Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benny Andersson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benny Andersson. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. marraskuuta 2011

27. Björn & Benny, Agnetha & Frida: Ring ring (1973)


Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Ring Ring oli ensimmäinen albumi yhtyeelle, joka myöhemmin opittiin tuntemaan nimellä Abba. Levy ja sen kappaleet nimikappaletta lukuunottamatta ovat jääneet tuntemattomiksi (suosituilla Abba Gold ja More Abba Gold -kokoelmilta löytyi vain levyn nimikappale), mutta se on merkittävä virstanpylväs näiden neljän muusikon uralla ja yksi minun albumisuosikkejani. Levy kuullostaa vain paikoin siltä Abbalta, joka valtasi maailman 2-3 vuotta myöhemmin, mutta menestyksen taimet on helppo havaita. Tarttuvia melodioita, tarkkaan harkittuja sovituksia ja Agnethan ja Fridan tunnistettavat äänet, ne löytyvät myös tältä Abba-levyltä.

Ihastuttuani Abbaan alle kymmenenvuotiaana, aloin ostelemaan yhtyeen levyjä sitä mukaa kuin viikkorahani antoivat myöten. Ring ring -albumin ostin viimeisenä. Levy oli minulle yllätys, sillä lähes kaikki sen kappaleet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Niitä ei löytynyt kokoelmilta, eikä niitä koskaan soitettu radiossa. Ehkä juuri tämän vuoksi albumin kappaleet kuullostivat tuoreelta vaihtelulta puhkisoitettujen Dancing Queenin ja Gimme gimme gimme:n rinnalla. Levyä ei juurikaan arvosteta Abban menestyslevyjen rinnalla, mutta minä pidän sitä yhtenä yhtyeen tärkeimmistä julkaisuista.

Moni ehkä yllättyi nähtyään tämän blogikirjoituksen otsikon. Mutta totta se on, vuonna 1973 ei Abba-nimistä yhtyettä ollut olemassa. Oli vain olemassa Björn Ulvaeuksen ja Benny Ulvaeuksen muodostama lauluduo ja kaksi menestyvää sooloartistia Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad, jotka sattuivat olevaan edellämainittujen vaimo ja morsian. Artistit pitivät uransa erillään, mitä nyt miehet tuottivat ja soittivat vaimojensa levyillä ja kaikki vierailivat vuorotellen toistensa kappaleilla lauluntekijöinä, soittajina ja taustalaulajina.

Ensimmäinen varsinainen Abba-kappale (tai kvartetin Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid -kappale) oli vuonna 1972 julkaistu People need love, jolla aiemmin taustalaulajan rooliin miestensä levyillä tyytyneet nuoret naiset saivat omat soolo-osuutensa. Alla harvinainen videotallenne, todennäköisesti Abban ensimmäinen televisioesiintyminen ruotsalaisessa lastenohjelmassa Vi i femman.

Kappale oli suuri menestys, ja yhtyeen jäsenet alkoivat pikku hiljaa tajuta, että he ovat yhdessä enemmän kuin erillään. Nuoret muusikot eivät kuitenkaan kiirehtineet, vaan jatkoivat omia uriaan kyläillen vähän väliä toistensa levyillä.

Seuraava merkittävä etappi oli osallistuminen Ruotsin Euroviisukarsintoihin Melodifestivaleniin keväällä 1973. Kappale Ring Ring jäi karsinnassa kolmanneksi, mutta oli suuri hitti Ruotsin lisäksi Norjassa, Itävallassa ja Hollannissa. Tässä kappaleesta harvemmin kuultu ruotsinkielinen versio, joka oli albumin alkuperäinen avausraita (myöhemmin se korvattiin englanninkielisellä versiolla). Harvinainen ja hupaisa esiintyminen on peräisin Tanskan television musiikkiohjelmasta. Alla lisäksi kaksi muuta versiota kappaleesta.
  • Abba: Ring Ring (ruotsinkielinen albumiversio) (televisioesiintyminen, YouTube)
  • Abba: Ring Ring (melodifestivalen 1973) (audio, YouTube)
  • Abba: Ring Ring (vuonna 1974 julkaistu uudelleen miksattu singleversio) (musiikkivideo, YouTube)
Ring ring ja People need love ovat levyn tunnetuimmat kappaleet ja ehkä lähimpänä sitä, miltä Abba menestysvuosinaan tulisi kuullostamaan. Suurin ero Abban ensimmäisissä levyissä menestysvuosien levyihin verrattuna on yhtyeen miesjäsenten suuri osuus laulujen solisteina. Alkuvaiheessa Abba pyrki tasapainoon, kaikki saisivat laulaa yhtä paljon. Vasta vuoden 1976 Arrival-levyllä laulujen solistiosuudet jätettiin lähes yksinomaan Fältskogin ja Lyngstadin hoidettaviksi.

Eivät Andersson ja Ulvaeus huonoja laulajia olleet. Yksi levyn suosikkikappaleistani on Another town another train, jossa sooloa laulaa Björn Ulvaeus. Kappale olisi varmasti ollut suuri menestys, jos se olisi julkaistu pari vuotta myöhemmin ja sooloa olisi laulanut jompi kumpi naislaulajista. Kappale julkaistiin myös saksankielisen Ring Ring -singlen b-puolena.

Ring Ring on ainutlaatuinen albumi myös siinä suhteessa, että siltä löytyy ainoa Abba-levyllä julkaistu Agnetha Fältskogin säveltämä kappale. Suurimman osan soolohiteistään itse säveltänyt Fältskog julkaisi kappaleen myöhemmin omalla levyllään ruotsinkielisenä. Englanninkielisen tekstin tähän hienoon sävellykseen kirjoitti aviomies Björn Ulvaeus.
Ring ring -albumi oli menestys Ruotsissa, mutta se ei vielä avannut tietä kansainvälisille areenoille. Paikallisen menestyksen myötä nelikko kuitenkin päätti jatkaa yhteistyötään ja vuotta myöhemmin Melodifestivaleniin sävelletty Waterloo muutti kaiken. Björn & Benny Agnetha & Frida -kvartetti jätti soolouransa sivuun, vaihtoi nimensä Abbaksi ja... lopun me kaikki tiedämmekin.

Mutta Ring ring -albumi on kiehtova dokumentti ajalta, jolloin Abba oli vain neljän ruotsalaisartistin sivuprojekti. Mestariteos se ei vielä ole, mutta sen kappaleet ovat alkusoittoa 70-luvun suurimmalle menestystarinalle popmusiikin saralla. Esimerkkinä tästä kappale Nina Pretty Ballerina, jota voisi kutsua Dancing Queenin esiasteeksi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

tiistai 1. marraskuuta 2011

21. Kristina från Duvemåla - den kompletta utgåvan (1996)

Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen toinen musikaali perustuu Vilhelm Mobergin seitsenosaiseen romaanisarjaan "Utvandrarna", joka kertoo siitä, miten joukko ruotsalaisia muuttaa köyhästä Ruotsista mahdollisuuksien maahan Amerikkaan 1800-luvun puolivälissä. Toisin kuin parivaljakon edellinen musikaali Chess, Kristina från Duvemåla menestyi hienosti niin teatteriversiona kuin äänilevynäkin. Musikaali saa ensi iltansa Helsingin Svenska Teaternissa keväällä 2012.

Suurena Abba-fanina olin oppinut siihen, että mitä tahansa parivaljakko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus teki oli laadukasta ja nautittavaa. Minulla oli silti kynnys tarttua kolmen cd:n musikaalilevytykseen, joka käsitteli köyhien ruotsalaisten matkaa Smoolannista Yhdysvaltain Minnesotaan. Kun lopulta tutustuin levyyn, se oli rakkautta ensi kuuntelulla. Vaikka olen jo kuunnellut levyn toistakymmentä kertaa, en voi olla liikuttumatta tarinan koskettavuuden ja ennen kaikkea musiikin loisteliaisuuden äärellä.

Kymmenisen vuotta aiemmin tehty Chess-musikaali oli Abbamiehille Benny Andersson ja Björn Ulvaeus vain puolittainen menestys. Levytys sai hyvät arvostelut ja meni hyvin kaupaksi, mutta itse musikaali ei teatteriversiona onnistunut.

