Kuten olen aiemminkin todennut, Abban hitit eivät ole minulle ole välttämättä parempia, kuin unohduksiin jäävät albumiraidat tai single-levyjen b-puolet. Listani kymmenen kärki on tästä hyvä esimerkki. Kymmenestä kappaleesta vain neljä löytyy Abba Gold -kokoelmalta, jonka 17 kappaletta sijoittuvat koko rankingissani sijoille 3-98. Abban musiikissa arvostan tarttuvia hittikappaleita enemmän monikerroksisia levytyksiä, joiden sovituksiin piilotettuja herkkuja on nautinnollista bongata kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen. Tosin, kuten listan kärkikin osoittaa, mikään ei voita hienosti rakennettua melodiaa. Abba-kappaleiden kymmenen kärki on sarja melodian, sovituksen, tuotannon ja tulkinnan täydellisiä paketteja, jotka eivät vanhene vaan palkitsevat jokaisella kuuntelukerralla.
10. As Good As New (Voulez-Vous 1979)
Voulez-Vous-albumin aloittaa 3 minuuttia ja 24 sekunttia briljanttia popneroutta. As Good As New -kappale tervehtii kuulijaa noin 15 sekunnin jousimenuetilla, joka kutsuu vastustamattomaan popmeininkiin. Kappaleen säkeistöissä rennon jäntevästi laulavaa Agnetha Fältskogia säestää kitaristin, basistin ja rumpalin tiukasti soittava kombo, johon Benny Anderssonin piano liittyy juuri oikealla hetkellä. Hyväksihavaittuun Abba-tapaan bändi hiljenee kertosäkeessä, ja Agnethan ja Anni-Frid Lyngstadin taustalla soittaa vain jo kappaleen alussa kuultu jousisektio. Pienintäkin yksityiskohtaa myöten harkittu kappale päättyy yhtä nopeasti ja yllättäen kuin alkoikin, hyvissä ajoin ennenkuin kappale alkaa kyllästyttää. Ja mikä parasta, tältä minulle ristiriitaiselta albumilta löytyy vielä toinenkin yhtä perusteellisesti harkittu ja toteutettu pophelmi.
9. Super Trouper (Super Trouper 1980)
Sovituksellisesta koukeroista riisuttua kertosäettä kuullaan myös Super Trouper -albumin avauskappaleessa, joka kertoo väsyneestä, kiertueella rakastaan kaipaavasta artistista. Vaikka omakohtaisen tekstin takana onkin uudelleen avioitunut Björn Ulvaeus, eläytyy Frida lämpimällä äänellään täydellisesti tähän kappaleeseen, joka päätti Waterloon aloittaman Britannian listaykkösten sarjan. Super Trouper aloittaa Abban "kypsemmän" 1980-luvun vakuuttavasti ja viihdyttävästi.
8. The Name Of the Game (The Album 1977)
Sijalla kahdeksan on kolmas peräkkäin kappale, jossa Abba hyödyntää korostetun yksinkertaisesti sovitettua kertosäettä. Kappale ei tyydy yhteen kertosäkeeseen, vaan siitä on erotettavissa peräti kolme toisistaan eroavaa kertosäeaihiota, jotka yhdessä varsinaisen säkeistön kanssa muodostavat Abban kunnianhimoisimman singlehitin. Kappale on myös ainoa kolmesta yhtyeen kappaleesta, jossa sekä Fridalla että Agnethalla on soolo-osuus. Tämä levytys on niin tuttu, että sen nerokkuus meinaa unohtua.
7. Lovers (Voulez-Vous 1979)
Lovers (Live a Little Longer) on Voulez-Vous-albumin kappaleista ainoa, mitä ei julkaistu singlenä missään puolella maailmaa (ei edes b-puolella), mutta minun listallani se nousee albumin kappaleista korkeimmalle sijalle vahvistaen takaperoisen suhtautumiseni kyseiseen albumiin (josta singleinä julkaistiin mielestäni kaikkein huonoimmat kappaleet). Lovers on kuin parannettu versio pari pykälää alempana löytyvästä As Good As New -kappaleesta. Kappaleen sovitus (etenkin jouset) on parasta mitä Abba-levyiltä löytyy. Jäntevä melodia saa täydellisen tulkinnalta viettelevästi sooloa laulavalta Fridalta ja harmonioita laulavalta Agnethalta, ja juuri ennen kuin harkitun jankuttava kertosäe alkaa ärsyttää, kappale nostaa sävellajia ja pistää lisää pökköä pesään. Vain reilun kolmen minuutin pituisessa kappaleessa jokainen sekunti käytetään hyvin, eikä niitä ole yhtään liikaa. Minun on vaikea käsittää, miksi tämä täysosuma on lähes täysin unohdettu.
6. Dancing Queen (Arrival 1976)
Tätä täysosumaa ei sen sijaan ole unohdettu, vaan sitä pidetään täysin ansaitusti Abban uran ja menestyksen kulminaatiopisteenä. Dancing Queen oli minulle pitkään ylihypetetty ja kyllästymiseen asti soitettu pakkopulla, mutta vanhemmalla iällä olen oppinut kuuntelemaan sitä uudella korvalla. Dancing Queenin levytys on sovituksellinen runsaudensarvi, josta löytyy eri kerroksia kuorimalla aina uusia hienoja yksityiskohtia. Mikä hienointa se ei runsaudestaan huolimatta ole tunkkainen, kuten jotkin muut lähes tukkoon sovitetut Abba-klassikot, vaan ilmava ja raikas.
5. One Man One Woman (The Album 1977)
Myös tämä kappale löytyy harvojen Abba-fanien suosikkilistoilta, mutta minä olen rakastanut tätä siitä lähtien kun kuulin sen ensimmäisen kerran. Abban muiden parisuhdeballadien tapaan One Man One Woman -kappaleen melodia, sovitus ja tulkinta tukevat kaikki surullista mutta varovaisen toiveikasta tarinaa naisesta, joka epätoivoisesti yrittää pitää ihmissuhdettaan kasassa. Kappaleen huipentava puoliminuuttinen instrumentaalifinaali sai kahdeksanvuotiaan Mikon itkemään, eikä sen teho ole vähentynyt 45 vuodessa tippaakaan. Nämä tarkasti harkitut 30 sekuntia muistuttavat siitä intohimosta hyvään musiikkiin, joka kuuluu Abban jokaisessa kappaleessa, ei vain niissä 20 tunnetuimmassa.
4. Move On (The Album 1977)
Iloisten tanssikappaleiden ja epätoivoisten eroballadien väliin mahtuu monta Abba-kappaletta, joita on vaikea kategorisoida mihinkään. Move on on malliesimerkki Bennyn ja Björnin taidosta kirjoittaa tarttuvia melodioita ja tuottaa niistä ilmavan raikkaita äänitekokonaisuuksia. Move on ei yritä olla suuri Abba-balladi tai tanssilattioiden hittikärpänen, vaan orgaanisesti syntynyt äärimmäisen miellyttävä laulu, jonka tuotantoon ja tulkintaan Abba on käyttänyt yhtä paljon voimavaroja kuin suurimpiin hitteihinsä. Hienon melodian ja dynaamisen tuotannon lisäksi tässä kappaleessa minua miellyttää erityisesti se, miten neljän laulajan äänet sulautuvat yhteen, mielestäni paremmin kuin missään muussa Abba-kappaleessa.
3. The Winner Takes It All (Super Trouper 1980)
Muistan vielä sen hetken, kun kuulin The Winner Takes It All -kappaleen ensimmäisen kerran radiosta, ja pystyn vieläkin tavoittamaan yhdeksänvuotiaan pojan mielentilan kuullessaan kauneimman kappaleen koskaan. Hienon melodian ja Abbamaisen täydellisen tuotannon ja sovituksen päällä on Agnetha Fältskogin paras laulutulkinta, jonka haastaa vain tämän listan ykkönen. Bennyn piano, Agnethan ja Fridan lauluharmoniat ja Björnin teksti tekevät tästä koskettavan viisiminuuttisen, jonka teho ei ole vähentynyt vuosikymmenien tai kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkään.
2. When All Is Said And Done (The Visitors 1981)
Siinä missä The Winner Takes It All on Agnethan ja Björnin eron inspiroima mestariteos, on When All Is Said And Done yhtä nerokkaasti rakennettu kuvaus solistinsa Fridan ja Bennyn avioliiton kariutumisesta. Tässäkin kappaleessa Björn Ulvaeus on käsittämättömän rehellisesti saanut kirjattua ylös ystäväpariskunnan tunteet, jotka laulun päähenkilöt ovat saaneet kanavoitua sen alakuloiseen melodiaan ja katkeransuloiseen laulutulkintaan. Abba on saanut tiivistettyä reiluun kolmeen minuuttiin yhtyeen senhetkisen mielentilan tavalla mikä ei jätä mitään epäselväksi.
1. The Day Before You Came (single 1982)
Ennen jäämistään lähes 40 vuotta kestäneelle "tauolle" Abba kirjoitti ja äänitti syksyllä 1982 vielä yhden kappaleen, joka minun mielestäni on myös Abban kaikkien aikojen paras kappale. The Day Before You Came on pinnallisesti tarkasteltuna hyvin epäabbamainen kappale: se on sovitukseltaan askeettinen, tekstiltään karu kertomus yhden ihmisen yhden päivän tapahtumista ja pituudeltaan lähes kuusiminuuttinen eepos, jonka huono menestys singlelistoilla ei olisi pitänyt olla kenellekään yllätys. Kuitenkin jos kurkkaa pinnan alle, sieltä löytyy tarkasti harkittu hitaasti loppua kohti kasvava tarina, jossa Agnetha Fältskogin mestarillinen tulkinta kertoo enemmän kuin mitä sen tekstistä löytyy. Björn Ulvausin uran huippuhetki lyyrikkona osuu tähän tekstiin, jonka kerrontaa ja riimitystä en lakkaa koskaan ihmettelmästä.
