perjantai 23. elokuuta 2013

180. Fleetwood Mac: Fleetwood Mac (1975)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.
Fleetwood Mac oli 1970-1980-lukujen menestyneimpiä pop-yhtyeitä. Etenkin vuonna 1977 ilmestynyt Rumours-albumi listataan aina maailman kaikkien aikojen myyneimpien ja parhaimpien levyjen joukkoon. Viisihenkinen yhtye teki kuitenkin jo kaksi vuotta aiemmin erinomaisen albumin, joka on sittemmin jäänyt Rumoursin varjoon. Tällä albumilla etenkin laulusolisti Stevie Nicks pääsi loistamaan sekä lauluntekijänä että tulkitsijana.

Fleetwood Mac tuli minulle tutuksi 1980-luvun suurhittien ja vuonna 1977 julkaistun erinomaisen Rumours-albumin kautta, ja kiinnostuin niiden innoittamana myös yhtyeen muusta tuotannosta.

1960-luvulla uransa aloittanut Fleetwood Mac on popmusiikin kameleontteja. 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin asti brittiläis-amerikkalainen yhtye tunnettiin blueshiteistään kuten Albatross, Black Magic Woman ja Oh Well. Lukuisien jäsenmuutosten seurauksena yhtyeen musiikki alkoi 1970-luvulla lähestyä kuitenkin enemmän Yhdysvaltojen itärannikon aikuispoppia. Tässä vaiheessa yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä mukana olivat enää rumpali Mick Fleetwood ja basisti John McVie, joiden mukaan yhtye oli myös nimetty. Yhtyeen uudesta musiikkityylistä vastasivat uusi kitaristi Lindsey Buckingham, hänen tyttöystävänsä Stevie Nicks ja koskettimia yhtyeessä jo muutaman vuoden soittanut basistin vaimo Christine McVie. Uuden kokoonpanon ensimmäinen albumi erosi täysin siitä, mitä yhtye oli blues-levyillään soittanut.
Say you love me on hyvä esimerkki Christine McVien sävellystyylistä. McVien kappaleet olivat useimmiten tarttuvaa ja yksinkertaista peruspoppia. McVien miellyttävä lauluääni sopi hyvin näihin kappaleisiin, ja ne saivat paljon radiosoittoa ja menestyivät singlelistoillla.

Stevie Nicksin tyyli oli haastavampi. Nicks käytti lauluissaan myyttisiä aiheita ja hänen nasaali äänensä toi lauluihin särmää. Albumin suurimman singlehitin suosio kävi Nicksille pian rasitteeksi, sillä laulun Rhiannon tulkittiin käsittelevän noituutta ja taikavoimia. Nicks joutui vuosia selittelemään, ettei laululla ole mitään tekemistä okkultismin tai noituuden kanssa.
Nicks osoittautui tämän kokoonpanon ensimmäisen albumin vahvimmaksi lauluntekijäksi. Hänen toinen kappaleensa Landslide on Rhiannonia paljon lempeämpi ja perinteisempi kitaraballadi. Kappaleesta on vuosien varrella tullut yhtyeen suosituimpia kappaleita, ja laulun on listoille nostanut omalla versiollaan mm. Dixie Chicks.
Kitaristi Lindsey Buckinghamista tuli vuosien varrella Fleetwood Macin monipuolisin ja tuotteliain lauluntekijä. Tällä levyllä hänen panoksensa oli kuitenkin yllättävän kevyt. Minun suosikkini on hänen Christine McVien kanssa säveltämä World turning. Buckinghamin ja McVien vuorolaulun lisäksi kappaleen selkein tunnusmerkki on Buckinghamin omintakeinen kitarointi.
Tämän kokoonpanon ensilevy menestyi hyvin, mutta yhtyeen sisällä kuohui. Pian albumin julkaisun jälkeen yhtyeen pariskuntien parisuhteet kariutuivat. Yhtye kuitenkin jatkoi toimintaansa ja yhtyen sisäisiä jännitteitä pidetäänkin osasyynä vuonna 1977 ilmestyneen Rumours-albumin onnistumiseen.

Vaikka tämä nimetön albumi jäikin pian Rumours-albumin megasuosion varjoon, on se mielestäni yhtyeen vahvimpia albumikokonaisuuksia. Käsittelen Rumours-albumia todennäköisesti blogissani myöhemmin. Seuraavaksi siirryn kuitenkin ajassa 12 vuotta eteenpäin, vuoteen jolloin Fleetwood Mac sai uransa suurimmat hitit ja jolloin yhtye tällä kokoonpanolla julkaisi viimeisen albuminsa.

1 kommentti:

  1. Mukavaa höpöpoppia toki tämän ajan FM,mutta se aito tavara oli Peter Greenin aikaan.

    VastaaPoista