perjantai 13. lokakuuta 2017

250. Bananarama:Wow! (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Vaikka The Spice Girlsiä pidetään maailman menestyneimpänä tyttöyhtyeenä, jää se selvästi kakkoseksi Bananramalle, jos listahittien määrää pidetään mittapuuna. Uransa huippuvuosina banaaniyhtye sai enemmän listoja Britannian top 10:een kuin maustetytöt julkaisi singlejä kaiken kaikkiaan. Uransa huipulle Bananarama pääsi 1980-luvun lopulla, jolloin he tekivät yhteistyötä nousussa olevan Stock-Aitken-Waterman-tuottajatiimin kanssa.

 Ensimmäinen Bananarama-levyni oli vuonna 1988 julkaistu Greatest Hits Collection. Kun kuuntelin ensimmäistä kertaa käytettynä ostamaani vinyylialbumia, tuntui kuin sen A- ja B-puolilla olisi esiintynyt täysin eri yhtye. Levyn kappalejaon tarkoitus oli selkeästi korostaa sitä muutosta jonka tuottajatiimin vaihdos teki yhtyeen musiikkiin.

Albumin toisella puolella esiintyi homssuinen kolme opiskelijatytön muodostama yhtye, joka oli tehnyt levyjä pääasiassa Tony Swainin ja Steve Jolleyn kanssa. Näiden levyjen letkeä musiikkityyli oli hyvin linjassa Siobhan Faheyn, Sara Dallinin ja Keren Woodwardin välinpitämättömän omintakeisen imagon kanssa. Tämän yhteistyön hittihana oli kuitenkin sulkeutunut, eikä levyt menestyneet enää entiseen malliin.

Kokoelmalevyn toinen puolisko erosi tyyliltään selvästi Jolley/Swain-tuotannolta. Mike Stockin, Matt Aitkenin ja Peter Watermanin muodostama tuottaja-lauluntekijäkolmikko ei vielä ollut se brittipopin hittitehdas, mikä siitä muodostui Kylie Minoguen, Jason Donovanin ja Rick Astleyn myötä. Bananarama kuuli SAW-kolmikon Dead or Alive -yhtyeelle tuottaman kappaleen Spin me like a record ja ihastui sen energiseen tempoon ja terävään tuotantoon. Kun Jolley/Swain kieltäytyivät tuottamasta tyttöjen suosikkikappaletta Venus, Bananarama kääntyi Stock, Aitken & Watermanin puoleen. Myös nämä epäilivat vahvasti 70-luvun hollantilaishitin soveltuvuutta 80-luvulle, mutta kaikkien leuat loksahtivat ammolleen, kun kappaleesta tuli sekä Bananaraman että Stock-Aitken-Watermanin uran siihen asti suurin hitti nousten mm. USA:n listaykköseksi. Menestys oli todiste Siobhanin, Saran ja Kerenin tarkasta hittivainusta.
Venus sijoitettiin muuten Jolley/Swain-parivaljakon tuottamalle Bananarama-albumille True confessions, jonka singlejulkaisut tätä hittikappaletta lukuunottamatta menestyivät huonosti. Venus-kappaleen menestyksen myötä oli selvää, että Bananaraman seuraava albumi tehtäisiin Stock-Aitken-Watermanin Hit factory -studioilla.
Ensimmäinen Venuksen jälkeen julkaistu Bananarama-single-osoitti uuden suunnan, jonne yhtye oli SAW:n avittamana menossa. I heard a rumour oli edeltäjänsä tapaan selkeä askel letkeästä pehmopopista kohti tiukasti rytmitettyä europoppia. Yhtyeen visuaalisessa imagossa muutos oli hitaampi, mutta I heard a rumour -musiikkivideossa muutos lappuhaalareista kohti muodikkaampaa styleä oli selvästi alkanut. Sopivasti koukkuja sisältävä melodia ja tarttuvan yksinkertainen kertosäe olivat resepti, jolla yhtye jälleen valloitti hittilistojen kärkisijat USA:sta (singlelistan sija 4) eri puolille Euroopppaa asti.

Vaikka hittihana saatiin auki heti, ei yhteistyö sujunut kovin sopuisasti. SAW-tiimi joutui joustamaan tuotantotavastaan, jossa he sävelsivät ja sanoittivat laulun valmiiksi ja artisti saapui paikalle laulamaan osuutensa valmiiseen taustaraitaan. Neidit Fahey, Woodward ja Dallin halusivat olla mukana laulunteon joka vaiheessa, eivätkä kelpuuttaneet mitä tahansa laulettavakseen. "Levynteko Bananaraman kanssa oli painajaismaista, he halusivat työntää nenänsä joka asiaan" muisteli Pete Waterman yhteistyötään vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Lähes kaikkia WOW-albumin kappaleiden tekijätietoja koristi ennätyksellisen pitkä "Stock/Aitkan/Waterman/Fahey/Dallin/Woodward" nimirimpsu.
Wow-albumin toinen singlejulkaisu on hyvä esimerkki siitä, mitä SAWFDW-yhteistyö sai parhaimmillaan aikaiseksi. Siobhan Faheyn painajaisunesta idean saanut kappale on samaan aikaan hullutteleva (musiikkivideo oli paluu Bananaraman aiempien vuosien hömppävideoihin), tiivis ja tartttuva. Kotimaassaan Britanniassa kappaleesta tuli yhtyeen uran suosituin kappale.

Joissain maissa (mm. USA:ssa) albumin toisena singlenä julkaistiin kappale I can't help it. Kappale on Wow-albumin hiteistä tasapaksuin, mutta silti täydellisen energinen aloituskappale albumille.
Vaikka kunninahimoisen tuottajakolmikon ja oikukkaan trion yhteistyö oli hankalaa, syntyi yhteistyön lopputuloksena sekä Bananaraman että Stock-Aitken-Waterman -tiimin onnistunein albumi. Vaikka singlehitit erottuvat albumilta selkeästi, ovat levyn muutkin kappaleet riittävän hyviä luomaan albumista eheän ja viihdyttävän kokonaisuuden. Esimerkkinä onnistuneista albumiraidoista kappaleet Strike it rich ja Once in a lifetime.
Ensimmäisenä SAW-tuotannosta innostunut Siobhan Fahey alkoi tuntea olonsa levottomaksi yhtyeessä. Hän koki, että uuden yhteistyön tuoman menestyksen mukana Bananaramasta oli tullut osa trendeihin sidottua popeliittiä, jota yhtye aiemmilla levyillään oli parodioinut. Fahey oli muuttanut tuoreen aviomiehensä Eurythmics-legenda David Stewartin kanssa Los Angelesiin, mikä vaikeutti yhtyeen yhteistyötä ja vieraannutti häntä Keren Woodwardista ja Sara Dallinista, jotka olivat olleet ystäviä lapsuudesta asti. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa Fahey erosi yhtyeestä ja jatkoi omaa musiikkiuraansa nimen Shakespear's sister alla (yhtye tuli tunnetuksi kappaleistaan You're history, Run silent run deep, Stay ja Hello).

Dallin ja Woodward eivät kaivanneet Faheylle korvaajaa, mutta levy-yhtiö ja yleisö näkivät Bananaraman edelleen kolmihenkisenä yhtyeenä. Uudeksi jäseneksi palkattiin Faheyn suostumuksella Jacquie o'Sullivan. Wow-albumin kappaleet I want you back ja Nathan Jones äänitettiin uudellen o'Sullivanin kanssa ja julkaistiin singleinä, jotka jatkoivat edellisten julkaisujen menestystä.
Näiden kappaleiden musiikkivideot viimeistelivät Banananraman muutosprosessin, jota vastaan Siobhan Fahey oli protestoinut. Takkutukkaisista anarkistitytöistä oli tullut viimeisen päälle meikattuja ja stailattuja poptähtiä. O'Sullivan ei koskaan päässyt Bananaraman täysivaltaiseksi jäseneksi, vaan hänen tehtävänsä oli seurata Dallinin ja Woodwardin linjaa kuukausipalkalla.

Levy-yhtiö hyödynsi Bananaraman menestystä julkaisemalla pikaisesti kirjoituksen alussa mainitun Greatest Hits Collection -albumin vauonna 1988, jonka yhteydessä julkaistiin Bananarama-SAW yhteistyönä kirjoitettu Love truth and honesty. Seuraavana vuonna julkaistu hyväntekeväisyyssingle Help! (yhdessä Bananaramaa parodioivan Lananeeneenoonoo-yhtyeen kanssa) menestyi vielä erinomaisesti, mutta sen jälkeen yhtyeen taival listapopin kärkinimenä päättyi.
Jacquie o'Sullivan kyllästyi pian äänivallattoman palkkarengin rooliinsa ja erosi yhtyeestä erinomaisen mutta keskinkertaisesti myyneen Pop life -albumin jälkeen. Dallin ja Woodward ovat jatkaneet yhdessä näihin päiviin saakka, ja viime vuosina myös Siobhan Fahey on palannut Bananaraman riveihin.

Jos WOW oli Bananaraman uran huippukohta, oli se vasta alkusoittoa Stock-Aitken-Waterman-tuottajatrion menestysvuosille. He kirjoittivat ja tuottivat 1980-1990-lukujen vaihteessa toistasataa listahittiä, ja muodostuivat Euroopan poplistoilla varsinaiseksi maanvaivaksi. Vaikka SAW-tiimin suurimmat menestyslevyt tulivat artisteilta Rick Astley, Kylie Minogue ja Jason Donovan, pitää Peter Waterman Wow-albumia edelleen uransan onnistuneimpana popalbumina. Olen samaa mieltä.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)