Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. helmikuuta 2017

The Abba Factor osa 1 - Abba-taikaa soololevyillä

Abba-yhtyeen aktiivinen ura rajoittui 10 vuoteen ja kahdeksaan albumiin, mutta yhtyeen vaikutus oli paljon laajempi. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa esittelen musiikkia joita yhtyeen jäsenet tekivät yhdessä Abba-konseptin ulkopuolella. Ennen yhteisten levyjen tekoa artistit Fältskög, Lyngstad, Andersson ja Ulvaeus vierailevat ahkerasti toistensa soololevyillä, joilla tämä The Abba Factor on selvästi kuultavissa.

Abba:n kymmenvuotisen uran (1972-1982) aikana yhtye julkaisi vain kahdeksan albumia ja sen lisäksi muutaman singlekappaleen, joita ei albumeilta löytynyt. Nelikon yhteistyö ei kuitenkaan mahtunut kokonaisuudessaan Abba-konseptin sisälle, vaan he tekivat yhdessä musiikkia toistensa soololeyille ja muille artisteille jo monta vuotta ennen Abban perustamista sekä vähän myös menestysvuosien aikana. Abba-kemia toimi selkeimmin silloin, kun vähintään kolme yhtyeen jäsentä kohtasivat levytystudiossa. Tämä The Abba Factoriksi kutsumani kemiallinen reaktio tapahtui ensimmäisen kerran syksyllä 1969.
Norjalaissyntyinen, mutta jo kaksivuotiaana Ruotsiin muuttanut Anni-Frid Lyngstad lauloi ammatikseen 1960-luvun alusta asti ja ensimmäisen singlensä En ledig dag hän julkaisi vuonna 1967. Keväällä 1969 Fridan ja Hep stars -yhtyeen kosketinsoittajan Benny Anderssonin tiet kohtasivat useampaan kertaan (mm. Ruotsin Euroviisukarsinnassa, johon Frida osallistui laulajana ja Benny säveltäjänä). Molemminpuolinen ihastus muuttui pian rakkaudeksi, ja syksyyn mennessä he olivat pari sekä studiossa että sen ulkopuolella. Bennyn ja Björn Ulvaeusin kirjoittamasta kappaleesta Peter Pan tuli näinollen ensimmäinen äänilevy, jolla kolme tulevaa Abba-jäsentä teki yhteistyötä keskenään. Fridan tumma ääni sopi erinomaisesti Bennyn ja Björnin tarttuvaan melodiaan, ja levyn tuottajana toimineen Anderssonin taito rakentaa yksityiskohdiltaan rikkaita sovituksia teki levystä yhden Lyngstadin alku-uran parhaista. Valitettavasti single koki hänen edellisten levyjensä kohtalon ja myi surkeasti.

Andersson ja Ulvaeus olivat tehneet yhteistyötä säveltäjinä ja tuottajina jo vuodesta 1966. Polar-levy-yhtiön johtajalla Stig "Stikkan" Andersonilla oli voimakas usko siihen, että hänen suojattinsa kirjoittaisivat joskus maailmanhittejä, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä tätä ei vielä ollut tapahtunut. Vuonna 1970 julkaistun Lycka-albumin tavoite olikin markkinoida Andersson & Ulvaeus - tiimin sävellyksiä muille artisteille. Tällä saralla ei menestystä tullut, mutta albumin suurin merkitys oli saattaa ensimmäistä kertaa samalle levylle tulevan menestysyhtyeen kaikki neljä jäsentä.
Itse asiassa "the Abba Factor" löytyi Lycka-albumin kahdelta kappaleelta, sillä kappaleen Liselott säveltämiseen osallistui Björnin morsian Agnetha Fältskog, joka vasta 20 vuoden iästään huolimatta oli tuttu nimi Svensktoppenin kärkisijoilla. Liselottea isompi tapaus oli kuitenkin kappale Hej gamle man. Kappaleen rytmikäs ja pelastusarmeijamaisen tarttuva kertosäe kaipasi taustakuoroa, ja Agnetha ja Frida kutsuttiin apuun. Vaikka Hej gamle man oli vielä kaukana 1970-luvun puolivälin Abba-soundista, ei taustalaulajien merkitystä kappaleen menestykselle voi vähätellä.

Hej gamle man -kappaleesta tuli tiimin Andersson/Ulvaeus ensimmäinen menestyskappale (joka levytettiin myös saksaksi) ja nuoret muusikot ymmärsivät itsekin, kuinka paljon parempia laulajia Lyngstad ja Fältskog olivat. Morsiamet olivat kuitenkin kiireisiä omien uriensa kanssa ja heidät oli kiinnitetty eri levy-yhtiöihin, joten yhtyeen perustaminen ei vielä tässä vaiheessa tullut kysymykseen.

Vaikka pysyvämpää yhteistyötä saatiin odottaa vielä kaksi vuotta, ei menestysreseptistä luopuminen tullut kysymykseen. Duon Benny & Björn seuraava single På bröllop/Det kan ingen doktor hjälpa noudatti Hej gamle man -kappaleen kaavaa: molemmat rytmikkäitä yhteislaulumaisia ralleja, joiden kertosäkeessä naislaulajien osuutta oli kasvatettu aiemmasta. Vuoden 1971 toinen Benny & Björn -single Tänk om jorden vore ung olisi ollut jo täysipainoinen Abba-kappale, jos sooloa laulaneen Bennyn ja kertosäkeessä mukaan liittyneiden Agnethan ja Fridan osia olisi vaihdettu.
Abba:n perustamista saatiin vielä odottaa, mutta väliaikaiseksi tarkoitettu yhteistyö muuttui pian pysyväksi. Eniten ABB- ystävien tuesta sai nauttia Anni-Frid Lyngstad, jonka sooloura ei hienosta lauluäänestä ja onnistuneista levytyksistä huolimatta tuntunut lähtevän lentoon millään. Edes lämmöllä tulkittu versio B&B-kappaleesta Lycka ei saanut ostavan yleisön lompakoita aukeamaan, ja Fridan ensimmäinen sooloalbumi Frida (jonka esittelin numerolla 34) oli hänen aiempien julkaisujen tapaan kaupallinen pannukakku. 
Fridan kolme viimeistä soolosingleä ennen Abban perustamista saivat kaikki nauttia koko Abba-köörin tuesta: Benny tuotti singlet, soitti pianoa ja sävelsi Björnin kanssa kappaleet Min egen stad ja Vi är alla bara barn i börjän, ja pojat lauloivat Agnethan kanssa taustoja kaikilla kappaleilla. Tätä lähemmäs Abba-soundia ei päästy ennen yhtyeen ensimmäistä yhteislevytystä. Tästä huolimatta vain singlet Min egen stad ja Man vill ju leva lite dessemellan saavuttivat jonkinlaista menestystä ja Frida harkitsi vakavasti laulu-uransa lopettamista.
Abban jäsenistä suurinta soolomenestystä nautti nelikon nuorin. Jo Agnethan Fältskogin ensisingle, itse sävelletty Jag var så kär oli vienyt 17 vuotiaan artistin Svensktoppenin kärkeen, ja Abban ensisingleen mennessä hän oli tehnyt jo neljä menestysalbumia, joiden kappaleista noin puolet olivat hänen omia sävellyksiään. Lupaava laulaja-lauluntekijä huolehti pääasiassa itse myös taustaharmonioistaan, joten hän ei juurikaan tarvinnut ystäviensä sävellys- tai lauluapua. Poikkeuksen tästä teki vuonna 1972 julkaistun albumin När en vacker tanke blir en sång (jonka esittelin numerolla 12) päätöskappale Dröm är dröm och saga saga. Kappale oli albumin ainoa lainakappale, ja tutulta kuullostavassa taustakuorossa lauloivat Anni-Frid Lyngstad, Benny Andersson (joka soitti levyllä myös pianoa) sekä tuore aviomies Björn Ulvaeus, joka toimi myös albumin tuottajana.
Vuonna 1972 nelikko rohkaistui lopulta julkaisemaan ensimmäisen yhteisen englanninkielisen singlensä mutkikkaalla nimellä Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid. People need love -kappaleen piti olla yksittäistapaus neljän sooloartistin uralla, mutta singlen välitön menestys Ruotsissa ja kiinnostus myös pohjoismaiden ulkopuolella (kappale nousi jopa Yhdysvalloissa myyntilistoille) sekä sitä seuranneiden suosio saivat yhtyeen niputtamaan soolouransa yhteen pakettiin. A & A nousivat parrasvaloihin viimeistään kappaleessa Ring ring, jolla yhtye yritti ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailuihin.
Kahdesta pariskunnasta koostuva yhtye (joka vuoteen 1974 asti esiintyi neliosaisella nimellään) julkaisi keväällä 1973 ensimmäisen yhteisen albuminsa Ring ring (esittely löytyy numerolla 27), josta lopullisesti alkoi Abban menestystarina. Agnetha ja Frida eivät vielä täysin luopuneet soolouristaan ja Benny ja Björn jatkoivat muiden artistien tukemista. Arikkelin toisessa osassa kerron, miten The Abba Factor vaikutti muiden artistien levyillä.

Lue myös:

lauantai 20. kesäkuuta 2015

219. Ted Gärdestad: Äntligen på väg (1994)

 
Kuuntele koko albumi Spotifyssa
1980-luvulla julkisuudesta vetäytynyt teinitähti Ted Gärdestad teki voitokkaan paluun levylistoille 1993 menestyskokoelmalla ja hiteillä För kärlekens skull ja Himlen är oskyldigt blå. Vaikeista vuosista huolimatta uusi albumi oli Gärdestadin vanhojen levyjen tapaan täynnä toisaalta positiivista energiaa ja naivia elämänuskoa ja toisaalta sisäänpäin kääntynyttä pohdiskelua. Huolien haurastama ääni ja ikäistään vanhemmat kasvot levyn kannessa kertoivat kuitenkin toista tarinaa.

Opiskellessani Vaasan yliopistossa katsoin paljon Ruotsin kolmea televisiokanavaa, jotka näkyivät opiskelijakylän kaapeliverkossa. Eräänä päivänä vuonna 1994 katseeni (ja korvani) kiinnittyivät keski-ikäiseen laulajaan. Kesti hetken tajuta, että kysymyksessä oli sama teini-idoli, joka oli edustanut Ruotsia Eurovision laulukilpailuissa. Nyt 15 vuotta myöhemmin väsyneeltä näyttävän laulajan musiikissa oli sama positiivinen ote kuin 1970-luvullakin.
Äntligen på väg -albumin positiivinen yleissävy kätki taakseen suuret ongelmat, joihin laulaja oli joutunut 1980-luvulla. Uran hiivuttua vain 25-vuotias Ted Gärdestad oli hylännyt musiikin, läheiset ihmisensä ja vetäytynyt itämaisen kultin suojiin Yhdysvaltain Oregoniin. Palattuaan Ruotsiin hänet liitettiin täysin perusteetta Olof Palmen murhaan ja jotkin mediat spekuloivat hänen ja maahanmuuttajia jahdanneen Lasermiehen yhteyttä. Jo valmiiksi mielenterveydeltään heikko Ted sairastui skitsofreniaan ja masentui vakavasti.

Uudella levyllä esiintyi kuitenkin varovasti hymyilevä ja tulevaisuuteen uskova laulaja. Kenneth Gärdestadin tekstit olivat esittäjälleen terapiaa ja haurastuneesta äänestä huolimatta Tedin äänestä kuului usko siihen, että kaikki muuttuisi paremmaksi.
Gärdestad oli yrittänyt veljensä ja lauluntekijäparinsa Kennethin kanssa tehdä come-back-albumia jo paria vuotta aiemmin. Tuottaja Anders Glenmark ei kuitenkaan kestänyt vainoharhaisen laulajan oikuttelua, ja yhteistyön tuloksena syntyi vain erinomainen single För kärlekens skull (jonka esittelin numerolla 52).

Vuotta myöhemmi veljekset yrittivät uudelleen. Tuottajaksi suostui vanha ystävä, jo Tedin ensimmäisillä levyillä (ja lähes kaikilla Abban levyillä) kitaraa soittanut Janne Schaffer. Gärdestad ei suostunut tulemaan studioon, joten häneen osuuksian varten äänityspaikka rakennettiin laulajan kotiin, jossa hän lauloi studiossa tehtyjen taustanauhojen päälle. Kappaleet kuten Hoppets eld kertoivat siitä, kuinka synkät vuodet ovat takanapäin.
Vanhojen levyjen tapaan positiivisten rallien joukossa oli myös pohdintaa, johon vuosien kokemukset olivat tuoneet synkempiä sävyjä. Isoveli Kenneth onnistui teksteissään hienosti tulkitsemaan Tedin mielenmaisemaa. Hieno esimerkki tästä on kappale Tid faller hårt, jossa menneiden vuosien vastoinkäymisiä peilataan valoisammalta näyttävää tulevaisuutta vasten. Duettoparina laulussa on upea ruotsalainen laulaja Marie Bergman.
Ruotsalaiset ottivat julkisuuteen palanneen Tedin avosylin vastaan. 1970-luvun hitit nousivat listoille kokoelmalevyjen muodossa ja myös hänen uusi musiikkinsa meni hyvin kaupaksi. Ja miksi ei, Äntligen på väg ja sitä edeltäneet singlehitit För kärlekens skull ja Himlen är oskyldigt blå esittelivät teinivuotensa taakse jättäneen kypsän artistin, joka ei kuitenkaan ollut menettänyt uskoaan ihmiseen ja elämään.

Kenneth Gärdestad oli vakiinnuttanut asemansa yhtenä Ruotsin rakastetuimmista sanoittajista eikä Tedin sävellystaito ollut kadonnut minnekään. Janne Schaffer onnistui levyn tuotannossa erinomaisesti, ja studiossa Schafferin kanssa työskenteli Ruotsin studiomuusikoiden kerma. Näytti siltä, että 80-luvun varjot olivat kaikonneet ja 38 vuotiaalla Tedillä oli uusi onnellisempi elämä edessään.
Toinen muistikuvani Vaasan opiskeluvuosiltani koskee SVT:n Rapport-uutislähetyksen uutista vuodelta 1997, joka kertoi Ted Gärdestadin jääneen junan alle kotikaupungissaan Sollentunassa. Kenneth Gärdestad on veljensä kuoleman jälkeen kertonut avoimesti Tedin sairaudesta ja siitä pelosta mikä hänellä aina oli sekä toisaalta niistä viimeistenkin vuosien hyvistä hetkistä jolloin yhteistyö sujui ja veljekset saivat aikaiseksi yhdessä hyvää musiikkia.

Kauneimman kuvauksen kahden veljen välisistä suhteista Kenneth kirjoitti kappaleeseen, joka kuultiin Tedin viimeisen albumin viimeisenä raitana. Kenneth ei koskaa saanut tietää ymmärsikö hänen veljensä että lauluun kirjoitetut tuskan, onnen, toivon ja pelon rivit kertoivat hänestä itsestään.
Lue myös:

218. Ted Gärdestad: Upptåg (1974)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Olen blogissani jo aiemmin kertonut Ted Gärdestadin urasta yhtenä Ruotsin lupaavimmista laulaja-lauluntekijöistä sekä hänen surullisesta kohtalostaan. Esittelen nyt hänen kaksi albumiaan, jotka eivät ole kuin yö ja päivä, vaan pikemminkin kuin aamu ja ilta. Gärdestadin kolmannen albumin Upptåg julkaisuaikaan hän oli uransa huipulla. Kansansuosio ja kollegoiden tuki teki siitä yhden hänen parhaimmista albumeistaan.

Vuonna 1974 Ted Gärdestad oli Ruotsin suosituin mieslaulaja. 16-vuotiaana ensimmäisen albuminsa julkaissut teini-idoli valmistautui kolmannen levynsä julkaisuun kovin odotuksin ja vankoin tukijoukoin. Kahdeksan vuotta vanhemman isoveljen Kennethin kanssa Ted sävelsi lauluja joissa yhdistyi 18-vuotiaan nuoren miehen naivi tulevaisuudenusko ja jo tässä vaiheessa syvällinen elämänpohdinta.
Tuottajan pallilla istui jälleen parivaljakko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus (joiden sivuprojektina pyörittämä perheyhtye valmistautui samanaikaisesti vuoden 1974 Eurovision laulukilpailuihin). Taustalla hääräsi voimiensa tunnossa manageri ja Polar-levy-yhtiön omistaja Stig "Stikkan"Anderson, joka uskoi nuoreen tähteensä kuin vuoreen.

Upptåg-levyn kannessa esiintyi teinipojan sijaan jo aikuistuva toimintasankari. Aikuistuminen kuului myös levyn kappaleissa. Edellisen levyn (jonka esittelin numerolla 192) kappaleessa Vilken härlig dag laulaja tirkisteli ilkosillaan uiskentelevia naisia, mutta nyt Kenneth-veljen teksteissä pohdittiin parisuhdetta jo syvällisemmin. Hieno esimerkki tästä on kappale Öppna din himmel, jossa Bennyn ja Björnin sovitus tuo hienosti uusia tasoja Tedin yksinkertaiseen melodiaan. Kennethin teksti on ruotsalainen rakkausruno parhaimmillaan.
Benny Andersson, Björn Ulvaeus ja äänittäjä Michael Tretow tekivät Ted Gärdestadin kolmatta albumia rinnan Abban Waterloo-levyn kanssa ja levyjen muusikot olivat pääasiassa samoja. Anderssonin koskettimien lisäksi molemmilla levyillä soittivat kitaristi Janne Schaffer ja rumpali Ola Brunkert, joten ei ihme että levylta löytyy paljon yhteisiä elementtejä. Waterloon glam-rock-vaikutteet ovat kuultavissa parhaiten kappaleessa Famtomen, jonka abbamaisen soundin viimeistelevät taustoja laulavat Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskog.

Ruotsin kulttuurielämää hallitsevat vasemmistolaiset piirit paheksuivat Stikkan Andersonin pop-tallin menestystä ja Gärdestad sai oman osansa loanheitosta. Yleisö kuitenkin rakasti nuorta ja vilpitöntä miestä, ja edellisten albumien tapaan Upptåg nousi listojen kärkeen.
Ted ja Kenneth Gärdestad unelmoivat kansainvälisestä menestyksestä ja jokaiselle albumilleen he kirjoittivat myös englanninkielisiä kappaleita. Nuoren suojattinsa menestyksestä innostunut Stikkan suunnitteli Gärdestadille Abban kaltaista maailmanmenestystä. Yhdysvalloissa suurella rahalla äänitetty albumi Blue virgin isles ei kuitenkaan menestynyt ja Tedin ura lähti laskuun.

Uran hiipuessa vasta 25-vuotias Gärdestad hylkäsi musiikkiuransa, ystävänsä ja perheensä ja muutti itämaisen uskonlahkon perässä Yhdysvaltoihin. Upptåg-albumin kappaleen Can't stop the train tekstiä voi näin jälkikäteen pitää synkkänä ennusteena siitä miten hänen elämänsä tulisi päättymään 23 vuotta myöhemmin.

Muiden Gärdestadin albumien tapaan Upptåg on erinomaisen hyvätuulinen ja hyvin tuotettu levy. Levyn tärkein ainesosa on kuitenkin Gärdestadin veljesten kirjoittamat laulut, joista monet ovat nousseet klassikon asemaan kotimaassaan.

Mielenterveysongelmista kärsinyt laulaja teki onnistuneen comebackin vuonna 1993. Vuotta myöhemmin julkaistu erinomainen albumi Äntligen på väg jäi vuonna 1997 vasta 41-vuotiaana kuolleen laulajan viimeiseksi levyksi. Esittelen sen seuraavaksi.

Lue myös:

lauantai 3. tammikuuta 2015

216. Abba: Super Trouper (1980)

Kuuntele albumi Spotifysta
Toiseksi viimeisellä albumillaan Abba siirtyi selkeästi 70-luvun tanssilattialta kohti seestyneempää menoa ja vakavampia aiheita. "Aikuisemman" Abban musiikki meni kaupaksi entiseen tapaan, vaikka monet moittivatkin albumia tasapaksuksi ja yllätyksettömäksi. Superhittien The Winner takes it all ja Super Trouper siivittämänä siitä tuli yhtyeen uran myydyin studioalbumi.

Aina kun kuuntelen Abban Super Trouper -albumia, joukko henkilökohtaisia muistoja ja tunnelmia palaa mieleen. Olin ollut Abba-fani reilun vuoden, ja hyllyssäni oli toistaiseksi vain pari yhtyeen levyä. 9-vuotiaalle pojalle ei tullut Suosikkia, eikä uutisia suosikkiartistien tulevista julkaisuista saanut netistäkään. Näinollen joskus syksyllä 1980 kuunnellessani radion Jokamiehen listaa (josta äänittelin kappaleita c-kasetille) yllätyin täysin, kun kuulin täysin uuden Abba-kappaleen.

Aluksi en meinannut tunnistaa kappaleen The Winner takes it all esittäjää. Vaikka en englantia ymmärtänytkään, tajusin että laulun aihe oli surullinen ja myös solistilleen Agnetha Fältskogille kivuliaan henkilökohtainen. Surullinen ääni oli hyvin kaukana siitä Agnethasta, joka vuotta aikaisemmin oli laulanut lempeästi Chiquititaa. Pian kuitenkin ymmärsin, että kappale oli täyttä Abbaa.
Edellisenä vuonna Fältskogista eronnut laulun tekstittäjä Björn Ulvaeus myönsi, että vaikka laulu ei suoranaisesti kertonut tähtiparin erosta ("avioerossamme ei ollut voittajia" kiteytti Ulvaeus vastauksensa), toimi pitkän parisuhteen kariutuminen The Winner takes it all -kappaleen tekstin innoittajana. Benny Anderssonin sulavasti soljuvat pianokuviot vievät eteenpäin kappaletta, joka ei jakaudu perinteisesti säkeistöön ja kertosäkeistöön vaan kasvaa orgaanisesti säe säeltä katkeraan loppuun asti. Anderssonin lisäksi päärooli on Fältskogilla, jonka suru kuuluu tekstin jokaisessa tavussa. Fältskog itse pitää edelleen laulua Abban uran parhaana.

Muualla levyä Anderssonin piano loistaa poissaolollaan, sillä Super Trouper -albumia dominoi hänen vastikään yli 300 000 kruunulla ostamansa Yamahan GX-1 -syntetisaattori. Sitä kuultiin runsaasti albumin toisella singlelohkaisulla, joka edeltäjänsä tavoin nousi nopeasti Britannian listaykköseksi. Tässä kappaleessa pääroolin saa Anni-Frid Lyngstad, joka eron sijaan laulaa kahden rakastavaisen jälleenkohtaamisesta. Myös tämän kappaleen kuulin ensimmäisen kerran ilman ennakkovaroitusta Jokamiehen lista -radio-ohjelmassa, ja se lisäsi odotuksia tulevaa albumia kohtaan entisestään.
Sain koko albumin käsiini lopulta jouluaattona 1980, ja joululoma kului tiiviisti levyn parissa. Edelleenkin aina levyä kuunnellessani muistan tuon joulun ja ne isot ja painavat kuulokkeet, jotka korvissani levyä kuuntelin olohuoneen sohvan nurkassa.

Super Trouprer -levyn tunnelma oli hyvin toisenlainen kuin sitä edeltävällä Voulez vous -albumilla. Iloisen bailumeiningin sijaan koko levyllä on tasaisen seestynyt tunnelma, mikä kautta levyn soivan syntetisaattorisoundin kanssa teki uudesta levystä yhtenäisen ja selkeästi uutta vuosikymmentä peilaavan kokonaisuuden. Ilon ja riemun sijaan levy oli mietteliäs ja rauhallinen, jopa hieman melankolinen.

Tästä samasta nostalgisesta melankoliasta ammentaa myös Björn Ulvaeusin nuoruudenromanssista aiheensa saanut Our last summer, josta myöhemmin tuli musikaalin Mamma Mia tärkeimpiä lauluja. Kappaleen tulkitsee ymmärtävästi yhtyetoveri Anni-Frid Lyngstad.
Levyn tasaisuus sai osan faneista myös vieroksumaan albumia. "Kaikki laulut ovat ihan samanlaisia" on kommentti, jonka minäkin muistan kuulleeni 34 vuotta sitten. Täysin samasta puusta ei levyn kaikkia lauluja ole veistetty.

Siinä missä Agnetha Fältskog on albumilla kadonneen rakkauden tulkki, on Fridan laulettavaksi annettu levyn iloiset, toivekkaat ja jopa hieman ilkikuriset kappaleet. Viimeksimainittua kategoriaa edustaa kappale Me and I, jossa Frida tuo esiin itsestään Eartha Kittin tyyppisen kissanaisen. Abban jokaiselta albumilta löytyy kappale, joka mielestäni olisi pitänyt julkaista singlenä ja näin nostaa yhtyeen hittien joukkoon. Super Trouper -albumilla se kappale on tämä.
Fridan hymy piilotti taakseen hänen ja Benny Anderssonin avio-ongelmat. Vuonna 1978 avioitunut pari ilmoitti erostaan vain pari kuukautta Super Trouper -albumin julkaisun jälkeen. Neljä itsenäistä artistia kokoontui yhteen vielä yhden albumin ja kahden singlen tekoa varten, joista viimeinen ilmestyi vuodenvaihteessa 1982-1983. Lyhyen, vuoden 1981 alussa tehdyn Japanin kiertueen jälkeen Abba esiintyi enää vain televisiossa ja silloinkin useimmiten suutaan aukoen valmiin taustanauhan tahdissa.

Vuosikymmenen vaihtuminen näkyi myös Super Trouper -albumin markkinoinnissa. Hulluttelevien vaatteiden tilalla oli tyylikkäästi pukeutunut neljän aikuisen ryhmä, ja myös kappaleiden musiikkivideot heijastivat laulujen vakavia sävyjä. Ostavaa yleisöä tämä ei haitannut, The Winner takes it all ja Super Trouper nousivat molemmat brittilistan kärkeen ja albumista tuli yhtyeen uran myydyin studioalbumi.

Tämän hienon albumin viimeisen musiikkinäytteen myötä toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää uutta vuotta 2015.
Lue myös:

tiistai 23. syyskuuta 2014

210. Mamma Mia! på svenska/The Movie Soundtrack (2005/2008)


Kuuntele The Movie Soundtrack kokonaan Spotifyssa.
Mamma Mia!, maailman menestynein musikaali, saa teatteriensi-iltansa Suomessa 15 vuotta Lontoon ensi-illan jälkeen. Suomalaisversion kunniaksi esittelen musikaalin kymmenistä levytyksistä kaksi, joiden tekoon Abba-herrat Benny Andersson ja Björn Ulvaeus osallistuivat aktiivisesti. Ruotsinkielinen musikaaliversio avaa uuden ikkunan Abba-lyriikoihin, ja elokuvan soundtrack on kuin vanhojen Abba-muusikoiden luokkakokous.

Mamma Mia! -musikaalista on tehty jo kymmeniä levytyksiä monilla kielillä ja monilla kokoonpanoilla. Vanhana Abba-fanina olen pitänyt näitä levytyksiä jokseenkin turhina; miksi ostaa teatterilevytystä, kun kappaleiden alkuperäiset ja ylittämättömät esitykset löytyvät Abba-levyiltä?

Abba-miesten Benny Andersson ja Björn Ulvaeus osallistuminen levyntekoon erottaa Mamma Mia på svenska -levyn ja elokuvasta tehdyn soundtrackin muista levytyksistä. Musikaalin ruotsalaisversio julkaistiin cd:llä vuonna 2005, ja Ulvaeus vastasi tekstien ruotsintamisesta yhdessä Niklas Strömstedtin kanssa (Strömstedt myös tuotti levyn). Vaikka joistain lauluista oli jo olemassa ruotsinkielinen Abba-versio, käännettiin ne nyt uudelleen musikaalin tarinaa silmälläpitäen. Esimerkiksi Abban 1974 levyttämä ruotsinkielinen teksti kappaleeseen Honey Honey kirjoitettiin nyt uusiksi.

Musikaalissa naimisiin menevä Sofie (Nina Lundseie/Amanda Seyfried) lukee äitinsä päiväkirjaa ja kertoo ystävättärilleen kolmesta isäehdokkaasta. Vertailun vuoksi alla linkit molempien Mamma Mia -levytysten versioihin sekä Abban kahteen originaaliversioon.
Elokuva musikaalista tehtiin yhdeksän vuotta teatteriensi-illan jälkeen. Laulavasta tähtikaartista (mm. Meryl Streep, Pierce Brosnan & Colin Firth) huolimatta soudtrack-albumin mielenkiintoisin nimi löytyy tuottajan pallilta. Alkuperäiset Abba-levytykset Björn Ulvaeusin kanssa tuottanut Benny Andersson vastasi siitä, että uudet versiot tehtiin kaikkia Abba-laatukriteerejä kunnioittaen. Koskettimia soittavan Anderssonin lisäksi myös monet levyn muut soittajat olivat mukana jo alkuperäisillä Abba-äänitteillä, mikä tekee elokuvan soundtrackista erityisen mielenkiintoisen. Esimerkiksi basisti Rutger Gunnarsson oli mukana esittämässä Waterloota Brightonin euroviisuissa 40 vuotta sitten ja Lasse Wellander vastasi monien Abba-hittien kitarasooloista. Tämän lähemmäksi alkuperäistä Abba-soundia ei levyllä tulla koskaan pääsemään.
En juurikaan ole kuunnellut ajatuksella Björn Ulvaeusin (ja osittain manageri Stig Andersonin) kirjoittamia Abba-laulujen alkuperäistekstejä, ehkä sen vuoksi että aktiivisimpina Abba-fanitusvuosinani en englantia vielä osannut. Uudet ruotsinkieliset käännökset ovatkin avanneet laulujen merkitystä minulle aivan uudella tavalla. Strömstedt ja Ulvaeus ovat onnistuneet käännöksissä erinomaisesti pitämään kiinni niiden alkuperäisestä merkityksestä menettämättä kuitenkaan niiden luontevuutta ja laulettavuutta. Itse yllätyin siitä, kuinka paljon tunnetta ja asiaa näihin kappaleisiin sisältyy. Samoja Strömstedt/Ulvaeus -tekstejä kuunnellaan myös Svenska teaternin Mamma Mia! -versiossa.

Musikaalin kaikki kappaleet eivät kuulu Abban hitteihin, mutta se ei vähennä niiden arvoa. Oman lapsensa kasvamista seurannut Ulvaeus kirjoitti Slipping through my fingers -kappaleen jo 34 vuotta sitten yhtyeen viimeiselle The Visitors -albumille. Nyt nimellä Kan man ha en solkatt i en bur (=Voiko auringonsäteen vangita häkkiin) ruotsinkielinen versio tuo tuoreen, mutta aina yhtä riipaisevan näkökulman vanhemmuuteen ja siihen, että lapset ovat lapsia vain vähän aikaa. Laulu on musikaalin nessuhetki.
Elokuvasoundtrackillä Benny Anderssonin sormenjälki on kuultavissa laulujen päivitetyissä mutta silti vanhoja äänityksiä kunnioittavissa sovituksissa. Vuoden 1978 salaperäinen hitti The name of the game on yhä Abban kiehtovimpia levytyksiä ja se toimii musikaalin molemmissa levytyksissä hienosti. Kohtaus, jossa Sofie yrittää udella kolmelta isäehdokkaalta kuka heistä olisi se oikea, leikattiin pois lopullisesta elokuvasta, mutta onneksi Amanda Seyfriedin tulkinta kappaleesta on kuitenkin soundtrack-albumilla mukana.
Esittelemilläni Mamma mia levytyksillä on kummallakin mukana pari kappaletta, jota ei toiselta löydy. Ruotsinkielisessä levytyksessä Abban viimeinen single Under attack toimii erinomaisena ääniraitana Sofien painajaiselle, jossa häistä tulee kolmen isäehdokkaan välinen tappelu.
Yhtälailla onnistunut on elokuvan bilekohtaukseen lisätty Gimme, gimme, gimme, joka julkaistiin myös soundtrackin singlenä. Musiikkivideolla piipahtaa cameo-roolissa tuottaja-säveltäjä Benny Andersson itse.
Molemmat Mamma Mia! -musikaalilevytykset ovat hienoja muistoja mukavasta musikaalielämyksestä ja toimivat myös viihdyttävinä äänitteinä sellaisenaan. Uskon että moni näiden levyjen kuuntelun jälkeen tarttuu myös alkuperäisiin Abba-levyihin, joilla nämä kappaleet ovat parhaimmillaan.

Levytyksiä ei kannata vertailla alkuperäisiin Abba-levytyksiin kovin kireä pipo päässä. Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskog ovat alkuperäistulkinnoissaan ylittämättömiä, mutta näyttelijät eivät versioissaan pyrikään korvaamaan alkuperäisesityksiä.

Musikaalissa laulujen tarkoitus on viedä tarinaa eteenpäin ja kuvata musiikin ja lyriikan keinoin päähenkilöiden ajatuksia ja tunteita. Suurin tulkintavastuu on päähenkilö Donnan esittäjällä. Vaikein ja samalla vaikuttavin tunteiden, tulkinnan ja laulusuorituksen yhdistelmä on Donnan esittämä The winner takes it all. Sekä Meryl Streep että Gunilla Backman onnistuvat siinä erinomaisesti. Kappaleessa on haastetta myös Mia Hafrénille, joka esittää Donnan roolin Svenskanin tuotannossa.
Mamma Mia saa Suomen ensi-iltansa ruotsinkielisenä Svenska Teaternissa 27. syyskuuta, ja lippuja on myyty jo ennen ensi-iltaa 75 000 kappaletta. Toivottavasti musikaalin ruotsinkielinen menestys Suomessa rohkaisee jonkin suomenkielisen teatterin sijoittamaan varsin kalliiseen tuotantoon. Mamma Mia! olisi kiva kuulla ja kokea myös suomenkielellä. 

