torstai 8. joulukuuta 2011

37. Kate Bush: The Kick Inside (1978)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Kate Bush valloitti yleisönsä heti ensimmäisellä albumillaan. The Kick Inside -levyllä Bush pääsi esittelemään heti laulajan-, lauluntekijän- ja pianistintaitojaan, ja omalaatuinen ääni sai heti ihmiset puolelleen. Suosion tärkeimpiä avaimia oli ykköshitti Wuthering heights, joka on yksi Bushin täydellisimmistä kappaleista. The Kick Inside edustaa Bushin laatutuotantoa, josta laulaja ei ole kertaakaan suostunut tinkimään nyt jo yli 30 vuotta kestäneen uransa aikana.

"Tuo kuullosti siltä, kuinka kimeä-ääninen prinsessa olisi vangittu linnantorniin, jossa hän yrittää kiljua itseään vapaaksi." Suunnilleen tähän tapaan kuvaili Pirkko Liinamaa kuulemaansa Levyraadissa, jossa Kate Bushin Wuthering Heights esitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Tuo oli myös minun ensimmäinen kohtaamiseni laulajan kanssa. Itse innostuin Bushista kymmenisen vuotta myöhemmin vieraillessani ystäväni Johnin luona Englannissa. Johnin veli oli suuri Bush-fani ja hän näytti minulle laulajan musiikkivideoita ja levyjä. Tästä alkoi minun ihastukseni Bushiin, joka jatuu edelleen vaikka hänen viimeiset levynsä eivät minua ole vakuuttaneetkaan.

Hyvät suhteet ovat eduksi ja hyvistä suhteista oli hyötyä myös Kate Bushille hänen uransa alkuvaiheessa. Bushin tutun tuttu sattui olemaan Pink Floyd -yhtyeen David Gilmour joka sai kuultavakseen 16-vuotiaan laulajan demonauhan. Gilmour suositteli Bushia Pink Floydin levy-yhtiölle EMI:lle, joka pian teki sopimuksen nuoren laulajattaren kanssa. Ensimmäisen levyn tekoa lykättiin kuitenkin kaksi vuotta, minä aikana Bush jatkoi koulun käyntiään, sävelsi lisää lauluja ja opiskeli tanssia Lindsay Kempin ohjauksessa. Bushin ensilevy julkaistiin vihdoin vuonna 1978, jolloin laulaja oli "jo" 19 vuotias.

Bushin ensimmäisen albumin The Kick Inside tunnetuin kappale on eittämättä laulajan ensimmäinen ykköshitti Wuthering Heights. Kappaleen yksinkertaisessa musiikkivideossa hieno kappale yhdistyy tanssia opiskelleen Bushin vähäeleiseen koreografiaan. Sävellyksen lisäksi Wuthering Heightsissa minua viehättää sen tyylikäs sovitus. Kappale huipentuu loppuhäivytykseen jossa jouset, piano ja sähkökitara toistavat laulun teemaa niin vangitsevasti, ettei levyn toivoisi koskaan loppuvan.

Bushin ensilevyn voima on sen balladeissa, joissa hienot pianokuviot ja tarkoin harkitut melodiat pääsevät oikeuksiinsa. Levyn yksi monista kohokohdista on kappale The Man with the Child in his Eyes. Vaikka se julkaistiin singlenä vuonna 1978, oli se äänitetty jo vuonna 1975 laulajan ollessa vasta 16-vuotias. Nuoruuden kuulee Bushin laulusuorituksesta. Itse kappaleen hän oli säveltänyt jo 13 vuotiaana. 

Vauhdikkaammat kappaleet ovat Kate Bushin ensilevyllä selvästi vähemmistönä. Näistä paras on mielestäni uskonnollisia teemoja käsittelevä Them Heavy People.

The Kick Inside on laadukas levy alusta loppuun saakka ilman täytekappaleita, mikä on uskomaton suoritus näin nuorelta artistilta. Levyn menestyksen innoittamana Bush julkaisi jo samana vuonna toisen albuminsa Lionheart, joka ei laadussaan yltänyt ensilevyn täydellisyyteen.

Koskettavimmillaan Bush on kappaleissa, joissa ainoana säestyksenä on hänen itsensä soittama piano. Yksi parhaista The Kich Inside -levyn akustisista kappaleista on Feel it, jossa Bush esittelee samalla monivivahteiset tulkitsijan taitonsa niin laulajana kuin pianistinakin.

The Kick Inside oli upea alku Kate Bushin hienolle uralle joka jatkuu edelleen. Bushin viimeisin levy, 50 words of snow julkaistiin marraskuussa 2011.

torstai 1. joulukuuta 2011

36. Heart: Heart (1985)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Heartin 1985 julkaistu albumi palautti välillä pimennossa olleen pop/rock-yhtyeen takaisin parrasvaloihin. Menestyksen avain oli tyylinmuutos lähemmäs aikuisrockia, jota levyn suurimmat hitit varsin puhtaasti edustivat. Heartin melodinen rock sopi täydellisesti Suomessa aloittaneiden paikallisradioiden ohjelmistoon.

Kuten monelle muullekin suomalaiselle, myös minulle tuttavuus Heart-yhtyeen kanssa alkoi paikallisradiosta. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan vasta perustaman Radio 957:n aalloilta kuulin ensimmäistä kertaa niin These Dreamsin kuin Never -kappaleenkin. Kappaleet soivat ahkeraan myös Music Televisionin lähetyksissä

En kovin hyvin tunne yhtyeen historiaa. Heart perustettiin 1970-luvun alkupuoliskolla Yhdysvalloissa, ja sen musiikki yhdisti rockin ja folkin aineksia. 70-luvun menestyksen jälkeen suosio hiipui, kunnes uusi musiikkityyli ja uudet hitit palauttivat yhtyeen listoille 1980-luvun puolivälissä. Useasti kokoonpanoa vaihtaneen yhtyeen ainoat alkuperäisjäsenet ovat edelleen sisarukset Ann ja Nancy Wilson.


Yhtyeen musiikkivideot kertovat selkää kieltään Heartin ylitsepursuavan 80-lukuisesta tyylistä. Yhtye yritti pitää tiukasti kiinni hard-rock imagostaan pitkine heviletteineen ja liekki- ja savuefekteineen, vaikka musiikki oli jo lähempänä periamerikkalaista AOR:ää.

Ajanmukaisen imagon lisäksi uuden menestyksen avaimia oli yhteistyö oikeiden lauluntekijöiden kanssa. Omien sävellysten seassa Heartin levyiltä löytyi 80-luvun tunnetuimpien lauluntekijöiden hittejä. Levyn suurin hitti Never oli peräisin tunnetun lauluntekijä Holly Knightin kynästä.


Levyn kolmas suurhitti ja oma henkilökohtainen suosikkini on These Dreams, jonka tekijät puolestaan ovat Martin Paige ja Elton Johnin sanoittajana tunnettu Bernie Taupin. Kappale eroaa Heartin muusta tuotannosta siinä, että sen laulusolistina on poikkeuksellisesti kitaristi Nancy Wilson. Normaalisti Heartin soolo-osuuksista vastasi Ann-sisar.


Yhtyeen omat sävellykset noudattivat enemmän yhtyeen aikaisempaa hevimpää linjaa, ja olivat lähes kautta linjan vaatimattomampia kuin ammattilauluntekijöiden kirjoittamat hitit. Kahden tyylin vastakkainasettelu teki Heartin 80-luvun loppupuoliskon albumeista varsin epäyhtenäisiä kokonaisuuksia.

Ulkopuolisista lauluntekijöistä riippuvainen yhtye ei pystynyt pitämään suosiotaan yllä kovin pitkään. Vuonna 1985 julkaistua Heart-albumia seurasi muutama samaa turvallista MTV-rockia sisältävää levä, kunnes yhtye vaipui, ainakin täällä Suomessa tuntemattomiin. Edellä esitellyt kappaleet soivat kuitenkin aina silloin tällöin radiossa edustamssa yhtä kasarirockin tyylihaaraa.

maanantai 28. marraskuuta 2011

35. Frida: Djupa andetag (1996)

Sveitsiin kotiutuneen ja prinssin kanssa avioituneen Anni-Frid Prinzessin Reuss von Plauenin (omaa sukua Lyngstad) päätös julkaista uusi ruotsinkielinen albumi 12 vuotta edellisen englanninkielisen ja 21 vuotta edellisen ruotsinkielisen levyn jälkeen oli erittäin henkilökohtainen. Frida ei halunnut takaisin maailmanmenestyksen melskeisiin vaan laulaa ja tehdä levyllisen lauluja omalla äidinkielellään. Lämminhenkinen Djupa andetag toi takaisin pitkään kaivatun tummaäänisen laulajan ja joukon hänelle hyvin sopivia popkappaleita. 

Opiskeluvuosinani 1990-luvun puolivälin paikkeilla olin jo hyväksynyt ajatuksen, että Abba ei enää palaisi takaisin eikä yhtyeen naispuoliset jäsenet enää koskaan levyttäisi. Yllätys oli suuri kun sain tiedon, että edellisen kerran vuonna 1984 levyn tehnyt Anni-Frid Lyngstad oli palannut levytysstudioon. Vielä iloisemmin yllätyin kun kuulin, että levy olisi ruotsinkielinen. Fridan edelliset soololevyt olivat olleet kovin pinnallisia ja niissä pyrittiin kansainväliseen soundiin, joka samalla peitti alleen tumman laulajan kauniin äänen.

Odotusta lisäsi Ruotsin televisiossa (jota onneksi Vaasassa pystyin katsomaan) dokumentti, jossa Frida kertoi elämästään ja musiikistaan. Ohjelma antoi laulajasta hyvin maanläheisen ja harmoonisen kuvan. Dokumentti päättyi lauluun Älska mig alltid, joka aloittaa levyn.
Djupa Andetag -albumi syntyi yhteistyönä tuottaja-lauluntekijä Anders Glenmarkin kanssa, joka sävelsi ja sanoitti levyn laulut ja tuotti levyn. Glenmark tunnetaan parhaiten Eva Dahlgrenin levyjen tuottajana ja moni pelkäsikin, että hänen suuri roolinsa veisi pohjaa Fridan henkilökohtaiselta tulkinnalta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan levy on hyvin laulajansa näköinen. Parhaiten levyn tyyliä ja tunnelmaa edustaa singlekappale Även en blomma.

Även en blomma -kappaleen musiikkivideo sisältää hejastuksia laulajan lapsuudesta. Norjalaissyntyisen Lyngstadin äiti kuoli nuorena, ja tytön kasvatti aikuiseksi hänen isoäitinsä.
Vähältä piti, ettei levystä tullut kahden vanhan yhtyetoverin kohtaamista. Kappaleeseen Alla mina bästa år Frida pyysi duettokaverikseen Agnetha Fältskogia, joka ei lopulta kuitenkaan ollut valmis yhteislevytykseen. Huono ei kuitenkaan ollut kakkosvalintakaan, Roxetten myötä maailmanmaineeseen noussut ruotsalaislaulaja Marie Fredriksson. Rytmikäs Alla mina bästa år on balladivoittoisen albumin huippukohta hienoine jousisovituksineen.
Levyn tekeminen oli Fridalle mieluinen kokemus, ja hän ehtikin jo suunnitella uuden levyn tekemistä. Aviomiehen ja tyttären kuoleman jälkeen ei hän enää kuitenkaan ollut valmis palaamaan studioon. Frida viettää eläkepäiviään Sveitsissä osallistuen ympäristöprojekteihin. Levyn kauneimman laulun Lugna vatten sanoja lainatakseni, hän elää elämäänsä "rauhallisissa vesissä".


lauantai 26. marraskuuta 2011

34: Anni-Frid Lyngstad: Frida (1971)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa (kappaleet cd2/1-11)
Frida on Anni-Frid Lyngstadin ensimmäinen sooloalbumi, joka julkaistiin kaksi vuotta ennen Abban ensisingleä People need love. Lynstad ja tuottaja-poikaystävä Benny Andersson yhdistelivät albumilla taitavasti jazz ja schlager-tyylejä, ja Lyngstad pääsi jo tässä vaiheessa uraansa todistamaan kuinka taitava tulkitsija hän on. Vielä eivät kuitenkaan kuluttajat innostuneet tämän tumman laulajan äänestä, mutta ei kestänyt montaakaan vuotta kun Fridan tunsivat kaikki.

Suurena Abba-fanina minua tietysti kiinnostivat myös yhtyeen jäsenten soololevyt. Kesti kuitenkin kauan ennenkuin pääsin tutustumaan Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin ennen Abbaa tekemiin soololevyihin, siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä ei juurikaan levykaupoista tai kirjastoista löytynyt. CD-ajan uudelleenjulkaisut muuttivat onneksi tilanteen. Alunperin löysin Fridan ensimmäisen soololevyn vinyylinä äänilevymessuilta, mutta paremmin tutustuin levyyn vasta kun hänen Abbaa edeltävä soolotuotantonsa julkaistiin cd-kokoelmalla Frida 1967-1972.

Anni-Frid Lyngstadin sooloura ei alkanut yhtä vauhdikkaasti kuin viisi vuotta nuoremman Agnethan, jonka kappaleet nousivat hittilistojen kärkisijoille heti alusta alkaen. Kykykilpailusta pinnalle ponnahtanut Lyngstad julkaisi soolosinglejä tasaiseen tahtiin vuodesta 1967 alkaen, mutta suuri menestys sai odottaa itseään. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Frida sai kehuja kriitikoilta, mutta menestyslevyä ei siitäkään tullut. Kenties Lyngstadin hienostunut laulutyyli ja jazzahtavat kappaleet eivät kiinnostaneet suurta yleisöä.
Levyn aloittavassa Tre kvart från nu -kappaleessa kuvataan miehen paluuta perheensä pariin salaisen rakastettunsa luota. Laulussa Lyngstad esittää "toista naista", joka kuvailee päivän tapahtumia samaan tapaan kuin Abban The day before you came -kappaleessa.

Fridan jazzahtavampaa puolta edustaa kansanlauluun perustuva Sen dess har jag inte sett 'en.
Jos levyn avausraidassa päähenkilö on perheellisen miehen toinen nainen, antaa Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen kappale Lycka täysin päinvastaisen kuvan perheidyllistä. Kappaleessa ylistetään yhteisiä hetkiä perheen ja lapsien kanssa.
Frida on intiimi ja helposti lähestyttävä albumi laulajalta, josta pian tuli yksi maailman tunnetuimmista laulajista. Poikaystävä Benny Anderssonin tuottama levy menestyi kehnonlaisesti, mutta uudet ajat puhalsivat jo oven takana. Pian albumin julkaisun jälkeen Anni-Frid Lyngstad julkaisi singlen Min egen stad, jolla tulevan ABBA-menestyksen resepti oli jo koossa. Laulun takaa löytyy lauluntekijäkaksikko Benny Andersson & Björn Ulvaeus, joista Andersson soittaa pianoa. Ulvaeus laulaa taustoja vaimonsa Agnetha Fältskogin kanssa, ja tuttu Abban laulusoundi on helposti tunnistettavissa. Tämä resepti tepsi, ja Min egen stad -kappaleesta tuli Fridan ensimmäinen sooloykköshitti Ruotsissa. Kappale lisättiin saman tien Frida-albumin uusiin painoksiin.
Kuten Agnethan, myös Fridan sooloura surkastui olemattomiin Abban vaatiessa jäsentensä kaiken ajan ja energian. Ennen yhtyeen hajoamista Lyngstad julkaisi vain kaksi sooloalbumia vuosina 1975 ja 1982.

33. Johann Sebastian Bach: Weichnachtsoratorium (1734)

English Baroque Soloists & Monteverdi Choir, johtaa John Eliot Gardiner

Adventin kunniaksi käsittelen Johann Sebastian Bachin Jouluoratoriota. Oratorio koostuu kuudesta kantaatista, jotka oli tarkoitus esittää joulupäivinä, uudenvuoden päivinäiä, loppiaisena ja vuoden ensimmäisenä sunnuntaina, yksi kantaatti kunakin. Nykyään oratoriota esitetään usein kahtena päivänä (kolme kantaattia per päivä) tai yhtenä, lähes kolmetuntisena konserttina. Bachin jouluoratorio ei ole ehkä yhtä tunnettu kuin hänen Johannes- ja Matteus-passionsa, mutta se kuuluu silti monien joulunalusohjelmaan. Toisin kuin Jeesuksen kärsimyksestä kertovat passiot, oratoriossa jouluevankeliumi on puettu iloiseen, joskus jopa riehakkaaseen musiikkiin.

Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio tuli minulle tutuksi Harjun Nuorten Kuorossa, johon kuuluin vuosina 1986-1997. Kuoron ohjelmiston kulmakiviä olivat, ja ovat kai vieläkin, klassisen kuoromusiikin suurteokset. Kuorossa viettämieni vuosien aikana ehdin laulaa Bachin Johannes-Passiota toistakymmentä kertaa. Se on hieno teos, mutta pidän kuitenkin enemmän Jouluoratorista, jota ehdin laulaa kuoron riveissä muutaman kerran. Kuoronjohtajamme Heikki Liimola, yksi Suomen merkittävimmistä kuorokapellimestareista, tutustutti harjoitusten yhteydessä meidät John Eliot Gardinerin, Monteverdi-kuoron ja English Baroque Soloists -orkesterin tekemään Jouluoratorion levytykseen.

Passioiden tapaan Jouluoratorion keskeinen henkilö on kertoja (tenori), joka laulaa raamatun jouluevankeliumin tekstiä Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeista. Kuoro-osuudet ja laulusolistien aariat pysäyttävät kertomuksen, ja tuovat joulun tapahtumiin eri näkökulmia.

Oratorio alkaa riehakkaasti kuoro-osuudella Jauchzet frohlocket, joka kehottaa ihmisiä riemuitsemaan joulun ihmeestä.


Myös solistien aariat ovat täynnä iloa ja energiaa. Jouluoratorion yksi hienoimmista kohdista on ensimmäisen kantaatin bassoaaria Grosser Herr und starker König. Yksi hauskimmista jouluoratorioon liittyvistä muistoistani koskee automatkaa kotiin Jouluoratorion esityksestä. Konsertista innostuneena me kaikki neljä autoon pakkautunutta kuorolaista hoilasimme yhdessä tuota mieliä kohottavaa bassoaariaa. Yksi matkustajista oli monivuotinen luokka- ja kuorokaverini Topi Lehtipuu, josta sittemmin on tullut yksi kansainvälisesti tunnetuimmista oopperalaulajistamme.

Bassoaariaa säestää hienosti pirtsakka trumpetti, joka on yksi Bachin Jouluoratorion tavaramerkeistä.


Bachin kantaatit ja passiot tunnetaan mahtipontisista koraaleistaan. Kolmannen kantaatin loppukoraali Seid froh, dieweil on Jouluoratorion vaikuttavimpia hetkiä.

Koraali alkaa videon kohdasta 0:26.

Yksi oratorion suosikkikuoro-osioistani käynnistää viidennen kantaatin. Ehre sei dir, Gott, gesungen -kuorossa lauletaan enkelten lailla Jumalalle kunniaa korkeuksissa. Vauhdikas kappale on haastava orkesterille mutta myös kuorolle, tätä kuoro-osuutta harjoiteltiin paljon.



Jouluoratorion päättävä kuoroosuus Nun seid ihr wohl gerochen kuulostaa tutulta, ja se onkin sama sävelmä kuin pääsiäisvirressä "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen". Vauhdikkaalla sovituksella (etenkin trumpetti loistaa) tämä loppukoraali saadaan kuullostamaan surullisen pääsiäisvirren sijaan riemukkaalta kiitoslaululta. Tähän pystyy vain Johann Sebastian Bach.

Koraali alkaa videon kohdasta 07:03

Blogin esittelyvideoissa Jouluoratoriota esittävät Monteverdi-kuoro ja English Baroque Soloists -orkesteri John Eliot Gardinerin johdolla, kuten levylläkin. Tämä levy kuuluu joka vuosi joulunosotusajan soittolistalleni.