Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kanada. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kanada. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. joulukuuta 2013

194. Lara Fabian: I will love again (single 2000)

Ranskankielisellä popmusiikilla menestynyt Lara Fabian sai lupaavan alun englanninkieliselle uralleen singlehitillä I will love again. Tarttuva ja vahvasti laulettu tanssikappale nousi tanssilistojen kärkeen eri puolilla maailmaa, ja belgialais-italialais-kanadalainen laulaja sai ensimmäistä kertaa jalansijaa myös Yhdysvaltain markkinoilla. Jostain syystä kappale jäi kuitenkin Fabianin ainoaksi englanninkieliseksi hitiksi.

Belgiasta kotoisin oleva ja Kanadaan muuttanut Lara Fabian nousi ranskakielisten maiden listoille 1990-luvun puolivälissä, ja on pysynyt tämän kielialueen kärkiartistina tästä lähtien. Hänen viimeisin albuminsa Le Secret nousi sekä Belgian että Ranskan listaykköseksi keväällä 2013, ja syksyllä 2014 Fabian saapuu konsertoimaan ensimmäistä kertaa Suomeen.

Kanadalaisen virkasisarensa Céline Dionin tapaan Fabian on yrittänyt tehdä uraa myös englanninkielisellä musiikilla. Fabianin englanninkielisestä tuotannosta elämään on kuitenkin jäänyt vain hänen suurin jenkkihittinsä I will love again, jota soitetaan edelleen aika ajoin kotimaisilla radioasemilla.
I will love again on tarttuva tanssikappale, ja taitavana laulajana Lara Fabian erottuu edukseen tusinadiskoilijoiden joukossa. Kappale erosi merkittävästi hänen aiemmasta ranskankielisestä tuotannostaan, ja kysymyksessä olikin mitä ilmeisimminkin yritys laajentaa yleisöä kielirajojen lisäksi myös genrerajojen yli. Erinomainen yritys, jos minulta kysytään.

Valitettavasti  Lara Fabianin englanninkielinen menestys on jäänyt tähän yhteen singleen. Singlen kanssa samaan aikaan julkaistu englanninkielinen albumi menestyi kohtalaisesti, mutta vuonna 2004 julkaistu erinomainen Wonderful life -albumi (jonka olen esitellyt numerolla 142) katosi julkaisunsa jälkeen musiikkimarkkinoiden mustaan aukkoon.

Fabian ei kuitenkaan lannistunut takaiskusta. Ura omalla kielialueella jatkui ja sittemmin hän on noussut yhdeksi ranskalaisen kielialueen suurimmista tähdistä. Hänen viimeisin aluevaltauksensa on ollut itä-Eurooppa ja hän onkin noussut suureen suosioon etenkin Venäjällä ja Ukrainassa. Uutta yleisöä hän hakee nyt Suomesta, esiintymällä Finlandia-talossa lokakuun 25. päivä 2014.

Lue myös:

maanantai 5. marraskuuta 2012

142. Lara Fabian: A Wonderful Life (2004)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Vuosituhannen vaihteessa, 15 vuotta euroviisuesintymisensä jälkeen Lara Fabian oli suuri tähti. Kanadassa tehdyt ranskankieliset levyt menestyivät erinomaisesti kaikkialla kielialueensa maissa, ja englanninkielinen debyyttialbumi oli myös myynyt kohtalaisesti. Adagio ja I will love again -hittien innoittamana Fabian lähti tekemään toista englanninkielistä albumiaan. A Wonderful life onnistui levynä erinomaisesti, mutta myynti sakkasi pahoin eikä levyä julkaistu lainkaan Yhdysvalloissa. Tämän levyn jälkeen italialais-belgialais-kanadalainen laulajatar on keskittynyt ranskankieliseen uraansa.

Kuten olen aiemminkin todennut, Lara Fabianin ura liippaa monessa kohdin hänen kanadalaisen virkasiskonsa Céline Dionin uraa. Molemmat tekivät kansainvälisen läpimurtonsa vuoden 1988 euroviisuissa ja aloittivat maailmanvalloituksensa Kanadasta käsin. Molemmat olivat poikkeuksellisen lahjakkaita laulajia jo uransa alkuvuosina.

