115. Queen: Innuendo (1991)

Kuuntele albumi Spotifyssa

Queen-yhtyeen viimeinen albumi julkaistiin vain reilut puoli vuotta ennen yhtyeen keulahahmon Freddie Mercuryn kuolemaa. Levyä tehtäessä Mercury oli jo hyvin sairas, ja yhtye tiesi Innuendon jäävän Queenin viimeiseksi varsinaiseksi albumiksi. Ehkä tämän vuoksi albumi on Queenin uran jälkimmäisen puoliskon kunnianhimoisin kokonaisuus, jota on verrattu yhtyeen 16 vuotta aiemmin julkaisemaan magnum opukseen A Night at the opera.

Queen on yksi kolmesta minulle tärkeästä rock/pop-yhtyeestä, joiden kohdalla voidaan puhua mega-yhtyeestä. Abba, Beatles ja Queen koostuivat kaikki neljästä tasavahvasta muusikosta, eikä yhtyeiden kokoonpano vaihtunut kertaakaan niiden uran aikana (pidän vuosina 2004-2009 toiminutta Queen + Paul Rodgers -kokoonpanoa omana yhtyeenään). Queenin levytysura kesti pitempään kuin kahden yllämainitun yhtyeen urat yhteensä. Kuten Abba ja Beatles, teki Queen laadukasta musiikkia uransa alusta loppuun saakka, epäonnistumiset olivat harvassa.

Innuendo ilmestyi varusmiespalvelukseni aikoihin, joten sitä kuullessani minulle tulee aina mieleen Satakunnan tykistörykmentin käytävät ja punkassa ja kotimatkoilla kuuntelemani Sonyn Walkman -kasettisoitin. Levyn ostin Tampereen Koskikeskuksen Epesistä helmikuussa 1991.

Kun Innuendo ilmestyi, ei Freddie Mercuryn sairaudesta ollut huhuja varmempaa tietoa. Levykotelon ja musiikkivideoiden hämyiset kuvat laulusolistista lisäsivät kuitenkin epäilyjä hänen terveydentilastaan. Levyn musiikista ei Mercuryn heikkoutta kuitenkaan voinut kuulla. Levyn ensisingle nousi suoraan brittilistojen kärkeen.

• Queen: Innuendo (musiikkivideo YouTube)

Kuusi ja puoli minuuttia pitkä single on kuin Bohemian Rhapsodyn jatko-osa. Kappale on koottu useasta palasesta. Bo Rhapin oopperamaisen väliosan korvaa flamencotyylinen kitarasoolo, jossa duetoivat akustista kitaraa soittava Steve Howe ja sähkökitaraansa soittava Brian May. Kitaraväliosa johtaa Freddie Mercuryn laulamaan moniääniseen huipennukseen. Vaikka kappale muistuttaa monin tavoin Queenin suurinta hittiä ja sen tavoin nousi listaykköseksi, ei se ole jäänyt elämään Queenin monien muiden hittien tavoin. Innuendo on kuitenkin samannimisen albumin jykevä aloitus.

Levyn muu sisältö on tavanomaisempaa mutta silti monipuolista musiikkia. Queenin perusrockmeininkiä edustaa kappale Headlong. Kappaleen musiikkivideo on viimeisiä videotallenteita, jossa Freddie Mercury on edes jonkin verran elinvoimaisen näköinen. Ontot posket ja muutenkin laiha olemus kuitenkin lisäsivät huhuja laulajan huonosta terveydestä.

• Queen: Headlong (musiikkivideo YouTube)

Herkempää Queenia edustaa albumilla rumpali Roger Taylorin säveltämä These are the days of our lives. Vuodesta 1989 alkaen yhtyeen kaikki kappaleet merkittiin koko yhtyeen tekemäksi, mutta myöhemmin Taylor on tunnustautunut tämän nostalgisen kappaleen säveltäjäksi. Musiikkivideota kuvattaessa Mercuryn sairaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hänellä oli vaikeuksia seistä, joten hänen osuutensa jouduttiin kuvaamaan pienissä pätkissä. Video kuvattiin mustavalkoisena, jotta Mercuryn sairaus ei olisi niin näkyvää. Tilanne on kuitenkin helposti havaittavissa laihojen kasvojen lisäksi yhtyeen muiden jäsenten surullisissa ilmeissä.

• Queen: These are the days of our lives (musiikkivideo YouTube)

Levyn julkaisun aikaan ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiennyt todellista tilannetta. Myös minä pidin AIDS-juoruja lehdistön keksintönä. Minulle Innuendo oli merkki siitä, että Queen on voimissaan ja valmis kohtaamaan lähestyvän 2000-luvun haasteet. Edes levyn päättävä "testamentti" Show must go on ei saanut minua uskomaan iltalehtien otsikoihin.

• Queen: The Show must go on (musiikkivideo YouTube)

Tämä uljas kappale julkaistiin singlenä vain neljä viikkoa ennen Freddie Mercuryn kuolemaa yhdessä Greatest Hits II -kokoelma-albumin kanssa. Neljä vuotta myöhemmin yhtyeen jälkeenjääneistä nauhoista koottiin onnistunut Made in Heaven -albumi. Viimeinen Queen-yhtyeen julkaisu oli vuonna 1997 ilmestynyt single No-one but you, joka oli yhtyeen ainoa levytys, jossa esiintyivät jäljelle jääneet jäsenet Brian May, Roger Taylor ja John Deacon.

Singlen jälkeen Deacon vetäytyi julkisuudesta ja Queenin toiminnasta. Vuonna 2004 muodostettu Queen + Paul Rodgers (May, Taylor ja Paul Rodgers) jatkoi muutaman vuoden yhtyeen perinteitä, mutta alkuperäisen Queen-yhtyeen toiminta päättyi vuonna 1991.

114. Queen: The Works (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

The Works merkitsi Queenille paluuta kokonaisuutena laadukkaiden albumien tielle neljän varsin sekalaisen levyn jälkeen. Aikuistuneen ja oman linjansa löytäneen yhtyeen levy sisälsi neljä suurta hittiä sekä liudan muita hienoja lauluja. Brittiyhtyeen uran toinen huippukausi oli alkanut.

Queenin uran ensimmäinen korkeasuhdanne päättyi Marx-veljesten elokuvien mukaan nimettyihin A Night at the Opera ja A Day at the Races -albumeihin. Hittejä yhtye teki toki tämän jälkeenkin, mutta seuranneet neljä albumia olivat laadultaan hyvin epätasaisia. Pohjanoteeraus oli vuonna 1982 ilmestynyt Hot Space, jossa yhtye yritti olla muodikas ja sovittaa musiikkinsa funk- ja diskorytmeihin.

Vuonna 1984 ilmestynyt The Works palautti jälleen uskon Queenin tyylitajuun. Levy ei pyrkinyt aiempien albumien tapaan luomaan korkealentoisia teemakokonaisuuksia tai kosiskelemaan muodikkailla trendisoundeilla. The Worksin voima olivat tasaisen vahvat sävellykset, joiden tekoon osallistuivat kaikki yhtyeen jäsenet. Albumi oli yksi harvoista Queen-levyistä, joiden kannessa on valokuva yhtyeestä. Konstailematon kansi kuvasi hyvin perusasioista ammentavaa rock-albumia.

Ensimmäinen muistikuvani Queenista on televisiossa esitetty I want to break free -kappaleen musiikkivideo, joka jäljitteli perusbrittiläisiä saippuaoopperoita Eastenders ja Coronation street. Naishahmoiksi pukeutuneet yhtyeen jäsenet nauttivat selvästi rooleistaan ja videosta tuli yksi yhtyeen suosituimmista. Kappaleen sävelsi basisti John Deacon, joka aiemmin oli vastannut suurhitistä Another one bites the dust.

• Queen: I want to break free (musiikkivideo YouTube)

The Worksin myötä myös rumpali Roger Taylor sai oman suurhittinsä. Radio GaGa oli levyn menestynein kappale, mutta itse pidän sitä albumin tylsimpänä kappaleena. Queenin takavuosien hittimaakarit Brian May ja Freddie Mercury vastasivat levyn pienemmistä hiteistä. Mercury vastasi rakkauslauluosastosta kappaleella It's a hard life.

• Queen: It's a hard life (musiikkivideo YouTube)

Brian Mayn säveltämä Hammer to fall on Queen-rokkia perinteisimmillään, jossa yhdistyvät Mayn vahva kitarasoundi, moniääninen stemmalaula ja Mercuryn mahtipontinen kukkoilu mikrofonin varressa.

• Queen: Hammer to fall (musiikkivideo YouTube)

The Works on pikemmin kokoelma erilaisia lauluja, kuin yhtenäinen musiikkiteos. Se oli kuitenkin helpotus monille Queen-faneille, jotka pealkäsivät menettäneensä yhtyeen kokonaan tanssi- ja klubi-genrelle. Singlehittien lisäksi levyltä löytyi myös monta muuta makupalaa, esimerkiksi junan lailla rullaava Keep passing through open windows, joka tuntui enteilevän viisi vuotta myöhemmin ilmestynyttä Breakthru-hittiä.

• Queen: Keep passing through open windows (YouTube)

Queenin uusi noususuhdanne jatkui aina Freddie Mercuryn kuolemaan saakka. Seuraavaksi esittelen albumin Innuendo, joka julkaistiin vain puoli vuotta ennen yhtyeen laulusolistin kuolemaa.

113. Queen: A Night at the Opera (1975)

Koko albumi kuunneltavissa Spotify:ssa.

Queenin vuonna 1975 ilmestynyttä albumia pidetään yhtyeen parhaana. Levy muistetaan varsinkin singlehitistään Bohemian Rhapsody, jossa Freddie Mercury yhdisti ennakkoluulottomalla tavalla rockin peruskuvioita oopperamaisiin lauluelementteihin. A Night at the Opera ei kuitenkaan soi ainoastaan tämän rapsodian varassa, vaan se on yhtyeen tasapainoisimpia albumeja. Makupaloja on monia.

Brittiläisen Queenin tuotantoon minut, kuten monet muutkin, johdatti vuonna 1975 levymaailmaa ravisuttanut kappale Bohemian Rhapsody, jonka ostin pikkulevynä Brightonin kirpputorilta kielikurssin aikana vuonna 1986. Kuorolaulua harrastavana minua kiehtoivat kappaleen moniääniset stemmalauluosuudet ja niiden uusia uria avaava liittäminen perinteiseen rock-ilmaisuun. Etsiessäni yhtyeen tuotannosta muita yhtä vaikuttavia teoksia tutustuin bändiin, jonka tavaramerkkejä koko 20-vuotiseen uran ajan olivat ennakkoluulottomuus, yllätyksellisyys, järkähtämättömän ammattitaitoinen musisointi ja laadukas laulutuotanto. Yhtyeellä olisi varmasti ollut annettavaa 2000-luvullakin, jos sen laulusolisti Freddie Mercury ei olisi kuollut AIDSiin vuonna 1991. Seuraavaksi esittelenkin Queenin kolme avainalbumia kolmelta eri vuosikymmeneltä.

Vuonna 1975 kolme albumia julkaisseen Queenin ura oli tiukassa nousukiidossa. Kaksi ensimmäistä albumia Queen ja Queen II olivat kunnianhimoisia progressiivisen ja glam-rockin sekoituksia, mutta vuonna 1974 julkaistu Sheer Heart Attack ja siltä julkaistu single Killer Queen nostivat yhtyeen myös levymyyntilistoille. Odotukset uutta albumia kohtaan olivat kovat, ja yhtye itsekin tiesi tekevänsä Queenin käänteentekevää albumia.

Olosuhteet uuden levyn tekemiseen eivät kuitenkaaan olleet parhaat mahdolliset. Basisti John Deacon, kitaristi Brian May, laulusolisti Freddie Mercury ja rumpali Roger Taylor havaitsivat olevansa epäsuotuisan tuotantosopimuksen vankeja. Yhtyeen oikeudet omistava tuotantoyhtiö keräsi rahat levymyynnistä ja eleli herroiksi, kun yhtyeellä itsellään ei ollut rahaa edes uusiin rumpukapuloihin hajonneiden tilalle. Tulehtunut sopimussuhde sai Mercuryn kirjoittamaan uuden albumin myrkyllisen avausraidan Death on two legs (Dedicated to...).

• Queen: Death on two legs (Dedicated to...) (YouTube)

Queen halusi julkaista singlenä kuusiminuuttisen rockoopperan Bohemian Rhapsody. Levy-yhtiö ei halunnut julkaista näin pitkää kappaletta, eikä säveltäjä Freddie Mercury suostunut lyhentämään teostaan. Pattitilanteen ratkaisi rääväsuinen tiskijukka Kenny Everett, joka "varasti" levyn koepainoksen ja soitti kappaletta luvatta radioshowssaan 14 kertaa kahden päivän aikana. Yleisön reaktion rohkaisemana kappale julkaistiin lyhentämättömänä singlenä, ja siitä tuli Queenin tunnetuin kappale ja yksi rock-musiikin suurimmista legendoista. Niille jotka ovat jo lopen kyllästyneitä tähän ylihypetettyyn ja -soitettuun klassikkoon alla Queenin ja Muppetien vaihoehtoversio, joka kertoo omaa tarinaansa siitä kuinka suuri legenda tästä kappaleesta ja sen musiikkivideosta on tullut.

• Queen: Bohemian Rhapsody (musiikkivideo YouTube)
• Queen + The Muppets: Bohemian Rhapsody (musiikkivideo YouTube)

Bohemian Rhapsody ei ollut ensimmäinen yli viisiminuuttinen monesta palasesta koostettu popooppera Queenin levyillä. Yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla samankaltaisia popteoksia oli useampia. A Night at the Opera -albumin B-puolen aloittava, yli kahdeksanminuuttinen The Prophet's song osoitti, että myös kitaristi Brian May osasi rakentaa monitasoisia pop-teoksia. 

• Queen: The Prophet's song (YouTube)

Britannian rock-kriitikot eivät 1970-luvulla saaneet otetta Queenin tuotannosta, ja usein yhtyeen albumit leimattiin tekotaiteellisiksi ja suorastaan naurettaviksi. A Night at the Operan kohdalla myös toimittajien oli pakko myöntää, että kysymyksessä oli vuosikymmenen merkittävimpiä rock-albumeja, jonka voima oli sen tyylien monipuolisuudessa mutta samalla sen laulujen tasalaatuisuudessa. Pisteliään rockin ja teatraalisten popteosten vastapainoksi levyltä löytyi myös yksi Queenin kauneimmista rakkauslauluista, Mercuryn kirjoittama Love of my life, josta tuli yhtyeen konserttien kohokohdista Mercuryn duetoidessa laulua tuhatpäisen yleisön kanssa.

• Queen: Love of my life (YouTube)

Queenin ensimmäiset vuodet huipentuivat tähän albumiin. Vuotta myöhemmin samaa teemaa jatkanut A Day at the Races oli vielä onnistunut kokonaisuus, mutta sen jälkeen yhtyeen tuotannosta katosi punainen lanka. Hittejä tuli entiseen tapaan ja levyt myivät hyvin, mutta seuraavat neljä albumia olivat kokonaisuuksina heikkoja. Vuonna 1984 ilmestynyt The Works palautti yhtyeen jälleen ehjien albumikokonaisuuksien tielle, ja sitä käsittelen blogini seuraavassa kirjoituksessa.

112. Céline Dion: Je ne vous oublie pas/Sous le vent (avec Garou) (single 2005/2001)

Kaksiosaisen Céline Dion -kirjoituksen toisessa osassa siirrämme kelloja 20 vuotta eteenpäin. Teinisensaatiosta megatähdeksi noussut Dion julkaisi ranskankielisen kokoelmalevyn On ne change pas -markkinoimiseksi singlen, jolla uutena kappaleena oli Jacques Veneruson säveltämä Je ne vous oublie pas ja saman säveltäjän säveltämä, toisen kandalaislaulajan Garoun kanssa duetoitu Sous le vent. Hienoja kappaleita molemmat.

Edellisessä kirjoituksessa esitellyn singlen C'est pour vivre (1985) jälkeen on tapahtunut seuraavaa: Kanadassa jo tunnettu Céline Dion nousi Euroopassa julkisuuteen voittamalla Sveitsin edustajana Eurovision laulukilpailut 1988. 1990-luvun alussa julkaistut hitit (mm. Beauty and the beast, Power of love, Think twice) tekivät Dionista maailmantähden, ja megatähden asemaan hän nousi viimeistään Titanic-hitillään My heart will go on. Vuonna 1995 Dion julkaisi kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen albumin D'eux. Vuonna 1994 Dion meni naimisiin managerinsa René Angelilin kanssa. Vuoteen 2012 mennessä heille on syntynyt kolme lasta. Levy-yhtiö Sonyn mukaan Dion on myynyt yli 200 miljoonaa levyä.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut, olen kiinnostunut lähinnä Dionin ranskankielisestä urasta, jossa laatu on pysynyt korkealla koko hänen uransa ajan. Tuoreessa haastattelussa Dion kuvailee suhdettaan kahteen uraansa näin: "Se on kuin pukisi välillä ylleen farkut ja välillä iltapuvun. Ranskankieli on minulla verissä, se on kotini ja juureni. Ranskankielessä voin käyttää sisäistä voimaani ja se on runollisempaa. Englanninkielellä laulaessani pelissä ovat erilaiset tunteet. Laulajana en voi valita näiden kahden välillä, tarvitsen niitä molempia".

