125. The Beatles: Beatles for sale (1964)

Kun Beatles for sale julkaistiin, yhtye oli uransa huipulla. Yhtye oli valloittanut maailman, aiemmin samana vuonna maailman tärkein popmarkkina Yhdysvallat oli mennyt polvilleen tämän brittibändin edessä. Samana vuonna yhtye kiersi Yhdysvaltojen lisäksi Eurooppaam, matkusti esiintymään Australiaan asti ja julkaisi ensimmäisen elokuvansa a Hard Day's Night. Ei siis ihme, että vuoden 1964 joulukuussa ilmestyneen levyn kannessa oli neljä varsin väsyneen näköistä nuorta miestä, jotka uudella albumilla ottivat askelia kypsemmän ja monivivahteisemman musiikin suuntaan.

Kun 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla aloin keräämään The Beatlesin levyjä, yritin etsiä niitä sieltä mistä halvimmalla sai. Osan levyistä ostin kanadalaisina painoksina Anttilan alelaatikoista ja osan täyteen hintaan. Beatles For Sale -albumin löysin käytettynä tamperelaisesta divarista. Levy oli selvästi peräisin jostain 1960-1970-lukujen vaihteesta, ja kotelosta ja levystä pystyi aistimaan sen iän. Ääni kuitenkin oli kohdallaan. Kun sittemmin olen pariinkin otteeseen päivittänyt levyn cd-aikaan, on tämä ajan patina levyistä kadonnut.

Vuosi 1964 oli järisyttävä the Beatlesille. Vasta vuosi aikaisemmin yhtye oli ollut tuntematon pikkubändi Liverpoolista, mutta vuonna 1964 yhtye valloitti Euroopan aina vaikeita Ranskan markkinoita myöten, ja pian tämän jälkeen myös aiemmin eurooppalaiselle musiikille nenäänsä nyrpistänyt amerikkalaisyleisö joutui ennennäkemättömän hysterian valtaan. Kierrettyään USA:ta, Eurooppaa ja Australiaa George Harrison, John Lennon, Paul McCartney ja Ringo Starr näyttelivät ensimmäisessä elokuvassaan, joka villitsi yhtyeen nuorta yleisöä lisää. Voi siis täydellä syyllä sanoa yhtyeen tehneen töitä "kahdeksan päivää viikossa". Allaolevassa musiikkivideossa esitetään näytteitä 1960 Beatles-aiheisesta piirrossarjasta.

• The Beatles: Eight days a week (YouTube)

Varmaa hittipotentiaalia sisältänyt Eight days a week julkaistiin uuden albumin B-puolen avausraitana, eikä sitä Britanniassa julkaistu lainkaan singlenä. USA:ssa siitä tuli jälleen listaykkönen The Beatlesin hittien listaan.

On aikamoinen ihme, että kaiken hässäkän keskellä yhtye ehti ja jaksoi levyttää kaksi albumia, yhden ep:n ja yhden singlen saman vuoden aikana tinkimättä musiikkinsa laadussa. Beatles for Sale julkaistiin joulukuussa sopivasti joulumarkkinoille. Albumin kanssa julkaistiin samanaikaisesti single I feel fine/She's a woman, mutta pikkulevyn kumpaakaan kappaletta ei sijoitettu uudelle albumille.

Kiireaikataulun vuoksi ei John Lennonilla ja Paul McCartneylla (George Harrisonista puhumattakaan) ollut aikaa säveltää koko albumillista uusia lauluja, joten albumi on yhtyeen viimeinen levy, jossa cover-kappaleilla on merkittävä rooli. Huonoja kappaleita ei yhtye toki levylleen ottanut. Alun perin Chuck Berryn Rock'n'roll music julkaistiin monessa maassa singlenä, ja esimerkiksi Suomessa se nousi listaykköseksi. Yleinen käsitys on, että Beatlesin versio kappaleesta on parempi kuin alkuperäinen.

• The Beatles: Rock'n'roll music (YouTube)

Beatles for sale -albumia ei yleensä pidetä mitenkään erityisen merkittävänä yhtyeen historiassa, mutta se osoitti kuitenkin jo askelia uuteen suuntaan. John Lennonin säveltämä I'm a loser otti vaikutteita Bob Dylanilta samaan tapaan kuin seuraavalla albumilla julkaistu You've got to hide your love away.

• The Beatles: I'm a loser (YouTube)

Monien muiden Beatles-fanien tapaan en alkuun pitänyt Beatles for sale -albumia yhtä suuressa arvossa kuin esimerkiksi Revolver tai Abbey Road -albumeja. Vaikka tätä levyä leimaa hienoinen alakuloisuus (joka on nähtävissä myös levyn kannessa), on se tärkeä askel Hard day's nightin rakkauslauluista Helpin ja Rubber Soulin laajempaan aihemaailmaan. Yksi levyn parhaista kappaleista on Paul McCartneyn säveltämä Every little thing, jossa merkittävä rooli on Ringo Starrin soittamalla patarummulla.

• The Beatles: Every little thing (YouTube)

The Beatles -yhtyeen kolmas albumi on jäänyt tuntemattomaksi ehkä sen vuoksi, että siitä nousi vain pari singlehittiä, eikä albumin kappaleista ole yhtyeen kokoelmalevyille kelpuutettu kuin Eight days a week. Tämän vuoksi suosittelenkin sitä lämpimästi niille Beatlesin ystäville, jotka tuntevat yhtyeen tuotantoa vain kokoelmalevyjen perusteella. Levy on tutustumisen arvoinen muutenkin kuin syksyn väreissä kylpevän kantensa vuoksi.

103. Ringo Starr: It don't come easy/Early 1970 (1971)

Kun The Beatles -yhtyeen jäsenten soolohittejä listataan, muistetaan harvoin että myös Ringo Starr teki soolovuosinaan muutaman erinomaisen levyn. Tällainen on yksi hänen ensimmäisistä soolosingleistään, jonka hän levytti yhtyetoverinsa George Harrisonin avustamana. Singlen a-puoli hyvin tuotettu pop-kappale, jossa rajallisen laulutaidon omistanut Starr onnistuu tulkinnassaan erinomaisesti. B-puolella Starr ilmaisee avoimesti ja koskettavasti kuinka hän kaipaa vahoja hyviä aikoja, jolloin hänen yhtyeensä oli vielä koossa.

Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.

Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.

• Ringo Starr: It don't come easy (Spotify)

Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.

• Ringo Starr: Early 1970 (Spotify)

Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.

87. George Harrison: All things must pass (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Kun the Beatles hajosi vuonna 1970, odottivat monet mielenkiinnolla, mitä tekisi yhtyeen kitaristi George Harison, joka yhtyeen viimeisinä vuosina oli näyttänyt kyntensä lauluntekijänsä. Harrison täytti nämä odotukset kolminkertaisesti julkaisemalla samana vuonna kolmoisalbumin All things must pass. Paketti koostui pääasiassa lauluista, joita Harrison oli kirjoittanut edellisten vuosien aikana, mutta ei ollut saanut mukaan yhtyeensä levyille. Sävellyksiltään vahvaa kokonaisuutta sävytti  Phil Spectorin mahtipontinen tuotanto, joka sopi hyvin yhteen Harrisonin pohdiskelevien laulujen kanssa.

Innostuin todella George Harrisonin soolomusiikista, kun hänen comeback-albuminsa Cloud 9 julkaistiin vuonna 1987. Vasta tässä vaiheessa sain kuulla, että Harrison teki The Beatles -yhtyeen jäsenistä ensimmäisen listojen kärkeen nousseen sooloalbumin ja että kyseinen levy koostui peräti kolmesta albumista. Ensikuuntelulla tämä levy ei kuitenkaan vakuuttanut, se erosi täysin Cloud nine -levystä runsainen orkestereineen ja vahvoine uskonnollisine vireineen. Vuosien varrella pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää ja arvostaa tätäkin albumia. Vähän ennen Harrisonin kuolemaa julkaistu remasteroitu versio albumista toi lisäksi hienot laulut paremmin esiin koukeroisten sovitusten alta.

Beatles-vuosien aikana kitaristi George Harrisonin pöytälaatikkosävellysten pino kasvoi. John Lennon ja Paul McCartney huolivat omien laulujensa rinnalle vain 1-2 Harrisonin sävellystä per albumi, ja koko ajan lauluntekijänä kypsynyt Harrison turhautui siitä vähäisestä huomiosta, jota hänen laulunsa saivat. Kun hän sitten yhtyeen hajoamisen jälkeen alkoi koota ensimmäistä sooloalbumiaan (jos instrumentaalilevyjä ei lasketa), ei hänellä ollut puutetta materiaalista. Avukseen levyä tekemään hän kutsui supertuottaja Phil Spectorin, joka oli tohtoroinut Let it be -albumin julkaistun version.

Spector oli tunnettu joskus mauttomuuksiin kasvavasta paisuttelusta, ja joillakin All things must pass -levyn kappaleistakin mennään kohtuuden ohi. Suurimpaan osaan levyn sisällöstä Spectorin tyyli kuitenkin sopii hyvin.

• George Harrison: I'd have you anytime (Spotify)

Toinen tärkeä henkilö levyllä on Bob Dylan, jonka kanssa Harrison sävelsi levyn aloituskappaleen I'd have you anytime. Kappale on malliesimerkki siitä, miten Spectorin tuotanto toimii parhaimmillaan. Harrisonin ääni ja kitara nousevat hienosti soittimien muodostaman äänivallin eteen. Jousisovitus on kaunis ja tällä kertaa hienovaraisen herkkä. Kitarasoolon kappaleessa soittaa Harrisonin hyvä ystävä Eric Clapton, vaikka sopimussyistä hänen nimeään ei levyn kannesssa mainita.

Levyn suurin hitti oli miljoonamyyntiin noussut My Sweet Lord, joka kuitenkin vei Harrisonin pitkiin tekijänoikeusoikeudenkäynteihin. Itse en pidä sitä levyn parhaimmistoon kuuluvana kappaleena ja sen sijaan esittelen levyn toisena singlenä julkaistun kappaleen What is life, jossa myös Phil Spector on päästetty irti äänivallisovituksineen. Aluksi vieroksuin orkesterin muhkeaa sointia, mutta myöhemmin olen alkanut pitää siitä, vaikka laulaja itse tuntuu jäävän sen jalkoihin.

• George Harrison: What is life (Spotify)

Vähän seesteisempää ja vähemmän sokeroitua menoa on kappaleessa Run of the Mill, jossa Harrison ruotii myös hieman Beatlesin jäsenten välisiä ristiriitoja.

• George Harrison: Run of the mill (Spotify)

George Harrisonia ei ole koskaan pidetty kovin vahvana ja tulkitsemisvoimaisena laulajana, mutta hyvän tuottajan ohjauksessa hän välillä onnistuu myös koskettamaan tulkitsijana. All things must pass -albumin parhaita laulusuorituksia on Bob Dylanin sävellyksessa If not for you.

• George Harrison: If not for you (Spotify)

Intialaisista filosofista henkistä voimaa saanut Harrison toi esiin elämänkatsomustaan kainostelematta myös tällä albumilla. Kappaleet Hear me lord, Art of dying, Beware of darkness ja tietenkin My sweet Lord -kappaleet toivat esille uskonnollisia kysymyksiä, mutta hienot sävellykset ja Phil Spectorin "taivaallinen" tuotanto saivat monet uskonnollisia aiheita vierastavatkin ihmiset ostamaan levyn. All things must pass oli ensimmäinen Beatles-yhtyeen jäsenten soololevy, joka nousi USA:n albumilistan kärkeen. 

Vaikka levyä myytiin kolmen levyn pakettina tuplalevyn hintaan, on levy enemmänkin bonus-levyllä varustettu tuplalevy. Levyistä kolmas sisältää nimittäin lähinnä studiojammailua ja John Lennonin kunniaksi levytetty uusversio Cliff Richardsin euroviisuhitistä Congratulations.

• George Harrison: It's Johnnys birthday (Spotify)

Itse en ole tuota bonuslevyä koskaan kuunnellut kokonaan. Mutta se ei haittaa, kun sitä edeltävät kaksi levyä sisältävät laatua koko rahan edestä. Levyn vahvin sävellys on jo Beatlesin aikana harjoiteltu nimikappale All things must pass. Harrisonin kuoleman jälkeen Paul McCartney on esittänyt kappaletta keikoillaan kuin anteeksipyydellen sitä, ettei kappaletta aikoinaan kelpuutettu Beatlesin levylle. Ehkä se oli vain hyvä, sillä Harrisonin sooloversio kappaleesta on todella vaikuttava.

• George Harrison: All things must pass (Spotify)

Harrisonilla ei ollut vaikeuksia löytää pöytälaatikoista hyviä kappaleita All things must pass -paketin kokoamiseen. Tämän jälkeen hyvien albumien tekeminen muuttuikin sitten vaikeammaksi. Kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Living in the material world oli vielä kohtalaisen onnistunut kokoelma, mutta sen jälkeen Harrisonin sooloura sukelsi. Paluu huipulle kesti yli kymmenen vuotta, vasta vuonna 1987 ilmestynyt Cloud nine palautti Harrisonin huipulle.

65. George Harrison: George Harrison (1979)

George Harrisonin sooloura muistetaan parhaiten hänen ensimmäisestä soololevystään All things must pass (1970) ja viimeisestä, vuonna 1987 julkaistusta Cloud 9 albumista. On totta että levymyynti ja usein myös musiikin laatu Harrísonin uran keskivaiheilla ei ollut korkealla tasolla, mutta hyvää musiikkia syntyi myös tuolloin. Vuonna 1979 julkaistu nimetön albumi on hyvin tuotettu, soitettu ja laulettu kokoelma hienoja lauluja, jotka valitettavasti eivät saaneet ansaitsemaansa suosiota. Levyn onnistumisen yksi avaimista on tuottaja Russ Titleman, joka sai Harrisonista parhaat puolet esiin.

Innostuin George Harrisonin soolourasta kun Cloud 9 -albumi ilmestyi. Hankin pian hänen tunnetuimman albuminsa All things must pass, ja yllättäen kierreltyäni levykauppoja löysin hyllyistä myös hänen muut soololevynsä, mitkä levy-yhtiö oli julkaissut uudelleen Cloud 9 levyn menestyksen innoittamana. Olin siinä käsityksessä että Harrisonin sooloura All things must passin jälkeen oli pelkkää sutta ja sekundaa ja yllätyinkin todella iloisesti huomatessani että tämä ei pitänyt paikkansa. Paras soololevy tältä Harrisonin soolouran keskivaiheilta oli ehdottomasti vuonna 1979 ilmestynyt albumi, jolle Harrison ei vaivautunut antamaan muuta nimeä.

Vuonna 1979 Harrisonin elämä oli mallillaan. Hän oli mennyt naimisiin Olivia Ariaksen kanssa, ja hänestä oli tullut isä Dhani-pojan synnyttyä vuonna 1978. Muutaman epäonnistuneen ja aiheesta haukutun albumin jälkeen vuonna 1976 ilmestynyt 33 1/3 -albumi oli saanut vaihteeksi myönteisen vastaanoton, vaikka listojen kärkipäähän ei silläkään ollut asiaa. Tuotettuaan edelliset neljä soololevyään yksin Harrison pyysi avuksi Russ Titlemanin, jonka kädenjälki kuuluu levyssä selkeästi ja yksinomaan positiivisessa mielessä.

• George Harrison: Love comes to everyone (YouTube)

Levyllä on mukana Titlemanin lisäksi monia muita merkittäviä muusikoita. Harrisonin paras ystävä Eric Clapton (joka oli mennyt naimisiin Harrisonin ex-vaimon Pattien kanssa pari vuotta aiemmin) soittaa kitarasoolon kappaleen Love comes to everyone introssa.

Elämäänsä tyytyväinen Harrison uskalsi vuonna 1979 katsoa myös taaksepäin. Vuonna 1968 Beatlesin valkoisen tupla-albumin sessioissa Harrisonin kappaletta Not Guilty äänitettiin kolme päivää, mutta 102 oton jälkeenkään ei yhtye ollut kappaleeseen tyytyväinen ja se jäi julkaisematta. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin Harrison palasi kappaleeseen ja teki siitä lempeän akustisen version albumilleen. Alkuperäinen, sähköisempi ja raskaampi versio kappaleesta julkaistiin lopulta Beatlesin Anthology 3 -levyllä. Beatles-version kappaleesta voi kuunnella täällä.

• George Harrison: Not guilty (YouTube)

George Harrison ei laulajana ollut koskaan samalla tasolla yhtyetovereittensa John Lennonin ja Paul McCartneyn kanssa. Koko Harrisonin uran aikana hänellä itsellään oli vaikeuksia oman lauluäänensä tuottamisessa. Silloin kun levyä tuottamassa oli joku toinen (George Martin Beatles-aikoina, Phil Spector levyllä All things must pass ja Jeff Lynne levyllä Cloud 9), Harrisonin lauluäänestä saatiin esiin sen herkkyys ja sävykkyys. Harrisonin muilla soololevyillä hänen äänensä on kireä ja käheä.

Myös tuottaja Russ Titleman onnistuu tässä, Harrison kuullostaa George Harrison -albumilla vapautuneelta ja itsevarmalta. Harrisonin lauluääni on parhaimmillaan levyn singlelohkaisulla Blow away.

• George Harrison: Blow away (musiikkivideo, YouTube)

Kitaristintaidoissaan Harrisonin ei koskaan tarvinnut jäädä kakkoseksi, ei Lennonille, McCartneylle tai edes Eric Claptonille, joka vieraili ahkerasti Harrisonin levytyksissä (aina While my guitar gently weeps -kitarasoolosta asti). Tällä albumilla Harrisonin kitara on esillä monipuolisesti, hän on taitava sliden soittaja ja myös perinteisen sähkökitaran soolot tällä levyllä ovat hienoa kuultavaa. Levyllä kuullaan myös paljon akustista kitaraa. 

George Harrison -levyn hienointa kitarointia kuullaan mielestäni kauniissa rakkauslaulussa Your love is forever.

• George Harrison: Your love is forever (YouTube)

Valitettavasti seuraavaa yhtä lämmintä ja tyytyväistä Harrison-levytystä saatiin odottaa kahdeksan vuotta. John Lennonin murha vuonna 1980 järkytti Harrisonia kovasti, ja hänen 1980-luvun alkupuoliskon tuotanto on vain varjo vuoden 1979 albumin täydellisyydestä. Viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 1987 julkaistu, viimeinen Harrisonin elinaikana julkaistu albumi Cloud 9 korjasi onneksi tilanteen.

51. The Beatles: Paperback writer/Rain (single 1966)

The Beatles -yhtyeen kesän 1966 kynnyksellä julkaisema single Paperback Writer/Rain oli selkeää esimakua pari kuukautta myöhemmin julkaistulta Revolver-albumilta, vaikka singlen kumpaakaan kappaletta sijoitettu albumille. Molemmat kappaleet edustivat yhyeen uusiutunutta soundimaailmaa ja niiden teossa käytettiin uusia äänitysmenetelmiä, joita hyödynnettiin samoissa sessioissa levytetyn albumin raidoilla. Toinen silmiinpistävä piirre lauluissa oli se, ettei kumpikaan kappaleista käsitellyt rakkautta.

Muistan kuulleeni Paperback writer -kappaleen ensimmäisen kerran Beatlesin punaisella kokoelma-albumilla 1962-1966, jonka isäni oli lainannut työkaveriltaan joskus 1970-1980-lukujen vaihteessa. Kokoelma dissasi lähes kokonaan Revolver-albumin, joten Paperback writer edusti ainoana kokoelman kappaleella Revolverin uutta sähköisempää äänimaailmaa. Laulu erottui joukosta ja oli minun suosikkikappaleeni tällä punaisella tuplalla. Kun aloitin oman Beatles-harrastukseni vuonna 1987, löysin kappaleen ja sen B-puolen Rain amerikkalaiselta kokoelmalevyltä Hey Jude, jota myytiin Anttilan alennuslaarissa.

Aiemmin lähes yksinomaan rakkauslauluja esittänyt The Beatles aloitti uusiutumisensa Rubber Soul (1965)-albumilla. Vielä suurempi muutos tapahtui vuotta myöhemmin, jolloin julkaistu Revolver oli askel kohti sähköisempää ja modernimpaa soundimaailmaa.

Revolveria ennen julkaistiin single Paperback writer/Rain, joka hämmensi the Beatlesin faneja. Singlen a-puolen tekstissä aloitteleva kirjailija yrittää vakuuttaa kustantajaa julkaisemaan kirjansa. Kappaleen vahva bassosaundi sai monet kuulijat miettimään onko heidän levysoittimensa epäkunnossa. Singlen b-puolen lopussa kuuluva omituinen mongerrus sai monet epäilemään joko yhtyeen mielenterveyttä tai levyä tehtäessä tapahtunutta perustavanlaatuista virhettä.

• The Beatles: Paperback writer (musiikkivideo YouTube)

Virheistä ei kuitenkaan ollut kysymys. Paperback writer -kappaleella Paul McCartney halusi todistaa itselleen ja kuulijoille sen, että hän osasi kirjoittaa hittikappaleen muustakin aiheesta kuin rakkaudesta. Levyn soundimaailman innoittajana the Beatlesilla olivat amerikkalaiset soullevytykset. "Miksi meidän bassosoundimme ei ole yhtä muhkea kuin amerikkalaislevyillä" he kysyivät äänittäjältään Geoff Emerickikltä, joka Paperback writerissä äänitti McCartneyn soittaman basson eri tavalla kuin brittilevyillä aiemmin oli tapana. Kappaleen sovituksen kruunaan moniääninen stemmalaulu, joka oli saanut innoituksensa Beach Boysin Pet sounds -levyltä.

B-puolelta löytyvä John Lennonin Rain ei myöskään ole varsinainen rakkauslaulu. Laulussa Lennon rinnastaa sateen ja poudan vaihtelut ihmismielen kuohuntaan. Kappaleen loppuun Lennon lisäsi pätkän laulustaan takaperin äänitettynä. Myöhemmin samana vuonna Revolver-albumin I'm only sleeping -kappaleella kuultiin takaperin äänitettyä sähkökitaraa. Kokeelisuus ja oudot ideat oli päivän sana the Beatlesin äänityssessioissa.

• The Beatles: Rain (musiikkivideo, YouTube)

Single nousi listaykköseksi, mutta ei saanut fanien jakamantona suosiota omakseen. Osalle yhtyeen vannoutuneista ystävistä levy oli liian erilainen ja outo. Single oli kuitenkin vain alkusoittoa sille outouksien ja erilaisten ideoiden kavalkadille, joka väritti The Beatlesin levyjä tulevina parina vuotena.

Paperback writer löytyy nykyään Beatlesin 1 ja 1962-1966 cd-kokoelmilta, sekä Past masters -tupla-cd:ltä, johon myös singlen b-puoli Rain on sijoitettu.

39. Traveling Wilburys: Vol. 1 (1988)

Moni hieno asia syntyy vahingossa ja se koskee myös pop-musiikkia. The Traveling Wilburys -yhtye syntyi pyytämättä ja täytenä yllätyksenä usean yhteensattuman seurauksena. Viiden tunnetun muusikon superyhtyeen ensimmäisestä levystä tuli menestys ja se on edelleen nautittavaa mutta samalla varsin leppoista kuunneltavaa. Yhtye jäi lyhytikäiseksi, mutta sen merkitys rock-musiikin historiassa on edelleen merkittävä.

