20. Chess (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Chess on Abban Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen säveltämä musikaali, jonka tekstit kirjotti brittiläinen musikaaliveteraani Tim Rice. Musikaalin onnistunut levytys julkaistiin vuonna 1984 ja se nousi monien hittiensä ansiosta myyntilistoille. Teatterilavalle siirrettynä Chess ei koskaan täyttänyt tämän levytyksen nostattamia ennakko-odotuksia.

Vuonna 1984 odotin vielä Abban paluuta ja uuden levyn ilmestymistä. Chess-levyn aikoihin alkoi kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että uutta Abba levyä saataisiin odottaa vielä pitkään, jos sellaista enää koskaan ilmestyisi. Chess-musikaali kuitenkin lievensi tätä tuskaa, sillä se sisälsi kaksi cd:llistä abbamaisen laadukasta musiikkia muodossa, joka ei Abba-formaattiin olisi mahtunut. Itse en koskaan ole musikaalia teatterissa nähnyt. Mikäli Chessin teatteriversioiden arvioita on uskominen, oli ehkä parempi että tunnen musikaalin nimenomaan tänä hienona konseptilevytyksenä.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus olivat suunnitelleet musikaalin kirjoittamista jo Abban aktiivisen toiminnan aikana. Vuoden 1977 konserteissa esitettiin minimusikaali Girl with a golden hair, jonka kohokohtana oli kappale Thank you for the music. Musikaalityylisiä kappaleita löytyi myös yhtyeen muilta levyiltä.

1980-luvun alussa Andersson ja Ulvaeus tapasivat brittiläisen Tim Ricen, joka tunnettiin muun muassa Andrew Lloyd Webberin kanssa tekemistään musikaaleista Evita ja Jesus Christ Superstar. Näiden kahden musikaalin tapaan Chessistä tehtiin ensiksi levy vuonna 1984 (tästä nimitys "konseptilevy"), teatterilavalle musikaali saatiin vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Levyllä soittivat Abban-levyjen parhaat ruotsalaismuusikot. Musikaalin miespuolinen päätähti, venäläistä shakinpelaajaa esittänyt Tommy Körberg ja Björn Skifs olivat Abba-miesten työtuttuja kotimaasta. Skifs esittää shakin maailmanmestaruuskilpailujen tuomaria, joka laulussaan toivottaa kilpailijat tervetulleiksi.

• Björn Skifs: The Arbiter (musiikkivideo, YouTube)

Skifsin laulama The Arbiter oli hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ja Ulvaeus hyödynsivät oppejaan popmaailman huipulta. Eikä tämä kappale ollut poikkeus, Chess on kuin kahdelle levylle venytetty julkaisemattomien Abba-kappaleiden kavalkadi.

Myös Tim Rice sai levylle omat suosikkilaulajansa. Amerikkalaista shakkimestaria esittävä Murray Head oli aloittanut uransa Jesus Christ Superstar -musikaalin Judaksena ja mestarin rakastettua esittänyt Elaine Paige puolestaan oli esittänyt West endissä Evitan pääroolia.

• Elaine Paige: Nobody's side (musiikkivideo, YouTube)

Kappale Nobody's side sijoittuu musikaalin avainkohtaan. Amerikkalainen shakin mestari ja venäläinen haastaja kohtaavat maailmanmestaruusottelussa. Paigen esittämä Florence rakastuu venäläiseen shakinpelaajaan, joka lopulta loikkaa länteen.

Toista miespäärooliaan näytellyt Murray Head sai hitin räpistään kappaleessa One night in Bangkok. Paljon vakuuttavampaa jälkeä hän tekee kuitekin kappaleessa Pity the child, jossa maailmanmestari muistelee ankeaa lapsuuttaan ja tietään shakin huipulle. Kappaleeseen tehty video on poikkeuksellisen onnistunut ja Chess-videoiden joukossa vähiten päällekäyvän 80-lukulainen. Kappaleessa on upea melodia, taitavasti kasvava ja yksityiskohtia sisältävä sovitus sekä Murray Headin tunteellinen tulkinta. Abban kappaleiden parhaista tavaramerkeistä huolimatta tämä on yksi musikaalin kappaleista, jota on vaikea kuvitella Abban esittämäksi.

• Murray Head: Pity the child (musiikkivideo, YouTube)

Chess-albumi oli suuri menestys. Suurin menestyskappale on Elaine Paigen ja venäläisen pelaajan vaimoa esittäneen Barbara Dicksonin duetto I know him so well, joka nousi parhaimmillaan Iso-Britannian listaykköseksi. Kappaleessa vaimo ja rakastaja vertailevat käsityksiään musikaalin päähenkilöstä.

• Elaine Paige & Barbara Dickson: I know him so well (musiikkivideo, YouTube)

Konseptialbumin menestyksen siivittämänä Chess vietiin suurella hypellä sekä West Endin että Broadwayn teattereihin. Menestys jäi kuitenkin enintään keskinkertaiseksi. Yleinen arvio on, että Chessin tarina ja lavatoteutus ei koskaan täyttänyt hienon musiikin asettamia odotuksia.

Paremmin musikaali on menestynyt konserttiversioina ja pienien teattereiden halvempina produktioina. Viimeaikojen suurin satsaus Chessiin oli musikaalin ruotsalaisversio vuonna 2002. Paras tapa tutustua tähän musikaaliin ei siis ole mennä teatteriin vaan kuunnella levy.