perjantai 25. heinäkuuta 2025

287. The Idle Race: The Birthday Party (1968)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.

1960-luvun loppupuolella toiminut birminghamilainen rock-yhtye The Idle Race tunnetaan parhaiten Electric Light Orchestra (ELO)-yhtyeen voimahahmon Jeff Lynnen ensimmäisenä yhtyeenä. Yhtyeen kolme albumia jäivät aikoinaan huomiotta, mutta sittemmin levyjen uusintajulkaisut ovat löytäneet tiensä monen Jeff Lynne ja ELO-fanin hyllyyn. Idle Racen ensimmäinen albumi on Lynnen leikkikenttä, jossa monitasoiset tarinat kohtaavat 1960-luvun psykedeelisen soundipaletin. Electric Light Orchestran 70- ja 80-lukujen sinfonisen popin siemenet Lynne kylvi jo tällä levyllä.

Vaikka cd-levyjä parjataan monesta syystä, niin niiden suuri ansio, etenkin 1990-luvulla, oli tuoda kuuntelijoiden saataville musiikkia, joka muuten olisi helposti jäänyt unholaan. Hyvä esimerkki on Birminghamista kotoisin oleva yhtye The Idle Race, jonka vuosina 1968-1971 julkaistut kolme albumia katosivat aikoinaan jälkiä jättämättä. Neljännesvuosisata myöhemmin yhtyeen musiikki koottiin cd-kokoelmalle Back to the Story, jonka avulla minäkin tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen kerran.  Tässä vaiheessa The Idle Race oli noussut kulttimaineeseen yhtyeenä, jossa levytysuransa aloitti nuori herra nimeltä Jeff Lynne.  

Jeff Lynne liittyi The Idle Race -yhtyeeseen kitaristina ja laulajana vuonna 1966, ja kaksi vuotta myöhemmin yhtyeen debyyttialbumin ilmestyessä hän oli rakentanut yhtyeestä oman musikaalisen koekeittiönsä, jossa hän sai yhdistellä tyylejä ja luoda uutta mielensä mukaan. Follow Me Follow -kappaleen kaikilla sateenkaaren väreillä maalaileva jousisovitus ja Lynnen kaunis sävellys olivat selkeää esimakua 1970-luvun ELO-menestyksestä.
The Birthday Party -albumi on kuin vinyylille prässätty brittiläinen music hall -illanvietto. Erilaiset tarinat ja tyylit seuraavat toisiaan ilman muuta yhteen kokoavaa teemaa kuin niiden viihdyttävä musikaalisuus ja vasta 21-vuotiaan Lynnen musikaalinen nerous ja taito piilottaa yksinkertaisilta kuullostaviin kappaleisiin pieniä mysteereitä. Levyn nimikappale kertoo surullisen tarinan yksinäisyydestä, syntymäpäivistä joihin kukaan kutsuttu ei vaivautunut paikalle. Synkkä kappale jättää tarinan lopun avoimeksi: kaatuiko synttärikoristeita pois kerännyt surullinen nainen vahingossa vai tahallaan? 
Lynne jättää kuulijan samalla tavalla oman mielikuvituksensa varaan kappaleessa I Like My Toys. Laulun päähenkilö on 31-vuotias aikamiespoika, joka leikkii mielummin leluillaan kuin kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi. Kappaleessa viitataan 16 vuoden "toipumisaikaan", mutta kuulijalle ei kerrota mitä silloin tapahtui. Näennäisen leikkisä kappale muuttuu synkemmäksi loppua kohti jättäen paitsi menneisyyden, myös tulevaisuuden arvoitukseksi. Mitä poikansa lapsellisuuteen turhautunut äiti teki hänen leluilleen?

Monien muiden brittipopin psykedeliavuosien rock-yhtyeiden tapaan The Idle Race otti suoria vaikutteita the Beatlesilta, eikä Jeff Lynne ole koskaan kiistänyt lukkarinrakkauttaan liverpoolilaisyhtyettä kohtaan. Kappale The Lady Who Said She Could Fly on kuin jatko-osa Beatlesin Lucy In the Sky With Diamonds -laululle kertoen (oman tulkintani mukaan) mitä tapahtui taivaalta pudonneelle Lucylle. Kappaleen jousisovitus toimii siltana 1960-luvun psykedelian ja 70-luvun sinfonisen popin välillä.

The Birthday Party on enemmän kuin lupaava ensijulkaisu sinfonisen popmusiikin nerolta, jolla selvästi oli jo 21-vuotiaana enemmän annettavaa kuin mitä hän sai yhdelle albumille mahtumaan. Idle Racen toisen albumin jälkeen Roy Wood houkutteli Lynnen The Move -yhtyeeseensä, ja yhdessä he perustivat Electric Light Orchestra -yhtyeen vuonna 1971. Vaikka The Idle Race oli nelihenkinen yhtye, ovat The Birthday party ja sitä seuraava albumi Lynnen leikkikenttiä. Yhtä kappaletta lukuunottamatta hän sävelsi ja lauloi levyn kappaleet itse, kuten hän tulisi toimimaan ELO-vuosinakin (en edes muista muiden Idle Race -yhtyeen jäsenten nimiä). 

The Birthday party on edelleen Jeff Lynnen 60 vuotta kestäneen uran hienoimpia levyjä. Viisi valitsemaani esimerkkikappaletta eivät riitä kuvaamaan sitä tyylien ja tunnelmien skaalaa, joka tältä levyltä löytyy. Jos kiinnostuksesi heräsi niin suosittelen lämpimästi tutustumaan yhtyeen koko tuotantoon. Onneksi uudet cd- ja vinyylijulkaisut sekä streaming-palveluiden helppous ovat palauttaneet The Idle Race -levy kaikkien saataville.

Lue myös:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti