perjantai 29. kesäkuuta 2012

108. John Lennon & Yoko Ono: Double Fantasy (1980)

Vietettyään viisi vuotta "isyyslomaa" John Lennon palasi julkisuuteen syksyllä 1980, jolloin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa sitten vuoden 1975. Uuden levynsä hän teki yhdessä vaimonsa Yoko Onon kanssa, levyn 14 kappaleesta puolet ovat Onon tekemiä ja esittämiä. Ensimmäisen singlen Just like starting over myyntimenestys oli rohkaisevaa ja lupasi hyvää menestystä myös albumille. Lennonin traaginen kuolema vain kolme viikkoa albumin julkaisun jälkeen nostin levyn listojen kärkeen aivan vääristä syistä.

Uutinen John Lennonin murhasta joulukuussa 1980 järkytti yhdeksänvuotiasta poikaa. Vaikka en tuolloin vielä ollut Lennon- tai Beatles-fani, kuuntelin Rock-radion uutisointia kyynel silmässä ja ostin Suosikin Lennonia käsittelevän numeron. Koulun musiikintunnilla järkyttynyt opettajani kertoi meille Beatlesin historiasta ja kuuntelimme myös yhtyeen musiikkia. Ensimmäinen Beatles-levy ilmestyi hyllyyni Lennonin kuoleman jälkimainingeissa. Täyspäiväiseksi Beatles-faniksi ryhdyin kuitenkin vasta vuonna 1987. Double fantasy -albumin ostin vasta siirryttyäni cd-aikaan 1980-90-lukujen vaihteessa.

Marraskuussa 1980 julkaistu Double Fantasy oli Lennonin lupauksia antava paluu julkisuuteen. John Lennonin edellinen albumi Rock'n'Roll julkaistiin vuonna 1975, jonka jälkeen Lennon jäi hoitamaan vastasyntynyttä Sean-poikaansa. Albumin edellä julkaistu single Just like starting over oli Lennonin omien sanojen mukaan kunnianosoitus Elvis Presleylle, jonka laulutyyliä Lennon kappaleessa imitoi.


Kappale oli Lennonin murhan aikaan Yhdysvaltain singlelistan kolmantena, mutta se nousi nopeasti listaykköseksi ja pysyi siellä viisi viikkoa ollen näin Lennonin suurin hitti Amerikassa.

Just like starting over oli Double Fantasyn suurin hitti, mutta minulle levyn kappaleista rakkain on Watching the wheels, joka julkaistiin albumin kolmantena singlenä maaliskuussa 1981. Laulu on minun listallani yksi kaikkien aikojen parhaista John Lennon -sävellyksistä ja se kuvastaa hyvin juuri 40-vuotta täyttäneen Lennonin "kypsempää" suhtautumista elämään.


Double Fantasyn seitsemästä John Lennon -sävellyksestä kaksi on omistettu hänen rakkaimmilleen. Beautiful boy kappale on omistettu hänen Sean pojalleen. Yhden uransa kauneimmista ja henkilökohtaisimmasta rakkauslauluistaan Lennon kohdistaa tietenkin vaimolleen Yoko Onolle.


Yoko Ono on tärkeässä roolissa Double fantasy -albumin teossa. Kysymyksessä on kahden toisiaan rakastavan mutta hyvin erilaisen artistin yhteinen levy, jonka kappaleista joka toinen on Lennonin ja joka toinen Onon käsialaa ja tulkintaa. Monille Lennon-faneille Onon omintakeinen tyyli oli liikaa, enkä minäkään ole kovinkaan paljoa hänen kappaleitaan kuunnellut. Levyn helpoimmin sulava Ono-kappale on jazztyylinen Yes I'm your angel


Double fantasy -albumin levytyksen aikana John Lennon ja Yoko Ono äänittivät jo kappaleita seuraavaa albumia varten. Vuonna 1984 julkaistu Milk and honey noudatti samaa kaavaa Double fantasyn kanssa, kysymyksessä oli jälleen artistipariskunnan välinen vuoropuhelu, jossa Lennonin ja Onon kappaleet vuorottelevat. Valitettavasti Lennon ei kuitenkaan ehtinyt viimeistelemään äänityksiään, joten tämä Double fantasyn seuraaja antaa varsin keskeneräisen vaikutelman.

