Abban viides albumi julkaistiin aikana, jolloin ruotsalaisnelikko oli epäilemättä kaikkein kuumin nimi maailman popmarkkinoilla. Levy ei pettänyt odotuksia, vaan tyydytti hittilistojen nälän Abba-klassikoilla The name of the game ja Take a chance on me. Minulle tämä albumi on kuitenkin malliesimerkki Abba-albumien tasaisuudesta. Yhtyeen albumit eivät pärjänneet ainoastaan hittiensä voimalla vaan olivat täynnä erinomaisia pop-kappaleita.
Perheemme ensimmäinen
Abba-fani oli sisareni, jonka pyynnöstä meille lainattiin vuosien 1978-1979 paikkeilla tuttavaperheestä Abban
Arrival ja
The Album lp:t. Kasetille tallennettuina niitä kuitenkin kuuntelin eniten minä, ja kun sisareni Abba-into laantui, minun fanitukseni vain kiihtyi ja jatkuu edelleen. The Album -lp:n ostin kokoelmiini joskus 1980-1981 vuosien paikkeilla Tampereen keskustorin Valintatalosta (aikana, jolloin em. kaupasta sai muutakin kuin ruokaa).
Nämä kaksi edellämainittua albumia sijoittuivat yhtyeen uran keskivaiheille vuosiin 1976-1977, joina Abba oli kiistattomasti maailman suosituin yhtye. Kappaleiden
Dancing Queen,
Money money money ja
Take a chance on me tapaiset jättihitit pitivät Abban jatkuvasti listojen kärjessä, ja yhtye kiersi menestyksekkäästi konserttilavoja ympäri maailmaa. Suosituin ruotsalaisnelikko oli Australiassa, missä kuvattiin myös elokuva
Abba - The Movie. Elokuvan julkaisun yhteydessä julkaistiin Abban viides albumi
Abba - The Album.
The Album jatkaa samalla hittipitoisella linjalla kuin vuotta aiemmin julkaistu, miljoonia myynyt Arrival -albumi. Levyn sisältö jakautuu elokuvassa esitettyihin kappaleisiin ja muutamiin kappaleisiin joita ei elokuvassa kuulla. Varsinaisesta soundtrack-albumista ei kuitenkaan ole kyse. Vaikka elokuva seuraa yhtyeen Australian -kiertuetta, ei levyllä kuulla yhtäkään livekappaletta. Pari elokuvan kappaletta on muokattu paremmin levylle sopivaan muotoon, ja yksi elokuvan uusista kappaleista on jätetty kokonaan levyltä pois.
Yksi elokuvan ja myös albumin parhaista hetkistä on kappale
The Name of the Game. Elokuvassa kappale sijoittuu kohtaan, jossa Abba-haastattelua metsästävä dj unelmoi yhteisestä keskusteluhetkestä yhtyeen jäsenten kanssa.
The Name of the Game on levyn ehdoton huippukohta ja demonstroi
Benny Anderssonin ja
Björn Ulvaeuksen taitoa yhdistellä erilaisia elementtejä samaan kappaleeseen. Kappaleesta löytyy
Fleetwood Macin tyylistä 70-luvun amerikkalaista poppia, perus Abba-soundia ja on kertosäkeeseen ympätty a-cappella-osuuskin. Kappale on lisäksi yksi ainoastaan kahdesta Abba-kappaleesta, jossa
Anni-Frid Lyngstadilla ja
Agnetha Fältskogilla on molemmilla oma soolo-osuus laulun aikana.
Edellämainitun kappaleen lisäksi levyn suurin hitti oli eittämättä vauhdikkaampaa Abbaa edustava Take a chance on me. The Album on kuitenkin hyvä esimerkki Abba-albumista, joka ei nojaa pelkästään hittikappaleisiinsa, joten jätän tuon kaikkien tunteman kappaleen esittelyn tällä kertaa väliin. Take a chance on me -kappaleen iloa kuplivan musiikkivideon voi käydä katsomassa
täältä.
Omia suursuosikkejani levyllä on aina ollut vinyylilevyn B-puolen aloittava
Move On. Erittäin tarttuvalla kertosäkeellä ja hienolla laulusovituksella varustettu kappale olisi ollut varteenotettava single-lohkaisu albumilta, jos Björn Ulvaeuksen kornisti resitoima ensimmäinen säkeistö olisi jätetty pois. Huilu on pikantti lisämauste kappaleen monitasoisessa sovituksessa. Agnetha Fältskog tekee vakuuttavaa jälkeä laulun solistina.
Glam-rock tyyli oli yleisempää Abban ensimmäisillä albumeilla, joissa yhtye etsi vielä omaa suuntaansa. Tätä tyyliä sivuava rempseä
Hole in your soul on mukava poikkeus levyn muuten varsin siloitellussa soundimaailmassa. Kappale sisältää otteita elokuvassa kuullusta
Get on the Carousel -kappaleesta, jota yhtye ei koskaan sellaisenaan julkaissut.
Levyn vakavin ja vaikuttavin kappale
One man one woman on samalla Anni-Frid Lyngstadin tähtihetki albumilla. Aiemman
Knowing me knowing you -hitin tapaan Lyngstad kertoo laulussa hajoavasta ihmissuhteesta, tosin tällä kertaa laulussa on lievää toiveikkuutta asioiden korjaantumisesta. Laulun kertosäe on epätoivon energiaa pursuava paketti Lyngstadin ja Fältskogin laulutulkintaa ja Benny Anderssonin pianokuvioita, joita tukee basisti
Rutger Gunnarsonin surullisen mahtipontinen jousisovitus. Kappaleen huikea viimeinen puoliminuuttinen sai minut jo lapsena itkemään, enkä vieläkään voi olla liikuttumatta tämän täydellisen kappaleen kuullessani.
Abbaa pidetään usein hittiyhtyeenä, jonka albumit eivät ole samaa tasoa. The Album on yksi yhtyeen kahdeksasta albumista, jotka lähes kaikki todistavat päinvastaista. Edellä esiteltyjen kappaleiden lisäksi levyltä löytyy Abba-klassikko
Thank you for the music, singlenäkin julkaistu
Eagle ja yksi parhaista Abba-balladeista
I Wonder. Ainoa vähävillaisempi kappale on levyn päättävä
I'm a marionette, joka yhdessä Thank you for the music ja I Wonder -kappaleiden kanssa muodosti yhtyeen kiertueellaan esittämän
Girl with the golden hair musikaalin.
Jos sinua kiinnostaa Abban tuotanto laajemmin, niin hyvä ja edullinen tapa tutustua yhtyeen koko tuotantoon on
Abba - The albums -boksi. Sisältönsä määrään nähden edullinen (30-40 euroa) ja näppäränkokoinen paketti sisältää yhtyeen kaikki albumit sekä levyllisen singleraitoja. Suosittelen lämpimästi.