Näytetään tekstit, joissa on tunniste Abba. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Abba. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Abba Top 110 osa 11 (1-10): The Winner Takes It All

Kuten olen aiemminkin todennut, Abban hitit eivät ole minulle ole välttämättä parempia, kuin unohduksiin jäävät albumiraidat tai single-levyjen b-puolet. Listani kymmenen kärki on tästä hyvä esimerkki. Kymmenestä kappaleesta vain neljä löytyy Abba Gold -kokoelmalta, jonka 17 kappaletta sijoittuvat koko rankingissani sijoille 3-98. Abban musiikissa arvostan tarttuvia hittikappaleita enemmän monikerroksisia levytyksiä, joiden sovituksiin piilotettuja herkkuja on nautinnollista bongata kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen. Tosin, kuten listan kärkikin osoittaa, mikään ei voita hienosti  rakennettua melodiaa. Abba-kappaleiden kymmenen kärki on sarja melodian, sovituksen, tuotannon ja tulkinnan täydellisiä paketteja, jotka eivät vanhene vaan palkitsevat jokaisella kuuntelukerralla. 

10. As Good As New (Voulez-Vous 1979) 

Voulez-Vous-albumin aloittaa 3 minuuttia ja 24 sekunttia briljanttia popneroutta. As Good As New -kappale tervehtii kuulijaa noin 15 sekunnin jousimenuetilla, joka kutsuu vastustamattomaan popmeininkiin. Kappaleen säkeistöissä rennon jäntevästi laulavaa Agnetha Fältskogia säestää kitaristin, basistin ja rumpalin tiukasti soittava kombo, johon Benny Anderssonin piano liittyy juuri oikealla hetkellä. Hyväksihavaittuun Abba-tapaan bändi hiljenee kertosäkeessä, ja Agnethan ja Anni-Frid Lyngstadin taustalla soittaa vain jo kappaleen alussa kuultu jousisektio. Pienintäkin yksityiskohtaa myöten harkittu kappale päättyy yhtä nopeasti ja yllättäen kuin alkoikin, hyvissä ajoin ennenkuin kappale alkaa kyllästyttää. Ja mikä parasta, tältä minulle ristiriitaiselta albumilta löytyy vielä toinenkin yhtä perusteellisesti harkittu ja toteutettu pophelmi. 

9. Super Trouper (Super Trouper 1980)

Sovituksellisesta koukeroista riisuttua kertosäettä kuullaan myös Super Trouper -albumin avauskappaleessa, joka kertoo väsyneestä, kiertueella rakastaan kaipaavasta artistista. Vaikka omakohtaisen tekstin takana onkin uudelleen avioitunut Björn Ulvaeus, eläytyy Frida lämpimällä äänellään täydellisesti tähän kappaleeseen, joka päätti Waterloon aloittaman Britannian listaykkösten sarjan. Super Trouper aloittaa Abban "kypsemmän" 1980-luvun vakuuttavasti ja viihdyttävästi.

8. The Name Of the Game (The Album 1977)

Sijalla kahdeksan on kolmas peräkkäin kappale, jossa Abba hyödyntää korostetun yksinkertaisesti sovitettua kertosäettä. Kappale ei tyydy yhteen kertosäkeeseen, vaan siitä on erotettavissa peräti kolme toisistaan eroavaa kertosäeaihiota, jotka yhdessä varsinaisen säkeistön kanssa muodostavat Abban kunnianhimoisimman singlehitin. Kappale on myös ainoa kolmesta yhtyeen kappaleesta, jossa sekä Fridalla että Agnethalla on soolo-osuus. Tämä levytys on niin tuttu, että sen nerokkuus meinaa unohtua.

7. Lovers (Voulez-Vous 1979)

Lovers (Live a Little Longer) on Voulez-Vous-albumin kappaleista ainoa, mitä ei julkaistu singlenä missään puolella maailmaa (ei edes b-puolella), mutta minun listallani se nousee albumin kappaleista korkeimmalle sijalle vahvistaen takaperoisen suhtautumiseni kyseiseen albumiin (josta singleinä julkaistiin mielestäni kaikkein huonoimmat kappaleet). Lovers on kuin parannettu versio pari pykälää alempana löytyvästä As Good As New -kappaleesta. Kappaleen sovitus (etenkin jouset) on parasta mitä Abba-levyiltä löytyy. Jäntevä melodia saa täydellisen tulkinnalta viettelevästi sooloa laulavalta Fridalta ja harmonioita laulavalta Agnethalta, ja juuri ennen kuin harkitun jankuttava kertosäe alkaa ärsyttää, kappale nostaa sävellajia ja pistää lisää pökköä pesään. Vain reilun kolmen minuutin pituisessa kappaleessa jokainen sekunti käytetään hyvin, eikä niitä ole yhtään liikaa. Minun on vaikea käsittää, miksi tämä täysosuma on lähes täysin unohdettu.

6. Dancing Queen (Arrival 1976)

Tätä täysosumaa ei sen sijaan ole unohdettu, vaan sitä pidetään täysin ansaitusti Abban uran ja menestyksen kulminaatiopisteenä. Dancing Queen oli minulle pitkään ylihypetetty ja kyllästymiseen asti soitettu pakkopulla, mutta vanhemmalla iällä olen oppinut kuuntelemaan sitä uudella korvalla. Dancing Queenin levytys on sovituksellinen runsaudensarvi, josta löytyy eri kerroksia kuorimalla aina uusia hienoja yksityiskohtia. Mikä hienointa se ei runsaudestaan huolimatta ole tunkkainen, kuten jotkin muut lähes tukkoon sovitetut Abba-klassikot, vaan ilmava ja raikas. 

5. One Man One Woman (The Album 1977)

Myös tämä kappale löytyy harvojen Abba-fanien suosikkilistoilta, mutta minä olen rakastanut tätä siitä lähtien kun kuulin sen ensimmäisen kerran. Abban muiden parisuhdeballadien tapaan One Man One Woman -kappaleen melodia, sovitus ja tulkinta tukevat kaikki surullista mutta varovaisen toiveikasta tarinaa naisesta, joka epätoivoisesti yrittää pitää ihmissuhdettaan kasassa. Kappaleen huipentava puoliminuuttinen instrumentaalifinaali sai kahdeksanvuotiaan Mikon itkemään, eikä sen teho ole vähentynyt 45 vuodessa tippaakaan. Nämä tarkasti harkitut 30 sekuntia muistuttavat siitä intohimosta hyvään musiikkiin, joka kuuluu Abban jokaisessa kappaleessa, ei vain niissä 20 tunnetuimmassa.

4. Move On (The Album 1977)

Iloisten tanssikappaleiden ja epätoivoisten eroballadien väliin mahtuu monta Abba-kappaletta, joita on vaikea kategorisoida mihinkään. Move on on malliesimerkki Bennyn ja Björnin taidosta kirjoittaa tarttuvia melodioita ja tuottaa niistä ilmavan raikkaita äänitekokonaisuuksia. Move on ei yritä olla suuri Abba-balladi tai tanssilattioiden hittikärpänen, vaan orgaanisesti syntynyt äärimmäisen miellyttävä laulu, jonka tuotantoon ja tulkintaan Abba on käyttänyt yhtä paljon voimavaroja kuin suurimpiin hitteihinsä. Hienon melodian ja dynaamisen tuotannon lisäksi tässä kappaleessa minua miellyttää erityisesti se, miten neljän laulajan äänet sulautuvat yhteen, mielestäni paremmin kuin missään muussa Abba-kappaleessa.

3. The Winner Takes It All (Super Trouper 1980)

Muistan vielä sen hetken, kun kuulin The Winner Takes It All -kappaleen ensimmäisen kerran radiosta, ja pystyn vieläkin tavoittamaan yhdeksänvuotiaan pojan mielentilan kuullessaan kauneimman kappaleen koskaan. Hienon melodian ja Abbamaisen täydellisen tuotannon ja sovituksen päällä on Agnetha Fältskogin paras laulutulkinta, jonka haastaa vain tämän listan ykkönen. Bennyn piano, Agnethan ja Fridan lauluharmoniat ja Björnin teksti tekevät tästä koskettavan viisiminuuttisen, jonka teho ei ole vähentynyt vuosikymmenien tai kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkään.

2. When All Is Said And Done (The Visitors 1981)

Siinä missä The Winner Takes It All on Agnethan ja Björnin eron inspiroima mestariteos, on When All Is Said And Done yhtä nerokkaasti rakennettu kuvaus solistinsa Fridan ja Bennyn avioliiton kariutumisesta. Tässäkin kappaleessa Björn Ulvaeus on käsittämättömän rehellisesti saanut kirjattua ylös ystäväpariskunnan tunteet, jotka laulun päähenkilöt ovat saaneet kanavoitua sen alakuloiseen melodiaan ja katkeransuloiseen laulutulkintaan. Abba on saanut tiivistettyä reiluun kolmeen minuuttiin yhtyeen senhetkisen mielentilan tavalla mikä ei jätä mitään epäselväksi.

1. The Day Before You Came (single 1982)

Ennen jäämistään lähes 40 vuotta kestäneelle "tauolle" Abba kirjoitti ja äänitti syksyllä 1982 vielä yhden kappaleen, joka minun mielestäni on myös Abban kaikkien aikojen paras kappale. The Day Before You Came on pinnallisesti tarkasteltuna hyvin epäabbamainen kappale: se on sovitukseltaan askeettinen, tekstiltään karu kertomus yhden ihmisen yhden päivän tapahtumista ja pituudeltaan lähes kuusiminuuttinen eepos, jonka huono menestys singlelistoilla ei olisi pitänyt olla kenellekään yllätys. Kuitenkin jos kurkkaa pinnan alle, sieltä löytyy tarkasti harkittu hitaasti loppua kohti kasvava tarina, jossa Agnetha Fältskogin mestarillinen tulkinta kertoo enemmän kuin mitä sen tekstistä löytyy. Björn Ulvausin uran huippuhetki lyyrikkona osuu tähän tekstiin, jonka kerrontaa ja riimitystä en lakkaa koskaan ihmettelmästä. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Abba Top 110 osa 10 (11-20): Sinkkujen parhaat b-puolet

 

The Beatles oli aikoinaan tunnettu siitä, että sen singlelevyjen b-puolet olivat lähes poikkeuksetta yhtä laadukkaita kuin a-puolelta löytyvät hittikappaleet. Abba ei tietetenkään ole The Beatles, mutta myös sen singlejen b-puolilta löytyy hienoja kappaleita, jotka syyttä ovat jääneet a-puolien varjoon. Näistä moni löytyy Abba-rankinglistani top 20:stä. Sieltä löytyy myös ainoa Voyage-albumin kappale, jonka kelpuutan Abban parhaiden hittien joukkoon.

20. Kisses of Fire (Voulez-Vous 1979)

Does Your Mother Know on yksi Abban vaatimattomimmista single-kappaleista. Sen b-puolelle sijoitettu Kisses of Fire on sen sijaan dynaaminen, sopivan vaihteleva ja pituudeltaan kompakti tanssipala, joka päättää Voulez-Vous-albumin energisesti.

19. Happy New Year (Super Trouper 1980)

1980-luvun alkaessa Abba pohti huolestuneena mutta silti varovaisen toiveikkaana, miltä uusi vuosikymmen näyttää. Agnetha Fältskogin tulkinta on ykkösluokkaa, ja yhdessä muun yhtyeen kanssa lauletut kerrossäkeen harmoniat ovat täyttä Abba-nirvanaa. Laulun lopun mietelmä siitä miltä maailma näyttää vuonna 1989 saa kuuntelijan tuntemaan itsensä vanhaksi. Eikä maailma 35 vuotta myöhemmin ole yhtään parempi.

18. Head Over Heels (The Visitors 1981)

The Visitors -albumin toinen singlelohkaisu yritti toistaa iloisten Dancing Queenin ja Take a Chance On Me -hittien reseptiä mutta näiden kappaleiden vilpitön ilo puuttui. Vaikka kappaleen kepeys ja hieman väkinäinen huumori istui huonosti parisuhdeongelmien ja yleisen kyllästymisen vaivaaman yhtyeen pirtaan, on lopputulos mielestäni silti onnistunut ja myös esimerkki siitä, ettei Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kyky säveltää tarttuvia melodioita ja tuottaa sovitukseltaan nerokkaita levytyksiä ollut kadonnut minnekään.

17. When I Kissed the Teacher (Arrival 1976)

Maailmanluokan superhitti Dancing Queen olisi ollut itsestäänselvä avauskappale minkä tahansa muun yhtyeen uudelle albumille. Sen sijaan Abba sijoitti Arrival-albumin kärkeen tarinan opettajaansa ihastuneesta tytöstä. When I Kissed the Teacher -kappaleesta olisi varmasti tullut suuri hitti, jos se olisi singlenä julkaistu. Arrival-levyllä oli kuitenkin hiteistä ylitarjontaa, joten tämä takiaisen lailla tarttuva mestariteos jäi vain albumiraidaksi.

16. Cassandra (single 1982)

Vuonna 1982 Abba yritti äänittää kappaleita uutta albumia varten, mutta lopputuloksena oli vain kaksi singleä. Kyseisenä vuonna äänitetyistä kuudesta kappaleesta Cassandra on sovitukseltaan vähiten riippuvainen Bennyn syntetisaattorista (levyllä Benny soittaa syntikan lisäksi haitaria) ja tulkinnaltaan lämpimin. Yhtye ei itse arvostanut kappaletta, joten se piilotettiin The Day Before You Came -singlen b-puolelle, josta minä kaivan sen esiin tuon tuostakin. 

15. Should I Laugh Or Cry (single 1981)

Lisää myöhäisten Abba-pikkulevyjen b-puolia. One Of Us -singlen kääntöpuolelle sijoitettu Should I Laugh Or Cry on pohdiskelevan hidas paketti. Se on sovitettu näennäisen yksinkertaisesti, mutta siitä löytyy joka kuuntelukerralla uusia kerroksia. Anni-Frid Lyngstadin vahva tulkinta ja yhdessä Agnethan kanssa lauletut harmoniat ovat hunajaa.

14. That's Me (Arrival 1976)

Ja mitä sitten löytyi Dancing Queen -singlen b-puolelta, ellei upeasti sovitettu ja laulettu ja oivaltavasti sovitettu kappale, jonka hittipotentiaali on unohtunut kaikilta paitsi minulta. Arrival-albumin ehdoton huippuhetki, jos minulta kysytään.

13. The King Has Lost His Crown (Voulez-Vous 1979)

Myös Gimme Gimme Gimme -singlen b-puoli olisi ollut ehtaa a-puoliaineista. Tunnelmaltaan ja tulkinnaltaan upea kappale kärsii hieman Voulez-Vous-albumin muiden kappaleiden tapaan tukkoisesta stemmalaulusta, mutta muuten se on korvia hivelevä kokonaisuus. Tässä kappaleessa Frida tekee ehkä koko Abban uransa parhaan tulkinnan.

12. Our Last Summer (Super Trouper 1980)

Fridan tulkinta on avain myös tämän tarinan ymmärtämiseen. Björnin sanoittama kertomus romanttisesta Pariisista on luotu lauluajansa suuhun, ja melodia on kuin esimakua Bennyn ja Björnin tulevista musikaaliprojekteista. 

11. Don't Shut Me Down (Voyage 2021)

Olen aiemmin tässä blogissa moittinut Voyage-albumin kappaleita keskeneräisyydestä ja suoranaisesta laiskuudesta. Nämä moitteet eivät kuitenkaan päde albumin parhaaseen kappaleeseen. Dancing Queenista lainattu pianoglissando vie kuulijat rauhallisesta alusta miellyttävästi etenevään pop-kappaleeseen, missä joka tahdissa on makupaloja ja yllätyksiä. Loppua kohti rikastuvaan sovitukseen on käytetty aikaa ja mielikuvitusta. Lähes 70-vuotias Agnetha on elementissään kertoessaan tarinaa ja eläytyessään takaisin entisen rakkaansa luokse haikailevana naisena. Don't Shut Me Down -kappaletta kuunnellessa harmittaa vain se, että kappale ei ole tätä pitempi ja että muita Voyage-albumin kappaleita ei viimeistelty samalla pieteetillä. Don't Shut Me Down on uuden albumin kappaleista ainoa, jonka kelpuuttaisin päivitetylle Abba Gold -kokoelmalle. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

torstai 22. helmikuuta 2024

Abba Top 110 osa 9 (21-30): Kissanainen raapaisee

Nyt pääsemme toinen toistaan kirkkaampien Abba-helmien pariin. 

30. Take a Chance In Me (The Album 1977)

Tämä Abba-ikivihreä alkaa 15 sekunnin a-capella-osuudella, joka edustaa sitä mikä yhtyeen lauluosuuksissa on parasta: Kaikkien neljän yhtyeen jäsenen äänet täydellisesti sovitettuna pää- ja vastamelodioineen useaan kertaan päällekkäin äänitettynä. Melkein harmittaa, kun muu yhtye liittyy bileisiin noiden 15 sekunnin jälkeen. Kappale ei kokonaisuutenakaan petä, tässä tarttuvassa menopalassa toimii kaikki. Kappaleen viimeinen minuutti olisi kaivannut ehkä jotain kohotusta, jotta sen toisteisuus ala puuduttamaan.

29. Like an Angel Passing Through My Room (The Visitors 1981)

Tämä vähemmän tunnettu Abba-balladi päättää yhtyeen ensimmäisen vuosikymmenen viimeisen albumin herkästi ja intiimisti. Hyvin askeettisesti sovitettu kappale koostuu vain Anni-Frid Lyngstadin laulusta ja Benny Anderssonin herkästi soittamasta syntetisaattorista. Tunnelmallinen kappale on riisutulta toteutukseltaan esimakua hyvin samalla tavalla toteutetusta The Day Before You Came -kappaleesta, joka löytyy listaltani lähempänä kärkeä. 

28. Gimme, Gimme, Gimme (single 1979)

Gimme, Gimme, Gimme -kappaleella ja sen musiikkivideolla on erityinen paikka muistoissani, sillä sen esittäminen Toivotaan Toivotaan -ohjelmassa joskus syksyllä 1979 teki minusta Abba-fanin. Eikä rakkauteni tähän kappaleeseen ole vähentynyt. Greatest Hits 2 -albumilla ensimmäisen kerran julkaistu kappale on kuin huomattavasti parannettu versio aiemmin samana vuonna julkaistusta Voulez-Vous-kappaleesta sävellyksensä, sovituksensa ja äänityksensä puolesta. Kappaleen aloittava kitara+syntetisaattoririffi on legendaarinen, ja Gimme Gimme Gimme välttää tylsyyden ja jankuttavuuden sudenkuopat jousitaustan mielikuvituksellisella käytöllä. Kappale on vain kymmenisen sekuntia Voulez-Vous-kappaletta lyhempi, mutta se tuntuu tiivistetyltä siinä missä jälkimmäinen venytetyltä.

27. Me And I (Super Trouper 1980)

Abban albumeilla on useita kappaleita, joiden kohdalla en voi ymmärtää miksi ne eivät ole nousseet yhtyeen tunnetuimpien ja rakastetuimpien kappaleiden joukkoon. Tällaisia kappaleita on 30 kärjessä useita. Ensimmäisenä vuorossa on Me and I, jonka kissanainen Lyngstad tulkitsee ilkikurisella Eartha Kitt -äänellään. Melodian rinnastan suurimpiin Abba-hitteihin, ja syntetisaattori- ja vokaalisovitus ovat koko Abba-tuotannon parhaimpia. Minusta tämä on kymmenen kertaa parempi kuin samalta albumilta hitiksi nostetu Lay All Your Love On Me, jonka suosiota en ole koskaan ymmärtänyt.

26. Slipping Through My Fingers (The Visitors 1981)

Keksittekö mitään muuta miljoonia myynyttä popbändiä, joka lauluissaan kertoo vanhemmuuden haasteista ja isän tai äidin haikeudesta lapsen kasvaessa isoksi? Sanoittaja Björn Ulvaeusin ja Agnetha Fältskogin hyvin henkilökohtainen yhteistyö on koskettavaa pohdintaa siitä, mitä kaikkea he ovat lastensa kanssa tehneet tai jättäneet tekemättä. Kappale on myös Mamma Mia -musikaalin varmin nenäliinahetki.

25. Under Attack (Single 1982)

Abban viimeinen singlejulkaisu ennen vuoden 2021 paluuta on viivottimen tarkka pophitti. Tunnelma on yhtyeen sisäisen tilanteen tapaan kalsea ja hymytön. mutta tähän kappaleeseen se sopii. 

24. Soldiers (The Visitors 1981)

Mielenkiintoisilla basso- ja rumpukuvioilla ryyditetty tummasävyinen popvalssi on yksi sivuutettuja, Abban hittitulvan alle jääneitä helmiä. Monikerroksiset lauluharmoniat peittävät alleen synkeän tekstin ja alakuloisen perusvireen mikä rimmaa hyvin The Visitors -albumin muiden kappaleiden kanssa.

23. The Visitors (The Visitors 1981)

Samaa synkkyys jatkuu The Visitors -albumin nimikappaleessa, joka valssin sijaan on kiinni popin nelitahtisessa perusrytmissä. Fridan hymytön ja metalliseksi kompressoitu laulusuoritus on ikuisuuden päässä vain vuotta aiemmin julkaistuista Super Trouper ja Our Last Summer -kappaleista.

22. Summer Night City (single 1978)

Abba ei ollut tyytyväinen tähän tanssikappaleeseen, mutta minusta tämä on onnistuneempi kuin suurin osa sitä seuranneen Voulez-Vous-albumin diskoviritelmistä. Vetävärytmisen kappaleen alussa ollut 43 sekunnin mittainen balladi-alku leikattiin pois ennen julkaisua, mutta se palautettiin mm. Voulez-Vous deluxe-cd:llä bonusraitana julkaistuun kappaleeseen.

21. Another Town Another Train (Ring Ring 1973)

Another Town Another Train on mielestäni Abban ensimmäisen albumin onnistunein kappale ja se olisi ollut oiva kappale myös yhtyeen myöhemmillä albumeilla. Vaikka Björn laulaakin tämän kappaleen soolo-osuudet, en kaipaa Agnethaa tai Fridaa hänen tilalleen. Abban naisäänet kuullostavat taivaallisilta laulun kertosäkeessä, mikä on melodialtaan ja toteutukseltaan koko Abban historian parhaista. Jälleen yksi unohdettu Abba-helmi, jonka nostan monien menestyskappaleiden yläpuolelle.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

torstai 1. helmikuuta 2024

Abba Top 110 osa 8 (31-40): Haitarireggaen tahdissa kohti huippuhittien kimaraa

Minulla Abba on aina ollut enemmän kuin vain heidän tunnetuimmat hittinsä. En juurikaan kuutele Abba-kokoelmia, vaan mielummin laitan levysoittimeen yhtyeen albumikokonaisuuksia, joilta löytyviä helmiä harva tuntee ja vielä harvempi sijoittaisi omien listojensa kärkipaikoille. Näitä vähälle huomiolle jääneitä kappaleita löytyy listaltani aina sen kärkipaikoille saakka.

40. Tropical Loveland (Abba 1975)

Tropical Loveland kuuluu monien mielestä helpoiten unohdettavien Abba-kappaleiden joukkoon. Minä pidän kuitenkin kovasti tästä pehmeästi keinahtelevasta reggaepalasta. Tekstityksenä puolesta se ei ole mikään mestariteos, mutta melodian, ilmavan sovituksen ja Anni-Frid Lyngstadin tulkinnan yhdistelmä on vastustamattoman keimaileva. Ja onhan se yksi vain vain tietääkseni kolmesta Abba-kappaleesta, jossa Benny Andersson pääsee soittamaan suosikkisoitintaan haitaria. Minulle tämä on epätasaisen Abba-albumin huippukohtia.

39. One Of Us (The Visitors 1981)

Eroballadien erikoisnainen Agnetha Fältskog jatkaa One Of Us -kappaleessa siitä, mihin hän vuotta aikaisemmin jäi The Winner Takes It All -kappaleessa. Melodia ja sovitus toimii, mutta kokonaisuus jää kalseaksi niinkuin ehkä on tarkoituskin.

38. I Wonder (The Album 1977)

Vuorossa lisää pakahduttavaa tulkintaa niin kuin Frida vain osaa. The Girl With a Golden Hair -minimusikaalin kappale I Wonder on vahva balladi, jossa Fridan lisäksi valokeilassa on Bennyn aistikas pianonsoitto.

37. Dream World (julkaisematon 1979)

Benny ja Björn Ulvaeus eivät olleet tyytyväisiä Voulez-Vous -albumille äänitettyyn Dream World -kappaleeseen ja muokkasivat kertosäkeen uusiksi. Lopputuloksena syntynyt, singlenäkin julkaistu Does Your Mother Know ei kuitenkaan mielestäni tavoita Dream Worldin riemukkuutta. Vasta 1994 julkaistun kappaleen laulusovitus kuuluu Abban uran parhaimpiin ja sen paikka olisi ehdottomasti ollut vuonna 1979 julkaistulla albumilla, jos minulta olisi kysytty. Kappale julkaistiin lopulta vuonna 1994 neljän cd:n kokoelmaboxilla Thank You For the Music.

36. Nina Pretty Ballerina (Ring Ring 1973)

Dancing Queenin esiaste on Abban ensimmäisen albumin tarttuvinta tavaraa. Kappale on melodialtaan ja sovitukseltaan lähellä sitä tasoa, johon Abba nousi muutama vuosi myöhemmin, ja Agnethan ja Fridan innostus kuuluu energisissä laulusuorituksissa. Kappale on jäänyt tuntemattomaksi, vaikka se sisällytettiinkin vuoden 1976 Greatest Hits -kokoelmalle.

35. Åh Vilka Tider (single 1973)

Ring-Ring-singlen b-puoli on ainoa Abba-kappale, josta ei koskaan tehty englanninkielistä versiota, mikä kertoo yhtyeen vastenmielisyydestä sitä kohtaan. Sitä ei myöskään löydy Ring Ring -albumin cd-painoksilta, joten kyseessä on yhteen kaupallisesti julkaistuista kappaleista harvinaisin (sitä ei löydy tällä hetkellä edes Spotifysta). Kesäisen iloinen ralli ei mielestäni ansaitse tämänkaltaista hylkimistä, minut se saa aina hyvälle tuulelle.

34.  Mamma Mia (Abba 1975)

Britannia avasi korvansa uudelleen Abballe SOS-hitin myötä, ja Mamma Mia sulatti loputkin epäilijät aloittaen käsittämätömän 15 peräkkäisen top 5 hitin putken saarivaltiossa. Erittäin terävällä hittikynällä kirjoitettu kappale erottui muiden joukosta ainutlaatuisella sovituksellaan. Siinä missä normaalisti kertosäkeeseen olisi ympätty mukaan kaikki mahdolliset mausteet, Mamma Mian kertosäkeen soundimaailma karsittiin minimiin. Efekti toimi niin hyvin, että siitä tuli yksi Abban tunnusmerkeistä. Sitä hyödynnettiin myöemmin mm. Super Trouper ja The Name of the Game -kappaleissa ja Chess-musikaalin One Night in Bangkok -hitissä.

33. If It Wasn't For the Nights (Voulez Vous 1979)

Jos Voulez-vous-albumin singleraidat tuppaavat jankuttavan paikallaan, kappale If It Wasn't For the Nights esittelee taitavasti, miten melodiaa kuljetetaan sujuvasti eteenpäin ensitahdeista alkaen. Taidokkaasti rakennettua kappaletta vaivaa kuitenkin sama ongelma kuin muutamaa muutakin albumin kappaletta: lauluraidat on äänitetty tukkoon ja lopputulos kuullostaa ajoittain tasapaksulta huutamiselta. Kappaleen pituudessa on lisäksi puolisentoista minuuttia liikaa, loppusuoralla se jumahtaa paikalleen kuin liikaa soitettu vinyyliäänilevy. 

32. Knowing Me, Knowing You (Arrival 1976)

Anni-Frid Lyngstadin salaperäisesti tulkitsema erokappale on bona fide Abba-klassikko niin melodialtaan, sovitukseltaan kuin tuotannoltaankin. Ainoa asia mikä pudottaa kappaleen näinkin alas listaani on hienoinen kyllästymiseni tähän ylisoitettuun helmeen. Kunpa voisin palata siihen hetkeen kun kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran.

31. Money, Money, Money (Arrival 1976)

Lähes samat sanat koskevat Arrival-albumin toista Fridan laulamaa hittiä. Jostain syystä Money, Money, Money on minun korvissani vähän vähemmän kulunut kuin edellämainittu kappale. Vaikka kappaleen tuntevat kaikki, eikä Abbalta ole varmasti julkaistu yhtään kokoelmaa jolla tätä kappaletta ei olisi, se on jollain tavalla onnistunut säilyttämään tuoreutensa. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 7 (41-50): Thank You For the Music ja muita rakkauslauluja

Nyt kun olemme päässeet Abba-rankingissani yli puolen välin olemme jo todella hienon musiikin ääressä. Suurinta osaa sijojen 41-50 kappaleista ei löydy kokoelmalevyiltä, mutta minun listallani ne jättävät taakseen seitsemän Abba Gold -kokoelman 19 kappaleesta. Kahta lukuunottamatta näitä kappaleita en juuri ole kuullut kotini ulkopuolella. enkä näinollen ole päässyt niihin liikaa kyllästymään. 

50. Two For the Price Of One (The Visitors 1981)

Se että ensimmäinen The Visitors -albumin kappale löytyy listaltani vasta tässä vaiheessa rankingia kertoo siitä kuinka paljon tätä albumia arvostan. Two For the Price Of One on albumin kepeintä antia, mutta siitä huolimatta se on erinomaisesti rakennettu ja sovitettu kappale, jonka levytyksessä on tasapainoiltu upeasti huumorin ja vakavan tuotanoprosessin välillä. Kappale on viimeinen Abba-kappale, jossa Björn Ulvaeus laulaa sooloa, mutta yhtyeen naisjäsenten monimutkaiset taustastemmat antavat kappalleelle sen monitasoisen luonteen. Monet pitävät tätä höpsöä deittisatua aivan liian heppoisena yleissävyltään vakavalle levylle. Minusta se puolustaa täydellisesti paikkaansa synkkätunnelmaisen levyn keventäjänä.

49. Sitting In the Palmtree (Waterloo 1974)

Tällä kappaleella on paljon yhteistä edellämainitun Two For the Price Of One kappaleen kanssa. Tälläkin kertaa Björnin laulama näennäisen heppoinen rakkauslaulu on taitavasti toteutettu reggaekappale, jossa huumori ja musiikillinen ammattimaisuus ovat sulassa sopusoinnussa. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad ovat tälläkin kertaa taustalla, mutta heidän osuutensa on jälleen olennainen laulun onnistumisen suhteen. Lopputuloksena on Waterloo-albumin mielenkiintoisin kappale.

48. People Need Love (Ring Ring 1972)

Aivan ensimmäinen Abba-kappale on energinen vuorolaulu yhtyeen mies- ja naislaulajien välillä. Neljän artistin ja ystävän yhteislevytyksen piti olla vain väliaikainen sivuprojekti, mutta onneksi nelikko huomasi jo tässä vaiheessa, että heidän yhteistyössään on jotain erityistä. Soolourat laitettiin pian syrjään, ja yksi popmusiikin suurimmista menestystarinoista alkoi.

47. Hasta Mañana (Waterloo 1974)

Hasta Mañanan kansainvälinen nimi on kaikuja siitä, että kappaletta harkittiin vakavasti Abban ehdokkaaksi vuoden 1974 euroviisuihin. Vaikka se on mielestäni Waterloo-kappaletta (ainakin sen levytystä) parempi, oli valinta oikea. Agnethan haikealla äänellä tulkitsema balladi on mielestäni yksi Abban ikivihreistä kappaleista, mutta ei ole lainkaan takeita siitä olisiko Abbaa edes valittu Ruotsin viisuedustajaksi, jos yhtye olisi tällä kappaleella lähtenyt kisaan mukaan.

46. My Love, My Life (Arrival 1976)

Abba on tunnettu viimeiseen asti hiotuista levytyksistään ja lähes täydellisistä soundeistaan, mutta mukaan mahtuu myös yli- ja alilyöntejä. My Love My Life on upea balladi, mutta sitä vaivaa lähes tukkoon päälleäänitetty levytys. Hieman enemmän harkintaa ja aavistuksen kevyempi äänitys olisi tehnyt kappaleesta yhden ikivihreistä Abba-kappaleista. Lopullisessa mudossaan My Love My Life on hieno, mutta jonkin verran puuduttava kuuntelukokemus.

45. Put On Your White Sombrero (julkaisematon kappale 1980)

Super Trouper -albumille tarjolla ollut kappale jätettiin levyltä pois, kun levyn nimikappale äänitettiin viime tingassa ennen levyn julkaisua. Put On Your White Sombrero julkaistiin vasta yli 10 vuotta myöhemmin Thank You For the Music -kokoelmalevyllä. Sävelmänä kappale ei ole parasta Abbaa ja ymmärrän hyvin, miksi sitä ei aikanaan julkaistu. Levyn sovitus etenkin lauluosuuksien suhteen on kuitenkin mestarillinen, ja toisin kuin edellämainitun My Love My Life -kappaleen kohdalla äänitys on monikerroksisuudestaan huolimatta raikas ja kevyt.

44. I Let the Music Speak (The Visitors 1981)

The Visitors -levyllä Anni-Frid Lyngstad sai esitellä tulkintarepertuaariaan laidasta laitaan. Levyn a-puolelta löytyvien katkerien ja jopa uhkaavien tulkintojen vastapainona levyn b-puolella kuullaan pehmeää ja lämmintä Fridaa. Monitasoinen, tosin myös hieman liian pitkä, I Let the Music Speak on selkeä jatko-osa neljä vuotta vanhemmalle Thank You For the Music -kappaleelle, ylistys musiikin kyvylle iloita kuulijansa kanssa ja tukea vaikeissa hetkissä. Tällä laululla syntetisaattorin äärestä akustisen pianon ääreen palannut maestro Benny Andersson antaa parastaan.

