sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Abba Top 110 osa 11 (1-10): The Winner Takes It All

Kuten olen aiemminkin todennut, Abban hitit eivät ole minulle ole välttämättä parempia, kuin unohduksiin jäävät albumiraidat tai single-levyjen b-puolet. Listani kymmenen kärki on tästä hyvä esimerkki. Kymmenestä kappaleesta vain neljä löytyy Abba Gold -kokoelmalta, jonka 17 kappaletta sijoittuvat koko rankingissani sijoille 3-98. Abban musiikissa arvostan tarttuvia hittikappaleita enemmän monikerroksisia levytyksiä, joiden sovituksiin piilotettuja herkkuja on nautinnollista bongata kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen. Tosin, kuten listan kärkikin osoittaa, mikään ei voita hienosti  rakennettua melodiaa. Abba-kappaleiden kymmenen kärki on sarja melodian, sovituksen, tuotannon ja tulkinnan täydellisiä paketteja, jotka eivät vanhene vaan palkitsevat jokaisella kuuntelukerralla. 

10. As Good As New (Voulez-Vous 1979) 

Voulez-Vous-albumin aloittaa 3 minuuttia ja 24 sekunttia briljanttia popneroutta. As Good As New -kappale tervehtii kuulijaa noin 15 sekunnin jousimenuetilla, joka kutsuu vastustamattomaan popmeininkiin. Kappaleen säkeistöissä rennon jäntevästi laulavaa Agnetha Fältskogia säestää kitaristin, basistin ja rumpalin tiukasti soittava kombo, johon Benny Anderssonin piano liittyy juuri oikealla hetkellä. Hyväksihavaittuun Abba-tapaan bändi hiljenee kertosäkeessä, ja Agnethan ja Anni-Frid Lyngstadin taustalla soittaa vain jo kappaleen alussa kuultu jousisektio. Pienintäkin yksityiskohtaa myöten harkittu kappale päättyy yhtä nopeasti ja yllättäen kuin alkoikin, hyvissä ajoin ennenkuin kappale alkaa kyllästyttää. Ja mikä parasta, tältä minulle ristiriitaiselta albumilta löytyy vielä toinenkin yhtä perusteellisesti harkittu ja toteutettu pophelmi. 

9. Super Trouper (Super Trouper 1980)

Sovituksellisesta koukeroista riisuttua kertosäettä kuullaan myös Super Trouper -albumin avauskappaleessa, joka kertoo väsyneestä, kiertueella rakastaan kaipaavasta artistista. Vaikka omakohtaisen tekstin takana onkin uudelleen avioitunut Björn Ulvaeus, eläytyy Frida lämpimällä äänellään täydellisesti tähän kappaleeseen, joka päätti Waterloon aloittaman Britannian listaykkösten sarjan. Super Trouper aloittaa Abban "kypsemmän" 1980-luvun vakuuttavasti ja viihdyttävästi.

8. The Name Of the Game (The Album 1977)

Sijalla kahdeksan on kolmas peräkkäin kappale, jossa Abba hyödyntää korostetun yksinkertaisesti sovitettua kertosäettä. Kappale ei tyydy yhteen kertosäkeeseen, vaan siitä on erotettavissa peräti kolme toisistaan eroavaa kertosäeaihiota, jotka yhdessä varsinaisen säkeistön kanssa muodostavat Abban kunnianhimoisimman singlehitin. Kappale on myös ainoa kolmesta yhtyeen kappaleesta, jossa sekä Fridalla että Agnethalla on soolo-osuus. Tämä levytys on niin tuttu, että sen nerokkuus meinaa unohtua.

7. Lovers (Voulez-Vous 1979)

Lovers (Live a Little Longer) on Voulez-Vous-albumin kappaleista ainoa, mitä ei julkaistu singlenä missään puolella maailmaa (ei edes b-puolella), mutta minun listallani se nousee albumin kappaleista korkeimmalle sijalle vahvistaen takaperoisen suhtautumiseni kyseiseen albumiin (josta singleinä julkaistiin mielestäni kaikkein huonoimmat kappaleet). Lovers on kuin parannettu versio pari pykälää alempana löytyvästä As Good As New -kappaleesta. Kappaleen sovitus (etenkin jouset) on parasta mitä Abba-levyiltä löytyy. Jäntevä melodia saa täydellisen tulkinnalta viettelevästi sooloa laulavalta Fridalta ja harmonioita laulavalta Agnethalta, ja juuri ennen kuin harkitun jankuttava kertosäe alkaa ärsyttää, kappale nostaa sävellajia ja pistää lisää pökköä pesään. Vain reilun kolmen minuutin pituisessa kappaleessa jokainen sekunti käytetään hyvin, eikä niitä ole yhtään liikaa. Minun on vaikea käsittää, miksi tämä täysosuma on lähes täysin unohdettu.

6. Dancing Queen (Arrival 1976)

Tätä täysosumaa ei sen sijaan ole unohdettu, vaan sitä pidetään täysin ansaitusti Abban uran ja menestyksen kulminaatiopisteenä. Dancing Queen oli minulle pitkään ylihypetetty ja kyllästymiseen asti soitettu pakkopulla, mutta vanhemmalla iällä olen oppinut kuuntelemaan sitä uudella korvalla. Dancing Queenin levytys on sovituksellinen runsaudensarvi, josta löytyy eri kerroksia kuorimalla aina uusia hienoja yksityiskohtia. Mikä hienointa se ei runsaudestaan huolimatta ole tunkkainen, kuten jotkin muut lähes tukkoon sovitetut Abba-klassikot, vaan ilmava ja raikas. 

5. One Man One Woman (The Album 1977)

Myös tämä kappale löytyy harvojen Abba-fanien suosikkilistoilta, mutta minä olen rakastanut tätä siitä lähtien kun kuulin sen ensimmäisen kerran. Abban muiden parisuhdeballadien tapaan One Man One Woman -kappaleen melodia, sovitus ja tulkinta tukevat kaikki surullista mutta varovaisen toiveikasta tarinaa naisesta, joka epätoivoisesti yrittää pitää ihmissuhdettaan kasassa. Kappaleen huipentava puoliminuuttinen instrumentaalifinaali sai kahdeksanvuotiaan Mikon itkemään, eikä sen teho ole vähentynyt 45 vuodessa tippaakaan. Nämä tarkasti harkitut 30 sekuntia muistuttavat siitä intohimosta hyvään musiikkiin, joka kuuluu Abban jokaisessa kappaleessa, ei vain niissä 20 tunnetuimmassa.

4. Move On (The Album 1977)

Iloisten tanssikappaleiden ja epätoivoisten eroballadien väliin mahtuu monta Abba-kappaletta, joita on vaikea kategorisoida mihinkään. Move on on malliesimerkki Bennyn ja Björnin taidosta kirjoittaa tarttuvia melodioita ja tuottaa niistä ilmavan raikkaita äänitekokonaisuuksia. Move on ei yritä olla suuri Abba-balladi tai tanssilattioiden hittikärpänen, vaan orgaanisesti syntynyt äärimmäisen miellyttävä laulu, jonka tuotantoon ja tulkintaan Abba on käyttänyt yhtä paljon voimavaroja kuin suurimpiin hitteihinsä. Hienon melodian ja dynaamisen tuotannon lisäksi tässä kappaleessa minua miellyttää erityisesti se, miten neljän laulajan äänet sulautuvat yhteen, mielestäni paremmin kuin missään muussa Abba-kappaleessa.

3. The Winner Takes It All (Super Trouper 1980)

Muistan vielä sen hetken, kun kuulin The Winner Takes It All -kappaleen ensimmäisen kerran radiosta, ja pystyn vieläkin tavoittamaan yhdeksänvuotiaan pojan mielentilan kuullessaan kauneimman kappaleen koskaan. Hienon melodian ja Abbamaisen täydellisen tuotannon ja sovituksen päällä on Agnetha Fältskogin paras laulutulkinta, jonka haastaa vain tämän listan ykkönen. Bennyn piano, Agnethan ja Fridan lauluharmoniat ja Björnin teksti tekevät tästä koskettavan viisiminuuttisen, jonka teho ei ole vähentynyt vuosikymmenien tai kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkään.