Double fantasy on kuitenkin valmis ja viimeistelty albumi ja Onon vahvasta panoksesta huolimatta se on John Lennonin paras sooloalbumi.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

107. Annie Lennox: Shining light (single 2009)

Menestyksekkään Eurythmics-uran jälkeen Annie Lennox jatkoi menestystään sooloartistina. Omien sävellystensä lisäksi Lennox versioi soolourallaan tyylitajuisesti myös muiden artistien kappaleita. Vuonna 2009 vuorossa oli Ash-yhtyee hitti Shining light. Tämä positiivista energiaa pursuileva kappale julkaistiin Lennoxin kokoelmalevyllä The Annie Lennox Collection.

Annie Lennoxia ei yleensä yhdistetä pirteään popmusiikkiin, vaan hänen soolomateriaaliaan pidetään enemmän pohdiskelevana, salaperäisenä ja aiheiltaan rankkana. Vuonna 2009 kokoelmalevyllää The Annie Lennox Collection julkaistu Shining light on pirteä poikkeus hänen tuotannossaan.

Jo vuonna 1995 julkaistulla albumillaan Medusa Lennox osoitti, että hän on osaa tehdä muiden kappaleista selkeästi itselleen sopivia versioita. Eikä hän myöskään mennyt sieltä mistä aita on matalin, monet näistä kappaleista eivät ole maailmalla tunnettuja suurhittejä vaan vähemmän tunnettuja pikkuhittejä vuosien varrella. Sama koskee myös tätä singleä.

Alun perin kappaleen julkaisi minulle tuntematon The Ash. Kappaleen alkuperäisversion perusteella yhtye sijoittuu brittiläiseen 1990-2000-lukujen kitarapopgenreen yhdessä Oasiksen kanssa.


Annie Lennoxin versio kappaleesta Shining light on nimensä mukaisesti valoisa, rohkaiseva ja kaikkea muuta, jonka voi kiteyttää englanninkieliseen sanaan "uplifting", jolle en oikein löydä hyvää suomenkielistä käännöstä. Tätä kappaletta kuunnellessa en voi olla hymyilemättä.

Tämän kappaleen myötä haluan toivottaa kaikille valoisaa juhannusta.

torstai 21. kesäkuuta 2012

106. Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Paul Simonin ja Art Garfunkelin muodostaman duon viimeinen levy oli myös heidän onnistunein ja menestynein tuotantonsa. Hitit Bridge over troubled water, El cóndor pasa, The Boxer ja Cecilia olivat levyn tunnetuimmat kappaleet, mutta levy on muutenkin täynnä onnistuneita sävellyksiä, joiden esitys ja sovitus ovat huippuluokkaa. Omassa tyylissään tätä levyä voisi kutsua täydelliseksi albumiksi. Parivaljakko lopetti yhteistyönsä huipulla, tämän jälkeen he eivät tehneet enää yhtään levyä.

Olen jo pienestä pitäen tuntenut vetoa kauniisiin ja mahtipontisiin balladeihin. Isovanhempien levyhyllystä löytynyt Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water oli tässä suhteessa täydellinen kappale. Alkaa hiljaisesti, mutta kasvaa ja kasvaa kappaleen loppuhuipennukseen asti. Vasta aikuisiällä tutustuin samannimisen albumin muihinkin kappaleisiin, ja levystä tuli yksi suosikkejani, kokonaisuus jossa heikot tai edes keskinkertaiset kappaleet ovat vähissä.

Tämän säveliltään harmonisen kokonaisuuden taustalla oli entistä epäharmonisempi laulajakaksikko. Simon & Garfunkel -lauluduo oli hajonnut jo useamman kerran aikaisemmin, mutta levy-yhtiö painosti heidät takaisin yhteen tekemään menestyslevyjä. Paul Simon ja Art Garfunkel ymmärsivät toki itsekin, että munivaa kanaa ei kannattanut tappaa ennen aikojaan. Viimeiseksi tämä kana munikin sitten oikean kultamunan, jonka jälkeen yhtye hajosi lopullisesti.

Albumin aloittaa yksi pop-musiikin tunnetuimmista klassikoista. Kappale on täydellisesti rakennettu yksinkertaisista ainesosasista, ja pianointrolla alkavan teoksen sovitukseen lisätään minuutti minuutilta uusia elementtejä, basso, jouset, lauluharmoniat ja lopulta myös lyömäsoittimet. Laulun solistina toimii poikkeuksellisesti Art Garfunkel, mutta sävellys on totutusti Paul Simonin kynästä. Bridge over troubled water oli yhtyeen suurin hitti ja siitä on tehty lukuisia cover-versioita, Suomessa tunnetuin on Kirkan tekemä versio, joka levytyksenä on kuitenkin aika kalpea sovellus alkuperäisestä.

Albumin nimikappale on kuitenkin vain alkusoittoa. Esimerkkikappaleiden valinta tähän blogikirjoitukseen oli vaikeaa, sillä levyn lähes kaikki kappaleet olisivat ansainneet paikan. The Boxer -kappaletta ei voi kuitenkaan sivuuttaa, se on vuosien varrella noussut minun listallani jopa nimikappaletta merkittävämmäksi teokseksi. 


Bridge over troubled water -albumi on tunnetuin edellä mainituista balladeista sekä vanhaan perulaiseen sävelmään perustuvasta El cóndor pasa -kappaleesta. Levyn vauhdikkaammasta menosta vastasivat muun muassa kappaleet Cecilia, Why don't you write me, Keep customers satisfied ja Baby driver, tässä esimerkkinä viimeksimainittu.


Albumi sai kuusi grammy-palkintoa, levy valittiin muun muassa vuoden parhaaksi albumiksi. Roy Haleen tuottama albumi sai ansaitusti palkinnon myös parhaasta äänityksestä, ja levyn kappaleet ovat vielä nytkin 42 vuotta julkaisemisensa jälkeen korvia hivelevää kuultavaa uudelleen masteroituina cd-versioina. Kappaleessa The only living boy in New York huomio kiinnittyy täyteläiseen mutta silti hillittyyn bassosoundiin ja utuisena taustalla soiviin taustavokaaleihin. Ja jälleen kerran Paul Simonin sävellys on erinomainen.

Yhtye siis hajosi pian Bridge over troubled water -albumin julkaisun jälkeen. Paul Simon jatkoi musisointia soolouran muodossa ja hänen tunnetuin levynsä Graceland ilmestyi vuonna 1986. Art Garfunkel jakoi uransa ajan näyttelemisen ja laulamisen välillä. Duo on palannut yhteen ajoittain live-konserttien ja -kiertueiden merkeissä, mutta uutta levyä he eivät vuoden 1970 jälkeen ole tehneet.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

105.Cher: I found someone/Dangerous times (single 1987)

Alunperin Sonny & Cher -duon naisjäsenenä tunnetuksi tullut Cher on onnistunut pitämään itsensä pinnalla kuudella eri vuosikymmenellä. Minulle hänen tuotantonsa on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi muutamaa hittiä lukuunottamatta. Myös näyttelijänä kunnostautuneen Cherin yksi suurimmista hiteistä on vuonna 1987 julkaistu I found someone, rockballadi joka sopii erinomaisesti laulajan matalalle äänelle.

Ensimmäinen muistikuvani Cheristä oli elokuvassa Noidat, jonka menin katsomaan sisareni kanssa. Pian tämän jälkeen näin myös elokuvan Kuuhullut, jossa tyylikkäästi harmaantunut keski-ikäinen laulaja esittää leskeksi jäänyttä italianamerikkalaista naista, joka tasapainoilee tunteittensa kanssa, valitako turvallisen liikemies vai hänen kuumaverinen leipuriveljensä. Kuuhullujen Loretta on mahdollisimman kaukana siitä Cheristä, jonka näemme musiikkivideoilla ja levyjen kansissa. Elokuvassa näyttävä nainen uskaltautui esiintymään luonnollisen harmaantuneena ilman kiiltäviä vaatteita ja hehkuvaa meikkausta, joista hänet yleensä tunnetaan.

Laulajana Cher on taitava, mutta hänen teatraalinen alttoäänensä ärsyttää silti monia. Itsellenikin on toistaiseksi riittänyt yksi kokoelma-albumillinen Cheriä hyllyssäni, ja sitäkin kuuntelen yleensä vain kappale kerrallaan. Pieninä annoksina laulajan ylidramaattinen tulkinta on jopa nautittavaa.

Parhaimmillaan Cher onkin dramaattisissa rock-balladeissa, kuten Michael Boltonin sävellyksessä I found someone (jonka ensimmäisenä teki hitiksi niin ikään matalalta ja kovaa laulava Laura Branigan), joka sopii hänelle kuin nakutettu.


Minulle I found someone on parasta Cheriä, jota levylle on tallennettu, paljon parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin levytetty Believe, joka on Cherin suurin hitti. Dramaattinen melodia ja synkeä sovitus antavat laulajalle hienon mahdollisuuden esitellä laulutaitoaan.

