81. Dusty Springfield: Where am I going (1967)

Dusty Springfield tuntuu kolmannen albuminsa nimessä pohtivan sitä, mihin suuntaan hänen pitäisi uraansa suunnata. Ja aivan oikein, levy on kokoelma hyvin erityyppisiä kappaleita chansonista swingiin ja juurevasta soulista Hollywood-tyyppiseen iskelmään. Levyn kokoava voima on kauttaaltaan hieno tuotanto ja yksityiskohtia pursuavat sovitukset. Ja tietysti laulajattaren upea ääni.

Ihastumiseni brittilaulaja Dusty Springfieldiin uuden vuosituhannen alkuvaiheessa sai minut haalimaan hyllyyni hänen albumejaan, jotka onneksi oli edellisten vuosien aikana kaikki julkaistu remasteroituina cd-versioina. Albumeista vaikein löytää oli Where am I going, sillä se oli jo lähes kaikista nettikaupoista päässyt loppumaan. Onneksi se löytyi Amazon.com:in marketplacesista, erään pienen amerikkalaiskaupan valikoimista. Nyt lähes kaikki Springfieldin alkuperäisalbumit ovat loppuunmyytyjä.

Kuten olen aiemminkin todennut, 1960-luvun Dusty Springfield -tuotanto jakaantui hyvin voimakkaasti singlehitteihin ja albumikokonaisuuksiin. Kaupallisimmat kappaleet julkaistiin singleinä, mutta albumeilla monipuolinen laulaja sai mahdollisuuden näyttää monipuolisuuttaan musiikilla, joka ehkä ei olisi singlelistoilla menestynyt. Dustyn kolmas albumi Where am I going on hyvä esimerkki tästä, levyn kappaleita ei julkaistu singleinä lainkaan. Edellisen albumin julkaisusta oli kaksi vuotta, ja näiden kahden levyn välissä Dusty julkaisi kuusi menestyssingleä, joita ei näillä albumeilla kuultu.

• Dusty Springfield: Bring him back (YouTube)

Hyvä esimerkki levyn pursuilevista sovituksista on levyn aloituskappale Bring him back, joka käynnistää levyn valtavalla energialla. Levy on merkitty John Franzin tuottamaksi, mutta tunnettua on, että Springfield itse vastasi hyvin pitkälle levyn kappalevalinnoista ja sovituksellisista ratkaisuista. Tuohon aikaan ei vain ollut sopivaa, että nainen piti ohjaksia levytysstudiossa, eikä moni muusikko pitänytkään Dustyn pomottelusta. Näin jälkikäteen on kuitenkin helppo sanoa, että laulajatähden perfektionismi on yksi syy siihen, miksi nämäkin levytykset ovat kestäneet hyvin aikaa.

Vaaleaihoiseksi soullaulajaksi tituleerattu Springfield ihaili amerikkalaisia mustia laulajia ja kutsui heitä usein esiintymään omaan televisio-ohjelmaansa. Onkin osittain hänen ansiotaan, että näistä laulajista monet tulivat tunnetuiksi myös Britanniassa. Yksi brittilaulajan suosikkiartisteista oli Aretha Franklin, jonka säveltämä Don't let me lose this dream on yksi albumin kohokohtia.

• Dusty Springfield: Don't let me lose this dream (YouTube)

Franklinin ohjelmistosta löytyy myös kappale I can't wait until I see my baby's face.

• Dusty Springfield: I can't wait until I see my baby's face (YouTube)

Eurooppalaista musiikki Where am I going -levyllä edustaa muun muassa Dustyn versio Jacques Brelin If you go away -kappaleesta. Klassikkokappale Sunny puolestaan tuo albumille swing-tunnelmaa. Minun suosikkikappaleeni levyllä on kuitenkin sen päättävä nimikkokappale Where am I going, jossa jälleen orkesterisovitus antaa muhkean patjan Dusty Springfieldin sielukkaalle äänelle.

• Dusty Springfield: Where am I going (YouTube)

Where am I going ei ole yhtä suosittu albumi kuin pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Dusty in Memphis, mutta minun listallani tämä iloa ja vauhtia kupliva kokoelma on yksi brittilegendan hienoimpia levyjä. Tämä on paljon sanottu, sillä kilpailu on kovaa. Sanomattakin on selvää, että Dusty Springfieldin tuotantoon palataan tässä blogissa vielä monta kertaa.