43. I've Been Waiting For You (Abba 1974)

Abban kolmannen albumin SOS-hitti jätti saman albumin toisen hienon rakkauslaulun varjoonsa. Tälläkin kertaa Agnetha Fältskog tulkitsee sydämensä kyllyydestä balladin, joka täysin ansiotta on unohdettu Abba-albumin ja So Long -singlen b-puolelle.

42. Thank You For the Music (The Album 1977)

Thank You For the Music -kappaletta voidaan  pitää Abban tunnuslauluna, vaikka se ei kaupallisessa menestyksessään nousekaan Dancing Queenin, Gimme Gimme Gimmen ja Mamma Mian tasolle. Björn Ulvaeusin näppärä teksti kiteyttää hyvin koko yhtyeen olemassaolon tarkoituksen, ja Bennyn kanssa kirjoitettu melodia vie tarinaa taitavasti eteenpäin.

41. SOS (Abba 1975)

SOS on Abban uran ehkä tärkein kappale. Waterloon menestyksen jälkeen Britannia käänsi selkänsä "yhden hitin euroviisuihmeelle", eikä suostunut uskomaan, että yhtyeeltä voisi tulla mitään muuta merkittävää musiikkia. SOS sai brittien pään kääntymään ja avasi viimeisen sulun hittien tulvan tieltä. Kappaleen levytys ei vielä saavuta sitä viimeisteltyä nerokkuutta, mistä yhtyeen tulevat kappaleet lähes poikkeuksetta saivat nauttia, mutta lauluna ja tulkintana se on legendaarisen maineensa ansainnut.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

lauantai 2. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 6 (51-60): Balladeja keskitason yläpuolelta

Keskinkertaisissakin Abba-kappaleissa on hienoja yksityiskohtia ja tarttuvia melodioita, joista muut artistit olisivat ylpeitä. Tässä vaiheessa listaa myös Voyage-albumin kappaleista löytyi sitä jotain, mikä tekee niistä lähes kelvollisia Abba-kappaleita. Lähes. 

60. Andante, Andante (Super Trouper 1980)

Tämä hellä rakkauslaulu soittimelta soittajalle jää Super Trouper -albumilta löytyvien superballadien varjoon, eikä tätä juuri muistella. Minustakaan tämä ei ole mitenkään erikoinen kappale, vaan ihan miellyttävä albumiraita, jonka Anni-Frid Lyngstadin tulkinta nostaa keskitason yläpuolelle. Kappaleen kruunaa loppuun asti mietitty puolen minuutin mittainen hillitty mutta nerokas finaali, johon on ajatusta käytetty enemmän kuin levyn muihin kappaleisiin yhteensä.

59. Arrival (Arrival 1976)

Abban uran toinen instrumentaalikappale kuvastaa Benny Anderssonin rakkautta ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Muu  yhtye osallistuu kappaleeseen sanattoman hyminän muodossa. Hieno päätös yhtyeen ikonisimmalle albumille.

58. Eagle (The Album 1978)

Tämä ilmavan eteerinen luonnon ylistys on aavistuksen ylipitkä mutta silti erittäin kaunis aloituskappale Abban viidennelle albumille.

57. Dance (Waterloo 1974)

Tämä Phil Spectorilta innoituksensa saanut eroballadi on yksi Abban varhaiskauden vaikuttavimmista sävellyksistä. Valitettavasti eroballadien expertti Agnetha Fältskog jää kappaleessa sivuosan esittäjäksi Björn Ulvaeusin tulkitessa laulun pääsanoman. Toisenlaisella solistijaolla kappaleesta olisi voinut tulla yksi monista Abban ikivihreistä balladeista. 

56. Hey Hey Helen (Abba 1975)

1970-luvun puolivälissä kantaaottavuus oli päivän sana ruotsalaisessa popmusiikissa, mutta Abba halusi vain viihdyttää ilman yhteiskunnallista sanomaa. Hey Hey Helen on varovainen poikkeus säännöstä. Onnistunut yksinhuoltajaäidin ylistys on viimeisiä Abba-kappaleita, joissa on vielä kaikuja Waterloo-albumin glam-rock-tyylistä.

55. Disillusion (Ring Ring 1973)

Soolourallaan Agnetha Fältskog oli tuottelias laulunkirjoittaja, ja ensimmäisten viiden sooloalbuminsa kappaleista hän sävelsi itse puolet. Vuoden 1975 sooloalbumilta löytyy kappale Mina ögon, jonka esiaste Disillusion oli viime hetken lisäys Ring Ring -albumille. Kappaleen askeettisesti sovitettu Abba-versio sopii sävellykseen ja Agnethan tulkintaan hyvin, mutta hänen ruotsinkielinen sooloversionsa voittaa sen vertailussa selvästi. Kyseessä on ainoa kerta, kun Agnethan sävellys löytyy Abba-levyltä, vaikka lahjakkaalla laulaja-lauluntekijällä olisi varmasti ollut rahkeita useampaankin.

54. I Can Be That Woman (Voyage 2021)

Agnetha on Voyage -albumin tähti, ja hänen eläytymisensä krapulaisen ja katuvan aviovaimon rooliin on tämän kappaleen hienointa antia. Bennyn vähäeleinen sävellys ja Abba-kappaleeksi korostetun karsittu sovitus tukevat tarinaa samoin kuin Fridan herkät harmoniat. Björnin sanoitus on kömpelö, mutta toisaalta juuri sen vuoksi vaikuttava: asia on niin painava että sitä ei haluta kaunistella hienoilla sanankäänteillä. I Can Be That Woman ei yllä Abba-kappaleiden parhaimmistoon, mutta omintakeisuudessaan se on hieno osa Abban tuotantoa.

53. Honey Honey (Waterloo 1974)

Tyyleiltään rikkonaisella Waterloo albumilla Honey Honey on maistiainen siitä, millaiseksi Abba oli muuttuva muutaman vuoden sisällä. Hiottu ja jousilla sokeroitu kappale on sisällöltään höttöisempaa Abbaa, mutta samalla ensimmäisten Abba-levyjen tarttuvimpia kappaleita. Kappale sai uuden elämän Mamma Mia -musikaalin myötä.

52. The Way Old Friends Do (Super Trouper 1980)

Olen kelpuuttanut vuoden 1979 kiertueella äänitetyn kappaleen tähän listaan sen vuoksi, että se on sisällytetty Abban studioalbumille ja sille on studiossa jälkiäänitetty merkittävästi lisäinstrumentteja. Voin vain kuvitella, kuinka vaikuttava tämä oli yhtyeen konserttien päätöskappaleena. The Way Old Friends Do on yksi vain parista Abba-kappaleesta, jossa sekä Agnethalla että Fridalla on oma soolo-osuus. Super Trouper -albumin päätösraita on Abban ainoa julkaistu Andersson/Ulvaeus-kappale, josta ei puhdasta studioversiota tehty.

51. Keep an Eye On Dan (Voyage 2021)

Keep an Eye On Dan on Abban paluualbumin turhauttavin kappale. Mystisesti alkavan kappaleen säkeistöt on maustettu upeilla, säkeistöstä toiseen kasvavilla, dramaattisilla jousilla ja Agnetha eläytyy jälleen täydellisesti eroäidin tuskaan, jonka Björn on hienosti taltioinut säkeistön tekstiin. Myös melodia on hyvin rakennettu ja johdattaa kohti kertosäettä, jonka pitäisi nostaa kappale vielä kirkkaanpaan loistoon. Kertosäe kuitenkin pilaa kaiken jankuttavalla melodiallaan, jota tympeä syntetisaattoririffi toistaa monotonisesti. Kappaleen loppuun on lisätty oivaltavasti SOS-kappaleen pianoriffi kuin anteeksipyydellen sitä, että tätäkään Voyage-albumin kappaletta ei ole harkittu loppuun saakka. Jos Keep an Eye On Dan -kappaleen kertosäe olisi tehty parhaiden Abba-standardien mukaisesti olisi tämä kappale ollut top 20 tavaraa.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

lauantai 21. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 5 (61-70): Glam-rock-kiljumista ja keskiaikaisia pillipiipareita

Listani puolenvälin lähestyessä Abban tuotannon alku- ja loppupää ovat sulassa sovussa keskenään. Mukaan mahtuu edelleen tyylillisiä kokeiluita ja raakaa energiaa, jota monet harvemmin yhdistävät tähän yhtyeeseen. 

70. The Piper (Super Trouper 1980)

On mielenkiintoista seurata kuinka paljon Björn Ulvaeusin teksit kehittyivät Abban uran aikana. Vuonna 1980 näennäisen kepeä kappale ihmisiä villitsevästä pillipiiparista kätki sisäänsä huolen siitä, kuinka helposti ihmisjoukot on vieteltävissä väärien asioiden ja ihmisten taakse. Mielenkiintoisessa ja tekstiltään edelleen ajankohtaisessa kappaleessa on myös viittauksia keskiaikaisen musiikkiin. Tämä mielenkiintoinen kappale on jäänyt turhan tuntemattomaksi Abban tuotannossa.

69. Ring Ring (Ring Ring 1973)

Abba yritti euroviisuihin jo vuotta ennen Waterloon menestystä, mutta Ring Ring ei vakuuttanut Ruotsin valitsijoita tarpeeksi. Vaikka Waterloo oli selvästi parempi kappale viisulavalle, on Ring Ring mielestäni levytyksenä parempi. Monet pitävät tätä ensimmäisenä kappaleena, jossa Abba (jonka nimi vielä tuolloin oli kömpelö "Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid") kuullosti Abbalta. En väitä vastaan.

68. Watch-Out (Waterloo 1974)

Watch-out on mielestäni Abban onnistunein rock-kappale. Vaikka Björn laulaa kappaleessa sooloa, vievät Agnetha ja Frida huomion tiukoilla ja erittäin korkealle yltävillä harmonioillaan. Jos Ring Ring kuullosti Abbalta, niin tämä on kaukana siitä.

67. I Am Just a Girl (Ring Ring 1973)

Alunperin mieslaulajalle ja Totte Svensson -elokuvaan sävelletty kappale taipui hyvin myös Abban leidien esitettäväksi. I Am Just a Girl on mielestäni I do I do I do I do I do -kappaletta onnistuneempi kokeilu saksalaisen schlagerin maailmassa.

66. Intermezzo No 1. (Abba 1975)

Abban konserteissa kukin yhtyeen jäsen sai aina vuorollaan estradin itselleen, ja muut yhtyeen jäsenet pääsivät lepäämään lavan taakse. Benny Anderssonin bravuuri oli tämä pianokappale, joka oli käytännössä kosketinvirtuoson ja kitaristi Lasse Wellanderin duetto. Kappale on Abban kolmannen albumin epätasaisen b-puolen ehdoton huippuhetki. Onneksi instrumentaaleista ei kuitenkaan tullut Abba-albumien vakiosisältöä.

65. Why Did It Have To Be Me (Arrival 1976)

Abban konserteissa Agnethan ja Bennyn lepohetki koitti, kun Frida ja Björn esittivät tämän kappaleen duettona (levyllä toki Agnetha Bennykin ovat mukana tässä kappaleessa). Why Did It Have To Be Me on tasaisen laadukkaan Arrival-albumin kepeämpää antia ja mielestäni huonompi kuin singlen b-puolelle piilotettu Happy Hawaii, johon kappaleen melodia perustuu. Ja tämä kappalehan löytyy rankingini sijalta... 

64 Happy Hawaii (single 1977)

Tämä ja listalla edeltävä kappale ovat harvinainen tapaus, jossa Abba julkaisi samasta kappaleesta kaksi eri versiota. Versioista ensimmäinen oli tarina naisesta, joka lähtee Hawajille toipumaan päättyneestä ihmissuhteesta. Minusta tämä Agnethan ja Fridan laulama versio kappaleesta toimii paremmin. Abba oli kuitenkin eri mieltä ja Why Did It Have To Be Me sijoitettiin Arrival-albumille ja Happy Hawaii Knowing Me Knowing You -singlen b-puolelle.

63. I Still Have Faith In You (Voyage 2021)

Kun Abban ensimmäiset uudet kappaleet paljastettiin syyskuussa 2021 tämä kappale soitettiin ensimmäisenä. Minulle tämä Fridan laulama kappale oli pienoinen pettymys etenkin kertosäkeensä osalta, joka mielestäni oli monien muoden Voyage-albumin kappaleiden tapaan jätetty keskeneräiseksi. Olen lämmennyt kappaleelle hieman viimeisten kahden vuoden aikana, mutta olen silti sitä mieltä että se toimisi paremmin Bennyn pianosoolona (jollaisesta kuultiin pätkä samaisessa lehdistötilaisuudessa) kuin Abba-kappaleena.

62. Tiger (Arrival 1976)

Abban 1977-vuoden kiertueen konserttien aloittanut Tiger on kuin Watch-out-kappaleen parannettu versio. Terävimmät kitarasoundit on viilattu hieman pehmeämpään muotoon, mutta Agnethan ja Fridan hämmästyttävän korkealle yltävissä laulusuorituksissa on samaa viiltävyyttä. 

61. Hole In Your Soul (The Album 1977)

Hole In Your Soul on mielenkiintoinen kollaasi joka kokoaa yhteen erilaisia tyylejä aina hempeästä balladista (à la I Am Just a Girl) yhtyeen glam rock -juuriin (kuten Watch Out ja Tiger). Bennyn ja Björnin nerous pitää paketin kasassa kuten myös koko levyn tekoon osallistuneiden muusikoiden järkähtämätön ammattitaito. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

Abba Top 110 osa 4 (71-80): Ihan mukavaa Abba-viihdettä

 

Kolmenkymmenen "siinä ja tässä"-kappaleen jälkeen  pääsemme jo ihan mukavan Abba-viihteen pariin. Jokaisen kappaleen ei tarvitse olla Dancing Queen tai Mamma Mia ollakseen vihdyttävä Abba-kappale, jonka moni muu yhtye olisi kirkuen ottanut hitikseen. Sijoilta 71-80 löytyy kappaleita yhtyeen koko olemassoloajalta ensimmäisistä vuosista aina 2021 paluualbumiin asti. Jäljellä vielä 70 kappaleen verran Abbaa, ja taso paranee koko ajan.

80. Does Your Mother Know (Voulez-Vous 1979)

Vaikka Agnetha ja Frida vakiinnuttivat paikkansa Abban pääasiallisina solisteina yhtyeen ensilevytysten jälkeen pääsi Björn myös soolomikrofonin ääreen yhtyeen myöhemmillä albumeilla. Tunnetuin Björnin laulamista kappaleista on ilman muuta Does Your Mother Know, joka julkaistiin Voulez-Vous-albumin toisena singlenä. Minusta se on albumin sinkkulohkaisuista rennoin ja parhaiten toimiva. Siihen, kuten muihinkin kyseisen albumin singlekappaleista kuitenkin kyllästyy nopeasti. Tarttuva ja hyvin tuotettu kappale kaipaisi jotain lisää, jotta se nousisi minun listallani sijaa 80 paremmaksi. Tämä "jokin" löytyy kaikista Voulez-Vous-albumin kappaleista, joita ei singleinä julkaistu. Niistä lisää myöhemmin.

79. My Mama Said (Waterloo 1974)

Kolmella ensimmäisellä albumillaan Abba kokeili eri musiikkilajeja ihan kuin testatakseen mikä toimii. Kaikkin villeimmillään tämä popmusiikin koekeittiö porisi Waterloo-albumilla, jonka tyylipaletti on Abban tuotannon monipuolisin ja hauskin. Glam-rockin, reggaen, Phil Spector -popin ja tutun ja turvallisen Abba-soundin joukossa on My Mama Said, jolla yhtye kokeili siipiään funk-musiikin maailmassa. Tämä kokeilu jäi yhteen kappaleeseen, mutta minä olen aina pitänyt tästä teinien angsti-kappaleesta. Toimivan melodian ja Agnethan ja Fridan taitavan tulkinnan lisäksi kappaleen huippukohtia on Rutger Gunnarsonin vauhdikkaat bassokuviot. 

78. Ode To Freedom (Voyage 2021)

Ode To Freedom on yksi monista Voyage-albumin kappaleista. josta olisi voinut tulla jotain todella hienoa, jos sen tekemiseen olisi käytetty saman verran mielikuvitusta ja luovuutta kuin mitä Abba huippuvuosina käytti lähes kaikkiin kappaleisiinsa. Abban viimeisen levyn viimeinen kappale sulkee kirjan kauniisti, tunnelmallisesti ja tekstiltään vilpittömästi jättäen kuitenkin Abbafanin mieleen tyytymättömän mielentilan ja harmituksen siitä, kuinka hyvä tästä kappaleesta ja koko albumista olisi voinut tulla.

77. Waterloo (Waterloo 1974)

Vaikka Abba oli saanut kappaleitaan radioon ja listoille monissa Euroopan maissa jo ennen Euroviisuvoittoaan, lasketaan yhtyeen maailmanvalloituksen alkaneen Waterloon menestyksestä. Siihen nähden kuinka hienosti kappale on melodiallisesti rakennettu on harmittavaa, että sen levytys on kovin väritön ja tasapaksu. Waterloo-albumilla on monta kappaletta, joiden äänittämiseen on käytetty enemmän mielikuvitusta kuin levyn kärkiraitaan. Ehkä Ruotsin viisukarsintojen deadline puski päälle, ja kappale jouduttiin äänittämään kiireessä ilman Abban levyille tyypillistä viilailua. 

76. On And On And On (Super Trouper 1980)

Vuonna 1980 julkaistu Super Trouper oli Abban kaupallisesti menestynein albumi ja sen laadusta kertoo se, että rankingissani on tähän asti ollut vain yksi kappale tältä levyltä. Albumin toiseksi "huonoin" kappale on yhtyeen viimeisiä "rock"-kappaleita ja ihan pätevä sellainen. 

75. Love Isn't Easy (Ring Ring 1973)

Ring Ring -kappaleen menestyksen siivittämänä Abban piti nopeasti saada samanniminen albumi valmiiksi. Kappale Love Isn't Easy kirjoitettiin aivan viime metreillä, ja on ihme että se on niinkin hyvä kuin se on. Hyvin svensk-pop-tyyppinen kappale on hyvin rakennettu ja tarttuva ralli, jossa on erityisen onnistunut kertosäe. 

74. Gonna Sing You My Lovesong (Waterloo 1974)

Ennenkuin Frida nousi Abban eturiviin Fernando, Money money money ja Knowing Me Knowing You -hittien solistina jäi hän yhtyeen levyillä selvästi Agnethan varjoon. Gonna Sing You My Lovesong ei ole Abba-balladien parhaimmistoa, mutta jälleen kerran lämpimällä ja tulkintavoimaisella äänellä varustettu laulaja tule erittäin lähelle kuuntelijaa ja tekee kappaleesta yhden Waterloo-albumin vaikuttavimmista hetkistä. 

73. I Am the City (julkaisematon kappale 1982)

I Am the City on yksi niistä kolmesta kappaleesta (toinen oli aiemmin mainitsemani You Owe Me One), joita Abba äänitti epäonnisissa kevään 1982 sessioissa. On helppo ymmärtää miksi kappale ei aikoinaan julkaistu, äänitysten tunnelmat olivat tunnetusti kalseat ja lopputulos on steriili ja sovitukseltaan hyvin askeettinen. Onneksi I Am the City kuitenkin julkaistiin More Abba Gold -kokoelmalla vuonna 1993, sillä sen melodia on mielenkiintoinen (Benny ja Björn kierrättivät kappaleessa vuonna 1970 Seduction of Inga -elokuvaan säveltämäänsä melodiaa). Keskeneräisyydestään (kappale kuullostaa enemmän demolta kuin valmiilta levytykseltä) huolimatta se kuvaa hyvin missä Abba oli vuonna 1982. 

72. Just a Notion (Voyage 2021)

Abba yritti äänittää Just a Notion -kappaletta jo Voulez-vous-albumille, mutta sitä ei koskaan saatu valmiiksi. Voyage-albumia rakennettaessa Benny ja Björn kaivoivat yli 40 vuotta vanhat nauhat esiin ja äänittivät lauluraitojen ympärille uuden instrumentaalitaustan. Kappaletta vaivaa edelleen keskeneräisyyden vaikutelma, mutta uusine taustoineen se toimii ihan ok.

71. Lovelight (single 1979)

Elainen tapaan Lovelight oli niitä Abban harvinaisia kappaleita, jotka löytyivät ainoastaan single-levyjen b-puolelta. Niinpä sain tämän kappaleen kokoelmiini vasta löydettyäni Chiquitita-singlen brightonilaiselta kirpputorilta vuonna 1986. Minusta kappale on a-puoltaan parempi, mutta ei tarpeeksi viimeistelty, että sitä olisi sisällytetty Voulez-Vous-albumille.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 3 (81-90): Puuduttavia miljoonahittejä ja hyvin tuotettua höttöä

Abba-rankingissani kappaleiden laatu nousee kiihtyvään tahtiin. Sijoille 81-90 mahtuu jo monta miljoonahittiä, jotka jostain syystä eivät kuulu suosikkeihini sekä pari unohdettua kappaletta, jotka ovat mielestäni mainettaan parempia. Mitä ylemmäs listaa tullaan sitä vakuuttavampaa on yhtyeen ammattitaito ja tuotannollinen pedanttisuus ja tinkimättömyys. Pian myös itse sävellysten laatu alkaa nousta samalle tasolle niiden ympärille rakennetun kuorrutusten kanssa.

90. When You Danced With Me (Voyage 2021)

Benny Anderssonin poika Peter Grönwall on One More Time -yhtyeensä kanssa hyödyntänyt kelttisoundeja menestyksekkäästi ja on helppo kuvitella, että Andersson on saanut heiltä innoituksen tätä kappaletta tehdessään. Kappale on kuitenkin väsynyt ja innoton kokonaisuus verrattuna esimerkiksi One More Time:n 30 vuoden takaiseen Highland-hittiin. 

89. Me and Bobby and Bobby's Brother (Ring Ring 1973)

Anni-Frid Lynstadilla oli pistämätön taito muuttaa tulkinnallaan mitäänsanottamatkin kappaleet mielenkiintoisiksi lauluiksi. Me and Bobby and Bobby's Brother on yhtä keskinkertainen Abba-kappale kuin sen nimi antaa ymmärtää, mutta sooloa laulava Frida tulkitsee kappaleen lämmöllä ja antaumuksella, ja pääosin hänen vuokseen kappaletta kuuntelee mielellään.

88. He Is Your Brother (Ring Ring 1973)

Abban kaikkien aikojen toisena singlenä julkaistu kappale on kuin uusintapainos esikoissinglestä. He Is Your Brother on People Need Love -kappaleen tapaan pelastusarmeijmaisen rytmikäs laulu, jossa mies- ja naislaulajien osuudet vuorottelevat tasapuolisesti. Tämä kappale ei kuitenkaan tuo tähän reseptiin uusia mausteita, ja näistä kahdesta People Need Love on selkeästi mielenkiintoisempi.

87. Dum Dum Diddle (Arrival 1976)

Tämäkään kappale ei kuulu Abban parhaimmistoon, mutta koko Arrival-levyn kattava ammattitaito ja laatu nostaa myös tämän kappaleen hieman keskinkertaisuuden yläpuolelle. Melodian tarttuvuus ja tarkkaan rakennetut lauluharmoniat ovat täyttä Abbaa, vaikka kappale ei mikään Dancing Queen olekaan.

86. Fernando (single 1976)

Alunperin Fridan ruotsinkielisellä sooloalbumilla julkaistu Fernando on yksi Abban uran suurimmista hiteistä, mutta Chiquititan tavoin se on minulle aika lailla yhdentekevä. En tiedä miksi, melodia on hyvin rakennettu ja levytys on täyttää kaikki Abba-kappaleen vaatimukset, mutta minä en kappaleesta innostu. Ehkä se olisi kaivannut jonkin yllättävän sovituksellisen elementin, jotta minulla viisarit värähtäisivät. 

85. Voulez-Vous (Voulez-Vous 1979)

Voulez-Vous-albumin kappaleista puolet julkaistiin singlenä jossain puolella maailmaa, mutta minulle tämä puolisko on levyn huonompi puoli. Osittain Miamissa äänitetty levyn nimikappale venytettiin yli viiden minuutin mittaan, jossa on mielestäni kolme minuuttia liikaa. Energinen diskokappale pitää minut otteessaan ensimmäiset puolitoista minuuttia, mutta sen jälkeen jää toistamaan jankuttavasti itseään. Tämä monotonisuus olisi pitänyt rikkoa mieltä ylentävällä väliosalla ja/tai sävellajin vaihdolla, jotta mielenkiintoni olisi pysynyt yllä edes neljään minuuttiin asti.

84. Elaine (single 1980)

Abba-fanitukseni alkuvuosina yhtyeen single-julkaisujen b-puolet jäivät usein tuntemattomiksi, sillä niitä ei useinkaan julkaistu yhtyeen albumeilla. The Winner Takes It All -singlen kääntöpuolelle piilotettu Elaine oli yksi niistä kappaleista, jonka kuullakseen piti löytää singlen sisältävä jukeboksi tai levykauppa, jonka valikoimissa kyseinen single sattui olemaan (ongelma, jota YouTube-sukupolven on vaikea ymmärtää). Herkun harvinaisuus teki siitä yhden suosikkikappaleistani. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt miksi Elainea ei kelpuutettu Super Trouper -albumille. Kappale on kuin koekappale, jolla Benny Andersson on harjoitellut uuden syntetisaattorinsa eri ominaisuuksia. Elaine on teknisesti monimutkainen ja monikerroksinen kakku, jonka kuorrutuksen alta löytyy hyvin hyvin höttöinen täyte.

83. Chiquitita (Voulez-Vous 1979)

Jälleen yksi Abba-hitti, joka ei maistu miltään. Mitään vikaa ei tässäkään ole, mutta ei juuri muutakaan. Paras puoli tässä kappaleessa on se, että Benny ja Björn lahjoittivat sen tekijänoikeustulot Unicefille. Koska kappale on yksi yhtyeen parhaiten myyneistä singleistä, on Unicefin lastenrahasto kerännyt (ja kerää tästä hamaan tulevaisuuteen) sen avulla paljon rahaa hyvään tarkoitukseen.

82. Bang-A-Boomerang (Abba 1975)

Vuonna 1975 Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät neljännen ja viimeisen kerran osallistua Eurovision laulukilpailuihin. Ruotsin karsinnoissa kappaleen esittivät Bennyn Hep Stars -kaveri Svenne Hedlund ja hänen vaimonsa Lotta. Kappaleessa ei kuitenkaan ollut Waterloon taikaa, ja se jäi Melodifestivalenin kolmannelle sijalle. Samana vuonna Abba lisäsi taustoihin omat lauluraitansa ja siitä tuli yksi epätasaisen Abba-albumin tarttuvimmista kappaleista.

81. Merry-Go-Round (single 1972)

Abban teki ensimmäisinä vuosinaan monta mielenkiintoista levytystä, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle sen vuoksi, että ne eivät kuullosta siltä miltä Abba menestysvuosinaan kuullosti. Yhtyeen ensimmäisen singlen b-puoli oli alunperin Bennyn ja Björnin duetto (joka julkaistiin nimellä En Karusell), jonka englanninkieliseen versioon heidän kauniimmat puoliskonsa äänittivät taustalaulut. Minä pidän tästä kappaleesta, vaikka siitä puttuu tulevien vuosien hienostuneisuus ja täydellisyys. 

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Abba top 110 osa 2 (91-100): Kivoja kuriositeetteja ja yliarvostettuja singlehittejä


Vaikka tämän artikkelin käsittelyssä on edelleen Abban sävelsammion pohjimmainen sakka ei näitä kappaleita voi haukkua turhiksi tai täysin epäonnistuneiksi tekeleiksi. Parin mielestäni yliarvostetun singlekappaleen seasta löytyy pari hiomatonta, unohduksiin jäänyttä helmeä, joita ei ylisoitto ole päässyt pilaamaan. 

100. King Kong Song (Waterloo 1974)

Abbaa ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua rokkiyhtyeeksi, mutta jotkut yhtyeen yritykset rankemmassa musiikkityyissä ovat ihan hauskoja. King Kong Song on selvästi huumorimielessä tehty revittely kesken Waterloo-albumin äänitysten. Kappale ei kestä kovin montaa kuuntelukertaa, mutta muutaman vuoden välein kuultuna se nostaa hymyn huulille, oli se hymy sitten ivallinen tai huvittunut.

99. Bumblebee (Voyage 2021)

On harmillista, että Voyage -albumin kymmenestä kappaleesta kaksi mitättömintä annettiin Anni-Frid Lyngstadin laulettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta puolustavassa laulussa kimalainen edustaa kaikkia niitä eliölajeja, joiden tulevaisuus on uhattuna ihmisen toiminnan seurauksena. Valitettavasti, jälleen kerran, kappaleen sovitus ja tuotanto on jätetty puolitiehen. Uransa huippuaikoina Abba olisi väsymättömän ideoinnin avulla tehnyt tästä musiikillisesti vaikuttavan ja sanomaltaan puhuttelevan mestariteoksen. Voyage-albumilla Bumblebee jää keskinkertaiseksi syntetisaattorivihellykseksi.

98. Lay All Your Love On Me (Super Trouper 1980)

Lay All Your Love On Me on tänä päivänä yksi Abban suosituimmista kappaleista, mutta minua se ei ole koskaan puhutellut. Kyseessä on ihan pätevä ja tarttuva pop-kappale, mutta siitä puuttuu se jokin, mikä erottaa Abban muista popyhtyeistä. Mielenkiintoiset sovitukselliset ratkaisut ja kappaleen huipentava kliimaksi puuttuvat. Kertosäe on tylsä, eikä kappale muutenkaan tunnu ensimmäisen säkeistön jälkeen etenevän minnekään. 

97. Medley - Pick a Bale of Cotton / On Top of Old Smokey / Midnight Special (kokoelmalevy 1975)

Saksalaiselle hyväntekeväisyyslevylle äänitetty sikermä kuullostaa nopeasti kyhätyltä paketilta, joka menee ohi jälkiä jättämättä. Ammattitaitoiset muusikot yhtyeen jäseniä myöten tekevät hyvää työtä, mutta selvältä välityöltä tämä tuntuu.

96. I Am a Marionette (The Album 1977)

Abban viidennen albumin päätöskappale on uljaasti sovitettu ja hienosti esitetty kappale, josta pidin aikoinaan todella paljon. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut kuinka köyhä kappaleen melodia on ja mielenkiintoisista sovituksellisista ratkaisuista huolimatta lopputulos jää vaatimattomaksi.

95. You Owe Me One (single b-puoli 1982)

Keväällä 1982 Abba aloitti uuden levyn äänitykset, mutta yhtyeen jäsenet huomasivat pian, että homma ei toiminut ja yhtyeen yhdeksännen albumin äänitykset jätettiin kesken. Kolmesta valmiiksi saadusta kappaleesta You Owe Me One on ainoa, joka nähtiin julkaisemisen arvoiseksi ja silloinkin se sijoitettiin Under Attack -singlen b-puolelle. Kappale on kuivakka ja iloton, joka kuvaa ilmeisen hyvin yhtyeen sisäistä kemiaa tuohon aikaan.

94. Angeleyes (Voulez-Vous 1979)

Minulla on omituinen suhde Abban kuudenteen albumiin. Voulez-Vous-levyn kappaleista viisi julkaistiin singlenä jossain puolella maailmaa, mutta nämä viisi kappaletta ovat mielestäni levyn huonoimmat. Angeleyes ei ole lauluna varsinaisesti huono, ei tosin kovin hyväkään, mutta minua häiritsee sen lauluosuudet. Abba tunnetaan monikerroksisista lauluharmonioistaan, mutta tässä kappaleessa lauluraitoja on selvästi liikaa ja niiden muodostamasta äänivallista on vaikeaa, joissain tilanteissa mahdotonta tunnistaa yhtyeen jäsenten persoonallisia ääniä. Voulez-Vous äänitettiin uudessa supermodernissa, varta vasten Abban tarpeisiin rakennetussa studiossa, ja useassa levyn kappaleessa lauluosuuksien äänityksissä olisi ollut parannettavaa. Angeleyes-kappaleessa uuden studion lastentaudit iskevät korville kaikkein eniten.

93. I Have a Dream (Voulez-Vous 1979)

Fridan vakuuttava ja vetoava tulkinta onnistuu nostamaan keskinkertaisen melodian ja kornin ja naiivin rajamailla keikkuvan tekstin kelpo Abba-kappaleeksi. Kappale istuu kuitenkin huonosti Voulez-Vous-albumin bailukappaleiden sekaan, ja minun on vaikea uskoa että Britannian singlelistalla se nousi kakkoseksi asti. Laulun loppuun lisätty lapsikuoro saa monet nyrpistämään nokkaansa, mutta minusta kuoro on onnistuttu upottamaan laulun maailmaan ihan mallikkaasti, sata kertaa paremmin kuin 22 vuotta myöhemmin Little Things -kappaleessa.

92. Santa Rosa (single 1972)

Abban toisen singlen b-puoli on ihan mukavasti rakennettu ralli, josta kehittelyllä olisi voinut saada ihan toimivan Abba-kappaleen. Nyt kappale on jäänyt Bennyn ja Björnin duetoksi ja kauas siitä kansainvälisestä hittipotentiaalista mihin siinä olisi ollut ainesta. Minä olen aina pitänyt tästä, ja se on yksi unohdetuista Abba-kuriositeeteista, joihin neuvon tutustumaan jos yhtyeen varhaiset vaiheet kiinnostavat.

91. Rock 'n' Roll Band (Ring Ring 1973)

Kuten aiemminkin olen sanonut Abba ja Rock sopivat huonosti samaan lauseeseen, eikä tämäkään kappale nimestään huolimatta rokkaa. Benny ja Björn eivät kuitenkaan osanneet tehdä huonoja melodioita, ja Abba käytti vähäisempienkin kappaleittensa äänityksiin aikaa ja ajatusta. Santa Rosan lailla Rock'n'Roll Band ei juurikaan kuulosta Abbalta (Agnethan ja Fridan äänet kuuluvat vain vaimeasti taustakuorossa), mutta ihan kiva ralli tämäkin.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:
Tilaa: Kommentit (Atom)