2. When All Is Said And Done (The Visitors 1981)

Siinä missä The Winner Takes It All on Agnethan ja Björnin eron inspiroima mestariteos, on When All Is Said And Done yhtä nerokkaasti rakennettu kuvaus solistinsa Fridan ja Bennyn avioliiton kariutumisesta. Tässäkin kappaleessa Björn Ulvaeus on käsittämättömän rehellisesti saanut kirjattua ylös ystäväpariskunnan tunteet, jotka laulun päähenkilöt ovat saaneet kanavoitua sen alakuloiseen melodiaan ja katkeransuloiseen laulutulkintaan. Abba on saanut tiivistettyä reiluun kolmeen minuuttiin yhtyeen senhetkisen mielentilan tavalla mikä ei jätä mitään epäselväksi.

1. The Day Before You Came (single 1982)

Ennen jäämistään lähes 40 vuotta kestäneelle "tauolle" Abba kirjoitti ja äänitti syksyllä 1982 vielä yhden kappaleen, joka minun mielestäni on myös Abban kaikkien aikojen paras kappale. The Day Before You Came on pinnallisesti tarkasteltuna hyvin epäabbamainen kappale: se on sovitukseltaan askeettinen, tekstiltään karu kertomus yhden ihmisen yhden päivän tapahtumista ja pituudeltaan lähes kuusiminuuttinen eepos, jonka huono menestys singlelistoilla ei olisi pitänyt olla kenellekään yllätys. Kuitenkin jos kurkkaa pinnan alle, sieltä löytyy tarkasti harkittu hitaasti loppua kohti kasvava tarina, jossa Agnetha Fältskogin mestarillinen tulkinta kertoo enemmän kuin mitä sen tekstistä löytyy. Björn Ulvausin uran huippuhetki lyyrikkona osuu tähän tekstiin, jonka kerrontaa ja riimitystä en lakkaa koskaan ihmettelmästä. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Abba Top 110 osa 10 (11-20): Sinkkujen parhaat b-puolet

 

The Beatles oli aikoinaan tunnettu siitä, että sen singlelevyjen b-puolet olivat lähes poikkeuksetta yhtä laadukkaita kuin a-puolelta löytyvät hittikappaleet. Abba ei tietetenkään ole The Beatles, mutta myös sen singlejen b-puolilta löytyy hienoja kappaleita, jotka syyttä ovat jääneet a-puolien varjoon. Näistä moni löytyy Abba-rankinglistani top 20:stä. Sieltä löytyy myös ainoa Voyage-albumin kappale, jonka kelpuutan Abban parhaiden hittien joukkoon.

20. Kisses of Fire (Voulez-Vous 1979)

Does Your Mother Know on yksi Abban vaatimattomimmista single-kappaleista. Sen b-puolelle sijoitettu Kisses of Fire on sen sijaan dynaaminen, sopivan vaihteleva ja pituudeltaan kompakti tanssipala, joka päättää Voulez-Vous-albumin energisesti.

19. Happy New Year (Super Trouper 1980)

1980-luvun alkaessa Abba pohti huolestuneena mutta silti varovaisen toiveikkaana, miltä uusi vuosikymmen näyttää. Agnetha Fältskogin tulkinta on ykkösluokkaa, ja yhdessä muun yhtyeen kanssa lauletut kerrossäkeen harmoniat ovat täyttä Abba-nirvanaa. Laulun lopun mietelmä siitä miltä maailma näyttää vuonna 1989 saa kuuntelijan tuntemaan itsensä vanhaksi. Eikä maailma 35 vuotta myöhemmin ole yhtään parempi.

18. Head Over Heels (The Visitors 1981)

The Visitors -albumin toinen singlelohkaisu yritti toistaa iloisten Dancing Queenin ja Take a Chance On Me -hittien reseptiä mutta näiden kappaleiden vilpitön ilo puuttui. Vaikka kappaleen kepeys ja hieman väkinäinen huumori istui huonosti parisuhdeongelmien ja yleisen kyllästymisen vaivaaman yhtyeen pirtaan, on lopputulos mielestäni silti onnistunut ja myös esimerkki siitä, ettei Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kyky säveltää tarttuvia melodioita ja tuottaa sovitukseltaan nerokkaita levytyksiä ollut kadonnut minnekään.

17. When I Kissed the Teacher (Arrival 1976)

Maailmanluokan superhitti Dancing Queen olisi ollut itsestäänselvä avauskappale minkä tahansa muun yhtyeen uudelle albumille. Sen sijaan Abba sijoitti Arrival-albumin kärkeen tarinan opettajaansa ihastuneesta tytöstä. When I Kissed the Teacher -kappaleesta olisi varmasti tullut suuri hitti, jos se olisi singlenä julkaistu. Arrival-levyllä oli kuitenkin hiteistä ylitarjontaa, joten tämä takiaisen lailla tarttuva mestariteos jäi vain albumiraidaksi.

16. Cassandra (single 1982)

Vuonna 1982 Abba yritti äänittää kappaleita uutta albumia varten, mutta lopputuloksena oli vain kaksi singleä. Kyseisenä vuonna äänitetyistä kuudesta kappaleesta Cassandra on sovitukseltaan vähiten riippuvainen Bennyn syntetisaattorista (levyllä Benny soittaa syntikan lisäksi haitaria) ja tulkinnaltaan lämpimin. Yhtye ei itse arvostanut kappaletta, joten se piilotettiin The Day Before You Came -singlen b-puolelle, josta minä kaivan sen esiin tuon tuostakin. 

15. Should I Laugh Or Cry (single 1981)

Lisää myöhäisten Abba-pikkulevyjen b-puolia. One Of Us -singlen kääntöpuolelle sijoitettu Should I Laugh Or Cry on pohdiskelevan hidas paketti. Se on sovitettu näennäisen yksinkertaisesti, mutta siitä löytyy joka kuuntelukerralla uusia kerroksia. Anni-Frid Lyngstadin vahva tulkinta ja yhdessä Agnethan kanssa lauletut harmoniat ovat hunajaa.

14. That's Me (Arrival 1976)

Ja mitä sitten löytyi Dancing Queen -singlen b-puolelta, ellei upeasti sovitettu ja laulettu ja oivaltavasti sovitettu kappale, jonka hittipotentiaali on unohtunut kaikilta paitsi minulta. Arrival-albumin ehdoton huippuhetki, jos minulta kysytään.

13. The King Has Lost His Crown (Voulez-Vous 1979)

Myös Gimme Gimme Gimme -singlen b-puoli olisi ollut ehtaa a-puoliaineista. Tunnelmaltaan ja tulkinnaltaan upea kappale kärsii hieman Voulez-Vous-albumin muiden kappaleiden tapaan tukkoisesta stemmalaulusta, mutta muuten se on korvia hivelevä kokonaisuus. Tässä kappaleessa Frida tekee ehkä koko Abban uransa parhaan tulkinnan.

12. Our Last Summer (Super Trouper 1980)

Fridan tulkinta on avain myös tämän tarinan ymmärtämiseen. Björnin sanoittama kertomus romanttisesta Pariisista on luotu lauluajansa suuhun, ja melodia on kuin esimakua Bennyn ja Björnin tulevista musikaaliprojekteista. 

11. Don't Shut Me Down (Voyage 2021)

Olen aiemmin tässä blogissa moittinut Voyage-albumin kappaleita keskeneräisyydestä ja suoranaisesta laiskuudesta. Nämä moitteet eivät kuitenkaan päde albumin parhaaseen kappaleeseen. Dancing Queenista lainattu pianoglissando vie kuulijat rauhallisesta alusta miellyttävästi etenevään pop-kappaleeseen, missä joka tahdissa on makupaloja ja yllätyksiä. Loppua kohti rikastuvaan sovitukseen on käytetty aikaa ja mielikuvitusta. Lähes 70-vuotias Agnetha on elementissään kertoessaan tarinaa ja eläytyessään takaisin entisen rakkaansa luokse haikailevana naisena. Don't Shut Me Down -kappaletta kuunnellessa harmittaa vain se, että kappale ei ole tätä pitempi ja että muita Voyage-albumin kappaleita ei viimeistelty samalla pieteetillä. Don't Shut Me Down on uuden albumin kappaleista ainoa, jonka kelpuuttaisin päivitetylle Abba Gold -kokoelmalle. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)