Näytetään tekstit, joissa on tunniste Björn Ulvaeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Björn Ulvaeus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. kesäkuuta 2015

218. Ted Gärdestad: Upptåg (1974)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Olen blogissani jo aiemmin kertonut Ted Gärdestadin urasta yhtenä Ruotsin lupaavimmista laulaja-lauluntekijöistä sekä hänen surullisesta kohtalostaan. Esittelen nyt hänen kaksi albumiaan, jotka eivät ole kuin yö ja päivä, vaan pikemminkin kuin aamu ja ilta. Gärdestadin kolmannen albumin Upptåg julkaisuaikaan hän oli uransa huipulla. Kansansuosio ja kollegoiden tuki teki siitä yhden hänen parhaimmista albumeistaan.

Vuonna 1974 Ted Gärdestad oli Ruotsin suosituin mieslaulaja. 16-vuotiaana ensimmäisen albuminsa julkaissut teini-idoli valmistautui kolmannen levynsä julkaisuun kovin odotuksin ja vankoin tukijoukoin. Kahdeksan vuotta vanhemman isoveljen Kennethin kanssa Ted sävelsi lauluja joissa yhdistyi 18-vuotiaan nuoren miehen naivi tulevaisuudenusko ja jo tässä vaiheessa syvällinen elämänpohdinta.
Tuottajan pallilla istui jälleen parivaljakko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus (joiden sivuprojektina pyörittämä perheyhtye valmistautui samanaikaisesti vuoden 1974 Eurovision laulukilpailuihin). Taustalla hääräsi voimiensa tunnossa manageri ja Polar-levy-yhtiön omistaja Stig "Stikkan"Anderson, joka uskoi nuoreen tähteensä kuin vuoreen.

Upptåg-levyn kannessa esiintyi teinipojan sijaan jo aikuistuva toimintasankari. Aikuistuminen kuului myös levyn kappaleissa. Edellisen levyn (jonka esittelin numerolla 192) kappaleessa Vilken härlig dag laulaja tirkisteli ilkosillaan uiskentelevia naisia, mutta nyt Kenneth-veljen teksteissä pohdittiin parisuhdetta jo syvällisemmin. Hieno esimerkki tästä on kappale Öppna din himmel, jossa Bennyn ja Björnin sovitus tuo hienosti uusia tasoja Tedin yksinkertaiseen melodiaan. Kennethin teksti on ruotsalainen rakkausruno parhaimmillaan.
Benny Andersson, Björn Ulvaeus ja äänittäjä Michael Tretow tekivät Ted Gärdestadin kolmatta albumia rinnan Abban Waterloo-levyn kanssa ja levyjen muusikot olivat pääasiassa samoja. Anderssonin koskettimien lisäksi molemmilla levyillä soittivat kitaristi Janne Schaffer ja rumpali Ola Brunkert, joten ei ihme että levylta löytyy paljon yhteisiä elementtejä. Waterloon glam-rock-vaikutteet ovat kuultavissa parhaiten kappaleessa Famtomen, jonka abbamaisen soundin viimeistelevät taustoja laulavat Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskog.

Ruotsin kulttuurielämää hallitsevat vasemmistolaiset piirit paheksuivat Stikkan Andersonin pop-tallin menestystä ja Gärdestad sai oman osansa loanheitosta. Yleisö kuitenkin rakasti nuorta ja vilpitöntä miestä, ja edellisten albumien tapaan Upptåg nousi listojen kärkeen.
Ted ja Kenneth Gärdestad unelmoivat kansainvälisestä menestyksestä ja jokaiselle albumilleen he kirjoittivat myös englanninkielisiä kappaleita. Nuoren suojattinsa menestyksestä innostunut Stikkan suunnitteli Gärdestadille Abban kaltaista maailmanmenestystä. Yhdysvalloissa suurella rahalla äänitetty albumi Blue virgin isles ei kuitenkaan menestynyt ja Tedin ura lähti laskuun.

Uran hiipuessa vasta 25-vuotias Gärdestad hylkäsi musiikkiuransa, ystävänsä ja perheensä ja muutti itämaisen uskonlahkon perässä Yhdysvaltoihin. Upptåg-albumin kappaleen Can't stop the train tekstiä voi näin jälkikäteen pitää synkkänä ennusteena siitä miten hänen elämänsä tulisi päättymään 23 vuotta myöhemmin.

Muiden Gärdestadin albumien tapaan Upptåg on erinomaisen hyvätuulinen ja hyvin tuotettu levy. Levyn tärkein ainesosa on kuitenkin Gärdestadin veljesten kirjoittamat laulut, joista monet ovat nousseet klassikon asemaan kotimaassaan.

Mielenterveysongelmista kärsinyt laulaja teki onnistuneen comebackin vuonna 1993. Vuotta myöhemmin julkaistu erinomainen albumi Äntligen på väg jäi vuonna 1997 vasta 41-vuotiaana kuolleen laulajan viimeiseksi levyksi. Esittelen sen seuraavaksi.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

lauantai 3. tammikuuta 2015

216. Abba: Super Trouper (1980)

Kuuntele albumi Spotifysta
Toiseksi viimeisellä albumillaan Abba siirtyi selkeästi 70-luvun tanssilattialta kohti seestyneempää menoa ja vakavampia aiheita. "Aikuisemman" Abban musiikki meni kaupaksi entiseen tapaan, vaikka monet moittivatkin albumia tasapaksuksi ja yllätyksettömäksi. Superhittien The Winner takes it all ja Super Trouper siivittämänä siitä tuli yhtyeen uran myydyin studioalbumi.

Aina kun kuuntelen Abban Super Trouper -albumia, joukko henkilökohtaisia muistoja ja tunnelmia palaa mieleen. Olin ollut Abba-fani reilun vuoden, ja hyllyssäni oli toistaiseksi vain pari yhtyeen levyä. 9-vuotiaalle pojalle ei tullut Suosikkia, eikä uutisia suosikkiartistien tulevista julkaisuista saanut netistäkään. Näinollen joskus syksyllä 1980 kuunnellessani radion Jokamiehen listaa (josta äänittelin kappaleita c-kasetille) yllätyin täysin, kun kuulin täysin uuden Abba-kappaleen.

Aluksi en meinannut tunnistaa kappaleen The Winner takes it all esittäjää. Vaikka en englantia ymmärtänytkään, tajusin että laulun aihe oli surullinen ja myös solistilleen Agnetha Fältskogille kivuliaan henkilökohtainen. Surullinen ääni oli hyvin kaukana siitä Agnethasta, joka vuotta aikaisemmin oli laulanut lempeästi Chiquititaa. Pian kuitenkin ymmärsin, että kappale oli täyttä Abbaa.
Edellisenä vuonna Fältskogista eronnut laulun tekstittäjä Björn Ulvaeus myönsi, että vaikka laulu ei suoranaisesti kertonut tähtiparin erosta ("avioerossamme ei ollut voittajia" kiteytti Ulvaeus vastauksensa), toimi pitkän parisuhteen kariutuminen The Winner takes it all -kappaleen tekstin innoittajana. Benny Anderssonin sulavasti soljuvat pianokuviot vievät eteenpäin kappaletta, joka ei jakaudu perinteisesti säkeistöön ja kertosäkeistöön vaan kasvaa orgaanisesti säe säeltä katkeraan loppuun asti. Anderssonin lisäksi päärooli on Fältskogilla, jonka suru kuuluu tekstin jokaisessa tavussa. Fältskog itse pitää edelleen laulua Abban uran parhaana.

Muualla levyä Anderssonin piano loistaa poissaolollaan, sillä Super Trouper -albumia dominoi hänen vastikään yli 300 000 kruunulla ostamansa Yamahan GX-1 -syntetisaattori. Sitä kuultiin runsaasti albumin toisella singlelohkaisulla, joka edeltäjänsä tavoin nousi nopeasti Britannian listaykköseksi. Tässä kappaleessa pääroolin saa Anni-Frid Lyngstad, joka eron sijaan laulaa kahden rakastavaisen jälleenkohtaamisesta. Myös tämän kappaleen kuulin ensimmäisen kerran ilman ennakkovaroitusta Jokamiehen lista -radio-ohjelmassa, ja se lisäsi odotuksia tulevaa albumia kohtaan entisestään.
Sain koko albumin käsiini lopulta jouluaattona 1980, ja joululoma kului tiiviisti levyn parissa. Edelleenkin aina levyä kuunnellessani muistan tuon joulun ja ne isot ja painavat kuulokkeet, jotka korvissani levyä kuuntelin olohuoneen sohvan nurkassa.

Super Trouprer -levyn tunnelma oli hyvin toisenlainen kuin sitä edeltävällä Voulez vous -albumilla. Iloisen bailumeiningin sijaan koko levyllä on tasaisen seestynyt tunnelma, mikä kautta levyn soivan syntetisaattorisoundin kanssa teki uudesta levystä yhtenäisen ja selkeästi uutta vuosikymmentä peilaavan kokonaisuuden. Ilon ja riemun sijaan levy oli mietteliäs ja rauhallinen, jopa hieman melankolinen.

Tästä samasta nostalgisesta melankoliasta ammentaa myös Björn Ulvaeusin nuoruudenromanssista aiheensa saanut Our last summer, josta myöhemmin tuli musikaalin Mamma Mia tärkeimpiä lauluja. Kappaleen tulkitsee ymmärtävästi yhtyetoveri Anni-Frid Lyngstad.
Levyn tasaisuus sai osan faneista myös vieroksumaan albumia. "Kaikki laulut ovat ihan samanlaisia" on kommentti, jonka minäkin muistan kuulleeni 34 vuotta sitten. Täysin samasta puusta ei levyn kaikkia lauluja ole veistetty.

Siinä missä Agnetha Fältskog on albumilla kadonneen rakkauden tulkki, on Fridan laulettavaksi annettu levyn iloiset, toivekkaat ja jopa hieman ilkikuriset kappaleet. Viimeksimainittua kategoriaa edustaa kappale Me and I, jossa Frida tuo esiin itsestään Eartha Kittin tyyppisen kissanaisen. Abban jokaiselta albumilta löytyy kappale, joka mielestäni olisi pitänyt julkaista singlenä ja näin nostaa yhtyeen hittien joukkoon. Super Trouper -albumilla se kappale on tämä.
Fridan hymy piilotti taakseen hänen ja Benny Anderssonin avio-ongelmat. Vuonna 1978 avioitunut pari ilmoitti erostaan vain pari kuukautta Super Trouper -albumin julkaisun jälkeen. Neljä itsenäistä artistia kokoontui yhteen vielä yhden albumin ja kahden singlen tekoa varten, joista viimeinen ilmestyi vuodenvaihteessa 1982-1983. Lyhyen, vuoden 1981 alussa tehdyn Japanin kiertueen jälkeen Abba esiintyi enää vain televisiossa ja silloinkin useimmiten suutaan aukoen valmiin taustanauhan tahdissa.

Vuosikymmenen vaihtuminen näkyi myös Super Trouper -albumin markkinoinnissa. Hulluttelevien vaatteiden tilalla oli tyylikkäästi pukeutunut neljän aikuisen ryhmä, ja myös kappaleiden musiikkivideot heijastivat laulujen vakavia sävyjä. Ostavaa yleisöä tämä ei haitannut, The Winner takes it all ja Super Trouper nousivat molemmat brittilistan kärkeen ja albumista tuli yhtyeen uran myydyin studioalbumi.

Tämän hienon albumin viimeisen musiikkinäytteen myötä toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää uutta vuotta 2015.
Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

perjantai 4. heinäkuuta 2014

206. Abba: Waterloo (1974)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Abban toinen albumi Waterloo oli koekeittiö, jossa yhtye yritti eri resepteillä löytää tietä menestykseen. Euroviisut voittanut nimikappale ohjasi yhtyettä glam rockin suuntaan mutta levyllä kokeiltiin myös periruotsalaista iskelmää, italialaista balladia ja 60-luvun poppia. Kaiken tämän seassa oli myös pieniä vihjeitä siitä minkälaisella musiikillä ruotsalaisyhtye lopullisesti varmistaisi paikkansa 70-luvun popin ykkösnimenä kaikkialla maailmassa.

Vaikka Abban ensimmäinen single julkaistiin jo vuonna 1972, yhtyeen syntyvuotena pidetään yleisesti (ja myös virheellisesti) vuotta 1974, jolloin se voitti Eurovision laulukilpailut. Euroviisutapojen mukaisesti kappale levytettiin neljällä eri kielellä. Pohjoismaissa julkaistu versio Waterloo-albumista alkoi ruotsinkielisellä versiolla ja päättyi englanninkieliseen versioon.
Waterloo oli kuitenkin varsin kaukana siitä Abbasta, joka valloitti maailman 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vaikka tämä sähkökitaravoittoinen ja sovitukseltaan poikkeuksellinen yksitotinen Abba-klassikko valittiin vuonna 2005 kaikkien aikojen parhaaksi euroviisuksi, ei se kuulu mielestäni yhtyeen eikä edes euroviisuhistorian parhaimmistoon.

Abban toinen albumi (Ring Ring oli julkaistu vuotta aiemmin) on yhtyeen albumeista tyyleiltään kaikkein monipuolisin.  Aivan kuin pari vuotta yhdessä esiintynyt nelikko olisi vasta etsinyt linjaansa ja kokeillut mikä tyyli sopisi yhtyeelle parhaiten. Benny Andersson, Agnetha Fältskog, Anni-Frid Lyngstad ja Björn Ulvaeus olivat menestyviä artisteja jo ennen yhtyeen muodostamista, mutta neljän muusikon yhteinen tyyli oli vielä hakusessa. Eniten myöhemmin tutuksi tullutta tarttuvaa ja soundeiltaan siloiteltua Abbaa olivat kappaleet Honey honey, sekä Lyngstadin soolona laulama Gonna sing you my lovesong, joka on ansiotta jäänyt unohduksiin.
Yhtyeen jäsenistä Agnetha Fältskog oli menestynyt soolourallaan parhaiten. Vuoteen 1974 mennessä hän oli julkaissut neljä menestysalbumia, joiden musiikista hän oli säveltänyt suurimman osan itse. Waterloo-albumilla hänen bravuureitaan ovat italialaistyyppinen balladi Hasta Mañana sekä aviomies Björn Ulvaeusin kanssa duetoitu eroballadi Dance.
Waterloo-albumilla yhtye revitteli tyylipaletilla rohkeammin ja hullummin kuin koskaan tämän jälkeen. Waterloon tavoin muodikasta glam-rock-tyyliä noudatti outo ja kiehtova Watch out. Funkahtavaa rytmiä sen sijaan kokeiltiin kappaleessa My mama said. Oudoin kappale on heavyn ja glam rockin välillä hullutteleva King Kong song.
Abban ensimmäisillä levyillä lauluosuudet jaettiin varsin tasapuolisesti yhtyeen mies- ja naislaulajien kesken. Vasta pari vuotta myöhemmin Bennyn ja Björnin soolo-osuudet karsittiin minimiin ja mikrofoni annettiin pysyvästi Agnethan ja Anni-Fridin käsiin. Yksi levyn suosikkikappaleistani Sitting in the palmtree oli jälleen tyylikokeilu, johon ei yhtyeen myöhemmässä tuotannossa palattu. Björnin soolo ja Agnethan ja Fridan laulama väliosa ovat tässä kappaleessa juuri oikeissa paikoissa.
Waterloo-single ja -albumi myivät euroviisuvoiton huumassa hyvin pohjoismaiden lisäksi ympäri Eurooppaa. Waterloota seuranneet singlet menestyivät kuitenkin huonosti ja yhtyettä pidettiin jo yhden hitin ihmeenä kunnes syyskuussa 1975 julkaistu SOS nousi listojen kärkeen eri puolilla maailmaa. Tästä alkoi hittiputki, joka päättyi vasta 1980-luvun puolella.

Waterloo ei albumina ole samaa klassikkotasoa kuin vuonna 1976 ilmestynyt Arrival tai yhtyeen uran päättänyt The Visitors (1981). Jopa debyyttialbumi Ring Ring on mielestäni parempi. Minua kiehtoo kuitenkin Waterloo-albumissa sen tyylien monipuolisuus, johon yhtyeen yksikään muu albumi ei yltänyt. Ja jos albumia kuuntelee tarkkaan, löytyy tyylien sekamelskan takaa Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin jo tässä vaiheessa pistämätön melodiantaju. Yhdistettynä Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin laulutaitoon oli menestyksen resepti vain viimeistelyä vailla.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

192. Ted Gärdestad: Ted (1973)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Teini-ikäinen Ted Gärdestad oli kuumimpia nimiä Ruotsin musiikkimarkkinoilla 1970-luvun alkuvuosina. Yhdessä veljensä Kennethin kanssa kirjoitetut laulut olivat yhdistelmä naivin ennakkoluulotonta tulevaisuudenuskoa ja nuoren mielen pohdiskelua ihmiselämän koukeroista. Gärdestadin levytysuran huippu osui vuoteen 1973, jolloin hän, tulevien Abba-gurujen Andersson & Ulvaeus avustamana loi toisen albuminsa Ted.

Suomessa Ted Gärdestad muistetaan parhaiten hänen vuoden 1979 Euroviisukappaleestaan Satellit, joka oli osa manageri Stig Anderssonin yritystä luoda  Gärdestadista Abban kaltainen maailmansensaatio. Yritys epäonnistui surkeasti Tedin jäädessä kisassa 17. sijalle. Samoin suurella rahalla Atlantin toisella puolella äänitetty englanninkielinen levy Blue virgin isles jäi ilman odotettua menestystä. Yhtenä syynä huonoon menestykseen pidettiin sitä, että se oli Gärdestadin ensimmäinen albumi, jonka tuottajiksi Benny Andersson & Björn Ulvaeus eivät Abba-kiireiltään enää ehtineet. Tästä alkoi alkoi Gärdestadin uran ja elämän alamäki, joka ei lyhyestä 1990-luvun alun come backistä huolimatta enää kunnolla kääntynyt nousuun.

Vuonna 1973 17-vuotiaalla Tedillä oli kaikki vielä edessä.
Nuori Ted oli monilahjakkuus. Kenneth-veljen mukaan hän pystyi soittamaan mitä tahansa soitinta jonka käsiinsä sai. Ruotsin nuorten tennisrankingissa hän oli kakkosena (ykkönen oli Björn Borg) ennenkuin tennismaila vaihtui pysyvästi kitaraan. Säveltäjänä hän oli myös erinomaisen lahjakas. Yksi hänen parhaimmista kappaleistaan, Sol vind och vatten löytyy tältä albumilta. Hienot sanat kirjoitti, kuten hänen koko uransa ajan seitsemän vuotta vanhempi veli Kenneth.
Polar-levy-yhtiön johtaja Stig "Stikkan" Andersson teki Gärdestadin kanssa levytyssopimuksen hänen ollessaan vasta 15 vuotias. Tuottajikseen ja sovittajikseen Ted sai nuoren lupaavan muusikkoparivaljakon, jotka kutsuvat levytyksiin mukaan vaimonsa ja tyttöystävänsä. Näin Gärdestadin ensimmäisllä albumeilla esiintyi yhtye, joka pari vuotta myöhemmin tunnettiin nimellä ABBA. Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kädenjälki (ja Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin taustalaulu) on kuultavissa muun muassa kappaleessa Oh vilken härlig dag, jolla Ted osallistui Ruotsin euroviisukarsintoihin. Hän sijoittui kilpailussa neljänneksi. Samana vuonna kolmanneksi tuli hänen tuottajiensa ja taustalaulajiensa muodostama lauluyhtye kappaleella Ring ring.
Ruotsalaisyleisö innoistui nuoresta kitaraa soittavasta ja omia sävellyksiään laulavasta Ted Gärdestadista. Hänen uransa kärsi kuitenkin samassa levy-yhtiössä rahaa takovan Abban menestyksestä. Epäonnistuneen maailmanvalloituksen jälkeen Stig Anderssonin Polar-levy-yhtiö käytti kaikki paukkunsa Abban markkinoimiseen, ja parin huonosti menestyneen levyn jälkeen Gärdestad lopetti uransa ja katosi julkisuudesta vasta 25-vuotiaana. 

