sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 7 (41-50): Thank You For the Music ja muita rakkauslauluja

Nyt kun olemme päässeet Abba-rankingissani yli puolen välin olemme jo todella hienon musiikin ääressä. Suurinta osaa sijojen 41-50 kappaleista ei löydy kokoelmalevyiltä, mutta minun listallani ne jättävät taakseen seitsemän Abba Gold -kokoelman 19 kappaleesta. Kahta lukuunottamatta näitä kappaleita en juuri ole kuullut kotini ulkopuolella. enkä näinollen ole päässyt niihin liikaa kyllästymään. 

50. Two For the Price Of One (The Visitors 1981)

Se että ensimmäinen The Visitors -albumin kappale löytyy listaltani vasta tässä vaiheessa rankingia kertoo siitä kuinka paljon tätä albumia arvostan. Two For the Price Of One on albumin kepeintä antia, mutta siitä huolimatta se on erinomaisesti rakennettu ja sovitettu kappale, jonka levytyksessä on tasapainoiltu upeasti huumorin ja vakavan tuotanoprosessin välillä. Kappale on viimeinen Abba-kappale, jossa Björn Ulvaeus laulaa sooloa, mutta yhtyeen naisjäsenten monimutkaiset taustastemmat antavat kappalleelle sen monitasoisen luonteen. Monet pitävät tätä höpsöä deittisatua aivan liian heppoisena yleissävyltään vakavalle levylle. Minusta se puolustaa täydellisesti paikkaansa synkkätunnelmaisen levyn keventäjänä.

49. Sitting In the Palmtree (Waterloo 1974)

Tällä kappaleella on paljon yhteistä edellämainitun Two For the Price Of One kappaleen kanssa. Tälläkin kertaa Björnin laulama näennäisen heppoinen rakkauslaulu on taitavasti toteutettu reggaekappale, jossa huumori ja musiikillinen ammattimaisuus ovat sulassa sopusoinnussa. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad ovat tälläkin kertaa taustalla, mutta heidän osuutensa on jälleen olennainen laulun onnistumisen suhteen. Lopputuloksena on Waterloo-albumin mielenkiintoisin kappale.

48. People Need Love (Ring Ring 1972)

Aivan ensimmäinen Abba-kappale on energinen vuorolaulu yhtyeen mies- ja naislaulajien välillä. Neljän artistin ja ystävän yhteislevytyksen piti olla vain väliaikainen sivuprojekti, mutta onneksi nelikko huomasi jo tässä vaiheessa, että heidän yhteistyössään on jotain erityistä. Soolourat laitettiin pian syrjään, ja yksi popmusiikin suurimmista menestystarinoista alkoi.

47. Hasta Mañana (Waterloo 1974)

Hasta Mañanan kansainvälinen nimi on kaikuja siitä, että kappaletta harkittiin vakavasti Abban ehdokkaaksi vuoden 1974 euroviisuihin. Vaikka se on mielestäni Waterloo-kappaletta (ainakin sen levytystä) parempi, oli valinta oikea. Agnethan haikealla äänellä tulkitsema balladi on mielestäni yksi Abban ikivihreistä kappaleista, mutta ei ole lainkaan takeita siitä olisiko Abbaa edes valittu Ruotsin viisuedustajaksi, jos yhtye olisi tällä kappaleella lähtenyt kisaan mukaan.

46. My Love, My Life (Arrival 1976)

Abba on tunnettu viimeiseen asti hiotuista levytyksistään ja lähes täydellisistä soundeistaan, mutta mukaan mahtuu myös yli- ja alilyöntejä. My Love My Life on upea balladi, mutta sitä vaivaa lähes tukkoon päälleäänitetty levytys. Hieman enemmän harkintaa ja aavistuksen kevyempi äänitys olisi tehnyt kappaleesta yhden ikivihreistä Abba-kappaleista. Lopullisessa mudossaan My Love My Life on hieno, mutta jonkin verran puuduttava kuuntelukokemus.

45. Put On Your White Sombrero (julkaisematon kappale 1980)

Super Trouper -albumille tarjolla ollut kappale jätettiin levyltä pois, kun levyn nimikappale äänitettiin viime tingassa ennen levyn julkaisua. Put On Your White Sombrero julkaistiin vasta yli 10 vuotta myöhemmin Thank You For the Music -kokoelmalevyllä. Sävelmänä kappale ei ole parasta Abbaa ja ymmärrän hyvin, miksi sitä ei aikanaan julkaistu. Levyn sovitus etenkin lauluosuuksien suhteen on kuitenkin mestarillinen, ja toisin kuin edellämainitun My Love My Life -kappaleen kohdalla äänitys on monikerroksisuudestaan huolimatta raikas ja kevyt.

44. I Let the Music Speak (The Visitors 1981)

The Visitors -levyllä Anni-Frid Lyngstad sai esitellä tulkintarepertuaariaan laidasta laitaan. Levyn a-puolelta löytyvien katkerien ja jopa uhkaavien tulkintojen vastapainona levyn b-puolella kuullaan pehmeää ja lämmintä Fridaa. Monitasoinen, tosin myös hieman liian pitkä, I Let the Music Speak on selkeä jatko-osa neljä vuotta vanhemmalle Thank You For the Music -kappaleelle, ylistys musiikin kyvylle iloita kuulijansa kanssa ja tukea vaikeissa hetkissä. Tällä laululla syntetisaattorin äärestä akustisen pianon ääreen palannut maestro Benny Andersson antaa parastaan.

43. I've Been Waiting For You (Abba 1974)

Abban kolmannen albumin SOS-hitti jätti saman albumin toisen hienon rakkauslaulun varjoonsa. Tälläkin kertaa Agnetha Fältskog tulkitsee sydämensä kyllyydestä balladin, joka täysin ansiotta on unohdettu Abba-albumin ja So Long -singlen b-puolelle.

42. Thank You For the Music (The Album 1977)

Thank You For the Music -kappaletta voidaan  pitää Abban tunnuslauluna, vaikka se ei kaupallisessa menestyksessään nousekaan Dancing Queenin, Gimme Gimme Gimmen ja Mamma Mian tasolle. Björn Ulvaeusin näppärä teksti kiteyttää hyvin koko yhtyeen olemassaolon tarkoituksen, ja Bennyn kanssa kirjoitettu melodia vie tarinaa taitavasti eteenpäin.

41. SOS (Abba 1975)

SOS on Abban uran ehkä tärkein kappale. Waterloon menestyksen jälkeen Britannia käänsi selkänsä "yhden hitin euroviisuihmeelle", eikä suostunut uskomaan, että yhtyeeltä voisi tulla mitään muuta merkittävää musiikkia. SOS sai brittien pään kääntymään ja avasi viimeisen sulun hittien tulvan tieltä. Kappaleen levytys ei vielä saavuta sitä viimeisteltyä nerokkuutta, mistä yhtyeen tulevat kappaleet lähes poikkeuksetta saivat nauttia, mutta lauluna ja tulkintana se on legendaarisen maineensa ansainnut.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 2. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 6 (51-60): Balladeja keskitason yläpuolelta

Keskinkertaisissakin Abba-kappaleissa on hienoja yksityiskohtia ja tarttuvia melodioita, joista muut artistit olisivat ylpeitä. Tässä vaiheessa listaa myös Voyage-albumin kappaleista löytyi sitä jotain, mikä tekee niistä lähes kelvollisia Abba-kappaleita. Lähes. 

60. Andante, Andante (Super Trouper 1980)

Tämä hellä rakkauslaulu soittimelta soittajalle jää Super Trouper -albumilta löytyvien superballadien varjoon, eikä tätä juuri muistella. Minustakaan tämä ei ole mitenkään erikoinen kappale, vaan ihan miellyttävä albumiraita, jonka Anni-Frid Lyngstadin tulkinta nostaa keskitason yläpuolelle. Kappaleen kruunaa loppuun asti mietitty puolen minuutin mittainen hillitty mutta nerokas finaali, johon on ajatusta käytetty enemmän kuin levyn muihin kappaleisiin yhteensä.

59. Arrival (Arrival 1976)

Abban uran toinen instrumentaalikappale kuvastaa Benny Anderssonin rakkautta ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Muu  yhtye osallistuu kappaleeseen sanattoman hyminän muodossa. Hieno päätös yhtyeen ikonisimmalle albumille.

58. Eagle (The Album 1978)

Tämä ilmavan eteerinen luonnon ylistys on aavistuksen ylipitkä mutta silti erittäin kaunis aloituskappale Abban viidennelle albumille.

57. Dance (Waterloo 1974)

Tämä Phil Spectorilta innoituksensa saanut eroballadi on yksi Abban varhaiskauden vaikuttavimmista sävellyksistä. Valitettavasti eroballadien expertti Agnetha Fältskog jää kappaleessa sivuosan esittäjäksi Björn Ulvaeusin tulkitessa laulun pääsanoman. Toisenlaisella solistijaolla kappaleesta olisi voinut tulla yksi monista Abban ikivihreistä balladeista. 

56. Hey Hey Helen (Abba 1975)

1970-luvun puolivälissä kantaaottavuus oli päivän sana ruotsalaisessa popmusiikissa, mutta Abba halusi vain viihdyttää ilman yhteiskunnallista sanomaa. Hey Hey Helen on varovainen poikkeus säännöstä. Onnistunut yksinhuoltajaäidin ylistys on viimeisiä Abba-kappaleita, joissa on vielä kaikuja Waterloo-albumin glam-rock-tyylistä.

55. Disillusion (Ring Ring 1973)

Soolourallaan Agnetha Fältskog oli tuottelias laulunkirjoittaja, ja ensimmäisten viiden sooloalbuminsa kappaleista hän sävelsi itse puolet. Vuoden 1975 sooloalbumilta löytyy kappale Mina ögon, jonka esiaste Disillusion oli viime hetken lisäys Ring Ring -albumille. Kappaleen askeettisesti sovitettu Abba-versio sopii sävellykseen ja Agnethan tulkintaan hyvin, mutta hänen ruotsinkielinen sooloversionsa voittaa sen vertailussa selvästi. Kyseessä on ainoa kerta, kun Agnethan sävellys löytyy Abba-levyltä, vaikka lahjakkaalla laulaja-lauluntekijällä olisi varmasti ollut rahkeita useampaankin.

54. I Can Be That Woman (Voyage 2021)

Agnetha on Voyage -albumin tähti, ja hänen eläytymisensä krapulaisen ja katuvan aviovaimon rooliin on tämän kappaleen hienointa antia. Bennyn vähäeleinen sävellys ja Abba-kappaleeksi korostetun karsittu sovitus tukevat tarinaa samoin kuin Fridan herkät harmoniat. Björnin sanoitus on kömpelö, mutta toisaalta juuri sen vuoksi vaikuttava: asia on niin painava että sitä ei haluta kaunistella hienoilla sanankäänteillä. I Can Be That Woman ei yllä Abba-kappaleiden parhaimmistoon, mutta omintakeisuudessaan se on hieno osa Abban tuotantoa.

53. Honey Honey (Waterloo 1974)

Tyyleiltään rikkonaisella Waterloo albumilla Honey Honey on maistiainen siitä, millaiseksi Abba oli muuttuva muutaman vuoden sisällä. Hiottu ja jousilla sokeroitu kappale on sisällöltään höttöisempaa Abbaa, mutta samalla ensimmäisten Abba-levyjen tarttuvimpia kappaleita. Kappale sai uuden elämän Mamma Mia -musikaalin myötä.

52. The Way Old Friends Do (Super Trouper 1980)

Olen kelpuuttanut vuoden 1979 kiertueella äänitetyn kappaleen tähän listaan sen vuoksi, että se on sisällytetty Abban studioalbumille ja sille on studiossa jälkiäänitetty merkittävästi lisäinstrumentteja. Voin vain kuvitella, kuinka vaikuttava tämä oli yhtyeen konserttien päätöskappaleena. The Way Old Friends Do on yksi vain parista Abba-kappaleesta, jossa sekä Agnethalla että Fridalla on oma soolo-osuus. Super Trouper -albumin päätösraita on Abban ainoa julkaistu Andersson/Ulvaeus-kappale, josta ei puhdasta studioversiota tehty.

51. Keep an Eye On Dan (Voyage 2021)

Keep an Eye On Dan on Abban paluualbumin turhauttavin kappale. Mystisesti alkavan kappaleen säkeistöt on maustettu upeilla, säkeistöstä toiseen kasvavilla, dramaattisilla jousilla ja Agnetha eläytyy jälleen täydellisesti eroäidin tuskaan, jonka Björn on hienosti taltioinut säkeistön tekstiin. Myös melodia on hyvin rakennettu ja johdattaa kohti kertosäettä, jonka pitäisi nostaa kappale vielä kirkkaanpaan loistoon. Kertosäe kuitenkin pilaa kaiken jankuttavalla melodiallaan, jota tympeä syntetisaattoririffi toistaa monotonisesti. Kappaleen loppuun on lisätty oivaltavasti SOS-kappaleen pianoriffi kuin anteeksipyydellen sitä, että tätäkään Voyage-albumin kappaletta ei ole harkittu loppuun saakka. Jos Keep an Eye On Dan -kappaleen kertosäe olisi tehty parhaiden Abba-standardien mukaisesti olisi tämä kappale ollut top 20 tavaraa.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 7. marraskuuta 2023

282. The Beatles: Free As a Bird/Real Love/Now And Then (1995/1996/2023)

 


Vuosien 1969-70 vaihteessa hajonneen The Beatlesin elossa olleet jäsenet George Harrison, Paul McCartney ja Ringo Starr saivat vuonna 1980 kuolleen John Lennoin leskeltä kasetin, joka sisälsi kolmen demoa. Näistä kaksi, Free As a Bird ja Real Love julkaistiin vuonna 1995 ensi-iltansa saaneen The Beatles Anthology -sarjan yhteydessä, mutta kolmas jäi teknisten haasteiden, ja ilmeisesti myös sisäisten erimielisyyksien vuoksi viimeistelemättä. Lähes 30 vuotta myöhemmin nämä haasteet saatiin selätettyä ja "viimeiseksi The Beatles -kappaleeksi" tituleerattu Now And Then julkaistiin suurelle yleisölle marraskuussa 2023. Minulle nämä kolme kappaletta musiikkivideoineen luovat eheän ja koskettavan trilogian, joka kunnioittaa yhtyeen historiaa ja etenkin yhtyeen perustajaa John Lennonia. Kappaleiden kuuntelijat saavat itse päättää, onko kysymys "oikeasta" Beatlesista vai jostain muusta. 

John Lennonin murha kotiovelleen New Yorkissa joulukuussa 1980 päätti spekulaation vuosikymmenen. Vuodesta 1970 alkaen lehdistö ja yhtyeen fanit olivat pitäneet yllä toivoa siitä, että The Beatles palaisi yhteen, tekisi levyn tai kenties jopa kiertueen. Promoottorit tarjosivat miljoonien dollarien porkkanaa Beatlesin yhdistymiseksi, ja yhtyeen jäsenet itsekin - etenkin John Lennon - pohtivat ääneen mahdollisuutta tehdä jälleen musiikkia entisten yhtyetovereiden kanssa. Lennonin kuoleman myötä nämä spekulaatiot päättyivät. Kunnes vuonna 1994 tapahtui kummia.

The Beatlesin tarinasta kertova dokumentti The Beatles Anthology toi vanhat yhtyetoverit yhteen ja George Harrison, Paul McCartney ja Ringo Starr päättivät tehdä sarjaan uutta musiikkia. John Lennon haluttiin jossain muodossa mukaan, joten hänen leskensä Yoko Ono antoi Paul McCartneylle kasetillisen demoja, jotka John oli äänittänyt 197-luvun lopulla. Helmikuussa 1994 Harrison, McCartney ja Starr aloittivat työt McCartneyn studiolla Sussexissa. Kappaleista ensimmäinen Free As a Bird paljastettiin maailmalle The Beatles Anthology -dokumenttisarjan ensimmäisen jakson yhteydessä marraskuussa 1995.

Vaikka ennenjulkaisematonta Beatles-materiaaliaa oli julkaistu ennenkin, Free As a Bird oli poikkeuksellisen iso tapaus maailmanlaajuisesti. Kyseessä oli ensimmäinen kerta tammikuun 1970 jälkeen, kun yhtyeen jäsenet olivat äänittäneet uutta materiaalia The Beatles nimen alla. Muistan kuinka Vaasan Anttila-tavaratalossa keski-ikäiset miehet hykertelivät keskenään: "Tätä on odotettu 25 vuotta!".

Minä odotin enemmän samana päivänä ensi-iltansa saanutta The Beatles Anthology -dokumenttisarjaa (sarjan neljä jaksoa esitettiin viikon sisällä MTV3-kanavalla nimellä "The Beatles Story"). Olin suhteellisen tuore Beatles-fani, ja mahdollisuus nähdä tuntikaupalla yhtyeen haastatteluja ja videomateriaalia oli kuin joululoma olisi alkanut kuukauden etuajassa.

Free As a Bird -musiikkivideon näin ensimmäisen kerran Ruotsin TV4:n Gomorron Sverige -ohjelmassa samana aamuna, enkä vieläkään ole päässyt yli siitä kuinka hienosti rakennettu se on. Taitavasti kuvattu ja nerokkaasti editoitu neljän ja puolen minuutin video on täynnä viittauksia Beatlesin lauluihin ja elämänvaiheisiin. Tarkkaavainen Beatles-fani voi löytää videosta jopa sata Beatles-tärppiä, ja itse laulu jää helposti sivuseikaksi. 

Levytyksenä uusi Beatles-kappale oli minulle pettymys. Kesti hetken ennenkuin hyväksyin huonolaatuiselta äänitykseltä poimitun narisevan äänen John Lennoniksi, eikä kappaleessa tuntunut olevan sitä beatlemaista energiaa, mitä olin odottanut. Lennonin demo oli keskeneräinen, joten Paul, Ringo ja George olivat säveltäneet kappaleeseen väliosan, jonka Paul ja George laulavat vuorotellen ennen Harrisonin kitarasooloa. Pikkuhiljaa aloin pitää kappaleesta ja hyväksyin levynteon olosuhteiden tuomat rajoitukset lopputulokseen. Vuonna 2015 kappale miksattiin uudelleen, jolloin Lennonin lauluraitaa onnistuttiin parantamaan.


Myöhemmin samalla viikolla julkaistu Real Love aukeni minulle nopeammin.
Toisin kuin ensimmäinen "uusi" Beatles-kappale, Real Love ei ollut minulle täysin uusi tuttavuus. Lennonin demo kappaleesta soi jo vuonna 1988 julkaistussa dokumenttielokuvassa Imagine: John Lennon. Tiesin siis suunnilleen mitä odottaa. Helmikuussa 1995 McCartneyn kotistudiolle palannut kolmikko oli työskennellyt nauhan kanssa, jonka tekninen laatu oli parempi, tempo oli hieman nopeampi ja yleissävy oli duurivoittoinen. Tällä kertaa sävellys oli valmis, joten muiden Beatlesin jäsenten ei tarvinnut säveltää tai sanoittaa kappaleeseen uusia säkeistöjä tai väliosia. 

Pidin Real Love -kappaleen uudesta versiosta heti. Ensimmäistä kappaleen väsyneisyys oli vaihtunut innostuneisuuteen, ja kontrasti Johnin 1970-luvun demon ja 1990-äänitettyjen uusien osien välillä oli helpommin hyväksyttävissä. Real Love kuullosti enemmän oikealta Beatles-levytykseltä, vaikka ero 60-luvun tuotoksiin oli selkeä.

Real Loven musiikkivideossa ei ollut samaa suurennuslasin kanssa anlysoitavaa sisältöä eikä leikkauksellista nerokkuutta, mutta se palkitsi silti Beatles-fanin. Pääsimme ensimmäistä kertaa katsomaan, miten Ringo, George ja Paul äänittivät yhdessä uusia Beatles-kappaleita viimeksimainitun kotistudiossa. Saumattomasti studio-osuuksien lomaan oli liitetty kuvia ja videopätkiä Johnista, sekä valikoituja otoksia Anthology-dokumentissa nähdystä arkistomateriaalista. 

Free As a Bird ja Real Love julkaistiin the Beatles Anthology -cd-kokoelmien ensimmäisen ja toisen osan aloitusraitoina. The Beatles Anthology sarjan kolmannen cd:n piti alkaa kappaleella Now and Then. Paul, Ringo ja George aloittivat tuottaja Jeff Lynnen kanssa työt kappaleen kanssa maaliskuussa 1995, mutta hyvin nopeasti he, etenkin George Harrison, turhautuivat Lennonin demolla kuuluviin hälyääniin, joita ei 90-luvun tekniikalla saatu poistettua. Kahden päivän äänitysten jälkeen nauhat laitettiin hyllylle, eikä niihin enää vuonna 2001 kuolleen Harrisonin elinaikana palattu. Paul McCartney olisi halunnut jatkaa kappaleen työstöä ja hän lupasi viimeistellä kappaleen joskus. Tämä "joskus" oli keväällä 2022.

Neljännesvuosisadassa tietokone- ja äänitystekniikka oli kehittynyt niin paljon, että McCartney uskalsi Starrin ja tuottaja Giles Martinin tuella sekä Lennonin ja Harrisonin perikuntien luvalla tarttua uudelleen Now And Then -kappaleeseen. Elokuvaohjaaja Peter Jacksonin tiimissä työskentelevä ääniteknikko Emile de la Rey oli kehittänyt järjestelmän, joka tekoälyä hyödyntäen pystyi eristämään Lennonin lauluäänen, ja tuloksena olikin hälyäänistä puhdas lauluraita. Ringo lisäsi kappaleeseen rumpuosuudet kotistudiossaan ja Paul lisäsi loput instrumentit. Georgen kitarariffit poimittiin vuoden 1995 äänityksistä, ja McCartneyn ja Martinin sovittama orkesteri äänitettiin Capitolin studioilla Los Angelesissa. Because-kappaleeseen vuonna 1969 äänitetty Johnin, Paulin ja Georgen kolmiääninen taustakuoro rakensi sillan the Beatlesin kultavuosiin ja viimeisteli paketin.

Neljältä eri vuosikymmeneltä peräisin olevien äänitysten yhdistelmä on vaikuttava. Tekoälyä on hyödynnetty vain alkuperäisten nauhoitusten puhdistamisessa, mitään keinotekoista ääntä ei kappaleseen ole lisätty. John Lennonin sävellys oli yksinkertainen ja karu, mutta hänen jo yli 80-vuotta täyttäneet yhtyetoverinsa ovat onnistuneet muuttamaan keskeneräisen demon valmiiksi ja vaikuttavaksi kappaleeksi. 

Now And Then alkaa yksinkertaisesti, mutta se kasvaa vähitellen loppua kohti ylittämättä mauttomuuden rajaa. Kappaleen kliimaksi on McCartneyn soittama kitarasoolo, joka on kunnianosoitus George Harrisonille, joka valitettavasti ei ollut ehtinyt vuoden 1995 sessioissa äänittää kappaleeseen omaa sooloaan. Kappale ei välttämättä aukea tai tee vaikutusta niihin ihmisiin, jotka eivät tunne sen mutkikasta taustaa. Mutta niille jotka ovat odottaneet kolmatta "uutta" Beatles-kappaletta lähes 25 vuotta kokemus on tunteellinen ja jopa liikuttava.

Jos Now And Then -kappale ei saa Beatles-fania liikuttumaan, niin se tapahtuu viimeistään kappaleen musiikkivideota katsellessa. Real Love -musiikkivideon tapaan se matkustaa ajassa eteen ja taaksepäin näyttäen Paulin, Ringon ja Georgen äänittävän kappaletta keväällä 1995 ja kahden ensimmäisen tekevän samaa 27 vuotta myöhemmin poimien mukaan otoksia yhtyeen historiasta. Videon kiistanalaisimmassa kohdassa Jackson on tuonut vuoden 1967 Johin ja Georgen velmuilemaan tämän päivän Paulin ja Ringon rinnalle. Huomattavasti vaikuttavampi aikasilta on kohdassa, jossa kahdeksankymppinen kaksikko esiintyy the Beatlesin Hello Goodbye -videolla 24-27 vuotiaitten yhtyekavereittensa kanssa. Kun vuoden 1964 the Beatles kumartaa yleisölle musiikkivideon lopussa ja ruutuun jää tyhjä lava, eivät kyyneleet ole kaukana. The Beatles oli hetken tässä, mutta se oli viimeinen hetki.

Now and Then -kappaletta on markkinoitu otsikolla "The Last Beatles Song" ja ainakin minä uskon tähän. The Beatlesin arkistoissa on edelleen paljon julkaisematonta materiaalia, mutta parhaat helmet lienee jo julkaistu. Lennonin ja Harrisonin demoja on kymmeniä, mutta uutta levytystä missä kaikki neljä yhtyeen jäsentä esiintyisivät emme enää tule kuulemaan. Julkaisun tarkoituksena on sulkea the Beatlesista kertova kirja ja saattaan loppuun se, mikä oli aloitettu yli 60 vuotta aikaisemmin.

Mutta ovatko Free As a Bird, Real Love ja Now And Then "oikeita" Beatles-kappaleita? Tämän voi kukin päättää itse. Minun Beatles-yhtyeeni hajosi vuonna 1970, eikä se alkuperäisessä muodossaan palannut koskaan yhteen. Tästä huolimatta pidän näistä kolmesta kappaleesta paljon, ja peräkkäin kuunneltuna ne rakentavat yhtenäisen trilogian. Tämä koskee myös kappaleitten musiikkivideoita, jotka peräkkäin katsottuna toimivat hämmästytävän hyvin. Now And Then on kappaleista onnistunein ei vähiten sen vuoksi, että kehittyneen tekniikan ansiosta vuosikymmenien välinen etäisyys on onnistuttu kuromaan lähes olemattomiin. Ehkä saamme lähivuosina kuulla uudet nykyaikaisella tekniikalla parannetut versiot myös kahdesta ensimmäisestä "uudesta" kappaleesta. Jos ne on tehty samalla rakkaudella kuin Now And Then, niin minä otan ne avosylin vastaan. 

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

lauantai 21. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 5 (61-70): Glam-rock-kiljumista ja keskiaikaisia pillipiipareita

Listani puolenvälin lähestyessä Abban tuotannon alku- ja loppupää ovat sulassa sovussa keskenään. Mukaan mahtuu edelleen tyylillisiä kokeiluita ja raakaa energiaa, jota monet harvemmin yhdistävät tähän yhtyeeseen. 

70. The Piper (Super Trouper 1980)

On mielenkiintoista seurata kuinka paljon Björn Ulvaeusin teksit kehittyivät Abban uran aikana. Vuonna 1980 näennäisen kepeä kappale ihmisiä villitsevästä pillipiiparista kätki sisäänsä huolen siitä, kuinka helposti ihmisjoukot on vieteltävissä väärien asioiden ja ihmisten taakse. Mielenkiintoisessa ja tekstiltään edelleen ajankohtaisessa kappaleessa on myös viittauksia keskiaikaisen musiikkiin. Tämä mielenkiintoinen kappale on jäänyt turhan tuntemattomaksi Abban tuotannossa.

69. Ring Ring (Ring Ring 1973)

Abba yritti euroviisuihin jo vuotta ennen Waterloon menestystä, mutta Ring Ring ei vakuuttanut Ruotsin valitsijoita tarpeeksi. Vaikka Waterloo oli selvästi parempi kappale viisulavalle, on Ring Ring mielestäni levytyksenä parempi. Monet pitävät tätä ensimmäisenä kappaleena, jossa Abba (jonka nimi vielä tuolloin oli kömpelö "Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid") kuullosti Abbalta. En väitä vastaan.

68. Watch-Out (Waterloo 1974)

Watch-out on mielestäni Abban onnistunein rock-kappale. Vaikka Björn laulaa kappaleessa sooloa, vievät Agnetha ja Frida huomion tiukoilla ja erittäin korkealle yltävillä harmonioillaan. Jos Ring Ring kuullosti Abbalta, niin tämä on kaukana siitä.

67. I Am Just a Girl (Ring Ring 1973)

Alunperin mieslaulajalle ja Totte Svensson -elokuvaan sävelletty kappale taipui hyvin myös Abban leidien esitettäväksi. I Am Just a Girl on mielestäni I do I do I do I do I do -kappaletta onnistuneempi kokeilu saksalaisen schlagerin maailmassa.

66. Intermezzo No 1. (Abba 1975)

Abban konserteissa kukin yhtyeen jäsen sai aina vuorollaan estradin itselleen, ja muut yhtyeen jäsenet pääsivät lepäämään lavan taakse. Benny Anderssonin bravuuri oli tämä pianokappale, joka oli käytännössä kosketinvirtuoson ja kitaristi Lasse Wellanderin duetto. Kappale on Abban kolmannen albumin epätasaisen b-puolen ehdoton huippuhetki. Onneksi instrumentaaleista ei kuitenkaan tullut Abba-albumien vakiosisältöä.

65. Why Did It Have To Be Me (Arrival 1976)

Abban konserteissa Agnethan ja Bennyn lepohetki koitti, kun Frida ja Björn esittivät tämän kappaleen duettona (levyllä toki Agnetha Bennykin ovat mukana tässä kappaleessa). Why Did It Have To Be Me on tasaisen laadukkaan Arrival-albumin kepeämpää antia ja mielestäni huonompi kuin singlen b-puolelle piilotettu Happy Hawaii, johon kappaleen melodia perustuu. Ja tämä kappalehan löytyy rankingini sijalta... 

64 Happy Hawaii (single 1977)

Tämä ja listalla edeltävä kappale ovat harvinainen tapaus, jossa Abba julkaisi samasta kappaleesta kaksi eri versiota. Versioista ensimmäinen oli tarina naisesta, joka lähtee Hawajille toipumaan päättyneestä ihmissuhteesta. Minusta tämä Agnethan ja Fridan laulama versio kappaleesta toimii paremmin. Abba oli kuitenkin eri mieltä ja Why Did It Have To Be Me sijoitettiin Arrival-albumille ja Happy Hawaii Knowing Me Knowing You -singlen b-puolelle.

63. I Still Have Faith In You (Voyage 2021)

Kun Abban ensimmäiset uudet kappaleet paljastettiin syyskuussa 2021 tämä kappale soitettiin ensimmäisenä. Minulle tämä Fridan laulama kappale oli pienoinen pettymys etenkin kertosäkeensä osalta, joka mielestäni oli monien muoden Voyage-albumin kappaleiden tapaan jätetty keskeneräiseksi. Olen lämmennyt kappaleelle hieman viimeisten kahden vuoden aikana, mutta olen silti sitä mieltä että se toimisi paremmin Bennyn pianosoolona (jollaisesta kuultiin pätkä samaisessa lehdistötilaisuudessa) kuin Abba-kappaleena.

62. Tiger (Arrival 1976)

Abban 1977-vuoden kiertueen konserttien aloittanut Tiger on kuin Watch-out-kappaleen parannettu versio. Terävimmät kitarasoundit on viilattu hieman pehmeämpään muotoon, mutta Agnethan ja Fridan hämmästyttävän korkealle yltävissä laulusuorituksissa on samaa viiltävyyttä. 

61. Hole In Your Soul (The Album 1977)

Hole In Your Soul on mielenkiintoinen kollaasi joka kokoaa yhteen erilaisia tyylejä aina hempeästä balladista (à la I Am Just a Girl) yhtyeen glam rock -juuriin (kuten Watch Out ja Tiger). Bennyn ja Björnin nerous pitää paketin kasassa kuten myös koko levyn tekoon osallistuneiden muusikoiden järkähtämätön ammattitaito. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Abba Top 110 osa 4 (71-80): Ihan mukavaa Abba-viihdettä

 

Kolmenkymmenen "siinä ja tässä"-kappaleen jälkeen  pääsemme jo ihan mukavan Abba-viihteen pariin. Jokaisen kappaleen ei tarvitse olla Dancing Queen tai Mamma Mia ollakseen vihdyttävä Abba-kappale, jonka moni muu yhtye olisi kirkuen ottanut hitikseen. Sijoilta 71-80 löytyy kappaleita yhtyeen koko olemassoloajalta ensimmäisistä vuosista aina 2021 paluualbumiin asti. Jäljellä vielä 70 kappaleen verran Abbaa, ja taso paranee koko ajan.

80. Does Your Mother Know (Voulez-Vous 1979)

Vaikka Agnetha ja Frida vakiinnuttivat paikkansa Abban pääasiallisina solisteina yhtyeen ensilevytysten jälkeen pääsi Björn myös soolomikrofonin ääreen yhtyeen myöhemmillä albumeilla. Tunnetuin Björnin laulamista kappaleista on ilman muuta Does Your Mother Know, joka julkaistiin Voulez-Vous-albumin toisena singlenä. Minusta se on albumin sinkkulohkaisuista rennoin ja parhaiten toimiva. Siihen, kuten muihinkin kyseisen albumin singlekappaleista kuitenkin kyllästyy nopeasti. Tarttuva ja hyvin tuotettu kappale kaipaisi jotain lisää, jotta se nousisi minun listallani sijaa 80 paremmaksi. Tämä "jokin" löytyy kaikista Voulez-Vous-albumin kappaleista, joita ei singleinä julkaistu. Niistä lisää myöhemmin.

79. My Mama Said (Waterloo 1974)

Kolmella ensimmäisellä albumillaan Abba kokeili eri musiikkilajeja ihan kuin testatakseen mikä toimii. Kaikkin villeimmillään tämä popmusiikin koekeittiö porisi Waterloo-albumilla, jonka tyylipaletti on Abban tuotannon monipuolisin ja hauskin. Glam-rockin, reggaen, Phil Spector -popin ja tutun ja turvallisen Abba-soundin joukossa on My Mama Said, jolla yhtye kokeili siipiään funk-musiikin maailmassa. Tämä kokeilu jäi yhteen kappaleeseen, mutta minä olen aina pitänyt tästä teinien angsti-kappaleesta. Toimivan melodian ja Agnethan ja Fridan taitavan tulkinnan lisäksi kappaleen huippukohtia on Rutger Gunnarsonin vauhdikkaat bassokuviot. 

78. Ode To Freedom (Voyage 2021)

Ode To Freedom on yksi monista Voyage-albumin kappaleista. josta olisi voinut tulla jotain todella hienoa, jos sen tekemiseen olisi käytetty saman verran mielikuvitusta ja luovuutta kuin mitä Abba huippuvuosina käytti lähes kaikkiin kappaleisiinsa. Abban viimeisen levyn viimeinen kappale sulkee kirjan kauniisti, tunnelmallisesti ja tekstiltään vilpittömästi jättäen kuitenkin Abbafanin mieleen tyytymättömän mielentilan ja harmituksen siitä, kuinka hyvä tästä kappaleesta ja koko albumista olisi voinut tulla.

77. Waterloo (Waterloo 1974)

Vaikka Abba oli saanut kappaleitaan radioon ja listoille monissa Euroopan maissa jo ennen Euroviisuvoittoaan, lasketaan yhtyeen maailmanvalloituksen alkaneen Waterloon menestyksestä. Siihen nähden kuinka hienosti kappale on melodiallisesti rakennettu on harmittavaa, että sen levytys on kovin väritön ja tasapaksu. Waterloo-albumilla on monta kappaletta, joiden äänittämiseen on käytetty enemmän mielikuvitusta kuin levyn kärkiraitaan. Ehkä Ruotsin viisukarsintojen deadline puski päälle, ja kappale jouduttiin äänittämään kiireessä ilman Abban levyille tyypillistä viilailua. 

76. On And On And On (Super Trouper 1980)

Vuonna 1980 julkaistu Super Trouper oli Abban kaupallisesti menestynein albumi ja sen laadusta kertoo se, että rankingissani on tähän asti ollut vain yksi kappale tältä levyltä. Albumin toiseksi "huonoin" kappale on yhtyeen viimeisiä "rock"-kappaleita ja ihan pätevä sellainen. 

75. Love Isn't Easy (Ring Ring 1973)

Ring Ring -kappaleen menestyksen siivittämänä Abban piti nopeasti saada samanniminen albumi valmiiksi. Kappale Love Isn't Easy kirjoitettiin aivan viime metreillä, ja on ihme että se on niinkin hyvä kuin se on. Hyvin svensk-pop-tyyppinen kappale on hyvin rakennettu ja tarttuva ralli, jossa on erityisen onnistunut kertosäe. 

74. Gonna Sing You My Lovesong (Waterloo 1974)

Ennenkuin Frida nousi Abban eturiviin Fernando, Money money money ja Knowing Me Knowing You -hittien solistina jäi hän yhtyeen levyillä selvästi Agnethan varjoon. Gonna Sing You My Lovesong ei ole Abba-balladien parhaimmistoa, mutta jälleen kerran lämpimällä ja tulkintavoimaisella äänellä varustettu laulaja tule erittäin lähelle kuuntelijaa ja tekee kappaleesta yhden Waterloo-albumin vaikuttavimmista hetkistä. 

73. I Am the City (julkaisematon kappale 1982)

I Am the City on yksi niistä kolmesta kappaleesta (toinen oli aiemmin mainitsemani You Owe Me One), joita Abba äänitti epäonnisissa kevään 1982 sessioissa. On helppo ymmärtää miksi kappale ei aikoinaan julkaistu, äänitysten tunnelmat olivat tunnetusti kalseat ja lopputulos on steriili ja sovitukseltaan hyvin askeettinen. Onneksi I Am the City kuitenkin julkaistiin More Abba Gold -kokoelmalla vuonna 1993, sillä sen melodia on mielenkiintoinen (Benny ja Björn kierrättivät kappaleessa vuonna 1970 Seduction of Inga -elokuvaan säveltämäänsä melodiaa). Keskeneräisyydestään (kappale kuullostaa enemmän demolta kuin valmiilta levytykseltä) huolimatta se kuvaa hyvin missä Abba oli vuonna 1982. 

72. Just a Notion (Voyage 2021)

Abba yritti äänittää Just a Notion -kappaletta jo Voulez-vous-albumille, mutta sitä ei koskaan saatu valmiiksi. Voyage-albumia rakennettaessa Benny ja Björn kaivoivat yli 40 vuotta vanhat nauhat esiin ja äänittivät lauluraitojen ympärille uuden instrumentaalitaustan. Kappaletta vaivaa edelleen keskeneräisyyden vaikutelma, mutta uusine taustoineen se toimii ihan ok.

71. Lovelight (single 1979)

Elainen tapaan Lovelight oli niitä Abban harvinaisia kappaleita, jotka löytyivät ainoastaan single-levyjen b-puolelta. Niinpä sain tämän kappaleen kokoelmiini vasta löydettyäni Chiquitita-singlen brightonilaiselta kirpputorilta vuonna 1986. Minusta kappale on a-puoltaan parempi, mutta ei tarpeeksi viimeistelty, että sitä olisi sisällytetty Voulez-Vous-albumille.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 3 (81-90): Puuduttavia miljoonahittejä ja hyvin tuotettua höttöä

Abba-rankingissani kappaleiden laatu nousee kiihtyvään tahtiin. Sijoille 81-90 mahtuu jo monta miljoonahittiä, jotka jostain syystä eivät kuulu suosikkeihini sekä pari unohdettua kappaletta, jotka ovat mielestäni mainettaan parempia. Mitä ylemmäs listaa tullaan sitä vakuuttavampaa on yhtyeen ammattitaito ja tuotannollinen pedanttisuus ja tinkimättömyys. Pian myös itse sävellysten laatu alkaa nousta samalle tasolle niiden ympärille rakennetun kuorrutusten kanssa.

90. When You Danced With Me (Voyage 2021)

Benny Anderssonin poika Peter Grönwall on One More Time -yhtyeensä kanssa hyödyntänyt kelttisoundeja menestyksekkäästi ja on helppo kuvitella, että Andersson on saanut heiltä innoituksen tätä kappaletta tehdessään. Kappale on kuitenkin väsynyt ja innoton kokonaisuus verrattuna esimerkiksi One More Time:n 30 vuoden takaiseen Highland-hittiin. 

89. Me and Bobby and Bobby's Brother (Ring Ring 1973)

Anni-Frid Lynstadilla oli pistämätön taito muuttaa tulkinnallaan mitäänsanottamatkin kappaleet mielenkiintoisiksi lauluiksi. Me and Bobby and Bobby's Brother on yhtä keskinkertainen Abba-kappale kuin sen nimi antaa ymmärtää, mutta sooloa laulava Frida tulkitsee kappaleen lämmöllä ja antaumuksella, ja pääosin hänen vuokseen kappaletta kuuntelee mielellään.

88. He Is Your Brother (Ring Ring 1973)

Abban kaikkien aikojen toisena singlenä julkaistu kappale on kuin uusintapainos esikoissinglestä. He Is Your Brother on People Need Love -kappaleen tapaan pelastusarmeijmaisen rytmikäs laulu, jossa mies- ja naislaulajien osuudet vuorottelevat tasapuolisesti. Tämä kappale ei kuitenkaan tuo tähän reseptiin uusia mausteita, ja näistä kahdesta People Need Love on selkeästi mielenkiintoisempi.

87. Dum Dum Diddle (Arrival 1976)

Tämäkään kappale ei kuulu Abban parhaimmistoon, mutta koko Arrival-levyn kattava ammattitaito ja laatu nostaa myös tämän kappaleen hieman keskinkertaisuuden yläpuolelle. Melodian tarttuvuus ja tarkkaan rakennetut lauluharmoniat ovat täyttä Abbaa, vaikka kappale ei mikään Dancing Queen olekaan.

86. Fernando (single 1976)

Alunperin Fridan ruotsinkielisellä sooloalbumilla julkaistu Fernando on yksi Abban uran suurimmista hiteistä, mutta Chiquititan tavoin se on minulle aika lailla yhdentekevä. En tiedä miksi, melodia on hyvin rakennettu ja levytys on täyttää kaikki Abba-kappaleen vaatimukset, mutta minä en kappaleesta innostu. Ehkä se olisi kaivannut jonkin yllättävän sovituksellisen elementin, jotta minulla viisarit värähtäisivät. 

85. Voulez-Vous (Voulez-Vous 1979)

Voulez-Vous-albumin kappaleista puolet julkaistiin singlenä jossain puolella maailmaa, mutta minulle tämä puolisko on levyn huonompi puoli. Osittain Miamissa äänitetty levyn nimikappale venytettiin yli viiden minuutin mittaan, jossa on mielestäni kolme minuuttia liikaa. Energinen diskokappale pitää minut otteessaan ensimmäiset puolitoista minuuttia, mutta sen jälkeen jää toistamaan jankuttavasti itseään. Tämä monotonisuus olisi pitänyt rikkoa mieltä ylentävällä väliosalla ja/tai sävellajin vaihdolla, jotta mielenkiintoni olisi pysynyt yllä edes neljään minuuttiin asti.

84. Elaine (single 1980)

Abba-fanitukseni alkuvuosina yhtyeen single-julkaisujen b-puolet jäivät usein tuntemattomiksi, sillä niitä ei useinkaan julkaistu yhtyeen albumeilla. The Winner Takes It All -singlen kääntöpuolelle piilotettu Elaine oli yksi niistä kappaleista, jonka kuullakseen piti löytää singlen sisältävä jukeboksi tai levykauppa, jonka valikoimissa kyseinen single sattui olemaan (ongelma, jota YouTube-sukupolven on vaikea ymmärtää). Herkun harvinaisuus teki siitä yhden suosikkikappaleistani. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt miksi Elainea ei kelpuutettu Super Trouper -albumille. Kappale on kuin koekappale, jolla Benny Andersson on harjoitellut uuden syntetisaattorinsa eri ominaisuuksia. Elaine on teknisesti monimutkainen ja monikerroksinen kakku, jonka kuorrutuksen alta löytyy hyvin hyvin höttöinen täyte.

83. Chiquitita (Voulez-Vous 1979)

Jälleen yksi Abba-hitti, joka ei maistu miltään. Mitään vikaa ei tässäkään ole, mutta ei juuri muutakaan. Paras puoli tässä kappaleessa on se, että Benny ja Björn lahjoittivat sen tekijänoikeustulot Unicefille. Koska kappale on yksi yhtyeen parhaiten myyneistä singleistä, on Unicefin lastenrahasto kerännyt (ja kerää tästä hamaan tulevaisuuteen) sen avulla paljon rahaa hyvään tarkoitukseen.

82. Bang-A-Boomerang (Abba 1975)

Vuonna 1975 Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät neljännen ja viimeisen kerran osallistua Eurovision laulukilpailuihin. Ruotsin karsinnoissa kappaleen esittivät Bennyn Hep Stars -kaveri Svenne Hedlund ja hänen vaimonsa Lotta. Kappaleessa ei kuitenkaan ollut Waterloon taikaa, ja se jäi Melodifestivalenin kolmannelle sijalle. Samana vuonna Abba lisäsi taustoihin omat lauluraitansa ja siitä tuli yksi epätasaisen Abba-albumin tarttuvimmista kappaleista.

81. Merry-Go-Round (single 1972)

Abban teki ensimmäisinä vuosinaan monta mielenkiintoista levytystä, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle sen vuoksi, että ne eivät kuullosta siltä miltä Abba menestysvuosinaan kuullosti. Yhtyeen ensimmäisen singlen b-puoli oli alunperin Bennyn ja Björnin duetto (joka julkaistiin nimellä En Karusell), jonka englanninkieliseen versioon heidän kauniimmat puoliskonsa äänittivät taustalaulut. Minä pidän tästä kappaleesta, vaikka siitä puttuu tulevien vuosien hienostuneisuus ja täydellisyys. 

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Abba top 110 osa 2 (91-100): Kivoja kuriositeetteja ja yliarvostettuja singlehittejä


Vaikka tämän artikkelin käsittelyssä on edelleen Abban sävelsammion pohjimmainen sakka ei näitä kappaleita voi haukkua turhiksi tai täysin epäonnistuneiksi tekeleiksi. Parin mielestäni yliarvostetun singlekappaleen seasta löytyy pari hiomatonta, unohduksiin jäänyttä helmeä, joita ei ylisoitto ole päässyt pilaamaan. 

100. King Kong Song (Waterloo 1974)

Abbaa ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua rokkiyhtyeeksi, mutta jotkut yhtyeen yritykset rankemmassa musiikkityyissä ovat ihan hauskoja. King Kong Song on selvästi huumorimielessä tehty revittely kesken Waterloo-albumin äänitysten. Kappale ei kestä kovin montaa kuuntelukertaa, mutta muutaman vuoden välein kuultuna se nostaa hymyn huulille, oli se hymy sitten ivallinen tai huvittunut.

99. Bumblebee (Voyage 2021)

On harmillista, että Voyage -albumin kymmenestä kappaleesta kaksi mitättömintä annettiin Anni-Frid Lyngstadin laulettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta puolustavassa laulussa kimalainen edustaa kaikkia niitä eliölajeja, joiden tulevaisuus on uhattuna ihmisen toiminnan seurauksena. Valitettavasti, jälleen kerran, kappaleen sovitus ja tuotanto on jätetty puolitiehen. Uransa huippuaikoina Abba olisi väsymättömän ideoinnin avulla tehnyt tästä musiikillisesti vaikuttavan ja sanomaltaan puhuttelevan mestariteoksen. Voyage-albumilla Bumblebee jää keskinkertaiseksi syntetisaattorivihellykseksi.

98. Lay All Your Love On Me (Super Trouper 1980)

Lay All Your Love On Me on tänä päivänä yksi Abban suosituimmista kappaleista, mutta minua se ei ole koskaan puhutellut. Kyseessä on ihan pätevä ja tarttuva pop-kappale, mutta siitä puuttuu se jokin, mikä erottaa Abban muista popyhtyeistä. Mielenkiintoiset sovitukselliset ratkaisut ja kappaleen huipentava kliimaksi puuttuvat. Kertosäe on tylsä, eikä kappale muutenkaan tunnu ensimmäisen säkeistön jälkeen etenevän minnekään. 

97. Medley - Pick a Bale of Cotton / On Top of Old Smokey / Midnight Special (kokoelmalevy 1975)

Saksalaiselle hyväntekeväisyyslevylle äänitetty sikermä kuullostaa nopeasti kyhätyltä paketilta, joka menee ohi jälkiä jättämättä. Ammattitaitoiset muusikot yhtyeen jäseniä myöten tekevät hyvää työtä, mutta selvältä välityöltä tämä tuntuu.

96. I Am a Marionette (The Album 1977)

Abban viidennen albumin päätöskappale on uljaasti sovitettu ja hienosti esitetty kappale, josta pidin aikoinaan todella paljon. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut kuinka köyhä kappaleen melodia on ja mielenkiintoisista sovituksellisista ratkaisuista huolimatta lopputulos jää vaatimattomaksi.

95. You Owe Me One (single b-puoli 1982)

Keväällä 1982 Abba aloitti uuden levyn äänitykset, mutta yhtyeen jäsenet huomasivat pian, että homma ei toiminut ja yhtyeen yhdeksännen albumin äänitykset jätettiin kesken. Kolmesta valmiiksi saadusta kappaleesta You Owe Me One on ainoa, joka nähtiin julkaisemisen arvoiseksi ja silloinkin se sijoitettiin Under Attack -singlen b-puolelle. Kappale on kuivakka ja iloton, joka kuvaa ilmeisen hyvin yhtyeen sisäistä kemiaa tuohon aikaan.

94. Angeleyes (Voulez-Vous 1979)

Minulla on omituinen suhde Abban kuudenteen albumiin. Voulez-Vous-levyn kappaleista viisi julkaistiin singlenä jossain puolella maailmaa, mutta nämä viisi kappaletta ovat mielestäni levyn huonoimmat. Angeleyes ei ole lauluna varsinaisesti huono, ei tosin kovin hyväkään, mutta minua häiritsee sen lauluosuudet. Abba tunnetaan monikerroksisista lauluharmonioistaan, mutta tässä kappaleessa lauluraitoja on selvästi liikaa ja niiden muodostamasta äänivallista on vaikeaa, joissain tilanteissa mahdotonta tunnistaa yhtyeen jäsenten persoonallisia ääniä. Voulez-Vous äänitettiin uudessa supermodernissa, varta vasten Abban tarpeisiin rakennetussa studiossa, ja useassa levyn kappaleessa lauluosuuksien äänityksissä olisi ollut parannettavaa. Angeleyes-kappaleessa uuden studion lastentaudit iskevät korville kaikkein eniten.

93. I Have a Dream (Voulez-Vous 1979)

Fridan vakuuttava ja vetoava tulkinta onnistuu nostamaan keskinkertaisen melodian ja kornin ja naiivin rajamailla keikkuvan tekstin kelpo Abba-kappaleeksi. Kappale istuu kuitenkin huonosti Voulez-Vous-albumin bailukappaleiden sekaan, ja minun on vaikea uskoa että Britannian singlelistalla se nousi kakkoseksi asti. Laulun loppuun lisätty lapsikuoro saa monet nyrpistämään nokkaansa, mutta minusta kuoro on onnistuttu upottamaan laulun maailmaan ihan mallikkaasti, sata kertaa paremmin kuin 22 vuotta myöhemmin Little Things -kappaleessa.

92. Santa Rosa (single 1972)

Abban toisen singlen b-puoli on ihan mukavasti rakennettu ralli, josta kehittelyllä olisi voinut saada ihan toimivan Abba-kappaleen. Nyt kappale on jäänyt Bennyn ja Björnin duetoksi ja kauas siitä kansainvälisestä hittipotentiaalista mihin siinä olisi ollut ainesta. Minä olen aina pitänyt tästä, ja se on yksi unohdetuista Abba-kuriositeeteista, joihin neuvon tutustumaan jos yhtyeen varhaiset vaiheet kiinnostavat.

91. Rock 'n' Roll Band (Ring Ring 1973)

Kuten aiemminkin olen sanonut Abba ja Rock sopivat huonosti samaan lauseeseen, eikä tämäkään kappale nimestään huolimatta rokkaa. Benny ja Björn eivät kuitenkaan osanneet tehdä huonoja melodioita, ja Abba käytti vähäisempienkin kappaleittensa äänityksiin aikaa ja ajatusta. Santa Rosan lailla Rock'n'Roll Band ei juurikaan kuulosta Abbalta (Agnethan ja Fridan äänet kuuluvat vain vaimeasti taustakuorossa), mutta ihan kiva ralli tämäkin.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 2. syyskuuta 2023

Abba top 110 osa 1 (101-110): vääriä valintoja ja epäonnistuneita yrityksiä


Abba on ollut osa elämääni 1970-luvun loppupuolelta asti, Abba-faniksi minua on voinut kutsua vuodesta 1979 alkaen. Yli 40 vuoden aikana musiikki-sivistykseni, musiikkimakuni ja levykokoelmani on laajentunut moniin suuntiin, mutta Abba on aina ollut suurin musiikkirakkauteni ja levysoittimeni ahkerin pyörittäjä. Abba on the Beatlesin ohella ainoa artisti, jonka levyllä julkaistun tuotannon tunnen kokonaisuudessaan omituisimpia sinkun b-puolia myöten. Jokaisesta kappaleesta löydän jotain sanottavaa. Ja nyt on aika sanoa.

Kolme vuotta sitten listasin Abban kaikki 100 kappaletta (niitä tosiaan oli tasaluku) ja laitoin ne paremmuusjärjestykseen. Vuotta myöhemmin yhtye julkaisi kymmenen kappaletta lisää, ja kaksi vuotta sen jälkeen olen tullut riittävän tutuksi niiden kanssa että voin sijoittaa ne omalle paikalleen uuteen Abba Top 110 -listaan. Muutoksia kolmen vuoden takaiseen listaan (jonka voi tarkistaa perusteluineen Twitteristä) on tullut vähän.

Abban tuotanto laatu on pysynyt korkealla koko vaihtelevan 10 vuotta (+uusi paluu) ja 9 albumia kestäneen kohtuullisen kompaktin uran aikana. Vaikka ero listan parhaiden ja huonoimpien kappaleiden välillä on suuri, ei yhtyeen levyiltä löydy mielestäni juuri lainkaan täydellisiä kalkkunoita tai kappaleita jotka olisin toivonut jäävän nauha-arkistojen uumeniin. Suurin osa kappaleista on erittäin nautittavia levytyksiä ja lähes jokaisesta löydän positiivista sanottavaa. Niin myös Abba Top 110 -listan pohjimmaisten kymmenen kappaleen kohdalla. Esittelen ne nyt.

110. Little Things (Voyage 2021)

Abba on aina ollut laatutietoinen ja maineestaan tarkka yhtye, ja varsinaisia virheliikkeitä yhtye on musiikin osalta tehnyt erittäin vähän. Yksi sellainen on kuitenkin Little Things -kappaleen julkaiseminen nykyisessä muodossaan vuoden 2021 come-back-albumilla Voyage. Jouluaiheinen hempeily lässyteksteineen on ehkä ainoa Abba-kappale, jonka ylitse hyppään Abba-levyjä kuunnellessani. Kappaleen melodia on ihan viehättävä, ja esimerkiksi Benny Anderssonin pianosoolona se toimisi hyvin. Nykyiseen tekstiin yhdistetty höttötulkinta ei  sen sijaan toimi lainkaan. Kaiken kruunaa täysin päälleliimattu lapsikuoro.

109. Man in the Middle (Abba 1975)

Abban muutamasta kantaaottavasta kappaleesta vuoden 1975 Man in the Middle on vaatimattomin. Kappale keinuu ihan mukavasti eteenpäin, mutta laulun teksti on varsin nolostuttava ja kokonaispaketti on kaukana laadukkaasta Abba-musiikista. Solistina toimivan Björn Ulvaeusin lauluntekstien huippukausi oli vielä tulossa, ja menestyksen viisasten kivi vain muutaman kuukauden päässä. Tämän kappaleen päähenkilöstä tulee mieleeni Donald Trump.

108. Suzy-Hang-Around (Waterloo 1974)

Onneksi Abban menestys ei myöskään ollut Benny Anderssonin laulutaidon varassa. Yhtyeen uran ainoassa Bennyn laulamassa kappaleessa on hienosti rakennettuja lauluharmonioita, mutta se ei yksinään riitä nostamaan kappaletta pohjasakan yläpuolelle.

107. What About Livingstone (Waterloo 1974)

Vihdoin Abban naisjäsenet pääsevät näyttämään osaamistaan. Agnetha Fältskog ylistää tyhjänpäiväisessä kappaleessa avaruustutkimuksen ja löytöretkeilyn merkkihenkilöitä ja onnistuu melkein vahvalla tulkinnallaan pelastamaan kappaleen sen turhuudesta. Melkein.

106. So Long (Abba 1974) 

Abba yritti uusia Waterloon menestyksen glam-rock-henkisellä So Long -kappaleella, josta tuli yhtyeen uran huonoiten menestynyt single. Näin jälkikäteen ajateltuna se ei ole ihme. Kappaleen melodia on hyvää ja tarttuvaa Abban keskitasoa, mutta rankka kitaratausta ja kirkumista lähentelevät laulusuoritukset tekevät kappaleesta vaikea kuunneltavaa. Toisella tavalla sovitettuna ja äänitettynä kappale olisi voinut menestyä hyvinkin. Onneksi yhtye siirtyi tämän jälkeen pian pois Gary Glitter -osastolta.

105. I Saw It In the Mirror (Ring Ring 1973)

Monissa rankinglistauksissa tämä Bennyn ja Björnin duettona laulama kappale pitää jumbosijaa Abban tuotannossa. Minusta tämä rauhallisen harmiton tekele ei ole ihan niin huono, mutta kovin hepposeksi tämän kappaleen anti jää verrattuna yhtyeen kokonaistuotantoon. Naislaulajien taustaharmoniat parantavat hieman tätä sympaattista lauluturhaketta.

104. I Do I Do I Do I Do I Do (Abba 1975)

Abban neljäs kansainvälinen singlejulkaisu menestyi maailmalla ihan mukavasti, mutta kappaleen levytys on onnistuttu pilaamaan tunkkaisella äänityksellä. Levyn soundimaailmaa hallitsee läpitunkeva saksofoni ja Agnethan ja Fridan laulusoundi kuulostaa tukkoiselta liian monen päällekkäisäänityksen seurauksena. Ihan ok sävellys, mutta epäonnistunut levytys.

103. No Doubt About It (Voyage 2021)

Benny Andersson teki ennen Voyage-albumia albumikaupalla hienoa musiikkia monella eri musiikkityylillä, joten Voyage-albumin muutamat hutilaukaukset olivat minulle suuri yllätys ja pettymys. No Doubt About It on tyhjänpäiväinen kappale melodialtaan ja toteutukseltaan, eikä Anni-Frid Lyngstadin vilpitön mutta samalla kireä laulusuoritus juuri paranna kokonaisuutta. Levyn muut kappaleet osoittivat, että Abba pystyi parempaan, mutta tämä kappale (ja listan pohjalta löytyä Little Things) herättävät kysymyksen, tehtiinkö osa levyn kappaleista kuitenkin liian isolla kiireellä.

102. Rock Me (Abba 1975)

Hyvistä yrityksistä huolimatta Abba ei onnistunut rokkaamaan kuin ajoittain (onnistuneita esimerkkejä tulossa listalla myöhemmin). Björnin kukkoilu tässä kappaleessa on lähinnä huvittavaa. Onneksi Agnetha ja Frida ottavat ohjat käsiinsä kappaleen loppupuolella pelastaen sen mitä pelastettavissa on.

101. Crazy World (single 1976)

Money Money Money -singlen b-puolelle piillotettu naiivi kolmiodraama jätettiin syystä pois yhtyeen vuoden 1975 julkaistulta kolmannelta albumilta. Crazy World on esimerkki siitä, miten hienosta melodiasta huolimatta kappaleesta ei saatu aikaan onnistunutta lopputulosta. Levyltä löytyy hienoja Abbamaisia sovituksellisia koukkuja ja tehokas väliosa, mutta Björnin laulama kappale jää loppujen lopuksi torsoksi. Abba jätti monia hienoja kappleita julkaisematta, koska yhtyeen jäsenet eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Ehkä Crazy World -kappaleelle olisi pitänyt tehdä samalla tavalla.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 1. heinäkuuta 2023

281. Peter, Paul & Mary: See What Tomorrow Brings (1965)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Folk-musiikki on tunnettua hienoista melodioistaan ja kantaaottavista teksteistään. Kun niihin liitetään Peter Yarrow'n, Paul Stookeyn ja Mary Traversin lauluharmoniat voidaan puhua 
1960-luvun amerikkalaisen musiikin sielusta. Peter, Paul and Mary vangitsi ajan folk-hengen paremmin kuin mikään muu yhtye. 

Yli 50 musiikinkuunteluvuoden jälkeen on harvinaista löytää uutta suosikkiartistia, jonka koko tuotanto kiinnostaa ja jonka kaikki levyt haluaa hankkia hyllyyn. Amerikkalainen folk-trio Peter, Paul and Mary ei ollut minulle täysin tuntematon lauluyhtye, mutta en koskaan ollut tarpeeksi kiinnostunut tutustuakseni yhtyeen musiikkiin syvemmin. Yhtye oli tullut tutuksi jo ala-asteen musiikkitunneilla 1980-luvun alkuvuosina, ja sittemmin hyllyyni oli eksynyt erinomainen cd-kokoelma. Tänä keväänä sain jostakin kipinän tutustua yhtyeen hittien ulkopuoliseen tuotantoon ja albumikokonaisuuksiin. Muutaman kuukauden sisällä lähes kaikki yhtyeen albumit ovat löytäneet tiensä vinyylihyllyyni.

Peter, Paul and Maryn viidennen albumin aloittava If I Were Free kiteyttää hyvin yhtyeen menestysvuosien reseptin. Peter Yarrow'n, Paul Stookeyn ja Mary Traversin äänet soivat kauniisti yhtyeen, eikä heidän ääniensä lisäksi kaivata kuin vetoava folk-kappale ja kitaroiden luoma sointumatto.

Olisin voinut ottanut käsittelyyni minkä tahansa yhtyeen viidestä ensimmäisestä albumista, mutta valitsin albumin See What Tomorrow Brings, jota äänitettäessä kolmen laulajan kemia oli hioutunut täydelliseksi. Tämä toteutuu parhaiten albumin tunnetuimmassa kappaleessa Early Moning Rain. Kappale on kanadalaisen folk-country-laulajan Gordon Lightfootin kertomus lähteviä lentokoneita kaihoisasti katselevasta miehestä, joka yrittää saada kasaan rahat kotimatkaa varten. 
Folkyhtyeen saumattomia harmonioita kuunnellessa on vaikea uskoa, että yhtye ei ollut syntynyt orgaanisesti kolmen ystävän projektina, vaan sen kokosi yhteen folk-rock-impresario Albert Grossman, joka halusi suojattinsa Bob Dylanin suosion innoittamana takoa lisää folk-menestystä. Peter, Paul and Mary oli menestystarina alusta asti. Yhtyeen viidestä ensimmäisestä albumista kaksi nousi Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ja kolme muutakin mahtuivat top 10:een. Musikaalisuuden ja käynnissä olleen folkbuumin lisäksi menestystä avitti se, että yhtyeen jäsenet tulivat toimeen keskenään erinomaisesti ja jakoivat saman arvopohjan.
See What Tomorrow Brings on hieno esimerkki Peter Yarrow'n, Paul Stookeyn ja Mary Traversin taidosta jakaa musikaalinen estradi keskenään. Korvia hivelevien harmonioiden lisäksi levyltä löytyy kunkin laulajan soolokappale, joka korostaa laulajansa ominaispiirteitä. Jo ennen trion muodostamista folklaulajana menestynyt Yarrow esittää levyllä bravuurinsa Buddy Can You Spare a Dime. Paul Stookey suunnitteli ennen yhtyeen perustamista uraa stand-up-koomikkona, joka on helposti kuultavissa hänen soolokappaleellaan On a Desert Island (hienon kuvan siitä, miten Stookeyn komiikka väritti yhtyeen konsertteja voi kuunnella tästä). Levyn päättävä The Last Thing On My Mind sopii Mary Traversin äänelle erinomaisesti.
See What Tomorrow Brings -albumi päätti yhtyeen parhaimman menestyskauden. Suosio jatkui toki tämänkin jälkeen, mutta sähköisten soittimien läpimurto folk-musiikissa muutti myös Peter, Paul and Mary -yhtyeen sointia, johon akustisen kitaran rinnalle lisättiin rumpuja ja sähkökitaroita. 1960-luvun loppupuolelle mahtui vielä ykköshitti Leaving On a Jet Plane, mutta vuosikymmenen vaihtuessa kolmikon jäsenet lähtivät soolourille. 1970-luvun loppupuolella Yarrow, Stookie ja Travers palasivat yhteen ja jatkoiva esiintymisiä ja levytyksiä aina Traversin kuolemaan asti vuonna 2009. 
Peter, Paul and Maryn levyjen kuuntelu on ollut minulle tunteellinen kokemus. Monet yhtyeen kappaleista ovat minulle tuttuja muiden artistien (etenkin Nana Mouskouri) repertuaarista, ja yhtyeen musiikki oli merkittävässä osassa Pispan koulun musiikkitunteja 1980-luvun alkupuoliskolla. Vetovat melodiat ovat minulle aina tärkeitä, ja kaunista moniäänista laulua kuunnellessa en voi olla yhtymättä mukaan.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

280. Annie Lennox: Medusa (1995)

Kuuntele koko albumi Spotify:ssa
Ensimmäinen sooloalbumi Diva (1993) osoitti, että Annie Lennox oli täysivaltainen artisti ja laulunkirjoittaja myös ilman Eurythmics-kumppaniaan David Stewartia. Näin olikin yllättävää, että jo Lennoxin toinen sooloalbumi koostyi yksinomaan cover-kappaleista. Onneksi jo levyn ensimmäinen kuuntelu osoitti, että Lennox ei tyytynyt helppoihin ratkaisuihin eikä kaikkiin kuluneisiimpiin ikivihreisiin. Medusa on hyvin artistinsa näköinen levy, jota kuunnellessa on helppo unohtaa että näistä kappaleista on olemassa myös "alkuperäinen versio".

Olin jo 1980-luvulla kova Eurythmics-fani, ja yhtyeen hajottua fanitukseni siirtyi suoraan Annie Lennoxille. David Stewart keskittyi tuottamaan muiden artistien levyjä, eikä hänen muutama sooloprojektinsa herättänyt minussa eikä juuri muissakaan innostuksen värinöitä. Lennox sen sijaan jatkoi menestystä ensimmäisellä sooloalbumillaan Diva (josta olen kertonut artikkelissa numero 6), joka sai maailman niiaamaan jälleen kerran hänen kuninkaallisen loistonsa edessä. Lennox oli itse säveltänyt lähes kaikki levyn kappaleet todistaen samalla sen, että Eurythmicksissäkään hän tuskin oli pelkkä laululyriikoiden rustaaja. 

Hittien Why, Walking on broken glass ja Little bird -jälkeen jäin vesi kielellä odottamaan mitä taideteoksia tältä skottilaiskuningattarelta kuultaisiin seuraavaksi. Vastauksen kuulin keväällä 1995 Music Televisionilta, joka esitti uuden Annie Lennox -kappaleen No more 'I Love you's'. Diva oli tehnyt sen taas.
Kesti jonkin aikaa ennenkuin tajusin, että tällä kertaa Annie Lennox ei ollutkaan säveltänyt uutta hittiään itse. Tämä ei ollut yllättävää, sillä kappaleen alkuperäisversion oli tehnyt tuntemattomaksi jäänyt brittiyhtye The Lover Speaks 1980-luvun puolivälissä. Lennox ja tuottaja Stephen Lipson olivat loihtineet kappaleeseen samankaltaisen tunnelman ja sovituksen kuin Diva-albumin hiteissä, enkä takuulla ollut ainut, joka luulin tämänkin kappaleen olevan peräisin Lennoxin omasta kynästä.

Tribuutti- ja cover-levyt eivät koskaan ole kuuluneet levykokoelmani suosikkeihin. Lähes säännönmukaisesti alkuperäiset levytykset ovat olleet uusintaversioita parempia, ja varsinkin laulunsa itse kirjoittavilta artisteilta olen aina toivonut enemmän uusia omia kappaleita kuin jo puhkicoveroitujen hittien uusintaversioita. Medusa poikkeaa keskivertocoveralbumeista positiivisesti siinä, että sen kappaleet eivät ole niitä kaikkein itsestäänselvimpiä ikivihreitä vaan versioita tunnettujen artistien vähemmän tunnetuista kappaleista tai helmiä tuntemattomiksi jääneiden artisteiden katalogista. 
Vaikka Lennox ei tällä kertaa säveltänytkään albumin kappaleita itse, hänen taiteellinen näkemyksensä loistaa vahvasti kaikista Medusa-albumin kappaleista. Medusa onkin sataprosenttisesti Annie Lennoxin levy, vaikka hän hakikin kappaleet muualta. Hyvä esimerkki tästä on Thin line between love and hate, josta R&B-yhtye The Persuaders sai ainoan hittinsä vuonna 1971. Kertomus nöyrän ja kaltoin kohdellun vaimon kostosta on kuin tehty Annie Lennoxin laulettavaksi.

Lennox ei kosinut yleisöä tunnettujen hittien uusintaversioilla vaan halusi selvästi tehdä kunniaa vähemmän tunnetuille kappaleille. Ainoa poikkeus levyllä oli Lennoxin eteerinen tulkinta Procol Harumin jättihitistä Whiter shade of pale, joka oli levyn kappaleista ainoa jonka tunsin entisestään. Annie Lennoxin versio puhkicoveroidusta kappaleesta on pätevä, mutta loppujen lopuksi mielenkiintoisen albumin tylsin hetki.
Paljon mielenkiintoisempi ja onnistuneempi on uusversio vain muutama vuoden ikäisestä kappaleesta Downtown lights. Kappaleen alkuperäisversion teki skotlantilainen yhtye The Blue Nile, jonka kanssa Lennox oli säveltänyt Diva-albumin kappaleen The Gift. Lehtihaastattelussa Lennox kertoi rakastuneensa kappaleen alakuloiseen äänimaisemaan. Ei olekaan ihme että albumin Medusa kappaleista tämä kappale on lähimpänä esikuvaansa.
Siinä missä kolme vuotta aiemmin julkaistu Lennoxin omista kappaleista koostunut Diva sai kriitikoilta lähes yksimielistä ylistystä, oli lainakappaleilla varustetun Medusan vastaanotto varautuneempi. No More I Love You's miellytti suurinta osaa lehdistöstä, mutta muuten Lennoxin kappalevalinnat ja tulkinnalliset vapaudet olivat joillekin vaikea pala purtavaksi. Nekin jotka pitivät albumista pitivät sitä laadultaan vaihtelevana ja lauluvalintojakin vain osittain onnistuneina.

Yleisö ja markkinat ottivat levyn kuitenkin innostuneesti vastaan. Britanniassa levy nousi albumilistan kärkeen ja Yhdysvalloissa albumi oli grammy-ehdokkaana parhaan albumin kategoriassa. Lennox sai grammy-palkinnon parhaasta naislaulajan suorituksesta kappaleesta No more I love you's. 

Diva on Annie Lennoxin discografian ehdoton huippu, mutta Medusa on kelvollinen seuraaja tälle mestariteokselle osoittaen, että tämän levyn menestys ei ollut pelkästään Eurythmicsin suosion jälkimaininkeja. Minusta levyn suurimpia ansioita on se, että lainakappaleista huolimatta se on saumaton jatko-osa edeltäjälleen. Levyn päättää yksi sen hienoimmista kappaleista, herkkä uusversio Paul Simonin 22 vuotta aiemmin julkaisemasta kappaleesta Something so right. Kappaleen singlepainos sisälsi näiden kahden laulajan duettoversion samasta kappaleesta.
Medusa-albumin jälkeen Annie Lennox palasi yhteen Dave Stewartin kanssa. Vuonna 1999 Eurythmics julkaisi albumin Peace, jota seurannut maailmankiertue ulottui Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Kolmannen sooloalbuminsa Bare Lennox julkaisi vuonna 2003.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)