoron esittäessä kertomuksen roolit. Hyvä esimerkki evankelistan, solistien ja kuoron vuoropuhelusta kuullaan heti esityksen alussa jossa kerrataan tapahtumat Getsemanen puutarhassa, missä Jeesus vangitaan.

•  Evankelista, Jeesus ja kansanjoukot: Jesus ging mit seinen Jüngern über den Bach Kidron (Spotify)

Etenevää pääsiäiskertomusta tauottavat solistien aariat ja kuoron esittämät koraalit. Yksi hienoimmista koraaleista on O große lieb.

•  Koraali: O große Lieb, o Lieb ohn alle Maße (Spotify)

Vaikka Passion aiheena on kärsimys ja kuolema, on Bach ujuttanut passioonsa mukaan myös iloisempia hetkiä. Yksi väripilkuista on sopraanoaaria Ich folge dir gleichfalls mit freudigen Schritten, jonka kirkkaus ja heleys piristävät synkkänä pitkänäperjantaina kummasti.

• Sopraano: Ich folge dir gleichfalls mit freudigen Schritten (Spotify)

Johanneksen evankeliumiin pohjautuva passio ei ole yhtä tunnettu kuin Bachin Matteus-Passio. Perusrakenteeltaan nämä kaksi teosta ovat hyvin samankaltaisia. Suurin ero on näiden teosten pituudessa, Matteus-Passio on lähes puolitoista kertaa pitempi. Johannes-Passio on tiiviimpi ja tahdiltaan rivakampi. Johannekselle ominaisia ovat myös dramaattiset joukkokohtaukset, joissa kansaa esittävä kuoro riitelee esivallan kanssa siitä mitä Jeesukselle pitäisi tehdä.

Esimerkkikohdassa (alla) juutalaiset vaativat Pilatukselta kuolemantuomiota Jeesukselle. Pilatus epäröi sillä hän ei omien sanojensa mukaan löydä Jeesuksesta mitään syytä tuomiolle. Myöhemmässä kohdassa kansa uhkailee Pilatusta Keisarin vihalla, jos hän ei suostu tuomioon.

• Evankelista, Pilatus, kuoro: Und die Kriegsknechte flochten eine Krone von Dornen (Spotify)
• Evankelista, Pilatus, kuoro: Die Jüden aber schrieen (Spotify)

Johannes-Passion kertomus päättyy Jeesuksen hautaamiseen. Lähes kaksituntisen esityksen päätteeksi kuullaan sen kaksi vaikuttavinta kuoro-osuutta. Loppukoraalia edeltävä Ruht wohl, ihr heiligen Gebeine (seuraavan videon alku) on yksi Johannes Passion yksi tunnetuimmista osioista, jossa surraan hautaan laitettua Vapahtajaa.

• Kuoro: Ruht wohl, ihr heiligen Gebeine (Spotify)

Johannes-Passio päättyy pääsiäisen ylösnousemuksen riemua ennakoivaan loppukoraaliin Ach Herr, laß dein lieb Engelein, jossa ylistetään Jumalan kunniaa.

•  Koraali: Ach Herr, lass dein lieb Engelein (Spotify)

Tämä Bachin suurteos on hienoa kuultavaa levyltä, mutta paras kokemus on osallistua itse sen esitykseen. Vaikka olin 1980-90-luvuilla yli kymmenen kertaa mukana kuorolaisena, ei esitys koskaan ollut läpihuutojuttu vaan vaati aina keskittymistä ja harjoittelua. Vaikeimpia kohtia en näiden yli kymmenen vuoden aikanakaan oppinut kunnolla.

Siksi odotankin innolla, että joskus taas pääsisin mukaan Johannes-Passion esitykseen. Ruht wohl -loppukuoron laulaminen täydessä Tampereen Tuomiokirkossa on elämäni vaikuttavimpia kokemuksia.

52. Boney M.: Love for sale (1977)

Kuuntele koko albumi Spotifysta

Saksalaisen tuottajaguru Frank Farianin tanssihitin ympärille kyhäämä yhtye Boney M. nousi kansainväliseen suosioon kappaleilla Sunny ja Daddy cool. Alunperin kertaprojektiksi suunniteltu kokoonpano jäi pysyväksi, ja hittialbumeja ja -singlejä syntyi Farianin liukuhihnalta seuraavat viisi vuotta. Yhtyeen toinen albumi Love for sale sisältää disco-hiteiksi muokattuja rock- ja iskelmäklassikoita, yhden negro-spirituaalin ja muutaman yhtyeelle varta vasten sävelletyn kappaleen. Yhtyeen menestystä ei haitannut se julkinen salaisuus, että yhtyeen jäsenistä vain kaksi oikeasti lauloi Boney M.:n levyillä.

Kun 1970-luvun loppupuoliskolla aloin ostella itselleni äänilevyjä, minulla oli kaksi artistisuosikkia. Ruotsalaisen Abban kanssa viikkorahoistani kilpaili saksalainen diskoyhtye Boney M., jonka melodinen ja hyvin tuotettu musiikki vetosi juuri koulunsa aloittaneeseen poikaan. Aivan varmasti en muista, mutta Boney M.:n Love for sale saattaa hyvinkin olla ensimmäinen lp, jonka itse kävin ostamassa omilla rahoillani. Ostopaikka oli Tampereen Kauppakadun ja Kuninkaankadun kulmassa vielä tuolloin sijainnut Stockmannin tavaratalo, jonka levyosasto sijaitsi katujen alla kulkevassa, tavaratalon kaksi rakennusta yhdistävässä tunnelissa. Levyn hinta, 42,90 markkaa oli suuri raha aikana, jolloin viikottaiset tulot pyörivät 3-5 markan paikkeilla.

Boney M.:n syntyhistoria on mielenkiintoinen. Saksalainen musiikkituottaja Frank Farian teki Boney M. nimellä singlen Baby do you wanna bump. Kun kappale yllättäen alkoi käydä kaupaksi, tarvitsi Farian esiintyjäryhmän, joka voisi esittää kappaletta playbackina televisiossa. Vaaleaihoinen, lähinnä saksalaista pankkivirkailijaa muistuttanut Farian ei mielestään sopinut oman kappaleen esittäjäksi.

Farian rakensi yhtyeen kahden laulajan, jamaikalta Saksaan muuttaneiden Liz Mitchellin ja Marcia Barretin, sekä tanssijoiden Bobby Farrellin ja Maizie Williamsin ympärille. Kun yhtyeen ensilevyltä löytyivät hittisinglet Sunny ja Daddy Cool, tuli väliaikaiseksi tarkoitetusta kokoonpanosta kansainvälisestä suosiosta nauttiva menestysyhtye. Farrell ja Williams aukoivat suutaan play back esityksissä, mutta eivät oikeasti laulaneet levyillä säettäkään. Miesäänistä yhtyeen levyillä vastasi edelleen tuottaja Frank Farian.

Yhtyeen toinen albumi Love for sale jatkoi jo ensimmäisellä levyllä hyväksi havaittua formaattia: muutama uusi kappale, muutama klassikkohitti ja jotain aivan muuta lisäksi. Klassikkopuolta edustivat diskohiteiksi muokatut version Creedence Clearwater Revivalin kappaleesta Have you ever seen the rain ja Cole Porterin säveltämä musikaalisävelmä Love for sale.

Levyn suurin hitti tällä kertaa oli kuitenkin yhtyettä varten sävelletty Ma Baker, tiukka tarina Chicagoa 1930-luvulla terrorisoineesta naisgangsterista. Ma Bakerin viiltävä "Freeze, I'm Ma Baker, put your hands in the air and give me all your money" lausahdus aloittaa levyn täydellisesti.

• Boney M.: Ma Baker (Spotify)
• Boney M.: Ma Baker (YouTube)

Boney M.:n tunnistettavin ääni kuuluu Liz Mitchellille, joka lauloi sooloa lähes kaikissa yhtyeen kappaleissa. Oma suosikkini yhtyeen kahdesta naislaulajasta on kuitenkin Marcia Barrett, jonka ääni vivahvaa kiehtovasti soulin suuntaan. Hänen soolo-osuutensa ovat kuitenkin yhtyeen levyillä valitettavan harvassa. Love for sale -albumilla hän kuitenkin sai laulettavakseen levyn singlehiteistä toisen, Pohjois-Irlannin tilannetta tanssihitin muodossa sivuavan kappaleen Belfast.

• Boney M.: Belfast (Spotify)
• Boney M.: Belfast (YouTube)

Boney M. nousi nopeasti suureen suosioon Saksan lisäksi ympäri Eurooppaa ja ajoittain se uhkasi hittilistoilla jopa Abban valta-asemaa. Nämä kaksi 70-luvun superyhtyettä erosivat toisistaan kuitenkin merkittävästi; siinä missä Abban menestys perustui yhtyeen omien jäsenteen lauluihin, oli Boney M. ennen kaikkea Frank Farianin luoma ja luotsaama tuote.

Yhtyeen julkinen kuva oli korostetun ristiriitainen. Erityistä huomiota sai yhtyeen jäsenten vaatteet (tai niiden vähyys) ja seksuaalisesti provosoivat levynkannet. Jo ensilevyn Take the heat off me:n kannessa Boney M. esiintyi epämääräisessä rykelmässä varsin niukasti pukeutuneina. Love for sale -levyn kannessa vaatteita sai etsiä jo suurennuslasin kanssa ja yhtyeen jäsenet olivat kietoutuneina kultaisiin ketjuihin. Tämä 1970-luvun mittakaavassa uskalias kansi yhdistettynä vihjailevaan nimeen oli joidenkin maiden levy-yhtiöille liikaa, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa levyn kansi vaihdettiin vähemmän provosoivaan.

Itse musiikin puolella vihjailut jäivät vähemmälle. Frank Farianin erityinen taito oli muokata eri lähteistä haalituista kappaleista yhtenäinen ja viihdyttävä poplevy. Muhkean soundin taustalla olivat ammattimuusikot, taitavat sovitukset, eikä jousissakaan säästelty. Esimerkkinä taitavasta muokkauksesta on Motherless child, vanha negro spiritual -kappale, josta Farian taikoi toimivan popkappaleen.

• Boney M.: Motherless child (Spotify)
• Boney M.: Motherless child (YouTube)

Abban tavoin Frank Farian uskoi vahvojen albumien voimaan, ja Boney M.:n levyt ovatkin lähes poikkeuksetta erittäin laadukkaita ja viihdyttäviä levyn ensimmäisestä kappaleesta b-puolen viimeiseen raitaan asti. Siksi onkin valitettavaa, että nykyään yhtye muistetaan vain muutamasta hitistään. Love for sale -levyn laadukkaista kappaleista oma suosikkini on b-puolen aloittava Plantation boy, jossa yhdistyy tarttuva melodia, erittäin onnistunut sovitus ja laulusolisti Liz Mitchellin ammattitaitoinen tulkinta.

• Boney M.: Plantation boy (Spotify)
• Boney M.: Plantation boy (YouTube)

Love for sale -levyn jälkeen Boney M. teki vielä kolme menestysalbumia. Vuonna 1980 ilmestyneen Oceans of fantasy -levyn tekijätiedoissa kerrottiin avoimesti, että yhtyeen levyillä lauloivat vain Mitchell, Barrett ja tuottaja Farian. Kymmenen vuotta myöhemmin Farian joutui kohun keskelle, kun paljastui että hänen luotsaamansa Milli Vanilli -yhtyeen keulakuvat eivät laulaneet levyillään lainkaan. Tällä kertaa asiaa ei ohitettu olankohautuksella, vaan huijaus johti oikeusjuttuihin ja jo luovutetun Grammy-palkinnon palauttamiseen.

Boney M.:n paljastus ei kuitenkaan herättänyt sen kummempaa huomiota. 1980-luvun alun jälkeen yhtyeen suosio alkoi joka tapauksessa laskea, eikä kolme viimeistä albumia enää sisältäneet sitä taikaa, joka oli tehnyt yhtyeestä niin suositun. Abban tapaan Boney M. oli 1970-luvun ja 1980-luvun alkuvuosien ilmiö.

33. Johann Sebastian Bach: Weichnachtsoratorium (1734)

English Baroque Soloists & Monteverdi Choir, johtaa John Eliot Gardiner

Adventin kunniaksi käsittelen Johann Sebastian Bachin Jouluoratoriota. Oratorio koostuu kuudesta kantaatista, jotka oli tarkoitus esittää joulupäivinä, uudenvuoden päivinäiä, loppiaisena ja vuoden ensimmäisenä sunnuntaina, yksi kantaatti kunakin. Nykyään oratoriota esitetään usein kahtena päivänä (kolme kantaattia per päivä) tai yhtenä, lähes kolmetuntisena konserttina. Bachin jouluoratorio ei ole ehkä yhtä tunnettu kuin hänen Johannes- ja Matteus-passionsa, mutta se kuuluu silti monien joulunalusohjelmaan. Toisin kuin Jeesuksen kärsimyksestä kertovat passiot, oratoriossa jouluevankeliumi on puettu iloiseen, joskus jopa riehakkaaseen musiikkiin.

Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio tuli minulle tutuksi Harjun Nuorten Kuorossa, johon kuuluin vuosina 1986-1997. Kuoron ohjelmiston kulmakiviä olivat, ja ovat kai vieläkin, klassisen kuoromusiikin suurteokset. Kuorossa viettämieni vuosien aikana ehdin laulaa Bachin Johannes-Passiota toistakymmentä kertaa. Se on hieno teos, mutta pidän kuitenkin enemmän Jouluoratorista, jota ehdin laulaa kuoron riveissä muutaman kerran. Kuoronjohtajamme Heikki Liimola, yksi Suomen merkittävimmistä kuorokapellimestareista, tutustutti harjoitusten yhteydessä meidät John Eliot Gardinerin, Monteverdi-kuoron ja English Baroque Soloists -orkesterin tekemään Jouluoratorion levytykseen.

Passioiden tapaan Jouluoratorion keskeinen henkilö on kertoja (tenori), joka laulaa raamatun jouluevankeliumin tekstiä Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeista. Kuoro-osuudet ja laulusolistien aariat pysäyttävät kertomuksen, ja tuovat joulun tapahtumiin eri näkökulmia.

Oratorio alkaa riehakkaasti kuoro-osuudella Jauchzet frohlocket, joka kehottaa ihmisiä riemuitsemaan joulun ihmeestä.

Myös solistien aariat ovat täynnä iloa ja energiaa. Jouluoratorion yksi hienoimmista kohdista on ensimmäisen kantaatin bassoaaria Grosser Herr und starker König. Yksi hauskimmista jouluoratorioon liittyvistä muistoistani koskee automatkaa kotiin Jouluoratorion esityksestä. Konsertista innostuneena me kaikki neljä autoon pakkautunutta kuorolaista hoilasimme yhdessä tuota mieliä kohottavaa bassoaariaa. Yksi matkustajista oli monivuotinen luokka- ja kuorokaverini Topi Lehtipuu, josta sittemmin on tullut yksi kansainvälisesti tunnetuimmista oopperalaulajistamme.

Bassoaariaa säestää hienosti pirtsakka trumpetti, joka on yksi Bachin Jouluoratorion tavaramerkeistä.

Bachin kantaatit ja passiot tunnetaan mahtipontisista koraaleistaan. Kolmannen kantaatin loppukoraali Seid froh, dieweil on Jouluoratorion vaikuttavimpia hetkiä.

Koraali alkaa videon kohdasta 0:26.

Yksi oratorion suosikkikuoro-osioistani käynnistää viidennen kantaatin. Ehre sei dir, Gott, gesungen -kuorossa lauletaan enkelten lailla Jumalalle kunniaa korkeuksissa. Vauhdikas kappale on haastava orkesterille mutta myös kuorolle, tätä kuoro-osuutta harjoiteltiin paljon.

Jouluoratorion päättävä kuoroosuus Nun seid ihr wohl gerochen kuulostaa tutulta, ja se onkin sama sävelmä kuin pääsiäisvirressä "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen". Vauhdikkaalla sovituksella (etenkin trumpetti loistaa) tämä loppukoraali saadaan kuullostamaan surullisen pääsiäisvirren sijaan riemukkaalta kiitoslaululta. Tähän pystyy vain Johann Sebastian Bach.

Koraali alkaa videon kohdasta 07:03

Blogin esittelyvideoissa Jouluoratoriota esittävät Monteverdi-kuoro ja English Baroque Soloists -orkesteri John Eliot Gardinerin johdolla, kuten levylläkin. Tämä levy kuuluu joka vuosi joulunosotusajan soittolistalleni.