Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benny Andersson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benny Andersson. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. kesäkuuta 2015

218. Ted Gärdestad: Upptåg (1974)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa

Olen blogissani jo aiemmin kertonut Ted Gärdestadin urasta yhtenä Ruotsin lupaavimmista laulaja-lauluntekijöistä sekä hänen surullisesta kohtalostaan. Esittelen nyt hänen kaksi albumiaan, jotka eivät ole kuin yö ja päivä, vaan pikemminkin kuin aamu ja ilta. Gärdestadin kolmannen albumin Upptåg julkaisuaikaan hän oli uransa huipulla. Kansansuosio ja kollegoiden tuki teki siitä yhden hänen parhaimmista albumeistaan.

Vuonna 1974 Ted Gärdestad oli Ruotsin suosituin mieslaulaja. 16-vuotiaana ensimmäisen albuminsa julkaissut teini-idoli valmistautui kolmannen levynsä julkaisuun kovin odotuksin ja vankoin tukijoukoin. Kahdeksan vuotta vanhemman isoveljen Kennethin kanssa Ted sävelsi lauluja joissa yhdistyi 18-vuotiaan nuoren miehen naivi tulevaisuudenusko ja jo tässä vaiheessa syvällinen elämänpohdinta.
Tuottajan pallilla istui jälleen parivaljakko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus (joiden sivuprojektina pyörittämä perheyhtye valmistautui samanaikaisesti vuoden 1974 Eurovision laulukilpailuihin). Taustalla hääräsi voimiensa tunnossa manageri ja Polar-levy-yhtiön omistaja Stig "Stikkan"Anderson, joka uskoi nuoreen tähteensä kuin vuoreen.

Upptåg-levyn kannessa esiintyi teinipojan sijaan jo aikuistuva toimintasankari. Aikuistuminen kuului myös levyn kappaleissa. Edellisen levyn (jonka esittelin numerolla 192) kappaleessa Vilken härlig dag laulaja tirkisteli ilkosillaan uiskentelevia naisia, mutta nyt Kenneth-veljen teksteissä pohdittiin parisuhdetta jo syvällisemmin. Hieno esimerkki tästä on kappale Öppna din himmel, jossa Bennyn ja Björnin sovitus tuo hienosti uusia tasoja Tedin yksinkertaiseen melodiaan. Kennethin teksti on ruotsalainen rakkausruno parhaimmillaan.
Benny Andersson, Björn Ulvaeus ja äänittäjä Michael Tretow tekivät Ted Gärdestadin kolmatta albumia rinnan Abban Waterloo-levyn kanssa ja levyjen muusikot olivat pääasiassa samoja. Anderssonin koskettimien lisäksi molemmilla levyillä soittivat kitaristi Janne Schaffer ja rumpali Ola Brunkert, joten ei ihme että levylta löytyy paljon yhteisiä elementtejä. Waterloon glam-rock-vaikutteet ovat kuultavissa parhaiten kappaleessa Famtomen, jonka abbamaisen soundin viimeistelevät taustoja laulavat Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskog.

Ruotsin kulttuurielämää hallitsevat vasemmistolaiset piirit paheksuivat Stikkan Andersonin pop-tallin menestystä ja Gärdestad sai oman osansa loanheitosta. Yleisö kuitenkin rakasti nuorta ja vilpitöntä miestä, ja edellisten albumien tapaan Upptåg nousi listojen kärkeen.
Ted ja Kenneth Gärdestad unelmoivat kansainvälisestä menestyksestä ja jokaiselle albumilleen he kirjoittivat myös englanninkielisiä kappaleita. Nuoren suojattinsa menestyksestä innostunut Stikkan suunnitteli Gärdestadille Abban kaltaista maailmanmenestystä. Yhdysvalloissa suurella rahalla äänitetty albumi Blue virgin isles ei kuitenkaan menestynyt ja Tedin ura lähti laskuun.

Uran hiipuessa vasta 25-vuotias Gärdestad hylkäsi musiikkiuransa, ystävänsä ja perheensä ja muutti itämaisen uskonlahkon perässä Yhdysvaltoihin. Upptåg-albumin kappaleen Can't stop the train tekstiä voi näin jälkikäteen pitää synkkänä ennusteena siitä miten hänen elämänsä tulisi päättymään 23 vuotta myöhemmin.

Muiden Gärdestadin albumien tapaan Upptåg on erinomaisen hyvätuulinen ja hyvin tuotettu levy. Levyn tärkein ainesosa on kuitenkin Gärdestadin veljesten kirjoittamat laulut, joista monet ovat nousseet klassikon asemaan kotimaassaan.

Mielenterveysongelmista kärsinyt laulaja teki onnistuneen comebackin vuonna 1993. Vuotta myöhemmin julkaistu erinomainen albumi Äntligen på väg jäi vuonna 1997 vasta 41-vuotiaana kuolleen laulajan viimeiseksi levyksi. Esittelen sen seuraavaksi.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

lauantai 3. tammikuuta 2015

216. Abba: Super Trouper (1980)

Kuuntele albumi Spotifysta
Toiseksi viimeisellä albumillaan Abba siirtyi selkeästi 70-luvun tanssilattialta kohti seestyneempää menoa ja vakavampia aiheita. "Aikuisemman" Abban musiikki meni kaupaksi entiseen tapaan, vaikka monet moittivatkin albumia tasapaksuksi ja yllätyksettömäksi. Superhittien The Winner takes it all ja Super Trouper siivittämänä siitä tuli yhtyeen uran myydyin studioalbumi.

Aina kun kuuntelen Abban Super Trouper -albumia, joukko henkilökohtaisia muistoja ja tunnelmia palaa mieleen. Olin ollut Abba-fani reilun vuoden, ja hyllyssäni oli toistaiseksi vain pari yhtyeen levyä. 9-vuotiaalle pojalle ei tullut Suosikkia, eikä uutisia suosikkiartistien tulevista julkaisuista saanut netistäkään. Näinollen joskus syksyllä 1980 kuunnellessani radion Jokamiehen listaa (josta äänittelin kappaleita c-kasetille) yllätyin täysin, kun kuulin täysin uuden Abba-kappaleen.

Aluksi en meinannut tunnistaa kappaleen The Winner takes it all esittäjää. Vaikka en englantia ymmärtänytkään, tajusin että laulun aihe oli surullinen ja myös solistilleen Agnetha Fältskogille kivuliaan henkilökohtainen. Surullinen ääni oli hyvin kaukana siitä Agnethasta, joka vuotta aikaisemmin oli laulanut lempeästi Chiquititaa. Pian kuitenkin ymmärsin, että kappale oli täyttä Abbaa.
Edellisenä vuonna Fältskogista eronnut laulun tekstittäjä Björn Ulvaeus myönsi, että vaikka laulu ei suoranaisesti kertonut tähtiparin erosta ("avioerossamme ei ollut voittajia" kiteytti Ulvaeus vastauksensa), toimi pitkän parisuhteen kariutuminen The Winner takes it all -kappaleen tekstin innoittajana. Benny Anderssonin sulavasti soljuvat pianokuviot vievät eteenpäin kappaletta, joka ei jakaudu perinteisesti säkeistöön ja kertosäkeistöön vaan kasvaa orgaanisesti säe säeltä katkeraan loppuun asti. Anderssonin lisäksi päärooli on Fältskogilla, jonka suru kuuluu tekstin jokaisessa tavussa. Fältskog itse pitää edelleen laulua Abban uran parhaana.

Muualla levyä Anderssonin piano loistaa poissaolollaan, sillä Super Trouper -albumia dominoi hänen vastikään yli 300 000 kruunulla ostamansa Yamahan GX-1 -syntetisaattori. Sitä kuultiin runsaasti albumin toisella singlelohkaisulla, joka edeltäjänsä tavoin nousi nopeasti Britannian listaykköseksi. Tässä kappaleessa pääroolin saa Anni-Frid Lyngstad, joka eron sijaan laulaa kahden rakastavaisen jälleenkohtaamisesta. Myös tämän kappaleen kuulin ensimmäisen kerran ilman ennakkovaroitusta Jokamiehen lista -radio-ohjelmassa, ja se lisäsi odotuksia tulevaa albumia kohtaan entisestään.
Sain koko albumin käsiini lopulta jouluaattona 1980, ja joululoma kului tiiviisti levyn parissa. Edelleenkin aina levyä kuunnellessani muistan tuon joulun ja ne isot ja painavat kuulokkeet, jotka korvissani levyä kuuntelin olohuoneen sohvan nurkassa.

Super Trouprer -levyn tunnelma oli hyvin toisenlainen kuin sitä edeltävällä Voulez vous -albumilla. Iloisen bailumeiningin sijaan koko levyllä on tasaisen seestynyt tunnelma, mikä kautta levyn soivan syntetisaattorisoundin kanssa teki uudesta levystä yhtenäisen ja selkeästi uutta vuosikymmentä peilaavan kokonaisuuden. Ilon ja riemun sijaan levy oli mietteliäs ja rauhallinen, jopa hieman melankolinen.

Tästä samasta nostalgisesta melankoliasta ammentaa myös Björn Ulvaeusin nuoruudenromanssista aiheensa saanut Our last summer, josta myöhemmin tuli musikaalin Mamma Mia tärkeimpiä lauluja. Kappaleen tulkitsee ymmärtävästi yhtyetoveri Anni-Frid Lyngstad.
Levyn tasaisuus sai osan faneista myös vieroksumaan albumia. "Kaikki laulut ovat ihan samanlaisia" on kommentti, jonka minäkin muistan kuulleeni 34 vuotta sitten. Täysin samasta puusta ei levyn kaikkia lauluja ole veistetty.

Siinä missä Agnetha Fältskog on albumilla kadonneen rakkauden tulkki, on Fridan laulettavaksi annettu levyn iloiset, toivekkaat ja jopa hieman ilkikuriset kappaleet. Viimeksimainittua kategoriaa edustaa kappale Me and I, jossa Frida tuo esiin itsestään Eartha Kittin tyyppisen kissanaisen. Abban jokaiselta albumilta löytyy kappale, joka mielestäni olisi pitänyt julkaista singlenä ja näin nostaa yhtyeen hittien joukkoon. Super Trouper -albumilla se kappale on tämä.
Fridan hymy piilotti taakseen hänen ja Benny Anderssonin avio-ongelmat. Vuonna 1978 avioitunut pari ilmoitti erostaan vain pari kuukautta Super Trouper -albumin julkaisun jälkeen. Neljä itsenäistä artistia kokoontui yhteen vielä yhden albumin ja kahden singlen tekoa varten, joista viimeinen ilmestyi vuodenvaihteessa 1982-1983. Lyhyen, vuoden 1981 alussa tehdyn Japanin kiertueen jälkeen Abba esiintyi enää vain televisiossa ja silloinkin useimmiten suutaan aukoen valmiin taustanauhan tahdissa.

Vuosikymmenen vaihtuminen näkyi myös Super Trouper -albumin markkinoinnissa. Hulluttelevien vaatteiden tilalla oli tyylikkäästi pukeutunut neljän aikuisen ryhmä, ja myös kappaleiden musiikkivideot heijastivat laulujen vakavia sävyjä. Ostavaa yleisöä tämä ei haitannut, The Winner takes it all ja Super Trouper nousivat molemmat brittilistan kärkeen ja albumista tuli yhtyeen uran myydyin studioalbumi.

Tämän hienon albumin viimeisen musiikkinäytteen myötä toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää uutta vuotta 2015.
Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

perjantai 4. heinäkuuta 2014

206. Abba: Waterloo (1974)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Abban toinen albumi Waterloo oli koekeittiö, jossa yhtye yritti eri resepteillä löytää tietä menestykseen. Euroviisut voittanut nimikappale ohjasi yhtyettä glam rockin suuntaan mutta levyllä kokeiltiin myös periruotsalaista iskelmää, italialaista balladia ja 60-luvun poppia. Kaiken tämän seassa oli myös pieniä vihjeitä siitä minkälaisella musiikillä ruotsalaisyhtye lopullisesti varmistaisi paikkansa 70-luvun popin ykkösnimenä kaikkialla maailmassa.

Vaikka Abban ensimmäinen single julkaistiin jo vuonna 1972, yhtyeen syntyvuotena pidetään yleisesti (ja myös virheellisesti) vuotta 1974, jolloin se voitti Eurovision laulukilpailut. Euroviisutapojen mukaisesti kappale levytettiin neljällä eri kielellä. Pohjoismaissa julkaistu versio Waterloo-albumista alkoi ruotsinkielisellä versiolla ja päättyi englanninkieliseen versioon.
Waterloo oli kuitenkin varsin kaukana siitä Abbasta, joka valloitti maailman 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vaikka tämä sähkökitaravoittoinen ja sovitukseltaan poikkeuksellinen yksitotinen Abba-klassikko valittiin vuonna 2005 kaikkien aikojen parhaaksi euroviisuksi, ei se kuulu mielestäni yhtyeen eikä edes euroviisuhistorian parhaimmistoon.

Abban toinen albumi (Ring Ring oli julkaistu vuotta aiemmin) on yhtyeen albumeista tyyleiltään kaikkein monipuolisin.  Aivan kuin pari vuotta yhdessä esiintynyt nelikko olisi vasta etsinyt linjaansa ja kokeillut mikä tyyli sopisi yhtyeelle parhaiten. Benny Andersson, Agnetha Fältskog, Anni-Frid Lyngstad ja Björn Ulvaeus olivat menestyviä artisteja jo ennen yhtyeen muodostamista, mutta neljän muusikon yhteinen tyyli oli vielä hakusessa. Eniten myöhemmin tutuksi tullutta tarttuvaa ja soundeiltaan siloiteltua Abbaa olivat kappaleet Honey honey, sekä Lyngstadin soolona laulama Gonna sing you my lovesong, joka on ansiotta jäänyt unohduksiin.
Yhtyeen jäsenistä Agnetha Fältskog oli menestynyt soolourallaan parhaiten. Vuoteen 1974 mennessä hän oli julkaissut neljä menestysalbumia, joiden musiikista hän oli säveltänyt suurimman osan itse. Waterloo-albumilla hänen bravuureitaan ovat italialaistyyppinen balladi Hasta Mañana sekä aviomies Björn Ulvaeusin kanssa duetoitu eroballadi Dance.
Waterloo-albumilla yhtye revitteli tyylipaletilla rohkeammin ja hullummin kuin koskaan tämän jälkeen. Waterloon tavoin muodikasta glam-rock-tyyliä noudatti outo ja kiehtova Watch out. Funkahtavaa rytmiä sen sijaan kokeiltiin kappaleessa My mama said. Oudoin kappale on heavyn ja glam rockin välillä hullutteleva King Kong song.
Abban ensimmäisillä levyillä lauluosuudet jaettiin varsin tasapuolisesti yhtyeen mies- ja naislaulajien kesken. Vasta pari vuotta myöhemmin Bennyn ja Björnin soolo-osuudet karsittiin minimiin ja mikrofoni annettiin pysyvästi Agnethan ja Anni-Fridin käsiin. Yksi levyn suosikkikappaleistani Sitting in the palmtree oli jälleen tyylikokeilu, johon ei yhtyeen myöhemmässä tuotannossa palattu. Björnin soolo ja Agnethan ja Fridan laulama väliosa ovat tässä kappaleessa juuri oikeissa paikoissa.
Waterloo-single ja -albumi myivät euroviisuvoiton huumassa hyvin pohjoismaiden lisäksi ympäri Eurooppaa. Waterloota seuranneet singlet menestyivät kuitenkin huonosti ja yhtyettä pidettiin jo yhden hitin ihmeenä kunnes syyskuussa 1975 julkaistu SOS nousi listojen kärkeen eri puolilla maailmaa. Tästä alkoi hittiputki, joka päättyi vasta 1980-luvun puolella.

Waterloo ei albumina ole samaa klassikkotasoa kuin vuonna 1976 ilmestynyt Arrival tai yhtyeen uran päättänyt The Visitors (1981). Jopa debyyttialbumi Ring Ring on mielestäni parempi. Minua kiehtoo kuitenkin Waterloo-albumissa sen tyylien monipuolisuus, johon yhtyeen yksikään muu albumi ei yltänyt. Ja jos albumia kuuntelee tarkkaan, löytyy tyylien sekamelskan takaa Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin jo tässä vaiheessa pistämätön melodiantaju. Yhdistettynä Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin laulutaitoon oli menestyksen resepti vain viimeistelyä vailla.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

192. Ted Gärdestad: Ted (1973)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Teini-ikäinen Ted Gärdestad oli kuumimpia nimiä Ruotsin musiikkimarkkinoilla 1970-luvun alkuvuosina. Yhdessä veljensä Kennethin kanssa kirjoitetut laulut olivat yhdistelmä naivin ennakkoluulotonta tulevaisuudenuskoa ja nuoren mielen pohdiskelua ihmiselämän koukeroista. Gärdestadin levytysuran huippu osui vuoteen 1973, jolloin hän, tulevien Abba-gurujen Andersson & Ulvaeus avustamana loi toisen albuminsa Ted.

Suomessa Ted Gärdestad muistetaan parhaiten hänen vuoden 1979 Euroviisukappaleestaan Satellit, joka oli osa manageri Stig Anderssonin yritystä luoda  Gärdestadista Abban kaltainen maailmansensaatio. Yritys epäonnistui surkeasti Tedin jäädessä kisassa 17. sijalle. Samoin suurella rahalla Atlantin toisella puolella äänitetty englanninkielinen levy Blue virgin isles jäi ilman odotettua menestystä. Yhtenä syynä huonoon menestykseen pidettiin sitä, että se oli Gärdestadin ensimmäinen albumi, jonka tuottajiksi Benny Andersson & Björn Ulvaeus eivät Abba-kiireiltään enää ehtineet. Tästä alkoi alkoi Gärdestadin uran ja elämän alamäki, joka ei lyhyestä 1990-luvun alun come backistä huolimatta enää kunnolla kääntynyt nousuun.

Vuonna 1973 17-vuotiaalla Tedillä oli kaikki vielä edessä.
Nuori Ted oli monilahjakkuus. Kenneth-veljen mukaan hän pystyi soittamaan mitä tahansa soitinta jonka käsiinsä sai. Ruotsin nuorten tennisrankingissa hän oli kakkosena (ykkönen oli Björn Borg) ennenkuin tennismaila vaihtui pysyvästi kitaraan. Säveltäjänä hän oli myös erinomaisen lahjakas. Yksi hänen parhaimmista kappaleistaan, Sol vind och vatten löytyy tältä albumilta. Hienot sanat kirjoitti, kuten hänen koko uransa ajan seitsemän vuotta vanhempi veli Kenneth.
Polar-levy-yhtiön johtaja Stig "Stikkan" Andersson teki Gärdestadin kanssa levytyssopimuksen hänen ollessaan vasta 15 vuotias. Tuottajikseen ja sovittajikseen Ted sai nuoren lupaavan muusikkoparivaljakon, jotka kutsuvat levytyksiin mukaan vaimonsa ja tyttöystävänsä. Näin Gärdestadin ensimmäisllä albumeilla esiintyi yhtye, joka pari vuotta myöhemmin tunnettiin nimellä ABBA. Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kädenjälki (ja Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin taustalaulu) on kuultavissa muun muassa kappaleessa Oh vilken härlig dag, jolla Ted osallistui Ruotsin euroviisukarsintoihin. Hän sijoittui kilpailussa neljänneksi. Samana vuonna kolmanneksi tuli hänen tuottajiensa ja taustalaulajiensa muodostama lauluyhtye kappaleella Ring ring.
Ruotsalaisyleisö innoistui nuoresta kitaraa soittavasta ja omia sävellyksiään laulavasta Ted Gärdestadista. Hänen uransa kärsi kuitenkin samassa levy-yhtiössä rahaa takovan Abban menestyksestä. Epäonnistuneen maailmanvalloituksen jälkeen Stig Anderssonin Polar-levy-yhtiö käytti kaikki paukkunsa Abban markkinoimiseen, ja parin huonosti menestyneen levyn jälkeen Gärdestad lopetti uransa ja katosi julkisuudesta vasta 25-vuotiaana. 

Kokoelmalevy Kalendarium ja comeback-singlet För kärlekens skull ja Himlen är oskyldigt blå palauttivat hänet kuitenkin hetkeksi radioiden soittolistoille. Myös vuotta myöhemmin valmistunut albumi Äntligen på väg sai hyvän vastaanoton. Gärdestadin paluu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vuonna 1997 hän kuoli oman käden kautta kärsittyään jo 1980-luvulta asti mielenterveysongelmista.
Ted Gärdestad oli ruotsalaisten vastine Amerikan ja Britannian laulaja-lauluntekijöille kuten James Taylor, Billy Joel ja Elton John. Hänen surullinen elämänsä on esimerkki musiikkimaaliman julmista lainalaisuuksista, vahvat selviävät heikkojen jäädessä jalkoihin.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

perjantai 24. toukokuuta 2013

170. Benny Anderssons orkester & Helen Sjöholm: Sommaren du fick/Story of a heart (single 2009)

Koko uuden vuosituhannen Benny Andersson on levyttänyt ja kiertänyt Ruotsin konserttipaikkoja oman orkesterinsa kanssa. Björn Ulvaeus on mukana orkesterin toiminnassa sanoittamalla yhtyeen levyjen laulut, joiden solistina toimii useimmiten Duvemåla-musikaalin ensimmäinen Kristina Helen Sjöholm. Lähimmäs vanhaa Abba-soundia Benny Anderssons Orkester on päässyt kappaleella Sommaren du fick, joka levytettiin myös englanninkielellä.

Abban jäsenistä Benny Andersson on ainoa, joka edelleen esiintyy ja levyttää aktiivisesti. Vuosituhannen alussa perustettu Benny Anderssons Orkester on julkaissut jo seitsemän albumia, ja yhtye kiertää joka kesä Ruotsin tanssilavoja ja konserttipaikkoja. Andersson yhdistää yhtyeen musiikissa vanhaa ja uutta iskelmää, ruotsalaista kansanmusiikkia ja ajoittain yhtyeen levyiltä on kuultavista myös selkeitä Abba-vaikutteita. Yhtyeen vakiohenkilöstoon kuuluu soittajien lisäksi laulajat, Kristina från Duvemålasta tähdeksi noussut Helen Sjöholm ja Chess-musikaalin miestähti, pitkän linjan ruotsalaislaulaja Tommy Körberg.

Vaikka yhtye esiintyy ruotsiksi, eikä ole juurikaan esiintynut kotimaansa ulkopuolella, on yhtyeen musiikkia yritetty viedä myös ulkomaille. Vuonna 2009 yhtyeen parhaat kappaleet äänitettiin uudelleen englanninkielisillä teksteillä ja julkaistiin kokoelmalevyllä muun muassa Isossa Britanniassa (nimellä Benny Andersson Band). Kokoelman yhteydessä julkaistiin single Story of a heart, joka soundeiltaan muistutti pitkästä aikaa vanhaa kunnon Abbaa. Tälläkin kertaa teksti oli Björn Ulvaeusin käsialaa.
Minulla ei ole tietoa Story of a heart singlen ja albumin menestyksestä Isossa Britanniassa, mutta en usko sen kovin paljoa listoja hätyytelleen. Asetelma oli jo valmiiksi epäreilu, Englantilaiset olivat Abban suurimpia ihailijoita, eikä korvikkeet (kuten aiemmin esitelleeni Josefin Nilsson tai Gemini) olleet koskaan kelvanneet briteille. Helen Sjöholm vakuutti jo 1990-luvulla esittäen viisi vuotta pääroolia Abbamiesten Kristina från Duvemala -musikaalissa. Muu maailma halusi kuitenkin Agnethan ja Fridan, vaikka kaikki tiesivät toiveen mahdottomaksi. 

Ruotsalaiset sen sijaan olivat olleet Helen Sjöholmin lumoissa jo Kristanan ajoista lähtien. Sjöholm oli ollut mukana Benny Anderssons orkesterin jokaisella levyllä ja hän teki vaikutuksen myös roolisuorituksellaan Niinkuin taivaassa -elokuvassa miehensä pahoinpitelemänä Gabriellana.

Story of a heart julkaistiin ruotsiksi nimellä Sommaren du fick.
Story of a heart/Sommaren du fick ei ole aivan parasta Benny Anderssonia, mutta pidän sitä silti erinomaisena muistutuksena siitä, että Andersson taitaa edelleen popkappaleiden kirjoittamisen.

Kymmenien hienojen Abba-hittien säveltäjä, työllään multimiljonääriksi rikastunut muusikko jatkaa edelleen uraansa tekemällä sitä mikä häntä huvittaa. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana hän on säveltänyt ruotsalaista pelimannimusiikkia oman orkesterinsa kanssa, julkaissut äänilevyllinen linnunlauluja, tuotannosta löytyvät myös vuoden 2013 Euroviisujen tunnushymni We write the story, Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 717 Innan gryningen, oman Rival-hotellin henkilökunnan kanssa levytetty mainossingle 2nd best to none, Victorian ja Danielin häihin sävelletty juhlahymni Vilar glad i din famn ja viimeisenä tuotteena musikaali Hjälp sökes, jossa näyttelijöiden ja laulajien lisäksi lavalla nähdään koira, vuohia ja hevonen. Benny Andersson taitaa olla maailman onnellisin popmiljonääri.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

169. Ainbusk Singers: Älska Mej / Lassie / Gunatt (single 1990/1991)

Gotlantilainen folk/popyhtye Ainbusk Singers sai Glenmarkin sisarusten jälkeen ensimmäisenä kunnian toimia Benny Anderssonin instrumenttina. Yhtyeen 1990-luvun alkupuolella julkaisemat kaksi laulua antoivat Anderssonille vaihtelua musikaali- ja kansanmusiikkituotantojen lomassa. Näissä kahdessa laulussa yhdistyvät Anderssonin lempeä sävelkynä, yhtyeen jäsenen kirjoittamat koskettavat tekstit ja Anderssonin tuotanto, joka selvästikin oli siirtynyt 80-luvun mahtipontisuudesta uuden vuosikymmenen hienovaraisempaan ilmaisuun.

Abban lopetettua toimintansa lauluntekijä-tuottajaparin Benny Andersson & Björn Ulvaeus työnjako selkiytyi. Andersson otti suuremman vastuun säveltämisestä ja tuottamisesta ja Ulvaeus keskittyi lauluntekstien tekoon ja musikaaliprojektien ohjailuun. Tämä työnjako realisoitui ensimmäisenä Kristina från Duvemala -musikaaliprojektissa, joka täytti koko 1990-luvun alkupuoliskon.

Saadakseen vaihtelua ja mahdollisuuden tuottaa perinteistä popmusiikkia Andersson aloitti yhteistyön gotlantilaisen Ainbusk singers -lauluyhtyeen kanssa, ja edesauttoi sen nousemista suursuosioon Ruotsissa. Neljän laulajan muodostama yhtye julkaisi Anderssonin Mono music -levymerkillä ensimmäisen albuminsa, jonka Andersson myös tuotti. Andersson myös sävelsi ja tuotti yhtyeelle hitit Lassie ja Älska mej, joihin tekstin kirjoitti yhtyeen jäsen Marie Nilsson Lind.
Lassie ei juuri olisi voinut enempää erota Anderssonin edellisen pop-projektin, Karin & Anders Glenmarkin Gemini-yhtyeen tyylistä. Benny Andersson korvasi 1980-luvun pompöösit syntetisaattorisoundit akustisilla soittimilla. Ruotsinkielisen laulun tarkoituksena ei ollut valloittaa maailmaa vaan tehdä miellyttävää käyttömusiikkia Ruotsin markkinoille. Siinä koirasta ja pienen lapsen yksinäisyydestä kertova laulu myös onnistui. Lempeä kappale nousi Ruotsin listaykköseksi jouluksi 1990.

Lassieta seurasi kappale Älska mig, yksinkertainen pianolle (jota säveltäjä itse soitti), jousikvartetille ja huilulle sovitettu rakkauslaulu, joka niin ikään iski ruotsalaisten sieluun nousten hitiksi alkuvuodesta 1991. Herkkä balladi on Benny Anderssonin koko uran kauneimpia kappaleita, ja nelijäseninen lauluyhtye onnistuu tulkinnassa erinomaisesti. Tähän lauluun en kaipaa lainkaan Agnethaa tai Fridaa laulamaan.
Ainbusk Singersin ja Benny Anderssonin tiet erkanivat tämän kappaleen jälkeen. Kuin huutomerkkinä lauseen päätteeksi Benny Andersson ja Björn Ulvaeus sävelsivät ja tuottivat vielä yhtyeen laulajalle Josefin Nilssonille sooloalbumin Shapes (jonka esittelin blogini alkuvaiheessa), joka edelleen on onnistunein B&B-parin poptuotos Abban jälkeen.

Kaksi Benny Anderssonin säveltämää Ainbusk Singers -kappaletta julkaistiin samalla singlellä vuonna 1993. CD-singleltä löytyy lisäksi kappale Gunatt, jonka tekemiseen Benny Andersson ei osallistunut.
Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 23. toukokuuta 2013

168. Karin & Anders Glenmark: Gemini (1985)

Vaikka Abba julkaisi viimeisen levynsä loppuvuodesta 1982, eivät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus täysin halunneet jättää popmusiikkia. Chess-musikaalin valmistumisen jälkeen B&B sävelsivät ja tuottivat kaksi albumia Glenmarkin sisarusparin muodostamalle Gemini-duolle. Ensimmäinen Gemini-albumi päivitti ABBA-soundin onnistuneesti 1980-luvulle, ja voidaan vain arvella kuinka hyvin se olisi menestynyt, jos Karin ja Anders Glenmarkin sijaan lauluosuuksista olisivat vastanneet Agnetha ja Anni-Frid. Se tarjoaa kuitenkin ikkunan siihen, miltä Abba olisi saattanut kuullostaa jos se olisi jatkanut toimintaansa.

Under attack -singlen jälkeen jäin odottamaan uutta Abba-levyä jota ei koskaan tullut. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad tekivät toki soololevyjään, mutta Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen sävellysten ja tuotannon puuttuessa ne tarjosivat vain laihaa lohtua. Paremmin odotuksia täytti Anderssonin ja Ulvaeusin Chess-musikaalin levytys, jossa B&B-taika toimi täydellisesti.

Chess-albumin taustoja lauloivat Ruotsin kysytyimmät tausta- ja studiolaulajat, sisaruspari Karin & Anders Glenmark. Glenmarkien tiet olivat risteilleet Abban kanssa aiemminkin, he osallistuivat Glenmarks-perheyhtyeessä Ruotsin viisukarsintoihin samoina vuosina Abban kanssa, ja Anders oli soittanut kitaraa Abban varhaisilla levyillä (mm. Money, money, money -kappaleen kitarasoolo). Ennen Gemini-albumeja sisarukset olivat osallistuneet Ruotsin viisukarsintaan vuonna 1984 kappaleella Kall som is.

Chessin jälkeen Andersson ja Ulvaeus halusivat kokeilla jälleen popmusiikin tekemistä. Abba oli jo käytännössä hajonnut, joten uusi levy tehtiin Glenmarkien sisaruksille, jotka olivat tehneet vaikutuksen B&B:hen musikaalilevytystä ja -konsertteja tehtäessä.
Albumin aloittava Slowly sävellettiin alun perin Fridan soololevylle Shine, jonka kohokohtia tämä hienostunut balladi oli. Glenmarkeille sovitettu versio oli huomattavasti kokeilevampi ja rankempi sähkökitaroineen ja syntikkariffeineen. Kappale oli kuin koekeittiö, jossa Abba-herrat yrittivät päivittää 1970-luvun Abba-soundia uuden vuosikymmenen haasteisiin. Parhaiden Andersson/Ulvaeus-tuotteiden tapaan tästäkin levytyksestä löytyy joka kerralla jotain uusia puolia.

Levyn muu sisältö on tavanomaisempaa poppia. Levyn parhaita rakkauslauluja on Karin Glenmarkin tulkitsema Too much love is wasted joka julkaistiin 20 myöhemmin myös ruotsinkielisenä versiona uudelleen sovitettuna.
Vuosi 1985 olisi ollut osuva vuosi Abban paluulle. Chess-musikaalin ja soololevyjen jälkeen ei olisi ollut ihme vaikka intoa uuden Abba-levyn tekoon olisi löytynytkin. Onkin helppo ajatella Gemini-albumia sinä Abba-levynä joka olisi ilmestynyt, jos yhtye olisi halunnut vielä palata yhteen.

Albumin b-puolen aloittava hauras mutta silti tehokas Have Mercy olisi hyvin voinut olla 1980-luvun puolivälin uusi ABBA-hitti. Karin ja Anders Glenmark tulkitsevat upeasti sovitetun laulun lähes täydellisesti, mutta silti mietin miltä tämä olisi kuullostanut Agnethan ja Fridan duetoimana. Kappaleesta löytyy YouTubesta myös teknisesti surkea mutta silti koskettava akustinen versio, jonka Glenmarkit laulavat Benny Anderssonin pianosäestyksellä.
Geminin kaksi albumia julkaistiin myös Ruotsin ulkopuolella, mutta pohjoismaita lukuunottamatta menestys ei ollut kaksista. Ei vaikka albumilta löytyi uudelleen levytettynä Abban julkaisematta jäänyt Just like that -kappale. Vaikka Anders ja Karin Glenmark olivatkin laulun täysammattilaisia, kaipasi yleisö kuitenkin ABBAn alkuperäistä kokoonpanoa. Albumi ei kokonaisuutena myöskään yltänyt siihen tasaisen korkeaan laatuun, johon Abba-fanit olivat tottuneita. Levyn yhdeksästä kappaleesta vain kuusi oli Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin kynästä. Loput kappaleet sävelsi Anders Glenmark itse. Andersson ja Ulvaeus vastasivat kuitenkin levyn päätöskappaleesta Another you another me, johon tehtiin oikein musiikkivideokin.
Geminin ja B&B:n yhteistyö jatkui vielä toisen albumin verran. Albumi Geminism oli edeltäjäänsä tasalaatuisempi, mutta siitä puuttuivat Slowlyn ja Have mercyn tyyppiset huippukohdat. Maailmanmenestys jäi haaveeksi ja Glenmarkit jatkoivat uraa omilla tahoillaan. Anders Glenmark aloitti menestyksekkään soolouran kotimaassaan ja tuotti mm. Eva Dahlgrenin kahdeksan ensimmäistä levyä ja Fridan come-back albumin Djupa andetag. Karin jatkoi studiomuusikkona osallistuen myös Abba-miesten konsertti- ja levytysprojekteihin.

Geminin kaksi albumia on valitettavasti myyty loppuun ajat sitten, eikä levyjä löydy iTunesista eikä Spotifystakaan. Onneksi duon parhaat kappaleet sisältävä Gemini - Det bästä med Karin & Anders Glenmark on vielä saatavilla nettikaupoista. Duo levytti yhdessä joululevyn vuonna 2006 tosin ilman B&B:n osallistumista.

Geminin ensimmäinen albumi on hieno ajankuva siitä, mitä Andersson & Ulvaeus saivat aikaan 1980-luvulla. Kansanmusiikki- ja musikaaliprojektien ohessa Abba-miehet palasivat lyhyesti popin pariin 1990-luvun alussa tehden yhteistyötä gotlantilaisen Ainbusk singers-yhtyeen kanssa. Tästä kerron lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Lue myös:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

167. Abba: Under attack/You owe me one (single 1982)

Abban hajoamisesta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 30 vuotta. Tämän "juhlan" kunniaksi kerron seuraavissa kirjoituksissani siitä, mihin Abban taru päättyi ja mitä sitten tapahtui. Yhtyeen viimeinen single julkaistiin vuodenvaihteessa 1982-1983, eikä sen myynti enää lähennellyt menestysvuosien lukuja. Kappale Under Attack on teknisesti pätevä ja viihdyttävä Abba-kappale, mutta sen jokainen tahti kielii väsymyksestä ja kyllästymisestä. Singlen b-puolella vanhaa kemiaa ei ole jäljellä nimeksikään.

The Visitors -albumin julkaisun (1981) jälkeen Abba yritti jatkaa vanhaan malliin. Pian kuitenkin yhtyeen jäsenet huomasivat, että asiat eivät olleet niinkuin ennen. Keväällä aloitetut äänityssessiot tuottivat vain kolme julkaisukelpoista raitaa, ja yhtye totesi yksimielisesti että työtä oli turha jatkaa. Abba laitettiin telakalle, ja yhtyeen jäsenet keskittyivät sooloprojekteihinsa.

Syksyllä 1982 yritettiin uudelleen paremmalla onnella. Uudet äänitetyt kappaleet olivat parempia ja yhteistyökin sujui melkein entiseen tapaan. Lopputuloksena oli kolme julkaisukelpoista raitaa, ja uuden albumin sijaan Abba päätti julkaista kokoelmalevyn ja kaksi singleä.  Ensimmäisenä julkaistiin single The day before you came/Cassandra ja kokoelmalevyn julkaisun jälkeen kappaleet Under Attack/You owe me one, joka jäi yhtyeen viimeiseksi uutta musiikkia sisältäneeksi singlejulkaisuksi.
Kun nämä kaksi singleä julkaistiin, 11-vuotias Abba-fani piti enemmän jälkimmäisestä. Surullisen rakkauslaulun sijaan Under attack kuullosti minusta enemmän siltä popahtavalta yhtyeeltä, jota olin neljä vuotta rakastanut. Benny Anderssonin syntikkariffiin perustuva kappale oli tarttuva ja täynnä, jälleen kerran, sovituksellisia yksityiskohtia joita kuulokkeet korvilla oli kiva bongata. Äänitteen ylestunnelma on kuitenkin kylmä ja sovitus perustuu turhan paljon syntetisaattoriin. Levy ei juuri listojen kärkipäivä kolkutellut. Nykyään pidän kappaletta ihan mainiona Abba-lauluna, mutta yhtyeen klassikkoihin se ei kuulu.

Singlen b-puolta pidän nykyään yhtenä Abban huonoimmista kappaleista. You owe me one on peräisin kevään 1982 epäonnistuneista sessioista, ja sen kuulee. Pikkunäppärillä ideoilla ja laulajien Anni-Frid Lyngstad ja Agnetha Fältskogin äänien jälkikäsittelyllä yritetään turhaan peittää sitä, että sekä lauluntekijöiden että laulajien inspiraatio puuttui ja abbailu oli pelkkää pakkopullaa.
Single Under Attack/You Owe me one julkaistiin joissain maissa loppuvuodesta 1982, joissain maissa vuoden 1983 puolella. Jäin tämän jälkeen odottamaan uutta Abba-levyä jota ei koskaan tullut. Benny Andersson & Björn Ulvaeus eivät kuitenkaan lopettaneet popmusiikin tekoa. Musikaali- ja soololevyjen ohessa lauluntekijäparivaljakko teki vuosien varrella muutaman paluun popmusiikin maailmaan. Seuraavaksi esittelen kolme eri vuosikymmenillä tehtyä poplevyä, joissa Abban henki jatkoi elämää.

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

sunnuntai 5. elokuuta 2012

117. Benny Anderssons Orkester: Bao! (2004)

Abba yhtyeen säveltäjänero Benny Andersson viettää mukavia eläkepäiviä musiikin parissa. Mitä hän musikaaleiltaan ehtii, hän kiertää Ruotsin tanssilavoja ja muita estradeja kesäisin Benny Anderssons orkester -kokoonpanonsa kanssa, jonka elämäniloa pursuavaa musiikkia on julkaistu jo neljän albumin verran. Kuten muutkin orkesterin levyt, BAO! yhdistää pirteästi ruotsalaista kansamusiikkia, vanhan ajan iskelmää flirttaillen samalla modernin popmusiikin kanssa. Kokonaisuutta pitää koossa muusikkolegendan tyylitaju ja ammattitaito.

Olen vuosikymmenien aikana oppinut, että mitä tahansa Abban suurhiteistä yhdessä Björn Ulvaeuksen kanssa vastannut Benny Andersson tekee on laadukasta ja mielenkiintoista, enkä muista törmänneeni yhteenkään herra Anderssonin tuotokseen, joka olisi laadultaan keskinkertaista tai tylsää, oli kysymys sitten Abban albumeista, musikaalilevytyksistä tai muille artisteille tuotetuista levyistä. Eikä Anderssonin tuotanto rajoitu edes niihin.

Ruotsissa lähes kansallissäveltäjän asemaan viimeisen vuosikymmenen jälkeen nostettu Andersson on ainutlaatuinen toimija alallaan. Vai tuleeko mieleen toista satoja miljoonia levyjä myynyttä muusikkoa, joka viettäisi kesiään kiertämällä kotimaansa tanssilavoja oman yhtyeensä kanssa ja levyttämällä musiikkia omistamansa hotellin henkilökunnan kanssa. Kosketisoittimien lisäksi haitaria soittava, 70-ikävuotta lähestyvä muusikko on ottanut tehtäväkseen ruotsalaisen kansanmusiikin elvyttämisen yhdistelemällä siihen nykymusiikin elementtejä. Tätä tarkoitusta varten hän perusti vuosituhannen vaihteessa omaa nimeään kantavan yhtyeen, joka esiintyy ympäri Ruotsia kesästä toiseen.
Benny Anderssons orkesterin toisen albumin aloittava Glasgow boogie (josta yllä levyversion lisäksi televisioitu liveversio) on hyvä esimerkki siitä, miten Andersson leipoo yhteen eri musiikkityylejä ja saa mukaan aimo annoksen soittamisen iloa. Yhtyeeseen kuuluu koskettimia ja haitaria soittavan maestron lisäksi puhallinsoittajia, viulisteja, kitaristeja, lyömäsoittajia sekä muita haitaristeja. Tarvittaessa levyillä esiintyy myös jousiorkesteri ja kuoro

Osa kappaleista on instrumentaaleja Glasgow boogien tapaan. BAO!:n lauletuissa kappaleissa toimii solistina Kristina från Duvemåla -musikaalista maineeseen noussut Helen Sjöholm, jonka laulama Skenbart on kunnianosoitus 1930-luvun iskelmäperinteelle. Laulussa Sjöholm unelmoi elokuvanäyttelijäurasta ja se on kuin vastaus The Beatlesin Honey pielle, jonka tyyliä kappale imitoi aina rahisevaa savikiekkosoundia myöten.
Benny Anderssons orkester ei ollut Anderssonin ensimmäinen sooloprojekti. Jo 80-luvulla hän teki kaksi soololevyä samalla reseptillä Abban hajoamisen jälkeen, eikä odottanut niistä suurtakaan menestystä. Ruotsalaiset ihastuivat kuitenkin Abba-pianistin ja lauluntekijän uuteen tyyliin, joka kunnioitti maan musiikkiperintöä.

BAO:n, niinkuin uutta yhtyettä alettiin pian kutsumaan, levyt jatkoivat Anderssonin soololevyjen menestystä. Hänen sävelkynänsä oli edelleen tallella ja tyylitaju pistämätön. Tästä esimerkkinä kaunista huilua ja pelimannimusiikkia yhdistävä Stora skuggan.
Siinä missä muut menneitten vuosien muusikkotähdet Paul McCartneytä, Bruce Springsteeniä ja Rollareita myöten kiertävät ympäri maailmaa konsertoimassa, Andersson Abban ainoana vielä aktiivisena muusikkona selvästi nauttii esiintymisestä kesäisen Ruotsin tanssilavoilla. BAO antaa hänelle mahdollisuuden myös jatkaa laulujen säveltämistä, missä hän edelleen on elementissään.

Kuten olen aiemmissakin Benny Anderssonin tuotantoa käsittelevissä kirjoituksissani todennut, on hän mielestäni maailman monipuolisimpia lauluntekijä-muusikoita, joka ei ole antanut suurmenestyksen estää häntä tekemästä sitä mitä haluaa. BAO!-levyn päättävä kuorolle sävelletty Kärleken tid on kuin esimakua kymmenen vuotta myöhemmin prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häihin sävelletystä Vilar glad indin famn -kappaleesta.
BAO:ta kuulemme tässä blogissa myöhemmin lisää.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

104. Abba: Voulez-vous (1979)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban kuudes albumi oli edeltäjiensä tapaan suuri menestys maailmalla. Levyltä julkaistiin neljä hittisingleä. Minulle tärkeämpiä ovat kuitenkin ne albumin kappaleista, joita ei soitettu radiossa ja joita ei kokoelmalevyiltä löydy. Voulez-vous onkin hyvä esimerkki albumista, joka on paljon enemmän kuin hittikappaleittensa summa.
 
Voulez-Vous -albumi on todennäköisesti ensimmäinen Abba-levy, jonka ostin itse omilla rahoillani joskus vuoden 1980 tienoilla. Tuohon aikaan lp-levyt maksoivat 35 markasta 43 markkaan, ja minulla oli tapana kiertää joko isän tai äidin kanssa kaikki Tampereen levykaupat ja tavaratalot ja etsitä mistä haluamani levy löytyisi halvimmalla. Kun Hallituskadun Epesistä Voulez-vous'n hinnaksi ilmoitettiin 39,90 markkaa (siis melkein 40 markkaa), jätin levyn ostamatta toivoen löytäväni sen jostain muualta pari markkaa halvemmalla. Vasta kierrettyäni kaupungin ympäri palasin Epesiin ja maksoin pitkin hampain tuon hinnan, joka kolmen markan viikkorahaa tienaavalle pojalle oli suuri raha.
 
Voulez vous on Abban levyistä party-henkisin ja se antoi yhtyeelle mahdollisuuden revitellä viimeisen kerran ennen vuosikymmenen vaihdetta, jolloin yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti vakavammaksi. Levyn singlehitit Voulez-vous, Angeleyes ja Does your mother know soivat ahkerasti diskoissa, mutta nämä kappaleet eivät  mielestäni ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Myös levyn neljäs superhitti Chiquitita ei mielestäni ole vanhentunut kovin arvokkaasti.
 
Koska olin kyllästynyt näihin singlehitteihin, en pitkään kuunnellut Voulez-vous'ta lainkaan, kunnes huomasin kuinka hyviä levyn muut kappaleet olivat. Esittelenkin nyt neljä vähemmän soitettua albumin kappaletta, jotka mielestäni ovat parempia kuin nämä edellä mainitut singlehitit.
Levyn parhaassa kappaleessa Lovers Anni-Frid Lyngstad viettelee äänellään kuulijan ruumiillisten ilojen maailmaan. Lapsena kuuntelin kappaletta viattomana ymmärtämättä lainkaan sen sisältöä. Enemmän minuun vetosi kekseliäs jousisovitus ja jälleen kerran yhtyeen moniääniset laulustemmat. Sävellajin vaihtokin on sijoitettu täsmälleen oikeaan kohtaan (02:25). Iskevän intron ansiosta kappale tällä hetkellä myös puhelimeni soittoäänenä.
 
Frida on äänessä myös kappaleella The King has lost his crown, jossa lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus yrittivät selvästi tavoittaa sillä hetkellä suositun Fleetwood Macin ja muiden USA:n länsirannikon yhteyiden soundia. En tiedä kuinka hyvin he siinä onnistuivat, mutta kappale on hieno, ja Fridan tulkinta jälleen ainutlaatuinen.



Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.
Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti. 

70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.
 
Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

tiistai 20. maaliskuuta 2012

77. Abba: The Album (1977)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa
Abban viides albumi julkaistiin aikana, jolloin ruotsalaisnelikko oli epäilemättä kaikkein kuumin nimi maailman popmarkkinoilla. Levy ei pettänyt odotuksia, vaan tyydytti hittilistojen nälän Abba-klassikoilla The name of the game ja Take a chance on me. Minulle tämä albumi on kuitenkin malliesimerkki Abba-albumien tasaisuudesta. Yhtyeen albumit eivät pärjänneet ainoastaan hittiensä voimalla vaan olivat täynnä erinomaisia pop-kappaleita.

Perheemme ensimmäinen Abba-fani oli sisareni, jonka pyynnöstä meille lainattiin vuosien 1978-1979 paikkeilla tuttavaperheestä Abban Arrival ja The Album lp:t. Kasetille tallennettuina niitä kuitenkin kuuntelin eniten minä, ja kun sisareni Abba-into laantui, minun fanitukseni vain kiihtyi ja jatkuu edelleen. The Album -lp:n ostin kokoelmiini joskus 1980-1981 vuosien paikkeilla Tampereen keskustorin Valintatalosta (aikana, jolloin em. kaupasta sai muutakin kuin ruokaa).

Nämä kaksi edellämainittua albumia sijoittuivat yhtyeen uran keskivaiheille vuosiin 1976-1977, joina Abba oli kiistattomasti maailman suosituin yhtye. Kappaleiden  Dancing Queen, Money money money ja Take a chance on me tapaiset jättihitit pitivät Abban jatkuvasti listojen kärjessä, ja yhtye kiersi menestyksekkäästi konserttilavoja ympäri maailmaa. Suosituin ruotsalaisnelikko oli Australiassa, missä kuvattiin myös elokuva Abba - The Movie. Elokuvan julkaisun yhteydessä julkaistiin Abban viides albumi Abba - The Album.

The Album jatkaa samalla hittipitoisella linjalla kuin vuotta aiemmin julkaistu, miljoonia myynyt Arrival -albumi. Levyn sisältö jakautuu elokuvassa esitettyihin kappaleisiin ja muutamiin kappaleisiin joita ei elokuvassa kuulla. Varsinaisesta soundtrack-albumista ei kuitenkaan ole kyse. Vaikka elokuva seuraa yhtyeen Australian -kiertuetta, ei levyllä kuulla yhtäkään livekappaletta. Pari elokuvan kappaletta on muokattu paremmin levylle sopivaan muotoon, ja yksi elokuvan uusista kappaleista on jätetty kokonaan levyltä pois.

Yksi elokuvan ja myös albumin parhaista hetkistä on kappale The Name of the Game. Elokuvassa kappale sijoittuu kohtaan, jossa Abba-haastattelua metsästävä dj unelmoi yhteisestä keskusteluhetkestä yhtyeen jäsenten kanssa.
The Name of the Game on levyn ehdoton huippukohta ja demonstroi Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen taitoa yhdistellä erilaisia elementtejä samaan kappaleeseen. Kappaleesta löytyy Fleetwood Macin tyylistä 70-luvun amerikkalaista poppia, perus Abba-soundia ja on kertosäkeeseen ympätty a-cappella-osuuskin. Kappale on lisäksi yksi ainoastaan kahdesta Abba-kappaleesta, jossa Anni-Frid Lyngstadilla ja Agnetha Fältskogilla on molemmilla oma soolo-osuus laulun aikana.

Edellämainitun kappaleen lisäksi levyn suurin hitti oli eittämättä vauhdikkaampaa Abbaa edustava Take a chance on me. The Album on kuitenkin hyvä esimerkki Abba-albumista, joka ei nojaa pelkästään hittikappaleisiinsa, joten jätän tuon kaikkien tunteman kappaleen esittelyn tällä kertaa väliin. Take a chance on me -kappaleen iloa kuplivan musiikkivideon voi käydä katsomassa täältä.

Omia suursuosikkejani levyllä on aina ollut vinyylilevyn B-puolen aloittava Move On. Erittäin tarttuvalla kertosäkeellä ja hienolla laulusovituksella varustettu kappale olisi ollut varteenotettava single-lohkaisu albumilta, jos Björn Ulvaeuksen kornisti resitoima ensimmäinen säkeistö olisi jätetty pois. Huilu on pikantti lisämauste kappaleen monitasoisessa sovituksessa. Agnetha Fältskog tekee vakuuttavaa jälkeä laulun solistina.

Glam-rock tyyli oli yleisempää Abban ensimmäisillä albumeilla, joissa yhtye etsi vielä omaa suuntaansa. Tätä tyyliä sivuava rempseä Hole in your soul on mukava poikkeus levyn muuten varsin siloitellussa soundimaailmassa. Kappale sisältää otteita elokuvassa kuullusta Get on the Carousel -kappaleesta, jota yhtye ei koskaan sellaisenaan julkaissut.
Levyn vakavin ja vaikuttavin kappale One man one woman on samalla Anni-Frid Lyngstadin tähtihetki albumilla. Aiemman Knowing me knowing you -hitin tapaan Lyngstad kertoo laulussa hajoavasta ihmissuhteesta, tosin tällä kertaa laulussa on lievää toiveikkuutta asioiden korjaantumisesta. Laulun kertosäe on epätoivon energiaa pursuava paketti Lyngstadin ja Fältskogin laulutulkintaa ja Benny Anderssonin pianokuvioita, joita tukee basisti Rutger Gunnarsonin surullisen mahtipontinen jousisovitus. Kappaleen huikea viimeinen puoliminuuttinen sai minut jo lapsena itkemään, enkä vieläkään voi olla liikuttumatta tämän täydellisen kappaleen kuullessani.
Abbaa pidetään usein hittiyhtyeenä, jonka albumit eivät ole samaa tasoa. The Album on yksi yhtyeen kahdeksasta albumista, jotka lähes kaikki todistavat päinvastaista. Edellä esiteltyjen kappaleiden lisäksi levyltä löytyy Abba-klassikko Thank you for the music, singlenäkin julkaistu Eagle ja yksi parhaista Abba-balladeista I Wonder. Ainoa vähävillaisempi kappale on levyn päättävä I'm a marionette, joka yhdessä Thank you for the music ja I Wonder -kappaleiden kanssa muodosti yhtyeen kiertueellaan esittämän Girl with the golden hair musikaalin.

Jos sinua kiinnostaa Abban tuotanto laajemmin, niin hyvä ja edullinen tapa tutustua yhtyeen koko tuotantoon on Abba - The albums -boksi. Sisältönsä määrään nähden edullinen (30-40 euroa) ja näppäränkokoinen paketti sisältää yhtyeen kaikki albumit sekä levyllisen singleraitoja. Suosittelen lämpimästi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

74: The Rivals: 2nd best to none (single 2009)

Single 2nd best to none ei ole mukana tässä blogissa hienojen musiikillisten arvojensa tai kestävän hittipotentiaalinsa ansiosta vaan pääasiassa sen vuoksi, että sen historia on varsin omalaatuinen. Kysymyksessä on Tukholmassa sijaitsevan Hotel Rivalin mainoslaulu, jonka hotellin henkilökunta esittää. Laulun on säveltänyt hotellin omistaja Benny Andersson, mikä erottaa sen mistä tahansa muusta mainosjinglestä. Ja ihan viihdyttävästä esityksestä tässä onkin kysymys.

Maailman tunnetuimpien ja rikkaimpien rock- ja poplaulajien elämänkerroissa kerrotaan usein, kuinka nämä miljoonaomaisuuden tienanneet tähdet ovat sijoittaneet rahansa hienoihin linnoihin, perustaneet elokuvayhtiön tai ryhtyneet harrastamaan hyväntekeväisyyttä. Abballa miljoonansa tienannut Benny Andersson sijoitti osan rahoistaan 2000-luvun alkupuolella vanhaan hotellirakennukseen, joka restauroitiin ja avattiin uudelleen vuonna 2002.

Andersson ei jäänyt lepäilemään laakereilleen Abban lopetettua toimintansa vuonna 1982. Abban jälkeen Andersson ja hänen lauluntekijäkumppaninsa Björn Ulvaeus toteuttivat pitkäaikaisen haaveensa säveltämällä musikaalin Chess vuonna 1984 mitä seurasi reilut kymmenen vuotta myöhemmin nyt myös Helsingissä ensi-iltansa saanut Kristina från Duvemåla -musikaali. Tämän lisäksi Andersson ja Ulvaeus tuottivat muutaman poplevyn Glenmarkin sisarusduolle ja ruotsalaislaulaja Josefin Nilssonille. Ruotsalaista kansanmusiikkia rakastava Andersson on myös tehnyt kuusi ruotsalaiseen musiikkiperinteeseen perustuvaa albumia, näistä kaksi omissa nimissään ja loput yhtyeen Benny Anderssons orkester nimissä.

"Eläkevuotensa" hän on siis saanut tehdä vain sitä mitä häntä huvittaa. Andersson on vastannut ei lukuisiin sävellyspyyntöihin, lukuisista aneluista huolimatta hän ei vuoden 1975 jälkeen ole suostunut osallistumaan Ruotsin euroviisukarsintoihin ja uusia popsävellyksiä ei edellämainittujen artistien lisäksi ole saanut levytettäväkseen juuri kukaan.

Vuonna 2009 hän sävelsi ja julkaisi uuden kappaleen 2nd best to none. Artisteina toimivat vasta avatun Rival-hotellin henkilökunta siivoojista baarimikkoihin ja vastaanottovirkailijoihin.

Vaikka kysymys on tavallisen hotellin mainoskappaleesta, on kappale saanut huomiota maailmalla juuri säveltäjänsä ansiosta. Kun vielä laulun tekstin on tehnyt Anderssonin Abba-kollega Björn Ulvaeus, oli selvä että tämä mainoskappale myös julkaistiin singlenä.

Mistään maailman jättihitistä tässä ei ole kysymys, eikä levy kolkutellut radioiden soittolistoja tai myyntitilastoja. Levyltä löytyy silti Abban voimakaksikon tavaramerkit. Sävel on tarttuva ja sovitus on tuttuun tapaan täynnä kivoja yksityiskohtia.

Hotellisiivoojista tai ravintolatyöntekijöistä koostuvalta lauluryhmältä ei voi odottaa huipputason laulusuoritusta, mutta hotellin henkilökunta saa laulun laulettua kunnialla ja onnistuu upottamaan tulkintaan hyvää tuulta ja palvelunhalua. Myös videossa tunnelma on kohdallaan, ja kokonaisuus onnistuneesti houkuttelee hotellin vieraaksi. Ja kukapa ei haluaisi asua maailman kuuluisimman ruotsalaisen lauluntekijän omistamassa hotellissa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

perjantai 27. tammikuuta 2012

59. Abba: Hovas vittne/Tivedshambo (single 1981)

Miltä tuntuisi saada 50-vuotislahjaksi maailman suosituimman yhtyeen juuri sinua varten levyttämä ja sinua käsittelevä laulu? Juuri tämän sai kokea Abba-manageri Stig Anderson, jonka synttärin kunniaksi yhtye levytti kappaleen Hovas vittne vuonna 1981. Levystä tehtiin vain muutaman sadan kappaleen painos ja se onkin tämän blogin harvinaisin levy (eikä minullakaan tätä levyä oikeasti hyllyssäni ole). Ahkerien bootleggareiden ja YouTuben ansiosta tämä vain yksityiskäyttöön tarkoitettu, mutta silti kaikki Abba-kriteerit täyttävä laulu on kaikkien kuultavissa.

Vaikka olenkin puolifanaattinen Abba, Beatles, Queen, Carole King ja ties mitä -fani, en ole koskaan ryhtynyt lähes arkeologiset mittasuhteet helposti saavaan "minun on saatava kaikki"-keräilyvimmaan. Bootleg-levyiltä löytyy keskeneräisiksi jääneitä kappaleita, julkaisemattomiksi jääneitä äänityksiä, live-esityksiä ynnä muuta. Näihin harvinaisiin ja usein varsin kalliisiin hämärälevyihin saisi kulumaan tuhottomasti rahaa, eikä niiden laatu useinkaan mahdollista nautinnollista musiikkielämystä. Niinpä tämä Abban synttärilevykin oli minulle tuntematon kunnes uuden vuosituhannen ja YouTuben myötä törmäsin tähän hauskaan levytykseen. Vaikka kysymyksessä olikin huumorilla tehty synttärilevy, minua kiehtoivat sen taitava sanoitus ja se tosiseikka, että kaikesta huolimatta levy oli tehty samoilla laatukriteereillä kuin yleisille markkinoille julkaistut Abba-levytykset.

Abba oli jo kaksi vuotta aiemmin tehnyt synttärilevyn Sång till Görel Stikkanin assistentin Görel Hanserille, joka täytti 30 vuotta. Myös tämä kappale löytyy nykyään bootleg-keräilijöiden hyllyjen lisäksi You Tubesta. Stig Andersonin täyttäessä 50 vuotta 1981 Abba päätti tälläkin kertaa onnitella manageriaan tavalla jonka he osasivat parhaiten.

Kappaleen nimi Hovas vittne on sanaleikki, jossa leikitellään Stikkanin kotikylän Hovan ja Jehovan todistajien ruotsalaisen nimen välillä. Kappaleeseen tehtiin myös musiikkivideo, jossa Abba pukeutui vaatteisiin, joissa he 7 vuotta aikaisemmin olivat esittäneet kappaleen Waterloo. Allaolevan videon äänenlaatu on erinomainen suhruisesta videokuvasta huolimatta.

Ruotsiksi lauletun synttäriviisun tekstitykseen osallistuivat Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen lisäksi Abba-rouvat Anni-Frid Lyngstad, Agnetha Lyngstad, äänittäjä Michael Tretow ja Abba-levyjen kansien valokuvaaja Rune Söderqvist. Stig Andersonin hyvien ystävien kirjoittama laulu sisältääkin aimo joukon sisäpiirin vitsejä, jotka Andersonia tuntemattomilta menevät yli hilseen. Laulussa viitataan managerin rikkauteen, hänen persouteensa makkaran suhteen ja sinnikkyyteensä ("Hovas vittne ger alrig upp!"). Stikkanilla oli tapana ilmoittaa kotijuhlien päättyneen alkamalla imuroida vieraiden vielä läsnäollessa, myös tämä omalaatuisuus mainitaan laulun tekstissä.

Kieli poskessa kerrotaan myös Stikkanin lentomatkasta Honoluluun, jolloin Andersonin laukut päätyivät Roomaan ja vaimo Gudrun Amsterdamiin. Laulun väliosassa kerrotaan managerin vieroksuvan liian pitkiä lauluja, ellei niiden b-osassa ole sävellajin korotusta. Täsmälleen samassa kohdassa laulua sävellaji todella nousee puolella sävelaskeleella.

Vaikka kappaleen sovitus koostuu laulajien lisäksi lähinnä vain syntetisaattorista (joka ilmeisesti hoitaa myös rumpujen osuuden), on kappale selkeää Abbaa. Melodia on tarttuva (Andersson ja Ulvaeus kierrättivät laulun muutamia sävelkulkuja muun muassa Chess-musikaalissaan), ja parhaiden Abba-kappaleiden tapaan laulusta löytyy joka kuuntelukerralla uusia kivoja yksityiskohtia. Jos kappale julkaistaisiin laajemmalti, menisi se varmasti kaupaksi sadoin tuhansin kappalein.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tuskin käykään. Abba lahjoitti syntymäpäiväsankarille levytyksen lisäksi laulun oikeudet. Sopimuksen ainoa ehto oli se, että sävelmän saa julkaista ainoastaan alkuperäistekstillä varustettuna. Näinollen mitään muuta versiota kappaleesta ei tehty, ja toistaiseksi laulua voi kuulla vain You tubessa ja bootleg-levyillä.

Andersonin 50-vuotisjuhlien aikaan Abban ura oli enää yhtä albumia ja kahta singleä vaille valmis. Viimeisen kerran Abba esiintyi julkisesti yhdessä vuonna 1986, jolloin yhtye esitti televisiossa Stig Andersonin 55-vuotisjuhlien kunniaksi Andersonin vanhan sävellyksen Tivedshambo. Tämän kappaleen instrumentaaliversio löytyi myös Hovas vittne -singlen b-puolelta.

Valitan allaolevan videon huonoa laatua. Historiallista arvoa esityksellä on sitäkin enemmän. Tässä siis Abban ainoa julkinen esiintyminen vuonna 1982 tapahtuneen hajoamisensa jälkeen.



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

55. Ted Gärdestad: För kärlekens skull/Låt kärleken slå rot (single 1993/1981)

Ted Gärdestad ponnahti Ruotsin popmaailman huipulle jo 15-vuotiaana. Abba-manageri Stig Andersonin suojatti teki 1970-luvulla alussa monta suosittua albumia ja edusti maataan Eurovision laulukilpailuissa 22-vuotiaana vuonna 1979. Uudelle vuosikymmenelle tultaessa Gärdestadin tahti hiipui. Kappaleen För kärlekens skull laulaja julkaisi vuonna 1993 lähes 12 vuoden levytystauon jälkeen. Aiemmin pääasiassa iloista popmusiikkia säveltänyt laulaja teki pohdiskelevan rakkauslaulun, joka jäi yhdeksi hänen viimeisimmistä hiteistään.

Suomessa Ted Gärdestad ei koskaan noussut niin suureen suosioon kuin niin ikään Stikkan Andersonin tallista maineeseen noussut Tomas Ledin. Monien muiden suomalaisten tavoin minun ensimmäinen muistijälkeni Gärdestadista on hänen hermostunut esityksensä vuoden 1979 euroviisuissa. Kappale Satellit ei menestynyt, enkä minäkään siitä innostunut. Myöhemmin Abban historiaa tutkineena törmäsin Gärdestadiin uudelleen, kun ymmärsin että hänen lähes koko alku-uransa kulki Abban rinnalla; Benny Andersson ja Björn Ulvaeus tuottivat hänen levynsä, ja useilla niistä taustoja lauloivat Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad. Samalla havaitsin myös kuinka hienoja lauluja nuori Gärdestad sävelsi ja kuinka hienoja tekstejä hänen veljensä Kenneth Gärdestad kirjoitti. Huomiota herätti myös laulajan surullinen kohtalo, josta kuulin Ruotsin television uutisissa opiskellessani Vaasassa.

Gärdestad oli monilahjakkuus. Hän oli vastikään noussut 14-vuotiaden tennismestaruuskilpailuissa toiseksi häviten vain Björn Borgille. Musiikki vei kuitenkin voiton ja tennis sai jäädä. Hän sävelsi kaikki ensimmäisen albuminsa laulut, ja levyn tuottivat Polar-levy-yhtiön tuottajat Andersson ja Ulvaeus, ja levy julkaistiin artistin ollessa vasta 15-vuotias vuonna 1972. Andersson ja Ulvaeus tuottivat tämän jälkeen vielä kolme menestysalbumia Gärdestadille, ja manageri Stig Anderson suunnittelu Gärdestadista seuraavaa ruotsalaista maailmantähteä Abban jälkeen. Englanninkielinen albumi ei kuitenkaan johtanut maailmanmenestykseen ja vuosikymmenen vaihteessa vasta 25-vuotias laulaja hylkäsi musiikkibisneksen palatakseen takaisin 12 vuotta myöhemmin.

Pohdiskeleva rakkauslaulu toi keski-ikää lähestyvästä laulajasta esiin uuden herkän tulkitsijan, jota 70-luvun iloisilla albumeilla kuultiin harvoin. Singlen julkaisun yhteydessä Gärdestadin vanhemmat hitit julkaistiin menestyskokoelmalla ja alkuperäiset albumit remasteroitiin cd-muotoon. Yleisö otti Gärdestadin avosylin takaisin. För kärlekens skull nousi Ruotsin hittilistan kärkeen.

Kulissien takana asiat eivät kuitenkaan olleet hyvin. Gärdestad oli kärsinyt masennuksesta jo teinivuosinaan, ja 1980-luvulla tilanne paheni skitsofreniaksi. Täysin perusteettomien juorujen perusteella lehdistö alkoi 1980-luvun lopulla vihjailla, että vasta 30-vuotta täyttänyt laulaja olisi Olof Palmen murhaaja, mikä pahensi hänen henkistä terveyttään ennestään. För kärlekens skull -kappaleen piti olla esimakua uudelta albumilta, mutta albumin äänitykset keskeytyivät kun tuottaja Anders Glenmark ei pystynyt työskentelemään mielialaltaan ailahtelevan lauluntekijän kanssa. Gärdestadin viimeinen albumi Äntligen på väg julkaistiin lopulta 1994. Lupaava paluu ruotsalaisten suosikkilaulajaksi katkesi äkkiä, kun 41-vuotias Gärdestad teki itsemurhan hyppäämällä junan alle.

Singlen b-puoli Låt kärleken slå rot on hyvä esimerkki laulaja-lauluntekijän varhaisemmasta tuotannosta.
Kappale julkaistiin alunperin singlenä vuonna 1981. Levyn tuotti Benny Andersson ja abbamaisen soundin täydensi taustoja laulanut Anni-Frid Lyngstad. 

Tekstin tähän, kuten kaikkiin muihinkin Gärdestadin levytyksiin teki  hänen isoveljensä Kenneth Gärdestad, joka laulajan kuoleman jälkeen on avoimesti kertonut tämän sairaudesta ja muista ongelmista. Nuorena kuollut Ted Gärdestad on yksi esimerkki artistista, jonka menestys alkoi liian aikaisin.

Tämän hienon singlen molemmat kappaleet löytyvät kaikilta Ted Gärdestadin kokoelmilta. Itse löysin nämä kappaleet boksista Helt närä dej, joka sisältää laulajan kaikki albumit ja singleraidat. Tähänkin hienoon artistiin palaamme blogissani vielä myöhemmin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

tiistai 10. tammikuuta 2012

49. Abba: The day before you came/Cassandra (single 1982)

Abban toiseksi viimeinen single The day before you came/Cassandra sisältää yhtyeen viimeisen yhteisen levytyksen. Levyn a-puoli äänitettiin elokuussa 1982, eikä yhtye tämän jälkeen enää kertaakaan kokoontunut levytystudioon. Yli viisi minuuttia pitkä, alakuloinen kertomus yksinäisen naisen päivästä oli kaukana Dancing Queenin tyyppisestä popiloittelusta ja sen listamenestys jäi huonoksi. Kappaleesta on sittemmin tullut Abba-fanien, allekirjoittanut mukaanlukien, suosikki ja jotkut pitävät sitä jopa yhtyeen parhaana kappaleena. Singlen b-puoli on niin ikään ladukas mutta silti tuntemattomaksi jäänyt Abba-helmi, jonka teksti perustuu kreikkalaiseen mytologiaan.

Vuonna 1982 olin Abba-fani par exellence. Kiertelin ahkerasti levykauppoja, ja jos löysin Abba-levyn joka minulta puuttui, ostin sen heti kokoelmiini. Syksyllä 1982 Tampereen Stockmannin levyosastolle ilmestyi single The day before you came, jonka tietenkin ostin heti. Kuten varmasti moni muukin, olin pettynyt kuunneltuani levyn ensimmäisen kerran. Kappale oli 5,50 minuuttia pitkä laiskasti etenevä jolkotus, jonka sovitus oli askeettinen ja Agnetha Fältskogin laulu kuullosti masentuneelta ja kyllästyneeltä. En silloin vielä ymmärtänyt laulun sanoja, joten edes laulun tarina ei saanut minua kiinnostumaan. Vasta aikuisiällä opin arvostamaan kappaleen riisuttua kauneutta ja laulun teksti aukeni minulle aivan uudella tavalla.

Vuonna 1981 julkaistu The Visitors -albumi jäi Abban viimeiseksi kokonaiseksi albumiksi. Keväällä ja syksyllä 1982 yhtye äänitti uusia kappaleita tarkoituksena saada kokoon yhtyeen yhdeksäs albumi. Työ ei kuitenkaan edennyt entiseen tapaan. Kahden eronneen avioparin yhteistyö oli kankeaa, eikä yhtye ollut täysin tyytyväinen äänitysten lopputuloksiin.

Näiden sessioiden tuloksena syntyi kuusi kappaletta, joista kaksi jätettiin julkaisematta. Loput neljä kappaletta julkaistiin singleinä loppusyksyn 1982 ja alkuvuoden 1983 aikana. Yhtye päätti ottaa aikalisän ja palata yhteen sitten kun aika olisi kypsä. Tätä kypsää aikaa ei koskaan tullut.

Näiden sessioiden viimeinen, elokuussa 1982 äänitetty kappale julkaistiin singlenä lokakuusa 1982. The day before you came on käytännössä Agnetha Fältskogin ja Benny Anderssonin soittaman syntetisaattorin välinen duetto. Björn Ulvaeuksen soittama kitara ja Anni-Frid Lyngstadin sanaton vokaaliosuus vierailevat laululla vain lyhyesti.

Laulun tekstissä päähenkilö kuvailee yhden päivän tapahtumat aamutoimista työmatkaan, lounastauosta kotimatkaan ja illan televisiohetkestä nukahtamiseen. Viimeisessä Abba-kappaleessaan sanoittaja Björn Ulvaeus teki yhden hienoimmista teksteistään. Vaikka Fältskog kertoo laulussa korostetun tavallisella äänellä korostetun arkipäiväisistä asioista (Dallasin jakson katsominen televisiosta, iltapäivälehden lukemisesta junassa, sängyssä makaamisesta sateen ropinaa kuunnellen jne.), saa hieno teksti asian kuullostamaan erityiseltä. Etenkin kun jokainen asia saadaan rimmaamaan vaivattomasti laulun monimutkaisen nimen, The day before you came, kanssa. Fältskog "näyttelee" yksinäisen naisen roolin upeasti, ja laulusuoritus onkin yksi hänen uransa parhaita.

Vanhempana opin paremmin käsittämään suurempia kokonaisuuksia ja kielitaidon, ja elämänkokemuksen kartuttua ymmärsin mistä laulusta laulettiin. Näin aiemmin pitkältä ja tylsältä raidalta kuullostanut kappale muuttui mielessäni yhdeksi hienoimmista Abba-helmistä.

Singlen B-puoli Cassandra äänitettiin samoissa viimeisissä Abba-sessioissa kuin levyn A-puolikin. Laulu perustuu kreikkalaiseen legendaan kuninkaan tyttärestä, jolle rakastunut Apollon-jumala lahjoitti ennustamisen lahjan. Kun Cassandra ei vastannut Apollonin rakkauteen, tämä kirosi prinsessan niin, että hänen ennustuksiinsa ei kukaan uskoisi. Viimeisen Abba-levyllä julkaistun soolonsa Anni-Frid Lyngstad lauloi täydellisesti täydentäen tämän hienon sävellyksen. Yleensä Abban levyillä pianoa tai syntetisaattoria soittanut Lyngstadin ex-mies Benny Andersson soitti kappaleella suosikkisoitintaan haitaria, jota aiemmin ei juuri yhtyeen kappaleissa kuultu.

Saksan television taltiointi marraskuulta 1982 on Abban viimeinen televisioesiintyminen (playback) elävän yleisön edessä. Vaikka kappaleella ei olisi ollutkaan asiaa listojen kärkeen, albumiraitana tai singlen b-puolena se olisi varmasti noussut suosituksi Abba-kappaleeksi. Nyt se hautautui monien muiden unohdettujen b-puolien joukkoon.

Onneksi singlen molemmat kappaleet on sittemmin lisätty The Visitors -cd:n bonusraidoiksi. Ne osoittavat, että mikäli musiikin laatua pidetään mittarina, Abba lopetti uransa huipulla.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

lauantai 26. marraskuuta 2011

34: Anni-Frid Lyngstad: Frida (1971)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa (kappaleet cd2/1-11)
Frida on Anni-Frid Lyngstadin ensimmäinen sooloalbumi, joka julkaistiin kaksi vuotta ennen Abban ensisingleä People need love. Lynstad ja tuottaja-poikaystävä Benny Andersson yhdistelivät albumilla taitavasti jazz ja schlager-tyylejä, ja Lyngstad pääsi jo tässä vaiheessa uraansa todistamaan kuinka taitava tulkitsija hän on. Vielä eivät kuitenkaan kuluttajat innostuneet tämän tumman laulajan äänestä, mutta ei kestänyt montaakaan vuotta kun Fridan tunsivat kaikki.

Suurena Abba-fanina minua tietysti kiinnostivat myös yhtyeen jäsenten soololevyt. Kesti kuitenkin kauan ennenkuin pääsin tutustumaan Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin ennen Abbaa tekemiin soololevyihin, siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä ei juurikaan levykaupoista tai kirjastoista löytynyt. CD-ajan uudelleenjulkaisut muuttivat onneksi tilanteen. Alunperin löysin Fridan ensimmäisen soololevyn vinyylinä äänilevymessuilta, mutta paremmin tutustuin levyyn vasta kun hänen Abbaa edeltävä soolotuotantonsa julkaistiin cd-kokoelmalla Frida 1967-1972.

Anni-Frid Lyngstadin sooloura ei alkanut yhtä vauhdikkaasti kuin viisi vuotta nuoremman Agnethan, jonka kappaleet nousivat hittilistojen kärkisijoille heti alusta alkaen. Kykykilpailusta pinnalle ponnahtanut Lyngstad julkaisi soolosinglejä tasaiseen tahtiin vuodesta 1967 alkaen, mutta suuri menestys sai odottaa itseään. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Frida sai kehuja kriitikoilta, mutta menestyslevyä ei siitäkään tullut. Kenties Lyngstadin hienostunut laulutyyli ja jazzahtavat kappaleet eivät kiinnostaneet suurta yleisöä.
Levyn aloittavassa Tre kvart från nu -kappaleessa kuvataan miehen paluuta perheensä pariin salaisen rakastettunsa luota. Laulussa Lyngstad esittää "toista naista", joka kuvailee päivän tapahtumia samaan tapaan kuin Abban The day before you came -kappaleessa.

Fridan jazzahtavampaa puolta edustaa kansanlauluun perustuva Sen dess har jag inte sett 'en.
Jos levyn avausraidassa päähenkilö on perheellisen miehen toinen nainen, antaa Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen kappale Lycka täysin päinvastaisen kuvan perheidyllistä. Kappaleessa ylistetään yhteisiä hetkiä perheen ja lapsien kanssa.
Frida on intiimi ja helposti lähestyttävä albumi laulajalta, josta pian tuli yksi maailman tunnetuimmista laulajista. Poikaystävä Benny Anderssonin tuottama levy menestyi kehnonlaisesti, mutta uudet ajat puhalsivat jo oven takana. Pian albumin julkaisun jälkeen Anni-Frid Lyngstad julkaisi singlen Min egen stad, jolla tulevan ABBA-menestyksen resepti oli jo koossa. Laulun takaa löytyy lauluntekijäkaksikko Benny Andersson & Björn Ulvaeus, joista Andersson soittaa pianoa. Ulvaeus laulaa taustoja vaimonsa Agnetha Fältskogin kanssa, ja tuttu Abban laulusoundi on helposti tunnistettavissa. Tämä resepti tepsi, ja Min egen stad -kappaleesta tuli Fridan ensimmäinen sooloykköshitti Ruotsissa. Kappale lisättiin saman tien Frida-albumin uusiin painoksiin.
Kuten Agnethan, myös Fridan sooloura surkastui olemattomiin Abban vaatiessa jäsentensä kaiken ajan ja energian. Ennen yhtyeen hajoamista Lyngstad julkaisi vain kaksi sooloalbumia vuosina 1975 ja 1982.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)