120. Madonna: Ray of light (1998)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Ristiriitaista imagoa ylläpitävä ja kohuja rakastava Madonna on onnistunut uransa aikana silloin tällöin jättämään skandaalit ja laskelmoidun provosoimisen ja keskittymään musiikintekoon. Tällöin lopputuloksena on usein ollut kestävää musiikkia, joka ei tarvitse rinnalleen imagoa tai lehtiotsikoita menestyäkseen. Ray of light on Madonnan mestariteos, joka vaikuttaa joka kuuntelukerralla.

Kuten olen jo aiemmin blogissani kirjoittanut, minulla on ollut vaikeuksia suhtautua Madonnaan ja hänen levytuotantoonsa objektiivisesti. Minua popin kuningattaren pakkomielle skandaaleihin, ärsyttämiseen ja kohauttamiseen häiritsee. Musiikki on Madonnalle vain yksi taidemuoto, joka jää usein kaiken muun, mielestäni turhan sälän ja sählingin jalkoihin. Tämä ärsyttää minua sen vuoksi, että Madonna on erittäin lahjakas muusikko ja lauluntekijä. Kuitenkin esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevan MDNA-kiertueen uutisointi keskittyy enemmän siihen mitä tämä supertähti tekee lavalla kuin mitä hän laulaa.

Itselleni on Madonnan tuotannosta noussut kolme albumia ylitse muiden. Aiemmin esittelin albumin I'm Breathless, jossa moderneja trendejä tiukasti seuraava Madonna antautui 1930-luvun tyylin vietäväksi. Like a prayer puolestaan on laulajan uran alkupuoliskon huippuhetki, vastustamaton pop-levy täynnä hyvin tuotettuja hienoja pop-kappaleita, jotka toimivat vuodesta toiseen. Vuonna 1998 ilmestynyt Ray of light esitteli kypsemmän Madonnan, joka yhdisti taitavasti moderneja soundeja levylliseen erinomaisia sävellyksiä.

• Madonna: Frozen (musiikkivideo, YouTube)

Albumin ensimmäinen singlekappale vangitsi minut ensi kuulemalla. Madonnan edelliset studioalbumit Erotica ja Bedtime stories jättivät minut varsin kylmäksi, mutta tämä hieno kappale ja sen tyylikäs toteutus vaikertavine jousineen palauttivat uskoni Madonnan musiikilliseen tyylitajuun.

Ray of Light -albumilla pääpaino oli upeillä sävellyksillä, kappaleen musiikkivideoissa Madonna jätti eroottisen provosoinnin vähemmälle ja keskittyi tulkitsemiseen ja tarinan kertomiseen. Albumin aloittava Drowned world/Substitute for love on vaikuttava kokonaisuus niin kappaleena kuin musiikkivideonakin, joka kertoo julkkiksen ja supertäden elämän varjopuolista. Menestyksen keskeltä pakeneva Madonna Ciccone vaikuttaa kerrankin tavalliselta, haavoittuvalta ihmiseltä, joka ei kaipaa salamavaloja, julkisuutta tai kaltaistensa tähtien seuraa. Kuva on hyvin erilainen, kuin mitä viimeaikaiset lööpit ovat antaneet ymmärtää.

• Madonna: Drowned world/Substitute for love (musiikkivideo, YouTube)

Esimerkkikappaleiden nostaminen Ray of light -albumilta on vaikeaa, sillä albumi toimii niin hyvin kokonaisuutena, eikä sieltä juuri huonoja kappaleita löydy. Esimerkiksi levyn nimikappale Ray of light on erinomainen tanssikappale musiikkivideoineen, mutta minä pidän enemmän kappaleesta Skin, jossa vetäviin tanssirytmeihin on yhdistetty pohdiskeleva melodia.

• Madonna: Skin (YouTube)

Singlekappaleena julkaistu Power of goodbye on toinen esimerkki erinomaisen melodian ja nykyaikaisen poptyylin onnistuneesta yhdistelmästä.

• Madonna: The Power of goodbye (musiikkivideo, YouTube)

Ray of light näytti, mihin Madonna laulajana parhaimmillaan pystyy. Hienojen laulujen lisäksi hän loistaa myös tulkitsijana.

• Madonna: Mer girl (YouTube) 

Ray of lightin jälkeen Madonna on julkaissut viisi studioalbumia. En ole kuunnellut näitä albumeja tarpeeksi voidakseni sanoa niistä kovinkaan paljoa, mutta ne eivät ainakaan ensikuulemalla vakuuttaneet minua Ray of lightin tapaan. Tämä albumi vakuutti minut tämän laulajan lahjakkuudesta ja sopeutumiskyvystä niin, että ehkä minun pitäisi antaa näille muillekin levyille mahdollisuus.

119. Eurythmics: Savage (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifysta

Eurythmicsin kuudes albumi yllätti monet yhtyeen fanit. Revenge ja Be yourself tonight -albumit olivat suoraviivaisia hittialbumeja, mutta uusi levy oli tyyliltään kokeileva ja provosoivakin. Moni karsasti levyn sähköisiä soundeja ja riisuttua ilmaisua. Levyltä nousi kuitenkin listoille yksi hitti ylitse muiden, ja albumin rinnalle tehty videoalbumi vähensi kynnystä tutustua levyn muihin kappaleisiin. Minunkin alun perin vieroksuma Savage on nykyisin kunniapaikalla Eurythmics-kokoelmassani.

Suurena Eurythmics-fanina odotin vuonna 1987 tietoja uudesta Eurythmics-albumista. Levyn ensimmäinen single Beethoven esitettiin televisiossa ennen levyn julkaisua. Olin jo sisareni kanssa lähtövalmiina levykauppaan, kunnes tuo kappale pysäytti meidät. Missä oli Be yourself tonight ja Revenge -albumeilta tutut tarttuvat sävelet ja rikkaat sovitukset? Kuulimme levyn jo ostaneelta ystävältämme, ettei levy muutenkaan ollut sitä Eurythmicsiä johon olimme tottuneet. Levy jäi ostamatta.

Palasin albumiin monta vuotta myöhemmin ostettuani alennusmyynnistä albumiin tehdyn videokokoelman. Albumin musiikkivideot kertoivat tarinan arkeen kyllästyneestä kotiäidistä, joka jättää kodin taakseen etsiäkseen uutta elämää. Levyn lauluille tuli merkitys ja viitekehys. Osa kappaleista meni edelleen yli hilseen, mutta albumilta alkoi nousta helmiä ja hienoja tulkintoja, joita en aiemmin ollut noteerannut. Jopa levyn aloittava, aiemmin inhoamani Beethoven sai uuden merkityksen.

• Eurythmics: Beethoven (I love to listen to) (musiikkivideo, YouTube)

Levy oli vaikea pala myös monelle muulle yhtyeen fanille, eikä se menestynyt aivan edeltäjiensä tapaan. Hitiksi levyltä nousi vain yksi kappale, hylätyn naisen vuodatus kylmäksi muuttuneelle miehelleen. Puhuttelevalla videolla varustettu kappale on Eurythmicsin uran ehdottomia huippuja, joka toimi myös akustisesti Annie Lennoxin unplugged -konsertissa vuonna 1992.

• Eurythmics: You have placed a chill in my heart (musiikkivideo, YouTube)
• Annie Lennox: You have placed a chill in my heart (MTV unplugged, YouTube)

Single-kappaleiden valinta teemalliselta levyltä on vaikea, eikä Savage-albumin kohdalla tässä onnistuttu kovin hyvin. Beethovenin ja You have placed a chill in my heart -kappaleiden lisäksi julkaistiin singleinä aggressiivinen I need a man ja laimea Shame, kumpikin mielestäni Eurythmicsin singletuotannon huonointa sakkaa. Savage-levyltä löytyy kuitenkin monta hienoa ja hauskaakin kappaletta, joita ei julkaistu singleinä lainkaan. Albumia varten tehdyn videokoosteen ansiosta näille kappaleille tehtiin hauskat musiikkivideot, jotka antavat lauluille taustaa ja liittävät ne albumin läpi kulkevaan punaiseen lankaan. Yksi suosikeistani on tuntemattomaksi jäänyt Eurythmics-raita Do you want to break up.

• Eurythmics: Do you want to break up (musiikkivideo, YouTube)

Kappaleen Wide eyed girl musiikkivideo kertoo yhden perheen tarinan muutamassa minuutissa. Tämän videon ohjauksesta vastasi muiden edellä esiteltyjen videoiden tapaan Sophie Müller, joka 1980-1990-lukujen vaihteessa oli yksi kysytyimpiä musiikkivideoiden tekijöitä.

• Eurythmics: Wide eyed girl (musiikkivideo, YouTube)

Kokonaisuutena varsin viileän albumin päättää Brand new day, jossa Annie Lennox pääsee näyttämään lämpimämpää puoltaan. Kappaleen ensimmäinen puolisko koostuu ainoastaan Annie Lennoxin äänestä, jossa on tulkintavoimaa enemmän kuin monessa lauluyhtyeessä yhteensä.

• Eurythmics: Brand new day (musiikkivideo, YouTube)

Annie Lennox ja Dave Stewart palasivat tutummille ja turvallisimmille laduille seuraavalla albumilla We too are one. Eurythmicsin tarina alkoi kuitenkin olla loppusuoralla ja tämän levyn jälkeen Lennox ja Stewart lähtivät soolouralle.

118. The Wilsons: Monday without you (single 1997)

The Beach Boys ja the Mamas & the Papas -yhtyeiden jälkikasvu teki 1990-luvun alkupuoliskolla muutaman menestyslevyn nimellä Wilson Phillips. Yhtyeen hajottua Brian Wilsonin tyttäret Wendy ja Carnie tekivät yhdessä isänsä kanssa albumin, joka oli laadultaan varsin vaihteleva, eikä juurikaan käynyt kaupaksi. Levyn aloitaa kuitenkin erittäin onnistunut ja singlenäkin julkaistu kappale, joka sopii hyvin uuden viikon aloitukseksi.

Beach Boysin päägurun Brian Wilsonin tyttäret Wendy ja Carnie nousivat julkisuuteen 1990-luvun alkuvuosina, jolloin he yhdessä The Mamas & the Papas -yhtyeen John ja Michelle Phillipsin tyttären Chynnan kanssa perustivat yhtyeen Wilson Phillips. Trio julkaisi kaksi menestysalbumia ja liudan singlehittejä, mutta hajosi 90-luvun puolivälissä.

Wilson Phillipsin menestysvuosina Wendy ja Carnie eivät olleet tavanneet vuosiin isäänsä, jonka mielenterveys järkkyi Beach Boysin menestysvuosina. Perheyhteyden palattua ja Wilson Phillips -yhtyeen hajottua isä-Brian ja tyttäret yhdistivät voimansa ja julkaisivat albumin The Wilsons. Levy ei sisältänyt kuin pari onnistunutta raitaa eikä se mennyt juurikaan kaupaksi.

Levyn onnistunein kappale on kuitenkin hieno ja se julkaistiin myös singlenä, tosin ilman suurempaa menestystä.

• The Wilsons: Monday without you (musiikkivideo, YouTube)

Laulun on säveltänyt toinen pop-musiikin legenda, blogini aiemmista kirjoituksista tuttu Carole King, joka oli yksi 1960- ja 1970-lukujen menestyneimmistä lauluntekijöistä. King julkaisi kappaleen myöhemmin omalla sooloalbumillaan Love makes the world. Kingin erinomainen sävellys on omiaan piristämään masentavaa maanantaipäivää.

Jos melodia on taattua Kingiä, niin kappaleen lauluharmoniat taas ovat selvää geeniperimää Wilsonien suvulta. Carnie, Wendy ja Brian Wilsonin äänet sointuvat yhteen samaan malliin, kuin The Beach Boysissa vaikuttaneiden Brian, Carl ja Dennis Wilsonin äänet aikoinaan.

Valitettavasti Wilsonien albumi ei muuten ole kovin piristävä. Levyn aloittavan Monday without you:n tasolle yltävät ainoastaan ainoastaan uusintaversio Beach Boysien kappaleesta Till I die ja levyn päättävä Everything I need.

Vaikka kumpikaan kappale ei tältä singleltä löydy, niin tässä kuitenkin toinen esimerkki uudelleenlöydetystä harmoniasta Wilsonien perheessä. Albumin päättävä Brian Wilsonin säveltämä Everything I need saa ainakin minut antamaan anteeksi albumin mitättömät muut kappaleet.

• The Wilsons: Everything I need (YouTube)

117. Benny Anderssons Orkester: Bao! (2004)

Abba yhtyeen säveltäjänero Benny Andersson viettää mukavia eläkepäiviä musiikin parissa. Mitä hän musikaaleiltaan ehtii, hän kiertää Ruotsin tanssilavoja ja muita estradeja kesäisin Benny Anderssons orkester -kokoonpanonsa kanssa, jonka elämäniloa pursuavaa musiikkia on julkaistu jo neljän albumin verran. Kuten muutkin orkesterin levyt, BAO! yhdistää pirteästi ruotsalaista kansamusiikkia, vanhan ajan iskelmää flirttaillen samalla modernin popmusiikin kanssa. Kokonaisuutta pitää koossa muusikkolegendan tyylitaju ja ammattitaito.

Olen vuosikymmenien aikana oppinut, että mitä tahansa Abban suurhiteistä yhdessä Björn Ulvaeuksen kanssa vastannut Benny Andersson tekee on laadukasta ja mielenkiintoista, enkä muista törmänneeni yhteenkään herra Anderssonin tuotokseen, joka olisi laadultaan keskinkertaista tai tylsää, oli kysymys sitten Abban albumeista, musikaalilevytyksistä tai muille artisteille tuotetuista levyistä. Eikä Anderssonin tuotanto rajoitu edes niihin.

Ruotsissa lähes kansallissäveltäjän asemaan viimeisen vuosikymmenen jälkeen nostettu Andersson on ainutlaatuinen toimija alallaan. Vai tuleeko mieleen toista satoja miljoonia levyjä myynyttä muusikkoa, joka viettäisi kesiään kiertämällä kotimaansa tanssilavoja oman yhtyeensä kanssa ja levyttämällä musiikkia omistamansa hotellin henkilökunnan kanssa. Kosketisoittimien lisäksi haitaria soittava, 70-ikävuotta lähestyvä muusikko on ottanut tehtäväkseen ruotsalaisen kansanmusiikin elvyttämisen yhdistelemällä siihen nykymusiikin elementtejä. Tätä tarkoitusta varten hän perusti vuosituhannen vaihteessa omaa nimeään kantavan yhtyeen, joka esiintyy ympäri Ruotsia kesästä toiseen.

• Benny Anderssons orkester: Glasgow boogie (Grooveshark)
• Benny Anderssons orkester: Glasgow boogie (live, YouTube)

Benny Anderssons orkesterin toisen albumin aloittava Glasgow boogie (josta yllä levyversion lisäksi televisioitu liveversio) on hyvä esimerkki siitä, miten Andersson leipoo yhteen eri musiikkityylejä ja saa mukaan aimo annoksen soittamisen iloa. Yhtyeeseen kuuluu koskettimia ja haitaria soittavan maestron lisäksi puhallinsoittajia, viulisteja, kitaristeja, lyömäsoittajia sekä muita haitaristeja. Tarvittaessa levyillä esiintyy myös jousiorkesteri ja kuoro

Osa kappaleista on instrumentaaleja Glasgow boogien tapaan. BAO!:n lauletuissa kappaleissa toimii solistina Kristina från Duvemåla -musikaalista maineeseen noussut Helen Sjöholm, jonka laulama Skenbart on kunnianosoitus 1930-luvun iskelmäperinteelle. Laulussa Sjöholm unelmoi elokuvanäyttelijäurasta ja se on kuin vastaus The Beatlesin Honey pielle, jonka tyyliä kappale imitoi aina rahisevaa savikiekkosoundia myöten.

• Benny Anderssons orkester med Helen Sjöholm: Skenbart (GrooveShark)

Benny Anderssons orkester ei ollut Anderssonin ensimmäinen sooloprojekti. Jo 80-luvulla hän teki kaksi soololevyä samalla reseptillä Abban hajoamisen jälkeen, eikä odottanut niistä suurtakaan menestystä. Ruotsalaiset ihastuivat kuitenkin Abba-pianistin ja lauluntekijän uuteen tyyliin, joka kunnioitti maan musiikkiperintöä.

BAO:n, niinkuin uutta yhtyettä alettiin pian kutsumaan, levyt jatkoivat Anderssonin soololevyjen menestystä. Hänen sävelkynänsä oli edelleen tallella ja tyylitaju pistämätön. Tästä esimerkkinä kaunista huilua ja pelimannimusiikkia yhdistävä Stora skuggan.

• Benny Anderssons orkester: Stora skuggan (GrooveShark)

Siinä missä muut menneitten vuosien muusikkotähdet Paul McCartneytä, Bruce Springsteeniä ja Rollareita myöten kiertävät ympäri maailmaa konsertoimassa, Andersson Abban ainoana vielä aktiivisena muusikkona selvästi nauttii esiintymisestä kesäisen Ruotsin tanssilavoilla. BAO antaa hänelle mahdollisuuden myös jatkaa laulujen säveltämistä, missä hän edelleen on elementissään.

• Benny Anderssons orkester med Helen Sjöholm: Saknadens rum (GrooveShark)
• Benny Anderssons orkester med Helen Sjöholm: Saknadens rum (live Anna Lindhin muistokonsertti, YouTube)

Kuten olen aiemmissakin Benny Anderssonin tuotantoa käsittelevissä kirjoituksissani todennut, on hän mielestäni maailman monipuolisimpia lauluntekijä-muusikoita, joka ei ole antanut suurmenestyksen estää häntä tekemästä sitä mitä haluaa. BAO!-levyn päättävä kuorolle sävelletty Kärleken tid on kuin esimakua kymmenen vuotta myöhemmin prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häihin sävelletystä Vilar glad indin famn -kappaleesta.

• Benny Anderssons orkester: Kärlkens tid (GrooveShark)
• Benny Anderssons orkester: Kärlekens tid (live Anna Lindhin muistokonsertti, YouTube)

BAO:ta kuulemme tässä blogissa myöhemmin lisää.

116. Queen: No-one but you/Tie your mother down (single 1997)

Tässä Queen-sarjan lopuksi yhtyeen vihoviimeinen single. No-one but you äänitettiin ja julkaistiin kuusi vuotta Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen ja se on ainoa yhtyeen levytys, jossa esiintyvät ainoastaan yhtyeen kolme muuta jäsentä. Kappale on koskettava rakkauslaulu yhtyeen kuolleelle laulusolistille. Vaikka Mercury ei levyllä laulakaan, se sisältää kaikki Queen-balladin perinteiset tuntomerkit Mayn virtuoosimaisesta kitarasoolosta vahvoihin laulusuorituksiin ja moniääniisiin stemmoihin. Kappale ja siihen tehty musiikkivideo olivat viimeinen kerta, kun basisti John Deacon esiintyi julkisuudessa.

Kun Made in Heaven -albumi ilmestyi, luulin sen olevan viimeinen Queen-tuote. Yllätyinkin melkoisesti, kun kolme vuotta albumin julkaisun jälkeen ilmestyi vielä yksi Queen-single. Vielä enemmän yllätyin positiivisesti kuultuani kappaleen. No-one but you on yksi hienoimmista Queen-balladeista, mutta julkaisuajankohtansa ja Freddie Mercuryn poissaolon vuoksi se unohtui nopeasti.

Brian Mayn kirjoittama laulu oli tarkoitettu hänen soololevylleen, mutta rumpali Roger Taylorin ehdotuksesta alunperin prinsessa Dianan muistolle kirjoitettu kappale muokattiin sopimaan Queenin tyyliin, ja yhdessä basisti John Deaconin kanssa kappale levytettiin vuonna 1997. Nyt Freddie Mercuryn muistolauluksi muuttunut kappale sijoitettiin samana vuonna ilmestyneelle Queen Rocks -kokoelmalle, mutta se julkaistiin onneksi myös singlenä.

• Queen: No-one but you (musiikkivideo YouTube)

Mercuryn poissaollessa May ja Taylor vuorottelevat lauluosuuksissa ja tekevät hyvää työtä. Koko Queenin uran aikana onkin jäänyt varsin vähälle huomiolle se, kuinka hyviä laulajia myös yhtyeen muut jäsenet John Deaconia lukuunottamatta olivat.

Kappaleen musiikkivideo on merkittävä siinä mielessä, että se on ensimmäinen kerta (ja samalla viimeinen kerta) sitten Innuendo-albumin, kun yhtye esiintyy itse musiikkivideossaan. Mercuryn sairauden ja kuoleman vuoksi yhtyeen viimeiset videot koostuvat pääasiassa vanhoista videopätkistä tai ne on tehty täysin ilman yhtyeen jäseniä. No-one but you kappaleen video oli yhtyeen basistin John Deaconin viimeinen esiintyminen ja hän vetäytyi tämän jälkeen täysin pois julkisuudesta.

Singlen b-puolella on niin ikään Queen Rocks -albumilla julkaistu kappale Tie your mother down, joka alunperin julkaistiin singlenä vuonna 1977.

• Queen: Tie your mother down (musiikkivideo YouTube)

No-one but you -singlen jälkeen Queen-yhtye lakkasi olemasta. May ja Taylor perustivat Paul Rodgers -nimisen laulajan kanssa yhtyeen Queen + Paul Rodgers, mutta tämä on sitten jo aivan toinen yhtye ja tarina.

115. Queen: Innuendo (1991)

Kuuntele albumi Spotifyssa

Queen-yhtyeen viimeinen albumi julkaistiin vain reilut puoli vuotta ennen yhtyeen keulahahmon Freddie Mercuryn kuolemaa. Levyä tehtäessä Mercury oli jo hyvin sairas, ja yhtye tiesi Innuendon jäävän Queenin viimeiseksi varsinaiseksi albumiksi. Ehkä tämän vuoksi albumi on Queenin uran jälkimmäisen puoliskon kunnianhimoisin kokonaisuus, jota on verrattu yhtyeen 16 vuotta aiemmin julkaisemaan magnum opukseen A Night at the opera.

Queen on yksi kolmesta minulle tärkeästä rock/pop-yhtyeestä, joiden kohdalla voidaan puhua mega-yhtyeestä. Abba, Beatles ja Queen koostuivat kaikki neljästä tasavahvasta muusikosta, eikä yhtyeiden kokoonpano vaihtunut kertaakaan niiden uran aikana (pidän vuosina 2004-2009 toiminutta Queen + Paul Rodgers -kokoonpanoa omana yhtyeenään). Queenin levytysura kesti pitempään kuin kahden yllämainitun yhtyeen urat yhteensä. Kuten Abba ja Beatles, teki Queen laadukasta musiikkia uransa alusta loppuun saakka, epäonnistumiset olivat harvassa.

Innuendo ilmestyi varusmiespalvelukseni aikoihin, joten sitä kuullessani minulle tulee aina mieleen Satakunnan tykistörykmentin käytävät ja punkassa ja kotimatkoilla kuuntelemani Sonyn Walkman -kasettisoitin. Levyn ostin Tampereen Koskikeskuksen Epesistä helmikuussa 1991.

Kun Innuendo ilmestyi, ei Freddie Mercuryn sairaudesta ollut huhuja varmempaa tietoa. Levykotelon ja musiikkivideoiden hämyiset kuvat laulusolistista lisäsivät kuitenkin epäilyjä hänen terveydentilastaan. Levyn musiikista ei Mercuryn heikkoutta kuitenkaan voinut kuulla. Levyn ensisingle nousi suoraan brittilistojen kärkeen.

• Queen: Innuendo (musiikkivideo YouTube)

Kuusi ja puoli minuuttia pitkä single on kuin Bohemian Rhapsodyn jatko-osa. Kappale on koottu useasta palasesta. Bo Rhapin oopperamaisen väliosan korvaa flamencotyylinen kitarasoolo, jossa duetoivat akustista kitaraa soittava Steve Howe ja sähkökitaraansa soittava Brian May. Kitaraväliosa johtaa Freddie Mercuryn laulamaan moniääniseen huipennukseen. Vaikka kappale muistuttaa monin tavoin Queenin suurinta hittiä ja sen tavoin nousi listaykköseksi, ei se ole jäänyt elämään Queenin monien muiden hittien tavoin. Innuendo on kuitenkin samannimisen albumin jykevä aloitus.

Levyn muu sisältö on tavanomaisempaa mutta silti monipuolista musiikkia. Queenin perusrockmeininkiä edustaa kappale Headlong. Kappaleen musiikkivideo on viimeisiä videotallenteita, jossa Freddie Mercury on edes jonkin verran elinvoimaisen näköinen. Ontot posket ja muutenkin laiha olemus kuitenkin lisäsivät huhuja laulajan huonosta terveydestä.

• Queen: Headlong (musiikkivideo YouTube)

Herkempää Queenia edustaa albumilla rumpali Roger Taylorin säveltämä These are the days of our lives. Vuodesta 1989 alkaen yhtyeen kaikki kappaleet merkittiin koko yhtyeen tekemäksi, mutta myöhemmin Taylor on tunnustautunut tämän nostalgisen kappaleen säveltäjäksi. Musiikkivideota kuvattaessa Mercuryn sairaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hänellä oli vaikeuksia seistä, joten hänen osuutensa jouduttiin kuvaamaan pienissä pätkissä. Video kuvattiin mustavalkoisena, jotta Mercuryn sairaus ei olisi niin näkyvää. Tilanne on kuitenkin helposti havaittavissa laihojen kasvojen lisäksi yhtyeen muiden jäsenten surullisissa ilmeissä.

• Queen: These are the days of our lives (musiikkivideo YouTube)

Levyn julkaisun aikaan ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiennyt todellista tilannetta. Myös minä pidin AIDS-juoruja lehdistön keksintönä. Minulle Innuendo oli merkki siitä, että Queen on voimissaan ja valmis kohtaamaan lähestyvän 2000-luvun haasteet. Edes levyn päättävä "testamentti" Show must go on ei saanut minua uskomaan iltalehtien otsikoihin.

• Queen: The Show must go on (musiikkivideo YouTube)

Tämä uljas kappale julkaistiin singlenä vain neljä viikkoa ennen Freddie Mercuryn kuolemaa yhdessä Greatest Hits II -kokoelma-albumin kanssa. Neljä vuotta myöhemmin yhtyeen jälkeenjääneistä nauhoista koottiin onnistunut Made in Heaven -albumi. Viimeinen Queen-yhtyeen julkaisu oli vuonna 1997 ilmestynyt single No-one but you, joka oli yhtyeen ainoa levytys, jossa esiintyivät jäljelle jääneet jäsenet Brian May, Roger Taylor ja John Deacon.

Singlen jälkeen Deacon vetäytyi julkisuudesta ja Queenin toiminnasta. Vuonna 2004 muodostettu Queen + Paul Rodgers (May, Taylor ja Paul Rodgers) jatkoi muutaman vuoden yhtyeen perinteitä, mutta alkuperäisen Queen-yhtyeen toiminta päättyi vuonna 1991.

114. Queen: The Works (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

The Works merkitsi Queenille paluuta kokonaisuutena laadukkaiden albumien tielle neljän varsin sekalaisen levyn jälkeen. Aikuistuneen ja oman linjansa löytäneen yhtyeen levy sisälsi neljä suurta hittiä sekä liudan muita hienoja lauluja. Brittiyhtyeen uran toinen huippukausi oli alkanut.

Queenin uran ensimmäinen korkeasuhdanne päättyi Marx-veljesten elokuvien mukaan nimettyihin A Night at the Opera ja A Day at the Races -albumeihin. Hittejä yhtye teki toki tämän jälkeenkin, mutta seuranneet neljä albumia olivat laadultaan hyvin epätasaisia. Pohjanoteeraus oli vuonna 1982 ilmestynyt Hot Space, jossa yhtye yritti olla muodikas ja sovittaa musiikkinsa funk- ja diskorytmeihin.

Vuonna 1984 ilmestynyt The Works palautti jälleen uskon Queenin tyylitajuun. Levy ei pyrkinyt aiempien albumien tapaan luomaan korkealentoisia teemakokonaisuuksia tai kosiskelemaan muodikkailla trendisoundeilla. The Worksin voima olivat tasaisen vahvat sävellykset, joiden tekoon osallistuivat kaikki yhtyeen jäsenet. Albumi oli yksi harvoista Queen-levyistä, joiden kannessa on valokuva yhtyeestä. Konstailematon kansi kuvasi hyvin perusasioista ammentavaa rock-albumia.

Ensimmäinen muistikuvani Queenista on televisiossa esitetty I want to break free -kappaleen musiikkivideo, joka jäljitteli perusbrittiläisiä saippuaoopperoita Eastenders ja Coronation street. Naishahmoiksi pukeutuneet yhtyeen jäsenet nauttivat selvästi rooleistaan ja videosta tuli yksi yhtyeen suosituimmista. Kappaleen sävelsi basisti John Deacon, joka aiemmin oli vastannut suurhitistä Another one bites the dust.

• Queen: I want to break free (musiikkivideo YouTube)

The Worksin myötä myös rumpali Roger Taylor sai oman suurhittinsä. Radio GaGa oli levyn menestynein kappale, mutta itse pidän sitä albumin tylsimpänä kappaleena. Queenin takavuosien hittimaakarit Brian May ja Freddie Mercury vastasivat levyn pienemmistä hiteistä. Mercury vastasi rakkauslauluosastosta kappaleella It's a hard life.

• Queen: It's a hard life (musiikkivideo YouTube)

Brian Mayn säveltämä Hammer to fall on Queen-rokkia perinteisimmillään, jossa yhdistyvät Mayn vahva kitarasoundi, moniääninen stemmalaula ja Mercuryn mahtipontinen kukkoilu mikrofonin varressa.

• Queen: Hammer to fall (musiikkivideo YouTube)

The Works on pikemmin kokoelma erilaisia lauluja, kuin yhtenäinen musiikkiteos. Se oli kuitenkin helpotus monille Queen-faneille, jotka pealkäsivät menettäneensä yhtyeen kokonaan tanssi- ja klubi-genrelle. Singlehittien lisäksi levyltä löytyi myös monta muuta makupalaa, esimerkiksi junan lailla rullaava Keep passing through open windows, joka tuntui enteilevän viisi vuotta myöhemmin ilmestynyttä Breakthru-hittiä.

• Queen: Keep passing through open windows (YouTube)

Queenin uusi noususuhdanne jatkui aina Freddie Mercuryn kuolemaan saakka. Seuraavaksi esittelen albumin Innuendo, joka julkaistiin vain puoli vuotta ennen yhtyeen laulusolistin kuolemaa.

113. Queen: A Night at the Opera (1975)

Koko albumi kuunneltavissa Spotify:ssa.

Queenin vuonna 1975 ilmestynyttä albumia pidetään yhtyeen parhaana. Levy muistetaan varsinkin singlehitistään Bohemian Rhapsody, jossa Freddie Mercury yhdisti ennakkoluulottomalla tavalla rockin peruskuvioita oopperamaisiin lauluelementteihin. A Night at the Opera ei kuitenkaan soi ainoastaan tämän rapsodian varassa, vaan se on yhtyeen tasapainoisimpia albumeja. Makupaloja on monia.

Brittiläisen Queenin tuotantoon minut, kuten monet muutkin, johdatti vuonna 1975 levymaailmaa ravisuttanut kappale Bohemian Rhapsody, jonka ostin pikkulevynä Brightonin kirpputorilta kielikurssin aikana vuonna 1986. Kuorolaulua harrastavana minua kiehtoivat kappaleen moniääniset stemmalauluosuudet ja niiden uusia uria avaava liittäminen perinteiseen rock-ilmaisuun. Etsiessäni yhtyeen tuotannosta muita yhtä vaikuttavia teoksia tutustuin bändiin, jonka tavaramerkkejä koko 20-vuotiseen uran ajan olivat ennakkoluulottomuus, yllätyksellisyys, järkähtämättömän ammattitaitoinen musisointi ja laadukas laulutuotanto. Yhtyeellä olisi varmasti ollut annettavaa 2000-luvullakin, jos sen laulusolisti Freddie Mercury ei olisi kuollut AIDSiin vuonna 1991. Seuraavaksi esittelenkin Queenin kolme avainalbumia kolmelta eri vuosikymmeneltä.

Vuonna 1975 kolme albumia julkaisseen Queenin ura oli tiukassa nousukiidossa. Kaksi ensimmäistä albumia Queen ja Queen II olivat kunnianhimoisia progressiivisen ja glam-rockin sekoituksia, mutta vuonna 1974 julkaistu Sheer Heart Attack ja siltä julkaistu single Killer Queen nostivat yhtyeen myös levymyyntilistoille. Odotukset uutta albumia kohtaan olivat kovat, ja yhtye itsekin tiesi tekevänsä Queenin käänteentekevää albumia.

Olosuhteet uuden levyn tekemiseen eivät kuitenkaaan olleet parhaat mahdolliset. Basisti John Deacon, kitaristi Brian May, laulusolisti Freddie Mercury ja rumpali Roger Taylor havaitsivat olevansa epäsuotuisan tuotantosopimuksen vankeja. Yhtyeen oikeudet omistava tuotantoyhtiö keräsi rahat levymyynnistä ja eleli herroiksi, kun yhtyeellä itsellään ei ollut rahaa edes uusiin rumpukapuloihin hajonneiden tilalle. Tulehtunut sopimussuhde sai Mercuryn kirjoittamaan uuden albumin myrkyllisen avausraidan Death on two legs (Dedicated to...).

• Queen: Death on two legs (Dedicated to...) (YouTube)

Queen halusi julkaista singlenä kuusiminuuttisen rockoopperan Bohemian Rhapsody. Levy-yhtiö ei halunnut julkaista näin pitkää kappaletta, eikä säveltäjä Freddie Mercury suostunut lyhentämään teostaan. Pattitilanteen ratkaisi rääväsuinen tiskijukka Kenny Everett, joka "varasti" levyn koepainoksen ja soitti kappaletta luvatta radioshowssaan 14 kertaa kahden päivän aikana. Yleisön reaktion rohkaisemana kappale julkaistiin lyhentämättömänä singlenä, ja siitä tuli Queenin tunnetuin kappale ja yksi rock-musiikin suurimmista legendoista. Niille jotka ovat jo lopen kyllästyneitä tähän ylihypetettyyn ja -soitettuun klassikkoon alla Queenin ja Muppetien vaihoehtoversio, joka kertoo omaa tarinaansa siitä kuinka suuri legenda tästä kappaleesta ja sen musiikkivideosta on tullut.

• Queen: Bohemian Rhapsody (musiikkivideo YouTube)
• Queen + The Muppets: Bohemian Rhapsody (musiikkivideo YouTube)

Bohemian Rhapsody ei ollut ensimmäinen yli viisiminuuttinen monesta palasesta koostettu popooppera Queenin levyillä. Yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla samankaltaisia popteoksia oli useampia. A Night at the Opera -albumin B-puolen aloittava, yli kahdeksanminuuttinen The Prophet's song osoitti, että myös kitaristi Brian May osasi rakentaa monitasoisia pop-teoksia. 

• Queen: The Prophet's song (YouTube)

Britannian rock-kriitikot eivät 1970-luvulla saaneet otetta Queenin tuotannosta, ja usein yhtyeen albumit leimattiin tekotaiteellisiksi ja suorastaan naurettaviksi. A Night at the Operan kohdalla myös toimittajien oli pakko myöntää, että kysymyksessä oli vuosikymmenen merkittävimpiä rock-albumeja, jonka voima oli sen tyylien monipuolisuudessa mutta samalla sen laulujen tasalaatuisuudessa. Pisteliään rockin ja teatraalisten popteosten vastapainoksi levyltä löytyi myös yksi Queenin kauneimmista rakkauslauluista, Mercuryn kirjoittama Love of my life, josta tuli yhtyeen konserttien kohokohdista Mercuryn duetoidessa laulua tuhatpäisen yleisön kanssa.

• Queen: Love of my life (YouTube)

Queenin ensimmäiset vuodet huipentuivat tähän albumiin. Vuotta myöhemmin samaa teemaa jatkanut A Day at the Races oli vielä onnistunut kokonaisuus, mutta sen jälkeen yhtyeen tuotannosta katosi punainen lanka. Hittejä tuli entiseen tapaan ja levyt myivät hyvin, mutta seuraavat neljä albumia olivat kokonaisuuksina heikkoja. Vuonna 1984 ilmestynyt The Works palautti yhtyeen jälleen ehjien albumikokonaisuuksien tielle, ja sitä käsittelen blogini seuraavassa kirjoituksessa.

112. Céline Dion: Je ne vous oublie pas/Sous le vent (avec Garou) (single 2005/2001)

Kaksiosaisen Céline Dion -kirjoituksen toisessa osassa siirrämme kelloja 20 vuotta eteenpäin. Teinisensaatiosta megatähdeksi noussut Dion julkaisi ranskankielisen kokoelmalevyn On ne change pas -markkinoimiseksi singlen, jolla uutena kappaleena oli Jacques Veneruson säveltämä Je ne vous oublie pas ja saman säveltäjän säveltämä, toisen kandalaislaulajan Garoun kanssa duetoitu Sous le vent. Hienoja kappaleita molemmat.

Edellisessä kirjoituksessa esitellyn singlen C'est pour vivre (1985) jälkeen on tapahtunut seuraavaa: Kanadassa jo tunnettu Céline Dion nousi Euroopassa julkisuuteen voittamalla Sveitsin edustajana Eurovision laulukilpailut 1988. 1990-luvun alussa julkaistut hitit (mm. Beauty and the beast, Power of love, Think twice) tekivät Dionista maailmantähden, ja megatähden asemaan hän nousi viimeistään Titanic-hitillään My heart will go on. Vuonna 1995 Dion julkaisi kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen albumin D'eux. Vuonna 1994 Dion meni naimisiin managerinsa René Angelilin kanssa. Vuoteen 2012 mennessä heille on syntynyt kolme lasta. Levy-yhtiö Sonyn mukaan Dion on myynyt yli 200 miljoonaa levyä.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut, olen kiinnostunut lähinnä Dionin ranskankielisestä urasta, jossa laatu on pysynyt korkealla koko hänen uransa ajan. Tuoreessa haastattelussa Dion kuvailee suhdettaan kahteen uraansa näin: "Se on kuin pukisi välillä ylleen farkut ja välillä iltapuvun. Ranskankieli on minulla verissä, se on kotini ja juureni. Ranskankielessä voin käyttää sisäistä voimaani ja se on runollisempaa. Englanninkielellä laulaessani pelissä ovat erilaiset tunteet. Laulajana en voi valita näiden kahden välillä, tarvitsen niitä molempia".

Vuonna 2005 Dion kokosi ranskankielisen uransa kokoelmalevylle On ne change pas, jonka uusi kappale Je ne vous oublie pas julkaistiin singlenä. Kappaleeseen tehtiin myös hieno musiikkivideo, jota valitettavasti ei Youtubesta tai Muzu.tv:stä löytynyt. Vaikka Dionin ranskankielinen tuotanto on lähempänä tuota "farkku"-tyyliä, on tämä kappale pelottavan lähellä hänen englanninkielisen tuotantonsa siirappisuutta. Herkällä tulkinnallaan laulaja välttää kuitenkin imelyyden.

• Céline Dion: Je ne vous oublie pas (YouTube)

Ranskankielisissä lauluissaan québeckiläislaulaja onnistuu esittelemään tunteiden ja nyanssien kirjon, joita hänen englanninkielisiltä levyiltään ei löydy. Siksi onkin valitettavaa, että Je ne vous oublie pas ja hänen muut ranskankieliset hittinsä ovat maailmalla jääneet englantilaisten hittien varjoon.

Singlen molemmat kappaleet ovat Jacques Veneruson säveltämiä. Aiemmin muun muassa Patricia Kaasille lauluja tehnyt Veneruso on 2000-luvulla noussut Dionin tärkeimmäksi ranskalaiseksi säveltäjäksi Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin rinnalle.

Singlen b-puolelta löytyy alun perin vuonna 2001 julkaistu kappale Sous le vent. Kappale on duetto niin ikään kanadanranskalaisen Garoun kanssa, jonka albumilla kappale alun perin julkaistiin. Mieslaulajan karheä ääni luo hienon kontrastin kirkasääniselle Dionille. Sous le vent on Dionin uran parhaita kappaleita ja hänen uransa ehdottomasti upein duetto, joka peittoaa mm. Barbra Streisandin kanssa levytetyn Tell himin kirkaasti.

• Garou & Céline Dion: Sous le vent (YouTube)

Myös Sous le vent löytyy kokoelmalta On ne change pas, joka onnistuneesti summaa Dionin ranskankielisen uran 25 ensimmäistä vuotta.

Vaikka englanninkieliset levyt myyvät enemmän, ei Dion onneksi ole hylännyt ranskankielistä uraansa. Uutta ranskankielistä Célineä on luvassa jälleen syksyllä 2012.

111. Céline Dion: C'est pour vivre/Avec toi (single 1985)

Esittelen nyt kaksiosaisessa blogikirjoituksessa mitä kanadalaislaulaja Céline Dionille on tapahtunut 20 vuodessa. Dion oli suuri tähti kotimaassaan Kanadassa jo ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa ja 1990-luvulla alkanutta maailmanmenestystä. Jo 12-vuotiaana ensimmäisen levynsä tehneen Dionin varhaisen kauden levytykset ovat kuitenkin jääneet tuntemattomiksi Kanadan ulkopuolella. Vuonna 1985 levytetyt C'est pour vivre ja Avec toi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka hyvä laulaja quebeckiläistyttö oli jo teini-iässä.

Tutustumiseni Céline Dionin varhaisempaan tuotantoon alkoi ostettuani Pariisista Sony-levy-yhtiön Les premières années -kokoelman, johon oli koottu hänen suurimpia hittejään vuosilta 1982-1988. Tätä kokoelmalevyä lukuunottamatta Sony on tietoisesti pyrkinyt unohtamaan ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa  tapahtuneet levytykset. Céline Dionin virallisten kotisivujen discografiassa hänen ensimmäiseksi levyksi väitetään vuonna 1987 ilmestynytta Incognito-albumia, vaikka hän sitä ennen oli julkaissut seitsemän muuta albumia. Kokoelmalevyille näitä varhaisia levytyksiä on kelpuutettu harvoin.

Näihin unohdettuihin vuosiin mahtuu silti paljon hyvää musiikkia. 1980-luvun alkupuolen äänityksissä (esimerkiksi vuoden 1982 hitti D'amour ou d'amitié) teinitähden äänessä on vielä lapsenomaista kirkkautta, mutta se alkaa karista vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja aikuisempi ja kypsempi laulutapa alkaa nousta esiin.

Esimerkkisinglen a-puolen C'est pour vivre on säveltänyt ranskalainen veteraanisäveltäjä André Popp, joka maailmalla tunnetaan parhaitan kappaleestaan Rakkaus on sininen/Love is blue/L'amour est bleue. Laulun tekstittäjä Eddy Marnay on niin ikään ranskalaisen popmusiikin veteraaneja, jolla oli tärkeä rooli Dionin uran ensimmäisinä vuosina. Allaoleva huonolaatuinen videonäyte antaa mahdollisuuden nähdä miltä tämä nykyinen hypertähti näytti 27 vuotta sitten. Videon alta tämä hymnimäinen kappale löytyy parempilaatuisena audioversiona.

• Céline Dion: C'est pour vivre (huonolaatuinen televisioversio, YouTube)
• Céline Dion: C'est pour vivre (parempi audioversio, Spotify)

C'est pour vivre on suosikkilaulujani Céline Dionin 1980-luvun tuotannosta. Laulussa Dion osoittaa, kuinka hänellä on ääni ja laulutekniikka kohdallaan jo 16-vuotiaana.

Singlen b-puolena Ranskassa on kappale Avec toi (Kanadassa singlen kääntöpuolelta löytyi kappale Tu es là). Siinä missä C'est pour vivre -kappaleessa Dion pääsee laulamaan korkealta ja kovaa, menee tämä kappale alemmassa rekisterissä. Ja kuten kuulette, teini-Célineltä luonnistuu sekin.

• Céline Dion: Avec toi (Spotify)

Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessa kaksi Céline Dionin 2000-luvulta, jotka ovat jääneet meillä vähemmälle huomiolle.

110. Daniel Lanois: For the beauty of Wynona (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Kanadalaismuusikko Daniel Lanois on menestynyt paremmin muiden artistien levyjen tuottajana, mutta hän on myös tehnyt muutaman mielenkiintoisen soololevyn. Vuonna 1993 ilmestynyt For the beauty of Wynona on astetta rockimpi kuin akustispohjainen Acadie. Silti tähän levyyn on saatu mahdutettua rock-kitaran lisäksi québeckiläistä kansanperinnettä ja eteeristä tunnelmointia.

Daniel Lanois'sta minulle tulee mieleen kuoromme vuonna 1993 tapahtunut esiintymismatka Kanadaan. Montréaliin, Ottawaan ja Torontoon sijoittuneella matkalla vierailin myös paikallisissa levykaupoissa, joista ostin muun muassa kaksi Daniel Lanois'n soololevyä. Jo aiemmin esittelemäni Acadie oli minulle jo tuttu, mutta ostin sen lisäksi myös vasta ilmestyneen albumien For the beauty of Wynona, jota en ollut vielä kuullut.

Lanois'n ensimmäinen soololevy Acadie oli tunnelmallinen kokoelma québeckiläistä kansanperinnettä, eteeristä rock-tunnelmointia ja gospelia. Supertuottajan toinen soololevy koostuu pitkälti samoista aineksista, mutta sen ote materiaaliin on selvästi rankempi eikä kappaleissa ole kaihdettu myöskään riitasointuja. Levyn aloituskappale Messenger on kuin hiekkapaperilla raaputettu versio Acadien The Maker -kappaleesta.

• Daniel Lanois: The Messenger (YouTube)

Lanois'n tuottajanuran menestyneimmät albumit kuuluvat irlantilaiselle U2-yhtyeelle. Toisen soololevyn ensimmäinen singlekappale Still learning how to crawl muistuttaa U2:n levyjen tyyliä.

• Daniel Lanois: Still Learning how to Crawl (YouTube)

Kanadalaismuusikko ei tälläkään soololevyllä unohda kanadanranskalaisia juuriaan. Collection of Marie Claire osoittaa monien Acadie-albumin kappaleiden (esimerkiksi Jolie Louise) tapaan, että Kanadan kielivähemmistö yhdistelee kotimaansa kieliä rohkeammin kuin suomenruotsalaiset konsanaan. Jättekiva juttu, n'est-pas?

• Daniel Lanois: Collection of Marie Claire (YouTube)

Hyvä tuottaja osaa hyödyntää muusikon parhaita puolia ja piilottaa hänen puutteensa, ja tässä Lanois onnistuu myös omia levyjä tuottaessaan. Peter Gabriel So ja U2:n Achtung Baby -levyjen tuottaja ei laulajana ole kovinkaan kaksinen, mutta tälläkin levyllä Lanois onnistuu korostamaan lauluäänensä pienimuotoista herkkyyttä ja pieniä nyansseja. Kappaleessa Death of a train kaiutettu lauluääni sulautuu kauniisti pääosin basson ja rumpujen muodostamaan soundimattoon. Kappale on samalla levyn parhaita sävellyksiä.

• Daniel Lanois: Death of a train (YouTube)

For the beaty of Wynona -albumissa julkaistiin Yhdysvalloissa erilainen versio, jonka ainoa ero kansainväliseen versioon on levyn kanessa oleva teksti "American edition", joka peittää kannen kuvassa esiintyvän naisen "naughty bits". Muualla tätä lievästi provokatiivista levynkantta ei ilmeisesti pidetty ongelmallisena.

Soolourastaan huolimatta Daniel Lanois'n pääleipä on tullut muiden levyjen tuottamisesta, sillä hänen soololevynsä eivät missään vaiheessa ole hätyytelleet myyntilistojen kärkisijoja. Soololevyillään tämä supertuottaja on kuitenkin saanut mahdollisuuden kokeilla tyylejä, joita hän ei ole saanut muiden levyjä tehdessään käyttää. Myyntivarmempaa materiaalia Lanois on saanut tuottaa muille artisteille.

109. Dusty Springfield: Goin' back/I'm gonna leave you (single 1966)

Goin' back on yksi lauluntekijäpariskunnan Carole King & Gerry Goffin koskettavimmista lauluista. Se käsittelee ihmisen aikuistumista ja nuoruuden katoavaisuutta. Vaikka King levytti kappaleen itse kahdesti, hän piti itse laulun parhaana tulkintana Dusty Springfieldin versiota, joka onnistuu mahtipontisesta sovituksestaan huolimatta säilyttämään tekstin liikuttavuuden.

Goin' back on yksi minulle rakkaimmista lauluista. Se löytyy levyhyllystäni monena eri tulkintana, joita en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kappaleen ovat levyttäneet Dusty Springfieldin ja säveltäjä Carole Kingin lisäksi muun muassa The Byrds, Freddie Mercury (salanimellä Larry Lurex), Phil Collins ja Maarit (suomenkielisen tekstin kirjoitti Hector). Kingin versiota käsittelin Writer-levyn esittelyssä ja Larry Lurexiin palaan todennäköisesti myöhemmin.

Dusty Springfield oli Gerry Goffin/Carole King -sävellysten tärkein tulkitsija Britanniassa. Carole Kingin kerrotaan purskahtaneen itkuun kuultuaan tämän käheääänisen laulajan tulkinnan kappaleestaan.

• Dusty Springfield: Goin' back (Spotify)
  

Ja hieno Dustyn versio kappaleesta onkin. Levytyksen muhkealla sovituksella on oma osansa kokonaisuuden onnistumisessa.Johnny Franzin tuottama levytys onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä herkän liikuttava että hienovaraisen mahtipontinen.

Singlen b-puoli I'm gonna leave you on hyvä esimerkki keskinkertaisesta sävellyksestä, jonka Springfield pystyy nostamaan latteuksien suosta omalla ainutlaatuisella tulkinnallaan.

• Dusty Springfield: I'm gonna leave you (Spotify)
  

Goin' back oli yksi Dusty Springfieldin suurimpia hittejä, joten se löytyy kaikilta merkittäviltä kokoelmalevyiltä, vaikka sitä ei alun perin millään albumilla julkaistukaan. Kappale soitettiin myös Springfieldin hautajaisissa vuonna 1999 laulajan kuoltua syöpään 59 vuotiaana.

108. John Lennon & Yoko Ono: Double Fantasy (1980)

Vietettyään viisi vuotta "isyyslomaa" John Lennon palasi julkisuuteen syksyllä 1980, jolloin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa sitten vuoden 1975. Uuden levynsä hän teki yhdessä vaimonsa Yoko Onon kanssa, levyn 14 kappaleesta puolet ovat Onon tekemiä ja esittämiä. Ensimmäisen singlen Just like starting over myyntimenestys oli rohkaisevaa ja lupasi hyvää menestystä myös albumille. Lennonin traaginen kuolema vain kolme viikkoa albumin julkaisun jälkeen nostin levyn listojen kärkeen aivan vääristä syistä.

Uutinen John Lennonin murhasta joulukuussa 1980 järkytti yhdeksänvuotiasta poikaa. Vaikka en tuolloin vielä ollut Lennon- tai Beatles-fani, kuuntelin Rock-radion uutisointia kyynel silmässä ja ostin Suosikin Lennonia käsittelevän numeron. Koulun musiikintunnilla järkyttynyt opettajani kertoi meille Beatlesin historiasta ja kuuntelimme myös yhtyeen musiikkia. Ensimmäinen Beatles-levy ilmestyi hyllyyni Lennonin kuoleman jälkimainingeissa. Täyspäiväiseksi Beatles-faniksi ryhdyin kuitenkin vasta vuonna 1987. Double fantasy -albumin ostin vasta siirryttyäni cd-aikaan 1980-90-lukujen vaihteessa.

Marraskuussa 1980 julkaistu Double Fantasy oli Lennonin lupauksia antava paluu julkisuuteen. John Lennonin edellinen albumi Rock'n'Roll julkaistiin vuonna 1975, jonka jälkeen Lennon jäi hoitamaan vastasyntynyttä Sean-poikaansa. Albumin edellä julkaistu single Just like starting over oli Lennonin omien sanojen mukaan kunnianosoitus Elvis Presleylle, jonka laulutyyliä Lennon kappaleessa imitoi.

John Lennon: (Just like) Starting over 

Kappale oli Lennonin murhan aikaan Yhdysvaltain singlelistan kolmantena, mutta se nousi nopeasti listaykköseksi ja pysyi siellä viisi viikkoa ollen näin Lennonin suurin hitti Amerikassa.

Just like starting over oli Double Fantasyn suurin hitti, mutta minulle levyn kappaleista rakkain on Watching the wheels, joka julkaistiin albumin kolmantena singlenä maaliskuussa 1981. Laulu on minun listallani yksi kaikkien aikojen parhaista John Lennon -sävellyksistä ja se kuvastaa hyvin juuri 40-vuotta täyttäneen Lennonin "kypsempää" suhtautumista elämään.

John Lennon: Watching the wheels 

Double Fantasyn seitsemästä John Lennon -sävellyksestä kaksi on omistettu hänen rakkaimmilleen. Beautiful boy kappale on omistettu hänen Sean pojalleen. Yhden uransa kauneimmista ja henkilökohtaisimmasta rakkauslauluistaan Lennon kohdistaa tietenkin vaimolleen Yoko Onolle.

John Lennon: Woman 

Yoko Ono on tärkeässä roolissa Double fantasy -albumin teossa. Kysymyksessä on kahden toisiaan rakastavan mutta hyvin erilaisen artistin yhteinen levy, jonka kappaleista joka toinen on Lennonin ja joka toinen Onon käsialaa ja tulkintaa. Monille Lennon-faneille Onon omintakeinen tyyli oli liikaa, enkä minäkään ole kovinkaan paljoa hänen kappaleitaan kuunnellut. Levyn helpoimmin sulava Ono-kappale on jazztyylinen Yes I'm your angel. 

Yoko Ono: Yes I'm your angel

Double fantasy -albumin levytyksen aikana John Lennon ja Yoko Ono äänittivät jo kappaleita seuraavaa albumia varten. Vuonna 1984 julkaistu Milk and honey noudatti samaa kaavaa Double fantasyn kanssa, kysymyksessä oli jälleen artistipariskunnan välinen vuoropuhelu, jossa Lennonin ja Onon kappaleet vuorottelevat. Valitettavasti Lennon ei kuitenkaan ehtinyt viimeistelemään äänityksiään, joten tämä Double fantasyn seuraaja antaa varsin keskeneräisen vaikutelman.

Double fantasy on kuitenkin valmis ja viimeistelty albumi ja Onon vahvasta panoksesta huolimatta se on John Lennonin paras sooloalbumi.

107. Annie Lennox: Shining light (single 2009)

Menestyksekkään Eurythmics-uran jälkeen Annie Lennox jatkoi menestystään sooloartistina. Omien sävellystensä lisäksi Lennox versioi soolourallaan tyylitajuisesti myös muiden artistien kappaleita. Vuonna 2009 vuorossa oli Ash-yhtyee hitti Shining light. Tämä positiivista energiaa pursuileva kappale julkaistiin Lennoxin kokoelmalevyllä The Annie Lennox Collection.

Annie Lennoxia ei yleensä yhdistetä pirteään popmusiikkiin, vaan hänen soolomateriaaliaan pidetään enemmän pohdiskelevana, salaperäisenä ja aiheiltaan rankkana. Vuonna 2009 kokoelmalevyllää The Annie Lennox Collection julkaistu Shining light on pirteä poikkeus hänen tuotannossaan.

Jo vuonna 1995 julkaistulla albumillaan Medusa Lennox osoitti, että hän on osaa tehdä muiden kappaleista selkeästi itselleen sopivia versioita. Eikä hän myöskään mennyt sieltä mistä aita on matalin, monet näistä kappaleista eivät ole maailmalla tunnettuja suurhittejä vaan vähemmän tunnettuja pikkuhittejä vuosien varrella. Sama koskee myös tätä singleä.

Alun perin kappaleen julkaisi minulle tuntematon The Ash. Kappaleen alkuperäisversion perusteella yhtye sijoittuu brittiläiseen 1990-2000-lukujen kitarapopgenreen yhdessä Oasiksen kanssa.

Annie Lennox: Shining light

Annie Lennoxin versio kappaleesta Shining light on nimensä mukaisesti valoisa, rohkaiseva ja kaikkea muuta, jonka voi kiteyttää englanninkieliseen sanaan "uplifting", jolle en oikein löydä hyvää suomenkielistä käännöstä. Tätä kappaletta kuunnellessa en voi olla hymyilemättä.

Tämän kappaleen myötä haluan toivottaa kaikille valoisaa juhannusta.

106. Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Paul Simonin ja Art Garfunkelin muodostaman duon viimeinen levy oli myös heidän onnistunein ja menestynein tuotantonsa. Hitit Bridge over troubled water, El cóndor pasa, The Boxer ja Cecilia olivat levyn tunnetuimmat kappaleet, mutta levy on muutenkin täynnä onnistuneita sävellyksiä, joiden esitys ja sovitus ovat huippuluokkaa. Omassa tyylissään tätä levyä voisi kutsua täydelliseksi albumiksi. Parivaljakko lopetti yhteistyönsä huipulla, tämän jälkeen he eivät tehneet enää yhtään levyä.

Olen jo pienestä pitäen tuntenut vetoa kauniisiin ja mahtipontisiin balladeihin. Isovanhempien levyhyllystä löytynyt Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water oli tässä suhteessa täydellinen kappale. Alkaa hiljaisesti, mutta kasvaa ja kasvaa kappaleen loppuhuipennukseen asti. Vasta aikuisiällä tutustuin samannimisen albumin muihinkin kappaleisiin, ja levystä tuli yksi suosikkejani, kokonaisuus jossa heikot tai edes keskinkertaiset kappaleet ovat vähissä.

Tämän säveliltään harmonisen kokonaisuuden taustalla oli entistä epäharmonisempi laulajakaksikko. Simon & Garfunkel -lauluduo oli hajonnut jo useamman kerran aikaisemmin, mutta levy-yhtiö painosti heidät takaisin yhteen tekemään menestyslevyjä. Paul Simon ja Art Garfunkel ymmärsivät toki itsekin, että munivaa kanaa ei kannattanut tappaa ennen aikojaan. Viimeiseksi tämä kana munikin sitten oikean kultamunan, jonka jälkeen yhtye hajosi lopullisesti.

• Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (YouTube)

Albumin aloittaa yksi pop-musiikin tunnetuimmista klassikoista. Kappale on täydellisesti rakennettu yksinkertaisista ainesosasista, ja pianointrolla alkavan teoksen sovitukseen lisätään minuutti minuutilta uusia elementtejä, basso, jouset, lauluharmoniat ja lopulta myös lyömäsoittimet. Laulun solistina toimii poikkeuksellisesti Art Garfunkel, mutta sävellys on totutusti Paul Simonin kynästä. Bridge over troubled water oli yhtyeen suurin hitti ja siitä on tehty lukuisia cover-versioita, Suomessa tunnetuin on Kirkan tekemä versio, joka levytyksenä on kuitenkin aika kalpea sovellus alkuperäisestä.

Albumin nimikappale on kuitenkin vain alkusoittoa. Esimerkkikappaleiden valinta tähän blogikirjoitukseen oli vaikeaa, sillä levyn lähes kaikki kappaleet olisivat ansainneet paikan. The Boxer -kappaletta ei voi kuitenkaan sivuuttaa, se on vuosien varrella noussut minun listallani jopa nimikappaletta merkittävämmäksi teokseksi. 

• Simon & Grafunkel: The Boxer (YouTube)

Bridge over troubled water -albumi on tunnetuin edellä mainituista balladeista sekä vanhaan perulaiseen sävelmään perustuvasta El cóndor pasa -kappaleesta. Levyn vauhdikkaammasta menosta vastasivat muun muassa kappaleet Cecilia, Why don't you write me, Keep customers satisfied ja Baby driver, tässä esimerkkinä viimeksimainittu.

• Simon & Garfunkel: Baby driver (YouTube)

Albumi sai kuusi grammy-palkintoa, levy valittiin muun muassa vuoden parhaaksi albumiksi. Roy Haleen tuottama albumi sai ansaitusti palkinnon myös parhaasta äänityksestä, ja levyn kappaleet ovat vielä nytkin 42 vuotta julkaisemisensa jälkeen korvia hivelevää kuultavaa uudelleen masteroituina cd-versioina. Kappaleessa The only living boy in New York huomio kiinnittyy täyteläiseen mutta silti hillittyyn bassosoundiin ja utuisena taustalla soiviin taustavokaaleihin. Ja jälleen kerran Paul Simonin sävellys on erinomainen.

• Simon & Garfunkel: Only living boy in New York (YouTube)

Yhtye siis hajosi pian Bridge over troubled water -albumin julkaisun jälkeen. Paul Simon jatkoi musisointia soolouran muodossa ja hänen tunnetuin levynsä Graceland ilmestyi vuonna 1986. Art Garfunkel jakoi uransa ajan näyttelemisen ja laulamisen välillä. Duo on palannut yhteen ajoittain live-konserttien ja -kiertueiden merkeissä, mutta uutta levyä he eivät vuoden 1970 jälkeen ole tehneet.

105.Cher: I found someone/Dangerous times (single 1987)

Alunperin Sonny & Cher -duon naisjäsenenä tunnetuksi tullut Cher on onnistunut pitämään itsensä pinnalla kuudella eri vuosikymmenellä. Minulle hänen tuotantonsa on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi muutamaa hittiä lukuunottamatta. Myös näyttelijänä kunnostautuneen Cherin yksi suurimmista hiteistä on vuonna 1987 julkaistu I found someone, rockballadi joka sopii erinomaisesti laulajan matalalle äänelle.

Ensimmäinen muistikuvani Cheristä oli elokuvassa Noidat, jonka menin katsomaan sisareni kanssa. Pian tämän jälkeen näin myös elokuvan Kuuhullut, jossa tyylikkäästi harmaantunut keski-ikäinen laulaja esittää leskeksi jäänyttä italianamerikkalaista naista, joka tasapainoilee tunteittensa kanssa, valitako turvallisen liikemies vai hänen kuumaverinen leipuriveljensä. Kuuhullujen Loretta on mahdollisimman kaukana siitä Cheristä, jonka näemme musiikkivideoilla ja levyjen kansissa. Elokuvassa näyttävä nainen uskaltautui esiintymään luonnollisen harmaantuneena ilman kiiltäviä vaatteita ja hehkuvaa meikkausta, joista hänet yleensä tunnetaan.

Laulajana Cher on taitava, mutta hänen teatraalinen alttoäänensä ärsyttää silti monia. Itsellenikin on toistaiseksi riittänyt yksi kokoelma-albumillinen Cheriä hyllyssäni, ja sitäkin kuuntelen yleensä vain kappale kerrallaan. Pieninä annoksina laulajan ylidramaattinen tulkinta on jopa nautittavaa.

Parhaimmillaan Cher onkin dramaattisissa rock-balladeissa, kuten Michael Boltonin sävellyksessä I found someone (jonka ensimmäisenä teki hitiksi niin ikään matalalta ja kovaa laulava Laura Branigan), joka sopii hänelle kuin nakutettu.

Cher: I found someone

Minulle I found someone on parasta Cheriä, jota levylle on tallennettu, paljon parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin levytetty Believe, joka on Cherin suurin hitti. Dramaattinen melodia ja synkeä sovitus antavat laulajalle hienon mahdollisuuden esitellä laulutaitoaan.

Singlen b-puoli Dangerous times julkaistin a-puolen kappaleen tapaan Cherin nimettömällä albumilla. Myös tässä laulussa hyödynnetään Cherin dramaattista vibratoa. Kappale on helposti unohtuva, vaikka siinä on hyvätkin puolensa.

Cher: Dangerous times

Tina Turnerin tapaan Cher on laulaja, jonka tuotantoa haluaisin tuntea paremmin. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi minulle tulee Cheristä mieleen lähinnä hänen 1970-luvun ykköshittinsä Dark Lady (Suomessa tunnettu parhaiten Lea Lavenin tulkintana) ja Gypsys tramps and thieves sekä myöhemmät hitit Heart of stone ja If I could turn back time. Ehkä tämän laulajan 25 albumilta löytyy muitakin helmiä.

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.

 

Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.

 

Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.

 

Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.

•  Abba: Lovers (live a little longer) (YouTube)

Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.

 

Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.

• Abba: The King has lost his crown (YouTube)

Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.

•  Abba: If it wasn't for the night (YouTube)

Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

• Abba: Kisses of fire (YouTube)

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.

 

Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.

103. Ringo Starr: It don't come easy/Early 1970 (1971)

Kun The Beatles -yhtyeen jäsenten soolohittejä listataan, muistetaan harvoin että myös Ringo Starr teki soolovuosinaan muutaman erinomaisen levyn. Tällainen on yksi hänen ensimmäisistä soolosingleistään, jonka hän levytti yhtyetoverinsa George Harrisonin avustamana. Singlen a-puoli hyvin tuotettu pop-kappale, jossa rajallisen laulutaidon omistanut Starr onnistuu tulkinnassaan erinomaisesti. B-puolella Starr ilmaisee avoimesti ja koskettavasti kuinka hän kaipaa vahoja hyviä aikoja, jolloin hänen yhtyeensä oli vielä koossa.

Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.

Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.

• Ringo Starr: It don't come easy (Spotify)

Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.

• Ringo Starr: Early 1970 (Spotify)

Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.

102. Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Ruotsin laulaja-lauluntekijöiden ykkösnimi Eva Dahlgren oli uransa huipulla 1990-luvun alussa. Ung och stolt ja Fria världen 1.989 -albumeilla tiensä tähtiin raivannut Dahlgren lunasti supertähden aseman viimeistään kahdeksannella albumillaan En blekt blondins hjärta, joka on hänen myydyin levynsä ja myös minun suosikkini hänen tuotannossaan.

Vuonna 1991 Eva Dahlgrenin uusi albumi oli Suomessa lähes yhtä suuri tapaus kuin Ruotsissa. Hänen musiikkinsa oli paikallisradioiden vakiokamaa ja uudella Dahlgren-albumilla oli lähes varma paikka myyntilistojen kärjessä. Myös minä olin suuri Dahlgren-fani aina vuonna 1987 ilmestyneestä Ung och stolt -albumista lähtien. Eva Dahlgren on Paul McCartneyn ohella ainoa artisti, jonka konsertissa olen käynyt kahdesti. Vaikka vuonna 1989 ilmestynyt Fria världen 1.989 -albumi ei ollut aivan Ung och stolt -levyn veroinen, odotin vuonna 1991 innolla häneltä uutta albumia.

Eva Dahlgren nousi Ruotsin musiikkitaivaalle määrätietoisen ja useampia vuosia kestäneen työn seurauksena. Vain 18-vuotiaana Dahlgren julkaisi ensimmäisen levynsä Finns det nån som bryr sig om vuonna 1978, ja osallistuminen vuosien 1979 ja 1980 Ruotsin huippusuosittuihin euroviisukarsintoihin nosti hänet julkisuuteen. Kuitenkin vasta edellämainittu Ung och stolt -albumi teki hänestä tähden, joka saavutti kirkkaimman loistonsa vuonna 1991 albumilla En blekt blondins hjärta.

• Eva Dahlgren: Gunga mej (YouTube)

Ennen albumin julkaisua kappale Gunga mej julkaistiin singlenä. Yleensä vakavista ja synkistäkin lauluista tunnettu Dahlgren kuullostaa kappaleessa iloiselta ja onnelliselta. Tarttuvasta ja hyvin sovitetusta kappaleesta Dahlgren sai mukavan kesähitin ennen varsinaisen albumin julkaisua.

Levy on muutenkin pullollaan hienoja sovituksia, joista on osittain kiittäninen levyn tuottanutta Anders Glenmarkia, jonka kanssa Dahlgren oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmilla albumeilla. Levyn hienoimpia kappaleita on Kanske för minnenas skull, jossa Glenmarkin kädenjälki on selvästi kuultavissa.

• Eva Dahlgren: Kanske för minnenas skull (YouTube)

Eva Dahlgren on aina luottanut omaan tapaansa säveltää, sanoittaa ja tulkita, eikä hänen ole tarvinnut seurata aikakauden musiikkitrendejä. En blekt blondins hjärta seurasi turvallista ja hyväksi havaittua tyyliä, pehmeitä balladeja ja muutama tekstiltään ja tyyliltään rankempi kappale. 1990-luvun pop-ilmastoa heijastalee eniten mukavasti etenevä pseudo-diskokappale Kom och håll om mig, jonka senkin Dahlgren saa kuullostamaan itselleen sopivalta.

• Eva Dahlgren: Kom och håll om mig (YouTube)

Eva Dahlgrenin yhteistyö tuottaja Anders Glenmarkin kanssa alkoi jo ensimmäisen, vuonna 1978 julkaistun levyn myötä, ja 13 vuoden aikana Glenmark oppi tuomaan Dahlgrenin parhaat puolet esiin. Näiden kahden muusikon yhteistyön kauneimpia hedelmiä on kappale Guldlock. Siinä nainen, joka on saanut elämältään lähes kaiken, onnen, rakkauden ja rauhan kaipaa sitä yhtä ja ainoaa asiaa, joka vielä puuttuu. Oman lapsen kaipaus on hienosti kätketty laulun sovitukseen.

• Eva Dahlgren: Guldlock (GrooveShark)

En blekt blondins hjärta -levyn menestys innoitti hakemaan menestystä myös pohjoismaiden ulkopuolelta. Englanninkielinen versio levystä ei kuitenkaan menestynyt.

Glenmarkin ja Dahlgrenin pitkä ja hedelmällinen yhteistyö päättyi tähän albumiin. Seuraavalla levyllään Eva Dahlgren teki yhteistyötä säveltäjä Anders Hillborgin ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen kanssa. Tämä levy, kuten sitä seuranneet kolme muuta soololevyä eivät enää kuitenkaan yltänyt sille tasolle, jonka Dahlgren oli En blekt blondins hjärta -levyllä ja sitä edeltäneellä kahdella muulla albumilla tavoittanut.

101. Tina Turner: We don't need another hero (single 1985)

Mad Max -elokuvassa ensiesityksensä saanut We don't need another hero on Tina Turnerin parhaita soolohittejä ja jatkoi hänen menestyksekästä yhteistyötään lauluntekijäparivaljakon Terry Britten ja Graham Lyle -kanssa. Laulu myös sementoi Tina Turnerin menestyksekkään soolouran, joka alkoi vuotta aiemmin huippumenestyneellä Private Dancer -albumilla.

Tina Turner on jälleen sellaisia artisteja, joka on aliedustettuna levyhyllyssäni. Syynä ei ole se, etten hänestä pitäisi, en vain ole koskaan kovinkaan paljoa ehtinyt hänen tuotantoonsa tutustua. The Best -hitistä parhaiten tunnettu Foreign Affair -albumi oli pitkään kokoelmissani neuvostoliittolaisena vinyylinä Melodija merkillä, ja Private Dancer -albumia olen kuunnellut vain pintapuolisesti. Tina Turnerin albumeihin tutustuminen onkin minulle pitkän tähtäimen "to do"-listalla.

We don't need another hero -kappaleesta muistan aina parhaiten tyylikkään musiikkivideon ensimmäiset kymmenet sekunnit, jotka keskittyvät lähinnä Turnerin huomattavan korkeiden kengänkorkojen kopinaan ja Mad Max -elokuvan rooliasun peittämiin tyylikkäisiin sääriin. Elokuvassa Turner esitti Aunty Entityä ja sai kehuja sivuroolistaan.

Tina Turner: We don't need another hero

Tämän enenpää Tina Turner ei kuitenkaan antautunut elokuvauralle. Erottuaan Ike Turnerista hänen uransa oli ollut alamaissa 1970-luvulla, mutta vuonna 1985 hän oli jälleen huipulla Private Dancer -albumin ja What's love got to do with it -superihitin seurauksena. We don't need another hero jatkoi Turnerin hittien sarjaa. Laulun Turnerille ja elokuvan soundtrackille sävelsivät Terry Britten ja Graham Lyle, jotka olivat myös What's love...-hitin taustalla ja jotka sävelsivät puolet Turnerin seuraavan albumin Break every rule kappaleista.

Laulu sopii Tina Turnerille erinomaisesti antaen hänelle mahdollisuuden käyttää matalampaa rekisteriä, mutta myös räväyttää täysin palkein kertosäkeen puolella. Laulu on Turnerin uran parhaita, ja ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi kuin ylisoitettu The Best, josta Turner nykyään parhaiten muistetaan.

Turnerin ura on jatkunut pitkälti 2000-luvun puolelle, eikä hän ainakaan vielä ole ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hänen viimeisimmästä studioalbumista on kuitenkin jo 13 vuotta, joten ilmeisesti tänä vuonna 73-vuotta täyttävä Turner on pikku hiljaa siirtymässä pois julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta.