maanantai 28. marraskuuta 2011

35. Frida: Djupa andetag (1996)

Sveitsiin kotiutuneen ja prinssin kanssa avioituneen Anni-Frid Prinzessin Reuss von Plauenin (omaa sukua Lyngstad) päätös julkaista uusi ruotsinkielinen albumi 12 vuotta edellisen englanninkielisen ja 21 vuotta edellisen ruotsinkielisen levyn jälkeen oli erittäin henkilökohtainen. Frida ei halunnut takaisin maailmanmenestyksen melskeisiin vaan laulaa ja tehdä levyllisen lauluja omalla äidinkielellään. Lämminhenkinen Djupa andetag toi takaisin pitkään kaivatun tummaäänisen laulajan ja joukon hänelle hyvin sopivia popkappaleita. 

Opiskeluvuosinani 1990-luvun puolivälin paikkeilla olin jo hyväksynyt ajatuksen, että Abba ei enää palaisi takaisin eikä yhtyeen naispuoliset jäsenet enää koskaan levyttäisi. Yllätys oli suuri kun sain tiedon, että edellisen kerran vuonna 1984 levyn tehnyt Anni-Frid Lyngstad oli palannut levytysstudioon. Vielä iloisemmin yllätyin kun kuulin, että levy olisi ruotsinkielinen. Fridan edelliset soololevyt olivat olleet kovin pinnallisia ja niissä pyrittiin kansainväliseen soundiin, joka samalla peitti alleen tumman laulajan kauniin äänen.

Odotusta lisäsi Ruotsin televisiossa (jota onneksi Vaasassa pystyin katsomaan) dokumentti, jossa Frida kertoi elämästään ja musiikistaan. Ohjelma antoi laulajasta hyvin maanläheisen ja harmoonisen kuvan. Dokumentti päättyi lauluun Älska mig alltid, joka aloittaa levyn.
Djupa Andetag -albumi syntyi yhteistyönä tuottaja-lauluntekijä Anders Glenmarkin kanssa, joka sävelsi ja sanoitti levyn laulut ja tuotti levyn. Glenmark tunnetaan parhaiten Eva Dahlgrenin levyjen tuottajana ja moni pelkäsikin, että hänen suuri roolinsa veisi pohjaa Fridan henkilökohtaiselta tulkinnalta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan levy on hyvin laulajansa näköinen. Parhaiten levyn tyyliä ja tunnelmaa edustaa singlekappale Även en blomma.

Även en blomma -kappaleen musiikkivideo sisältää hejastuksia laulajan lapsuudesta. Norjalaissyntyisen Lyngstadin äiti kuoli nuorena, ja tytön kasvatti aikuiseksi hänen isoäitinsä.
Vähältä piti, ettei levystä tullut kahden vanhan yhtyetoverin kohtaamista. Kappaleeseen Alla mina bästa år Frida pyysi duettokaverikseen Agnetha Fältskogia, joka ei lopulta kuitenkaan ollut valmis yhteislevytykseen. Huono ei kuitenkaan ollut kakkosvalintakaan, Roxetten myötä maailmanmaineeseen noussut ruotsalaislaulaja Marie Fredriksson. Rytmikäs Alla mina bästa år on balladivoittoisen albumin huippukohta hienoine jousisovituksineen.
Levyn tekeminen oli Fridalle mieluinen kokemus, ja hän ehtikin jo suunnitella uuden levyn tekemistä. Aviomiehen ja tyttären kuoleman jälkeen ei hän enää kuitenkaan ollut valmis palaamaan studioon. Frida viettää eläkepäiviään Sveitsissä osallistuen ympäristöprojekteihin. Levyn kauneimman laulun Lugna vatten sanoja lainatakseni, hän elää elämäänsä "rauhallisissa vesissä".


lauantai 26. marraskuuta 2011

34: Anni-Frid Lyngstad: Frida (1971)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa (kappaleet cd2/1-11)
Frida on Anni-Frid Lyngstadin ensimmäinen sooloalbumi, joka julkaistiin kaksi vuotta ennen Abban ensisingleä People need love. Lynstad ja tuottaja-poikaystävä Benny Andersson yhdistelivät albumilla taitavasti jazz ja schlager-tyylejä, ja Lyngstad pääsi jo tässä vaiheessa uraansa todistamaan kuinka taitava tulkitsija hän on. Vielä eivät kuitenkaan kuluttajat innostuneet tämän tumman laulajan äänestä, mutta ei kestänyt montaakaan vuotta kun Fridan tunsivat kaikki.

Suurena Abba-fanina minua tietysti kiinnostivat myös yhtyeen jäsenten soololevyt. Kesti kuitenkin kauan ennenkuin pääsin tutustumaan Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin ennen Abbaa tekemiin soololevyihin, siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä ei juurikaan levykaupoista tai kirjastoista löytynyt. CD-ajan uudelleenjulkaisut muuttivat onneksi tilanteen. Alunperin löysin Fridan ensimmäisen soololevyn vinyylinä äänilevymessuilta, mutta paremmin tutustuin levyyn vasta kun hänen Abbaa edeltävä soolotuotantonsa julkaistiin cd-kokoelmalla Frida 1967-1972.

Anni-Frid Lyngstadin sooloura ei alkanut yhtä vauhdikkaasti kuin viisi vuotta nuoremman Agnethan, jonka kappaleet nousivat hittilistojen kärkisijoille heti alusta alkaen. Kykykilpailusta pinnalle ponnahtanut Lyngstad julkaisi soolosinglejä tasaiseen tahtiin vuodesta 1967 alkaen, mutta suuri menestys sai odottaa itseään. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Frida sai kehuja kriitikoilta, mutta menestyslevyä ei siitäkään tullut. Kenties Lyngstadin hienostunut laulutyyli ja jazzahtavat kappaleet eivät kiinnostaneet suurta yleisöä.
Levyn aloittavassa Tre kvart från nu -kappaleessa kuvataan miehen paluuta perheensä pariin salaisen rakastettunsa luota. Laulussa Lyngstad esittää "toista naista", joka kuvailee päivän tapahtumia samaan tapaan kuin Abban The day before you came -kappaleessa.

Fridan jazzahtavampaa puolta edustaa kansanlauluun perustuva Sen dess har jag inte sett 'en.
Jos levyn avausraidassa päähenkilö on perheellisen miehen toinen nainen, antaa Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen kappale Lycka täysin päinvastaisen kuvan perheidyllistä. Kappaleessa ylistetään yhteisiä hetkiä perheen ja lapsien kanssa.
Frida on intiimi ja helposti lähestyttävä albumi laulajalta, josta pian tuli yksi maailman tunnetuimmista laulajista. Poikaystävä Benny Anderssonin tuottama levy menestyi kehnonlaisesti, mutta uudet ajat puhalsivat jo oven takana. Pian albumin julkaisun jälkeen Anni-Frid Lyngstad julkaisi singlen Min egen stad, jolla tulevan ABBA-menestyksen resepti oli jo koossa. Laulun takaa löytyy lauluntekijäkaksikko Benny Andersson & Björn Ulvaeus, joista Andersson soittaa pianoa. Ulvaeus laulaa taustoja vaimonsa Agnetha Fältskogin kanssa, ja tuttu Abban laulusoundi on helposti tunnistettavissa. Tämä resepti tepsi, ja Min egen stad -kappaleesta tuli Fridan ensimmäinen sooloykköshitti Ruotsissa. Kappale lisättiin saman tien Frida-albumin uusiin painoksiin.
Kuten Agnethan, myös Fridan sooloura surkastui olemattomiin Abban vaatiessa jäsentensä kaiken ajan ja energian. Ennen yhtyeen hajoamista Lyngstad julkaisi vain kaksi sooloalbumia vuosina 1975 ja 1982.

33. Johann Sebastian Bach: Weichnachtsoratorium (1734)

English Baroque Soloists & Monteverdi Choir, johtaa John Eliot Gardiner

Adventin kunniaksi käsittelen Johann Sebastian Bachin Jouluoratoriota. Oratorio koostuu kuudesta kantaatista, jotka oli tarkoitus esittää joulupäivinä, uudenvuoden päivinäiä, loppiaisena ja vuoden ensimmäisenä sunnuntaina, yksi kantaatti kunakin. Nykyään oratoriota esitetään usein kahtena päivänä (kolme kantaattia per päivä) tai yhtenä, lähes kolmetuntisena konserttina. Bachin jouluoratorio ei ole ehkä yhtä tunnettu kuin hänen Johannes- ja Matteus-passionsa, mutta se kuuluu silti monien joulunalusohjelmaan. Toisin kuin Jeesuksen kärsimyksestä kertovat passiot, oratoriossa jouluevankeliumi on puettu iloiseen, joskus jopa riehakkaaseen musiikkiin.

Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio tuli minulle tutuksi Harjun Nuorten Kuorossa, johon kuuluin vuosina 1986-1997. Kuoron ohjelmiston kulmakiviä olivat, ja ovat kai vieläkin, klassisen kuoromusiikin suurteokset. Kuorossa viettämieni vuosien aikana ehdin laulaa Bachin Johannes-Passiota toistakymmentä kertaa. Se on hieno teos, mutta pidän kuitenkin enemmän Jouluoratorista, jota ehdin laulaa kuoron riveissä muutaman kerran. Kuoronjohtajamme Heikki Liimola, yksi Suomen merkittävimmistä kuorokapellimestareista, tutustutti harjoitusten yhteydessä meidät John Eliot Gardinerin, Monteverdi-kuoron ja English Baroque Soloists -orkesterin tekemään Jouluoratorion levytykseen.

Passioiden tapaan Jouluoratorion keskeinen henkilö on kertoja (tenori), joka laulaa raamatun jouluevankeliumin tekstiä Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeista. Kuoro-osuudet ja laulusolistien aariat pysäyttävät kertomuksen, ja tuovat joulun tapahtumiin eri näkökulmia.

Oratorio alkaa riehakkaasti kuoro-osuudella Jauchzet frohlocket, joka kehottaa ihmisiä riemuitsemaan joulun ihmeestä.


Myös solistien aariat ovat täynnä iloa ja energiaa. Jouluoratorion yksi hienoimmista kohdista on ensimmäisen kantaatin bassoaaria Grosser Herr und starker König. Yksi hauskimmista jouluoratorioon liittyvistä muistoistani koskee automatkaa kotiin Jouluoratorion esityksestä. Konsertista innostuneena me kaikki neljä autoon pakkautunutta kuorolaista hoilasimme yhdessä tuota mieliä kohottavaa bassoaariaa. Yksi matkustajista oli monivuotinen luokka- ja kuorokaverini Topi Lehtipuu, josta sittemmin on tullut yksi kansainvälisesti tunnetuimmista oopperalaulajistamme.

Bassoaariaa säestää hienosti pirtsakka trumpetti, joka on yksi Bachin Jouluoratorion tavaramerkeistä.


Bachin kantaatit ja passiot tunnetaan mahtipontisista koraaleistaan. Kolmannen kantaatin loppukoraali Seid froh, dieweil on Jouluoratorion vaikuttavimpia hetkiä.

Koraali alkaa videon kohdasta 0:26.

Yksi oratorion suosikkikuoro-osioistani käynnistää viidennen kantaatin. Ehre sei dir, Gott, gesungen -kuorossa lauletaan enkelten lailla Jumalalle kunniaa korkeuksissa. Vauhdikas kappale on haastava orkesterille mutta myös kuorolle, tätä kuoro-osuutta harjoiteltiin paljon.



Jouluoratorion päättävä kuoroosuus Nun seid ihr wohl gerochen kuulostaa tutulta, ja se onkin sama sävelmä kuin pääsiäisvirressä "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen". Vauhdikkaalla sovituksella (etenkin trumpetti loistaa) tämä loppukoraali saadaan kuullostamaan surullisen pääsiäisvirren sijaan riemukkaalta kiitoslaululta. Tähän pystyy vain Johann Sebastian Bach.

Koraali alkaa videon kohdasta 07:03

Blogin esittelyvideoissa Jouluoratoriota esittävät Monteverdi-kuoro ja English Baroque Soloists -orkesteri John Eliot Gardinerin johdolla, kuten levylläkin. Tämä levy kuuluu joka vuosi joulunosotusajan soittolistalleni.

perjantai 25. marraskuuta 2011

32. The Beatles: Magical Mystery Tour (1967)


Magical Mystery Tour –albumi kokoaa yhteen The Beatlesin vuonna 1967 julkaisemat singlekappaleet ja samannimisessä elokuvassa esitetyt laulut. Kokoelma on yksi yhtyeen vahvimmista, ja se on oikeutetusti otettu mukaan, kun The Beatlesin albumeita siirrettiin cd-aikaan, vaikka alun perin levy julkaistiin tässä muodossa vain Yhdysvalloissa. Levy sisältää brittiyhtyeen laadukkaimman single-julkaisun Penny Lane/Strawberry fields forever sekä myöhemmin saman vuonna julkaistut ykköshitit Hello Goodbye ja All you need is love. Vaikka Magical Mystery Tour –elokuva oli likilaskuiseksi jäänyt pannukakku, sisältää sekin monta The Beatles –klassikkoa.

Beatles-fanin urani aloitin lukemalla Philip Normanin laadukaan Beatles-historiikin Shout! Beatlesien tarina. Vaikka se ei faktoiltaan ja tarkkuudeltaan yllä myöhemmin julkaistujen Mark Lewisohnin ja Bruce Spizerin kirjoittamien ”Beatles-raamattujen” tasolle, on se hyvin kirjoitettu ja riittävän perusteellinen kirja maailman suosituimman yhtyeen urasta. Kirjan luettuani suuntasin kohti Tampereen kirjaston musiikkikirjastoa ja Epe’s Music Shopia, missä täydensin Beatlessivistystäni ja –kokoelmaani yhtyeen levyjulkaisuilla. Magical Mystery Touria ei kirjastosta löytynyt, joten se oli ensimmäisiä Beatles-albumeja, jotka osti hyllyyni aluksi vinyylinä ja sittemmin cd:nä.

Vuonna 1967 The Beatles nousi jälleen kaikkien puheenaiheeksi Sgt. Pepper’s Lonely Heart’s Club Band –albumillaan. Arvostelut ja myyntiluvut olivat huippuluokkaa ja tuntui siltä, kuin yhtye ei kerta kaikkiaan voisi tehdä mitään huonoa. Tämä väite todistettiin kuitenkin samana vuonna vääräksi, kun yhtye kirjoitti, tuotti ja ohjasi itse kolmannen elokuvansa Magical Mystery Tour. Lähinnä kotivideokokoelmalta näyttävä televisiofilmi pudotti yhtyeen maan pinnalle. Sitä vihasivat kaikki, niin kriitikot kuin yleisökin. 

Ainoa hyvä asia elokuvassa oli sen musiikki, joka julkaistiin Britanniassa kahden EP-levyn pakkauksessa värikkään kannen ja monisivuisen sarjakuvan kera. Yhdysvalloissa Magical Mystery Tour julkaistiin LP:nä jamukaan lisättiin yhtyeen samana vuonna ilmestyneet singleraidat. Levyt nousivat totuttuun tapaan listojen kärkeen kaikkialla maailmassa. Kun Beatles-tuotanto siirrettiin cd-muotoon 20 vuotta myöhemmin, julkaistiin Magical Mystery Tourista poikkeuksellisesti cd:nä levyn albumiversio singleraitoineen.
John Lennonin säveltämä Strawberry fields forever julkaistiin singlenä vuoden 1967 alussa. Vaikka edellisvuonna julkaistulla Revolver-albumilla oli merkkejä uudesta kokeellisemmasta musiikkityylistä, oli harppaus suunnaton. Revolverin sähköisestä rock-tunnelmasta siirryttiin nyt sekä tekstin että sovituksen osalta lähinnä ajatuksenvirtaa muistuttavaan sanojen ja äänien kollaasiin. Yhtye, joka oli lopettanut livekonserteissa esiintymisen, teki kappaleeseen myös värikkään ja mystisen promofilmin, jota käytettiin live-esiintymisten sijaan televisio-ohjelmissa.

Samanlainen musiikkivideo tehtiin myös singlen toisella puolella olleeseen Paul McCartneyn sävellykseen Penny Lane, joka on viehko kuvaus elämästä liverpoolilaiskadun varrella. Kaksi hittiä sisältänyttä Penny Lane/Strawberry Fields forever pidetään yleisesti kaikkien aikojen hienoimpana rock-singlenä.
Vuosi 1967 oli erittäin vilkas The Beatles yhtyeelle. Sgt Pepper- albumin ja Magical Mystery Tour –elokuvan lisäksi yhtye esiintyi maailman ensimmäisessä eri puolilla maapalloa kuvatussa ja satelliitin välityksellä lähetetyssä Our World –ohjelmassa. Britannian osuus ohjelmassa oli suora kuvayhteys Abbey Roadin studioille, jossa The Beatles äänitti kappalettaan All you need is love. Yhtyeen uudelle singlelle oli vaikea kuvitella parempaa mainoskampanjaa.
Magical Mystery Tour -elokuvan kuudesta laulusta legendaarisin on Lewis Carrolin Liisa-kirjoista innoituksensa saanut I am the Walrus, joka sekä sanoitukseltaan että äänimaailmaltaan jatkaa suoraan siitä, mihin Strawberry Fields oli jäänyt. Laulun tekstistä on turha yrittää löytää mitään järkeä, mutta kappaleen äänitys sisältää lukematon määrä hienoja, hassuja ja outoja yksityiskohtia aina hihkuvasta taustakuorosta otteisiin King Lear –radiokuunnelmasta. Kappaleen esitys on myös epäonnisen Magical Mystery Tour –elokuvan onnistunein ja viihdyttävin kohta.
Magical Mystery Tour albumi ja elokuva osoittavat, että The Beatles ei ollut mestari kaikessa mihin se ryhtyi, tätä vahvisti myöhemmin yhtyeen sekoilu Apple-yhtiönsä kanssa. Mutta sen minkä yhtye osasi, sen se teki paremmin kuin kukaan muu.

p.s. Mutta oliko Magical Mystery Tour niin huono elokuva kuin yleisesti väitetään? Tarkista itse tämän linkin kautta.

tiistai 22. marraskuuta 2011

31. The Beach Boys: Pet Sounds (1966)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
The Beach Boys –yhtyeen johtaja Brian Wilson sai oivalluksen kuultuaan The Beatlesin Rubber Soul –levyn. Hänkin tekisi albumin, joka olisi laatua ensimmäisestä nuotista viimeiseen sointuun ilman täytekappaleita. Tästä visiosta syntyi Pet Sounds, yhtyeen arvostetuin levy, jossa ei enää laulettu surffaamisesta, moottoripyöristä ja kesästä, vaan aiheina olivat elämän totuudet, aikuistuminen, katoava rakkaus ja aihe jonka Brian tunsi hyvin: luomisen tuska jota muut eivät ymmärrä. Eivätkä kaikki Pet Soundsia ymmärtäneetkään. Kotimaassaan Yhdysvalloissa levy menestyi vain keskinkertaisesti. Tästä alkoi sekä Beach Boysin että Brian Wilsonin alamäki.

Minulla ei ole tarkkaa mielikuvaa siitä, milloin olen ensimmäistä kertaa tutustunut The Beach Boysin Pet Sounds –albumiin. Monien muiden lailla pidin yhtyettä falsetissa stemmoja laulavana poikajoukkona, joiden laulujen aiheet koostuivat rantaelämästä, tytöistä ja kaikesta muusta aurinkoisesta. Todennäköisesti löysin levyn Beatles-harrastukseni kautta. Brittiyhtyeen jäsenet arvostivat ja ottivat paljon vaikutteita The Beach Boysin tuotannosta, ja etenkin Paul McCartney piti Pet Soundsia ei vähempää kuin kaikkien aikojen parhaana rock-albumina.

The Beach Boys oli yhden miehen johtama bändi. Brian Wilson teki yhtyeen musiikkia koskevat päätökset, sävelsi ja sovitti kappaleet ja tuotti albumit. Yhtyeen muut jäsenet olivat kuin soittimia, joita nuori nero soitti kuin taitava kapellimestari orkesteriaan. Pet Soundsin äänityksen aikoihin Wilson oli jättäytynyt pois yhtyeen livekiertueilta, ja hän käytti aikansa länsirannikon parhaiden studiomuusikoiden kanssa hioen levyjen instrumentaalitaustat viimeisintäkin yksityiskohtaa myöten. Kun Dennis ja Carl Wilson, Al Jardine, Mike Love ja Bruce Johnston palasivat, he lauloivat vokaaliosuudet valmiisiin instrumentaalipohjiin Brian Wilsonin johdolla.

Jos The Beatles otti vaikutteita The Beach Boysilta, seurasi Brian Wilson myös tarkkaan liverpoolilaisyhtyeen tekemisiä. Vuonna 1965 julkaistu Beatlesin Rubber Soul löi Wilsonin ällikällä. Albumin ei tarvinnutkaan olla hittisinglen ympärille kyhätty epämääräinen kokoelma enemmän tai vähemmän ylimääräisiä täyteraitoja. Wilson innostui, The Beach Boys tekisi levyn, joka Rubber Soulin tapaan olisi koottu ensiluokkaisista sävellyksistä ja hienosta tuotannosta.

Ja hieno tämä albumi onkin. Levyn aloitusraita Wouldn’t it be nice ei ole kovin kaukana vanhasta rantapoikien soundista, ja sanoituskin on lähellä perinteistä rakkauslaulua. Kappaleen sovitus irtonaisesta kitaraintrosta täydelliseen yhteislauluun tekee kappaleesta kuitenkin viittä vaille mestariteoksen. Samaa tyyliä edustaa toinen suosikkikappaleeni I'm waiting for the day, joka osoittaa muun muassa sen, että oboe ja huilu sopivat rock-kappaleeseen siinä missä kitarakin.

Levyn tunnetuin kappale God only knows herätti ristiriitoja 60-luvun Amerikassa, jossa samana vuonna järjestettiin suuria Beatles-levyrovioita John Lennonin mentyä vertailemaan ääneen yhtyeensä ja Jeesuksen suosiota. Kysymys ”saako sanaa Jumala käyttää pop-kappaleessa” kalpeni kuitenkin kappaleen taivaallisen laulusovituksen rinnalla.

Hienoista kappaleista huolimatta, tai ehkä sen vuoksi, The Pet Sounds oli monille liikaa. Etenkin levy-yhtiö Capitol piti uutta musiikkia liian vaikeana yhtyeeltä, joka vain paria vuotta aiemmin oli julkaissut menestyslevyt California Girls ja Surfin USA. Levyn markkinointi jätettiin puolitiehen, ja varsinainen kuolinisku levy-yhtiön taholta oli julkaista Greatest hits –kokoelma kilpailemaan samoista ostajista. Capitol, joka ilolla markkinoi The Beatles –yhtyeen uudenlaisia ja uraauurtavia albumeita ei sallinut samaa kehitystä omalta yhtyeeltään.

Levyn menestys jäi kotimaassaan Yhdysvalloissa korkeintaan kohtalaiseksi. Sen sijaan The Beatlesin kotimaassa Britanniassa Pet Sounds otettiin avosylin vastaan ja The Beach Boys ohitti suosituimman yhtyeen äänestyksessä liverpoolilaispojat, jotka olivat voittaneet suvereenisti äänestyksen kolme vuotta peräkkäin.

Brian Wilsonille Pet Soundsin huono menestys Yhdysvalloissa oli kova isku. Hän ei kuitenkaan heittänyt hanskoja tiskiin, vaan alkoi rakentaa albumia, josta piti tulla Pet Soundiakin parempi, se kaikkien aikojen hienoin rock-levy. SMiLE-projektia ei kuitenkaan koskaan saatu valmiiksi. Tämä takaisku heilautti Wilsonin jo horjuneen mielenterveyden raiteiltaan, mistä toipumiseen meni nuorelta muusikolta yli 20 vuotta. Nuoren ja väärinymmärretyn neron elämä ei ole helppoa, ja tästä kertoo myös Pet Soundsilta löytynyt kappale I just wasn't made for these times.