keskiviikko 16. lokakuuta 2013

185. Carole King: Right girl/Going wild (single 1958)

Tänä vuonna Valkoisessa talossa presidentti Obamalle uusimman singlensä laulanut Carole King aloitti uransa 55 vuotta aikaisemmin huomattavasti vaatimattomimmissa merkeissä. Sinnikäs 15 vuotias lauluntekijän alku äänitti ensimmäiselle singelle kaksi omaa sävellystään ja sanoitustaan. Nämä kappaleet unohtuivat nopeasti, mutta ne olivat alku tämän hienon naisen upealle uralle, joka jatkuu yhä.

Carole Kingin ura hakee vertaistaan. 1960-luvulla hän nousi aviomiehensä Gerry Goffinin kanssa maailman menestyneimpien laulunkirjoittajien joukkoon mm. hiteillä Will you still love me tomorrow ja Locomotion, (You make me feel) Like a natural woman. 1970-luvulla säveltäjän pallilta laulajaksi siirtynyt King julkaisi albumin Tapestry, joka on yksi maailman tunnetuimmista naislaulajan tekemistä levyistä (ja jonka esittelin blogissani ensimmäisenä numerolla 1). Tämän lisäksi hän on näytellyt elokuvissa, televisiossa ja teatterissa, ja ollut aktiivisena politiikassa ja ympäristöasioissa. Carole Kingin viimeisin julkinen esiintyminen tapahtui Valkoisessa talossa, missä presidentti Obama palkitsi hänet Gershwin-palkinnolla.

Kingin uran alku on esimerkki sinnikkyydestä ja nuoren tytön vahvasta uskosta omiin kykyihin. 15-vuotias lauluja jo vuosia rustaillut Carol Klein oli vaikuttunut ikätoverinsa Paul Ankan menestyksestä (Anka julkaisi 16-vuotiaana suurimman hittinsä Diana), eikä hänellä ollut epäilystäkään siitä etteikö hän voisi yltää samaan. Laulaja (joka jo tässä iässä oli valinnut taiteilijanimekseen Carole King) marssi epäilyksiä vailla levy-yhtiöiden pomojen puheille pino nuotteja käsissään. ABC-Paramountin johtana Don Costa (jonka suojissa Paul Anka oli levyttänyt menestyssinglensä) vakuuttui Kingin taidoista ja teki nuoren laulajan kanssa levytyssopimuksen.
King on myöhemmin naureskellut ensimmäisille levytyksilleen ja etenkin niiden naiveille teksteille. Eihän 1950-luvulla nuoruuttaan elävä teinityttö voi tehdä laulu mistään muusta kuin siitä, miten hän saisi rinnalleen kunnon pojan jolle hän olisi tuo "oikea tyttö". Silti tuo hänen ensilevytyksensä on mielestäni lapsellisudessaan aito ja lupaava merkki Carole Kingin taidoista.

Singlen b-puoli bailupiisi rock'n'rollin alkuvuosien tapaan.
Kingin ensisingle ja sitä seuranneet muut singlet eivät juurikaan myyneet tai soineet radiossa. Carole ei koulunkäynniltään ehtinyt kiertämään maata levyään markkinoiden. Tässä vaiheessa hänen kunnianhimonsa ei kohdistunut niinkään laulamiseen vaan suosittujen pop-kappaleiden kirjoittamiseen. Pian ensisinglensä julkaisun jälkeen King kohtasi tulevan aviomiehensä Gerry Goffinin. Läpimurtoonkin oli vain kaksi vuotta, sillä vuonna 1960 Goffinin kanssa kirjoitettu Will you still love me tomorrow nousi listojen kärkeen ja aloitti hittiputken joka jatkui 1960-luvun loppupuolelle saakka.

Right Girl aloitti uskomattoman uran, joka on läpäissyt seitsemän eri vuosikymmentä 1950-luvulta 2010-luvulle saakka. Tänä vuonna hän julkaisi 30. singlensä, jonka hän oli säveltänyt muutama vuosi sitten kuolleen lauluntekijäkollegansa Hal Davidin (joka tunnetaan Burt Bacharachin kanssa tekemistään hiteistä) kanssa. Tämän kappaleen esittelen seuraavaksi, jolloin voimme verrata mitä Ms Kingille on 55 vuodessa tapahtunut.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

maanantai 7. lokakuuta 2013

184. George Harrison: Living in the material world (1973)

Menestyksekkään soolouran välittömästi Beatlesin hajoamisen jälkeen aloittanut George Harrison oli kaikkien huulilla 1970-luvun alkuvuosilla. Hänen odotettu toinen sooloalbuminsa sai kuitenkin hyvin kaksijakoisen vastaanoton. Toisten mielestä se oli sietämätön kokoelma intialaisia mantroja ja moraalisaarnoja, toisten mielestä syvällinen ja hienosti tuotettu levy täynnä upeita sävellyksiä. Minä allekirjoitan molemmat näkemykset.

Vuonna 1973 George Harrison oli kolme vuotta aiemmin hajonneen Beatlesin menestynein jäsen. Siinä missä John Lennon ja Paul McCartney kompastelivat soolourillaan, oli Harrisonia hemmoteltu All things must pass -albumin huikealla menestyksellä. Beatles-kitaristin järjestämä Bangladesh-hyväntekeväisyyskonsertti keräsi huipputähdet lavalle ja suuren summan rahaa sisällissodan uhreille. Odotukset olivat korkealla kun George Harrisonin uran toinen sooloalbumi julkaistiin alkuvuodesta 1973.

Vaikka musiikkipuolella menestystä satoi, oli Harrisonin henkilökohtainen elämä 1970-luvun alkupuoliskolla kuoppaista. Vaimo Pattie oli karannut Georgen parhaan ystävän Eric Claptonin matkaan, ja itämaisista uskonnoista suunnan elämälleen löytänyt Harrison koki suurta ristiriitaa maallisen menestyksen ja henkisen valaistumisen välillä. Tämä ristiriita antoi nimen uudelle levylle, ja aihetta käsiteltiin myös suurimmassa osassa uuden albumin kappaleista. Vaikka uskonnolliset teemat olivat läsnä jo edellisellä albumilla, nousivat ne nyt päärooliin levyllä, josta tuli koko Harrisonin uran hengellisin ja monien mielestä saarnaavin musiikkikokonaisuus.
Albumin aloituskappale ja ensisingle on ilmavan tarttuva kappale, joka kertoo hyvin albumin soundimaailmasta. All things must passin ja Concert for Bangladesh -livealbumin tuottanut mahtipontisuuden mestari Phil Spector ei ollut enää mukana, ja Harrison teki tarkoituksella uudesta levystään edeltäjäänsä sovituksiltaan riisutumman hyödyntäen kuitenkin Spectorilta saamiaan oppeja. Ensisingle osoitti myös, ettei Harrison kainostellut uskonsa esilletuomista lauluissaan. Rukous rakkauden ja rauhan puolesta nousi singlelistan ykköseksi Yhdysvalloissa, mikä entisetään lisäsi uuden albumin odotusarvoa.

Samaa soundeiltaan siloiteltua tunnelmaa löytyy myös albumin muilta raidoilta. Parhaiten itämainen ja länsimainen tyyli yhdistyvät pienieleisessä tunnelmapalassa Be here now, joka toisin kuin levyn monet muut kappaleet, ei lyö kuulijaa päähän Bhagavad Gitalla.
Ylihengellisyyden lisäksi Living in the material world sai kritiikkiä liian hitaasta tempostaan. Vauhdikkaampia kappaleita levyllä on vain muutama, ja rokkaavia kappaleita vielä vähemmän.