Kokoelmalevy Kalendarium ja comeback-singlet För kärlekens skull ja Himlen är oskyldigt blå palauttivat hänet kuitenkin hetkeksi radioiden soittolistoille. Myös vuotta myöhemmin valmistunut albumi Äntligen på väg sai hyvän vastaanoton. Gärdestadin paluu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vuonna 1997 hän kuoli oman käden kautta kärsittyään jo 1980-luvulta asti mielenterveysongelmista.
Ted Gärdestad oli ruotsalaisten vastine Amerikan ja Britannian laulaja-lauluntekijöille kuten James Taylor, Billy Joel ja Elton John. Hänen surullinen elämänsä on esimerkki musiikkimaaliman julmista lainalaisuuksista, vahvat selviävät heikkojen jäädessä jalkoihin.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

torstai 23. toukokuuta 2013

168. Karin & Anders Glenmark: Gemini (1985)

Vaikka Abba julkaisi viimeisen levynsä loppuvuodesta 1982, eivät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus täysin halunneet jättää popmusiikkia. Chess-musikaalin valmistumisen jälkeen B&B sävelsivät ja tuottivat kaksi albumia Glenmarkin sisarusparin muodostamalle Gemini-duolle. Ensimmäinen Gemini-albumi päivitti ABBA-soundin onnistuneesti 1980-luvulle, ja voidaan vain arvella kuinka hyvin se olisi menestynyt, jos Karin ja Anders Glenmarkin sijaan lauluosuuksista olisivat vastanneet Agnetha ja Anni-Frid. Se tarjoaa kuitenkin ikkunan siihen, miltä Abba olisi saattanut kuullostaa jos se olisi jatkanut toimintaansa.

Under attack -singlen jälkeen jäin odottamaan uutta Abba-levyä jota ei koskaan tullut. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad tekivät toki soololevyjään, mutta Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen sävellysten ja tuotannon puuttuessa ne tarjosivat vain laihaa lohtua. Paremmin odotuksia täytti Anderssonin ja Ulvaeusin Chess-musikaalin levytys, jossa B&B-taika toimi täydellisesti.

Chess-albumin taustoja lauloivat Ruotsin kysytyimmät tausta- ja studiolaulajat, sisaruspari Karin & Anders Glenmark. Glenmarkien tiet olivat risteilleet Abban kanssa aiemminkin, he osallistuivat Glenmarks-perheyhtyeessä Ruotsin viisukarsintoihin samoina vuosina Abban kanssa, ja Anders oli soittanut kitaraa Abban varhaisilla levyillä (mm. Money, money, money -kappaleen kitarasoolo). Ennen Gemini-albumeja sisarukset olivat osallistuneet Ruotsin viisukarsintaan vuonna 1984 kappaleella Kall som is.

Chessin jälkeen Andersson ja Ulvaeus halusivat kokeilla jälleen popmusiikin tekemistä. Abba oli jo käytännössä hajonnut, joten uusi levy tehtiin Glenmarkien sisaruksille, jotka olivat tehneet vaikutuksen B&B:hen musikaalilevytystä ja -konsertteja tehtäessä.
Albumin aloittava Slowly sävellettiin alun perin Fridan soololevylle Shine, jonka kohokohtia tämä hienostunut balladi oli. Glenmarkeille sovitettu versio oli huomattavasti kokeilevampi ja rankempi sähkökitaroineen ja syntikkariffeineen. Kappale oli kuin koekeittiö, jossa Abba-herrat yrittivät päivittää 1970-luvun Abba-soundia uuden vuosikymmenen haasteisiin. Parhaiden Andersson/Ulvaeus-tuotteiden tapaan tästäkin levytyksestä löytyy joka kerralla jotain uusia puolia.

Levyn muu sisältö on tavanomaisempaa poppia. Levyn parhaita rakkauslauluja on Karin Glenmarkin tulkitsema Too much love is wasted joka julkaistiin 20 myöhemmin myös ruotsinkielisenä versiona uudelleen sovitettuna.
Vuosi 1985 olisi ollut osuva vuosi Abban paluulle. Chess-musikaalin ja soololevyjen jälkeen ei olisi ollut ihme vaikka intoa uuden Abba-levyn tekoon olisi löytynytkin. Onkin helppo ajatella Gemini-albumia sinä Abba-levynä joka olisi ilmestynyt, jos yhtye olisi halunnut vielä palata yhteen.

Albumin b-puolen aloittava hauras mutta silti tehokas Have Mercy olisi hyvin voinut olla 1980-luvun puolivälin uusi ABBA-hitti. Karin ja Anders Glenmark tulkitsevat upeasti sovitetun laulun lähes täydellisesti, mutta silti mietin miltä tämä olisi kuullostanut Agnethan ja Fridan duetoimana. Kappaleesta löytyy YouTubesta myös teknisesti surkea mutta silti koskettava akustinen versio, jonka Glenmarkit laulavat Benny Anderssonin pianosäestyksellä.
Geminin kaksi albumia julkaistiin myös Ruotsin ulkopuolella, mutta pohjoismaita lukuunottamatta menestys ei ollut kaksista. Ei vaikka albumilta löytyi uudelleen levytettynä Abban julkaisematta jäänyt Just like that -kappale. Vaikka Anders ja Karin Glenmark olivatkin laulun täysammattilaisia, kaipasi yleisö kuitenkin ABBAn alkuperäistä kokoonpanoa. Albumi ei kokonaisuutena myöskään yltänyt siihen tasaisen korkeaan laatuun, johon Abba-fanit olivat tottuneita. Levyn yhdeksästä kappaleesta vain kuusi oli Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kynästä. Loput kappaleet sävelsi Anders Glenmark itse. Andersson ja Ulvaeus vastasivat kuitenkin levyn päätöskappaleesta Another you another me, johon tehtiin oikein musiikkivideokin.
Geminin ja B&B:n yhteistyö jatkui vielä toisen albumin verran. Albumi Geminism oli edeltäjäänsä tasalaatuisempi, mutta siitä puuttuivat Slowlyn ja Have mercyn tyyppiset huippukohdat. Maailmanmenestys jäi haaveeksi ja Glenmarkit jatkoivat uraa omilla tahoillaan. Anders Glenmark aloitti menestyksekkään soolouran kotimaassaan ja tuotti mm. Eva Dahlgrenin kahdeksan ensimmäistä levyä ja Fridan come-back albumin Djupa andetag. Karin jatkoi studiomuusikkona osallistuen myös Abba-miesten konsertti- ja levytysprojekteihin.

Geminin kaksi albumia on valitettavasti myyty loppuun ajat sitten, eikä levyjä löydy iTunesista eikä Spotifystakaan. Onneksi duon parhaat kappaleet sisältävä Gemini - Det bästä med Karin & Anders Glenmark on vielä saatavilla nettikaupoista. Duo levytti yhdessä joululevyn vuonna 2006 tosin ilman B&B:n osallistumista.

Geminin ensimmäinen albumi on hieno ajankuva siitä, mitä Andersson & Ulvaeus saivat aikaan 1980-luvulla. Kansanmusiikki- ja musikaaliprojektien ohessa Abba-miehet palasivat lyhyesti popin pariin 1990-luvun alussa tehden yhteistyötä gotlantilaisen Ainbusk singers-yhtyeen kanssa. Tästä kerron lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

167. Abba: Under attack/You owe me one (single 1982)

Abban hajoamisesta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 30 vuotta. Tämän "juhlan" kunniaksi kerron seuraavissa kirjoituksissani siitä, mihin Abban taru päättyi ja mitä sitten tapahtui. Yhtyeen viimeinen single julkaistiin vuodenvaihteessa 1982-1983, eikä sen myynti enää lähennellyt menestysvuosien lukuja. Kappale Under Attack on teknisesti pätevä ja viihdyttävä Abba-kappale, mutta sen jokainen tahti kielii väsymyksestä ja kyllästymisestä. Singlen b-puolella vanhaa kemiaa ei ole jäljellä nimeksikään.

The Visitors -albumin julkaisun (1981) jälkeen Abba yritti jatkaa vanhaan malliin. Pian kuitenkin yhtyeen jäsenet huomasivat, että asiat eivät olleet niinkuin ennen. Keväällä aloitetut äänityssessiot tuottivat vain kolme julkaisukelpoista raitaa, ja yhtye totesi yksimielisesti että työtä oli turha jatkaa. Abba laitettiin telakalle, ja yhtyeen jäsenet keskittyivät sooloprojekteihinsa.

Syksyllä 1982 yritettiin uudelleen paremmalla onnella. Uudet äänitetyt kappaleet olivat parempia ja yhteistyökin sujui melkein entiseen tapaan. Lopputuloksena oli kolme julkaisukelpoista raitaa, ja uuden albumin sijaan Abba päätti julkaista kokoelmalevyn ja kaksi singleä.  Ensimmäisenä julkaistiin single The day before you came/Cassandra ja kokoelmalevyn julkaisun jälkeen kappaleet Under Attack/You owe me one, joka jäi yhtyeen viimeiseksi uutta musiikkia sisältäneeksi singlejulkaisuksi.
Kun nämä kaksi singleä julkaistiin, 11-vuotias Abba-fani piti enemmän jälkimmäisestä. Surullisen rakkauslaulun sijaan Under attack kuullosti minusta enemmän siltä popahtavalta yhtyeeltä, jota olin neljä vuotta rakastanut. Benny Anderssonin syntikkariffiin perustuva kappale oli tarttuva ja täynnä, jälleen kerran, sovituksellisia yksityiskohtia joita kuulokkeet korvilla oli kiva bongata. Äänitteen ylestunnelma on kuitenkin kylmä ja sovitus perustuu turhan paljon syntetisaattoriin. Levy ei juuri listojen kärkipäivä kolkutellut. Nykyään pidän kappaletta ihan mainiona Abba-lauluna, mutta yhtyeen klassikkoihin se ei kuulu.

Singlen b-puolta pidän nykyään yhtenä Abban huonoimmista kappaleista. You owe me one on peräisin kevään 1982 epäonnistuneista sessioista, ja sen kuulee. Pikkunäppärillä ideoilla ja laulajien Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskogin äänien jälkikäsittelyllä yritetään turhaan peittää sitä, että sekä lauluntekijöiden että laulajien inspiraatio puuttui ja abbailu oli pelkkää pakkopullaa.
Single Under Attack/You Owe me one julkaistiin joissain maissa loppuvuodesta 1982, joissain maissa vuoden 1983 puolella. Jäin tämän jälkeen odottamaan uutta Abba-levyä jota ei koskaan tullut. Benny Andersson & Björn Ulvaeus eivät kuitenkaan lopettaneet popmusiikin tekoa. Musikaali- ja soololevyjen ohessa lauluntekijäparivaljakko teki vuosien varrella muutaman paluun popmusiikin maailmaan. Seuraavaksi esittelen kolme eri vuosikymmenillä tehtyä poplevyä, joissa Abban henki jatkoi elämää.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.
 
Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.
 
Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.
 
Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.
Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.
 
Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.



Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.
Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.
 
Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

tiistai 20. maaliskuuta 2012

77. Abba: The Album (1977)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban viides albumi julkaistiin aikana, jolloin ruotsalaisnelikko oli epäilemättä kaikkein kuumin nimi maailman popmarkkinoilla. Levy ei pettänyt odotuksia, vaan tyydytti hittilistojen nälän Abba-klassikoilla The name of the game ja Take a chance on me. Minulle tämä albumi on kuitenkin malliesimerkki Abba-albumien tasaisuudesta. Yhtyeen albumit eivät pärjänneet ainoastaan hittiensä voimalla vaan olivat täynnä erinomaisia pop-kappaleita.

Perheemme ensimmäinen Abba-fani oli sisareni, jonka pyynnöstä meille lainattiin vuosien 1978-1979 paikkeilla tuttavaperheestä Abban Arrival ja The Album lp:t. Kasetille tallennettuina niitä kuitenkin kuuntelin eniten minä, ja kun sisareni Abba-into laantui, minun fanitukseni vain kiihtyi ja jatkuu edelleen. The Album -lp:n ostin kokoelmiini joskus 1980-1981 vuosien paikkeilla Tampereen keskustorin Valintatalosta (aikana, jolloin em. kaupasta sai muutakin kuin ruokaa).

Nämä kaksi edellämainittua albumia sijoittuivat yhtyeen uran keskivaiheille vuosiin 1976-1977, joina Abba oli kiistattomasti maailman suosituin yhtye. Kappaleiden  Dancing Queen, Money money money ja Take a chance on me tapaiset jättihitit pitivät Abban jatkuvasti listojen kärjessä, ja yhtye kiersi menestyksekkäästi konserttilavoja ympäri maailmaa. Suosituin ruotsalaisnelikko oli Australiassa, missä kuvattiin myös elokuva Abba - The Movie. Elokuvan julkaisun yhteydessä julkaistiin Abban viides albumi Abba - The Album.

The Album jatkaa samalla hittipitoisella linjalla kuin vuotta aiemmin julkaistu, miljoonia myynyt Arrival -albumi. Levyn sisältö jakautuu elokuvassa esitettyihin kappaleisiin ja muutamiin kappaleisiin joita ei elokuvassa kuulla. Varsinaisesta soundtrack-albumista ei kuitenkaan ole kyse. Vaikka elokuva seuraa yhtyeen Australian -kiertuetta, ei levyllä kuulla yhtäkään livekappaletta. Pari elokuvan kappaletta on muokattu paremmin levylle sopivaan muotoon, ja yksi elokuvan uusista kappaleista on jätetty kokonaan levyltä pois.

Yksi elokuvan ja myös albumin parhaista hetkistä on kappale The Name of the Game. Elokuvassa kappale sijoittuu kohtaan, jossa Abba-haastattelua metsästävä dj unelmoi yhteisestä keskusteluhetkestä yhtyeen jäsenten kanssa.
The Name of the Game on levyn ehdoton huippukohta ja demonstroi Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen taitoa yhdistellä erilaisia elementtejä samaan kappaleeseen. Kappaleesta löytyy Fleetwood Macin tyylistä 70-luvun amerikkalaista poppia, perus Abba-soundia ja on kertosäkeeseen ympätty a-cappella-osuuskin. Kappale on lisäksi yksi ainoastaan kahdesta Abba-kappaleesta, jossa Anni-Frid Lyngstadilla ja Agnetha Fältskogilla on molemmilla oma soolo-osuus laulun aikana.

Edellämainitun kappaleen lisäksi levyn suurin hitti oli eittämättä vauhdikkaampaa Abbaa edustava Take a chance on me. The Album on kuitenkin hyvä esimerkki Abba-albumista, joka ei nojaa pelkästään hittikappaleisiinsa, joten jätän tuon kaikkien tunteman kappaleen esittelyn tällä kertaa väliin. Take a chance on me -kappaleen iloa kuplivan musiikkivideon voi käydä katsomassa täältä.

Omia suursuosikkejani levyllä on aina ollut vinyylilevyn B-puolen aloittava Move On. Erittäin tarttuvalla kertosäkeellä ja hienolla laulusovituksella varustettu kappale olisi ollut varteenotettava single-lohkaisu albumilta, jos Björn Ulvaeuksen kornisti resitoima ensimmäinen säkeistö olisi jätetty pois. Huilu on pikantti lisämauste kappaleen monitasoisessa sovituksessa. Agnetha Fältskog tekee vakuuttavaa jälkeä laulun solistina.

Glam-rock tyyli oli yleisempää Abban ensimmäisillä albumeilla, joissa yhtye etsi vielä omaa suuntaansa. Tätä tyyliä sivuava rempseä Hole in your soul on mukava poikkeus levyn muuten varsin siloitellussa soundimaailmassa. Kappale sisältää otteita elokuvassa kuullusta Get on the Carousel -kappaleesta, jota yhtye ei koskaan sellaisenaan julkaissut.
Levyn vakavin ja vaikuttavin kappale One man one woman on samalla Anni-Frid Lyngstadin tähtihetki albumilla. Aiemman Knowing me knowing you -hitin tapaan Lyngstad kertoo laulussa hajoavasta ihmissuhteesta, tosin tällä kertaa laulussa on lievää toiveikkuutta asioiden korjaantumisesta. Laulun kertosäe on epätoivon energiaa pursuava paketti Lyngstadin ja Fältskogin laulutulkintaa ja Benny Anderssonin pianokuvioita, joita tukee basisti Rutger Gunnarsonin surullisen mahtipontinen jousisovitus. Kappaleen huikea viimeinen puoliminuuttinen sai minut jo lapsena itkemään, enkä vieläkään voi olla liikuttumatta tämän täydellisen kappaleen kuullessani.
Abbaa pidetään usein hittiyhtyeenä, jonka albumit eivät ole samaa tasoa. The Album on yksi yhtyeen kahdeksasta albumista, jotka lähes kaikki todistavat päinvastaista. Edellä esiteltyjen kappaleiden lisäksi levyltä löytyy Abba-klassikko Thank you for the music, singlenäkin julkaistu Eagle ja yksi parhaista Abba-balladeista I Wonder. Ainoa vähävillaisempi kappale on levyn päättävä I'm a marionette, joka yhdessä Thank you for the music ja I Wonder -kappaleiden kanssa muodosti yhtyeen kiertueellaan esittämän Girl with the golden hair musikaalin.

Jos sinua kiinnostaa Abban tuotanto laajemmin, niin hyvä ja edullinen tapa tutustua yhtyeen koko tuotantoon on Abba - The albums -boksi. Sisältönsä määrään nähden edullinen (30-40 euroa) ja näppäränkokoinen paketti sisältää yhtyeen kaikki albumit sekä levyllisen singleraitoja. Suosittelen lämpimästi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

74: The Rivals: 2nd best to none (single 2009)

Single 2nd best to none ei ole mukana tässä blogissa hienojen musiikillisten arvojensa tai kestävän hittipotentiaalinsa ansiosta vaan pääasiassa sen vuoksi, että sen historia on varsin omalaatuinen. Kysymyksessä on Tukholmassa sijaitsevan Hotel Rivalin mainoslaulu, jonka hotellin henkilökunta esittää. Laulun on säveltänyt hotellin omistaja Benny Andersson, mikä erottaa sen mistä tahansa muusta mainosjinglestä. Ja ihan viihdyttävästä esityksestä tässä onkin kysymys.

Maailman tunnetuimpien ja rikkaimpien rock- ja poplaulajien elämänkerroissa kerrotaan usein, kuinka nämä miljoonaomaisuuden tienanneet tähdet ovat sijoittaneet rahansa hienoihin linnoihin, perustaneet elokuvayhtiön tai ryhtyneet harrastamaan hyväntekeväisyyttä. Abballa miljoonansa tienannut Benny Andersson sijoitti osan rahoistaan 2000-luvun alkupuolella vanhaan hotellirakennukseen, joka restauroitiin ja avattiin uudelleen vuonna 2002.

Andersson ei jäänyt lepäilemään laakereilleen Abban lopetettua toimintansa vuonna 1982. Abban jälkeen Andersson ja hänen lauluntekijäkumppaninsa Björn Ulvaeus toteuttivat pitkäaikaisen haaveensa säveltämällä musikaalin Chess vuonna 1984 mitä seurasi reilut kymmenen vuotta myöhemmin nyt myös Helsingissä ensi-iltansa saanut Kristina från Duvemåla -musikaali. Tämän lisäksi Andersson ja Ulvaeus tuottivat muutaman poplevyn Glenmarkin sisarusduolle ja ruotsalaislaulaja Josefin Nilssonille. Ruotsalaista kansanmusiikkia rakastava Andersson on myös tehnyt kuusi ruotsalaiseen musiikkiperinteeseen perustuvaa albumia, näistä kaksi omissa nimissään ja loput yhtyeen Benny Anderssons orkester nimissä.

"Eläkevuotensa" hän on siis saanut tehdä vain sitä mitä häntä huvittaa. Andersson on vastannut ei lukuisiin sävellyspyyntöihin, lukuisista aneluista huolimatta hän ei vuoden 1975 jälkeen ole suostunut osallistumaan Ruotsin euroviisukarsintoihin ja uusia popsävellyksiä ei edellämainittujen artistien lisäksi ole saanut levytettäväkseen juuri kukaan.

Vuonna 2009 hän sävelsi ja julkaisi uuden kappaleen 2nd best to none. Artisteina toimivat vasta avatun Rival-hotellin henkilökunta siivoojista baarimikkoihin ja vastaanottovirkailijoihin.

Vaikka kysymys on tavallisen hotellin mainoskappaleesta, on kappale saanut huomiota maailmalla juuri säveltäjänsä ansiosta. Kun vielä laulun tekstin on tehnyt Anderssonin Abba-kollega Björn Ulvaeus, oli selvä että tämä mainoskappale myös julkaistiin singlenä.

Mistään maailman jättihitistä tässä ei ole kysymys, eikä levy kolkutellut radioiden soittolistoja tai myyntitilastoja. Levyltä löytyy silti Abban voimakaksikon tavaramerkit. Sävel on tarttuva ja sovitus on tuttuun tapaan täynnä kivoja yksityiskohtia.

Hotellisiivoojista tai ravintolatyöntekijöistä koostuvalta lauluryhmältä ei voi odottaa huipputason laulusuoritusta, mutta hotellin henkilökunta saa laulun laulettua kunnialla ja onnistuu upottamaan tulkintaan hyvää tuulta ja palvelunhalua. Myös videossa tunnelma on kohdallaan, ja kokonaisuus onnistuneesti houkuttelee hotellin vieraaksi. Ja kukapa ei haluaisi asua maailman kuuluisimman ruotsalaisen lauluntekijän omistamassa hotellissa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

perjantai 27. tammikuuta 2012

59. Abba: Hovas vittne/Tivedshambo (single 1981)

Miltä tuntuisi saada 50-vuotislahjaksi maailman suosituimman yhtyeen juuri sinua varten levyttämä ja sinua käsittelevä laulu? Juuri tämän sai kokea Abba-manageri Stig Anderson, jonka synttärin kunniaksi yhtye levytti kappaleen Hovas vittne vuonna 1981. Levystä tehtiin vain muutaman sadan kappaleen painos ja se onkin tämän blogin harvinaisin levy (eikä minullakaan tätä levyä oikeasti hyllyssäni ole). Ahkerien bootleggareiden ja YouTuben ansiosta tämä vain yksityiskäyttöön tarkoitettu, mutta silti kaikki Abba-kriteerit täyttävä laulu on kaikkien kuultavissa.

Vaikka olenkin puolifanaattinen Abba, Beatles, Queen, Carole King ja ties mitä -fani, en ole koskaan ryhtynyt lähes arkeologiset mittasuhteet helposti saavaan "minun on saatava kaikki"-keräilyvimmaan. Bootleg-levyiltä löytyy keskeneräisiksi jääneitä kappaleita, julkaisemattomiksi jääneitä äänityksiä, live-esityksiä ynnä muuta. Näihin harvinaisiin ja usein varsin kalliisiin hämärälevyihin saisi kulumaan tuhottomasti rahaa, eikä niiden laatu useinkaan mahdollista nautinnollista musiikkielämystä. Niinpä tämä Abban synttärilevykin oli minulle tuntematon kunnes uuden vuosituhannen ja YouTuben myötä törmäsin tähän hauskaan levytykseen. Vaikka kysymyksessä olikin huumorilla tehty synttärilevy, minua kiehtoivat sen taitava sanoitus ja se tosiseikka, että kaikesta huolimatta levy oli tehty samoilla laatukriteereillä kuin yleisille markkinoille julkaistut Abba-levytykset.

Abba oli jo kaksi vuotta aiemmin tehnyt synttärilevyn Sång till Görel Stikkanin assistentin Görel Hanserille, joka täytti 30 vuotta. Myös tämä kappale löytyy nykyään bootleg-keräilijöiden hyllyjen lisäksi You Tubesta. Stig Andersonin täyttäessä 50 vuotta 1981 Abba päätti tälläkin kertaa onnitella manageriaan tavalla jonka he osasivat parhaiten.

Kappaleen nimi Hovas vittne on sanaleikki, jossa leikitellään Stikkanin kotikylän Hovan ja Jehovan todistajien ruotsalaisen nimen välillä. Kappaleeseen tehtiin myös musiikkivideo, jossa Abba pukeutui vaatteisiin, joissa he 7 vuotta aikaisemmin olivat esittäneet kappaleen Waterloo. Allaolevan videon äänenlaatu on erinomainen suhruisesta videokuvasta huolimatta.

Ruotsiksi lauletun synttäriviisun tekstitykseen osallistuivat Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen lisäksi Abba-rouvat Anni-Frid Lyngstad, Agnetha Lyngstad, äänittäjä Michael Tretow ja Abba-levyjen kansien valokuvaaja Rune Söderqvist. Stig Andersonin hyvien ystävien kirjoittama laulu sisältääkin aimo joukon sisäpiirin vitsejä, jotka Andersonia tuntemattomilta menevät yli hilseen. Laulussa viitataan managerin rikkauteen, hänen persouteensa makkaran suhteen ja sinnikkyyteensä ("Hovas vittne ger alrig upp!"). Stikkanilla oli tapana ilmoittaa kotijuhlien päättyneen alkamalla imuroida vieraiden vielä läsnäollessa, myös tämä omalaatuisuus mainitaan laulun tekstissä.

Kieli poskessa kerrotaan myös Stikkanin lentomatkasta Honoluluun, jolloin Andersonin laukut päätyivät Roomaan ja vaimo Gudrun Amsterdamiin. Laulun väliosassa kerrotaan managerin vieroksuvan liian pitkiä lauluja, ellei niiden b-osassa ole sävellajin korotusta. Täsmälleen samassa kohdassa laulua sävellaji todella nousee puolella sävelaskeleella.

Vaikka kappaleen sovitus koostuu laulajien lisäksi lähinnä vain syntetisaattorista (joka ilmeisesti hoitaa myös rumpujen osuuden), on kappale selkeää Abbaa. Melodia on tarttuva (Andersson ja Ulvaeus kierrättivät laulun muutamia sävelkulkuja muun muassa Chess-musikaalissaan), ja parhaiden Abba-kappaleiden tapaan laulusta löytyy joka kuuntelukerralla uusia kivoja yksityiskohtia. Jos kappale julkaistaisiin laajemmalti, menisi se varmasti kaupaksi sadoin tuhansin kappalein.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tuskin käykään. Abba lahjoitti syntymäpäiväsankarille levytyksen lisäksi laulun oikeudet. Sopimuksen ainoa ehto oli se, että sävelmän saa julkaista ainoastaan alkuperäistekstillä varustettuna. Näinollen mitään muuta versiota kappaleesta ei tehty, ja toistaiseksi laulua voi kuulla vain You tubessa ja bootleg-levyillä.

Andersonin 50-vuotisjuhlien aikaan Abban ura oli enää yhtä albumia ja kahta singleä vaille valmis. Viimeisen kerran Abba esiintyi julkisesti yhdessä vuonna 1986, jolloin yhtye esitti televisiossa Stig Andersonin 55-vuotisjuhlien kunniaksi Andersonin vanhan sävellyksen Tivedshambo. Tämän kappaleen instrumentaaliversio löytyi myös Hovas vittne -singlen b-puolelta.

Valitan allaolevan videon huonoa laatua. Historiallista arvoa esityksellä on sitäkin enemmän. Tässä siis Abban ainoa julkinen esiintyminen vuonna 1982 tapahtuneen hajoamisensa jälkeen.



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

tiistai 10. tammikuuta 2012

49. Abba: The day before you came/Cassandra (single 1982)

Abban toiseksi viimeinen single The day before you came/Cassandra sisältää yhtyeen viimeisen yhteisen levytyksen. Levyn a-puoli äänitettiin elokuussa 1982, eikä yhtye tämän jälkeen enää kertaakaan kokoontunut levytystudioon. Yli viisi minuuttia pitkä, alakuloinen kertomus yksinäisen naisen päivästä oli kaukana Dancing Queenin tyyppisestä popiloittelusta ja sen listamenestys jäi huonoksi. Kappaleesta on sittemmin tullut Abba-fanien, allekirjoittanut mukaanlukien, suosikki ja jotkut pitävät sitä jopa yhtyeen parhaana kappaleena. Singlen b-puoli on niin ikään ladukas mutta silti tuntemattomaksi jäänyt Abba-helmi, jonka teksti perustuu kreikkalaiseen mytologiaan.

Vuonna 1982 olin Abba-fani par exellence. Kiertelin ahkerasti levykauppoja, ja jos löysin Abba-levyn joka minulta puuttui, ostin sen heti kokoelmiini. Syksyllä 1982 Tampereen Stockmannin levyosastolle ilmestyi single The day before you came, jonka tietenkin ostin heti. Kuten varmasti moni muukin, olin pettynyt kuunneltuani levyn ensimmäisen kerran. Kappale oli 5,50 minuuttia pitkä laiskasti etenevä jolkotus, jonka sovitus oli askeettinen ja Agnetha Fältskogin laulu kuullosti masentuneelta ja kyllästyneeltä. En silloin vielä ymmärtänyt laulun sanoja, joten edes laulun tarina ei saanut minua kiinnostumaan. Vasta aikuisiällä opin arvostamaan kappaleen riisuttua kauneutta ja laulun teksti aukeni minulle aivan uudella tavalla.

Vuonna 1981 julkaistu The Visitors -albumi jäi Abban viimeiseksi kokonaiseksi albumiksi. Keväällä ja syksyllä 1982 yhtye äänitti uusia kappaleita tarkoituksena saada kokoon yhtyeen yhdeksäs albumi. Työ ei kuitenkaan edennyt entiseen tapaan. Kahden eronneen avioparin yhteistyö oli kankeaa, eikä yhtye ollut täysin tyytyväinen äänitysten lopputuloksiin.

Näiden sessioiden tuloksena syntyi kuusi kappaletta, joista kaksi jätettiin julkaisematta. Loput neljä kappaletta julkaistiin singleinä loppusyksyn 1982 ja alkuvuoden 1983 aikana. Yhtye päätti ottaa aikalisän ja palata yhteen sitten kun aika olisi kypsä. Tätä kypsää aikaa ei koskaan tullut.

Näiden sessioiden viimeinen, elokuussa 1982 äänitetty kappale julkaistiin singlenä lokakuusa 1982. The day before you came on käytännössä Agnetha Fältskogin ja Benny Anderssonin soittaman syntetisaattorin välinen duetto. Björn Ulvaeuksen soittama kitara ja Anni-Frid Lyngstadin sanaton vokaaliosuus vierailevat laululla vain lyhyesti.

Laulun tekstissä päähenkilö kuvailee yhden päivän tapahtumat aamutoimista työmatkaan, lounastauosta kotimatkaan ja illan televisiohetkestä nukahtamiseen. Viimeisessä Abba-kappaleessaan sanoittaja Björn Ulvaeus teki yhden hienoimmista teksteistään. Vaikka Fältskog kertoo laulussa korostetun tavallisella äänellä korostetun arkipäiväisistä asioista (Dallasin jakson katsominen televisiosta, iltapäivälehden lukemisesta junassa, sängyssä makaamisesta sateen ropinaa kuunnellen jne.), saa hieno teksti asian kuullostamaan erityiseltä. Etenkin kun jokainen asia saadaan rimmaamaan vaivattomasti laulun monimutkaisen nimen, The day before you came, kanssa. Fältskog "näyttelee" yksinäisen naisen roolin upeasti, ja laulusuoritus onkin yksi hänen uransa parhaita.

Vanhempana opin paremmin käsittämään suurempia kokonaisuuksia ja kielitaidon, ja elämänkokemuksen kartuttua ymmärsin mistä laulusta laulettiin. Näin aiemmin pitkältä ja tylsältä raidalta kuullostanut kappale muuttui mielessäni yhdeksi hienoimmista Abba-helmistä.

Singlen B-puoli Cassandra äänitettiin samoissa viimeisissä Abba-sessioissa kuin levyn A-puolikin. Laulu perustuu kreikkalaiseen legendaan kuninkaan tyttärestä, jolle rakastunut Apollon-jumala lahjoitti ennustamisen lahjan. Kun Cassandra ei vastannut Apollonin rakkauteen, tämä kirosi prinsessan niin, että hänen ennustuksiinsa ei kukaan uskoisi. Viimeisen Abba-levyllä julkaistun soolonsa Anni-Frid Lyngstad lauloi täydellisesti täydentäen tämän hienon sävellyksen. Yleensä Abban levyillä pianoa tai syntetisaattoria soittanut Lyngstadin ex-mies Benny Andersson soitti kappaleella suosikkisoitintaan haitaria, jota aiemmin ei juuri yhtyeen kappaleissa kuultu.

Saksan television taltiointi marraskuulta 1982 on Abban viimeinen televisioesiintyminen (playback) elävän yleisön edessä. Vaikka kappaleella ei olisi ollutkaan asiaa listojen kärkeen, albumiraitana tai singlen b-puolena se olisi varmasti noussut suosituksi Abba-kappaleeksi. Nyt se hautautui monien muiden unohdettujen b-puolien joukkoon.

Onneksi singlen molemmat kappaleet on sittemmin lisätty The Visitors -cd:n bonusraidoiksi. Ne osoittavat, että mikäli musiikin laatua pidetään mittarina, Abba lopetti uransa huipulla.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

torstai 10. marraskuuta 2011

27. Björn & Benny, Agnetha & Frida: Ring ring (1973)


Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Ring Ring oli ensimmäinen albumi yhtyeelle, joka myöhemmin opittiin tuntemaan nimellä Abba. Levy ja sen kappaleet nimikappaletta lukuunottamatta ovat jääneet tuntemattomiksi (suosituilla Abba Gold ja More Abba Gold -kokoelmilta löytyi vain levyn nimikappale), mutta se on merkittävä virstanpylväs näiden neljän muusikon uralla ja yksi minun albumisuosikkejani. Levy kuullostaa vain paikoin siltä Abbalta, joka valtasi maailman 2-3 vuotta myöhemmin, mutta menestyksen taimet on helppo havaita. Tarttuvia melodioita, tarkkaan harkittuja sovituksia ja Agnethan ja Fridan tunnistettavat äänet, ne löytyvät myös tältä Abba-levyltä.

Ihastuttuani Abbaan alle kymmenenvuotiaana, aloin ostelemaan yhtyeen levyjä sitä mukaa kuin viikkorahani antoivat myöten. Ring ring -albumin ostin viimeisenä. Levy oli minulle yllätys, sillä lähes kaikki sen kappaleet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Niitä ei löytynyt kokoelmilta, eikä niitä koskaan soitettu radiossa. Ehkä juuri tämän vuoksi albumin kappaleet kuullostivat tuoreelta vaihtelulta puhkisoitettujen Dancing Queenin ja Gimme gimme gimme:n rinnalla. Levyä ei juurikaan arvosteta Abban menestyslevyjen rinnalla, mutta minä pidän sitä yhtenä yhtyeen tärkeimmistä julkaisuista.

Moni ehkä yllättyi nähtyään tämän blogikirjoituksen otsikon. Mutta totta se on, vuonna 1973 ei Abba-nimistä yhtyettä ollut olemassa. Oli vain olemassa Björn Ulvaeuksen ja Benny Ulvaeuksen muodostama lauluduo ja kaksi menestyvää sooloartistia Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad, jotka sattuivat olevaan edellämainittujen vaimo ja morsian. Artistit pitivät uransa erillään, mitä nyt miehet tuottivat ja soittivat vaimojensa levyillä ja kaikki vierailivat vuorotellen toistensa kappaleilla lauluntekijöinä, soittajina ja taustalaulajina.

Ensimmäinen varsinainen Abba-kappale (tai kvartetin Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid -kappale) oli vuonna 1972 julkaistu People need love, jolla aiemmin taustalaulajan rooliin miestensä levyillä tyytyneet nuoret naiset saivat omat soolo-osuutensa. Alla harvinainen videotallenne, todennäköisesti Abban ensimmäinen televisioesiintyminen ruotsalaisessa lastenohjelmassa Vi i femman.

Kappale oli suuri menestys, ja yhtyeen jäsenet alkoivat pikku hiljaa tajuta, että he ovat yhdessä enemmän kuin erillään. Nuoret muusikot eivät kuitenkaan kiirehtineet, vaan jatkoivat omia uriaan kyläillen vähän väliä toistensa levyillä.

Seuraava merkittävä etappi oli osallistuminen Ruotsin Euroviisukarsintoihin Melodifestivaleniin keväällä 1973. Kappale Ring Ring jäi karsinnassa kolmanneksi, mutta oli suuri hitti Ruotsin lisäksi Norjassa, Itävallassa ja Hollannissa. Tässä kappaleesta harvemmin kuultu ruotsinkielinen versio, joka oli albumin alkuperäinen avausraita (myöhemmin se korvattiin englanninkielisellä versiolla). Harvinainen ja hupaisa esiintyminen on peräisin Tanskan television musiikkiohjelmasta. Alla lisäksi kaksi muuta versiota kappaleesta.
  • Abba: Ring Ring (ruotsinkielinen albumiversio) (televisioesiintyminen, YouTube)
  • Abba: Ring Ring (melodifestivalen 1973) (audio, YouTube)
  • Abba: Ring Ring (vuonna 1974 julkaistu uudelleen miksattu singleversio) (musiikkivideo, YouTube)
Ring ring ja People need love ovat levyn tunnetuimmat kappaleet ja ehkä lähimpänä sitä, miltä Abba menestysvuosinaan tulisi kuullostamaan. Suurin ero Abban ensimmäisissä levyissä menestysvuosien levyihin verrattuna on yhtyeen miesjäsenten suuri osuus laulujen solisteina. Alkuvaiheessa Abba pyrki tasapainoon, kaikki saisivat laulaa yhtä paljon. Vasta vuoden 1976 Arrival-levyllä laulujen solistiosuudet jätettiin lähes yksinomaan Fältskogin ja Lyngstadin hoidettaviksi.

Eivät Andersson ja Ulvaeus huonoja laulajia olleet. Yksi levyn suosikkikappaleistani on Another town another train, jossa sooloa laulaa Björn Ulvaeus. Kappale olisi varmasti ollut suuri menestys, jos se olisi julkaistu pari vuotta myöhemmin ja sooloa olisi laulanut jompi kumpi naislaulajista. Kappale julkaistiin myös saksankielisen Ring Ring -singlen b-puolena.

Ring Ring on ainutlaatuinen albumi myös siinä suhteessa, että siltä löytyy ainoa Abba-levyllä julkaistu Agnetha Fältskogin säveltämä kappale. Suurimman osan soolohiteistään itse säveltänyt Fältskog julkaisi kappaleen myöhemmin omalla levyllään ruotsinkielisenä. Englanninkielisen tekstin tähän hienoon sävellykseen kirjoitti aviomies Björn Ulvaeus.
Ring ring -albumi oli menestys Ruotsissa, mutta se ei vielä avannut tietä kansainvälisille areenoille. Paikallisen menestyksen myötä nelikko kuitenkin päätti jatkaa yhteistyötään ja vuotta myöhemmin Melodifestivaleniin sävelletty Waterloo muutti kaiken. Björn & Benny Agnetha & Frida -kvartetti jätti soolouransa sivuun, vaihtoi nimensä Abbaksi ja... lopun me kaikki tiedämmekin.

Mutta Ring ring -albumi on kiehtova dokumentti ajalta, jolloin Abba oli vain neljän ruotsalaisartistin sivuprojekti. Mestariteos se ei vielä ole, mutta sen kappaleet ovat alkusoittoa 70-luvun suurimmalle menestystarinalle popmusiikin saralla. Esimerkkinä tästä kappale Nina Pretty Ballerina, jota voisi kutsua Dancing Queenin esiasteeksi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

tiistai 1. marraskuuta 2011

21. Kristina från Duvemåla - den kompletta utgåvan (1996)

Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen toinen musikaali perustuu Vilhelm Mobergin seitsenosaiseen romaanisarjaan "Utvandrarna", joka kertoo siitä, miten joukko ruotsalaisia muuttaa köyhästä Ruotsista mahdollisuuksien maahan Amerikkaan 1800-luvun puolivälissä. Toisin kuin parivaljakon edellinen musikaali Chess, Kristina från Duvemåla menestyi hienosti niin teatteriversiona kuin äänilevynäkin. Musikaali saa ensi iltansa Helsingin Svenska Teaternissa keväällä 2012.

Suurena Abba-fanina olin oppinut siihen, että mitä tahansa parivaljakko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus teki oli laadukasta ja nautittavaa. Minulla oli silti kynnys tarttua kolmen cd:n musikaalilevytykseen, joka käsitteli köyhien ruotsalaisten matkaa Smoolannista Yhdysvaltain Minnesotaan. Kun lopulta tutustuin levyyn, se oli rakkautta ensi kuuntelulla. Vaikka olen jo kuunnellut levyn toistakymmentä kertaa, en voi olla liikuttumatta tarinan koskettavuuden ja ennen kaikkea musiikin loisteliaisuuden äärellä.

Kymmenisen vuotta aiemmin tehty Chess-musikaali oli Abbamiehille Benny Andersson ja Björn Ulvaeus vain puolittainen menestys. Levytys sai hyvät arvostelut ja meni hyvin kaupaksi, mutta itse musikaali ei teatteriversiona onnistunut.

Ryhtyessään työstämään Kristina från Duvemåla-musikaalia tekijät päättivät oppia virheistään. Ensimmäiseksi piti saada aikaan kestävä ja yleisöä kiinnostava näyttämöversio ja tehdä äänilevy vasta sen jälkeen. Vilhelm Mobergin kansalliseepos oli takeena sille, että musikaalin tarina oli tällä kertaa vahva ja yleisöön vetoava. Ensimmäiseksi kohderyhmäksi otettiin ruotsalaiset, englanninkielinen versio musikaalista tehtiin vasta myöhemmin.

Musikaalin avajaiskappaleessa nuori Kristina (jota esittää Helen Sjöholm) odottaa sulhastaan Karl Oscaria ja kertaa mielessään reitin joka hänen rakastettunsa on kuljettava ennenkuin pääsee kultansa luokse. Tämä laulu esitettiin prinsessa Victorialle ja prinssi Danielille heidän tervehtiessä hääpäivänään ruotsalaisia kuninkaanlinnan parvekkeella.

Musikaalin toinen naishahmo on rankan elämän kokenut ilotyttö Ulrika (Åsa Bergh), joka on tehnyt parannuksen entisestä elämästään. Armoton yhteiskunta ei kuitenkaan anna hänen unohtaa menneisyyttään, niinpä hän päättää muuttaa pois paikkaan, jossa hänen tyttärensä ei tarvitse kantaa äitinsä häpeää.

Köyhyys ja nälkä pakottavat myös Kristinan ja Karl Oscarin perheineen lähtemään pitkälle merimatkalle kohti Amerikan Yhdysvaltoja, missä he asettuvat asumaan Minneapolisiin Khi-Saga-järven rannalle. Monen vuoden raskaan raatamisen jälkeen pelto alkaa tuottamaan satoa ja oman talon katto kohoaa järven rannalle. On juhlan aika.

Vaikka muut juhlivat, kaipaa Kristina edelleen kotiin. Kappale Ljusa kvällar om våren on musikaalin herkimpiä kohokohtia.
Siinä missä Chess ammensi Abban 80-lukulaisesta äänimaailmasta, perustuu Duvemålan musiikki ruotsalaiseen kansanmusiikkiin, joka on erityisesti Benny Anderssonin sydäntä lähellä. Lähimmäksi Abbaa päästään kappaleessa Vildgräs, missä maata raivannut Karl Oscar (Anders Ekborg) puolustaa oikeuttaan maahansa intiaanien vaatiessa omia maitaan takaisin. Abbamaisuus on lähinnä kappaleen tarttuvassa melodiassa ja maukkaita yksityiskohtia vilisevässä sovituksessa.Silti tämä on kovin kaukana Dancing queenista tai Super trouperista.
Musikaalin neljäs päähahmo on Karl Oscarin nuori veli Robert (Peter Jöback), joka lähtee suurella innolla etsimään kultaa Kaliforniasta. Kuten niin monen muunkin hahmon kohdalla, ei Robertinkaan tarinalla ole onnellista loppua.
Musikaalilevytys oli suuri menestys Ruotsissa ja se päätähdistä, etenkin Helen Sjöholmista ja Peter Jöbackista tuli kotimaassaan supertähtiä. Esityksen kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Joten periaatteessa lähtökohdat maailmanmenestysmusikaalille olivat olemassa.

Kristina käännettiin englanniksi ja sitä suunniteltiin esitettävän sen tapahtumapaikoilla Yhdysvalloissa. Konserttikiertueen ja englanninkielisen levytyksen jälkeen esitys Broadwaylle jäi kuitenkin vain haaveeksi. Ehkä tarinan synkkä alavire ja pääosiltaan melankolinen musiikki koettiin vieraaksi Amerikassa, jossa Abban miehiltä odotettiin Mamma Mian tyyppistä positiivista hittikavalkadia.

Kristinan ensimmäinen teatterituotanto Ruotsin ulkopuolella toteutetaankin Suomessa. Svenska teaternin esityksen ohjaa ja lavastaa sama tuotantotiimi kuin Ruotsin menestystuotannot ja Björn ja Benny ovat alusta alkaen olleet mukana näyttelijävalinnoissa ja tuotannon suunnittelussa. Helmikuussa 2012 Maria Ylipää astuu Kristinan haastavaan rooliin. Paljon helpompaa ei ole porvoolaisella Birthe Wingrenillä, joka Cabaretin pääroolin jälkeen esittää Ulrika-huoraa. Karl Oscarin ja Robertin rooleissa nähdään ruotsalaiset Robert Noack ja Oskar Nilsson. Itse olen jo ostanut lipun.

Blogini esimerkit eivät anna koko kuvaa musikaalin hienosta musiikista. Jotta yleiskuva ei olisi liian alakuloinen, esittelen lopuksi musikaalin instrumentaalin joka kuvaa elonkorjuujuhlaa emigranttien hyvän sadon kunniaksi. Kappale on jälleen hyvä esimerkki säveltäjä Benny Anderssonin monipuolisuudesta.
Jälkikirjoitus 6.8.2012:
Svenska Teaternin versio Kristina från Duvmålasta on saanut ylistäviä arvioita niin Suomen kuin Ruotsinkin lehdistöltä. Itse näin esityksen helmikuussa 2012 ja olin se vaikuttunut että liikuttunut. Maria Ylipää ja Robert Noack loistavat esityksen pääparina, ja Birthe Wingren Ulrikana ja Oscar Nilsson Robertina säestävät hienosti.  Näytöksiä on ohjelmistossa ainakin toukokuuhun 2013, joten suosittelen sitä kaikille jotka nauttivat hienosta musikaalista. Tässä teaserina esityksen traileri.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

maanantai 31. lokakuuta 2011

20. Chess (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

 Chess on Abban Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen säveltämä musikaali, jonka tekstit kirjotti brittiläinen musikaaliveteraani Tim Rice. Musikaalin onnistunut levytys julkaistiin vuonna 1984 ja se nousi monien hittiensä ansiosta myyntilistoille. Teatterilavalle siirrettynä Chess ei koskaan täyttänyt tämän levytyksen nostattamia ennakko-odotuksia.

Vuonna 1984 odotin vielä Abban paluuta ja uuden levyn ilmestymistä. Chess-levyn aikoihin alkoi kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että uutta Abba levyä saataisiin odottaa vielä pitkään, jos sellaista enää koskaan ilmestyisi. Chess-musikaali kuitenkin lievensi tätä tuskaa, sillä se sisälsi kaksi cd:llistä abbamaisen laadukasta musiikkia muodossa, joka ei Abba-formaattiin olisi mahtunut. Itse en koskaan ole musikaalia teatterissa nähnyt. Mikäli Chessin teatteriversioiden arvioita on uskominen, oli ehkä parempi että tunnen musikaalin nimenomaan tänä hienona konseptilevytyksenä.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus olivat suunnitelleet musikaalin kirjoittamista jo Abban aktiivisen toiminnan aikana. Vuoden 1977 konserteissa esitettiin minimusikaali Girl with a golden hair, jonka kohokohtana oli kappale Thank you for the music. Musikaalityylisiä kappaleita löytyi myös yhtyeen muilta levyiltä.

1980-luvun alussa Andersson ja Ulvaeus tapasivat brittiläisen Tim Ricen, joka tunnettiin muun muassa Andrew Lloyd Webberin kanssa tekemistään musikaaleista Evita ja Jesus Christ Superstar. Näiden kahden musikaalin tapaan Chessistä tehtiin ensiksi levy vuonna 1984 (tästä nimitys "konseptilevy"), teatterilavalle musikaali saatiin vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Levyllä soittivat Abban-levyjen parhaat ruotsalaismuusikot. Musikaalin miespuolinen päätähti, venäläistä shakinpelaajaa esittänyt Tommy Körberg ja Björn Skifs olivat Abba-miesten työtuttuja kotimaasta. Skifs esittää shakin maailmanmestaruuskilpailujen tuomaria, joka laulussaan toivottaa kilpailijat tervetulleiksi.
Skifsin laulama The Arbiter oli hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ja Ulvaeus hyödynsivät oppejaan popmaailman huipulta. Eikä tämä kappale ollut poikkeus, Chess on kuin kahdelle levylle venytetty julkaisemattomien Abba-kappaleiden kavalkadi.

Myös Tim Rice sai levylle omat suosikkilaulajansa. Amerikkalaista shakkimestaria esittävä Murray Head oli aloittanut uransa Jesus Christ Superstar -musikaalin Judaksena ja mestarin rakastettua esittänyt Elaine Paige puolestaan oli esittänyt West endissä Evitan pääroolia.
Kappale Nobody's side sijoittuu musikaalin avainkohtaan. Amerikkalainen shakin mestari ja venäläinen haastaja kohtaavat maailmanmestaruusottelussa. Paigen esittämä Florence rakastuu venäläiseen shakinpelaajaan, joka lopulta loikkaa länteen.

Toista miespäärooliaan näytellyt Murray Head sai hitin räpistään kappaleessa One night in Bangkok. Paljon vakuuttavampaa jälkeä hän tekee kuitekin kappaleessa Pity the child, jossa maailmanmestari muistelee ankeaa lapsuuttaan ja tietään shakin huipulle. Kappaleeseen tehty video on poikkeuksellisen onnistunut ja Chess-videoiden joukossa vähiten päällekäyvän 80-lukulainen. Kappaleessa on upea melodia, taitavasti kasvava ja yksityiskohtia sisältävä sovitus sekä Murray Headin tunteellinen tulkinta. Abban kappaleiden parhaista tavaramerkeistä huolimatta tämä on yksi musikaalin kappaleista, jota on vaikea kuvitella Abban esittämäksi.
Chess-albumi oli suuri menestys. Suurin menestyskappale on Elaine Paigen ja venäläisen pelaajan vaimoa esittäneen Barbara Dicksonin duetto I know him so well, joka nousi parhaimmillaan Iso-Britannian listaykköseksi. Kappaleessa vaimo ja rakastaja vertailevat käsityksiään musikaalin päähenkilöstä.
Konseptialbumin menestyksen siivittämänä Chess vietiin suurella hypellä sekä West Endin että Broadwayn teattereihin. Menestys jäi kuitenkin enintään keskinkertaiseksi. Yleinen arvio on, että Chessin tarina ja lavatoteutus ei koskaan täyttänyt hienon musiikin asettamia odotuksia.

Paremmin musikaali on menestynyt konserttiversioina ja pienien teattereiden halvempina produktioina. Viimeaikojen suurin satsaus Chessiin oli musikaalin ruotsalaisversio vuonna 2002. Paras tapa tutustua tähän musikaaliin ei siis ole mennä teatteriin vaan kuunnella levy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

perjantai 21. lokakuuta 2011

17. Josefin Nilsson: Shapes (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Josefin Nilsson on ruotsalainen laulaja, joka tuli tunnetuksi neljän naislaulajan muodostaman Ainbusk Singers –yhtyeen jäsenenä. Yhtye sai 1990-luvun alussa menestystä Abban Benny Anderssonin säveltämillä kappaleilla Lassie ja Älska mej. Yhteistyön innoittamana Andersson sävelsi ja tuotti Nilssonin soololevyn yhdessä lauluntekijäkumppaninsa Björn Ulvaeuksen kanssa. Vuonna 1993 ilmestynyt Shapes vastaa osaltaan kysymykseen, minkälaisen levyn Abba olisi tehnyt, jos se monien toiveiden mukaisesti olisi palannut yhteen 1990-luvulla.

Suurena ja naivina Abba-fanina en millään uskonut, että Abba ei vuoden 1982 viimeisten levyjen jälkeen enää palaisi yhteen. Vuosien kuluessa kuitenkin myös minä alistuin siihen tosiseikkaan, että uutta Abba-levyä ei ole enää tulossa. Harmitusta lievensi se, että Abban musiikin takana olleet Benny Andersson ja Björn Ulvaeus jatkoivat yhteistyötään, ja jatkavat sitä edelleen. 1980-luvulla syntyi musikaali Chess (johon palataan tässä blogissa myöhemmin) ja Glenmarkin sisarusduon kaksi Gemini-albumia. Parin kansanmusiikkilevyn jälkeen Andersson ja Ulvaeus tuottivat poplevyn Josefin Nilssonille 1990-luvun alkupuolella, ja popsävyjä löytyy myös 2000-luvun puolella syntyeillä neljällä Benny Anderssons Orkester -kokoonpanon albumilla.

Näistä lähimmäksi Abba-levyjen taikaa pääsee Josefin Nilssonin soololevy Shapes. Levyn tuottanut ja sävellyksistä vastaava Andersson ei häpeä ammentaa 70-80-lukulaisesta poppiperinteestä, ja levy jatkaakin lähes suoraan siitä mihin Abba viimeisellä singlellään Under Attack jäi. Kun vielä levyn muusikot ovat pääosin samat kuin Abba-levyillä, on vertailu Abba-levyihin suorastaan pakollista. (Katso video levyn tekemisestä täältä.)
Josefin Nilsson ei yritä kuulostaa Agnetha Fältskogilta tai Anni-Frid Lyngstadilta. Siinä missä Abban laulajilla oli kirkkaan melodiset äänet, on Nilssonilla lievän käheä ja arjen polttama ääni, joka sopii uusiin kappaleisiin erinomaisesti.

Levyn aloittava Surprise surprise hyvätuulinen peruspopkappale, joka laittaa levyn hyvin käyntiin. Kappale on hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ei sovittajana mene kevyessäkään kappaleessa sieltä mistä aita on matalin. Levyn kappaleet sisältävät upeita sovituksellisia koukkuja, ja kappaleet ovat mielenkiintoista kuultavaa alusta loppuun.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ovat tehneet yhteistyötä jo 60-luvulta asti. Shapes-albumilla työnjako oli entistä selvempi. Jo Abban aikana teksteistä vastannut Ulvaeus keskittyi pelkästään sanoituksiin ja osoittautui jälleen monitasoiseksi kirjoittajaksi. Levyn paras kappale We won’t be going anywhere kertoo ihmissuhteen salakavalasta hajoamisesta samalla tavoin kuin niin moni Abba-klassikko 70- ja 80-luvuilla.
Levyn abbamaisin kappale High hopes and heartaches julkaistiin levyn julkaisun jälkeen singlenä. Kappale on hyvä osoitus siitä, kuinka Andersson pystyi yhä rakentamaan tarttuvia sävelkulkuja. Tähän kappaleeseen on helppo kuvitella Agnetha solistiksi ja kolme muuta laulamaan taustoja.
Vaikka tämä levy on julkaistu Josefin Nilssonin nimellä, jää nuori laulajatar selkeästi levyllä sivurooliin. Päärooliin nousevat Anderssonin hienot melodiat ja niihin rakennetut mielikuvitukselliset sovitukset. Parhaiten nämä kaksi asiaa ovat tasapainossa levyn toisessa singlekappaleessa Where the whales have ceased to sing joka melodialtaan ei ole aivan parasta Anderssonia, mutta tarjoaa levyn rikkaimman sovituksen.
Tällä levyllä olisi ollut aineksia kansainväliseksi menestykseksi, mutta se menestyi Ruotsissa vain keskinkertaisesti, eikä herättänyt juuri lainkaan huomiota kotimaansa ulkopuolella. Shapes jäi ainoaksi Andersson-Ulvaeus-Nilsson yhteistyöksi, ja levyn julkaisun jälkeen Nilsson on jatkanut esiintymistään Ainbusk singersin riveissä ja näyttelijänä. Hän näytteli Svetlanan roolin Chess-musikaalin ruotsalaisversiossa.

Josefin Nilssonin ainokainen soololevy on noussut Abba-harrastajien keskuudessa kulttilevyn maineeseen. Levyn arvostusta on nostanut se, että siitä ei ole tehty uusia painoksia ja se on nykyään jo levyharvinaisuus. Tämä on todellakin harmi, sillä Shapes todistaa kiistattomasti, että Andersson/Ulaeuksen kultakynä ei himmentynyt Abban hajottua. Tämän lähemmäs Abbaa ei Abban hajoamisen jälkeen ole päästy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)