Lue myös:

lauantai 13. syyskuuta 2014

209. Marie Fredriksson: Nu! (2013)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Syöpädiagnoosin ja kuntoutumisen jälkeen Roxetten laulusolistina maailmalla tunnettu Marie Fredriksson jatkoi soolouraansa verkalleen. Vuonna 2013 Fredriksson palasi radioaalloille seitsemän vuoden tauon jälkeen ruotsinkielisellä sooloalbumilla. Uusi levy osoitti että Fredrikssonilla oli edelleen sanottavaa. Vaikka Fredriksson ei aiemmista albumeistaan poiketen säveltänyt itse uuden levyn lauluja, oli se erinomainen uusi luku Roxette-tähden laadukkaalla soolouralla.

Marie Fredrikssonilla oli takanaan menestyksekäs sooloura jo ennen Roxetten maailmanmenestystä, ja hän halusi jatkaa uraansa myös rankkojen syöpähoitojen jälkeen. Aiemmin esittelemäni englanninkielinen albumi The Change oli samanaikaisesti synkkä ja toiveikas paluu parrasvaloihin ja sitä seurannut Min bäste vän huomattavasti kevyempi kokoelma coverversioita.

Fredriksson palasi yhteen vanhan ystävänsä Per Gässlen kanssa. Kahden Roxette-albumin ja maailmankiertueen jälkeen Fredriksson koki olevansa valmis uuden sooloalbumin tekoon. Albumin ensimmäinen single jatkoi suoraan siitä, mihin The Change oli jäänyt.
Kom vila hos mig -kappaleessa yhdistyy The Change -albumin tapaan tiukka rockmainen ilmaisu, mutta silti toiveikas melodia ja teksti. Laulun sävelsi ja sanoitti aviomies ja tuottaja Mikael Bolyos, joka tekstissään selkeästi palasi pariskunnan rankkoihin vuosiin, jolloin Fredriksson oli lähellä kuolemaa.

Vaikka Fredrikssonin maailmanmenestys perustuu englanninkielisiin Roxette-hitteihinsä, osoittaa tämä(kin) soololevy, kuinka paljon parempi tulkitsija hän on omalla äidinkielellään. Hyvänä esimerkkinä artistin taidoista on kappale Bara tre ord, jonka hienon tekstin kirjoitti yksi Ruotsin rakastetuimmista sanoittajista Kenneth Gärdestad. Aviomies vastasi tälläkin kertaa musiikista.
Aiemmin soololevyjensä lähes kaikki kappaleet säveltänyt Marie Fredriksson jätti tällä kertaa levyn sävellystyön lähes kokonaan Bolyosin harteille. Oliko syynä sitten Roxetten paluu lavoille tai kahden teini-ikäisen lapsen täysipäiväinen äitiys, niin uudelle albumilla ei ole kuin yksi Fredrikssonin sävellys. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä uudet laulut sopivat laulajalleen erinomaisesti. Rockkitara ja Fredrikssonin vetoava ääni sulautuvat hienosti yhteen myös kappaleessa Det är nu.
Levyn kannesta ja YouTube:sta löytyvistä livetallenteista näkee selvästi, että syöpä ja sen hoidot ovat jättäneet jälkensä 56-vuotiaaseen laulajaan. Hänen ääneensä on kuitenkin vastaavasti tullut uutta syvyyttä ja tummuutta, mitkä osaltaan tekevät uudesta levystä puhuttelevan kokonaisuuden.
Uusi albumi sai ruotsalaislehdistöltä hiema varauksellisen vastaanoton, mutta minulle levy on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka paljon enemmän Marie Fredriksson on ruotsinkielisenä sooloartistina kuin menestysbändi Roxetten toisena jäsenenä. Laulaja oli myös itse innoissaan levystään ja konsertoi runsaasti ympäri Ruotsia kevään 2014 aikana.

Valitettavasti hänen soolouransa on Suomessa jäänyt tuntemattomaksi, joten kiertue ei yltänyt tänne asti. Meillä Fredriksson nähdään seuraavan kerran Roxetten lokakuussa alkavan maailmankiertueen merkeissä. Peräti 11 Venäjälle buukatun konsertin jälkeen Roxette yhtye esiintyy meillä kahdesti marraskuun puolella Helsingissä ja Turussa.

Suosittelen kuitenkin kaikille Marien soololevyjä, joita olen tässä blogissa esitellyt aiemmin neljä. Nu jatkaa tätä albumisarjaa kunniakkaasti.

Lue myös:

perjantai 4. heinäkuuta 2014

206. Abba: Waterloo (1974)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Abban toinen albumi Waterloo oli koekeittiö, jossa yhtye yritti eri resepteillä löytää tietä menestykseen. Euroviisut voittanut nimikappale ohjasi yhtyettä glam rockin suuntaan mutta levyllä kokeiltiin myös periruotsalaista iskelmää, italialaista balladia ja 60-luvun poppia. Kaiken tämän seassa oli myös pieniä vihjeitä siitä minkälaisella musiikillä ruotsalaisyhtye lopullisesti varmistaisi paikkansa 70-luvun popin ykkösnimenä kaikkialla maailmassa.

Vaikka Abban ensimmäinen single julkaistiin jo vuonna 1972, yhtyeen syntyvuotena pidetään yleisesti (ja myös virheellisesti) vuotta 1974, jolloin se voitti Eurovision laulukilpailut. Euroviisutapojen mukaisesti kappale levytettiin neljällä eri kielellä. Pohjoismaissa julkaistu versio Waterloo-albumista alkoi ruotsinkielisellä versiolla ja päättyi englanninkieliseen versioon.
Waterloo oli kuitenkin varsin kaukana siitä Abbasta, joka valloitti maailman 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vaikka tämä sähkökitaravoittoinen ja sovitukseltaan poikkeuksellinen yksitotinen Abba-klassikko valittiin vuonna 2005 kaikkien aikojen parhaaksi euroviisuksi, ei se kuulu mielestäni yhtyeen eikä edes euroviisuhistorian parhaimmistoon.

Abban toinen albumi (Ring Ring oli julkaistu vuotta aiemmin) on yhtyeen albumeista tyyleiltään kaikkein monipuolisin.  Aivan kuin pari vuotta yhdessä esiintynyt nelikko olisi vasta etsinyt linjaansa ja kokeillut mikä tyyli sopisi yhtyeelle parhaiten. Benny Andersson, Agnetha Fältskog, Anni-Frid Lyngstad ja Björn Ulvaeus olivat menestyviä artisteja jo ennen yhtyeen muodostamista, mutta neljän muusikon yhteinen tyyli oli vielä hakusessa. Eniten myöhemmin tutuksi tullutta tarttuvaa ja soundeiltaan siloiteltua Abbaa olivat kappaleet Honey honey, sekä Lyngstadin soolona laulama Gonna sing you my lovesong, joka on ansiotta jäänyt unohduksiin.
Yhtyeen jäsenistä Agnetha Fältskog oli menestynyt soolourallaan parhaiten. Vuoteen 1974 mennessä hän oli julkaissut neljä menestysalbumia, joiden musiikista hän oli säveltänyt suurimman osan itse. Waterloo-albumilla hänen bravuureitaan ovat italialaistyyppinen balladi Hasta Mañana sekä aviomies Björn Ulvaeusin kanssa duetoitu eroballadi Dance.
Waterloo-albumilla yhtye revitteli tyylipaletilla rohkeammin ja hullummin kuin koskaan tämän jälkeen. Waterloon tavoin muodikasta glam-rock-tyyliä noudatti outo ja kiehtova Watch out. Funkahtavaa rytmiä sen sijaan kokeiltiin kappaleessa My mama said. Oudoin kappale on heavyn ja glam rockin välillä hullutteleva King Kong song.
Abban ensimmäisillä levyillä lauluosuudet jaettiin varsin tasapuolisesti yhtyeen mies- ja naislaulajien kesken. Vasta pari vuotta myöhemmin Bennyn ja Björnin soolo-osuudet karsittiin minimiin ja mikrofoni annettiin pysyvästi Agnethan ja Anni-Fridin käsiin. Yksi levyn suosikkikappaleistani Sitting in the palmtree oli jälleen tyylikokeilu, johon ei yhtyeen myöhemmässä tuotannossa palattu. Björnin soolo ja Agnethan ja Fridan laulama väliosa ovat tässä kappaleessa juuri oikeissa paikoissa.
Waterloo-single ja -albumi myivät euroviisuvoiton huumassa hyvin pohjoismaiden lisäksi ympäri Eurooppaa. Waterloota seuranneet singlet menestyivät kuitenkin huonosti ja yhtyettä pidettiin jo yhden hitin ihmeenä kunnes syyskuussa 1975 julkaistu SOS nousi listojen kärkeen eri puolilla maailmaa. Tästä alkoi hittiputki, joka päättyi vasta 1980-luvun puolella.

Waterloo ei albumina ole samaa klassikkotasoa kuin vuonna 1976 ilmestynyt Arrival tai yhtyeen uran päättänyt The Visitors (1981). Jopa debyyttialbumi Ring Ring on mielestäni parempi. Minua kiehtoo kuitenkin Waterloo-albumissa sen tyylien monipuolisuus, johon yhtyeen yksikään muu albumi ei yltänyt. Ja jos albumia kuuntelee tarkkaan, löytyy tyylien sekamelskan takaa Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin jo tässä vaiheessa pistämätön melodiantaju. Yhdistettynä Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin laulutaitoon oli menestyksen resepti vain viimeistelyä vailla.

Lue myös:

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

193. Ted Gärdestad: Himlen är oskyldigt blå (single 1977/1993)

Singlekansi vuoden 1997 uudelleenjulkaisusta
Pitkän hiljaisen kauden jälkeen Ted Gärdestad nousi jälleen listoille vuonna 1993, kun hänen kokoelmalevyltään poimittiin kaksi uutta singleä julkaistavaksi. Uusintaversio vuonna 1977 julkaistusta englanninkielisestä kappaleesta Blue virgin isles sai nyt huomattavasti henkilökohtaisemman tekstin ja syvällisen otsikon Himlen är oskyldigt blå ja aikoinaan unohdetusta laulusta tuli suuri hitti, jo toinen saman vuoden sisällä.

Vuonna 1977 manageri Stig "Stikkan" Anderson suunnitteli 21-vuotiaalle suojatilleen Ted Gärdestadille maailmanlaajuista lanseerausta Abban esimerkin innoittamana. Rahassa ei säästelty, uutta englanninkielistä albumia lähdettiin äänittämään Yhdysvaltoihin asti ja levyä tekemään palkattiin parhaimmat ammattimuusikot Steve Lukatherista Jim Keltneriin ja Jeff ja Steve Porcarosta David Cassidyyn.

Ted Gärdestadista ei kuitenkaan tullut Stig Andersonin uutta kultamunaa. Albumi Blue virgin isles katosi jälkiä jättämättä eikä se mennyt kaupaksi edes Ruotsissa. Nuoren Gärdestadin ura lähti jyrkkään alamäkeen ja hän heitti hanskat tiskiin neljä vuotta myöhemmin.

Kappaleen nimikappale Blue virgin isles teki kuitenkin yllättävän paluun 16 vuotta myöhemmin. Englanninkielisellä levyllä mahtipontisesti sovitettu mutta pohdiskelevasti sanoitettu kappale sopi huonosti nuoren, vain 21 vuotiaan Gärdestadin suuhun. Kappale ei kiinnittänyt juurikaan huomiota, ja se piilotettiin Satellite-singlen b-puolelle.
Vuonna 1993 tilanne oli täysin toinen. 37-vuotiaalla Tedillä oli takanaan vähäistä menestystä ja henkilökohtaisia ongelmia sisältänyt 1980-luku ja hän oli vanhentunut silminnähden enemmän kuin vuosien lukumäärällä laskettuna. Hänen koko uransa koonnut kokoelmalevy Kalendarium palautti laulaja-lauluntekijän kappaleet ruotsalaisten mieleen, ja aikuistunut entinen teinitähti otettiin vastaan suurella innolla. Albumi myi erinomaisesti ja sillä julkaistu uusi kappale För kärlekens skull (jonka olen esitellyt aiemmin numerolla 55) nousi Svensktoppenin kärkeen.

Kokoelmalla oli myös toinen "uusi" kappale. Isoveli Kenneth Gärdestad oli sanoittanut Blue virgin isles -kappaleen uudelleen ruotsiksi nimellä Himlen är oskyldigt blå ja Ted äänitti uuden lauluosuuden vanhoihin taustoihin. Uudelleen laulettu ja miksattu kappale nousi niinikään listoille, ja aiemmin olankohautuksella vastaanotetusta kappaleesta tuli yksi Ted Gärdestadin suurimmista hiteistä.
Uusi versio toimiikin alkuperäisäänitystä huomattavasti paremmin. Huolien ennen aikojaan haurastama lauluääni sopi paljon paremmin vanhenemisesta ja lapsuuden katoamisesta kertovaan kappaleeseen kuin optimistisen kaksikymmpisen ääni 16 vuotta aiemmin. Vaikka taustat olivat peräisin 1977 Amerikan mailla nauhoitetuista sessioista, uusi miksaus toi sovituksen hienoudet paremmin esiin kuin albumiversiossa. Toki myös ruotsinkieli tuo uutta aitoutta Gärdestadin tulkintaan. Uusi versio kappaleesta oli menestyksensä arvoinen.

Kuten olen aiemmissa Ted Gärdestadia koskevissa teksteissäni kertonut, hänen come backinsä jäi lyhyeksi. Hänen kuolemansa jälkeen single julkaistiin uudelleen vuonna 1997 ja kappaleesta tehtiin monta coverversiota. Ruotsissa laulua esitetään usein myös hautajaisissa.

Lue myös:


192. Ted Gärdestad: Ted (1973)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Teini-ikäinen Ted Gärdestad oli kuumimpia nimiä Ruotsin musiikkimarkkinoilla 1970-luvun alkuvuosina. Yhdessä veljensä Kennethin kanssa kirjoitetut laulut olivat yhdistelmä naivin ennakkoluulotonta tulevaisuudenuskoa ja nuoren mielen pohdiskelua ihmiselämän koukeroista. Gärdestadin levytysuran huippu osui vuoteen 1973, jolloin hän, tulevien Abba-gurujen Andersson & Ulvaeus avustamana loi toisen albuminsa Ted.

Suomessa Ted Gärdestad muistetaan parhaiten hänen vuoden 1979 Euroviisukappaleestaan Satellit, joka oli osa manageri Stig Anderssonin yritystä luoda  Gärdestadista Abban kaltainen maailmansensaatio. Yritys epäonnistui surkeasti Tedin jäädessä kisassa 17. sijalle. Samoin suurella rahalla Atlantin toisella puolella äänitetty englanninkielinen levy Blue virgin isles jäi ilman odotettua menestystä. Yhtenä syynä huonoon menestykseen pidettiin sitä, että se oli Gärdestadin ensimmäinen albumi, jonka tuottajiksi Benny Andersson & Björn Ulvaeus eivät Abba-kiireiltään enää ehtineet. Tästä alkoi alkoi Gärdestadin uran ja elämän alamäki, joka ei lyhyestä 1990-luvun alun come backistä huolimatta enää kunnolla kääntynyt nousuun.

Vuonna 1973 17-vuotiaalla Tedillä oli kaikki vielä edessä.
Nuori Ted oli monilahjakkuus. Kenneth-veljen mukaan hän pystyi soittamaan mitä tahansa soitinta jonka käsiinsä sai. Ruotsin nuorten tennisrankingissa hän oli kakkosena (ykkönen oli Björn Borg) ennenkuin tennismaila vaihtui pysyvästi kitaraan. Säveltäjänä hän oli myös erinomaisen lahjakas. Yksi hänen parhaimmista kappaleistaan, Sol vind och vatten löytyy tältä albumilta. Hienot sanat kirjoitti, kuten hänen koko uransa ajan seitsemän vuotta vanhempi veli Kenneth.
Polar-levy-yhtiön johtaja Stig "Stikkan" Andersson teki Gärdestadin kanssa levytyssopimuksen hänen ollessaan vasta 15 vuotias. Tuottajikseen ja sovittajikseen Ted sai nuoren lupaavan muusikkoparivaljakon, jotka kutsuvat levytyksiin mukaan vaimonsa ja tyttöystävänsä. Näin Gärdestadin ensimmäisllä albumeilla esiintyi yhtye, joka pari vuotta myöhemmin tunnettiin nimellä ABBA. Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kädenjälki (ja Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin taustalaulu) on kuultavissa muun muassa kappaleessa Oh vilken härlig dag, jolla Ted osallistui Ruotsin euroviisukarsintoihin. Hän sijoittui kilpailussa neljänneksi. Samana vuonna kolmanneksi tuli hänen tuottajiensa ja taustalaulajiensa muodostama lauluyhtye kappaleella Ring ring.
Ruotsalaisyleisö innoistui nuoresta kitaraa soittavasta ja omia sävellyksiään laulavasta Ted Gärdestadista. Hänen uransa kärsi kuitenkin samassa levy-yhtiössä rahaa takovan Abban menestyksestä. Epäonnistuneen maailmanvalloituksen jälkeen Stig Anderssonin Polar-levy-yhtiö käytti kaikki paukkunsa Abban markkinoimiseen, ja parin huonosti menestyneen levyn jälkeen Gärdestad lopetti uransa ja katosi julkisuudesta vasta 25-vuotiaana. 

Kokoelmalevy Kalendarium ja comeback-singlet För kärlekens skull ja Himlen är oskyldigt blå palauttivat hänet kuitenkin hetkeksi radioiden soittolistoille. Myös vuotta myöhemmin valmistunut albumi Äntligen på väg sai hyvän vastaanoton. Gärdestadin paluu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vuonna 1997 hän kuoli oman käden kautta kärsittyään jo 1980-luvulta asti mielenterveysongelmista.
Ted Gärdestad oli ruotsalaisten vastine Amerikan ja Britannian laulaja-lauluntekijöille kuten James Taylor, Billy Joel ja Elton John. Hänen surullinen elämänsä on esimerkki musiikkimaaliman julmista lainalaisuuksista, vahvat selviävät heikkojen jäädessä jalkoihin.

perjantai 20. syyskuuta 2013

183. Agnetha Fältskog: A (2013)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Agnetha Fältskog yllätti faninsa keväällä 2013 julkaisemalla ensimmäisen soololevynsä yhdeksään vuoteen. Tällä kertaa ei ollut kysymys vanhojen hittien lämmittelystä, vaan vaalea Abba-tähti julkaisi albumillisen aivan uusia lauluja. Erinomaisen levyn ja hienojen laulujen taustalla vaikuttivat nykypopin kärkinimet, ja tällä kertaa levyltä löytyi myös ensimmäinen Agnetha Fältskog -sävellys lähes 30 vuoteen.

En varmasti ollut ainoa joka suhtautui epäillen uutiseen uudesta Agnetha Fältskog -albumista, jonka tuottaisivat Jörgen Elofsson ja Peter Nordahl. Mitä annettavaa ruotsalaistuottajilla, jotka tunnetaan Britney Spearsin ja Westlifen tyylisille ysäripoppareille tekemistään hiteistä, olisi pitkän uran tehneelle kokeneelle laulajalle? Ennakkoluuloni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kahden popsukupolven yhteistyö toimi erinomaisesti.
Uuden albumin ensimmäinen single on tuotannoltaan yllätyksetön, mutta sisällöltään hyvin Fältskogin näköinen kappale, jossa laulaja yrittää toipua päättyneestä ihmissuhteesta. Ystävät kehottavat jatkamaan elämää, pitämään hauskaa ja unohtamaan menneet, mutta surua ja tuskaa ei voi paeta. Surullisista rakkauslauluista koko uransa ajan tunnettu Fältskog on tälläkin kertaa omimmillaan tämänkaltaisia tekstejä tulkitessaan.

Agnetha Fältskogin soolouraa voisi kutsu on-off-uraksi. Ennen Abbaa Fältskog levytti tiiviisti, 21-vuotiaana hänellä oli takanaan jo neljä julkaistua albumia. Abban noustessa maailmanmaineeseen ei soolouralle ollut aikaa. Kun kolmen Abban hajoamisen jälkeen julkaistun sooloalbumin menestys ei ollut odotusten kaltainen, Fältskog vetäytyi julkisuudesta kokonaan. Lyhyt paluu radioaalloille tapahtui vuonna 2004 coveralbumin My colouring book muodossa, mutta Fältskog antoi ymmärtää harvoissa levyn tiimoilta antamissaan haastatteluissa, että paluu oli vain väliaikainen.

Yhdeksän vuotta elämänkokemusta rikkaampana Fältskog oli tänä vuonna valmiimpi kohtaamaan häntä rakastavan yleisön sekä lehdistön, jonka kanssa hänellä on koko uransa ajan ollut hyvin vaikea suhde. Uuden levyn tiimoilta hän antoi haastatteluja eri maiden lehdille ja televisioyhtiöille, matkusti Lontooseen levyään markkinoimaan ja osallistui jopa yhteispohjoismaiseen talk-show'hun Skavlan.

Ja mikäpä hyvää levyä oli promotoidessa. Elofsson ja Nordahl käyttivät aikaa Fältskogin taivuttamiseen studioon ja tekivät kaikkensa, että materiaali oli laulajalegendalle mieleen. Kappale I was a flower on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka tuottajat ymmärsivät artistiaan. Surullisen rakkaustarinan loppuminen on aihe, jonka tulkinnassa Fältskog on aina uransa ensimmäisestä hitistä lähtien ollut parhaimmillaan.
Kun tieto Agnetha Fältskogin uudesta albumista julkaistiin kerrottiin, että hän laulaisi albumilla dueton Gary Barlow'n kanssa. "Abba ja Take That -tähdet yhdessä!"-uutinen sai kulmani jälleen kerran kurtistumaan, mutta tälläkin kertaa pelkoni osoittautuivat vääriksi. Laulun yhdessä Elofssonin kanssa säveltänyt Barlow oli karistanut äänestään pahimmat poikabändimaneerit, ja laulajien äänet soivat hienosti yhteen siitäkin huolimatta, että laulajat tapasivat toisensa vasta albumin julkaisun jälkeen.
Albumin usean erinomaisen balladin joukossa on myös ysäridiskoa kappaleen Dance your pain away muodossa, mutta itse pidän sitä varsin väkinäisenä yrityksenä herättää henkiin Voulez-vous-albumin bailuhenkeä. Kappale kuitenkin julkaistiin singlenä ja se on saanut paljon suosiota etenkin gay-piireissä.

Soolouransa alkupuoliskolla Fältskog oli varteenotettava lauluntekijä säveltäen viiden ruotsinkielisen albuminsa kappaleista suunnilleen puolet. Abban hajottua Fältskog on julkaissut vain muutaman oman sävellyksensä, näistä viimeisin on lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Uuden albumin tuottajat saivat onneksi taivuteltua Fältskogin tarttumaan sävelkynään, ja tuloksena oli yksi levyn parhaista kappaleista. Tekstin levyn päättävään lauluun kirjoitti Jörgen Elofsson.
Uuden vuosituhannen ammattilaiset ja viime vuosituhannen legenda saivat aikaan yhden kaikkien aikojen parhaista come back -albumeista. Nyt on jännä nähdä, onko Agnethan paluu pysyvä, saadaanko häneltä uutta musiikkia lähivuosien aikana vai pitääkö meidän odottaa seuraavat yhdeksän vuotta. Vai jääkö legenda tyytyväisenä nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistään?

Lue myös:

tiistai 17. syyskuuta 2013

182. Agnetha Fältskog: Elva kvinnor i ett hus (1975)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Vastikaan uuden soololevyn julkaisseella Agnetha Fältskogilla on takanaan jo 45 vuoden levytysura. Hänen viimeinen ja arvostetuin ruotsinkielinen soololevynsä Elva Kvinnor i ett hus oli kunnianhimoinen teemallinen projekti joka Fältskogin uran tavoin jäi Abban suosion jalkoihin. Fältskog sävelsi ja tuotti yhtä lukuunottamatta levyn kaikki kappaleet. Sen jälkeen Abba vei mennessään, seuraavan soololevyn hän julkaisi vasta Abban hajottua.

17-vuotiaana ensimmäisen levynsä julkaisseen Agnetha Fältskogin uran alku oli kiivas. Vuosien 1968-1971 aikana hän julkaisi neljä soololevyä ja sävelsi niiden kappaleista noin puolet. 1970-luvun alkuvuodet kuluivat aviomiehen ja parin ystävän kanssa perustetun lauluyhtyeen parissa sekä hoitaen vuonna 1973 syntynyttä tytärtä. Sinä aikana mitä hän Lindalta ja Abbalta ehti Fältskog sävelsi lauluja uudelle albumille, jonka hän sai valmiiksi vasta vuonna 1975.
Jo edellisellä levyllään När en vacker tanke blir en sång (jonka esittelin numerolla 12) Fältskog vastasi sävellyksistä, ja niin oli tarkoitus tehdä tälläkin kertaa. Sanoittaja Bosse Carlgrenin kanssa Fältskog rakensi viitekehykseksi tarinan naisten asuttamasta kerrostalosta, jonka jokainen asukas kertoo elämästään laulun muodossa. Kappaleen En egen trädgård päähenkilölle koti (50 neliömetrin kaksio keittiöllä) on paratiisi järvineen (kylpyamme), metsäpolkuineen (eteiskäytävä) ja huvimajoineen (parveke), jonne hän pakenee suurkaupungin kiirettä ja saasteita.

Hyvänä esimerkkinä Carlgrenin taidoista tulkita artistinsa tunteita ja ajatuksia on kappale Dom har glömt.  Laulussa maata kiertänyt laulajatähti palaa kotiin ja muistelee lämmöllä kaikkia fanejaan, niitäkin jotka jonkun ajan kuluttua unohtavat ja vaihtavat suosionsa kohdetta. Vaikka teksti ei olekaan laulajan oma, on siinä selvästi mukana annos Fältskogin omia kiertuekokemuksia. Fältskog ei juurikaan esittänyt laulujaan konserttitilanteesta, mutta tästä kappaleesta löytyy myös televisiotallenne, joka näyttää kuinka välitön ja "kotoisa" artisti hän oli myös Abban suursuosin alkuaikoina.
Valitettavasti levy-yhtiö Cupol ei uskonut Fältskogin ja Carlgrenin kunninhimoiseen konseptiin, vaan halusi mielummin hyödyntää Abban suursuosiota. Cupolin vaatimuksesta levyn värikäs ja teemaa selittänyt monisivuinen kansivihkonen jätettiin tekemättä ja levylle ympättiin ruotsinkielinen versio Abba-hitistä SOS. Kappaleesta tuli toki hitti Agnethan esittämänä Ruotsissa, mutta se sopi huonosti albumin teemaan.

SOS ei ollut levyn ainoa Abba-cover. Fältskogille paljon tärkeämpi kappale oli hänen oma sävellyksensä Mina ögon, joka kaksi vuotta aiemmin oli julkaistu Abban Ring Ring -albumilla aviomies Björn Ulvaeusin sanoittamana nimellä Disillusion.
Levy-yhtiön vesittämän albumin konsepti jäi kuulijoille etäiseksi ja aiheutti väärinkäsityksiä. Kappale Tack för en underbar vanlig dag ei ollut, toisin kuin monet kuulijat luulivat, Agnethan henkilökohtainen uskontunnustus. Agnetha joutui lehdissä selittelemään, että laulun henkilö on roolihahmo, kertomus naiivista yksinäisestä naisesta, joka riemuitsee elämän pienistä iloista kiittäen Jumalaa tavallisista asioista kuten hyvästä kahvitarjouksesta, illan televisioelokuvasta ja lyhyestä kassajonosta lounastunnilla. Väärinkäsitys on ymmärrettävä, sillä Fältskog eläytyy roolin erinomaisesti, eikä albumin lopullisessa kannessa juurikaan selitetä mistä levyn teemassa on kysymys.

Laulu (joka Agnetha myös esitti Sommarnöjet-ohjelmassa) tuo mieleen myös seitsemän vuotta myöhemmin julkaistun Abba-singlen The day before you came, joka samaan tapaa kertaa tavallisen arkipäivän tapahtumia, tosin tällä kertaa huomattavasti synkemmin sävyin.
Elva kvinnor i ett hus oli 25-vuotiaalle Agnethalle tärkeä projekti, jonka tekoon hän osallistui täysipainoisemmin kuin mihinkään aiemmin. Edellisen levyn tuottanut aviomies Björn Ulvaeus loistaa poissaolollaan (SOS-kappaletta lukuunottamatta), ja levyn tuottajaksi on merkitty Fältskog itse. Levy onkin hyvin kaukana Abban kansainvälisestä hittisoundista. Siksi onkin harmi, että Fältskog ei saanut levy-yhtiöltään riittävää tukea taakseen. Sen tämä kauttaaltaan laadukas ja nautittava albumi olisi ansainnut.
Elva kvinnor i ett hus jäi Fältskogin viimeiseksi sooloalbumiksi ennen Abban hajoamista. Kysymyksessä on myös hänen viimeinen ruotsinkielinen albuminsa (jos 80-luvulla tehtyjä joulu- ja lastenlevyjä ei lasketa). Tämän albumin jälkeen Fältskog lopetti laulujen säveltämisen lähes kokonaan. Vuoden 1975 jälkeen on julkaistu vain kuusi Agnetha Fältskog -sävellystä. Näistä viimeisin löytyy tänä vuonna julkaistulta uudelta sooloalbumilta A, joka minulla on ilo esitellä seuraavaksi.

Lue myös:

perjantai 24. toukokuuta 2013

170. Benny Anderssons orkester & Helen Sjöholm: Sommaren du fick/Story of a heart (single 2009)

Koko uuden vuosituhannen Benny Andersson on levyttänyt ja kiertänyt Ruotsin konserttipaikkoja oman orkesterinsa kanssa. Björn Ulvaeus on mukana orkesterin toiminnassa sanoittamalla yhtyeen levyjen laulut, joiden solistina toimii useimmiten Duvemåla-musikaalin ensimmäinen Kristina Helen Sjöholm. Lähimmäs vanhaa Abba-soundia Benny Anderssons Orkester on päässyt kappaleella Sommaren du fick, joka levytettiin myös englanninkielellä.

Abban jäsenistä Benny Andersson on ainoa, joka edelleen esiintyy ja levyttää aktiivisesti. Vuosituhannen alussa perustettu Benny Anderssons Orkester on julkaissut jo seitsemän albumia, ja yhtye kiertää joka kesä Ruotsin tanssilavoja ja konserttipaikkoja. Andersson yhdistää yhtyeen musiikissa vanhaa ja uutta iskelmää, ruotsalaista kansanmusiikkia ja ajoittain yhtyeen levyiltä on kuultavista myös selkeitä Abba-vaikutteita. Yhtyeen vakiohenkilöstoon kuuluu soittajien lisäksi laulajat, Kristina från Duvemålasta tähdeksi noussut Helen Sjöholm ja Chess-musikaalin miestähti, pitkän linjan ruotsalaislaulaja Tommy Körberg.

Vaikka yhtye esiintyy ruotsiksi, eikä ole juurikaan esiintynut kotimaansa ulkopuolella, on yhtyeen musiikkia yritetty viedä myös ulkomaille. Vuonna 2009 yhtyeen parhaat kappaleet äänitettiin uudelleen englanninkielisillä teksteillä ja julkaistiin kokoelmalevyllä muun muassa Isossa Britanniassa (nimellä Benny Andersson Band). Kokoelman yhteydessä julkaistiin single Story of a heart, joka soundeiltaan muistutti pitkästä aikaa vanhaa kunnon Abbaa. Tälläkin kertaa teksti oli Björn Ulvaeusin käsialaa.
Minulla ei ole tietoa Story of a heart singlen ja albumin menestyksestä Isossa Britanniassa, mutta en usko sen kovin paljoa listoja hätyytelleen. Asetelma oli jo valmiiksi epäreilu, Englantilaiset olivat Abban suurimpia ihailijoita, eikä korvikkeet (kuten aiemmin esitelleeni Josefin Nilsson tai Gemini) olleet koskaan kelvanneet briteille. Helen Sjöholm vakuutti jo 1990-luvulla esittäen viisi vuotta pääroolia Abbamiesten Kristina från Duvemala -musikaalissa. Muu maailma halusi kuitenkin Agnethan ja Fridan, vaikka kaikki tiesivät toiveen mahdottomaksi. 

Ruotsalaiset sen sijaan olivat olleet Helen Sjöholmin lumoissa jo Kristanan ajoista lähtien. Sjöholm oli ollut mukana Benny Anderssons orkesterin jokaisella levyllä ja hän teki vaikutuksen myös roolisuorituksellaan Niinkuin taivaassa -elokuvassa miehensä pahoinpitelemänä Gabriellana.

Story of a heart julkaistiin ruotsiksi nimellä Sommaren du fick.
Story of a heart/Sommaren du fick ei ole aivan parasta Benny Anderssonia, mutta pidän sitä silti erinomaisena muistutuksena siitä, että Andersson taitaa edelleen popkappaleiden kirjoittamisen.

Kymmenien hienojen Abba-hittien säveltäjä, työllään multimiljonääriksi rikastunut muusikko jatkaa edelleen uraansa tekemällä sitä mikä häntä huvittaa. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana hän on säveltänyt ruotsalaista pelimannimusiikkia oman orkesterinsa kanssa, julkaissut äänilevyllinen linnunlauluja, tuotannosta löytyvät myös vuoden 2013 Euroviisujen tunnushymni We write the story, Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 717 Innan gryningen, oman Rival-hotellin henkilökunnan kanssa levytetty mainossingle 2nd best to none, Victorian ja Danielin häihin sävelletty juhlahymni Vilar glad i din famn ja viimeisenä tuotteena musikaali Hjälp sökes, jossa näyttelijöiden ja laulajien lisäksi lavalla nähdään koira, vuohia ja hevonen. Benny Andersson taitaa olla maailman onnellisin popmiljonääri.

Lue myös: