tiistai 25. kesäkuuta 2019

268. Chess på svenska (2002)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Abban Benny Anderssonin ja Björn Ulvausin yhdessä Tim Ricen kanssa kirjoittama Chess-musikaali on kulkenut pitkän matkan vuonna 1984 julkaistun original cast -albumin jälkeen. Syksyllä 2018 tämä matka johti Helsingin Svenska Teaterniin, jonka esittämä ruotsinkielinen versio perustui 2002 Tukholmassa ensi-iltansa saaneeseen versioon. Tukholman esitys julkaistiin myös CD:nä ja DVD:nä. 

Abba-fanina innostuin myös yhtyeen miesjäsenten säveltämästä Chess-musikaalista, jonka ensimmäinen inkarnaatio julkaistiin äänilevymuodossa vuonna 1984 (esittelin tämän konseptialbumin blogissani numerolla 20). Kylmän sodan aikana tapahtuvaan shakin maailmanmestaruuskilpailuun sijoittuva musikaali toimi levyllä erinomaisesti, mutta teatterilavalla onnistumiset ovat jääneet vähemmäksi. Alkuperäisen käsikirjoituksen puutteellisuutta kuvaa se, että musikaali juoni, henkilöt ja tapahtumapaikat ovat vaihdelleen produktiosta toiseen. Kappaleet ovat pääasiassa samoja, mutta niiden teksti, funktio ja joskus jopa esittäjä on saattanut vaihtua vuosien varrella.

Musikaali palasi "kotiin" vuonna 2002, jolloin Kristina från Duvemåla -musikaalin ohjaaja Lars Rudolfsson muokkasi käsikirjoituksesta oman versionsa Tukholman Cirkus-teatteriin. Alunperin Elaine Paigen esittämän Florencen roolin esitti Duvemåla-musikaalin tähti Helen Sjöholm. Laulujen tekstit ruotsinsi Björn Ulvaeus itse.
Ensimmäinen kohtaamiseni Chess-musikaalin kanssa oli, kun kuulin Elaine Paigen esittämän kappaleen Nobody's side television Hittimittari-ohjelmassa. Rakastuin kappaleeseen jo silloin eikä sen lumoa ruotsinkielinen versio himmennä. Helen Sjöholm ja suomalaisversiossa roolia esittävä Maria Ylipää onnistuivat kappaleen tunnetilojen esittämisessä hienosti, ja ruotsinkielisten versioiden nykyaikaiset sovitukset toimivat jopa alkuperäistä paremmin. Benny Anderssonin mukaan Helsingin versio kappaleesta oli paras mitä hän oli koskaan kuullut. Olen samaa mieltä, sillä kappale oli ehdottomasti myös Svenska teaternin esityksen huippukohta.

Helsingin produktio noudatti juoneltaan ja lauluiltaan hyvin pitkälle Tukholmassa esitettyä versiota. Ohjaaja Maria Sid oli saanut vapaat kädet muokata esitystä omien ajatustensa mukaan. Merkittävä muutos, ja tässä tapauksessa parannus, oli tuomarin roolin luonteen muuttaminen merkittävästi. Tuomarin esittämä The Arbiter -kappale oli alkuperäislevytyksen tarttuvimpia kappaleita, mutta Tukholman versiossa tuomari oli saanut pellen roolin, mikä valitettavasti pilasi kappaleen lähes kokonaan. Helsingissä tuomarin rooli annettiin Silva Lillrankille, joka palautti tuomarille siltä Tukholmassa riistettyä arvovaltaa ja tehoa. Tämä kuului myös itse kappaleesta, jonka Svenskan-versiosta ei valitettavasti löydy esimerkkitallennetta.
Kolmikko Andersson, Rice & Ulvaeus ovat vuosien aikana yrittäneet parantaa musikaalia säveltämällä siihen uusia kappaleita. Näistä onnistunein on New Yorkin esitystä varten tehty Someone elses story, jonka Helen Sjöholm ja Maria Ylipää lauloivat nimellä Inte jag. Broadwaylla kappaleen lauloi Judy Kuhn.
Chessin ruotsinkielisessä versiossa ensi-esityksensä sai kaksi kappaletta, jotka antoivat Svetlanan (Josefin Nilsson) ja Molokovin (Per Myrberg) sivurooleille enemmän luonnetta ja tilaa. Kappaleessa Han är en man han är ett barn pari vuotta sitten kuollut Josefin Nilsson pääsee purkamaan roolihahmonsa ja oman henkilökohtaisen elämänsä tuskan hienoon kappaleeseen. Musikaalin yllättävin kappale on Glöm mig on du kan, jossa Per Myrbergin esittämä tiukka KGB-agentti kertoo oman katkeran tarinansa siitä, miten hän joutui valitsemaan rakkauden ja poliittisen uran väliltä. Säkeistön melodia on peräisin julkaisematta jääneestä Abba-kappaleesta Just like that.
Tukholman, ja myöhemmin myös Helsingin Chess on rakennettu alkuperäistä versiota enemmän tarinan varaan, mikä on johtanut musikaalisiin kompromisseihin. Tämän lähestymistavan selkein "uhri" on yksi alkuperäisen musikaalilevytyksen suurimmista hiteistä One night in Bangkok, joka soi lyhyesti yökerhokohtauksen taustalla ja jota ei sisällytetty ruotsinkieliselle albumille lainkaan. Amerikkalaisen shakkimestari Freddyn bravuuri musikaalin ruotsalaisversiossa olikin jo vuonna 1984 vakuuttanut Pity the child, joka sai ruotsinkielisen nimen Vem ser ett barn. Helsingin produktiossa (jonka näin kahdesti) kappale osoittautui muuten pätevälle Glen Edelille liian vaativaksi palaksi. Anders Ekborg ja alkuperäislevytyksen Murray Head suoriutuivat kappaleesta sen sijaan kunnialla.
Vaikka meillä One night in Bangkok oli  Chess-musikaalin kappaleista tunnetuin, kaupallisesti menestynein raita alkuperäislevytyksellä oli Svetlanan (Barbara Dickson) ja Florencen (Elaine Paige) duetto I know him so well, joka vietti neljä viikkoa Britannian singlelistan ykkösenä. Kappale on hyvä esimerkki musikaalin jatkuvasta metamorfoosista. Alkuperäisversiossa Svetlana ja Florence pohtivat kumpikin tahoillaan rakkauttaan venäläiseen shakinpelaajaan. Broadwaylla kappale kuvasi yllättävää ystävyyttä kahden samasta miehestä kilpailevan naisen välillä. Tukholman ja Helsingin ruotsinkielisessä versiossa naiset vaativat kumpikin miestä itselleen.
Tukholman Chess på svenska oli ensimmäinen Chess-produktio 1980-luvun jälkeen jonka tuotantoon ja levytykseen maestrot Benny Andersson ja Björn Ulvaeus osallistuivat aktiivisesti. Se kuuluu selvästi vuonna 2002 julkaistulla cd-tallenteella, joka kilpailee parhaan Chess-äänitteen tittelistä alkuperäisen, 18 vuotta aikaisemmin julkaistun konseptialbumin kanssa. Kahdeksankymmenluvun mahtipontiset soundit ovat tehneet tilaa raikkaammalle ja nyanssirikkaammalle tulkinnalle, mutta yhtä kaikki erinomaisellee, yksityiskohtia vilisevälle sovitukselle. Helsingissä orkesterin koko oli puolet Tukholman ensemblesta, mutta Anders Eljasin (joka oli myös alkuperäisen 1984 sovituksen takana) uusi sovitus oli vaikuttava myös pienemmällä kokoonpanolla

Chess på svenskanin harkitun herkkää tyyliä kuvastaa ehkä parhaiten kappale Drömmar av glas, jonka hivelevän kaunis instrumentaaliosuus johtaa kiireettömästi musikaalin pääparin lemmenduettoon.
Parhaan Chess-äänitteen valitseminen vuoden 1984 ja 2002 julkaisujen välillä on turhaa. Artistit molemmilla levyillä ovat huippuluokkaa (Körberg esittää venäläisen shakinpelaajan roolin molemmilla levyillä), ja eroavaisuuksiensa ansiosta nämä kaksi levyä ennemmin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat musikaalin ystävien suosiosta.

Helsingin Svenska teaternissa Chess oli jo kolmas peräkkäinen Andersson/Ulvaeus -musikaali, ja sen esitykset päättyivät valitettavasti jo keväällä 2019. Tämän, kuten aiemmin esitetyn Kristina från Duvemålan kohdalla odotan, että joku suomenkielinen teatteri tarttuisi tähän Abba-miesten klassikkomusikaaliin. 

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)