Vuonna 2005 Dion kokosi ranskankielisen uransa kokoelmalevylle On ne change pas, jonka uusi kappale Je ne vous oublie pas julkaistiin singlenä. Kappaleeseen tehtiin myös hieno musiikkivideo, jota valitettavasti ei Youtubesta tai Muzu.tv:stä löytynyt. Vaikka Dionin ranskankielinen tuotanto on lähempänä tuota "farkku"-tyyliä, on tämä kappale pelottavan lähellä hänen englanninkielisen tuotantonsa siirappisuutta. Herkällä tulkinnallaan laulaja välttää kuitenkin imelyyden.

• Céline Dion: Je ne vous oublie pas (YouTube)

Ranskankielisissä lauluissaan québeckiläislaulaja onnistuu esittelemään tunteiden ja nyanssien kirjon, joita hänen englanninkielisiltä levyiltään ei löydy. Siksi onkin valitettavaa, että Je ne vous oublie pas ja hänen muut ranskankieliset hittinsä ovat maailmalla jääneet englantilaisten hittien varjoon.

Singlen molemmat kappaleet ovat Jacques Veneruson säveltämiä. Aiemmin muun muassa Patricia Kaasille lauluja tehnyt Veneruso on 2000-luvulla noussut Dionin tärkeimmäksi ranskalaiseksi säveltäjäksi Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin rinnalle.

Singlen b-puolelta löytyy alun perin vuonna 2001 julkaistu kappale Sous le vent. Kappale on duetto niin ikään kanadanranskalaisen Garoun kanssa, jonka albumilla kappale alun perin julkaistiin. Mieslaulajan karheä ääni luo hienon kontrastin kirkasääniselle Dionille. Sous le vent on Dionin uran parhaita kappaleita ja hänen uransa ehdottomasti upein duetto, joka peittoaa mm. Barbra Streisandin kanssa levytetyn Tell himin kirkaasti.

• Garou & Céline Dion: Sous le vent (YouTube)

Myös Sous le vent löytyy kokoelmalta On ne change pas, joka onnistuneesti summaa Dionin ranskankielisen uran 25 ensimmäistä vuotta.

Vaikka englanninkieliset levyt myyvät enemmän, ei Dion onneksi ole hylännyt ranskankielistä uraansa. Uutta ranskankielistä Célineä on luvassa jälleen syksyllä 2012.

111. Céline Dion: C'est pour vivre/Avec toi (single 1985)

Esittelen nyt kaksiosaisessa blogikirjoituksessa mitä kanadalaislaulaja Céline Dionille on tapahtunut 20 vuodessa. Dion oli suuri tähti kotimaassaan Kanadassa jo ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa ja 1990-luvulla alkanutta maailmanmenestystä. Jo 12-vuotiaana ensimmäisen levynsä tehneen Dionin varhaisen kauden levytykset ovat kuitenkin jääneet tuntemattomiksi Kanadan ulkopuolella. Vuonna 1985 levytetyt C'est pour vivre ja Avec toi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka hyvä laulaja quebeckiläistyttö oli jo teini-iässä.

Tutustumiseni Céline Dionin varhaisempaan tuotantoon alkoi ostettuani Pariisista Sony-levy-yhtiön Les premières années -kokoelman, johon oli koottu hänen suurimpia hittejään vuosilta 1982-1988. Tätä kokoelmalevyä lukuunottamatta Sony on tietoisesti pyrkinyt unohtamaan ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa  tapahtuneet levytykset. Céline Dionin virallisten kotisivujen discografiassa hänen ensimmäiseksi levyksi väitetään vuonna 1987 ilmestynytta Incognito-albumia, vaikka hän sitä ennen oli julkaissut seitsemän muuta albumia. Kokoelmalevyille näitä varhaisia levytyksiä on kelpuutettu harvoin.

Näihin unohdettuihin vuosiin mahtuu silti paljon hyvää musiikkia. 1980-luvun alkupuolen äänityksissä (esimerkiksi vuoden 1982 hitti D'amour ou d'amitié) teinitähden äänessä on vielä lapsenomaista kirkkautta, mutta se alkaa karista vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja aikuisempi ja kypsempi laulutapa alkaa nousta esiin.

Esimerkkisinglen a-puolen C'est pour vivre on säveltänyt ranskalainen veteraanisäveltäjä André Popp, joka maailmalla tunnetaan parhaitan kappaleestaan Rakkaus on sininen/Love is blue/L'amour est bleue. Laulun tekstittäjä Eddy Marnay on niin ikään ranskalaisen popmusiikin veteraaneja, jolla oli tärkeä rooli Dionin uran ensimmäisinä vuosina. Allaoleva huonolaatuinen videonäyte antaa mahdollisuuden nähdä miltä tämä nykyinen hypertähti näytti 27 vuotta sitten. Videon alta tämä hymnimäinen kappale löytyy parempilaatuisena audioversiona.

• Céline Dion: C'est pour vivre (huonolaatuinen televisioversio, YouTube)
• Céline Dion: C'est pour vivre (parempi audioversio, Spotify)

C'est pour vivre on suosikkilaulujani Céline Dionin 1980-luvun tuotannosta. Laulussa Dion osoittaa, kuinka hänellä on ääni ja laulutekniikka kohdallaan jo 16-vuotiaana.

Singlen b-puolena Ranskassa on kappale Avec toi (Kanadassa singlen kääntöpuolelta löytyi kappale Tu es là). Siinä missä C'est pour vivre -kappaleessa Dion pääsee laulamaan korkealta ja kovaa, menee tämä kappale alemmassa rekisterissä. Ja kuten kuulette, teini-Célineltä luonnistuu sekin.

• Céline Dion: Avec toi (Spotify)

Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessa kaksi Céline Dionin 2000-luvulta, jotka ovat jääneet meillä vähemmälle huomiolle.

110. Daniel Lanois: For the beauty of Wynona (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Kanadalaismuusikko Daniel Lanois on menestynyt paremmin muiden artistien levyjen tuottajana, mutta hän on myös tehnyt muutaman mielenkiintoisen soololevyn. Vuonna 1993 ilmestynyt For the beauty of Wynona on astetta rockimpi kuin akustispohjainen Acadie. Silti tähän levyyn on saatu mahdutettua rock-kitaran lisäksi québeckiläistä kansanperinnettä ja eteeristä tunnelmointia.

Daniel Lanois'sta minulle tulee mieleen kuoromme vuonna 1993 tapahtunut esiintymismatka Kanadaan. Montréaliin, Ottawaan ja Torontoon sijoittuneella matkalla vierailin myös paikallisissa levykaupoissa, joista ostin muun muassa kaksi Daniel Lanois'n soololevyä. Jo aiemmin esittelemäni Acadie oli minulle jo tuttu, mutta ostin sen lisäksi myös vasta ilmestyneen albumien For the beauty of Wynona, jota en ollut vielä kuullut.

Lanois'n ensimmäinen soololevy Acadie oli tunnelmallinen kokoelma québeckiläistä kansanperinnettä, eteeristä rock-tunnelmointia ja gospelia. Supertuottajan toinen soololevy koostuu pitkälti samoista aineksista, mutta sen ote materiaaliin on selvästi rankempi eikä kappaleissa ole kaihdettu myöskään riitasointuja. Levyn aloituskappale Messenger on kuin hiekkapaperilla raaputettu versio Acadien The Maker -kappaleesta.

• Daniel Lanois: The Messenger (YouTube)

Lanois'n tuottajanuran menestyneimmät albumit kuuluvat irlantilaiselle U2-yhtyeelle. Toisen soololevyn ensimmäinen singlekappale Still learning how to crawl muistuttaa U2:n levyjen tyyliä.

• Daniel Lanois: Still Learning how to Crawl (YouTube)

Kanadalaismuusikko ei tälläkään soololevyllä unohda kanadanranskalaisia juuriaan. Collection of Marie Claire osoittaa monien Acadie-albumin kappaleiden (esimerkiksi Jolie Louise) tapaan, että Kanadan kielivähemmistö yhdistelee kotimaansa kieliä rohkeammin kuin suomenruotsalaiset konsanaan. Jättekiva juttu, n'est-pas?

• Daniel Lanois: Collection of Marie Claire (YouTube)

Hyvä tuottaja osaa hyödyntää muusikon parhaita puolia ja piilottaa hänen puutteensa, ja tässä Lanois onnistuu myös omia levyjä tuottaessaan. Peter Gabriel So ja U2:n Achtung Baby -levyjen tuottaja ei laulajana ole kovinkaan kaksinen, mutta tälläkin levyllä Lanois onnistuu korostamaan lauluäänensä pienimuotoista herkkyyttä ja pieniä nyansseja. Kappaleessa Death of a train kaiutettu lauluääni sulautuu kauniisti pääosin basson ja rumpujen muodostamaan soundimattoon. Kappale on samalla levyn parhaita sävellyksiä.

• Daniel Lanois: Death of a train (YouTube)

For the beaty of Wynona -albumissa julkaistiin Yhdysvalloissa erilainen versio, jonka ainoa ero kansainväliseen versioon on levyn kanessa oleva teksti "American edition", joka peittää kannen kuvassa esiintyvän naisen "naughty bits". Muualla tätä lievästi provokatiivista levynkantta ei ilmeisesti pidetty ongelmallisena.

Soolourastaan huolimatta Daniel Lanois'n pääleipä on tullut muiden levyjen tuottamisesta, sillä hänen soololevynsä eivät missään vaiheessa ole hätyytelleet myyntilistojen kärkisijoja. Soololevyillään tämä supertuottaja on kuitenkin saanut mahdollisuuden kokeilla tyylejä, joita hän ei ole saanut muiden levyjä tehdessään käyttää. Myyntivarmempaa materiaalia Lanois on saanut tuottaa muille artisteille.

109. Dusty Springfield: Goin' back/I'm gonna leave you (single 1966)

Goin' back on yksi lauluntekijäpariskunnan Carole King & Gerry Goffin koskettavimmista lauluista. Se käsittelee ihmisen aikuistumista ja nuoruuden katoavaisuutta. Vaikka King levytti kappaleen itse kahdesti, hän piti itse laulun parhaana tulkintana Dusty Springfieldin versiota, joka onnistuu mahtipontisesta sovituksestaan huolimatta säilyttämään tekstin liikuttavuuden.

Goin' back on yksi minulle rakkaimmista lauluista. Se löytyy levyhyllystäni monena eri tulkintana, joita en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kappaleen ovat levyttäneet Dusty Springfieldin ja säveltäjä Carole Kingin lisäksi muun muassa The Byrds, Freddie Mercury (salanimellä Larry Lurex), Phil Collins ja Maarit (suomenkielisen tekstin kirjoitti Hector). Kingin versiota käsittelin Writer-levyn esittelyssä ja Larry Lurexiin palaan todennäköisesti myöhemmin.

Dusty Springfield oli Gerry Goffin/Carole King -sävellysten tärkein tulkitsija Britanniassa. Carole Kingin kerrotaan purskahtaneen itkuun kuultuaan tämän käheääänisen laulajan tulkinnan kappaleestaan.

• Dusty Springfield: Goin' back (Spotify)
  

Ja hieno Dustyn versio kappaleesta onkin. Levytyksen muhkealla sovituksella on oma osansa kokonaisuuden onnistumisessa.Johnny Franzin tuottama levytys onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä herkän liikuttava että hienovaraisen mahtipontinen.

Singlen b-puoli I'm gonna leave you on hyvä esimerkki keskinkertaisesta sävellyksestä, jonka Springfield pystyy nostamaan latteuksien suosta omalla ainutlaatuisella tulkinnallaan.

• Dusty Springfield: I'm gonna leave you (Spotify)
  

Goin' back oli yksi Dusty Springfieldin suurimpia hittejä, joten se löytyy kaikilta merkittäviltä kokoelmalevyiltä, vaikka sitä ei alun perin millään albumilla julkaistukaan. Kappale soitettiin myös Springfieldin hautajaisissa vuonna 1999 laulajan kuoltua syöpään 59 vuotiaana.

108. John Lennon & Yoko Ono: Double Fantasy (1980)

Vietettyään viisi vuotta "isyyslomaa" John Lennon palasi julkisuuteen syksyllä 1980, jolloin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa sitten vuoden 1975. Uuden levynsä hän teki yhdessä vaimonsa Yoko Onon kanssa, levyn 14 kappaleesta puolet ovat Onon tekemiä ja esittämiä. Ensimmäisen singlen Just like starting over myyntimenestys oli rohkaisevaa ja lupasi hyvää menestystä myös albumille. Lennonin traaginen kuolema vain kolme viikkoa albumin julkaisun jälkeen nostin levyn listojen kärkeen aivan vääristä syistä.

Uutinen John Lennonin murhasta joulukuussa 1980 järkytti yhdeksänvuotiasta poikaa. Vaikka en tuolloin vielä ollut Lennon- tai Beatles-fani, kuuntelin Rock-radion uutisointia kyynel silmässä ja ostin Suosikin Lennonia käsittelevän numeron. Koulun musiikintunnilla järkyttynyt opettajani kertoi meille Beatlesin historiasta ja kuuntelimme myös yhtyeen musiikkia. Ensimmäinen Beatles-levy ilmestyi hyllyyni Lennonin kuoleman jälkimainingeissa. Täyspäiväiseksi Beatles-faniksi ryhdyin kuitenkin vasta vuonna 1987. Double fantasy -albumin ostin vasta siirryttyäni cd-aikaan 1980-90-lukujen vaihteessa.

Marraskuussa 1980 julkaistu Double Fantasy oli Lennonin lupauksia antava paluu julkisuuteen. John Lennonin edellinen albumi Rock'n'Roll julkaistiin vuonna 1975, jonka jälkeen Lennon jäi hoitamaan vastasyntynyttä Sean-poikaansa. Albumin edellä julkaistu single Just like starting over oli Lennonin omien sanojen mukaan kunnianosoitus Elvis Presleylle, jonka laulutyyliä Lennon kappaleessa imitoi.

John Lennon: (Just like) Starting over 

Kappale oli Lennonin murhan aikaan Yhdysvaltain singlelistan kolmantena, mutta se nousi nopeasti listaykköseksi ja pysyi siellä viisi viikkoa ollen näin Lennonin suurin hitti Amerikassa.

Just like starting over oli Double Fantasyn suurin hitti, mutta minulle levyn kappaleista rakkain on Watching the wheels, joka julkaistiin albumin kolmantena singlenä maaliskuussa 1981. Laulu on minun listallani yksi kaikkien aikojen parhaista John Lennon -sävellyksistä ja se kuvastaa hyvin juuri 40-vuotta täyttäneen Lennonin "kypsempää" suhtautumista elämään.

John Lennon: Watching the wheels 

Double Fantasyn seitsemästä John Lennon -sävellyksestä kaksi on omistettu hänen rakkaimmilleen. Beautiful boy kappale on omistettu hänen Sean pojalleen. Yhden uransa kauneimmista ja henkilökohtaisimmasta rakkauslauluistaan Lennon kohdistaa tietenkin vaimolleen Yoko Onolle.

John Lennon: Woman 

Yoko Ono on tärkeässä roolissa Double fantasy -albumin teossa. Kysymyksessä on kahden toisiaan rakastavan mutta hyvin erilaisen artistin yhteinen levy, jonka kappaleista joka toinen on Lennonin ja joka toinen Onon käsialaa ja tulkintaa. Monille Lennon-faneille Onon omintakeinen tyyli oli liikaa, enkä minäkään ole kovinkaan paljoa hänen kappaleitaan kuunnellut. Levyn helpoimmin sulava Ono-kappale on jazztyylinen Yes I'm your angel. 

Yoko Ono: Yes I'm your angel

Double fantasy -albumin levytyksen aikana John Lennon ja Yoko Ono äänittivät jo kappaleita seuraavaa albumia varten. Vuonna 1984 julkaistu Milk and honey noudatti samaa kaavaa Double fantasyn kanssa, kysymyksessä oli jälleen artistipariskunnan välinen vuoropuhelu, jossa Lennonin ja Onon kappaleet vuorottelevat. Valitettavasti Lennon ei kuitenkaan ehtinyt viimeistelemään äänityksiään, joten tämä Double fantasyn seuraaja antaa varsin keskeneräisen vaikutelman.

Double fantasy on kuitenkin valmis ja viimeistelty albumi ja Onon vahvasta panoksesta huolimatta se on John Lennonin paras sooloalbumi.

107. Annie Lennox: Shining light (single 2009)

Menestyksekkään Eurythmics-uran jälkeen Annie Lennox jatkoi menestystään sooloartistina. Omien sävellystensä lisäksi Lennox versioi soolourallaan tyylitajuisesti myös muiden artistien kappaleita. Vuonna 2009 vuorossa oli Ash-yhtyee hitti Shining light. Tämä positiivista energiaa pursuileva kappale julkaistiin Lennoxin kokoelmalevyllä The Annie Lennox Collection.

Annie Lennoxia ei yleensä yhdistetä pirteään popmusiikkiin, vaan hänen soolomateriaaliaan pidetään enemmän pohdiskelevana, salaperäisenä ja aiheiltaan rankkana. Vuonna 2009 kokoelmalevyllää The Annie Lennox Collection julkaistu Shining light on pirteä poikkeus hänen tuotannossaan.

Jo vuonna 1995 julkaistulla albumillaan Medusa Lennox osoitti, että hän on osaa tehdä muiden kappaleista selkeästi itselleen sopivia versioita. Eikä hän myöskään mennyt sieltä mistä aita on matalin, monet näistä kappaleista eivät ole maailmalla tunnettuja suurhittejä vaan vähemmän tunnettuja pikkuhittejä vuosien varrella. Sama koskee myös tätä singleä.

Alun perin kappaleen julkaisi minulle tuntematon The Ash. Kappaleen alkuperäisversion perusteella yhtye sijoittuu brittiläiseen 1990-2000-lukujen kitarapopgenreen yhdessä Oasiksen kanssa.

Annie Lennox: Shining light

Annie Lennoxin versio kappaleesta Shining light on nimensä mukaisesti valoisa, rohkaiseva ja kaikkea muuta, jonka voi kiteyttää englanninkieliseen sanaan "uplifting", jolle en oikein löydä hyvää suomenkielistä käännöstä. Tätä kappaletta kuunnellessa en voi olla hymyilemättä.

Tämän kappaleen myötä haluan toivottaa kaikille valoisaa juhannusta.

106. Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Paul Simonin ja Art Garfunkelin muodostaman duon viimeinen levy oli myös heidän onnistunein ja menestynein tuotantonsa. Hitit Bridge over troubled water, El cóndor pasa, The Boxer ja Cecilia olivat levyn tunnetuimmat kappaleet, mutta levy on muutenkin täynnä onnistuneita sävellyksiä, joiden esitys ja sovitus ovat huippuluokkaa. Omassa tyylissään tätä levyä voisi kutsua täydelliseksi albumiksi. Parivaljakko lopetti yhteistyönsä huipulla, tämän jälkeen he eivät tehneet enää yhtään levyä.

Olen jo pienestä pitäen tuntenut vetoa kauniisiin ja mahtipontisiin balladeihin. Isovanhempien levyhyllystä löytynyt Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water oli tässä suhteessa täydellinen kappale. Alkaa hiljaisesti, mutta kasvaa ja kasvaa kappaleen loppuhuipennukseen asti. Vasta aikuisiällä tutustuin samannimisen albumin muihinkin kappaleisiin, ja levystä tuli yksi suosikkejani, kokonaisuus jossa heikot tai edes keskinkertaiset kappaleet ovat vähissä.

Tämän säveliltään harmonisen kokonaisuuden taustalla oli entistä epäharmonisempi laulajakaksikko. Simon & Garfunkel -lauluduo oli hajonnut jo useamman kerran aikaisemmin, mutta levy-yhtiö painosti heidät takaisin yhteen tekemään menestyslevyjä. Paul Simon ja Art Garfunkel ymmärsivät toki itsekin, että munivaa kanaa ei kannattanut tappaa ennen aikojaan. Viimeiseksi tämä kana munikin sitten oikean kultamunan, jonka jälkeen yhtye hajosi lopullisesti.

• Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (YouTube)

Albumin aloittaa yksi pop-musiikin tunnetuimmista klassikoista. Kappale on täydellisesti rakennettu yksinkertaisista ainesosasista, ja pianointrolla alkavan teoksen sovitukseen lisätään minuutti minuutilta uusia elementtejä, basso, jouset, lauluharmoniat ja lopulta myös lyömäsoittimet. Laulun solistina toimii poikkeuksellisesti Art Garfunkel, mutta sävellys on totutusti Paul Simonin kynästä. Bridge over troubled water oli yhtyeen suurin hitti ja siitä on tehty lukuisia cover-versioita, Suomessa tunnetuin on Kirkan tekemä versio, joka levytyksenä on kuitenkin aika kalpea sovellus alkuperäisestä.

Albumin nimikappale on kuitenkin vain alkusoittoa. Esimerkkikappaleiden valinta tähän blogikirjoitukseen oli vaikeaa, sillä levyn lähes kaikki kappaleet olisivat ansainneet paikan. The Boxer -kappaletta ei voi kuitenkaan sivuuttaa, se on vuosien varrella noussut minun listallani jopa nimikappaletta merkittävämmäksi teokseksi. 

• Simon & Grafunkel: The Boxer (YouTube)

Bridge over troubled water -albumi on tunnetuin edellä mainituista balladeista sekä vanhaan perulaiseen sävelmään perustuvasta El cóndor pasa -kappaleesta. Levyn vauhdikkaammasta menosta vastasivat muun muassa kappaleet Cecilia, Why don't you write me, Keep customers satisfied ja Baby driver, tässä esimerkkinä viimeksimainittu.

• Simon & Garfunkel: Baby driver (YouTube)

Albumi sai kuusi grammy-palkintoa, levy valittiin muun muassa vuoden parhaaksi albumiksi. Roy Haleen tuottama albumi sai ansaitusti palkinnon myös parhaasta äänityksestä, ja levyn kappaleet ovat vielä nytkin 42 vuotta julkaisemisensa jälkeen korvia hivelevää kuultavaa uudelleen masteroituina cd-versioina. Kappaleessa The only living boy in New York huomio kiinnittyy täyteläiseen mutta silti hillittyyn bassosoundiin ja utuisena taustalla soiviin taustavokaaleihin. Ja jälleen kerran Paul Simonin sävellys on erinomainen.

• Simon & Garfunkel: Only living boy in New York (YouTube)

Yhtye siis hajosi pian Bridge over troubled water -albumin julkaisun jälkeen. Paul Simon jatkoi musisointia soolouran muodossa ja hänen tunnetuin levynsä Graceland ilmestyi vuonna 1986. Art Garfunkel jakoi uransa ajan näyttelemisen ja laulamisen välillä. Duo on palannut yhteen ajoittain live-konserttien ja -kiertueiden merkeissä, mutta uutta levyä he eivät vuoden 1970 jälkeen ole tehneet.

105.Cher: I found someone/Dangerous times (single 1987)

Alunperin Sonny & Cher -duon naisjäsenenä tunnetuksi tullut Cher on onnistunut pitämään itsensä pinnalla kuudella eri vuosikymmenellä. Minulle hänen tuotantonsa on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi muutamaa hittiä lukuunottamatta. Myös näyttelijänä kunnostautuneen Cherin yksi suurimmista hiteistä on vuonna 1987 julkaistu I found someone, rockballadi joka sopii erinomaisesti laulajan matalalle äänelle.

Ensimmäinen muistikuvani Cheristä oli elokuvassa Noidat, jonka menin katsomaan sisareni kanssa. Pian tämän jälkeen näin myös elokuvan Kuuhullut, jossa tyylikkäästi harmaantunut keski-ikäinen laulaja esittää leskeksi jäänyttä italianamerikkalaista naista, joka tasapainoilee tunteittensa kanssa, valitako turvallisen liikemies vai hänen kuumaverinen leipuriveljensä. Kuuhullujen Loretta on mahdollisimman kaukana siitä Cheristä, jonka näemme musiikkivideoilla ja levyjen kansissa. Elokuvassa näyttävä nainen uskaltautui esiintymään luonnollisen harmaantuneena ilman kiiltäviä vaatteita ja hehkuvaa meikkausta, joista hänet yleensä tunnetaan.

Laulajana Cher on taitava, mutta hänen teatraalinen alttoäänensä ärsyttää silti monia. Itsellenikin on toistaiseksi riittänyt yksi kokoelma-albumillinen Cheriä hyllyssäni, ja sitäkin kuuntelen yleensä vain kappale kerrallaan. Pieninä annoksina laulajan ylidramaattinen tulkinta on jopa nautittavaa.

Parhaimmillaan Cher onkin dramaattisissa rock-balladeissa, kuten Michael Boltonin sävellyksessä I found someone (jonka ensimmäisenä teki hitiksi niin ikään matalalta ja kovaa laulava Laura Branigan), joka sopii hänelle kuin nakutettu.

Cher: I found someone

Minulle I found someone on parasta Cheriä, jota levylle on tallennettu, paljon parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin levytetty Believe, joka on Cherin suurin hitti. Dramaattinen melodia ja synkeä sovitus antavat laulajalle hienon mahdollisuuden esitellä laulutaitoaan.

Singlen b-puoli Dangerous times julkaistin a-puolen kappaleen tapaan Cherin nimettömällä albumilla. Myös tässä laulussa hyödynnetään Cherin dramaattista vibratoa. Kappale on helposti unohtuva, vaikka siinä on hyvätkin puolensa.

Cher: Dangerous times

Tina Turnerin tapaan Cher on laulaja, jonka tuotantoa haluaisin tuntea paremmin. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi minulle tulee Cheristä mieleen lähinnä hänen 1970-luvun ykköshittinsä Dark Lady (Suomessa tunnettu parhaiten Lea Lavenin tulkintana) ja Gypsys tramps and thieves sekä myöhemmät hitit Heart of stone ja If I could turn back time. Ehkä tämän laulajan 25 albumilta löytyy muitakin helmiä.

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.

 

Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.

 

Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.

 

Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.