Ryhtyessään työstämään Kristina från Duvemåla-musikaalia tekijät päättivät oppia virheistään. Ensimmäiseksi piti saada aikaan kestävä ja yleisöä kiinnostava näyttämöversio ja tehdä äänilevy vasta sen jälkeen. Vilhelm Mobergin kansalliseepos oli takeena sille, että musikaalin tarina oli tällä kertaa vahva ja yleisöön vetoava. Ensimmäiseksi kohderyhmäksi otettiin ruotsalaiset, englanninkielinen versio musikaalista tehtiin vasta myöhemmin.

Musikaalin avajaiskappaleessa nuori Kristina (jota esittää Helen Sjöholm) odottaa sulhastaan Karl Oscaria ja kertaa mielessään reitin joka hänen rakastettunsa on kuljettava ennenkuin pääsee kultansa luokse. Tämä laulu esitettiin prinsessa Victorialle ja prinssi Danielille heidän tervehtiessä hääpäivänään ruotsalaisia kuninkaanlinnan parvekkeella.

Musikaalin toinen naishahmo on rankan elämän kokenut ilotyttö Ulrika (Åsa Bergh), joka on tehnyt parannuksen entisestä elämästään. Armoton yhteiskunta ei kuitenkaan anna hänen unohtaa menneisyyttään, niinpä hän päättää muuttaa pois paikkaan, jossa hänen tyttärensä ei tarvitse kantaa äitinsä häpeää.

Köyhyys ja nälkä pakottavat myös Kristinan ja Karl Oscarin perheineen lähtemään pitkälle merimatkalle kohti Amerikan Yhdysvaltoja, missä he asettuvat asumaan Minneapolisiin Khi-Saga-järven rannalle. Monen vuoden raskaan raatamisen jälkeen pelto alkaa tuottamaan satoa ja oman talon katto kohoaa järven rannalle. On juhlan aika.

Vaikka muut juhlivat, kaipaa Kristina edelleen kotiin. Kappale Ljusa kvällar om våren on musikaalin herkimpiä kohokohtia.
Siinä missä Chess ammensi Abban 80-lukulaisesta äänimaailmasta, perustuu Duvemålan musiikki ruotsalaiseen kansanmusiikkiin, joka on erityisesti Benny Anderssonin sydäntä lähellä. Lähimmäksi Abbaa päästään kappaleessa Vildgräs, missä maata raivannut Karl Oscar (Anders Ekborg) puolustaa oikeuttaan maahansa intiaanien vaatiessa omia maitaan takaisin. Abbamaisuus on lähinnä kappaleen tarttuvassa melodiassa ja maukkaita yksityiskohtia vilisevässä sovituksessa.Silti tämä on kovin kaukana Dancing queenista tai Super trouperista.
Musikaalin neljäs päähahmo on Karl Oscarin nuori veli Robert (Peter Jöback), joka lähtee suurella innolla etsimään kultaa Kaliforniasta. Kuten niin monen muunkin hahmon kohdalla, ei Robertinkaan tarinalla ole onnellista loppua.
Musikaalilevytys oli suuri menestys Ruotsissa ja se päätähdistä, etenkin Helen Sjöholmista ja Peter Jöbackista tuli kotimaassaan supertähtiä. Esityksen kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Joten periaatteessa lähtökohdat maailmanmenestysmusikaalille olivat olemassa.

Kristina käännettiin englanniksi ja sitä suunniteltiin esitettävän sen tapahtumapaikoilla Yhdysvalloissa. Konserttikiertueen ja englanninkielisen levytyksen jälkeen esitys Broadwaylle jäi kuitenkin vain haaveeksi. Ehkä tarinan synkkä alavire ja pääosiltaan melankolinen musiikki koettiin vieraaksi Amerikassa, jossa Abban miehiltä odotettiin Mamma Mian tyyppistä positiivista hittikavalkadia.

Kristinan ensimmäinen teatterituotanto Ruotsin ulkopuolella toteutetaankin Suomessa. Svenska teaternin esityksen ohjaa ja lavastaa sama tuotantotiimi kuin Ruotsin menestystuotannot ja Björn ja Benny ovat alusta alkaen olleet mukana näyttelijävalinnoissa ja tuotannon suunnittelussa. Helmikuussa 2012 Maria Ylipää astuu Kristinan haastavaan rooliin. Paljon helpompaa ei ole porvoolaisella Birthe Wingrenillä, joka Cabaretin pääroolin jälkeen esittää Ulrika-huoraa. Karl Oscarin ja Robertin rooleissa nähdään ruotsalaiset Robert Noack ja Oskar Nilsson. Itse olen jo ostanut lipun.

Blogini esimerkit eivät anna koko kuvaa musikaalin hienosta musiikista. Jotta yleiskuva ei olisi liian alakuloinen, esittelen lopuksi musikaalin instrumentaalin joka kuvaa elonkorjuujuhlaa emigranttien hyvän sadon kunniaksi. Kappale on jälleen hyvä esimerkki säveltäjä Benny Anderssonin monipuolisuudesta.
Jälkikirjoitus 6.8.2012:
Svenska Teaternin versio Kristina från Duvmålasta on saanut ylistäviä arvioita niin Suomen kuin Ruotsinkin lehdistöltä. Itse näin esityksen helmikuussa 2012 ja olin se vaikuttunut että liikuttunut. Maria Ylipää ja Robert Noack loistavat esityksen pääparina, ja Birthe Wingren Ulrikana ja Oscar Nilsson Robertina säestävät hienosti.  Näytöksiä on ohjelmistossa ainakin toukokuuhun 2013, joten suosittelen sitä kaikille jotka nauttivat hienosta musikaalista. Tässä teaserina esityksen traileri.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

maanantai 31. lokakuuta 2011

20. Chess (1984)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

 Chess on Abban Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen säveltämä musikaali, jonka tekstit kirjotti brittiläinen musikaaliveteraani Tim Rice. Musikaalin onnistunut levytys julkaistiin vuonna 1984 ja se nousi monien hittiensä ansiosta myyntilistoille. Teatterilavalle siirrettynä Chess ei koskaan täyttänyt tämän levytyksen nostattamia ennakko-odotuksia.

Vuonna 1984 odotin vielä Abban paluuta ja uuden levyn ilmestymistä. Chess-levyn aikoihin alkoi kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että uutta Abba levyä saataisiin odottaa vielä pitkään, jos sellaista enää koskaan ilmestyisi. Chess-musikaali kuitenkin lievensi tätä tuskaa, sillä se sisälsi kaksi cd:llistä abbamaisen laadukasta musiikkia muodossa, joka ei Abba-formaattiin olisi mahtunut. Itse en koskaan ole musikaalia teatterissa nähnyt. Mikäli Chessin teatteriversioiden arvioita on uskominen, oli ehkä parempi että tunnen musikaalin nimenomaan tänä hienona konseptilevytyksenä.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus olivat suunnitelleet musikaalin kirjoittamista jo Abban aktiivisen toiminnan aikana. Vuoden 1977 konserteissa esitettiin minimusikaali Girl with a golden hair, jonka kohokohtana oli kappale Thank you for the music. Musikaalityylisiä kappaleita löytyi myös yhtyeen muilta levyiltä.

1980-luvun alussa Andersson ja Ulvaeus tapasivat brittiläisen Tim Ricen, joka tunnettiin muun muassa Andrew Lloyd Webberin kanssa tekemistään musikaaleista Evita ja Jesus Christ Superstar. Näiden kahden musikaalin tapaan Chessistä tehtiin ensiksi levy vuonna 1984 (tästä nimitys "konseptilevy"), teatterilavalle musikaali saatiin vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Levyllä soittivat Abban-levyjen parhaat ruotsalaismuusikot. Musikaalin miespuolinen päätähti, venäläistä shakinpelaajaa esittänyt Tommy Körberg ja Björn Skifs olivat Abba-miesten työtuttuja kotimaasta. Skifs esittää shakin maailmanmestaruuskilpailujen tuomaria, joka laulussaan toivottaa kilpailijat tervetulleiksi.
Skifsin laulama The Arbiter oli hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ja Ulvaeus hyödynsivät oppejaan popmaailman huipulta. Eikä tämä kappale ollut poikkeus, Chess on kuin kahdelle levylle venytetty julkaisemattomien Abba-kappaleiden kavalkadi.

Myös Tim Rice sai levylle omat suosikkilaulajansa. Amerikkalaista shakkimestaria esittävä Murray Head oli aloittanut uransa Jesus Christ Superstar -musikaalin Judaksena ja mestarin rakastettua esittänyt Elaine Paige puolestaan oli esittänyt West endissä Evitan pääroolia.
Kappale Nobody's side sijoittuu musikaalin avainkohtaan. Amerikkalainen shakin mestari ja venäläinen haastaja kohtaavat maailmanmestaruusottelussa. Paigen esittämä Florence rakastuu venäläiseen shakinpelaajaan, joka lopulta loikkaa länteen.

Toista miespäärooliaan näytellyt Murray Head sai hitin räpistään kappaleessa One night in Bangkok. Paljon vakuuttavampaa jälkeä hän tekee kuitekin kappaleessa Pity the child, jossa maailmanmestari muistelee ankeaa lapsuuttaan ja tietään shakin huipulle. Kappaleeseen tehty video on poikkeuksellisen onnistunut ja Chess-videoiden joukossa vähiten päällekäyvän 80-lukulainen. Kappaleessa on upea melodia, taitavasti kasvava ja yksityiskohtia sisältävä sovitus sekä Murray Headin tunteellinen tulkinta. Abban kappaleiden parhaista tavaramerkeistä huolimatta tämä on yksi musikaalin kappaleista, jota on vaikea kuvitella Abban esittämäksi.
Chess-albumi oli suuri menestys. Suurin menestyskappale on Elaine Paigen ja venäläisen pelaajan vaimoa esittäneen Barbara Dicksonin duetto I know him so well, joka nousi parhaimmillaan Iso-Britannian listaykköseksi. Kappaleessa vaimo ja rakastaja vertailevat käsityksiään musikaalin päähenkilöstä.
Konseptialbumin menestyksen siivittämänä Chess vietiin suurella hypellä sekä West Endin että Broadwayn teattereihin. Menestys jäi kuitenkin enintään keskinkertaiseksi. Yleinen arvio on, että Chessin tarina ja lavatoteutus ei koskaan täyttänyt hienon musiikin asettamia odotuksia.

Paremmin musikaali on menestynyt konserttiversioina ja pienien teattereiden halvempina produktioina. Viimeaikojen suurin satsaus Chessiin oli musikaalin ruotsalaisversio vuonna 2002. Paras tapa tutustua tähän musikaaliin ei siis ole mennä teatteriin vaan kuunnella levy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

perjantai 21. lokakuuta 2011

17. Josefin Nilsson: Shapes (1993)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Josefin Nilsson on ruotsalainen laulaja, joka tuli tunnetuksi neljän naislaulajan muodostaman Ainbusk Singers –yhtyeen jäsenenä. Yhtye sai 1990-luvun alussa menestystä Abban Benny Anderssonin säveltämillä kappaleilla Lassie ja Älska mej. Yhteistyön innoittamana Andersson sävelsi ja tuotti Nilssonin soololevyn yhdessä lauluntekijäkumppaninsa Björn Ulvaeuksen kanssa. Vuonna 1993 ilmestynyt Shapes vastaa osaltaan kysymykseen, minkälaisen levyn Abba olisi tehnyt, jos se monien toiveiden mukaisesti olisi palannut yhteen 1990-luvulla.

Suurena ja naivina Abba-fanina en millään uskonut, että Abba ei vuoden 1982 viimeisten levyjen jälkeen enää palaisi yhteen. Vuosien kuluessa kuitenkin myös minä alistuin siihen tosiseikkaan, että uutta Abba-levyä ei ole enää tulossa. Harmitusta lievensi se, että Abban musiikin takana olleet Benny Andersson ja Björn Ulvaeus jatkoivat yhteistyötään, ja jatkavat sitä edelleen. 1980-luvulla syntyi musikaali Chess (johon palataan tässä blogissa myöhemmin) ja Glenmarkin sisarusduon kaksi Gemini-albumia. Parin kansanmusiikkilevyn jälkeen Andersson ja Ulvaeus tuottivat poplevyn Josefin Nilssonille 1990-luvun alkupuolella, ja popsävyjä löytyy myös 2000-luvun puolella syntyeillä neljällä Benny Anderssons Orkester -kokoonpanon albumilla.

Näistä lähimmäksi Abba-levyjen taikaa pääsee Josefin Nilssonin soololevy Shapes. Levyn tuottanut ja sävellyksistä vastaava Andersson ei häpeä ammentaa 70-80-lukulaisesta poppiperinteestä, ja levy jatkaakin lähes suoraan siitä mihin Abba viimeisellä singlellään Under Attack jäi. Kun vielä levyn muusikot ovat pääosin samat kuin Abba-levyillä, on vertailu Abba-levyihin suorastaan pakollista. (Katso video levyn tekemisestä täältä.)
Josefin Nilsson ei yritä kuulostaa Agnetha Fältskogilta tai Anni-Frid Lyngstadilta. Siinä missä Abban laulajilla oli kirkkaan melodiset äänet, on Nilssonilla lievän käheä ja arjen polttama ääni, joka sopii uusiin kappaleisiin erinomaisesti.

Levyn aloittava Surprise surprise hyvätuulinen peruspopkappale, joka laittaa levyn hyvin käyntiin. Kappale on hyvä esimerkki siitä, kuinka Andersson ei sovittajana mene kevyessäkään kappaleessa sieltä mistä aita on matalin. Levyn kappaleet sisältävät upeita sovituksellisia koukkuja, ja kappaleet ovat mielenkiintoista kuultavaa alusta loppuun.

Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ovat tehneet yhteistyötä jo 60-luvulta asti. Shapes-albumilla työnjako oli entistä selvempi. Jo Abban aikana teksteistä vastannut Ulvaeus keskittyi pelkästään sanoituksiin ja osoittautui jälleen monitasoiseksi kirjoittajaksi. Levyn paras kappale We won’t be going anywhere kertoo ihmissuhteen salakavalasta hajoamisesta samalla tavoin kuin niin moni Abba-klassikko 70- ja 80-luvuilla.
Levyn abbamaisin kappale High hopes and heartaches julkaistiin levyn julkaisun jälkeen singlenä. Kappale on hyvä osoitus siitä, kuinka Andersson pystyi yhä rakentamaan tarttuvia sävelkulkuja. Tähän kappaleeseen on helppo kuvitella Agnetha solistiksi ja kolme muuta laulamaan taustoja.
Vaikka tämä levy on julkaistu Josefin Nilssonin nimellä, jää nuori laulajatar selkeästi levyllä sivurooliin. Päärooliin nousevat Anderssonin hienot melodiat ja niihin rakennetut mielikuvitukselliset sovitukset. Parhaiten nämä kaksi asiaa ovat tasapainossa levyn toisessa singlekappaleessa Where the whales have ceased to sing joka melodialtaan ei ole aivan parasta Anderssonia, mutta tarjoaa levyn rikkaimman sovituksen.
Tällä levyllä olisi ollut aineksia kansainväliseksi menestykseksi, mutta se menestyi Ruotsissa vain keskinkertaisesti, eikä herättänyt juuri lainkaan huomiota kotimaansa ulkopuolella. Shapes jäi ainoaksi Andersson-Ulvaeus-Nilsson yhteistyöksi, ja levyn julkaisun jälkeen Nilsson on jatkanut esiintymistään Ainbusk singersin riveissä ja näyttelijänä. Hän näytteli Svetlanan roolin Chess-musikaalin ruotsalaisversiossa.

Josefin Nilssonin ainokainen soololevy on noussut Abba-harrastajien keskuudessa kulttilevyn maineeseen. Levyn arvostusta on nostanut se, että siitä ei ole tehty uusia painoksia ja se on nykyään jo levyharvinaisuus. Tämä on todellakin harmi, sillä Shapes todistaa kiistattomasti, että Andersson/Ulaeuksen kultakynä ei himmentynyt Abban hajottua. Tämän lähemmäs Abbaa ei Abban hajoamisen jälkeen ole päästy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

7. Abba: The Visitors (1981)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Uudelle vuosikymmenelle siirtynyt Abba ei ollut enää sama yhtye kuin 1970-luvulla. Menneitä olivat hulppeat livekiertueet, kornit esiintymisvaatteet ja yhtyeen pariskuntien välinen rakkaus. Jäljellä oli keski-ikää lähestyvien ammattimuusikoiden työkumppanuus ja halu tehdä edelleen hyvää musiikkia. Tämä ei kuitenkaan enää riittänyt, ja vuonna 1981 julkaistu The Visitors jäi yhtyeen viimeiseksi albumiksi. Levy on yhtyeen vakavin mutta samalla myös kunnianhimoisin albumikokonaisuus.

Abba-harrastukseni alkoi jo 70-luvun lopulla, kun siskoni kanssa lainasimme tuttavaperheestä levyt Arrival ja The Album. Vuoteen 1981 mennessä olin jo täysipäiväinen Abba-fani, ja joulu ei ollut mitään ilman paketista löytynyttä uutta Abba-albumia. Vuonna 1981 tuo albumi oli The Visitors, joka jäi myös viimeiseksi Abba-joululahjakseni. Abbafanitus ei kuitenkaan ole noista ajoista hiipunut.

Heti ensisävelistä huomaa, että The Visitors eroaa yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Pirteän aloituskappaleen sijaan levyn käynnistää sen synkkä kylmän sodan kaikuja heijastava nimikappale. Tämä melankolia sävyttää koko levyä, vaikka toki pari iloisempaakin kappaletta on mahtunut mukaan. Rakkauslaulujen tilalle olivat tulleet laulut erosta ja epätoivosta.

Jos vuotta aiemmin ilmestynyt The winner takes it all oli Agnetha Fältskogin erolaulu, oli tällä levyllä Anni-Frid Lyngstadin vuoro purkaa suruaan ja katkeruuttaan kappaleessa When all is said and done. Vaikka laulujen tekstittäjä Björn Ulvaeus on useasti korostanut, etteivät laulut kerro suoraan Abba-pariskuntien avioeroista, on vaikea uskoa etteikö raskaat kokemukset kuuluisi niiden teksteistä ja laulajien tulkinnoissa. When all is said and done on albumin ehdoton kohokohta.
Fältskogille tärkein laulu oli Slipping through my fingers. Ulvaeusin teksti käsittelee oman lapsen kasvamista. Kappale oli henkilökohtainen nuoren Lindan vanhemmille, mutta se on sitä kaikille muillekin pienten lasten vanhemmille.
Kirjat kertovat, että Abban jäsenet tekivät yhteistyötä yhtä ammattimaisesti ja taitavasti kuin ennenkin, vaikka pariskuntien väliset avioliitot olivatkin kariutuneet. Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin sävelkynä oli terässä, ja Fältskog ja Lyngstad olivat elämänsä kunnossa laulajina. Levyltä kuitenkin kuuluu väkisin se, että musiikin tekeminen ei ollut yhtä hauskaa kuin ennen.
Vanhaa pirteää Abba-poppista lähinnä on singlehitti Head over heels, jonka videossa korostetaan laulun kepeää tarinaa. Silti kappaleesta puuttuu vanhojen hittien energia ja ilo.

Lievästä kliinisyydestä ja väsähtäneestä tunnelmasta huolimatta The Visitors on kunnianhimoinen tai toimiva kokonaisuus. Parivaljakon Andersson/Ulvaeus popsävelmät ja tuotanto hipovat edelleen täydellisyyttä. Abba osasi lopettaa ajoissa, The Visitorsin jälkeen yhtye julkaisi enää kaksi singleä. The Visitors oli hieno päätös uralle, jossa ei varsinaisia pohjanoteerauksia ollut lainkaan.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)