The Rutles oli Eric "nudge nudge" Idlen parodinen rakkaudenosoitus the Beatles-yhtyeelle. Vuonna 1978 julkaistu elokuva All you need is cash oli yksityiskohtien osuvuudessa ja hauskuudessa ainutlaatuinen viihdeparodia, josta eniten irti saivat, ja saavat edelleen liverpoolilaisyhtyeen ystävät, jotka tuntevat yhtyeen musiikin ja historian kuin omat taskunsa. Mutta hauskaa on muillakin, myös niillä jotka eivät koskaan ole ymmärtäneet mitä ihmeellistä Beatlesissa on. Komediasta puolet on Neil Innesin luomassa Rutles-musiikissa, joka toimii myös levyltä kuunneltuna.
Rock-parodia, kuten parodia yleensäkin, on vaikea taiteenlaji. Ainoat tuntemani onnistuneet rock-parodiat ovat
Rob Reinerin kasariheviparodia
This is Spinal Tap ja
Eric Idlen The Rutles - All you need is cash, naurettavia ja oikeaan osuvia yksityiskohtia sisältävä
The Beatles -satiiri.
Monty Python -komediaryhmässä tunnetuksi tullut Eric Idle oli
George Harrisonin hyvä ystävä (Harrison myös
esiintyy lyhyesti Rutles-elokuvassa), ja muutenkin tunsi aiheensa hyvin. Komediaveteraani osasi tehdä elokuvasta hauskan myös niille katsojille, jotka eivät ole aivan yhtä perillä the Beatlesin historiasta.
The Rutles -projektin toinen tärkeä hahmo oli Monty Pythonin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt
Neil Innes, joka onnistui täydellisesti Beatles-musiikin apinoinnissa. Hänen ansioistaan Rutles-elokuvan soundtrack toimii myös elokuvasta irrallisena tuotteena. Kappale
Hold my hand on erinomainen esimerkki kappaleesta, joka kuullostaa täydelliseltä Beatles-kappaleelta olematta jonkin tietyn kappaleen kopio. Laulu sisältää aineksia ainakin kappaleista
All my loving,
She loves you ja
I want to hold your hand.
Idle ja Innes esittivät myös parodian päärooleja. Eric Idle on täydellinen
Paul McCartney -kopio Dirk McQuickly ja Innesin Ron Nasty on helppo tunnistaa
John Lennoniksi. The Rutlesin tarina noudattaa omaan nyrjähtäneeseen tapaansa The Beatlesin tarinaa. Myös laulujen elokuvassa näytettävät musiikkivideot näyttävät tutuilta, kuten tämä
Ouch!-elokuvan tunnusmelodia.
Neil Innes (joka oli esiintynyt lyhyesti myös Beatlesin elokuvassa
Magial mystery tour) oli jo Monty Pythonin elokuvien musiikkia luodessaan osoittanut taitonsa eläytyä eri musiikkityyleihin. The Rutles-albumi sisältää koko Beatles-musiikin kirjon alkuvuosien jee-jee-kappaleista psykedelisiin kokeiluihin ja
Valkoisen tuplan ja
Let it be -albumin kypsempään perusrokkiin.
Doubleback Alley -kappaletta ei ole vaikea yhdistää vuoden 1967 Beatles-hittiin
Penny Lane.
All you need is cash -elokuvassa sivutaan lähes kaikkia Beatlesin albumeita ja elokuvia. Vastikään dvd:nä julkaistu ja YLE Teemalla esitetty Magical Mystery Tour saa Idlen ja Innesin käsittelyssä nimen Tragical History Tour, ja
I am the walrus kääntyy muotoon
Piggy in the middle.
The Rutlesin Yellow Submarine Sandwich -elokuvasta peräisin oleva kappale
Cheese and onions on jälleen kappale, joka kuullostaa suoralta Beatles-kopiolta, mutta kukaan ei tunnista mistä kappaleesta kopio on tehty. Kappaleen musiikkivideo on rakastava pastissi The Beatlesin animaatioelokuvasta Yellow Submarine.
Joissakin kohdin Neil Innesin pastissit olivat jo liiankin tunnistettavia. Kappale
Get up and go, sen sanoitus ja sävel sekä esityspaikka muistuttivat niin paljon Beatlesin
Get back -kappaletta, että kappale todettiin lopulta oikeudessa tämän kappaleen plagiaatiksi. Se ei kuitenkaan vähennä allaolevan esityksen viihdearvoa.
Spinal Tapin tapaan The Rutles jatkoi omaa elämäänsä televisioelokuvan jälkeenkin (tosin ilman Eric Idlea). Yhtye on esiintynyt yhdessä ajoittain, ja julkaissut leytettyä materiaalia viimeksi vuonna 2007. Eric Idle teki vuonna 2002 jatko-osan
Can't buy me lunch, mutta sitä on yleisesti pidetty epäonnistuneena. Vuonna 1978 julkaistu elokuva (joka löytyy myös
YouTubesta) ja albumi ovat edelleen paras tapa tutustua tähän yhtyeeseen, joka on "a living legend, that will live long after other living legends have died".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti