173. Dusty Springfield: White Heat (1982)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

White Heat on todellinen outolintu Dusty Springfieldin katalogissa. 1970-luvulla pettymyksiä yksityiselämässään ja urallaan kohdannut Springfield yritti luoda nahkaansa tekemällä moderneja soundeja ja rytmejä hyödyntävän "nykyaikaisen" levyn. Yhdysvalloissa äänitetty albumi ei vielä kääntänyt Dustyn uraa nousuun, mutta se sisälsi muutaman erinomaisen kappaleen ja oli alkusoittoa Pet Shop Boysin orkestroimalle menestyksekkäälle come backille viisi vuotta myöhemmin.

Kun vuosituhannen alussa innostuin ostamaan Dusty Springfieldin albumituotantoa kokoelmiini, olivat odotukseni alimpana White heat -albumia kohtaan. Mitä uransa aallonpohjassa ollut Springfield olisi voinut saada aikaiseksi? Levyyn yhdistetyt termit New wave ja disco eivät olleet omiaan lisäämään odotuksiani. Yllätyksekseni levy on osoittautunut yhdeksi Springfieldin uran vahvimmista albumeista. Se ei ole tavanomainen Dusty Springfieldin hittialbumi, eikä sen kappaleita juurikaan löydy laulajan kokoelmilta. Sen sijaan se on tyyliltään laidasta laitaan hyppelevä sillisalaatti, jonka parhaat kappaleet kuittaavat komeasti sen heikoimmat hetket.

Hurjimmillaan albumin kylmät rytmit jyräävät laulun, laulajan ja samalla kuulijan jalkojensa alle. Parhaiten moderni tyyli, sävelmä ja Dustyn tulkinta ovat tasapainossa kappaleella Sooner or later. Kappale olisi ollut hyvää hittiainesta, ellei Springfield olisi niin voimakkaasti leimattu 1960-luvun jo kuihtuneeksi tähdeksi. Tulkinnallaan laulaja todistaa että tämä ei pidä paikkaansa.

• Dusty Springfield: Sooner or later (Spotify)

Toinen onnistunut 1980 syntikkarytmien ja Dustyn edelleen tunnistettavan savuisen äänen synteesi on kappale Don't call it love. Kaikki levyn "nykyaikaiset" kappaleet eivät ole yhtä onnistuneita. Vaikka albumista pidänkin, joudun sitä aina kuunnellessani hyppäämään yli levyn räikeimmät sähköshokkikappaleet.

• Dusty Springfield: Don't call it love (Spotify)

Vanhaa, 1960 luvun Dusty-tyyliä kuullaan White Heat -albumilla vain hetkittäisesti.  Runsaalla jousisovituksella kuorrutettu dramaattinen Time and time again palauttaa mieleen laulajan kunnian hetket parin vuosikymmenen takaa. Levytys on yksi Springfieldin uran jälkimmäisen puoliskon uljaimmista tuotannoista.

• Dusty Springfield: Time and time again (Spotify)

Edellämainittua kappaletta lukuunottamatta Springfield tuntui kääntäneen selkänsä menneisyydelleen yrittäen veljeillä uuden sukupolven muusikoiden ja yleisön kanssa. Levyn säveltäjälistalta löytyi uuden vuosikymmenen kaksi tähteä, Sting (joka oli mukana säveltämässä levyn rokkaavinta kappaletta I don't think we could ever be friends) sekä Elvis Costello, jonka kynästä syntyi levyn toinen vaikuttava balladi Losing you.

• Dusty Springfield: Losing you (Spotify)

Levyn kiinnostavin ja samalla mykistävin kappale on albumin päättävä Soft Core, jossa 43 vuotias laulaja vain pianon säestyksellä kuvailee pieleen mennyttä ihmissudetta kuin Marlene Dietrich laulamassa Bertolt Brechtin runoa. Levytys syntyi vahingossa laulajan kävellessä studioon ja liittyessä säveltäjä Kevan Staplesin pianonsoittoon harjoitustilanteessa. Onnekas äänittäjä älysi laittaa nauhan pyörimään, ja tämä ainutlaatuinen hetki saatiin talteen yhdellä otolla. Äänitteen alun askeläänet kuuluvat diivalle itselleen hänen astellessa mikrofonin eteen.

• Dusty Springfield: Soft core (Spotify)

White Heat oli rohkea veto laulajalta, jolta kuulijat edelleen odottivat Son of a preacher manin ja Some of your lovingin tapaisia perinteisiä 1960-luvun hittejä. Dusty Springfield, joka käytännössä oli tuottanut omat levynsä jo 1960-luvulla sai nyt ensimmäistä kertaa levyn kansiteksteissä nimensä viereen tuottajatittelin.

Tämä ei kuitenkaan auttanut, levy menestyi yhtä huonosti kuin edeltäjänsä, ja kotimaan levy-yhtiö kieltäytyi julkaisemasta levyä lainkaan. Britanniassa levy saikin ensimmäisen julkaisunsa vasta vuonna 2002, kun albumi julkaistiin odotetusti ja ansaitusti remasteroituna cd:nä.

Springfield tuskin itsekään odotti näin kokeilevalle albumille suurta menestystä ja hän olikin valmis lopettamaan uransa, kun Pet Shop Boys pyysi yllättäen häntä laulamaan singlellään What have I done to deserve this, josta tuli yksi hänen uransa suurimmista hiteistä. Dusty Springfieldiä odottikin vielä yksi paluu parrasvaloihin ja musiikkiyleisön suosioon. Käsittelen Pet Shop Boysin kanssa yhteistyönä syntynyttä albumia Reputation blogissani myöhemmin.

Lue myös:

• 172. The Springfields: Silver threads and golden needles/Island of dreams (single 1962) 
• 109. Dusty Springfield: Goin' back/I'm gonna leave you (single 1966)
• 81. Dusty Springfield: Where am I going (1967)
• 47. Dusty Springfield: I close my eyes and count to ten/No stranger am I (single 1968) 
• 22. Dusty Springfield: Dusty in Memphis (1969) 
• 15. Dusty Springfield: Cameo (1973) 
• 159. Dusty Springfield: Longing (julkaisematon 1974) 
• 89. Dusty Springfield: It Begins Again (1978) 
• 23. Dusty Springfield: Very fine love (1995)