Saatuani vuonna 1987 joululahjaksi George Harrisonin soololbumin Cloud 9, innostuin Harrisonin soolourasta. Ostin hänen vanhempia levyjään ja odotin uutta Harrison-levyä, jonka arvelin ilmestyvän muutaman vuoden päästä. Yllätyinkin melkoisesti, kun kuulin jo vuoden 1988 aikana radiosta kappaleen Handle with care, jonka laulaja kuullosti erehdyttävästi Harrisonilta. Asiaa selvitettyäni sain tietää, että kysymys oli Harrisonin sivuprojektista, muiden rock-legendojen kanssa tehdystä levystä Traveling Wilburys vol. 1, jonka löysin lopulta helsinkiläisestä levykaupasta.

Handle with caresta piti alun perin tulla vain Harrisonin uuden singlen B-puoli. Levyä tekemään Harrison pyysi Cloud 9 albumin tuottaneen Electric Light Orchestra -guru Jeff Lynnen, ja koska Lynne oli parhaillaan tekemässä levyä 60-luvun laulajalegendan Roy Orbisonin kanssa, pyysi Harrison myös hänet laulamaan levylle. Harrisonin kitara oli lainassa Tom Pettyllä ja levy äänitettiin Bob Dylanin kotistudiossa. Näin myös nämä kaksi narisevaäänistä laulajaa saatiin mukaan levyä tekemään.

• Traveling Wilburys: Handle with care (musiikkivideo, YouTube)

Levy-yhtiössä Handle with care -kappaletta pidettiin liian hyvänä singlen b-puoleksi, joten  Traveling Wilbureiksi itsensä nimenneet "veljekset" päättivät tehdä kokonaisen albumin yhdessä. Bob Dylanin kiertueen alkuun oli kymmenen päivää, joten äänitykset tehtiin yhdeksässä päivässä.

Rock-legendoilla oli yhdessä hauskaa ja se kuuluu levyllä. Laulut kirjoitettiin pääosin yhteistyönä ja soittimina käytettiin milloin mitäkin käsiinosuvaa. Levy äänitettiin pitkälti Eurythmics-tähti Dave Stewartin kotistudion keittiössä, joten levyllä soitetaan muun muassa Stewartin jääkaapin hyllyritilää.

Harrison-fanina suosikkini levyn kappaleista on energisen hyvätuulinen Heading for the light, jossa Beatles-kitaristi laulaa sooloa ja vastaa tietenkin sähkökitarasta.

• Traveling Wilburys: Heading for the light (YouTube) 

Levyn tyylilliseen rikkauden merkittävä syy on yhtyeen jäsenten erilaiset taustat. Yhtyeen jäsenistä kaksi edustaa brittiläistä musiikkia loppujen ammentaessa amerikkalaisesta rockperinteestä. Yhtyeen jäsenien taustasta löytyy folkia (Dylan), maailman valloittanutta Liverpool-soundia (Harrison), 70-luvun mahtipoptuotantoja (Lynne) ja 70- ja 80-lukujen perinteisempää rockia (Petty). Pikantin lisämaun yhtyeen musiikkiin tuo Orbison, jonka tyyli on lähempänä 60-luvun amerikkalaista rock-iskelmää.

Orbisonin bravuuri Vol 1:llä on sydäntäsärkevä rakkauslaulu Not alone anymore, jonka Orbison sävelsi yhdessä Jeff Lynnen kanssa.

•  Traveling Wilburys: Not alone anymore (YouTube)

Vain pari kuukautta Traveling Wilburys Vol 1. -albumin julkaisun jälkeen 52-vuotias Orbison kuoli sydänkohtaukseen. Singlen End of the line musiikkivideossa Traveling Wilburys osoittaa kunnioitustaan Orbisonille, jonka soolon aikana näytetään keinutuolissa kiikkuvaa kitaraa ja pöydällä olevaa Orbisonin valokuvaa.

• Traveling Wilburys: End of the line (musiikkivideo, YouTube)

Orbisonin kuolema oli suuri kolaus yhtyeelle, joka julkaisi tämän jälkeen vain yhden albumin eikä esiintynyt kertaakaan livenä. Toisaalta olikin ehkä hyvä, että tämä hyvien ystävien vahingossa synnyttämä yhtye lopetti toimintansa ennenkuin sen toiminnasta olisi tullut liian vakavaa ja suunnitelmallista.

32. The Beatles: Magical Mystery Tour (1967)

Magical Mystery Tour –albumi kokoaa yhteen The Beatlesin vuonna 1967 julkaisemat singlekappaleet ja samannimisessä elokuvassa esitetyt laulut. Kokoelma on yksi yhtyeen vahvimmista, ja se on oikeutetusti otettu mukaan, kun The Beatlesin albumeita siirrettiin cd-aikaan, vaikka alun perin levy julkaistiin tässä muodossa vain Yhdysvalloissa. Levy sisältää brittiyhtyeen laadukkaimman single-julkaisun Penny Lane/Strawberry fields forever sekä myöhemmin saman vuonna julkaistut ykköshitit Hello Goodbye ja All you need is love. Vaikka Magical Mystery Tour –elokuva oli likilaskuiseksi jäänyt pannukakku, sisältää sekin monta The Beatles –klassikkoa.

Beatles-fanin urani aloitin lukemalla Philip Normanin laadukaan Beatles-historiikin Shout! Beatlesien tarina. Vaikka se ei faktoiltaan ja tarkkuudeltaan yllä myöhemmin julkaistujen Mark Lewisohnin ja Bruce Spizerin kirjoittamien ”Beatles-raamattujen” tasolle, on se hyvin kirjoitettu ja riittävän perusteellinen kirja maailman suosituimman yhtyeen urasta. Kirjan luettuani suuntasin kohti Tampereen kirjaston musiikkikirjastoa ja Epe’s Music Shopia, missä täydensin Beatlessivistystäni ja –kokoelmaani yhtyeen levyjulkaisuilla. Magical Mystery Touria ei kirjastosta löytynyt, joten se oli ensimmäisiä Beatles-albumeja, jotka osti hyllyyni aluksi vinyylinä ja sittemmin cd:nä.

Vuonna 1967 The Beatles nousi jälleen kaikkien puheenaiheeksi Sgt. Pepper’s Lonely Heart’s Club Band –albumillaan. Arvostelut ja myyntiluvut olivat huippuluokkaa ja tuntui siltä, kuin yhtye ei kerta kaikkiaan voisi tehdä mitään huonoa. Tämä väite todistettiin kuitenkin samana vuonna vääräksi, kun yhtye kirjoitti, tuotti ja ohjasi itse kolmannen elokuvansa Magical Mystery Tour. Lähinnä kotivideokokoelmalta näyttävä televisiofilmi pudotti yhtyeen maan pinnalle. Sitä vihasivat kaikki, niin kriitikot kuin yleisökin. 

Ainoa hyvä asia elokuvassa oli sen musiikki, joka julkaistiin Britanniassa kahden EP-levyn pakkauksessa värikkään kannen ja monisivuisen sarjakuvan kera. Yhdysvalloissa Magical Mystery Tour julkaistiin LP:nä jamukaan lisättiin yhtyeen samana vuonna ilmestyneet singleraidat. Levyt nousivat totuttuun tapaan listojen kärkeen kaikkialla maailmassa. Kun Beatles-tuotanto siirrettiin cd-muotoon 20 vuotta myöhemmin, julkaistiin Magical Mystery Tourista poikkeuksellisesti cd:nä levyn albumiversio singleraitoineen.

• The Beatles: Strawberry fields forever (musiikkivideo, YouTube)

John Lennonin säveltämä Strawberry fields forever julkaistiin singlenä vuoden 1967 alussa. Vaikka edellisvuonna julkaistulla Revolver-albumilla oli merkkejä uudesta kokeellisemmasta musiikkityylistä, oli harppaus suunnaton. Revolverin sähköisestä rock-tunnelmasta siirryttiin nyt sekä tekstin että sovituksen osalta lähinnä ajatuksenvirtaa muistuttavaan sanojen ja äänien kollaasiin. Yhtye, joka oli lopettanut livekonserteissa esiintymisen, teki kappaleeseen myös värikkään ja mystisen promofilmin, jota käytettiin live-esiintymisten sijaan televisio-ohjelmissa.

Samanlainen musiikkivideo tehtiin myös singlen toisella puolella olleeseen Paul McCartneyn sävellykseen Penny Lane, joka on viehko kuvaus elämästä liverpoolilaiskadun varrella. Kaksi hittiä sisältänyttä Penny Lane/Strawberry Fields forever pidetään yleisesti kaikkien aikojen hienoimpana rock-singlenä.

• The Beatles: Penny lane (musiikkivideo, YouTube)

Vuosi 1967 oli erittäin vilkas The Beatles yhtyeelle. Sgt Pepper- albumin ja Magical Mystery Tour –elokuvan lisäksi yhtye esiintyi maailman ensimmäisessä eri puolilla maapalloa kuvatussa ja satelliitin välityksellä lähetetyssä Our World –ohjelmassa. Britannian osuus ohjelmassa oli suora kuvayhteys Abbey Roadin studioille, jossa The Beatles äänitti kappalettaan All you need is love. Yhtyeen uudelle singlelle oli vaikea kuvitella parempaa mainoskampanjaa.

• The Beatles: All you need is love (musiikkivideo, YouTube)

Magical Mystery Tour -elokuvan kuudesta laulusta legendaarisin on Lewis Carrolin Liisa-kirjoista innoituksensa saanut I am the Walrus, joka sekä sanoitukseltaan että äänimaailmaltaan jatkaa suoraan siitä, mihin Strawberry Fields oli jäänyt. Laulun tekstistä on turha yrittää löytää mitään järkeä, mutta kappaleen äänitys sisältää lukematon määrä hienoja, hassuja ja outoja yksityiskohtia aina hihkuvasta taustakuorosta otteisiin King Lear –radiokuunnelmasta. Kappaleen esitys on myös epäonnisen Magical Mystery Tour –elokuvan onnistunein ja viihdyttävin kohta.

• The Beatles: I am the walrus (musiikkivideo, YouTube)

Magical Mystery Tour albumi ja elokuva osoittavat, että The Beatles ei ollut mestari kaikessa mihin se ryhtyi, tätä vahvisti myöhemmin yhtyeen sekoilu Apple-yhtiönsä kanssa. Mutta sen minkä yhtye osasi, sen se teki paremmin kuin kukaan muu.

p.s. Mutta oliko Magical Mystery Tour niin huono elokuva kuin yleisesti väitetään? Tarkista itse tämän linkin kautta.

24. George Harrison: Cloud nine (1987)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Cloud nine on levy, jolla George Harrison palasi arvostetuksi kitaristiksi ja lauluntekijäksi useamman epäonnistuneen levyn jälkeen. Viiden vuoden levytystauolta palannut Harrison kokosi levylleen joukon muusikkoystäviä. Tuottaja Jeff Lynnen kanssa tehty hyvätuulinen levy sisälsi hienoja sävelmiä ja taitavaa kitarointia. Cloud nine on Harrisonin arvostetuin albumi vuonna 1970-julkaistun debyyttisoololevyn jälkeen. Harrison ei kuitenkaan jatkanut menestyksellistä hittikaavaa, vaan levy jäi hänen viimeiseksi albumiksikseen postuumisti julkaistua Brainwashedia lukuunottamatta.

Olen pitänyt George Harrisonia aina kaikkein mielenkiintoisimpana The Beatles -yhtyeen jäsenenä ja innostuin hänen musiikistaan samoihin aikoihin kuin aloin ostelemaan hänen entisen yhtyeensä levyjä. Hän ei ollut yhtä tuottelias ja varma hittitehtailija kuin John Lennon ja Paul McCartney, mutta hän osasi jo 60-luvulla yllättää ja tehdä jotain sellaista mitään kukaan muu ei tehnyt. Siksi olin todella iloinen, kun hän 1987 teki pitkästä aikaa laadukkaan soololevyn. Sain ensimmäisen cd-soittimeni joululahjaksi samana vuonna ja lahjapaketista paljastui myös elämäni ensimmäinen cd, George Harrisonin Cloud nine.

• George Harrison: Cloud nine (Spotify)

Voisi kuvitella, että kun maailman kuuluisimman rockyhtyeen kitaristi tekee soololevyn, hän haluaisi kaiken kunnian (ja kaikki kitarasoolot) itselleen. Harrison teki asiat toisin. Muun muassa levyn nimikappaleella Harrison jakaa kitarasoolot puoliksi hyvän ystävänsä, kitaralegenra Eric Claptonin kanssa. Harrison on kutsunut levylleen myös muita tunnettuja muusikoita, koskettimia soittavat Gary Wrightin ohella Elton John ja rummuissa vanhat tuttavat Jim Keltner ja Ringo Starr.

Harrisonilla oli tähän asti ollut vaikeuksia suhtautua Beatles-historiaansa, mutta nyt tuntui siltä, että pahimmat menneisyyden haamut oli saatu taltutettua. Harrison muistelee Beatles-aikoja lempeän ironisesti kappaleessa When we was fab, jonka musiikkivideo vilisee Beatles-viittauksia.

• George Harrison: When we was fab (Spotify)
• George Harrison: When we was fab (musiikkivideo/YouTube)

Cloud nine on Harrisonin soololevyistä hyvätuulisin ja raikkain. Ensimmäisten levyjen hengellinen paatos oli poissa ja aiempien 80-luvulla julkaistujen levyjen väkinäisyys oli unohtunut. Tästä on pitkälti kiittäminen tuottaja Jeff Lynneä, joka ilmeisesti sai Harrisonin vapautumaan ja nauttimaan laulamisesta ja soittamisesta. Tämä kuuluu erityisesti kappaleessa This is love, jonka Harrison ja Lynne sävelsivät yhdessä. Yhtä aidosti iloista Harrison-kappaletta saa hakea aina 60-luvulta asti.

• George Harrison: This is love (Spotify)
• George Harrison: This is love (musiikkivideo, YouTube)

This is love -kappaleen kitarasoolo kertoo siitä usein unohdetusta tosiseikasta, että Harrison oli erinomainen kitaristi. Hän ei ollut pitkitettyjen kitararevittelyiden vaan enemmän lyyristen kitarasoolojen mies. Kitara on merkittävässä osassa myös levyn parhaassa balladissa That's what it takes.

• George Harrison: That's what it takes (Spotify)

Kaikki esittelemäni kappaleet löytyvät levyn a-puolelta. B-puolen tunnetuin kappale on ykköshitiksi noussut Rudy Clark -cover Got my mind set on you, jonka musiikkivideo on mielenkiintoisempi kuin itse kappale. 

• George Harrison: Got my mind set on you (Spotify)
• George Harrison: Got my mind set on you (musiikkivideo/YouTube)

The Beatlesin soolokitaristi ei pitänyt kiirettä soololevyjen julkaisussa. Edellinen levy oli julkaistu viisi vuotta aiemmin ja seuraavaa levyä saatiin odottaa 15 vuotta. Cloud nine oli Harrisonin kahdeksas soololevy (jos 60-luvun kokeellisia levyjä ei lasketa) ja viimeinen, joka julkaistiin hänen elinaikanaan.

16. The Beatles: Abbey Road (1969)

Abbey Road jäi The Beatles -yhtyeen viimeiseksi levyksi. Yhtyeen tulehtuneiden välien ei annettu vaikuttaa levyn tekemiseen ja lopputuloksena olikin tasapainoisin ja tyylikkäin levy sitten Revolverin. Jos Sgt. Pepperiä ja Magical Mystery Touria pidetään The Beatlesin kokeellisina levyuinä ja Valkoista tuplaa paluuna perusrokkiin, niin Abbey Roadia voidaan pitää yhtyeen AOR-levynä. Levy menestyi hyvin jo 1969, ja arvostus on siitä vain kasvanut. Kun The Beatlesin levyt julkaistiin uudelleen remasteroituina 40 vuotta myöhemmin, parhaiten kaupaksi kävi juuri Abbey Road.

Ensimmäiset kosketukseni Abbey Roadiin olivat sen kaksi George Harrison -sävellystä Here comes the sun ja Something, jotka löytyivät John Lennonin kuoleman jälkeen ostamaltani The Beatles 20 Greatest hits -kokoelmalta. Kun ryhdyin "vakavaksi" Beatles-faniksi 1987, oli Abbey Road yksi ensimmäisiä ostamiani yhtyeen levyjä ja se on pysynyt suosikkilistani kärjessä siitä lähtien.

"Tehdään levy niin kuin me se ennen tehtiin", oli Paul McCartneyn vetoomus tuottaja George Martinille, joka riitaisten The Beatles ja Let it be -sessioiden jälkeen oli haluton osallistumaan uuden Beatles-levyn tekoon. McCartney sai kuitenkin Martinin vakuutettua siitä, että kaikki halusivat nyt oikeasti tehdä hyvän levyn ilman turhaa sisäpolitiikkaa. Mukaan saatiin myös Revolver ja Sgt. Pepper -levyillä ihmeitä tehnyt äänittäjä Geoff Emerick, joka oli vuotta aiemmin lähtenyt lätkimään kyllästyttyään yhtyeen jatkuvaan riitelyyn.

Lopputulos oli komea, joidenkin mielestä ehkä liiankin siloiteltu albumi, jolla yhtyeen jokainen jäsen sai näytellä parhaita taitojaan.

• The Beatles: Something (musiikkivideo, YouTube)

Parhaiten tilanteesta hyötyi Harrison, joka sai levylle kaksi tunnetuinta sävellystään. Something julkaistiin singlenä, ensimmäinen kerta kun Harrison sai kappaleensa singlen a-puolelle. Kappale on hienoimpia The Beatles -balladeja ja tuottaja Martinin jousisovitus kasvattaa kappaleen tunnelmaa hienosti.

John Lennon oli Abbey Roadin monipuolisin säveltäjä. Levyn b-puolelle sijoittui kaksi hivelevin laulustemmoin varustettua laulua Because ja Sun King ja hän osallistui myös b-puolen laulusikermän tekoon omilla kappaleillaan Mean Mr Mustard ja Polythene Pam. Omimmillaan Lennon oli kuitenin A-puolen rock-kappaleissa Come together ja I want you.

• The Beatles: I Want you (YouTube)

Levyn b-puolen laulusikermä oli Paul McCartneyn idea. Sikermässä yhdistettiin yhdeksän lyhyttä tai keskeneräistä Lennon/McCartney-kappaletta toisiinsa 16 minuuttiseksi laulukokonaisuudeksi. Kaikki eivät tästä ajatuksesta innostuneet, etenkin Lennon vastusti sitä, vaikka osallistuikin sikermän tekoon omilla kappaleillaan. 

Sikermän ja koko levyn päättävä kappalekolmikko oli samalla kertaa yhteenveto yhtyeen urasta ja ennustus tulevasta. Golden Slumbers/Carry That Weigh yhdistää tuutulaulunomaisen balladin All you need is loven tapaiseen yhteislauluun. Sikermä päättyy The End -kappaleeseen, jossa yhtyeen kolme kitaristia vuorotellen soittavat kitarasoolon ja Ringo Starr soittaa Beatles-uransa ensimmäisen ja samalla viimeisen rumpusoolonsa. Laulun viimeiset sanat "And in the end the love you take is equal to the love you make" päättää 7 vuotta kestäneen The Beatles -yhtyeen levytysuran.

• The Beatles: Golden Slumbers/Carry the weight/The End (YouTube) 

Tämän jälkeen julkaistiin vielä Let it be -sessioista koottu samanniminen albumi, mutta varsinaisesti yhtyeen taru päättyi Abbey Road -albumiin.

2. The Beatles: Revolver (1966)

The Beatlesin vuonna 1966 julkaistua Revolver-albumia pidetään yleisesti yhtyeen parhaana albumina ja se on ohittanut monissa listoissa aiemmin ykköspaikalla olleen Sgt. Pepper's Lonely Heart's Club Bandin. Siinä missä Sgt Pepper oli kokeellisten äänitystekniikoiden ja teemallisten albumikokonaisuuksien uraauurtaja, Revolver on ylivoimainen kokoelma erinomaisia rock-kappaleita.

The Beatles oli tuttu minulle lähinnä kokoelmalevyjensä ja hittiensä puolesta, kunnes luin Philip Normanin Beatles-historiikin Shout kesällä 1986. Yhtyeen tarina innoitti minua tutustumaan sen tekemiin albumeihin, ja varasinkin yhtyeen kaikki levyt Tampereen kaupunginkirjastosta. Ensimmäisenä lainasin Revolverin. Tämän ensikuuntelun vaikutukset jatkuvat vieläkin 25 vuotta ensikuuntelun jälkeen.

Jo edellisen vuoden Help ja Rubber Soul osoittivat, että The Beatles oli jättänyt taakseen Yeah yeah -huudot ja I want to hold your handin. Revolver oli kuitenkin jo kymmenien vuosien päässä yhtyeen ensilevyjen musiikista, vaikka reaaliajassa näistä vuosista oli kulunut vain 2-3 vuotta. Revolverin soundi oli uudenlainen, kappaleet olivat kehittyneempiä ja katse oli selvästikin tulevassa eikä menneessä.

• The Beatles: Taxman (YouTube)

Levyn aloitusraita, George Harrisonin Taxman kertoo heti mistä on kysymys. Taitavalla bassokuviolla ja pistävällä soolokitaroinnilla (josta poikkeuksellisesti vastasi Paul McCartney) varustettu kappale on pistävä myös tekstillään. Huutia saa verokarhun lisäksi niin pääministeri Wilson kuin oppositiojohtajakin, eikä Harrisonin lauluäänessä ole huumorin hitustakaan.

Harrison sai tällä levyllä aiempaa enemmän tilaa esitellä säveltäjäntaitojaan, ja hänen kolme kappalettaan ovatkin hyvin erilaisia. I want to tell you on jo lähempänä "vanhaa" Beatles-tyyliä, kun taas intialaistyylinen Love you to oli kaukana kaikesta rock-levylle perinteisestä. Kolmella kappaleellaan Harrison todisti, että hänen ei tarvinnut hävetä Lennonin ja McCartneyn rinnalla, ei muusikkona eikä lauluntekijänä.

• The Beatles: And your bird can sing (YouTube)

Harrisonin rock-kitaraa kuullaan myös John Lennonin kappaleissa. Etenkin And your bird can sing ja She said she said  edustaa sitä uutta äänimaailmaa, jolla Revolver eroaa aiemmista yhtyeen albumeista. Levyn päättävä Tomorrow never knows on sitten jo viittaus siihen kokeellisuuteen, jota the Beatles harjoitti seuraavana vuonna.

Paul McCartney kulkee levyllä omia polkujaan. Sähkökitaran sijaan hänen kappaleitaan säestää joko jousikvartetti (Eleanor Rigby), pikkolotrumpetti (For no one) tai torvisektio (Got to get you into my life).

• The Beatles: Got to get you into my life (YouTube)

Kauttaaltaan tasalaatuisen albumin ainoa kauneuspilkku on Yellow submarine. Se joka sinänsä on ihan hauska lastenlaulu, mutta istuu huonosti moderneja soundeja ja vahvoja melodioita pursuavalle levylle.

Revolver sisältää vähän kaikkien tuntemia Beatles-hittejä mutta se on siitä huolimatta yhtyeen parhaiten aikaa kestänut albumikokonaisuus.