sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 7 (41-50): Thank You For the Music ja muita rakkauslauluja

Nyt kun olemme päässeet Abba-rankingissani yli puolen välin olemme jo todella hienon musiikin ääressä. Suurinta osaa sijojen 41-50 kappaleista ei löydy kokoelmalevyiltä, mutta minun listallani ne jättävät taakseen seitsemän Abba Gold -kokoelman 19 kappaleesta. Kahta lukuunottamatta näitä kappaleita en juuri ole kuullut kotini ulkopuolella. enkä näinollen ole päässyt niihin liikaa kyllästymään. 

50. Two For the Price Of One (The Visitors 1981)

Se että ensimmäinen The Visitors -albumin kappale löytyy listaltani vasta tässä vaiheessa rankingia kertoo siitä kuinka paljon tätä albumia arvostan. Two For the Price Of One on albumin kepeintä antia, mutta siitä huolimatta se on erinomaisesti rakennettu ja sovitettu kappale, jonka levytyksessä on tasapainoiltu upeasti huumorin ja vakavan tuotanoprosessin välillä. Kappale on viimeinen Abba-kappale, jossa Björn Ulvaeus laulaa sooloa, mutta yhtyeen naisjäsenten monimutkaiset taustastemmat antavat kappalleelle sen monitasoisen luonteen. Monet pitävät tätä höpsöä deittisatua aivan liian heppoisena yleissävyltään vakavalle levylle. Minusta se puolustaa täydellisesti paikkaansa synkkätunnelmaisen levyn keventäjänä.

49. Sitting In the Palmtree (Waterloo 1974)

Tällä kappaleella on paljon yhteistä edellämainitun Two For the Price Of One kappaleen kanssa. Tälläkin kertaa Björnin laulama näennäisen heppoinen rakkauslaulu on taitavasti toteutettu reggaekappale, jossa huumori ja musiikillinen ammattimaisuus ovat sulassa sopusoinnussa. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad ovat tälläkin kertaa taustalla, mutta heidän osuutensa on jälleen olennainen laulun onnistumisen suhteen. Lopputuloksena on Waterloo-albumin mielenkiintoisin kappale.

48. People Need Love (Ring Ring 1972)

Aivan ensimmäinen Abba-kappale on energinen vuorolaulu yhtyeen mies- ja naislaulajien välillä. Neljän artistin ja ystävän yhteislevytyksen piti olla vain väliaikainen sivuprojekti, mutta onneksi nelikko huomasi jo tässä vaiheessa, että heidän yhteistyössään on jotain erityistä. Soolourat laitettiin pian syrjään, ja yksi popmusiikin suurimmista menestystarinoista alkoi.

47. Hasta Mañana (Waterloo 1974)

Hasta Mañanan kansainvälinen nimi on kaikuja siitä, että kappaletta harkittiin vakavasti Abban ehdokkaaksi vuoden 1974 euroviisuihin. Vaikka se on mielestäni Waterloo-kappaletta (ainakin sen levytystä) parempi, oli valinta oikea. Agnethan haikealla äänellä tulkitsema balladi on mielestäni yksi Abban ikivihreistä kappaleista, mutta ei ole lainkaan takeita siitä olisiko Abbaa edes valittu Ruotsin viisuedustajaksi, jos yhtye olisi tällä kappaleella lähtenyt kisaan mukaan.

46. My Love, My Life (Arrival 1976)

Abba on tunnettu viimeiseen asti hiotuista levytyksistään ja lähes täydellisistä soundeistaan, mutta mukaan mahtuu myös yli- ja alilyöntejä. My Love My Life on upea balladi, mutta sitä vaivaa lähes tukkoon päälleäänitetty levytys. Hieman enemmän harkintaa ja aavistuksen kevyempi äänitys olisi tehnyt kappaleesta yhden ikivihreistä Abba-kappaleista. Lopullisessa mudossaan My Love My Life on hieno, mutta jonkin verran puuduttava kuuntelukokemus.

45. Put On Your White Sombrero (julkaisematon kappale 1980)

Super Trouper -albumille tarjolla ollut kappale jätettiin levyltä pois, kun levyn nimikappale äänitettiin viime tingassa ennen levyn julkaisua. Put On Your White Sombrero julkaistiin vasta yli 10 vuotta myöhemmin Thank You For the Music -kokoelmalevyllä. Sävelmänä kappale ei ole parasta Abbaa ja ymmärrän hyvin, miksi sitä ei aikanaan julkaistu. Levyn sovitus etenkin lauluosuuksien suhteen on kuitenkin mestarillinen, ja toisin kuin edellämainitun My Love My Life -kappaleen kohdalla äänitys on monikerroksisuudestaan huolimatta raikas ja kevyt.

44. I Let the Music Speak (The Visitors 1981)

The Visitors -levyllä Anni-Frid Lyngstad sai esitellä tulkintarepertuaariaan laidasta laitaan. Levyn a-puolelta löytyvien katkerien ja jopa uhkaavien tulkintojen vastapainona levyn b-puolella kuullaan pehmeää ja lämmintä Fridaa. Monitasoinen, tosin myös hieman liian pitkä, I Let the Music Speak on selkeä jatko-osa neljä vuotta vanhemmalle Thank You For the Music -kappaleelle, ylistys musiikin kyvylle iloita kuulijansa kanssa ja tukea vaikeissa hetkissä. Tällä laululla syntetisaattorin äärestä akustisen pianon ääreen palannut maestro Benny Andersson antaa parastaan.

43. I've Been Waiting For You (Abba 1974)

Abban kolmannen albumin SOS-hitti jätti saman albumin toisen hienon rakkauslaulun varjoonsa. Tälläkin kertaa Agnetha Fältskog tulkitsee sydämensä kyllyydestä balladin, joka täysin ansiotta on unohdettu Abba-albumin ja So Long -singlen b-puolelle.

42. Thank You For the Music (The Album 1977)

Thank You For the Music -kappaletta voidaan  pitää Abban tunnuslauluna, vaikka se ei kaupallisessa menestyksessään nousekaan Dancing Queenin, Gimme Gimme Gimmen ja Mamma Mian tasolle. Björn Ulvaeusin näppärä teksti kiteyttää hyvin koko yhtyeen olemassaolon tarkoituksen, ja Bennyn kanssa kirjoitettu melodia vie tarinaa taitavasti eteenpäin.

41. SOS (Abba 1975)

SOS on Abban uran ehkä tärkein kappale. Waterloon menestyksen jälkeen Britannia käänsi selkänsä "yhden hitin euroviisuihmeelle", eikä suostunut uskomaan, että yhtyeeltä voisi tulla mitään muuta merkittävää musiikkia. SOS sai brittien pään kääntymään ja avasi viimeisen sulun hittien tulvan tieltä. Kappaleen levytys ei vielä saavuta sitä viimeisteltyä nerokkuutta, mistä yhtyeen tulevat kappaleet lähes poikkeuksetta saivat nauttia, mutta lauluna ja tulkintana se on legendaarisen maineensa ansainnut.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 2. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 6 (51-60): Balladeja keskitason yläpuolelta

Keskinkertaisissakin Abba-kappaleissa on hienoja yksityiskohtia ja tarttuvia melodioita, joista muut artistit olisivat ylpeitä. Tässä vaiheessa listaa myös Voyage-albumin kappaleista löytyi sitä jotain, mikä tekee niistä lähes kelvollisia Abba-kappaleita. Lähes. 

60. Andante, Andante (Super Trouper 1980)

Tämä hellä rakkauslaulu soittimelta soittajalle jää Super Trouper -albumilta löytyvien superballadien varjoon, eikä tätä juuri muistella. Minustakaan tämä ei ole mitenkään erikoinen kappale, vaan ihan miellyttävä albumiraita, jonka Anni-Frid Lyngstadin tulkinta nostaa keskitason yläpuolelle. Kappaleen kruunaa loppuun asti mietitty puolen minuutin mittainen hillitty mutta nerokas finaali, johon on ajatusta käytetty enemmän kuin levyn muihin kappaleisiin yhteensä.

59. Arrival (Arrival 1976)

Abban uran toinen instrumentaalikappale kuvastaa Benny Anderssonin rakkautta ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Muu  yhtye osallistuu kappaleeseen sanattoman hyminän muodossa. Hieno päätös yhtyeen ikonisimmalle albumille.

58. Eagle (The Album 1978)

Tämä ilmavan eteerinen luonnon ylistys on aavistuksen ylipitkä mutta silti erittäin kaunis aloituskappale Abban viidennelle albumille.

57. Dance (Waterloo 1974)

Tämä Phil Spectorilta innoituksensa saanut eroballadi on yksi Abban varhaiskauden vaikuttavimmista sävellyksistä. Valitettavasti eroballadien expertti Agnetha Fältskog jää kappaleessa sivuosan esittäjäksi Björn Ulvaeusin tulkitessa laulun pääsanoman. Toisenlaisella solistijaolla kappaleesta olisi voinut tulla yksi monista Abban ikivihreistä balladeista. 

56. Hey Hey Helen (Abba 1975)

1970-luvun puolivälissä kantaaottavuus oli päivän sana ruotsalaisessa popmusiikissa, mutta Abba halusi vain viihdyttää ilman yhteiskunnallista sanomaa. Hey Hey Helen on varovainen poikkeus säännöstä. Onnistunut yksinhuoltajaäidin ylistys on viimeisiä Abba-kappaleita, joissa on vielä kaikuja Waterloo-albumin glam-rock-tyylistä.

55. Disillusion (Ring Ring 1973)

Soolourallaan Agnetha Fältskog oli tuottelias laulunkirjoittaja, ja ensimmäisten viiden sooloalbuminsa kappaleista hän sävelsi itse puolet. Vuoden 1975 sooloalbumilta löytyy kappale Mina ögon, jonka esiaste Disillusion oli viime hetken lisäys Ring Ring -albumille. Kappaleen askeettisesti sovitettu Abba-versio sopii sävellykseen ja Agnethan tulkintaan hyvin, mutta hänen ruotsinkielinen sooloversionsa voittaa sen vertailussa selvästi. Kyseessä on ainoa kerta, kun Agnethan sävellys löytyy Abba-levyltä, vaikka lahjakkaalla laulaja-lauluntekijällä olisi varmasti ollut rahkeita useampaankin.

54. I Can Be That Woman (Voyage 2021)

Agnetha on Voyage -albumin tähti, ja hänen eläytymisensä krapulaisen ja katuvan aviovaimon rooliin on tämän kappaleen hienointa antia. Bennyn vähäeleinen sävellys ja Abba-kappaleeksi korostetun karsittu sovitus tukevat tarinaa samoin kuin Fridan herkät harmoniat. Björnin sanoitus on kömpelö, mutta toisaalta juuri sen vuoksi vaikuttava: asia on niin painava että sitä ei haluta kaunistella hienoilla sanankäänteillä. I Can Be That Woman ei yllä Abba-kappaleiden parhaimmistoon, mutta omintakeisuudessaan se on hieno osa Abban tuotantoa.

53. Honey Honey (Waterloo 1974)

Tyyleiltään rikkonaisella Waterloo albumilla Honey Honey on maistiainen siitä, millaiseksi Abba oli muuttuva muutaman vuoden sisällä. Hiottu ja jousilla sokeroitu kappale on sisällöltään höttöisempaa Abbaa, mutta samalla ensimmäisten Abba-levyjen tarttuvimpia kappaleita. Kappale sai uuden elämän Mamma Mia -musikaalin myötä.

52. The Way Old Friends Do (Super Trouper 1980)

Olen kelpuuttanut vuoden 1979 kiertueella äänitetyn kappaleen tähän listaan sen vuoksi, että se on sisällytetty Abban studioalbumille ja sille on studiossa jälkiäänitetty merkittävästi lisäinstrumentteja. Voin vain kuvitella, kuinka vaikuttava tämä oli yhtyeen konserttien päätöskappaleena. The Way Old Friends Do on yksi vain parista Abba-kappaleesta, jossa sekä Agnethalla että Fridalla on oma soolo-osuus. Super Trouper -albumin päätösraita on Abban ainoa julkaistu Andersson/Ulvaeus-kappale, josta ei puhdasta studioversiota tehty.

51. Keep an Eye On Dan (Voyage 2021)

Keep an Eye On Dan on Abban paluualbumin turhauttavin kappale. Mystisesti alkavan kappaleen säkeistöt on maustettu upeilla, säkeistöstä toiseen kasvavilla, dramaattisilla jousilla ja Agnetha eläytyy jälleen täydellisesti eroäidin tuskaan, jonka Björn on hienosti taltioinut säkeistön tekstiin. Myös melodia on hyvin rakennettu ja johdattaa kohti kertosäettä, jonka pitäisi nostaa kappale vielä kirkkaanpaan loistoon. Kertosäe kuitenkin pilaa kaiken jankuttavalla melodiallaan, jota tympeä syntetisaattoririffi toistaa monotonisesti. Kappaleen loppuun on lisätty oivaltavasti SOS-kappaleen pianoriffi kuin anteeksipyydellen sitä, että tätäkään Voyage-albumin kappaletta ei ole harkittu loppuun saakka. Jos Keep an Eye On Dan -kappaleen kertosäe olisi tehty parhaiden Abba-standardien mukaisesti olisi tämä kappale ollut top 20 tavaraa.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)