Singlen b-puoli Dangerous times julkaistin a-puolen kappaleen tapaan Cherin nimettömällä albumilla. Myös tässä laulussa hyödynnetään Cherin dramaattista vibratoa. Kappale on helposti unohtuva, vaikka siinä on hyvätkin puolensa.


Tina Turnerin tapaan Cher on laulaja, jonka tuotantoa haluaisin tuntea paremmin. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi minulle tulee Cheristä mieleen lähinnä hänen 1970-luvun ykköshittinsä Dark Lady (Suomessa tunnettu parhaiten Lea Lavenin tulkintana) ja Gypsys tramps and thieves sekä myöhemmät hitit Heart of stone ja If I could turn back time. Ehkä tämän laulajan 25 albumilta löytyy muitakin helmiä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.
 
Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.
 
Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.
 
Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.
Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.
 
Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.



Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.
Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.
 
Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

103. Ringo Starr: It don't come easy/Early 1970 (1971)

Kun The Beatles -yhtyeen jäsenten soolohittejä listataan, muistetaan harvoin että myös Ringo Starr teki soolovuosinaan muutaman erinomaisen levyn. Tällainen on yksi hänen ensimmäisistä soolosingleistään, jonka hän levytti yhtyetoverinsa George Harrisonin avustamana. Singlen a-puoli hyvin tuotettu pop-kappale, jossa rajallisen laulutaidon omistanut Starr onnistuu tulkinnassaan erinomaisesti. B-puolella Starr ilmaisee avoimesti ja koskettavasti kuinka hän kaipaa vahoja hyviä aikoja, jolloin hänen yhtyeensä oli vielä koossa.

Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.

Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.


Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.
Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

102. Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Ruotsin laulaja-lauluntekijöiden ykkösnimi Eva Dahlgren oli uransa huipulla 1990-luvun alussa. Ung och stolt ja Fria världen 1.989 -albumeilla tiensä tähtiin raivannut Dahlgren lunasti supertähden aseman viimeistään kahdeksannella albumillaan En blekt blondins hjärta, joka on hänen myydyin levynsä ja myös minun suosikkini hänen tuotannossaan.

Vuonna 1991 Eva Dahlgrenin uusi albumi oli Suomessa lähes yhtä suuri tapaus kuin Ruotsissa. Hänen musiikkinsa oli paikallisradioiden vakiokamaa ja uudella Dahlgren-albumilla oli lähes varma paikka myyntilistojen kärjessä. Myös minä olin suuri Dahlgren-fani aina vuonna 1987 ilmestyneestä Ung och stolt -albumista lähtien. Eva Dahlgren on Paul McCartneyn ohella ainoa artisti, jonka konsertissa olen käynyt kahdesti. Vaikka vuonna 1989 ilmestynyt Fria världen 1.989 -albumi ei ollut aivan Ung och stolt -levyn veroinen, odotin vuonna 1991 innolla häneltä uutta albumia.

Eva Dahlgren nousi Ruotsin musiikkitaivaalle määrätietoisen ja useampia vuosia kestäneen työn seurauksena. Vain 18-vuotiaana Dahlgren julkaisi ensimmäisen levynsä Finns det nån som bryr sig om vuonna 1978, ja osallistuminen vuosien 1979 ja 1980 Ruotsin huippusuosittuihin euroviisukarsintoihin nosti hänet julkisuuteen. Kuitenkin vasta edellämainittu Ung och stolt -albumi teki hänestä tähden, joka saavutti kirkkaimman loistonsa vuonna 1991 albumilla En blekt blondins hjärta.


Ennen albumin julkaisua kappale Gunga mej julkaistiin singlenä. Yleensä vakavista ja synkistäkin lauluista tunnettu Dahlgren kuullostaa kappaleessa iloiselta ja onnelliselta. Tarttuvasta ja hyvin sovitetusta kappaleesta Dahlgren sai mukavan kesähitin ennen varsinaisen albumin julkaisua.

Levy on muutenkin pullollaan hienoja sovituksia, joista on osittain kiittäninen levyn tuottanutta Anders Glenmarkia, jonka kanssa Dahlgren oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmilla albumeilla. Levyn hienoimpia kappaleita on Kanske för minnenas skull, jossa Glenmarkin kädenjälki on selvästi kuultavissa.


