lauantai 21. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 4 (71-80): Ihan mukavaa Abba-viihdettä

 

Kolmenkymmenen "siinä ja tässä"-kappaleen jälkeen  pääsemme jo ihan mukavan Abba-viihteen pariin. Jokaisen kappaleen ei tarvitse olla Dancing Queen tai Mamma Mia ollakseen vihdyttävä Abba-kappale, jonka moni muu yhtye olisi kirkuen ottanut hitikseen. Sijoilta 71-80 löytyy kappaleita yhtyeen koko olemassoloajalta ensimmäisistä vuosista aina 2021 paluualbumiin asti. Jäljellä vielä 70 kappaleen verran Abbaa, ja taso paranee koko ajan.

80. Does Your Mother Know (Voulez-Vous 1979)

Vaikka Agnetha ja Frida vakiinnuttivat paikkansa Abban pääasiallisina solisteina yhtyeen ensilevytysten jälkeen pääsi Björn myös soolomikrofonin ääreen yhtyeen myöhemmillä albumeilla. Tunnetuin Björnin laulamista kappaleista on ilman muuta Does Your Mother Know, joka julkaistiin Voulez-Vous-albumin toisena singlenä. Minusta se on albumin sinkkulohkaisuista rennoin ja parhaiten toimiva. Siihen, kuten muihinkin kyseisen albumin singlekappaleista kuitenkin kyllästyy nopeasti. Tarttuva ja hyvin tuotettu kappale kaipaisi jotain lisää, jotta se nousisi minun listallani sijaa 80 paremmaksi. Tämä "jokin" löytyy kaikista Voulez-Vous-albumin kappaleista, joita ei singleinä julkaistu. Niistä lisää myöhemmin.

79. My Mama Said (Waterloo 1974)

Kolmella ensimmäisellä albumillaan Abba kokeili eri musiikkilajeja ihan kuin testatakseen mikä toimii. Kaikkin villeimmillään tämä popmusiikin koekeittiö porisi Waterloo-albumilla, jonka tyylipaletti on Abban tuotannon monipuolisin ja hauskin. Glam-rockin, reggaen, Phil Spector -popin ja tutun ja turvallisen Abba-soundin joukossa on My Mama Said, jolla yhtye kokeili siipiään funk-musiikin maailmassa. Tämä kokeilu jäi yhteen kappaleeseen, mutta minä olen aina pitänyt tästä teinien angsti-kappaleesta. Toimivan melodian ja Agnethan ja Fridan taitavan tulkinnan lisäksi kappaleen huippukohtia on Rutger Gunnarsonin vauhdikkaat bassokuviot. 

78. Ode To Freedom (Voyage 2021)

Ode To Freedom on yksi monista Voyage-albumin kappaleista. josta olisi voinut tulla jotain todella hienoa, jos sen tekemiseen olisi käytetty saman verran mielikuvitusta ja luovuutta kuin mitä Abba huippuvuosina käytti lähes kaikkiin kappaleisiinsa. Abban viimeisen levyn viimeinen kappale sulkee kirjan kauniisti, tunnelmallisesti ja tekstiltään vilpittömästi jättäen kuitenkin Abbafanin mieleen tyytymättömän mielentilan ja harmituksen siitä, kuinka hyvä tästä kappaleesta ja koko albumista olisi voinut tulla.

77. Waterloo (Waterloo 1974)

Vaikka Abba oli saanut kappaleitaan radioon ja listoille monissa Euroopan maissa jo ennen Euroviisuvoittoaan, lasketaan yhtyeen maailmanvalloituksen alkaneen Waterloon menestyksestä. Siihen nähden kuinka hienosti kappale on melodiallisesti rakennettu on harmittavaa, että sen levytys on kovin väritön ja tasapaksu. Waterloo-albumilla on monta kappaletta, joiden äänittämiseen on käytetty enemmän mielikuvitusta kuin levyn kärkiraitaan. Ehkä Ruotsin viisukarsintojen deadline puski päälle, ja kappale jouduttiin äänittämään kiireessä ilman Abban levyille tyypillistä viilailua. 

76. On And On And On (Super Trouper 1980)

Vuonna 1980 julkaistu Super Trouper oli Abban kaupallisesti menestynein albumi ja sen laadusta kertoo se, että rankingissani on tähän asti ollut vain yksi kappale tältä levyltä. Albumin toiseksi "huonoin" kappale on yhtyeen viimeisiä "rock"-kappaleita ja ihan pätevä sellainen. 