Tätä puolta edustaa tässä esittelyssä nimikappale Living in the material world, jossa Harrison kuvaa hyvin sitä ristiriitaa, mikä hänen sisällään kuohui. Laulun rytmikkäässä pääosassa Harrison kertaa elämäänsä "materiaalisessa maailmassa" nuoruusvuosistaan aina Beatles-maineeseen. Upeasti intialaiseen tyyliin sovitetussa väliosassa esittäytyy "henkinen maailma" rokkaavan maailman vastakohtana. Kappaleessa rumpuja soittaa vanha ystävä Ringo Starr joka myös mainitaan laulun tekstissä.
Kauttaaltaan vakavan ja pohdiskelevan albumin päätöskappale That is all on uljas rakkauslaulu, joka levyn kappaleista on lähimpänä All things must passin majesteetillisia tunnelmia. Mahtipontinen mutta silti sopivasti hillitty sovitus kantaa laulun herkkää melodiaa ja antaa tilaa levyn parhaalle kitarasoololle.
Harrison onnistui levynsä ainoana tuottajan hyvin, sovituksen ovat tasapainoisia, orkesteri- ja kuorotaustat eivät jyrää bändiä ja kitaristilegendan soitin soi kauniimmin kuin koskaan. Oman lauluäänensä kanssa Georgella on kuitenkin vaikeuksia. Hän kuullostaa monen kappaleen kohdalla vaivautuneelta, ääni on usein väkinäinen ja vain muutaman kappaleen kohdalla laulu yltää samaan hienoon lopputulokseen muiden instrumenttien kanssa.

Levyn suurin yleisöä jakava piirre oli kuitenkin sen sanoma. Hengelliset teemat ja välillä suora saarnaaminen (esimerkiksi lauluissa The light that has lighted the world ja The Lord loves the one that loves the Lord) sai suuren osan yleisöä hylkäämään levyn, eikä menestys noussut edellisen albumin huippulukuihin. Uskollisia Harrison-faneja oli kuitenkin riittävästi etenkin Yhdysvalloissa, missä levy nousi albumilistan kärkeen.

Myös minulla on ollut vaikeuksia sulattaa Living in the material world -albumin suorasukaista tekstimaailmaa. Nyt parin vuosikymmenen jälkeen olen oppinut kuuntelemaan ja nauttimaan albumin hienoista soundeista ja hyvistä sävellyksistä, vaikka en allekirjoitakaan George Harrisonin uskonnollisia näkemyksiä. Puutteineen ja ristiriitaisuuksineen levy on kuitenkin tyylikäs ja hienosti tuotettu albumikokonaisuus.
Living in the material world -albumin jälkeen Harrison jätti uskonnolliset teemat musiikissaan taka-alalle. Hänen henkilökohtaiset ongelmansa kuitenkin jatkuivat, ja osittain niiden seurauksena hänen kaksi seuraavaa albumiaan epäonnistuivat surkeasti. Vaikka hän 1970-luvun lopulla onnistui tekemään pari erinomaista albumia, paluu musiikin huipulle kesti vuoteen 1987 asti, jolloin Cloud nine -levy nosti hänet takaisin listakärkeen.

Harrison kuoli vuonna 2001 kesken uuden levyn äänitysten. Albumi Brainwashed viimeisteltiin ja julkaistiin postuumisti vuonna 2002. Tämän erinomaisen jäähyväislevyn esittelen lähiaikoina.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

perjantai 20. syyskuuta 2013

183. Agnetha Fältskog: A (2013)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Agnetha Fältskog yllätti faninsa keväällä 2013 julkaisemalla ensimmäisen soololevynsä yhdeksään vuoteen. Tällä kertaa ei ollut kysymys vanhojen hittien lämmittelystä, vaan vaalea Abba-tähti julkaisi albumillisen aivan uusia lauluja. Erinomaisen levyn ja hienojen laulujen taustalla vaikuttivat nykypopin kärkinimet, ja tällä kertaa levyltä löytyi myös ensimmäinen Agnetha Fältskog -sävellys lähes 30 vuoteen.

En varmasti ollut ainoa joka suhtautui epäillen uutiseen uudesta Agnetha Fältskog -albumista, jonka tuottaisivat Jörgen Elofsson ja Peter Nordahl. Mitä annettavaa ruotsalaistuottajilla, jotka tunnetaan Britney Spearsin ja Westlifen tyylisille ysäripoppareille tekemistään hiteistä, olisi pitkän uran tehneelle kokeneelle laulajalle? Ennakkoluuloni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kahden popsukupolven yhteistyö toimi erinomaisesti.
Uuden albumin ensimmäinen single on tuotannoltaan yllätyksetön, mutta sisällöltään hyvin Fältskogin näköinen kappale, jossa laulaja yrittää toipua päättyneestä ihmissuhteesta. Ystävät kehottavat jatkamaan elämää, pitämään hauskaa ja unohtamaan menneet, mutta surua ja tuskaa ei voi paeta. Surullisista rakkauslauluista koko uransa ajan tunnettu Fältskog on tälläkin kertaa omimmillaan tämänkaltaisia tekstejä tulkitessaan.

Agnetha Fältskogin soolouraa voisi kutsu on-off-uraksi. Ennen Abbaa Fältskog levytti tiiviisti, 21-vuotiaana hänellä oli takanaan jo neljä julkaistua albumia. Abban noustessa maailmanmaineeseen ei soolouralle ollut aikaa. Kun kolmen Abban hajoamisen jälkeen julkaistun sooloalbumin menestys ei ollut odotusten kaltainen, Fältskog vetäytyi julkisuudesta kokonaan. Lyhyt paluu radioaalloille tapahtui vuonna 2004 coveralbumin My colouring book muodossa, mutta Fältskog antoi ymmärtää harvoissa levyn tiimoilta antamissaan haastatteluissa, että paluu oli vain väliaikainen.

Yhdeksän vuotta elämänkokemusta rikkaampana Fältskog oli tänä vuonna valmiimpi kohtaamaan häntä rakastavan yleisön sekä lehdistön, jonka kanssa hänellä on koko uransa ajan ollut hyvin vaikea suhde. Uuden levyn tiimoilta hän antoi haastatteluja eri maiden lehdille ja televisioyhtiöille, matkusti Lontooseen levyään markkinoimaan ja osallistui jopa yhteispohjoismaiseen talk-show'hun Skavlan.

Ja mikäpä hyvää levyä oli promotoidessa. Elofsson ja Nordahl käyttivät aikaa Fältskogin taivuttamiseen studioon ja tekivät kaikkensa, että materiaali oli laulajalegendalle mieleen. Kappale I was a flower on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka tuottajat ymmärsivät artistiaan. Surullisen rakkaustarinan loppuminen on aihe, jonka tulkinnassa Fältskog on aina uransa ensimmäisestä hitistä lähtien ollut parhaimmillaan.
Kun tieto Agnetha Fältskogin uudesta albumista julkaistiin kerrottiin, että hän laulaisi albumilla dueton Gary Barlow'n kanssa. "Abba ja Take That -tähdet yhdessä!"-uutinen sai kulmani jälleen kerran kurtistumaan, mutta tälläkin kertaa pelkoni osoittautuivat vääriksi. Laulun yhdessä Elofssonin kanssa säveltänyt Barlow oli karistanut äänestään pahimmat poikabändimaneerit, ja laulajien äänet soivat hienosti yhteen siitäkin huolimatta, että laulajat tapasivat toisensa vasta albumin julkaisun jälkeen.
Albumin usean erinomaisen balladin joukossa on myös ysäridiskoa kappaleen Dance your pain away muodossa, mutta itse pidän sitä varsin väkinäisenä yrityksenä herättää henkiin Voulez-vous-albumin bailuhenkeä. Kappale kuitenkin julkaistiin singlenä ja se on saanut paljon suosiota etenkin gay-piireissä.

Soolouransa alkupuoliskolla Fältskog oli varteenotettava lauluntekijä säveltäen viiden ruotsinkielisen albuminsa kappaleista suunnilleen puolet. Abban hajottua Fältskog on julkaissut vain muutaman oman sävellyksensä, näistä viimeisin on lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Uuden albumin tuottajat saivat onneksi taivuteltua Fältskogin tarttumaan sävelkynään, ja tuloksena oli yksi levyn parhaista kappaleista. Tekstin levyn päättävään lauluun kirjoitti Jörgen Elofsson.
Uuden vuosituhannen ammattilaiset ja viime vuosituhannen legenda saivat aikaan yhden kaikkien aikojen parhaista come back -albumeista. Nyt on jännä nähdä, onko Agnethan paluu pysyvä, saadaanko häneltä uutta musiikkia lähivuosien aikana vai pitääkö meidän odottaa seuraavat yhdeksän vuotta. Vai jääkö legenda tyytyväisenä nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistään?

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

tiistai 17. syyskuuta 2013

182. Agnetha Fältskog: Elva kvinnor i ett hus (1975)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Vastikaan uuden soololevyn julkaisseella Agnetha Fältskogilla on takanaan jo 45 vuoden levytysura. Hänen viimeinen ja arvostetuin ruotsinkielinen soololevynsä Elva Kvinnor i ett hus oli kunnianhimoinen teemallinen projekti joka Fältskogin uran tavoin jäi Abban suosion jalkoihin. Fältskog sävelsi ja tuotti yhtä lukuunottamatta levyn kaikki kappaleet. Sen jälkeen Abba vei mennessään, seuraavan soololevyn hän julkaisi vasta Abban hajottua.

17-vuotiaana ensimmäisen levynsä julkaisseen Agnetha Fältskogin uran alku oli kiivas. Vuosien 1968-1971 aikana hän julkaisi neljä soololevyä ja sävelsi niiden kappaleista noin puolet. 1970-luvun alkuvuodet kuluivat aviomiehen ja parin ystävän kanssa perustetun lauluyhtyeen parissa sekä hoitaen vuonna 1973 syntynyttä tytärtä. Sinä aikana mitä hän Lindalta ja Abbalta ehti Fältskog sävelsi lauluja uudelle albumille, jonka hän sai valmiiksi vasta vuonna 1975.
Jo edellisellä levyllään När en vacker tanke blir en sång (jonka esittelin numerolla 12) Fältskog vastasi sävellyksistä, ja niin oli tarkoitus tehdä tälläkin kertaa. Sanoittaja Bosse Carlgrenin kanssa Fältskog rakensi viitekehykseksi tarinan naisten asuttamasta kerrostalosta, jonka jokainen asukas kertoo elämästään laulun muodossa. Kappaleen En egen trädgård päähenkilölle koti (50 neliömetrin kaksio keittiöllä) on paratiisi järvineen (kylpyamme), metsäpolkuineen (eteiskäytävä) ja huvimajoineen (parveke), jonne hän pakenee suurkaupungin kiirettä ja saasteita.

Hyvänä esimerkkinä Carlgrenin taidoista tulkita artistinsa tunteita ja ajatuksia on kappale Dom har glömt.  Laulussa maata kiertänyt laulajatähti palaa kotiin ja muistelee lämmöllä kaikkia fanejaan, niitäkin jotka jonkun ajan kuluttua unohtavat ja vaihtavat suosionsa kohdetta. Vaikka teksti ei olekaan laulajan oma, on siinä selvästi mukana annos Fältskogin omia kiertuekokemuksia. Fältskog ei juurikaan esittänyt laulujaan konserttitilanteesta, mutta tästä kappaleesta löytyy myös televisiotallenne, joka näyttää kuinka välitön ja "kotoisa" artisti hän oli myös Abban suursuosin alkuaikoina.
Valitettavasti levy-yhtiö Cupol ei uskonut Fältskogin ja Carlgrenin kunninhimoiseen konseptiin, vaan halusi mielummin hyödyntää Abban suursuosiota. Cupolin vaatimuksesta levyn värikäs ja teemaa selittänyt monisivuinen kansivihkonen jätettiin tekemättä ja levylle ympättiin ruotsinkielinen versio Abba-hitistä SOS. Kappaleesta tuli toki hitti Agnethan esittämänä Ruotsissa, mutta se sopi huonosti albumin teemaan.

SOS ei ollut levyn ainoa Abba-cover. Fältskogille paljon tärkeämpi kappale oli hänen oma sävellyksensä Mina ögon, joka kaksi vuotta aiemmin oli julkaistu Abban Ring Ring -albumilla aviomies Björn Ulvaeusin sanoittamana nimellä Disillusion.
Levy-yhtiön vesittämän albumin konsepti jäi kuulijoille etäiseksi ja aiheutti väärinkäsityksiä. Kappale Tack för en underbar vanlig dag ei ollut, toisin kuin monet kuulijat luulivat, Agnethan henkilökohtainen uskontunnustus. Agnetha joutui lehdissä selittelemään, että laulun henkilö on roolihahmo, kertomus naiivista yksinäisestä naisesta, joka riemuitsee elämän pienistä iloista kiittäen Jumalaa tavallisista asioista kuten hyvästä kahvitarjouksesta, illan televisioelokuvasta ja lyhyestä kassajonosta lounastunnilla. Väärinkäsitys on ymmärrettävä, sillä Fältskog eläytyy roolin erinomaisesti, eikä albumin lopullisessa kannessa juurikaan selitetä mistä levyn teemassa on kysymys.

Laulu (joka Agnetha myös esitti Sommarnöjet-ohjelmassa) tuo mieleen myös seitsemän vuotta myöhemmin julkaistun Abba-singlen The day before you came, joka samaan tapaa kertaa tavallisen arkipäivän tapahtumia, tosin tällä kertaa huomattavasti synkemmin sävyin.
Elva kvinnor i ett hus oli 25-vuotiaalle Agnethalle tärkeä projekti, jonka tekoon hän osallistui täysipainoisemmin kuin mihinkään aiemmin. Edellisen levyn tuottanut aviomies Björn Ulvaeus loistaa poissaolollaan (SOS-kappaletta lukuunottamatta), ja levyn tuottajaksi on merkitty Fältskog itse. Levy onkin hyvin kaukana Abban kansainvälisestä hittisoundista. Siksi onkin harmi, että Fältskog ei saanut levy-yhtiöltään riittävää tukea taakseen. Sen tämä kauttaaltaan laadukas ja nautittava albumi olisi ansainnut.
Elva kvinnor i ett hus jäi Fältskogin viimeiseksi sooloalbumiksi ennen Abban hajoamista. Kysymyksessä on myös hänen viimeinen ruotsinkielinen albuminsa (jos 80-luvulla tehtyjä joulu- ja lastenlevyjä ei lasketa). Tämän albumin jälkeen Fältskog lopetti laulujen säveltämisen lähes kokonaan. Vuoden 1975 jälkeen on julkaistu vain kuusi Agnetha Fältskog -sävellystä. Näistä viimeisin löytyy tänä vuonna julkaistulta uudelta sooloalbumilta A, joka minulla on ilo esitellä seuraavaksi.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

181. Fleetwood Mac: Tango in the night (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Fleetwood Macin suosituin ja pitkäikäisin kokoonpano oli tiensä päässä 1980-luvun loppupuolella. Parin keskinkertaisen albumin jälkeen Lindsey Buckinghamin taustayhtyeeksi muuttunut Fleetwood Mac onnistui vielä kerran tekemään voimasuhteiltaan tasapainoisen albumin, jossa myös Christine McVie ja Stevie Nicks saivat tilaa loistaa. Ja mikä tärkeintä, hittejä tuli lähes parhaiden päivien tapaan.

Edellisellä kerralla esittelemäni nimettömän albumin jälkeen Fleetwood Mac rakensi hitti- ja rahantekokoneen nimeltä Rumours. Albumi pursusi hittejä, joiden säveltäjinä toimivat vuorotellen kitaristi Lindsey Buckingham, laulusolisti Stevie Nicks ja kosketinsoittaja Christine McVie. Levy haki inspiraationsa yhtyeen karikkoisista ihmissuhteista, Christine McVie oli juuri eronnut yhtyeen basistista John McViesta ja myös Nicksin ja Buckinghamin suhde oli lopullisesti karilla. Yhtyeen jännitteet synnyttivät upean albumikokonaisuden, jota kriitikot rakastivat ja joka edelleen on maailman kaikkien aikojen myydyimpien albumien listalla kymmenen parhaan joukossa.

Rumoursin jälkeen ei homma toiminutkaan enää samaan malliin. Siinä missä Lindsey Buckinghamin ego sai enemmän tilaa, McVie ja Nicks eivät lauluntekijöinä enää saaneet omaa ääntään kuuluviin ja/tai heidän inspiraationsa alkoi ehtyä. Buckinghamin mellastaessa erikoisine ideoineen ja naistähtien vikistessä perässä syntyi kaksi kitaristin soololevyltä kuullostavaa tuotosta, joissa Nicks ja McVie kuullostivat väsähtäneiltä taustalaulajilta.

Tango in the night -albumin alkuasetelma ei juuri luvannut muutosta tähän kaavaan. Albumista piti alunperin tulla Buckinghamin sooloalbumi, jonka äänityksiin yhtyeen kaikki muut jäsenet pikkuhiljaa liittyivät. Tällä kertaa kitaristi oli suurimmat kokeilunsa jo tehnyt, albumi oli kahta edeltäjäänsä yhtenäisempi kolmesta eri lauluntekijästä huolimatta. Levyn aloituskappale Big love osoitti, että Buckingham osasi myös tehdä radioystävällisiä hittejä, jos halusi.
Vaikka Stevie Nicks esiintyy kappaleen Big Love musiikkivideolla, hän ei tiettävästi osallistunut kappaleen äänityksiin. Yhtyeen yhteistyön suurin ongelma oli entisten rakastavaisten, Nicksin ja Buckinghamin riitaiset välit ja Nicks osallistuikin albumin nauhoituksiin vain parin viikon ajan. Hän kuitenkin sävelsi yhden levyn suurimmista singlehiteistä.
Yhtyeen lauluntekijöistä eniten hittimenestystä sai Tango in the night -albumilla nauttia kosketinsoittaja Christine McVie, jonka kappaleet edellisillä kahdella albumilla olivat jääneet muiden kappaleiden varjoon. Kappaleet Everywhere ja etenkin Little lies olivat MTV:n vakiotavaraa ja ne ovat jääneet elämään prototyyppeinä 1980-luvun länsirannikon popmusiikista.
Säveltäjistä rohkein ja monipuolisin oli kuitenkin tällä kertaa myös albumin tuottajan tittelin saanut Lindsey Buckingham. Monet hänen kappaleistaan eroavat yhtyeen keskitien popkappaleista kokeilevuudellaan ja omalaatuisilla sovitusratkaisuillaan. Levyn nimikappale Tango in the night onnistuinein esimerkki Buckinghamin egotripeistä.
Kuten edellämainittu kappalekin osoittaa, Fleetwood Macin ohjelmistoa ei voinut 1980-luvullakaan kutsua kovin yhtenäiseksi. Vaikka yhtyeen kolme lauluntekijää vetivät kukin Fleetwood macia omaan suuntaansa, oli Tango in the night yllättävän tasapainoinen ja viihdyttävä albumikokonaisuus, joka onnistui välttämään Tusk ja Mirage -albumien karikot.  Albumista tuli Fleetwood Macin suosituin ja menestynein mega-albumin Rumours jälkeen.

Paluuta entiseen ei kuitenkaan enää ollut. Yhtyeen sisäiset, etenkin Buckinghamin ja Nicksin väliset ristiriidat kasvoivat kestämättömiksi, ja Buckingham erosi yhtyeestä yllättäen juuri albumin julkaisun jälkeen ja ennen suurta maailmankiertuetta. Konserteissa kitaristin osuuksia paikkaamaan palkattiin kaksi kitaristia, jotka osallistuivat myös seuraavien albumien tekoon.

Rumpali Mick Fleetwood, Christine ja John McVie ja Stevie Nicks jatkoi yhdessä vielä yhden albumin verran. Nicks erosi yhtyestä albumin Behind the mask -albumin (1990) valmistumisen jälkeen. Vuonna 1997 menestyskokoonpano palasi yhteen kiertueen merkeissä, jonka jälkeen oli Christine McVien vuoro ilmoittaa erostaan. Jäljelle jäänyt nelikko (J.McVie, Buckingham, Fleetwood ja Nicks) julkaisivat yhtyeen toistaiseksi viimeisen albumin vuonna 2003.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)