maanantai 31. lokakuuta 2011

20. Chess (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

 Chess on Abban Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen säveltämä musikaali, jonka tekstit kirjotti brittiläinen musikaaliveteraani Tim Rice. Musikaalin onnistunut levytys julkaistiin vuonna 1984 ja se nousi monien hittiensä ansiosta myyntilistoille. Teatterilavalle siirrettynä Chess ei koskaan täyttänyt tämän levytyksen nostattamia ennakko-odotuksia.

Vuonna 1984 odotin vielä Abban paluuta ja uuden levyn ilmestymistä. Chess-levyn aikoihin alkoi kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että uutta Abba levyä saataisiin odottaa vielä pitkään, jos sellaista enää koskaan ilmestyisi. Chess-musikaali kuitenkin lievensi tätä tuskaa, sillä se sisälsi kaksi cd:llistä abbamaisen laadukasta musiikkia muodossa, joka ei Abba-formaattiin olisi mahtunut. Itse en koskaan ole musikaalia teatterissa nähnyt. Mikäli Chessin teatteriversioiden arvioita on uskominen, oli ehkä parempi että tunnen musikaalin nimenomaan tänä hienona konseptilevytyksenä.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus olivat suunnitelleet musikaalin kirjoittamista jo Abban aktiivisen toiminnan aikana. Vuoden 1977 konserteissa esitettiin minimusikaali Girl with a golden hair, jonka kohokohtana oli kappale Thank you for the music. Musikaalityylisiä kappaleita löytyi myös yhtyeen muilta levyiltä.

1980-luvun alussa Andersson ja Ulvaeus tapasivat brittiläisen Tim Ricen, joka tunnettiin muun muassa Andrew Lloyd Webberin kanssa tekemistään musikaaleista Evita ja Jesus Christ Superstar. Näiden kahden musikaalin tapaan Chessistä tehtiin ensiksi levy vuonna 1984 (tästä nimitys "konseptilevy"), teatterilavalle musikaali saatiin vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Levyllä soittivat Abban-levyjen parhaat ruotsalaismuusikot. Musikaalin miespuolinen päätähti, venäläistä shakinpelaajaa esittänyt Tommy Körberg ja Björn Skifs olivat Abba-miesten työtuttuja kotimaasta. Skifs esittää shakin maailmanmestaruuskilpailujen tuomaria, joka laulussaan toivottaa kilpailijat tervetulleiksi.
Skifsin laulama The Arbiter oli hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ja Ulvaeus hyödynsivät oppejaan popmaailman huipulta. Eikä tämä kappale ollut poikkeus, Chess on kuin kahdelle levylle venytetty julkaisemattomien Abba-kappaleiden kavalkadi.

Myös Tim Rice sai levylle omat suosikkilaulajansa. Amerikkalaista shakkimestaria esittävä Murray Head oli aloittanut uransa Jesus Christ Superstar -musikaalin Judaksena ja mestarin rakastettua esittänyt Elaine Paige puolestaan oli esittänyt West endissä Evitan pääroolia.
Kappale Nobody's side sijoittuu musikaalin avainkohtaan. Amerikkalainen shakin mestari ja venäläinen haastaja kohtaavat maailmanmestaruusottelussa. Paigen esittämä Florence rakastuu venäläiseen shakinpelaajaan, joka lopulta loikkaa länteen.

Toista miespäärooliaan näytellyt Murray Head sai hitin räpistään kappaleessa One night in Bangkok. Paljon vakuuttavampaa jälkeä hän tekee kuitekin kappaleessa Pity the child, jossa maailmanmestari muistelee ankeaa lapsuuttaan ja tietään shakin huipulle. Kappaleeseen tehty video on poikkeuksellisen onnistunut ja Chess-videoiden joukossa vähiten päällekäyvän 80-lukulainen. Kappaleessa on upea melodia, taitavasti kasvava ja yksityiskohtia sisältävä sovitus sekä Murray Headin tunteellinen tulkinta. Abban kappaleiden parhaista tavaramerkeistä huolimatta tämä on yksi musikaalin kappaleista, jota on vaikea kuvitella Abban esittämäksi.
Chess-albumi oli suuri menestys. Suurin menestyskappale on Elaine Paigen ja venäläisen pelaajan vaimoa esittäneen Barbara Dicksonin duetto I know him so well, joka nousi parhaimmillaan Iso-Britannian listaykköseksi. Kappaleessa vaimo ja rakastaja vertailevat käsityksiään musikaalin päähenkilöstä.
Konseptialbumin menestyksen siivittämänä Chess vietiin suurella hypellä sekä West Endin että Broadwayn teattereihin. Menestys jäi kuitenkin enintään keskinkertaiseksi. Yleinen arvio on, että Chessin tarina ja lavatoteutus ei koskaan täyttänyt hienon musiikin asettamia odotuksia.

Paremmin musikaali on menestynyt konserttiversioina ja pienien teattereiden halvempina produktioina. Viimeaikojen suurin satsaus Chessiin oli musikaalin ruotsalaisversio vuonna 2002. Paras tapa tutustua tähän musikaaliin ei siis ole mennä teatteriin vaan kuunnella levy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

19. Carole King: Love makes the world (2001)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Carole Kingin toistaiseksi viimeinen sooloalbumi (jos tänä vuonna ilmestyvää joululevyä ei lasketa mukaan) ilmestyi 31 vuotta debyyttialbumin jälkeen. Kuusikymppinen King haki tukea muilta tunnetuilta lauluntekijöiltä (mm. Babyface, Carole Bayer Sager ja David Foster) ja levy onkin hänen paras albuminsa 70-luvun huippuvuosien jälkeen. 

Laulaja-lauluntekijä par excellence Carole King ei jättäytynyt laakereilleen 70-luvun alkupuolen hienojen Writer ja Tapestry -albumien jälkeen. Kingin levytystahti hidastui 80- ja 90-luvuilla eikä levyt enää yltäneet samaan laatuun ja samoihin myyntilukuihin kuin soolouran ensimmäiset levyt. Vaikka hänen tuotantoonsa mahtuukin pari varsin keskinkertaista tuotosta, ei varsinaisia pohjanoteerauksia löydy ja jokaiselta levyltä löytyy ainakin pari kappaletta, jotka muistuttavat että kysymyksessä on yksi popmusiikin historian merkittävimmistä lauluntekijöistä.

Love makes the world on Kingin toistaiseksi ainoa 2000-luvulla julkaistu sooloalbumi, jonka lisäksi hän on julkaissut vain pari livelevyä.

Ikä kuuluu hämmästyttävän vähän laulajan äänessä, mikä käy ilmi myös tässä levyn aloittaneessa nimikappaleessa.

Levynteossa King on haalinut yhteistyökumppaneikseen monta popmusiikin merkkinimeä. An uncommon love -kappaleen King esittää yhdessä K.D. Langin kanssa, ja Céline Dion laulaa taustoja kappaleessa The Reason, jonka King alunperin sävelsi Dionin albumille Let's talk about love. Tuottajana levyllä on Dionin hovituottaja Humerto Gatica.

Laulujen teossa King on saanut apua muun muassa Carole Bayer Sagerilta ja David Fosterilta. Bayer Sager on mukana myös kappaleessa You can do anything, jonka King on säveltänyt ja tuottanut yhdessä Kenneth "Babyface" Edmondsin kanssa.
Love makes the world -levyn hienoin kappale on Safe again joka nostan parhaimpien kappaleiden joukkoon Kingin hienoja kappaleita pursuilevassa tuotannossa. Kappale koskettaa, lohduttaa ja perustuu siihen kolmiyhteyteen johon hänen koko soolouransa pohjautuu: melodia, piano ja laulu, tässä järjestyksessä.

Minulle ei tule mieleen toista laulajaa, naisartistia varsinkaan, joka on tehnyt musiikkia seitsemällä eri vuosikymmenellä ja jatkaa yhä. Joululevy Holiday Carole julkaistaan tämän vuoden marraskuussa, 41 vuotta Kingin ensimmäisen sooloalbumin ja 53 vuotta ensimmäisen soolosinglen julkaisun jälkeen. 


Kova mimmi tämä 70-vuotispäiviään pian juhliva Carole.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

18. Carole King: Writer (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Carole King tunnetaan Suomessa lähinnä menestyslevystään Tapestry, jonka esittelin blogissani jo aiemmin. Vuotta aiemmin ilmestynyt Writer ei saanut maailmaa polvilleen, mutta se on musiikiltaan lähes yhtä lumoava kuin miljoonia myynyt seuraajansa. Writer ei ole sovituksiltaan yhtä riisuttu ja intiimi kuin lähes akustinen Tapestry, vaan sisältää paljon mm. sähkökitaraa ja lyömäsoittimia. Musiikin pääelementit ovat kuitenkin samat, Kingin karhea lauluääni, lyyrinen piano ja pohtivat sanoitukset. Ja sävelmät lumoavia niinkuin Carole Kingin sävellykset aina.

Ihastuttuani  Carole Kingin Tapestry-levyyn, aloin haalia kirppiksiltä laulajan muitakin soololevyjä hyllyyni. Näistä ensimmäisenä löysin lauluntekijän ensimmäisen soololevyn Writer, joka siitä lähtien on kuulunut suosikkilevyihini.

1960-luvulla King teki kymmenittäin hittisävelmiä muille artisteille aviomiehensä, sanoittaja Gerry Goffinin kanssa. Writer-levyn kappaleista suuri osa onkin julkaistu jo aiemmin muiden artistien levyillä.
Dusty Springfield oli levyttänyt Carole Kingin kappaleen No easy way down pari vuotta aikaisemmin hienolle Dusty in Memphis -levylleen. Gerry Goffinin teksti käsittelee sitä, miten vaikeaa on huipulla, josta ainoa tie on alaspäin. Carole tekee kappaleesta oman vaikuttavan tulkintansa.

Suomalaisille tutuin levyn kappaleista on eittämättä Carolen ja Gerryn hellä rakkauslaulu tyttärelleen Sherrylle. Kappaleen Lainaa vain suomenkielisestä tekstistä vastasi Hector, ja Maarit levytti sen ensialbumilleen. 
Vaikka Kingin ja Goffinin avioliitto oli hajonnut muutama vuosi aiemmin, jatkoi pariskunta kuitenkin yhteistyötä musiikin saralla. Goffin sanoitti Writerin jälkeenkin vielä monta Carole Kingin sävellystä, joskin King aloitti näihin aikoihin myös itse tekstittämään kappaleitaan. Tällä levyllä Goffin toimi tekstittäjän roolinsa lisäksi miksaajana.

Up on the roof oli yksi Goffin-King klassikoita, jonka alunperin levytti mm. The Drifters. Carole Kingin oma versio kappaleesta on unenomainen ja hyvin omakohtainen. On helppo kuvitella kuinka King kiipesi raskaan työpäivän jälkeen työpaikkansa katolle taivasta katselenmaan.
Levyn hienoin kappale minun mielestäni on Kingin versio muun muassa The Byrdsin ja Dusty Springfieldin aiemmin tulkitsemasta kappaleesta Goin Back. Vaikka edellämainittujen artistien versiot ovat hienoja, pidän säveltäjän omaa versiota kaikkien aikojen parhaana. Hienon lisäsäväyksen kappaleeseen tuo akustista kitaraa soittava James Taylor, joka laulaa myös kappaleen taustoja. Hector ja Maarit vastasivat myös tämän kappaleen suomalaisversiosta Ei eiliseen.
Carole King Writer-albumille voisi melkeinpä antaa lisänimen "Carole King sings Dusty Springfield", sillä levyllä on monta Dusty Springfield -coveria. Tämä on aivan ymmärrettävää, sillä Springfield piti Kingiä suosikkisäveltäjänään ja hänen levyiltään löytyy toistakymmentä Carole Kingin sävellystä.

Springfieldin Everything's coming up (1965) -levylle tulkitsema I can't hear you no more on yksi Writer-levyn Springfield -covereista. Vastaeronneet King ja Goffin tuntuvat laulussaan pesevän oman avioliittonsa jälkipyykkejä, King laulaa petolliselle rakastajalleen, että ei enää kuuntele hänen anteeksipyyntöjään.
Writer on energinen ja rosoinen soololevy laulaja-lauluntekijältä, joka myöhemmillä levyillään tyytyi hieman seesteisempään menoon. Ehkä juuri siksi se nousee Carole Kingin tuotannossa listan kärkipäähän.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

perjantai 21. lokakuuta 2011

17. Josefin Nilsson: Shapes (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Josefin Nilsson on ruotsalainen laulaja, joka tuli tunnetuksi neljän naislaulajan muodostaman Ainbusk Singers –yhtyeen jäsenenä. Yhtye sai 1990-luvun alussa menestystä Abban Benny Anderssonin säveltämillä kappaleilla Lassie ja Älska mej. Yhteistyön innoittamana Andersson sävelsi ja tuotti Nilssonin soololevyn yhdessä lauluntekijäkumppaninsa Björn Ulvaeuksen kanssa. Vuonna 1993 ilmestynyt Shapes vastaa osaltaan kysymykseen, minkälaisen levyn Abba olisi tehnyt, jos se monien toiveiden mukaisesti olisi palannut yhteen 1990-luvulla.

Suurena ja naivina Abba-fanina en millään uskonut, että Abba ei vuoden 1982 viimeisten levyjen jälkeen enää palaisi yhteen. Vuosien kuluessa kuitenkin myös minä alistuin siihen tosiseikkaan, että uutta Abba-levyä ei ole enää tulossa. Harmitusta lievensi se, että Abban musiikin takana olleet Benny Andersson ja Björn Ulvaeus jatkoivat yhteistyötään, ja jatkavat sitä edelleen. 1980-luvulla syntyi musikaali Chess (johon palataan tässä blogissa myöhemmin) ja Glenmarkin sisarusduon kaksi Gemini-albumia. Parin kansanmusiikkilevyn jälkeen Andersson ja Ulvaeus tuottivat poplevyn Josefin Nilssonille 1990-luvun alkupuolella, ja popsävyjä löytyy myös 2000-luvun puolella syntyeillä neljällä Benny Anderssons Orkester -kokoonpanon albumilla.

Näistä lähimmäksi Abba-levyjen taikaa pääsee Josefin Nilssonin soololevy Shapes. Levyn tuottanut ja sävellyksistä vastaava Andersson ei häpeä ammentaa 70-80-lukulaisesta poppiperinteestä, ja levy jatkaakin lähes suoraan siitä mihin Abba viimeisellä singlellään Under Attack jäi. Kun vielä levyn muusikot ovat pääosin samat kuin Abba-levyillä, on vertailu Abba-levyihin suorastaan pakollista. (Katso video levyn tekemisestä täältä.)
Josefin Nilsson ei yritä kuulostaa Agnetha Fältskogilta tai Anni-Frid Lyngstadilta. Siinä missä Abban laulajilla oli kirkkaan melodiset äänet, on Nilssonilla lievän käheä ja arjen polttama ääni, joka sopii uusiin kappaleisiin erinomaisesti.

Levyn aloittava Surprise surprise hyvätuulinen peruspopkappale, joka laittaa levyn hyvin käyntiin. Kappale on hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ei sovittajana mene kevyessäkään kappaleessa sieltä mistä aita on matalin. Levyn kappaleet sisältävät upeita sovituksellisia koukkuja, ja kappaleet ovat mielenkiintoista kuultavaa alusta loppuun.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ovat tehneet yhteistyötä jo 60-luvulta asti. Shapes-albumilla työnjako oli entistä selvempi. Jo Abban aikana teksteistä vastannut Ulvaeus keskittyi pelkästään sanoituksiin ja osoittautui jälleen monitasoiseksi kirjoittajaksi. Levyn paras kappale We won’t be going anywhere kertoo ihmissuhteen salakavalasta hajoamisesta samalla tavoin kuin niin moni Abba-klassikko 70- ja 80-luvuilla.
Levyn abbamaisin kappale High hopes and heartaches julkaistiin levyn julkaisun jälkeen singlenä. Kappale on hyvä osoitus siitä, kuinka Andersson pystyi yhä rakentamaan tarttuvia sävelkulkuja. Tähän kappaleeseen on helppo kuvitella Agnetha solistiksi ja kolme muuta laulamaan taustoja.
Vaikka tämä levy on julkaistu Josefin Nilssonin nimellä, jää nuori laulajatar selkeästi levyllä sivurooliin. Päärooliin nousevat Anderssonin hienot melodiat ja niihin rakennetut mielikuvitukselliset sovitukset. Parhaiten nämä kaksi asiaa ovat tasapainossa levyn toisessa singlekappaleessa Where the whales have ceased to sing joka melodialtaan ei ole aivan parasta Anderssonia, mutta tarjoaa levyn rikkaimman sovituksen.
Tällä levyllä olisi ollut aineksia kansainväliseksi menestykseksi, mutta se menestyi Ruotsissa vain keskinkertaisesti, eikä herättänyt juuri lainkaan huomiota kotimaansa ulkopuolella. Shapes jäi ainoaksi Andersson-Ulvaeus-Nilsson yhteistyöksi, ja levyn julkaisun jälkeen Nilsson on jatkanut esiintymistään Ainbusk singersin riveissä ja näyttelijänä. Hän näytteli Svetlanan roolin Chess-musikaalin ruotsalaisversiossa.

Josefin Nilssonin ainokainen soololevy on noussut Abba-harrastajien keskuudessa kulttilevyn maineeseen. Levyn arvostusta on nostanut se, että siitä ei ole tehty uusia painoksia ja se on nykyään jo levyharvinaisuus. Tämä on todellakin harmi, sillä Shapes todistaa kiistattomasti, että Andersson/Ulaeuksen kultakynä ei himmentynyt Abban hajottua. Tämän lähemmäs Abbaa ei Abban hajoamisen jälkeen ole päästy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

16. The Beatles: Abbey Road (1969)

Abbey Road jäi The Beatles -yhtyeen viimeiseksi levyksi. Yhtyeen tulehtuneiden välien ei annettu vaikuttaa levyn tekemiseen ja lopputuloksena olikin tasapainoisin ja tyylikkäin levy sitten Revolverin. Jos Sgt. Pepperiä ja Magical Mystery Touria pidetään The Beatlesin kokeellisina levyuinä ja Valkoista tuplaa paluuna perusrokkiin, niin Abbey Roadia voidaan pitää yhtyeen AOR-levynä. Levy menestyi hyvin jo 1969, ja arvostus on siitä vain kasvanut. Kun The Beatlesin levyt julkaistiin uudelleen remasteroituina 40 vuotta myöhemmin, parhaiten kaupaksi kävi juuri Abbey Road.

Ensimmäiset kosketukseni Abbey Roadiin olivat sen kaksi George Harrison -sävellystä Here comes the sun ja Something, jotka löytyivät John Lennonin kuoleman jälkeen ostamaltani The Beatles 20 Greatest hits -kokoelmalta. Kun ryhdyin "vakavaksi" Beatles-faniksi 1987, oli Abbey Road yksi ensimmäisiä ostamiani yhtyeen levyjä ja se on pysynyt suosikkilistani kärjessä siitä lähtien.

"Tehdään levy niin kuin me se ennen tehtiin", oli Paul McCartneyn vetoomus tuottaja George Martinille, joka riitaisten The Beatles ja Let it be -sessioiden jälkeen oli haluton osallistumaan uuden Beatles-levyn tekoon. McCartney sai kuitenkin Martinin vakuutettua siitä, että kaikki halusivat nyt oikeasti tehdä hyvän levyn ilman turhaa sisäpolitiikkaa. Mukaan saatiin myös Revolver ja Sgt. Pepper -levyillä ihmeitä tehnyt äänittäjä Geoff Emerick, joka oli vuotta aiemmin lähtenyt lätkimään kyllästyttyään yhtyeen jatkuvaan riitelyyn.

Lopputulos oli komea, joidenkin mielestä ehkä liiankin siloiteltu albumi, jolla yhtyeen jokainen jäsen sai näytellä parhaita taitojaan.
Parhaiten tilanteesta hyötyi Harrison, joka sai levylle kaksi tunnetuinta sävellystään. Something julkaistiin singlenä, ensimmäinen kerta kun Harrison sai kappaleensa singlen a-puolelle. Kappale on hienoimpia The Beatles -balladeja ja tuottaja Martinin jousisovitus kasvattaa kappaleen tunnelmaa hienosti.

John Lennon oli Abbey Roadin monipuolisin säveltäjä. Levyn b-puolelle sijoittui kaksi hivelevin laulustemmoin varustettua laulua Because ja Sun King ja hän osallistui myös b-puolen laulusikermän tekoon omilla kappaleillaan Mean Mr Mustard ja Polythene Pam. Omimmillaan Lennon oli kuitenin A-puolen rock-kappaleissa Come together ja I want you.
Levyn b-puolen laulusikermä oli Paul McCartneyn idea. Sikermässä yhdistettiin yhdeksän lyhyttä tai keskeneräistä Lennon/McCartney-kappaletta toisiinsa 16 minuuttiseksi laulukokonaisuudeksi. Kaikki eivät tästä ajatuksesta innostuneet, etenkin Lennon vastusti sitä, vaikka osallistuikin sikermän tekoon omilla kappaleillaan. 

Sikermän ja koko levyn päättävä kappalekolmikko oli samalla kertaa yhteenveto yhtyeen urasta ja ennustus tulevasta. Golden Slumbers/Carry That Weigh yhdistää tuutulaulunomaisen balladin All you need is loven tapaiseen yhteislauluun. Sikermä päättyy The End -kappaleeseen, jossa yhtyeen kolme kitaristia vuorotellen soittavat kitarasoolon ja Ringo Starr soittaa Beatles-uransa ensimmäisen ja samalla viimeisen rumpusoolonsa. Laulun viimeiset sanat "And in the end the love you take is equal to the love you make" päättää 7 vuotta kestäneen The Beatles -yhtyeen levytysuran.
Tämän jälkeen julkaistiin vielä Let it be -sessioista koottu samanniminen albumi, mutta varsinaisesti yhtyeen taru päättyi Abbey Road -albumiin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)