Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heart. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heart. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. kesäkuuta 2013

175. Heart: Desire walks on (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Amerikkalainen aikuisrockyhtye Heart täytti radioaallot ja myyntilistat 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla hiteillään Never, These dreams, Alone ja All I want to do is make love to you. Vuosikymmenen vaihduttua ei menestys enää jatkunut entisenlaisena. Albumilla Desire walks on yhtye yritti uudistua ja levy yhdistelikin ennakkoluulottomasti folkia ja popimpia sävyjä sekä raskampaa rockia. Yhdistelmä toimi yllättävän hyvin ja levy on yksi parhaista mitä olen yhtyeeltä kuullut. Tästä huolimatta levyn hittejä ei juuri Suomessa soitettu eikä albumin myynti noussut kotimaassakaan enää entisiin sfääreihin.

Jo 1970-luvulla aloittanut Ann ja Nancy Wilsonin tähdittämä rockyhtye Heart nousi megayhtyeluokkaan yhdistettyä voimansa lauluntekijöiden Diane Warren, Tom Kelly, Billy Steinberg, Martin Page ja Robert John "Mutt" Lange kanssa 1980-luvun puolivälissä. Vaikka yhtyeen jäsenet jatkoivat myös itse laulujen kirjoittamista, tulivat suurimmat hitit (kuten AloneAll I wanna do is make love to you ja These dreams) näiden hittinikkareiden kynästä.

Vuosikymmenen vaihtuessa kasarikiharat suoristuivat ja levykansien ja musiikkivideoiden synkät värit vaihtuivat kirkkaisiin. Wilsonin sisarukset halusivat jälleen tarttua sävellyskynään. Siinä missä vuonna 1990 julkaistun Brigade-albumin 13 kappaleesta vain neljä oli yhtyeen jäsenten säveltämiä, kolme vuotta myöhemmin tehdyllä albumilla itse sävellettyjä kappaleita oli jo yhdeksän. Wilsonin sisarukset halusivat lisäksi laajetaa tyyliskaalaansa aikuisrokista folkin suuntaan. Folk-sävyjä on kuultavissa muun muassa kappaleessa Back to Avalon jonka Wilsonit sävelsivät yhdessä brittibasisti Kit Hainin kanssa.
Raskaampi rock oli albumilla vähäisemmässä roolissa kuin yhtyeen aiemmilla levyillä. Black on black II kappaleen säveltämisessä Wilsoneita auttoi kanadalainen muusikko Lisa Dal Bello.
Kaksi edellistä kappaletta julkaistiin singlemuodossa, mutta ne eivät juuri levymyyntitilastoja hetkauttaneet. Levyn menestynein ja eniten 1980-luvun hittejä muistuttanut kappale Will you be there olikin tilaustyö Robert John "Mutt" Langelta. Hänen vetoavustaan huolimatta kappale ylsi vaivoin USA:n singlelistan top 40:een. Kappale, jonka soolon lauloin poikkeuksellisesti kitaristi Nancy Wilson, levytettiin myös espanjaksi.
Will you be there on albumin kappaleista ainoa, jonka ulkopuolinen säveltäjä teki varta vasten yhtyettä varten. Sen ja yhtyeen jäsenten sävellysten lisäksi albumilta löytyy pari mielenkiintoista cover-versiota. Singlenä julkaistiin alun perin Donna Summerin 11 vuotta aiemmin levyttämä Woman in me, mutta levyn covereista onnistunein on uusioversio Bob Dylanin neljä vuotta aiemmin julkaisemasta kappaleesta Ring them bells. Tällä levyllä kappale on muutettu duetoksi Ann Wilsonin ja Alice in Chains -yhtyeen laulusolistin Layne Stanleyn välillä. Kappale on myös esimerkki yhtyeen maanläheisemmästä folktyylistä.
Desire walks on -albumin jälkeen Wilsonin sisarusten tiet erkanivat ja kumpikin jatkoi uraansa omilla tahoillaan. Ann ja Nancy perustivat uuden Heartin vuosituhannen vaihduttua ja palasivat menestysuralle viimeistään albumin Red velvet car (2010) -myötä. Suomessa yhtye tunnetaan kuitenkin parhaiten 1980-90-luvun hiteistään. Suosittelen Desire walks on -albumia niille, jotka viettivät nuoruuttaan yhtyeen tunnetuimpien hittien tahdissa.
Lue myös:

torstai 1. joulukuuta 2011

36. Heart: Heart (1985)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Heartin 1985 julkaistu albumi palautti välillä pimennossa olleen pop/rock-yhtyeen takaisin parrasvaloihin. Menestyksen avain oli tyylinmuutos lähemmäs aikuisrockia, jota levyn suurimmat hitit varsin puhtaasti edustivat. Heartin melodinen rock sopi täydellisesti Suomessa aloittaneiden paikallisradioiden ohjelmistoon.

Kuten monelle muullekin suomalaiselle, myös minulle tuttavuus Heart-yhtyeen kanssa alkoi paikallisradiosta. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan vasta perustaman Radio 957:n aalloilta kuulin ensimmäistä kertaa niin These Dreamsin kuin Never -kappaleenkin. Kappaleet soivat ahkeraan myös Music Televisionin lähetyksissä

En kovin hyvin tunne yhtyeen historiaa. Heart perustettiin 1970-luvun alkupuoliskolla Yhdysvalloissa, ja sen musiikki yhdisti rockin ja folkin aineksia. 70-luvun menestyksen jälkeen suosio hiipui, kunnes uusi musiikkityyli ja uudet hitit palauttivat yhtyeen listoille 1980-luvun puolivälissä. Useasti kokoonpanoa vaihtaneen yhtyeen ainoat alkuperäisjäsenet ovat edelleen sisarukset Ann ja Nancy Wilson.


Yhtyeen musiikkivideot kertovat selkää kieltään Heartin ylitsepursuavan 80-lukuisesta tyylistä. Yhtye yritti pitää tiukasti kiinni hard-rock imagostaan pitkine heviletteineen ja liekki- ja savuefekteineen, vaikka musiikki oli jo lähempänä periamerikkalaista AOR:ää.

Ajanmukaisen imagon lisäksi uuden menestyksen avaimia oli yhteistyö oikeiden lauluntekijöiden kanssa. Omien sävellysten seassa Heartin levyiltä löytyi 80-luvun tunnetuimpien lauluntekijöiden hittejä. Levyn suurin hitti Never oli peräisin tunnetun lauluntekijä Holly Knightin kynästä.


Levyn kolmas suurhitti ja oma henkilökohtainen suosikkini on These Dreams, jonka tekijät puolestaan ovat Martin Paige ja Elton Johnin sanoittajana tunnettu Bernie Taupin. Kappale eroaa Heartin muusta tuotannosta siinä, että sen laulusolistina on poikkeuksellisesti kitaristi Nancy Wilson. Normaalisti Heartin soolo-osuuksista vastasi Ann-sisar.


Yhtyeen omat sävellykset noudattivat enemmän yhtyeen aikaisempaa hevimpää linjaa, ja olivat lähes kautta linjan vaatimattomampia kuin ammattilauluntekijöiden kirjoittamat hitit. Kahden tyylin vastakkainasettelu teki Heartin 80-luvun loppupuoliskon albumeista varsin epäyhtenäisiä kokonaisuuksia.

Ulkopuolisista lauluntekijöistä riippuvainen yhtye ei pystynyt pitämään suosiotaan yllä kovin pitkään. Vuonna 1985 julkaistua Heart-albumia seurasi muutama samaa turvallista MTV-rockia sisältävää levä, kunnes yhtye vaipui, ainakin täällä Suomessa tuntemattomiin. Edellä esitellyt kappaleet soivat kuitenkin aina silloin tällöin radiossa edustamssa yhtä kasarirockin tyylihaaraa.