Näiden kahden laulajan urat lähtivät kuitenkin eri suuntiin yhdessä merkittävässä asiassa. Erittäin vakavista ja varteenotettavista yrityksistään huolimatta Fabian ei koskaan ole saanut pysyvää jalansijaa englanninkielisillä markkinoilla lupaavasta alusta huolimatta. Vuonna 1999 ilmestynyt Fabianin ensimmäinen englanninkielinen albumi myi maalmanlaajuisesti kaksi ja puoli miljoonaa kappaletta ja sen hitit Adagio ja I will love again myivät vakuuttavasti jopa maailman tärkeimmillä markkinoilla Yhdysvalloissa.

Lara Fabianin toiselle englanninkieliselle palkattiin huippulauluntekijöitä ja -tuottajia Desmon Childista Walter Afanasieffiin ja Anders Baggeen. Mukana oli myös ranskalainen tuottaja-lauluntekijä Jean Félix Lalanne, ja Lara osallistui lauluntekotalkoisiin myös itse työparinsa Rick Allisonin kanssa. Kaikki eväät olivat siis koossa uudelle menestysalbumille.
Leyvn ensimmäiselle singlelle tehtiin näyttävä musiikkivideo. Kappale on hyvä esimerkki siitä, että vaikka kohteena olivat Yhdysvaltain vaativat musiikkimarkkinat, ei Fabianin tarvinnut tinkiä tyylistään. Kappale olisi sopinut hyvin hänen ranskankielisillekin levyilleen. Kappaleen No big deal tekijätiedoista löytyvät Laran ja Rick Allisonin lisäksi muun muassa brittiläinen hittinikkari Eliot Kennedy.

Fabian sai lauluntekoon apua myös Yhdysvalloista. Kappalleessa I am laulajan laulutekijäparina on mm. Alice Cooperille, Bon Joville ja Ricky Martinille lauluja kirjoittanut Desmond Child.
Muodollisesti pätevä albumi ei kuitenkaan tavoittanut kuulijoitaan. Alunperin Lara Fabianista innostunut suuri Columbia-levy-yhtiö ei enää ollut kiinnostunut, eikä levyä julkaistu Yhdysvalloissa lainkaan. Amerikkalaisen vetoavun puute johti siihen, ettei levy myynyt kaksisesti edes ranskankielisissä maissa, joissa hänen levynsä olivat säännöllisesti listojen kärkipäässä. Näin myös Eurooppa ei huomannut esimerkiksi kappaleen Conquered hittipotentiaalia.
Levyn huono menestys ei mielestäni johdu siltä löytyvästä musiikista. Lara Fabian on taitava ja monipuolinen laulaja ja Wonderful life -albumille on koottu sopivasti eri musiikkityylejä. Jean Félix Lalannen tuottama Walk away on hyvä esimerkki levyn herkemmästä ja akustisemmasta tarjonnasta.
Onneksi Wonderful life -albumin floppi ei vaikuttanut laulajan ranskankieliseen uraan. Fabian yhdisti voimansa lauluntekijä-tuottaja Lalannen kanssa ja heidän yhteistyönään syntynyt albumi "9" menestyi jälleen erinomaisesti ja vahvisti laulajan asemaa yhtenä ranskankielisen kielialueen merkittävimmistä naislaulajista. Tähän hienoon albumiin palaan lähiaikoina.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

112. Céline Dion: Je ne vous oublie pas/Sous le vent (avec Garou) (single 2005/2001)

Kaksiosaisen Céline Dion -kirjoituksen toisessa osassa siirrämme kelloja 20 vuotta eteenpäin. Teinisensaatiosta megatähdeksi noussut Dion julkaisi ranskankielisen kokoelmalevyn On ne change pas -markkinoimiseksi singlen, jolla uutena kappaleena oli Jacques Veneruson säveltämä Je ne vous oublie pas ja saman säveltäjän säveltämä, toisen kandalaislaulajan Garoun kanssa duetoitu Sous le vent. Hienoja kappaleita molemmat.

Edellisessä kirjoituksessa esitellyn singlen C'est pour vivre (1985) jälkeen on tapahtunut seuraavaa: Kanadassa jo tunnettu Céline Dion nousi Euroopassa julkisuuteen voittamalla Sveitsin edustajana Eurovision laulukilpailut 1988. 1990-luvun alussa julkaistut hitit (mm. Beauty and the beast, Power of love, Think twice) tekivät Dionista maailmantähden, ja megatähden asemaan hän nousi viimeistään Titanic-hitillään My heart will go on. Vuonna 1995 Dion julkaisi kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen albumin D'eux. Vuonna 1994 Dion meni naimisiin managerinsa René Angelilin kanssa. Vuoteen 2012 mennessä heille on syntynyt kolme lasta. Levy-yhtiö Sonyn mukaan Dion on myynyt yli 200 miljoonaa levyä.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut, olen kiinnostunut lähinnä Dionin ranskankielisestä urasta, jossa laatu on pysynyt korkealla koko hänen uransa ajan. Tuoreessa haastattelussa Dion kuvailee suhdettaan kahteen uraansa näin: "Se on kuin pukisi välillä ylleen farkut ja välillä iltapuvun. Ranskankieli on minulla verissä, se on kotini ja juureni. Ranskankielessä voin käyttää sisäistä voimaani ja se on runollisempaa. Englanninkielellä laulaessani pelissä ovat erilaiset tunteet. Laulajana en voi valita näiden kahden välillä, tarvitsen niitä molempia".

Vuonna 2005 Dion kokosi ranskankielisen uransa kokoelmalevylle On ne change pas, jonka uusi kappale Je ne vous oublie pas julkaistiin singlenä. Kappaleeseen tehtiin myös hieno musiikkivideo, jota valitettavasti ei Youtubesta tai Muzu.tv:stä löytynyt. Vaikka Dionin ranskankielinen tuotanto on lähempänä tuota "farkku"-tyyliä, on tämä kappale pelottavan lähellä hänen englanninkielisen tuotantonsa siirappisuutta. Herkällä tulkinnallaan laulaja välttää kuitenkin imelyyden.
Ranskankielisissä lauluissaan québeckiläislaulaja onnistuu esittelemään tunteiden ja nyanssien kirjon, joita hänen englanninkielisiltä levyiltään ei löydy. Siksi onkin valitettavaa, että Je ne vous oublie pas ja hänen muut ranskankieliset hittinsä ovat maailmalla jääneet englantilaisten hittien varjoon.

Singlen molemmat kappaleet ovat Jacques Veneruson säveltämiä. Aiemmin muun muassa Patricia Kaasille lauluja tehnyt Veneruso on 2000-luvulla noussut Dionin tärkeimmäksi ranskalaiseksi säveltäjäksi Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin rinnalle.

Singlen b-puolelta löytyy alun perin vuonna 2001 julkaistu kappale Sous le vent. Kappale on duetto niin ikään kanadanranskalaisen Garoun kanssa, jonka albumilla kappale alun perin julkaistiin. Mieslaulajan karheä ääni luo hienon kontrastin kirkasääniselle Dionille. Sous le vent on Dionin uran parhaita kappaleita ja hänen uransa ehdottomasti upein duetto, joka peittoaa mm. Barbra Streisandin kanssa levytetyn Tell himin kirkaasti.
Myös Sous le vent löytyy kokoelmalta On ne change pas, joka onnistuneesti summaa Dionin ranskankielisen uran 25 ensimmäistä vuotta.

Vaikka englanninkieliset levyt myyvät enemmän, ei Dion onneksi ole hylännyt ranskankielistä uraansa. Uutta ranskankielistä Célineä on luvassa jälleen syksyllä 2012.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

111. Céline Dion: C'est pour vivre/Avec toi (single 1985)

Esittelen nyt kaksiosaisessa blogikirjoituksessa mitä kanadalaislaulaja Céline Dionille on tapahtunut 20 vuodessa. Dion oli suuri tähti kotimaassaan Kanadassa jo ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa ja 1990-luvulla alkanutta maailmanmenestystä. Jo 12-vuotiaana ensimmäisen levynsä tehneen Dionin varhaisen kauden levytykset ovat kuitenkin jääneet tuntemattomiksi Kanadan ulkopuolella. Vuonna 1985 levytetyt C'est pour vivre ja Avec toi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka hyvä laulaja quebeckiläistyttö oli jo teini-iässä.

Tutustumiseni Céline Dionin varhaisempaan tuotantoon alkoi ostettuani Pariisista Sony-levy-yhtiön Les premières années -kokoelman, johon oli koottu hänen suurimpia hittejään vuosilta 1982-1988. Tätä kokoelmalevyä lukuunottamatta Sony on tietoisesti pyrkinyt unohtamaan ennen vuoden 1988 euroviisuvoittoa  tapahtuneet levytykset. Céline Dionin virallisten kotisivujen discografiassa hänen ensimmäiseksi levyksi väitetään vuonna 1987 ilmestynytta Incognito-albumia, vaikka hän sitä ennen oli julkaissut seitsemän muuta albumia. Kokoelmalevyille näitä varhaisia levytyksiä on kelpuutettu harvoin.

Näihin unohdettuihin vuosiin mahtuu silti paljon hyvää musiikkia. 1980-luvun alkupuolen äänityksissä (esimerkiksi vuoden 1982 hitti D'amour ou d'amitié) teinitähden äänessä on vielä lapsenomaista kirkkautta, mutta se alkaa karista vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja aikuisempi ja kypsempi laulutapa alkaa nousta esiin.

Esimerkkisinglen a-puolen C'est pour vivre on säveltänyt ranskalainen veteraanisäveltäjä André Popp, joka maailmalla tunnetaan parhaitan kappaleestaan Rakkaus on sininen/Love is blue/L'amour est bleue. Laulun tekstittäjä Eddy Marnay on niin ikään ranskalaisen popmusiikin veteraaneja, jolla oli tärkeä rooli Dionin uran ensimmäisinä vuosina. Allaoleva huonolaatuinen videonäyte antaa mahdollisuuden nähdä miltä tämä nykyinen hypertähti näytti 27 vuotta sitten. Videon alta tämä hymnimäinen kappale löytyy parempilaatuisena audioversiona.
C'est pour vivre on suosikkilaulujani Céline Dionin 1980-luvun tuotannosta. Laulussa Dion osoittaa, kuinka hänellä on ääni ja laulutekniikka kohdallaan jo 16-vuotiaana.

Singlen b-puolena Ranskassa on kappale Avec toi (Kanadassa singlen kääntöpuolelta löytyi kappale Tu es là). Siinä missä C'est pour vivre -kappaleessa Dion pääsee laulamaan korkealta ja kovaa, menee tämä kappale alemmassa rekisterissä. Ja kuten kuulette, teini-Célineltä luonnistuu sekin.
Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessa kaksi Céline Dionin 2000-luvulta, jotka ovat jääneet meillä vähemmälle huomiolle.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

110. Daniel Lanois: For the beauty of Wynona (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Kanadalaismuusikko Daniel Lanois on menestynyt paremmin muiden artistien levyjen tuottajana, mutta hän on myös tehnyt muutaman mielenkiintoisen soololevyn. Vuonna 1993 ilmestynyt For the beauty of Wynona on astetta rockimpi kuin akustispohjainen Acadie. Silti tähän levyyn on saatu mahdutettua rock-kitaran lisäksi québeckiläistä kansanperinnettä ja eteeristä tunnelmointia.

Daniel Lanois'sta minulle tulee mieleen kuoromme vuonna 1993 tapahtunut esiintymismatka Kanadaan. Montréaliin, Ottawaan ja Torontoon sijoittuneella matkalla vierailin myös paikallisissa levykaupoissa, joista ostin muun muassa kaksi Daniel Lanois'n soololevyä. Jo aiemmin esittelemäni Acadie oli minulle jo tuttu, mutta ostin sen lisäksi myös vasta ilmestyneen albumien For the beauty of Wynona, jota en ollut vielä kuullut.

Lanois'n ensimmäinen soololevy Acadie oli tunnelmallinen kokoelma québeckiläistä kansanperinnettä, eteeristä rock-tunnelmointia ja gospelia. Supertuottajan toinen soololevy koostuu pitkälti samoista aineksista, mutta sen ote materiaaliin on selvästi rankempi eikä kappaleissa ole kaihdettu myöskään riitasointuja. Levyn aloituskappale Messenger on kuin hiekkapaperilla raaputettu versio Acadien The Maker -kappaleesta.

Lanois'n tuottajanuran menestyneimmät albumit kuuluvat irlantilaiselle U2-yhtyeelle. Toisen soololevyn ensimmäinen singlekappale Still learning how to crawl muistuttaa U2:n levyjen tyyliä.

Kanadalaismuusikko ei tälläkään soololevyllä unohda kanadanranskalaisia juuriaan. Collection of Marie Claire osoittaa monien Acadie-albumin kappaleiden (esimerkiksi Jolie Louise) tapaan, että Kanadan kielivähemmistö yhdistelee kotimaansa kieliä rohkeammin kuin suomenruotsalaiset konsanaan. Jättekiva juttu, n'est-pas?

Hyvä tuottaja osaa hyödyntää muusikon parhaita puolia ja piilottaa hänen puutteensa, ja tässä Lanois onnistuu myös omia levyjä tuottaessaan. Peter Gabriel So ja U2:n Achtung Baby -levyjen tuottaja ei laulajana ole kovinkaan kaksinen, mutta tälläkin levyllä Lanois onnistuu korostamaan lauluäänensä pienimuotoista herkkyyttä ja pieniä nyansseja. Kappaleessa Death of a train kaiutettu lauluääni sulautuu kauniisti pääosin basson ja rumpujen muodostamaan soundimattoon. Kappale on samalla levyn parhaita sävellyksiä.

For the beaty of Wynona -albumissa julkaistiin Yhdysvalloissa erilainen versio, jonka ainoa ero kansainväliseen versioon on levyn kanessa oleva teksti "American edition", joka peittää kannen kuvassa esiintyvän naisen "naughty bits". Muualla tätä lievästi provokatiivista levynkantta ei ilmeisesti pidetty ongelmallisena.

Soolourastaan huolimatta Daniel Lanois'n pääleipä on tullut muiden levyjen tuottamisesta, sillä hänen soololevynsä eivät missään vaiheessa ole hätyytelleet myyntilistojen kärkisijoja. Soololevyillään tämä supertuottaja on kuitenkin saanut mahdollisuuden kokeilla tyylejä, joita hän ei ole saanut muiden levyjä tehdessään käyttää. Myyntivarmempaa materiaalia Lanois on saanut tuottaa muille artisteille.


torstai 12. huhtikuuta 2012

85. Céline Dion: 1 fille & 4 types (2003)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Kun kanadanranskalaisen laulajatähden Céline Dionin englanninkielinen ura oli huipussaan, antoi ranskankieli hänelle mahdollisuuden irroitella ja kokeilla jotain muuta. Aiemmin samana vuonna vastikään äidiksi tullut Dion oli aloittanut viisivuotisen konserttiputken Las Vegasissa. Neljän ranskalaisen muusikon ja lauluntekijän kanssa tehty 1 fille & 4 types on vastakohta Las Vegasin ylellisyydelle. Riisutut sovitukset ja pitkälle akustinen tunnelma tekee levystä lämpimän ja miellyttävän. Viiden muusikon yhteistyö toimii ja levy on yksi Dionin parhaista.

Suhtautumiseni Céline Dionin englanninkieliseen ja ranskankieliseen tuotantoon on kuin kuuntelisin kahta eri artistia. Itse olen aina pitänyt enemmän tämän kanadanranskalaisen laulajan äidinkielellään esittämästä musiikista, sillä se tuntuu paljon omakohtaisemmalta ja aidommalta.

Aina 1990-luvun alkupuoliskolla tapahtuneen kansainvälisen läpimurtonsa jälkeen näitä Dionin kahta uraa on viety hyvin eri suuntiin. Maailmanmarkkinoille suunnatut englanninkieliset levyt ovat korostetun Amerikkalaisia. Siirappinen tuotanto, amerikkalais-"iskelmän" veteraanilauluntekijät Diane Warrenista David Fosteriin ja levyn kansissa esiintyvän artistin glamouria tihkuva imago aiheuttavat hylkimisreaktion monissa kuuntelijoissa. Dion laulaa hyvin, mutta englanninkieli on laulajalle selvästi vieras kieli ja hän saa lauluihin harvoin kovin henkilökohtaista otetta.

Läpimurron jälkeen Céline Dionin ranskankielinen ura jäi kakkosprioriteetille, mutta se oli vain hyvä asia. 1 fille & 4 types ("Yksi likka ja neljä jätkää") on hyvä esimerkki siitä, miten laulaja sai ranskankielisellä albumilla rentoutua ja tehdä jotain aivan muuta. Itsepalvelupesulassa(!) kuvattu levyn kansi (ja ensimmäinen musiikkivideo) ovat hyvin kaukana Las Vegasin kimalluksesta.

Céline Dionin taustalla soittavat ja laulavat neljä "jätkää" olivat hänen kaksi edellistä ranskankielistä levyään tuottaneet Jean-Jacques Goldman ja Erick Benzi, ranskalainen lauluntekijä Jacques Veneruso ja kitaristi Gildas Arzel.  Levy tuotettiin pienellä miehityksellä (likan ja jätkien lisäksi levyllä esiintyi vain kourallinen muita muusikoita) ja äänitettiin nopealla aikataululla Dionin Las Vegasin konserttien välissä. Goldman, Veneruso, Benzi ja Arzel vastasivat myös levyn sävellyksistä. Mikäli Tout l'or des hommes -musiikkivideota on uskominen, levynteko ja yhdessä musisoiminen oli hauskaa.Tämä myös kuuluu levyllä.

Kanadalaistähti, jota yksi säveltäjistä kutsuu laulajien Rolls Royceksi, on tehtävänsä tasalla. Englaninkielisillä levyillä ihmisiä ärsyttävät maneerit ovat tällä levyllä aisoissa ja ranskankielellä laulettaessa ne tuntuvat jopa kuuluvan asiaan. Levyllä ääneen pääsevät myös säveltäjät, kappaleella Apprends-moi lauluvuoron saavat Dionin lisäksi kaikki neljä jätkää. Yhteistyö toimii tässäkin saumattomasti.


Sovitukseltaan rikkain kappale soundeiltaan varsin riisutulla levyllä on kappale Je lui dirai (Kerron hänelle), joka on Dionin rakkauslaulu vastasyntyneelle pojalleen Réné-Charlesille. Laulun tekstissä laulaja kuvailee mitä kaikkea hän kertoo lapselleen tämän synnyttyä.

Kerron hänelle
että elämä kutsuu häntä
ja maailma odottaa,
että maa on niin kaunis
ja taivas suuri.
Kerron hänelle
että hän on kaunis,
rakastan häntä,
hän on elämäni ja iloni.
Hän on yksi miljoonien joukossa,
mutta silti minulle ainutlaatuinen. 

Hempeän tekstin vastapainoksi ripeästi etenevä kappale on sovitettu kuullostamaan lähinnä irlantilaiselta kansantanssilta. Säveltäjä-sanoittaja Jean-Jacques Goldmanin tyylien yhdistelmä toimii, ja kappale on levyn ehdottomia huippukohtia.
Levy päästää kuulijan lähemmäksi 35-vuotiasta laulajaa kuin hänen muu tuotantonsa. Laulaja myös esittelee levyllä monipuolisuuttaan. Siirappisista balladeista tunnettu Dion osoittaa kappaleessa Et je t'aime encore, että herkistely onnistuu myös ilman keinotekoisia makeuttajia. Kappale löytyy englanninkielisenä aiemmin samana vuona ilmestyneeltä Dionin albumilta One heart.
1 fille & 4 types -levyn jälkeen Céline Dion on julkaissut yhden ranskankielisen albumin ja kaksi englanninkielistä levyä. Vuonna 2007 julkaistu Taking chances on kansainvälistä soundia hakeva, teknisesti pätevä mutta jälleen kovin kylmäkiskoinen kokoelma amerikkalaisille hittilistoille sopivaa taustamusiikkia. Samana vuonna julkaistu ranskankielinen D'elles puolestaan on kunnianhimoinen albumi, jonka laulut on tehty ranskalaisten ja kanadalaisten naisrunoilijoiden teksteihin. Dionin kaksi uraa kulkevat siis edelleen täysin omia latujaan.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

41. Lara Fabian: Nue (2001)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Lara Fabiania verrataan usein Céline Dioniin, eikä ihme. Molemmat laulajat tulivat Euroopassa tunnetuksi Eurovision laulukilpailuista vuodelta 1988, jossa molemmat sijoittuivat viiden parhaan joukkoon. Molemmat aloittivat kansainvälisen uransa ranskankielisestä Kanadasta käsin ja levyttivät myöhemmin myös englanniksi. Molemmat ovat taitavia ja vahvoja laulajia, eikä ikäeroakaan näillä laulajattarilla ole kuin kaksi vuotta. Siinä missä Céline Dionista on tullut yksi maailman eniten levyjä myyneistä supertähdistä, on Fabianin menestys rajoittunut lähes yksinomaan ranskankieliseen maailmaan.

Vuoden 1988 euroviisuissa minulla oli kaksi suursuosikkia. Heistä toinen, Sveitsiä edustanut Céline Dion voitti kilpailun vain yhden pisteen erolla ja alle kymmenessä vuodessä hän nousi yhdeksi maailman suurimmista laulajatähdistä. Luxemburgia edusti samana vuonna belgialais-italialainen, 18 vuotias Lara Fabian kappaleella Croire. Nuoren laulajan vahva esitys jätti minuun suuren vaikutuksen, mutta kilpailussa neljänneksi tullut laulaja katosi monen muun kilpailijan tavoin pian unohduksiin.

1990-luvun puolivälissä Lara Fabianin nimi ilmestyi uudelleen levykauppojen valikoimiin. Kanadaan muuttanut Fabian ei ollut saanut uralleen nostetta euroviisuista, mutta nyt hän oli omillaan onnistunut nousemaan tähdeksi Kanadan musiikkitaivaalla, missä Céline Dion oli hallinnut itsevaltiaan tavoin. Pian Kanadassa suosioon noussut laulaja pääsi listoille myös kotimantereensa ranskankielisissä maissa.
 Lara Fabian on tehnyt monta hienoa levyä, mutta hänen levyistään vaikuttavin on mielestäni hänen viides soololevynsä, vuonna 2001 ilmestynyt Nue. Levyn aloittava J'y crois encore luo hyvin levyn tunnelmaa, joka perustuu vahvohin melodioihin ja Fabianin vivahteikkaaseen tulkintaan.