•  Abba: Lovers (live a little longer) (YouTube)

Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.

 

Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.

• Abba: The King has lost his crown (YouTube)

Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.

•  Abba: If it wasn't for the night (YouTube)

Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

• Abba: Kisses of fire (YouTube)

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.

 

Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.

103. Ringo Starr: It don't come easy/Early 1970 (1971)

Kun The Beatles -yhtyeen jäsenten soolohittejä listataan, muistetaan harvoin että myös Ringo Starr teki soolovuosinaan muutaman erinomaisen levyn. Tällainen on yksi hänen ensimmäisistä soolosingleistään, jonka hän levytti yhtyetoverinsa George Harrisonin avustamana. Singlen a-puoli hyvin tuotettu pop-kappale, jossa rajallisen laulutaidon omistanut Starr onnistuu tulkinnassaan erinomaisesti. B-puolella Starr ilmaisee avoimesti ja koskettavasti kuinka hän kaipaa vahoja hyviä aikoja, jolloin hänen yhtyeensä oli vielä koossa.

Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.

Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.

• Ringo Starr: It don't come easy (Spotify)

Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.

• Ringo Starr: Early 1970 (Spotify)

Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.

102. Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Ruotsin laulaja-lauluntekijöiden ykkösnimi Eva Dahlgren oli uransa huipulla 1990-luvun alussa. Ung och stolt ja Fria världen 1.989 -albumeilla tiensä tähtiin raivannut Dahlgren lunasti supertähden aseman viimeistään kahdeksannella albumillaan En blekt blondins hjärta, joka on hänen myydyin levynsä ja myös minun suosikkini hänen tuotannossaan.

Vuonna 1991 Eva Dahlgrenin uusi albumi oli Suomessa lähes yhtä suuri tapaus kuin Ruotsissa. Hänen musiikkinsa oli paikallisradioiden vakiokamaa ja uudella Dahlgren-albumilla oli lähes varma paikka myyntilistojen kärjessä. Myös minä olin suuri Dahlgren-fani aina vuonna 1987 ilmestyneestä Ung och stolt -albumista lähtien. Eva Dahlgren on Paul McCartneyn ohella ainoa artisti, jonka konsertissa olen käynyt kahdesti. Vaikka vuonna 1989 ilmestynyt Fria världen 1.989 -albumi ei ollut aivan Ung och stolt -levyn veroinen, odotin vuonna 1991 innolla häneltä uutta albumia.

Eva Dahlgren nousi Ruotsin musiikkitaivaalle määrätietoisen ja useampia vuosia kestäneen työn seurauksena. Vain 18-vuotiaana Dahlgren julkaisi ensimmäisen levynsä Finns det nån som bryr sig om vuonna 1978, ja osallistuminen vuosien 1979 ja 1980 Ruotsin huippusuosittuihin euroviisukarsintoihin nosti hänet julkisuuteen. Kuitenkin vasta edellämainittu Ung och stolt -albumi teki hänestä tähden, joka saavutti kirkkaimman loistonsa vuonna 1991 albumilla En blekt blondins hjärta.

• Eva Dahlgren: Gunga mej (YouTube)

Ennen albumin julkaisua kappale Gunga mej julkaistiin singlenä. Yleensä vakavista ja synkistäkin lauluista tunnettu Dahlgren kuullostaa kappaleessa iloiselta ja onnelliselta. Tarttuvasta ja hyvin sovitetusta kappaleesta Dahlgren sai mukavan kesähitin ennen varsinaisen albumin julkaisua.

Levy on muutenkin pullollaan hienoja sovituksia, joista on osittain kiittäninen levyn tuottanutta Anders Glenmarkia, jonka kanssa Dahlgren oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmilla albumeilla. Levyn hienoimpia kappaleita on Kanske för minnenas skull, jossa Glenmarkin kädenjälki on selvästi kuultavissa.

• Eva Dahlgren: Kanske för minnenas skull (YouTube)

Eva Dahlgren on aina luottanut omaan tapaansa säveltää, sanoittaa ja tulkita, eikä hänen ole tarvinnut seurata aikakauden musiikkitrendejä. En blekt blondins hjärta seurasi turvallista ja hyväksi havaittua tyyliä, pehmeitä balladeja ja muutama tekstiltään ja tyyliltään rankempi kappale. 1990-luvun pop-ilmastoa heijastalee eniten mukavasti etenevä pseudo-diskokappale Kom och håll om mig, jonka senkin Dahlgren saa kuullostamaan itselleen sopivalta.

• Eva Dahlgren: Kom och håll om mig (YouTube)

Eva Dahlgrenin yhteistyö tuottaja Anders Glenmarkin kanssa alkoi jo ensimmäisen, vuonna 1978 julkaistun levyn myötä, ja 13 vuoden aikana Glenmark oppi tuomaan Dahlgrenin parhaat puolet esiin. Näiden kahden muusikon yhteistyön kauneimpia hedelmiä on kappale Guldlock. Siinä nainen, joka on saanut elämältään lähes kaiken, onnen, rakkauden ja rauhan kaipaa sitä yhtä ja ainoaa asiaa, joka vielä puuttuu. Oman lapsen kaipaus on hienosti kätketty laulun sovitukseen.

• Eva Dahlgren: Guldlock (GrooveShark)

En blekt blondins hjärta -levyn menestys innoitti hakemaan menestystä myös pohjoismaiden ulkopuolelta. Englanninkielinen versio levystä ei kuitenkaan menestynyt.

Glenmarkin ja Dahlgrenin pitkä ja hedelmällinen yhteistyö päättyi tähän albumiin. Seuraavalla levyllään Eva Dahlgren teki yhteistyötä säveltäjä Anders Hillborgin ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen kanssa. Tämä levy, kuten sitä seuranneet kolme muuta soololevyä eivät enää kuitenkaan yltänyt sille tasolle, jonka Dahlgren oli En blekt blondins hjärta -levyllä ja sitä edeltäneellä kahdella muulla albumilla tavoittanut.

101. Tina Turner: We don't need another hero (single 1985)

Mad Max -elokuvassa ensiesityksensä saanut We don't need another hero on Tina Turnerin parhaita soolohittejä ja jatkoi hänen menestyksekästä yhteistyötään lauluntekijäparivaljakon Terry Britten ja Graham Lyle -kanssa. Laulu myös sementoi Tina Turnerin menestyksekkään soolouran, joka alkoi vuotta aiemmin huippumenestyneellä Private Dancer -albumilla.

Tina Turner on jälleen sellaisia artisteja, joka on aliedustettuna levyhyllyssäni. Syynä ei ole se, etten hänestä pitäisi, en vain ole koskaan kovinkaan paljoa ehtinyt hänen tuotantoonsa tutustua. The Best -hitistä parhaiten tunnettu Foreign Affair -albumi oli pitkään kokoelmissani neuvostoliittolaisena vinyylinä Melodija merkillä, ja Private Dancer -albumia olen kuunnellut vain pintapuolisesti. Tina Turnerin albumeihin tutustuminen onkin minulle pitkän tähtäimen "to do"-listalla.

We don't need another hero -kappaleesta muistan aina parhaiten tyylikkään musiikkivideon ensimmäiset kymmenet sekunnit, jotka keskittyvät lähinnä Turnerin huomattavan korkeiden kengänkorkojen kopinaan ja Mad Max -elokuvan rooliasun peittämiin tyylikkäisiin sääriin. Elokuvassa Turner esitti Aunty Entityä ja sai kehuja sivuroolistaan.

Tina Turner: We don't need another hero

Tämän enenpää Tina Turner ei kuitenkaan antautunut elokuvauralle. Erottuaan Ike Turnerista hänen uransa oli ollut alamaissa 1970-luvulla, mutta vuonna 1985 hän oli jälleen huipulla Private Dancer -albumin ja What's love got to do with it -superihitin seurauksena. We don't need another hero jatkoi Turnerin hittien sarjaa. Laulun Turnerille ja elokuvan soundtrackille sävelsivät Terry Britten ja Graham Lyle, jotka olivat myös What's love...-hitin taustalla ja jotka sävelsivät puolet Turnerin seuraavan albumin Break every rule kappaleista.

Laulu sopii Tina Turnerille erinomaisesti antaen hänelle mahdollisuuden käyttää matalampaa rekisteriä, mutta myös räväyttää täysin palkein kertosäkeen puolella. Laulu on Turnerin uran parhaita, ja ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi kuin ylisoitettu The Best, josta Turner nykyään parhaiten muistetaan.

Turnerin ura on jatkunut pitkälti 2000-luvun puolelle, eikä hän ainakaan vielä ole ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hänen viimeisimmästä studioalbumista on kuitenkin jo 13 vuotta, joten ilmeisesti tänä vuonna 73-vuotta täyttävä Turner on pikku hiljaa siirtymässä pois julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta.