Eva Dahlgren on aina luottanut omaan tapaansa säveltää, sanoittaa ja tulkita, eikä hänen ole tarvinnut seurata aikakauden musiikkitrendejä. En blekt blondins hjärta seurasi turvallista ja hyväksi havaittua tyyliä, pehmeitä balladeja ja muutama tekstiltään ja tyyliltään rankempi kappale. 1990-luvun pop-ilmastoa heijastalee eniten mukavasti etenevä pseudo-diskokappale Kom och håll om mig, jonka senkin Dahlgren saa kuullostamaan itselleen sopivalta.


Eva Dahlgrenin yhteistyö tuottaja Anders Glenmarkin kanssa alkoi jo ensimmäisen, vuonna 1978 julkaistun levyn myötä, ja 13 vuoden aikana Glenmark oppi tuomaan Dahlgrenin parhaat puolet esiin. Näiden kahden muusikon yhteistyön kauneimpia hedelmiä on kappale Guldlock. Siinä nainen, joka on saanut elämältään lähes kaiken, onnen, rakkauden ja rauhan kaipaa sitä yhtä ja ainoaa asiaa, joka vielä puuttuu. Oman lapsen kaipaus on hienosti kätketty laulun sovitukseen.


En blekt blondins hjärta -levyn menestys innoitti hakemaan menestystä myös pohjoismaiden ulkopuolelta. Englanninkielinen versio levystä ei kuitenkaan menestynyt.

Glenmarkin ja Dahlgrenin pitkä ja hedelmällinen yhteistyö päättyi tähän albumiin. Seuraavalla levyllään Eva Dahlgren teki yhteistyötä säveltäjä Anders Hillborgin ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen kanssa. Tämä levy, kuten sitä seuranneet kolme muuta soololevyä eivät enää kuitenkaan yltänyt sille tasolle, jonka Dahlgren oli En blekt blondins hjärta -levyllä ja sitä edeltäneellä kahdella muulla albumilla tavoittanut.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

101. Tina Turner: We don't need another hero (single 1985)

Mad Max -elokuvassa ensiesityksensä saanut We don't need another hero on Tina Turnerin parhaita soolohittejä ja jatkoi hänen menestyksekästä yhteistyötään lauluntekijäparivaljakon Terry Britten ja Graham Lyle -kanssa. Laulu myös sementoi Tina Turnerin menestyksekkään soolouran, joka alkoi vuotta aiemmin huippumenestyneellä Private Dancer -albumilla.

Tina Turner on jälleen sellaisia artisteja, joka on aliedustettuna levyhyllyssäni. Syynä ei ole se, etten hänestä pitäisi, en vain ole koskaan kovinkaan paljoa ehtinyt hänen tuotantoonsa tutustua. The Best -hitistä parhaiten tunnettu Foreign Affair -albumi oli pitkään kokoelmissani neuvostoliittolaisena vinyylinä Melodija merkillä, ja Private Dancer -albumia olen kuunnellut vain pintapuolisesti. Tina Turnerin albumeihin tutustuminen onkin minulle pitkän tähtäimen "to do"-listalla.

We don't need another hero -kappaleesta muistan aina parhaiten tyylikkään musiikkivideon ensimmäiset kymmenet sekunnit, jotka keskittyvät lähinnä Turnerin huomattavan korkeiden kengänkorkojen kopinaan ja Mad Max -elokuvan rooliasun peittämiin tyylikkäisiin sääriin. Elokuvassa Turner esitti Aunty Entityä ja sai kehuja sivuroolistaan.


Tämän enenpää Tina Turner ei kuitenkaan antautunut elokuvauralle. Erottuaan Ike Turnerista hänen uransa oli ollut alamaissa 1970-luvulla, mutta vuonna 1985 hän oli jälleen huipulla Private Dancer -albumin ja What's love got to do with it -superihitin seurauksena. We don't need another hero jatkoi Turnerin hittien sarjaa. Laulun Turnerille ja elokuvan soundtrackille sävelsivät Terry Britten ja Graham Lyle, jotka olivat myös What's love...-hitin taustalla ja jotka sävelsivät puolet Turnerin seuraavan albumin Break every rule kappaleista.

Laulu sopii Tina Turnerille erinomaisesti antaen hänelle mahdollisuuden käyttää matalampaa rekisteriä, mutta myös räväyttää täysin palkein kertosäkeen puolella. Laulu on Turnerin uran parhaita, ja ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi kuin ylisoitettu The Best, josta Turner nykyään parhaiten muistetaan.

Turnerin ura on jatkunut pitkälti 2000-luvun puolelle, eikä hän ainakaan vielä ole ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hänen viimeisimmästä studioalbumista on kuitenkin jo 13 vuotta, joten ilmeisesti tänä vuonna 73-vuotta täyttävä Turner on pikku hiljaa siirtymässä pois julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta.




maanantai 4. kesäkuuta 2012

100. The Real Group: In the middle of life (2005)

Pian 30 vuotta toiminut ruotsalainen The Real Group on a cappella -yhtyeiden pioneereja pohjoismaissa. Yhtyeen monipuolinen repertuaari sisältää niin jazzia, kevyttä musiikkia ja perinteisempää kuoromusiikkia. Vuonna 2005 ilmestynyt In the middle of life kuuluu yhtyeen kevyempään tuotantoon, mikä ei kuitenkaan tarkoita että levy olisi tehty vasemmalla kädellä. Ainoastaan yhtyeen omia sävellyksiä sisältävä levy on toteutettu viivottimen tarkalla ammattitaidolla ja on suosikkilevyjäni The Real Groupin tuotannossa.

Levyhyllystäni löytyy levyjä kolmelta a cappella -lauluyhtyeeltä, jotka käyttävät levyillään ainoastaan ihmisääntä. Varsinaisia soittimia heidän tuotannossaan kuuluu vain poikkeustapauksessa. Lauluyhtye Rajattoman ja Club For Fiven kautta olen tutustunut ruotsalaiseen the Real Groupiin, joka on toiminut näiden suomalaisyhtyeiden innoittajana.

The Real Group on näistä kolmesta yhtyeestä selkeästi vanhin. Jo vuonna 1984 toimintansa aloittanut yhtye juhliikin parin vuoden päästä 30-vuotisjuhliaan, kun suomalaisyhtyeet ovat toimineet vasta reilun kymmenen vuotta. Muun muassa ruotsalaista kuoromusiikkia, jazzia ja lastenmusiikkiakin tehnyt yhtye vaihtoi kevyemmälle vaihteelle albumilla In the middle of life.

Ruotsalaisyhtyeen johtaja Anders Edenroth sävelsi tälläkin kertaa suurimman osan levyn kappaleista. Hänen kynästään on levyn aloituskappale Prime time blues, joka yhdistää taitavasti jazzsävyjä arkipäiväiseen popmusiikkiin.

Kappaleen liveversion voi katsoa tästä.

Perinteisempää poppia on Edenrothin ja Katarina Henrysonin yhteistyönä syntynyt kappale A Perfect Life, jonka sovituksessa minua kiehtoo etenkin puhaltimien imitoiminen ihmisäänillä. Edellisen laulun tapaan kappaleen solistiosuuksista huolehtivat laulun kirjoittaneet Edenroth ja Henryson.

Kappaleen liveversion voi katsoa täältä.

Tämän albumin herkempää antia on kappale Friendship, jonka solistina on jälleen laulun säveltänyt Anders Edenroth.


Vaikka Anders Edenroth vastasikin suurimmalta osalta levyn lauluista, osallistuivat myös yhtyeen muut jäsenet lauluntekotalkoisiin. Esimerkiksi sopraano Margareta Jalkéus on säveltänyt levylle kaksi kappaletta. Baritoni Peder Karlsson vastaa levyn ilopilleristä, Katarina Henrysonin laulamasta kappaleesta Are you coming to me.

Kappaleen liveversion voi katsoa täältä.

In the middle of life osuu The Real Group -yhtyeen uran käännekohtaan. Pian levyn julkaisun jälkeen Margareta Jalkéus erosi yhtyeestä, ja pari vuotta myöhemmin toinen alkuperäisjäsen Peder Karlsson lähti myös omille teilleen. Kolmen alkuperäisjäsenen, Edenrothin, Henrysonin ja Anders Jalkéusin rinnalle on sittemmin tullut uutta laulajaverta, ja yhtyeen menestysura jatkuu edelleen.

p.s. Albumin kansainvälisessä versiosta löytyy lisäksi englanninkielinen versio Suomessakin tutuksi tulleesta lastenlaulusta "Fiksu vekotin" (alkuperäisnimeltään Makalösa manicken). Sadannen blogikirjoituksen kunniaksi vähän hallittua hulluutta, eli tämän hupaisan kappaleen Thingamabob liveversio.