Dionin tavoin Fabian yritti menestystä myös englanniksi ja onnistuikin saamaan kappaleet I will love again ja Adagio listoille mm. Yhdysvalloissa. Kahdesta hienosta albumista huolimatta ei ura englanninkielisillä markkinoilla auennut, ja Fabian on sittemmin keskittynyt ranskankieliseen uraansa.

Vaikka menestys Yhdysvalloissa ei parin pikkuhitin jälkeen jatkunutkaan, on Fabian saanut vahvan aseman ranskankielisten maiden musiikkielämässä. On jopa hyvä, että Fabianin suosio ei noussut Céline Dionmaisiin mittasuhteisiin, ja Fabian on saanut keskittyä ranskankieliseen uraansa ja tehdä sitä, missä hän on parhaimmillaan. Samalla sekä Fabian että hänen musiikkinsa on saanut jäädä rauhaan maailmansuosion sivuvaikutuksilta. Maailman ykköstähtenä hän tuskin olisi tehnyt levyn koskettavinta kappaletta, Tu es mon autre, duettona belgialaislaulaja Mauranen kanssa.
Levyn kappaleista suurin osa on Fabianin ja tuottaja Rick Allisonin yhteistyötä. Albumi Nue oli Fabianin ja Allisonin viides ja viimeinen yhteistyönä syntynyt albumi. Jean-Félix Lalannen kanssa yhteistyönä neljä vuotta myöhemmin syntynyt albumi 9 on niin ikään erinomainen, mutta palaan siihen blogissani myöhemmin.

Lara Fabian on jälleen yksi muistutus siitä, että Euroviisuista on noussut muitakin maailmantähtiä kuin vain Abba ja Céline Dion. Fabianin levyt ovat kielisyistä johtuen jääneet valitettavan tuntemattomiksi Suomessa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

13. Céline Dion: D'eux (1995)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Aiemmin vain äidinkielellään levyttänyt kanadanranskalainen Céline Dion iski kultasuoneen aloittaessaan englanninkielisen levytysuransa 1990-luvun alussa. Kolmen englanninkielisen, pääosin Yhdysvalloissa levytetyn menestysalbumin jälkeen Dion kääntyi ranskalaisen lauluntekijän Jean-Jacques Goldmanin puoleen, joka tuottajaparinsa Erick Benzin kanssa sävelsi ja tuotti albumin D'eux. Levystä tuli jättimenestys ympäri ranskankielistä maailmaa ja se on edelleen kaikkien aikojen myydyin ranskankielinen levy. Eikä syyttä, yhteistyö Dion-Goldman-Benzi toimii erinomaisesti, ja levy erottuu merkittävästi edukseen laulajan amerikkalaistuotoksista.

Suurimmalle osalle eurooppalaisista ensitapaaminen Céline Dionin kanssa oli huhtikuussa 1988, jolloin hän osallistui Eurovision laulukilpailuihin Sveitsin edustajana. Itse muistan ihmetelleeni miten 18-vuotiaalla laulajalla voi olla noin kantava ääni ja olinkin iloinen kun kappale Ne partez pas sans moi voitti kilpailut äärimmäisen jännittävän pisteenlaskun jälkeen.

Dion ei saanut voittokappaleesta suurta hittiä, mutta laulaja jäi kuitenkin mieleen. Kun nuori laulajatar pari vuotta myöhemmin aloitti englanninkielisen uransa, eurooppalaiset olivat valmiina ja ottivat hänet suosikikseen.

Dionin ranskankieliset levy eroavat englanninkielisistä kahdessa merkittävässä suhteessa. Ensinnäkin laulaessaan äidinkielellään Céline Dionilla on selkeästi enemmän tulkintavoimaa ja laajempi nyanssivalikoima, ja laulajan maneerit pysyvät paremmin aisoissa. Toiseksi levyjen soundi on selkeästi eurooppalainen. Jean-Jacques Goldmanin ja Erick Benzin tuotanto on selvästi tehty vanhan mantereen kohderyhmälle, toisin kuin siirapilla sokeroidut amerikkalaislevyt.
D'eux alkaa levyn suurimmalla hitillä Pour que tu m'aimes encore (="Jotta rakastat minua vielä"), joka osoittaa hyvin Dionin ilmaisuvoiman äidinkielellään. Laulaja on julkaissut kappaleesta myös englanninkielisen version, mutta se on huomattavasti laimeampi tulkinnaltaan.

Esimerkkikappaleiden valinta D'eux:ltä on huomattavan vaikeaa, sillä levy on laadukkaan tasainen. Dionin monipuolisuutta osoittaa Jean-Jacques Goldmanin kanssa duetoitu J'irai où tu iras (="Menen sinne minne sinäkin"), joka osoittaa siirappisiin balladeihin tottuneille kuulijoille, että Dion osaa myös rokata. Kappaleessa quebeciläinen laulajatar ja ranskalainen säveltäjä ylistävät maittensa ystävyyttä ja kulttuurien eroja ja yhtäläisyyksiä.

Goldmanin ja Dionin yhteistyö osoittautui niin hedelmälliseksi ja toimivaksi, että he tekivät tämän jälkeen yhteistyötä vielä kolmen levyn verran.

Levyn herkintä puolta edustaa J'attendais (="Odotin"), jolla Dion usein aloitti konserttinsa. Laulu todistaa, että pieni, on kaunista ja että mahtiballadeistaan tunnettu kanadalaislaulaja osaa olla myös aidosti ja hallitusti herkkä.
Suosittelen D'eux-albumia kaikille niille Céline Dionin musiikin ystäville, jotka eivät vielä ole uskaltautuneet tutustumaan laulajattaren ranskankieliseen tuotantoon. Rohkaisen myös niitä, jotka eivät Dionin amerikkalaislevyistä pidä, antamaan levylle mahdollisuuden. Saatatte yllättyä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

11. Daniel Lanois: Acadie (1989)

Kanadalainen Daniel Lanois on niittänyt mainetta mm. U2:n, Peter Gabrielin, Neville Brothersin, Emmylou Harrisin ja Bob Dylanin tuottajana. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen soololevynsä, joita niitäkin on kertynyt useampia. Itselleni näistä läheisin on soololevyistä ensimmäinen, jossa Lanois yhdistää upealla tavalla moderneja kitara- ja bassosoundeja kanadanranskalaiseen musiikkiperinteeseen. Ja kuten muidenkin Lanoisin tuottamien levyjen kohdalla, tunnelma tälläkin levyllä on aivan omaa luokkaansa.

Minulle Daniel Lanois on tullut tutuksi erityisesti Peter Gabrielin So ja Us -levyjen tuottajana. Etenkin kappaleissa Mercy Street ja Don't Give Up Lanois'n luoma soundimaailma innosti tutustumaan myös hänen soolotuotantoonsa.

Acadie oli supertuottajan ensimmäinen soololevy. Levy sai hyvät arvostelut, mutta suurta ostavaa yleisöä se ei innostanut. Tämä ei suuri yllätys olekaan, sillä levy ei pyri kosiskelemaan kuulijoita suurilla hittikappaleilla.


Levyn aloittaa hieno Still water, jossa akustinen kitara ja täyteläinen basso antavat hyvän pohjan Lanois'n tulkinnalle. Yhdistelmä on tunnelmallinen ja miellyttävä.

Daniel Lanois'n kanadanranskalaiset juuret kuuluvat levyn monessa kappaleessa. O Marie kertoo kansanlaulunomaisesti tupakanpoimijoista kesäisessä Ontariossa. Jolie Louise on melodialtaan iloinen mutta tarinaltaan surullinen laulu, jossa englannin- ja ranskankielet sekoittuvat joskus jopa saman lauseen sisällä. Kappaleesta saavat parhaiten irti ne, jotka ymmärtävät edes hiukan molempia kieliä.


Levyn kolmas keskeinen elementti ovat sen gospelsävyt, jotka kuuluvat sekä melodioissa että teksteissä. Tunnettu hengellinen laulu Amazing Grace saa Lanois'lta totutusta poikkeavan sovituksen. Kappaleen lauluosuudet laulaa Neville Brothers yhtyeen solisti (jonka levyjä Lanois on myös tuottanut) Aaron Neville, jota kuullaan myös muutamalla muulla kappaleella. Gospelia on ripaus myös kappaleessa The Maker, jossa kohtaavat hieno bassoriffi ja levyn paras melodia.



Montréalin kaupunginosasta nimensä saanut albumi on kaunis kunnianosoitus kanadanranskalaiselle musiikille ja se osoitus tuottaja Daniel Lanois'n monipuolisuudesta.