100. The Real Group: In the middle of life (2005)

Pian 30 vuotta toiminut ruotsalainen The Real Group on a cappella -yhtyeiden pioneereja pohjoismaissa. Yhtyeen monipuolinen repertuaari sisältää niin jazzia, kevyttä musiikkia ja perinteisempää kuoromusiikkia. Vuonna 2005 ilmestynyt In the middle of life kuuluu yhtyeen kevyempään tuotantoon, mikä ei kuitenkaan tarkoita että levy olisi tehty vasemmalla kädellä. Ainoastaan yhtyeen omia sävellyksiä sisältävä levy on toteutettu viivottimen tarkalla ammattitaidolla ja on suosikkilevyjäni The Real Groupin tuotannossa.

Levyhyllystäni löytyy levyjä kolmelta a cappella -lauluyhtyeeltä, jotka käyttävät levyillään ainoastaan ihmisääntä. Varsinaisia soittimia heidän tuotannossaan kuuluu vain poikkeustapauksessa. Lauluyhtye Rajattoman ja Club For Fiven kautta olen tutustunut ruotsalaiseen the Real Groupiin, joka on toiminut näiden suomalaisyhtyeiden innoittajana.

The Real Group on näistä kolmesta yhtyeestä selkeästi vanhin. Jo vuonna 1984 toimintansa aloittanut yhtye juhliikin parin vuoden päästä 30-vuotisjuhliaan, kun suomalaisyhtyeet ovat toimineet vasta reilun kymmenen vuotta. Muun muassa ruotsalaista kuoromusiikkia, jazzia ja lastenmusiikkiakin tehnyt yhtye vaihtoi kevyemmälle vaihteelle albumilla In the middle of life.

Ruotsalaisyhtyeen johtaja Anders Edenroth sävelsi tälläkin kertaa suurimman osan levyn kappaleista. Hänen kynästään on levyn aloituskappale Prime time blues, joka yhdistää taitavasti jazzsävyjä arkipäiväiseen popmusiikkiin.

Real Group: Prime time blues

Kappaleen liveversion voi katsoa tästä.

Perinteisempää poppia on Edenrothin ja Katarina Henrysonin yhteistyönä syntynyt kappale A Perfect Life, jonka sovituksessa minua kiehtoo etenkin puhaltimien imitoiminen ihmisäänillä. Edellisen laulun tapaan kappaleen solistiosuuksista huolehtivat laulun kirjoittaneet Edenroth ja Henryson.

Real Group: A Perfect life

Kappaleen liveversion voi katsoa täältä.

Tämän albumin herkempää antia on kappale Friendship, jonka solistina on jälleen laulun säveltänyt Anders Edenroth.

Real Group: Friendship

Vaikka Anders Edenroth vastasikin suurimmalta osalta levyn lauluista, osallistuivat myös yhtyeen muut jäsenet lauluntekotalkoisiin. Esimerkiksi sopraano Margareta Jalkéus on säveltänyt levylle kaksi kappaletta. Baritoni Peder Karlsson vastaa levyn ilopilleristä, Katarina Henrysonin laulamasta kappaleesta Are you coming to me.

Real Group: Are you coming to me

Kappaleen liveversion voi katsoa täältä.

In the middle of life osuu The Real Group -yhtyeen uran käännekohtaan. Pian levyn julkaisun jälkeen Margareta Jalkéus erosi yhtyeestä, ja pari vuotta myöhemmin toinen alkuperäisjäsen Peder Karlsson lähti myös omille teilleen. Kolmen alkuperäisjäsenen, Edenrothin, Henrysonin ja Anders Jalkéusin rinnalle on sittemmin tullut uutta laulajaverta, ja yhtyeen menestysura jatkuu edelleen.

p.s. Albumin kansainvälisessä versiosta löytyy lisäksi englanninkielinen versio Suomessakin tutuksi tulleesta lastenlaulusta "Fiksu vekotin" (alkuperäisnimeltään Makalösa manicken). Sadannen blogikirjoituksen kunniaksi vähän hallittua hulluutta, eli tämän hupaisan kappaleen Thingamabob liveversio.

Real Group: Thingamabob (live)

99. Eurovision Song Contest Helsinki 2007 (2007)

Vuonna 2007 Suomi sai ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran kunnian järjestää Eurovision laulukilpailut omalla maaperällään. Ennakkoepäilyistä huolimatta Yleisradio onnistui erinomaisesti kilpailujen järjestämisessä, ja kilpailuissa kuultiin lisäksi paljon hienoja kappaleita pakollisten camp-numeroiden seassa. Tapahtumasta tuli koko kansan juhla, jota on mukava muistella myös jälkikäteen.

Olen seurannut Euroviisuja aktiivisesti vuodesta 1977 alkaen ja aina unelmoinut siitä, että kisat järjestettäisiin Suomessa ja pääsisin itse niitä katsomaan. Kun Lordi vuonna 2006 voitti ja kisat järjestettiin Helsingissä vuotta myöhemmin, olin paljon innostuneempi vuoden 2007 kisoista kuin Suomen voitosta konsanaan. Kysymyksessä oli sentään kaksi viikkoa kestänyt suurtapahtuma, joka sisälsi paljon muutakin kuin vain kahtena iltana Hartwall Areenasta televisioidut suorat lähetykset. Itse pääsin toimittajan ominaisuudessa seuraamaan lukuisten artistien harjoituksia Areenalla ja ostin lisäksi liput sekä semifinaalin että finaalin ennakkonäytöksiin, joiden sisältö oli identtinen varsinaisten lähetysten kanssa pisteidenlaskua ja tulosten julistamista lukuunottamatta. Se hetki, kun istahdin katsomaan semifinaalin ennakkonäytöstä, oli yksi elämäni sykähdyttävimpiä; 30 vuoden odottamisen jälkeen olin päässyt seuraamaan Euroviisuja paikan päällä.

Kaikki eivät odottaneet Suomessa järjestettäviä Eurovision laulukilpailuja yhtä suurella innolla. Helsingin Sanomia myöten hävettiin jo etukäteen sitä, kuinka Yleisradio epäonnistuisi kisojen järjestämisessä. Vaikka monta köyhempää ja televisiotoiminnaltaan kokemattomampaa maata (kuten Ukraina, Latvia, Viro, Turkki jne.) oli onnistunut kisojen järjestämisessä, jostain syystä Suomessa varauduttiin pahimpaan.

Kaikkien pahanilmanlintujen harmiksi kisajärjestelyt menivät putkeen, ja Yle tarjosi Euroopalle visuaalisesti näyttävän shown, jossa oli myös paljon hyviä kappaleita. Kaikki kappaleet julkaistiin kokoelma-cd:llä, ja esittelen näistä kappaleista kuusi. Ne eivät välttämättä ole kuusi parasta tai parhaiten menestynyttä, vaan yhdenlainen läpileikkaus vuoden 2007 viisuannista. Videot ovat peräisin varsinaisista viisulähetyksistä, joissa musiikki laulusuorituksia lukuunottamatta tuli nauhalta. Kisojen finaalin voi myös katsoa kokonaisuudessaan täältä.

• Eirikur Hauksson: Valentine lost (YouTube)

Torstaina järjestetyn semfininaalin rokkaavinta antia tarjosi Islanti, jonka kappale ei valitettavasti päässyt finaaliin. Semifinaaliin osallistui 28 kappaletta, joista kaikki finaaliin päässeet kymmenen kappaletta olivat peräisin entisen itäblokin maista. Tämä sai aikaan katkeraa mutinaa rannalle jääneiden maiden riveissä ja johti siihen, että seuraavana vuotena semifinaaleja järjestettiin kaksi.

• Sopho: Visionary dream (YouTube)

Vuoden 2007 viisujen ensikertalainen Georgia tarjosi kaikkein näyttävimmän lavashown. Kilpailujen valosuunnittelusta vastanneen Mikki Kuntun taustaprojisoinnit nostivat kappaleen aivan uusiin sfääreihin. Georgian laulu oli yksi niistä kappaleista, joita inhosin ennen harjoitusten alkua, mutta jotka Helsingin lavaesityksen jälkeen nousivat suosikeikseni.

• Marija Šerifović: Molitva (YouTube)

Serbia oli vuonna 2007 suurimpia suosikkejani, mutta vuosien saatossa olen jonkin verran kyllästynyt kappaleen turhanpäiväisen paisutteluun. Myös tämän kappaleen kohdalla Mikki Kuntun valoshow, tällä kertaa huomattavasti hillitympi, toi lauluun uusia tasoja. Serbialle voiton lopulta tuonut kappale on malliesimerkki balkanin power-balladista.

• Magdi Rúsza: Unsubstantial blues (YouTube)

Unkarin kappaleessa ei paljoa taustakuvioita tarvittu. Magdi Ruszan karhea viisublues matkalaukkuineen ja liikennemerkkeineen oli kisojen riisutuimpia mutta samalla kunnianhimoisimpia esityksiä. Laulajan jännityksestä värisevä ääni hieman haittasi muuten virheetöntä blues-kokonaisuutta.

• Alenka Gotar: Cvet c juga (YouTube)

Vuoden omalaatuisimmasta lisähärpäkkeestä vastasi Slovenian laulaja Alenka Gotar. Asiaa sen enempää paljastamatta siteeraan TV2:lle lähetystä juontanutta Heikki Paasosta: Slovenia ei luottanut Hartwall Areenan valaistukseen vaan toi mukanaan oman lukulampun. Myös tämä oopperaa ja diskorytmejä yhdistelevä kappale vakuutti minut vasta Hartwall areenan lavalla.

• Roger Cicero: Frauen regier'n die Welt (YouTube)

Kaikki listalla aiemmin esitellyt kappaleet osallistuivat semifinaaliin, ja Islantia lukuunottamatta nämä kappaleet kuultiin myös lauantain finaalissa. Suoraan finaaliin päässeistä lauluista suosikkini oli Saksa, jota tällä hetkellä pidän koko vuoden 2007 viisujen parhaana kokonaisuutena. Roger Cicero osoitti Frank Sinatramaisella esityksellään, että myös saksankieli voi olla kaunista. Modernien hytkytysten seassa big band -puhaltimet ja vanhan ajan New York -iskelmä olivat todella tervetullut yhdistelmä. Ja jälleen taustan valoprojisoinnit tukivat kappaletta erinomaisesti.

Huomasit varmaan, etten kommentoinut lainkaan esittelemieni kappaleiden sijoituksia itse kilpailussa. En pidä näitä sijoituksia kovin tärkeänä näin jälkikäteen ajateltuna, ja Helsingin kilpailujen päätyttyä lopputulokset saivat liiankin suuren roolin kisojen jälkipelissä. Etenkin Ruotsissa, jonka ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt edustaja The Ark menestyi odotettua huonommin, katkera lehtikirjoittelu johti keskustelun mielestäni täysin väärille urille. Viisuissa on mielestäni kysymys hienosta showsta, johon maat eri puolilta Eurooppaa (ja sen ulkopuolelta) voivat osallistua, ja hienosta musiikista (kyllä!). Kilpailu, pisteet ja sijoitukset tuovat jännitystä ohjelmaan, mutta liian vakavasti niitä ei saa ottaa. Vuoden 2007 Euroviisujen tulokset voi tarkistaa Wikipedian sivuilta. Kisojen finaalin voi myös katsoa kokonaisuudessaan täältä.

Vuoden 2007 Eurovision laulunkilpailut oli näytön paikka Helsingille ja Yleisradiolle, jotka onnistuivat tekemään tapahtumasta hienon shown Hartwall areenalle ja televisiokatsomoihin. Suomen pääkaupunki muuttui viisukaupungiksi, tapahtuma näkyi kaduilla ja toreilla, ja riemuun osallistuivat kaikki suomalaiset, nekin jotka muuten eivät tästä karnevaalista perustakaan. Nämä kaikki hienot muistot mielessäni kuuntelen tätä vuoden kappaleet yhteen kokoavaa cd:tä uudelleen ja uudelleen.

98. Isabelle Aubret: Un premier amour (EP 1962)

 

Viisuviikon kunniaksi esittelen vuoden 1962 euroviisuvoittajan, joka edelleen on mielestäni kaikkien aikojen paras euroviisuvoittaja. Isabelle Aubretilla on ihanan tulkintavoimainen ääni, jota kuultiin viisuissa vielä myöhemminkin. Un premier amour oli jo kolmas Ranskan voittoviisu seitsemän ensimmäisen viisuvuoden sisällä, mutta tähän maan voittoputki katkesi muutamaksi vuodeksi. Kappaleen äänilevyversiossa on vangitseva tunnelma, joka liveversiosta puuttuu.


Muistan katsoneeni ensimmäisen kerran Eurovision laulukilpailun loppukilpailun kokonaan vuonna 1977, ja jonkinasteiseksi viisufaniksi minua on voinut kutsua vuodesta 1978 alkaen, jolloin nauhoitin kasettinauhurilla ensimmäisen kerran kisat talteen. Kun vuonna 1981 ilmestyi ensimmäinen kokoelmalevy siihenastisista euroviisuvoittajista, oli tietysti itsestään selvää että ostin vinyylialbumin kokoelmiini. Tämän levyn myötä pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan viisujen historiaan, joka on täynnä ikivihreitä.

Vuoden 1962 voittaja ei ole niitä kaikkein tunnetuimpia viisujen ikivihreitä, mutta se on minun listassani pikku hiljaa noussut voittajien parhaaksi.

Isabelle Aubret oli 1960-luvulla tunnettu laulaja Ranskassa ja 74-vuotias laulaja jatkaa uraansa edelleen. Viisuvoittajan lisäksi hän on tehnyt lukuisia muita hienoja levytyksiä.

• Isabelle Aubret: Un premier amour (studioversio, YouTube)

Vuoden 1962 Eurovision laulukilpailut pidettiin Luxemburgissa, jolloin Suomea edusti Marion kappaleella Tipi-tii.Ylivoimaiseksi voittajaksi tänä vuonna valittiin kuitenkin siis Ranska. Kappaleen Un premier amour studioversion sovitus eroaa merkittävästi Luxemburgin lavalla esitetyn version sovituksesta. Minulle rakkaampi on tuo levyversio, jonka sovitus ja tunnelmallinen tulkinta on nostanut kappaleen minun mielessäni siihen asemaan jossa se nyt on.

Mutta ei tuossa liveversiossakaan mitään vikaa ole.

• Isabelle Aubret: Un premier amour (live, YouTube) 

Ranskassa ei 1960-luvulla juuri singlejä julkaistu, huomattavasti suositumpi formaatti oli EP, joka oli singlelevyn kokoinen, mutta sisäisi kahden kappaleen sijaan neljä laulua. Isabelle Aubretin Un premier amour -EP sisältää kolmen muun kappaleen lisäksi version Aubretin version viisujen isäntämaan Luxemburgin kappaleesta Petit bonhomme. Hieno versio tämäkin.

• Isabelle Aubret: Petit bonhomme (YouTube) 

Isabelle Aubret edusti Ranskaa euroviisuissa uudelleen vuonna 1968, jälleen hienolla kappaleella La Source, ja hän yritti maansa edustajaksi niinkin myöhään kuin vuonna 1983. Viimeisin albumi on vuodelta 2006 ja viimeisimmän kiertueensa ahkera laulaja teki viime vuonna.

97. The Bee Gees: You win again/Backtafunk (single 1987)

Gibbin veljesten muodostama the Bee Gees loi yli 40 vuotta kestäneen menestysuran. Värisevällä falsetolla laulavan trion suurimpia hittejä oli vuonna 1987 julkaistu You win again. Bee Geesin taru päättyi lopullisesti kaksi päivää sitten, kun Robin Gibb kuoli syöpään. Maurice oli kuollut jo 9 vuotta aiemmin, joten yhtyeen laulusolisti Barry Gibb on yhtyeen ainoa elossaoleva jäsen.

Korkealta kimittävä The Bee Gees ei ole koskaan ollut suosikkiyhtyeitäni, mutta olen aina ymmärtänyt Gibbin veljesten lahjat tuottajina ja lauluntekijöinä. Muun muassa veljesten Barbra Streisandille tuottama Guilty-albumi on yksi suosikkilevyjäni. Pari yksittäistä Bee Geesien hittiä on onnistunut tunkeutumaan myös minun suosikeikseni. Yksi näistä on vuoden 1987 hitti You win again, jonka jatkuva pakkosyöttö MTV:n välityksellä sai minut puolelleen.

You win again on onnistunut yhdistelmä yhtyeen lahjakkuutta lauluntekijöinä ja tuottajina, ja tällä kertaa heidän falsettilaulunsa pysyi aisoissa. Alla kappaleen musiikkivideo ja äänenlaadultaan parempi Grooveshark-linkki.

• The Bee Gees: You win again (musiikkivideo, YouTube)
• The Bee Gees: You win again (Grooveshark)

Vaikka levyhyllystäni ei juurikaan Bee Geesien albumeja löydy, on pakko arvostaa heidän pitkää uraansa ja sen monipuolisuutta. Barry, Robin ja Maurice Gibbin tuotantoon kuuluu niin 60-luvun poppia, 80-90-lukujen modernimpia soundeja kuin Saturday Night Fever -tyyppistä 70-luvun diskomeininkiäkin.

Yhtyeen toiminta lamaantui Maurice Gibbin kuoltua yllättäen vuonna 2003. Nyt Robin Gibbin kuoltua yhtyeen tarun voidaan katsoa päättyneen.

• The Bee Gees: Backtafunk (YouTube)