75. Love Isn't Easy (Ring Ring 1973)

Ring Ring -kappaleen menestyksen siivittämänä Abban piti nopeasti saada samanniminen albumi valmiiksi. Kappale Love Isn't Easy kirjoitettiin aivan viime metreillä, ja on ihme että se on niinkin hyvä kuin se on. Hyvin svensk-pop-tyyppinen kappale on hyvin rakennettu ja tarttuva ralli, jossa on erityisen onnistunut kertosäe. 

74. Gonna Sing You My Lovesong (Waterloo 1974)

Ennenkuin Frida nousi Abban eturiviin Fernando, Money money money ja Knowing Me Knowing You -hittien solistina jäi hän yhtyeen levyillä selvästi Agnethan varjoon. Gonna Sing You My Lovesong ei ole Abba-balladien parhaimmistoa, mutta jälleen kerran lämpimällä ja tulkintavoimaisella äänellä varustettu laulaja tule erittäin lähelle kuuntelijaa ja tekee kappaleesta yhden Waterloo-albumin vaikuttavimmista hetkistä. 

73. I Am the City (julkaisematon kappale 1982)

I Am the City on yksi niistä kolmesta kappaleesta (toinen oli aiemmin mainitsemani You Owe Me One), joita Abba äänitti epäonnisissa kevään 1982 sessioissa. On helppo ymmärtää miksi kappale ei aikoinaan julkaistu, äänitysten tunnelmat olivat tunnetusti kalseat ja lopputulos on steriili ja sovitukseltaan hyvin askeettinen. Onneksi I Am the City kuitenkin julkaistiin More Abba Gold -kokoelmalla vuonna 1993, sillä sen melodia on mielenkiintoinen (Benny ja Björn kierrättivät kappaleessa vuonna 1970 Seduction of Inga -elokuvaan säveltämäänsä melodiaa). Keskeneräisyydestään (kappale kuullostaa enemmän demolta kuin valmiilta levytykseltä) huolimatta se kuvaa hyvin missä Abba oli vuonna 1982. 

72. Just a Notion (Voyage 2021)

Abba yritti äänittää Just a Notion -kappaletta jo Voulez-vous-albumille, mutta sitä ei koskaan saatu valmiiksi. Voyage-albumia rakennettaessa Benny ja Björn kaivoivat yli 40 vuotta vanhat nauhat esiin ja äänittivät lauluraitojen ympärille uuden instrumentaalitaustan. Kappaletta vaivaa edelleen keskeneräisyyden vaikutelma, mutta uusine taustoineen se toimii ihan ok.

71. Lovelight (single 1979)

Elainen tapaan Lovelight oli niitä Abban harvinaisia kappaleita, jotka löytyivät ainoastaan single-levyjen b-puolelta. Niinpä sain tämän kappaleen kokoelmiini vasta löydettyäni Chiquitita-singlen brightonilaiselta kirpputorilta vuonna 1986. Minusta kappale on a-puoltaan parempi, mutta ei tarpeeksi viimeistelty, että sitä olisi sisällytetty Voulez-Vous-albumille.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 3 (81-90): Puuduttavia miljoonahittejä ja hyvin tuotettua höttöä

Abba-rankingissani kappaleiden laatu nousee kiihtyvään tahtiin. Sijoille 81-90 mahtuu jo monta miljoonahittiä, jotka jostain syystä eivät kuulu suosikkeihini sekä pari unohdettua kappaletta, jotka ovat mielestäni mainettaan parempia. Mitä ylemmäs listaa tullaan sitä vakuuttavampaa on yhtyeen ammattitaito ja tuotannollinen pedanttisuus ja tinkimättömyys. Pian myös itse sävellysten laatu alkaa nousta samalle tasolle niiden ympärille rakennetun kuorrutusten kanssa.

90. When You Danced With Me (Voyage 2021)

Benny Anderssonin poika Peter Grönwall on One More Time -yhtyeensä kanssa hyödyntänyt kelttisoundeja menestyksekkäästi ja on helppo kuvitella, että Andersson on saanut heiltä innoituksen tätä kappaletta tehdessään. Kappale on kuitenkin väsynyt ja innoton kokonaisuus verrattuna esimerkiksi One More Time:n 30 vuoden takaiseen Highland-hittiin. 

89. Me and Bobby and Bobby's Brother (Ring Ring 1973)

Anni-Frid Lynstadilla oli pistämätön taito muuttaa tulkinnallaan mitäänsanottamatkin kappaleet mielenkiintoisiksi lauluiksi. Me and Bobby and Bobby's Brother on yhtä keskinkertainen Abba-kappale kuin sen nimi antaa ymmärtää, mutta sooloa laulava Frida tulkitsee kappaleen lämmöllä ja antaumuksella, ja pääosin hänen vuokseen kappaletta kuuntelee mielellään.

88. He Is Your Brother (Ring Ring 1973)

Abban kaikkien aikojen toisena singlenä julkaistu kappale on kuin uusintapainos esikoissinglestä. He Is Your Brother on People Need Love -kappaleen tapaan pelastusarmeijmaisen rytmikäs laulu, jossa mies- ja naislaulajien osuudet vuorottelevat tasapuolisesti. Tämä kappale ei kuitenkaan tuo tähän reseptiin uusia mausteita, ja näistä kahdesta People Need Love on selkeästi mielenkiintoisempi.

87. Dum Dum Diddle (Arrival 1976)

Tämäkään kappale ei kuulu Abban parhaimmistoon, mutta koko Arrival-levyn kattava ammattitaito ja laatu nostaa myös tämän kappaleen hieman keskinkertaisuuden yläpuolelle. Melodian tarttuvuus ja tarkkaan rakennetut lauluharmoniat ovat täyttä Abbaa, vaikka kappale ei mikään Dancing Queen olekaan.

86. Fernando (single 1976)

Alunperin Fridan ruotsinkielisellä sooloalbumilla julkaistu Fernando on yksi Abban uran suurimmista hiteistä, mutta Chiquititan tavoin se on minulle aika lailla yhdentekevä. En tiedä miksi, melodia on hyvin rakennettu ja levytys on täyttää kaikki Abba-kappaleen vaatimukset, mutta minä en kappaleesta innostu. Ehkä se olisi kaivannut jonkin yllättävän sovituksellisen elementin, jotta minulla viisarit värähtäisivät. 

85. Voulez-Vous (Voulez-Vous 1979)

Voulez-Vous-albumin kappaleista puolet julkaistiin singlenä jossain puolella maailmaa, mutta minulle tämä puolisko on levyn huonompi puoli. Osittain Miamissa äänitetty levyn nimikappale venytettiin yli viiden minuutin mittaan, jossa on mielestäni kolme minuuttia liikaa. Energinen diskokappale pitää minut otteessaan ensimmäiset puolitoista minuuttia, mutta sen jälkeen jää toistamaan jankuttavasti itseään. Tämä monotonisuus olisi pitänyt rikkoa mieltä ylentävällä väliosalla ja/tai sävellajin vaihdolla, jotta mielenkiintoni olisi pysynyt yllä edes neljään minuuttiin asti.

84. Elaine (single 1980)

Abba-fanitukseni alkuvuosina yhtyeen single-julkaisujen b-puolet jäivät usein tuntemattomiksi, sillä niitä ei useinkaan julkaistu yhtyeen albumeilla. The Winner Takes It All -singlen kääntöpuolelle piilotettu Elaine oli yksi niistä kappaleista, jonka kuullakseen piti löytää singlen sisältävä jukeboksi tai levykauppa, jonka valikoimissa kyseinen single sattui olemaan (ongelma, jota YouTube-sukupolven on vaikea ymmärtää). Herkun harvinaisuus teki siitä yhden suosikkikappaleistani. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt miksi Elainea ei kelpuutettu Super Trouper -albumille. Kappale on kuin koekappale, jolla Benny Andersson on harjoitellut uuden syntetisaattorinsa eri ominaisuuksia. Elaine on teknisesti monimutkainen ja monikerroksinen kakku, jonka kuorrutuksen alta löytyy hyvin hyvin höttöinen täyte.

83. Chiquitita (Voulez-Vous 1979)

Jälleen yksi Abba-hitti, joka ei maistu miltään. Mitään vikaa ei tässäkään ole, mutta ei juuri muutakaan. Paras puoli tässä kappaleessa on se, että Benny ja Björn lahjoittivat sen tekijänoikeustulot Unicefille. Koska kappale on yksi yhtyeen parhaiten myyneistä singleistä, on Unicefin lastenrahasto kerännyt (ja kerää tästä hamaan tulevaisuuteen) sen avulla paljon rahaa hyvään tarkoitukseen.

82. Bang-A-Boomerang (Abba 1975)

Vuonna 1975 Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät neljännen ja viimeisen kerran osallistua Eurovision laulukilpailuihin. Ruotsin karsinnoissa kappaleen esittivät Bennyn Hep Stars -kaveri Svenne Hedlund ja hänen vaimonsa Lotta. Kappaleessa ei kuitenkaan ollut Waterloon taikaa, ja se jäi Melodifestivalenin kolmannelle sijalle. Samana vuonna Abba lisäsi taustoihin omat lauluraitansa ja siitä tuli yksi epätasaisen Abba-albumin tarttuvimmista kappaleista.

81. Merry-Go-Round (single 1972)

Abban teki ensimmäisinä vuosinaan monta mielenkiintoista levytystä, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle sen vuoksi, että ne eivät kuullosta siltä miltä Abba menestysvuosinaan kuullosti. Yhtyeen ensimmäisen singlen b-puoli oli alunperin Bennyn ja Björnin duetto (joka julkaistiin nimellä En Karusell), jonka englanninkieliseen versioon heidän kauniimmat puoliskonsa äänittivät taustalaulut. Minä pidän tästä kappaleesta, vaikka siitä puttuu tulevien vuosien hienostuneisuus ja täydellisyys. 

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Abba top 110 osa 2 (91-100): Kivoja kuriositeetteja ja yliarvostettuja singlehittejä


Vaikka tämän artikkelin käsittelyssä on edelleen Abban sävelsammion pohjimmainen sakka ei näitä kappaleita voi haukkua turhiksi tai täysin epäonnistuneiksi tekeleiksi. Parin mielestäni yliarvostetun singlekappaleen seasta löytyy pari hiomatonta, unohduksiin jäänyttä helmeä, joita ei ylisoitto ole päässyt pilaamaan. 

100. King Kong Song (Waterloo 1974)

Abbaa ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua rokkiyhtyeeksi, mutta jotkut yhtyeen yritykset rankemmassa musiikkityyissä ovat ihan hauskoja. King Kong Song on selvästi huumorimielessä tehty revittely kesken Waterloo-albumin äänitysten. Kappale ei kestä kovin montaa kuuntelukertaa, mutta muutaman vuoden välein kuultuna se nostaa hymyn huulille, oli se hymy sitten ivallinen tai huvittunut.

99. Bumblebee (Voyage 2021)

On harmillista, että Voyage -albumin kymmenestä kappaleesta kaksi mitättömintä annettiin Anni-Frid Lyngstadin laulettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta puolustavassa laulussa kimalainen edustaa kaikkia niitä eliölajeja, joiden tulevaisuus on uhattuna ihmisen toiminnan seurauksena. Valitettavasti, jälleen kerran, kappaleen sovitus ja tuotanto on jätetty puolitiehen. Uransa huippuaikoina Abba olisi väsymättömän ideoinnin avulla tehnyt tästä musiikillisesti vaikuttavan ja sanomaltaan puhuttelevan mestariteoksen. Voyage-albumilla Bumblebee jää keskinkertaiseksi syntetisaattorivihellykseksi.

98. Lay All Your Love On Me (Super Trouper 1980)

Lay All Your Love On Me on tänä päivänä yksi Abban suosituimmista kappaleista, mutta minua se ei ole koskaan puhutellut. Kyseessä on ihan pätevä ja tarttuva pop-kappale, mutta siitä puuttuu se jokin, mikä erottaa Abban muista popyhtyeistä. Mielenkiintoiset sovitukselliset ratkaisut ja kappaleen huipentava kliimaksi puuttuvat. Kertosäe on tylsä, eikä kappale muutenkaan tunnu ensimmäisen säkeistön jälkeen etenevän minnekään. 

97. Medley - Pick a Bale of Cotton / On Top of Old Smokey / Midnight Special (kokoelmalevy 1975)

Saksalaiselle hyväntekeväisyyslevylle äänitetty sikermä kuullostaa nopeasti kyhätyltä paketilta, joka menee ohi jälkiä jättämättä. Ammattitaitoiset muusikot yhtyeen jäseniä myöten tekevät hyvää työtä, mutta selvältä välityöltä tämä tuntuu.

96. I Am a Marionette (The Album 1977)

Abban viidennen albumin päätöskappale on uljaasti sovitettu ja hienosti esitetty kappale, josta pidin aikoinaan todella paljon. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut kuinka köyhä kappaleen melodia on ja mielenkiintoisista sovituksellisista ratkaisuista huolimatta lopputulos jää vaatimattomaksi.

95. You Owe Me One (single b-puoli 1982)

Keväällä 1982 Abba aloitti uuden levyn äänitykset, mutta yhtyeen jäsenet huomasivat pian, että homma ei toiminut ja yhtyeen yhdeksännen albumin äänitykset jätettiin kesken. Kolmesta valmiiksi saadusta kappaleesta You Owe Me One on ainoa, joka nähtiin julkaisemisen arvoiseksi ja silloinkin se sijoitettiin Under Attack -singlen b-puolelle. Kappale on kuivakka ja iloton, joka kuvaa ilmeisen hyvin yhtyeen sisäistä kemiaa tuohon aikaan.

94. Angeleyes (Voulez-Vous 1979)

Minulla on omituinen suhde Abban kuudenteen albumiin. Voulez-Vous-levyn kappaleista viisi julkaistiin singlenä jossain puolella maailmaa, mutta nämä viisi kappaletta ovat mielestäni levyn huonoimmat. Angeleyes ei ole lauluna varsinaisesti huono, ei tosin kovin hyväkään, mutta minua häiritsee sen lauluosuudet. Abba tunnetaan monikerroksisista lauluharmonioistaan, mutta tässä kappaleessa lauluraitoja on selvästi liikaa ja niiden muodostamasta äänivallista on vaikeaa, joissain tilanteissa mahdotonta tunnistaa yhtyeen jäsenten persoonallisia ääniä. Voulez-Vous äänitettiin uudessa supermodernissa, varta vasten Abban tarpeisiin rakennetussa studiossa, ja useassa levyn kappaleessa lauluosuuksien äänityksissä olisi ollut parannettavaa. Angeleyes-kappaleessa uuden studion lastentaudit iskevät korville kaikkein eniten.

93. I Have a Dream (Voulez-Vous 1979)

Fridan vakuuttava ja vetoava tulkinta onnistuu nostamaan keskinkertaisen melodian ja kornin ja naiivin rajamailla keikkuvan tekstin kelpo Abba-kappaleeksi. Kappale istuu kuitenkin huonosti Voulez-Vous-albumin bailukappaleiden sekaan, ja minun on vaikea uskoa että Britannian singlelistalla se nousi kakkoseksi asti. Laulun loppuun lisätty lapsikuoro saa monet nyrpistämään nokkaansa, mutta minusta kuoro on onnistuttu upottamaan laulun maailmaan ihan mallikkaasti, sata kertaa paremmin kuin 22 vuotta myöhemmin Little Things -kappaleessa.

92. Santa Rosa (single 1972)

Abban toisen singlen b-puoli on ihan mukavasti rakennettu ralli, josta kehittelyllä olisi voinut saada ihan toimivan Abba-kappaleen. Nyt kappale on jäänyt Bennyn ja Björnin duetoksi ja kauas siitä kansainvälisestä hittipotentiaalista mihin siinä olisi ollut ainesta. Minä olen aina pitänyt tästä, ja se on yksi unohdetuista Abba-kuriositeeteista, joihin neuvon tutustumaan jos yhtyeen varhaiset vaiheet kiinnostavat.

91. Rock 'n' Roll Band (Ring Ring 1973)

Kuten aiemminkin olen sanonut Abba ja Rock sopivat huonosti samaan lauseeseen, eikä tämäkään kappale nimestään huolimatta rokkaa. Benny ja Björn eivät kuitenkaan osanneet tehdä huonoja melodioita, ja Abba käytti vähäisempienkin kappaleittensa äänityksiin aikaa ja ajatusta. Santa Rosan lailla Rock'n'Roll Band ei juurikaan kuulosta Abbalta (Agnethan ja Fridan äänet kuuluvat vain vaimeasti taustakuorossa), mutta ihan kiva ralli tämäkin.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 2. syyskuuta 2023

Abba top 110 osa 1 (101-110): vääriä valintoja ja epäonnistuneita yrityksiä


Abba on ollut osa elämääni 1970-luvun loppupuolelta asti, Abba-faniksi minua on voinut kutsua vuodesta 1979 alkaen. Yli 40 vuoden aikana musiikki-sivistykseni, musiikkimakuni ja levykokoelmani on laajentunut moniin suuntiin, mutta Abba on aina ollut suurin musiikkirakkauteni ja levysoittimeni ahkerin pyörittäjä. Abba on the Beatlesin ohella ainoa artisti, jonka levyllä julkaistun tuotannon tunnen kokonaisuudessaan omituisimpia sinkun b-puolia myöten. Jokaisesta kappaleesta löydän jotain sanottavaa. Ja nyt on aika sanoa.

Kolme vuotta sitten listasin Abban kaikki 100 kappaletta (niitä tosiaan oli tasaluku) ja laitoin ne paremmuusjärjestykseen. Vuotta myöhemmin yhtye julkaisi kymmenen kappaletta lisää, ja kaksi vuotta sen jälkeen olen tullut riittävän tutuksi niiden kanssa että voin sijoittaa ne omalle paikalleen uuteen Abba Top 110 -listaan. Muutoksia kolmen vuoden takaiseen listaan (jonka voi tarkistaa perusteluineen Twitteristä) on tullut vähän.

Abban tuotanto laatu on pysynyt korkealla koko vaihtelevan 10 vuotta (+uusi paluu) ja 9 albumia kestäneen kohtuullisen kompaktin uran aikana. Vaikka ero listan parhaiden ja huonoimpien kappaleiden välillä on suuri, ei yhtyeen levyiltä löydy mielestäni juuri lainkaan täydellisiä kalkkunoita tai kappaleita jotka olisin toivonut jäävän nauha-arkistojen uumeniin. Suurin osa kappaleista on erittäin nautittavia levytyksiä ja lähes jokaisesta löydän positiivista sanottavaa. Niin myös Abba Top 110 -listan pohjimmaisten kymmenen kappaleen kohdalla. Esittelen ne nyt.

110. Little Things (Voyage 2021)

Abba on aina ollut laatutietoinen ja maineestaan tarkka yhtye, ja varsinaisia virheliikkeitä yhtye on musiikin osalta tehnyt erittäin vähän. Yksi sellainen on kuitenkin Little Things -kappaleen julkaiseminen nykyisessä muodossaan vuoden 2021 come-back-albumilla Voyage. Jouluaiheinen hempeily lässyteksteineen on ehkä ainoa Abba-kappale, jonka ylitse hyppään Abba-levyjä kuunnellessani. Kappaleen melodia on ihan viehättävä, ja esimerkiksi Benny Anderssonin pianosoolona se toimisi hyvin. Nykyiseen tekstiin yhdistetty höttötulkinta ei  sen sijaan toimi lainkaan. Kaiken kruunaa täysin päälleliimattu lapsikuoro.

109. Man in the Middle (Abba 1975)

Abban muutamasta kantaaottavasta kappaleesta vuoden 1975 Man in the Middle on vaatimattomin. Kappale keinuu ihan mukavasti eteenpäin, mutta laulun teksti on varsin nolostuttava ja kokonaispaketti on kaukana laadukkaasta Abba-musiikista. Solistina toimivan Björn Ulvaeusin lauluntekstien huippukausi oli vielä tulossa, ja menestyksen viisasten kivi vain muutaman kuukauden päässä. Tämän kappaleen päähenkilöstä tulee mieleeni Donald Trump.

108. Suzy-Hang-Around (Waterloo 1974)

Onneksi Abban menestys ei myöskään ollut Benny Anderssonin laulutaidon varassa. Yhtyeen uran ainoassa Bennyn laulamassa kappaleessa on hienosti rakennettuja lauluharmonioita, mutta se ei yksinään riitä nostamaan kappaletta pohjasakan yläpuolelle.

107. What About Livingstone (Waterloo 1974)

Vihdoin Abban naisjäsenet pääsevät näyttämään osaamistaan. Agnetha Fältskog ylistää tyhjänpäiväisessä kappaleessa avaruustutkimuksen ja löytöretkeilyn merkkihenkilöitä ja onnistuu melkein vahvalla tulkinnallaan pelastamaan kappaleen sen turhuudesta. Melkein.

106. So Long (Abba 1974) 

Abba yritti uusia Waterloon menestyksen glam-rock-henkisellä So Long -kappaleella, josta tuli yhtyeen uran huonoiten menestynyt single. Näin jälkikäteen ajateltuna se ei ole ihme. Kappaleen melodia on hyvää ja tarttuvaa Abban keskitasoa, mutta rankka kitaratausta ja kirkumista lähentelevät laulusuoritukset tekevät kappaleesta vaikea kuunneltavaa. Toisella tavalla sovitettuna ja äänitettynä kappale olisi voinut menestyä hyvinkin. Onneksi yhtye siirtyi tämän jälkeen pian pois Gary Glitter -osastolta.

105. I Saw It In the Mirror (Ring Ring 1973)

Monissa rankinglistauksissa tämä Bennyn ja Björnin duettona laulama kappale pitää jumbosijaa Abban tuotannossa. Minusta tämä rauhallisen harmiton tekele ei ole ihan niin huono, mutta kovin hepposeksi tämän kappaleen anti jää verrattuna yhtyeen kokonaistuotantoon. Naislaulajien taustaharmoniat parantavat hieman tätä sympaattista lauluturhaketta.

104. I Do I Do I Do I Do I Do (Abba 1975)

Abban neljäs kansainvälinen singlejulkaisu menestyi maailmalla ihan mukavasti, mutta kappaleen levytys on onnistuttu pilaamaan tunkkaisella äänityksellä. Levyn soundimaailmaa hallitsee läpitunkeva saksofoni ja Agnethan ja Fridan laulusoundi kuulostaa tukkoiselta liian monen päällekkäisäänityksen seurauksena. Ihan ok sävellys, mutta epäonnistunut levytys.

103. No Doubt About It (Voyage 2021)

Benny Andersson teki ennen Voyage-albumia albumikaupalla hienoa musiikkia monella eri musiikkityylillä, joten Voyage-albumin muutamat hutilaukaukset olivat minulle suuri yllätys ja pettymys. No Doubt About It on tyhjänpäiväinen kappale melodialtaan ja toteutukseltaan, eikä Anni-Frid Lyngstadin vilpitön mutta samalla kireä laulusuoritus juuri paranna kokonaisuutta. Levyn muut kappaleet osoittivat, että Abba pystyi parempaan, mutta tämä kappale (ja listan pohjalta löytyä Little Things) herättävät kysymyksen, tehtiinkö osa levyn kappaleista kuitenkin liian isolla kiireellä.

102. Rock Me (Abba 1975)

Hyvistä yrityksistä huolimatta Abba ei onnistunut rokkaamaan kuin ajoittain (onnistuneita esimerkkejä tulossa listalla myöhemmin). Björnin kukkoilu tässä kappaleessa on lähinnä huvittavaa. Onneksi Agnetha ja Frida ottavat ohjat käsiinsä kappaleen loppupuolella pelastaen sen mitä pelastettavissa on.

101. Crazy World (single 1976)

Money Money Money -singlen b-puolelle piillotettu naiivi kolmiodraama jätettiin syystä pois yhtyeen vuoden 1975 julkaistulta kolmannelta albumilta. Crazy World on esimerkki siitä, miten hienosta melodiasta huolimatta kappaleesta ei saatu aikaan onnistunutta lopputulosta. Levyltä löytyy hienoja Abbamaisia sovituksellisia koukkuja ja tehokas väliosa, mutta Björnin laulama kappale jää loppujen lopuksi torsoksi. Abba jätti monia hienoja kappleita julkaisematta, koska yhtyeen jäsenet eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Ehkä Crazy World -kappaleelle olisi pitänyt tehdä samalla tavalla.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 1. heinäkuuta 2023

281. Peter, Paul & Mary: See What Tomorrow Brings (1965)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Folk-musiikki on tunnettua hienoista melodioistaan ja kantaaottavista teksteistään. Kun niihin liitetään Peter Yarrow'n, Paul Stookeyn ja Mary Traversin lauluharmoniat voidaan puhua 
1960-luvun amerikkalaisen musiikin sielusta. Peter, Paul and Mary vangitsi ajan folk-hengen paremmin kuin mikään muu yhtye. 

Yli 50 musiikinkuunteluvuoden jälkeen on harvinaista löytää uutta suosikkiartistia, jonka koko tuotanto kiinnostaa ja jonka kaikki levyt haluaa hankkia hyllyyn. Amerikkalainen folk-trio Peter, Paul and Mary ei ollut minulle täysin tuntematon lauluyhtye, mutta en koskaan ollut tarpeeksi kiinnostunut tutustuakseni yhtyeen musiikkiin syvemmin. Yhtye oli tullut tutuksi jo ala-asteen musiikkitunneilla 1980-luvun alkuvuosina, ja sittemmin hyllyyni oli eksynyt erinomainen cd-kokoelma. Tänä keväänä sain jostakin kipinän tutustua yhtyeen hittien ulkopuoliseen tuotantoon ja albumikokonaisuuksiin. Muutaman kuukauden sisällä lähes kaikki yhtyeen albumit ovat löytäneet tiensä vinyylihyllyyni.

Peter, Paul and Maryn viidennen albumin aloittava If I Were Free kiteyttää hyvin yhtyeen menestysvuosien reseptin. Peter Yarrow'n, Paul Stookeyn ja Mary Traversin äänet soivat kauniisti yhtyeen, eikä heidän ääniensä lisäksi kaivata kuin vetoava folk-kappale ja kitaroiden luoma sointumatto.

Olisin voinut ottanut käsittelyyni minkä tahansa yhtyeen viidestä ensimmäisestä albumista, mutta valitsin albumin See What Tomorrow Brings, jota äänitettäessä kolmen laulajan kemia oli hioutunut täydelliseksi. Tämä toteutuu parhaiten albumin tunnetuimmassa kappaleessa Early Moning Rain. Kappale on kanadalaisen folk-country-laulajan Gordon Lightfootin kertomus lähteviä lentokoneita kaihoisasti katselevasta miehestä, joka yrittää saada kasaan rahat kotimatkaa varten. 
Folkyhtyeen saumattomia harmonioita kuunnellessa on vaikea uskoa, että yhtye ei ollut syntynyt orgaanisesti kolmen ystävän projektina, vaan sen kokosi yhteen folk-rock-impresario Albert Grossman, joka halusi suojattinsa Bob Dylanin suosion innoittamana takoa lisää folk-menestystä. Peter, Paul and Mary oli menestystarina alusta asti. Yhtyeen viidestä ensimmäisestä albumista kaksi nousi Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ja kolme muutakin mahtuivat top 10:een. Musikaalisuuden ja käynnissä olleen folkbuumin lisäksi menestystä avitti se, että yhtyeen jäsenet tulivat toimeen keskenään erinomaisesti ja jakoivat saman arvopohjan.
See What Tomorrow Brings on hieno esimerkki Peter Yarrow'n, Paul Stookeyn ja Mary Traversin taidosta jakaa musikaalinen estradi keskenään. Korvia hivelevien harmonioiden lisäksi levyltä löytyy kunkin laulajan soolokappale, joka korostaa laulajansa ominaispiirteitä. Jo ennen trion muodostamista folklaulajana menestynyt Yarrow esittää levyllä bravuurinsa Buddy Can You Spare a Dime. Paul Stookey suunnitteli ennen yhtyeen perustamista uraa stand-up-koomikkona, joka on helposti kuultavissa hänen soolokappaleellaan On a Desert Island (hienon kuvan siitä, miten Stookeyn komiikka väritti yhtyeen konsertteja voi kuunnella tästä). Levyn päättävä The Last Thing On My Mind sopii Mary Traversin äänelle erinomaisesti.
See What Tomorrow Brings -albumi päätti yhtyeen parhaimman menestyskauden. Suosio jatkui toki tämänkin jälkeen, mutta sähköisten soittimien läpimurto folk-musiikissa muutti myös Peter, Paul and Mary -yhtyeen sointia, johon akustisen kitaran rinnalle lisättiin rumpuja ja sähkökitaroita. 1960-luvun loppupuolelle mahtui vielä ykköshitti Leaving On a Jet Plane, mutta vuosikymmenen vaihtuessa kolmikon jäsenet lähtivät soolourille. 1970-luvun loppupuolella Yarrow, Stookie ja Travers palasivat yhteen ja jatkoiva esiintymisiä ja levytyksiä aina Traversin kuolemaan asti vuonna 2009. 
Peter, Paul and Maryn levyjen kuuntelu on ollut minulle tunteellinen kokemus. Monet yhtyeen kappaleista ovat minulle tuttuja muiden artistien (etenkin Nana Mouskouri) repertuaarista, ja yhtyeen musiikki oli merkittävässä osassa Pispan koulun musiikkitunteja 1980-luvun alkupuoliskolla. Vetovat melodiat ovat minulle aina tärkeitä, ja kaunista moniäänista laulua kuunnellessa en voi olla yhtymättä mukaan.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)