tiistai 8. marraskuuta 2011

25. Shirley Clamp: Den långsamma blomman (2004)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Shirley Clamp kuuluu siihen joukkoon 2000-luvun naislaulajia, jotka ovat tulleet tunnetuksi Ruotsin suosituimman televisio-ohjelman Melodifestivalenin myötä. Clamp on osallistunut vuosien 2003-2011 aikana tähän Ruotsin Euroviisukarsintaan viisi kertaa. Vielä hän ei ole päässyt edustamaan maataan Eurovision laulukilpailuissa, mutta laulaja on kuitenkin noussut kotimaansa naislaulajien kärkikaartiin. Clampin esikoislevy on varsin perinteistä Melodifestivalen-poppista, mutta erinomaisena tulkitsijana hän luo tavallisestakin kappaleesta hienon teoksen.

Olen seurannut jo useamman vuoden suuremmalla mielenkiinnolla Ruotsin Melodifestivalenia kuin omaa kotoista euroviisukarsintaamme. Musiikki ei aina välttämättä ole Ruotsissa parempaa, mutta MF:n tasoista viihdeohjelmaa ei Suomessa viisukarsinnasta ole saatu. Melodifestivalenin kautta löytyy myös aina välillä uusia laulajatuttavuuksia, joiden musiikkiin haluan tutustua myös viisuympyröiden ulkopuolella. Yksi tällaisista laulajista on Shirley Clamp, joka hienon laulunäänen lisäksi on vakuuttanut minut mutkattomalla olemuksellaan.

Shirley Clamp esiintyi aiemmin taustalaulajana, mutta vuoden 2004 Melodifestivalen muutti tilanteen kertaheitolla. Clamp tuli Ruotsin viisukarsinnassa kakkoseksi kappaleella Min kärlek ja siirtyi pysyvästi taustakuoroista eturivun artistiksi.

Shirley Clampin ensilevy Den långsamma blomman on energinen, joskin hieman tasapaksu, kokoelma Melodifestivalen-ystävällisiä popkappaleita, joista jokainen olisi sellaisenaan tehnyt vaikutuksen Suomen euroviisukarsinnoissa. Levyn pelastaa liialta pinnallisuudelta Clampin soulvivahteinen ääni. Hyvä esimerkki on Clampin tulkintavoimasta on hänen oma sävellyksensä Den långsamma blomman, jonka laulaja nostaa keskinkertaisuuden suosta levyn helmeksi.
Den långsamma blomman on Clampin ensimmäinen ja toistaiseksi paras levy. Sitä seuranneissa levyissä samantyyppinen svensk europop -tyyli alkaa jo puuduttaa, eikä niiltä löydy aivan yhtä hyviä sävellyksiä kuin ensimmäiseltä levyltä. Musiikkityylin vaihdoksella ja hieman haastavammalla kappalemateriaalilla Clampin ääni pääsi paremmin oikeuksiinsa. Jotain debyyttilevyn lopetuskappaleen Du är allt -tapaista ehkä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti