61. Elton John: Elton John (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifysta.

Elton John on tullut tunnetuksi yliampuvista esiintymisasuistaan, suuresta kokoelmasta silmälasejaan ja räiskyvästä yksityiselämästään. Kun Elton julkaisi toisen albuminsa vuonna 1970, oli kaikki tämä vielä tulevaisuutta ja nuori laulaja-lauluntekijä-pianisti tunnettiin lähinnä kappaleestaan Your song. Tämä herkkä rakkauslaulu avasi suosion portit, ja albumi nousi listojen kärkisijoille sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Esittäjänsä mukaan nimetty albumi on kuitenkin paljon enemmän kuin vain siltä löytyvä listahitti.

1980-luvulla Elton John oli minulle nimenä tuttu, mutta hänen kappaleistaan tunsin vain muutaman. Your Song, Blue eyes ja Healing hands soivat taustalla, mutta en sen enempää innostunut hänen tuotantoaan tutkimaan. En tarkalleen muista, miten Johnin nimetön läpimurtoalbumi löysi tiensä levysoittimeeni, mutta vahvana epäiltynä minulla on jälleen Tampereen kaupunginkirjaston mainio musiikkiosasto. Joka tapauksessa tämä albumi sai minut kiinnostumaan Elton Johnin muustakin tuotannosta, josta tosin en ole toista yhtä hyvää albumia löytänyt, vaikka John on niitä tehnyt jo yli 30.

Elton Johnin musiikkia kuunnellaan Suomessa lähinnä kokoelmalevyiltä, joita hänen musiikistaan on julkaistu reilusti toistakymmentä. Johnin tuotannon laajuuden tuntien on ymmärrettävää, että hänen albumikokonaisuutensa ovat jääneet hänen lukuisten hittiensä varjoon. Tämä on harmi, sillä varsinkin hänen 1970-luvulla tekemät levynsä ovat todellakin enemmän kuin niiltä löytyvien hittien summa.

Elton John -albumi aloitti nuoren laulajan voittokulun listoilla ja konserttisaleissa. Alku oli kuitenkin kankeaa. Levyltä ensimmäiseksi julkaistu single Border song ei levymyyntitilastoja heilutellut, vaikka se on erinomainen gospelballadi täynnä energiaa.

• Elton John: Border song (YouTube)

Border song sisältää kaikki ne elementit, joista John tuli tunnetuksi hieman myöhemmin. Vahva, koristeellisiin pianokuvioihin perustuva melodia, runsas jousisovitus ja Bernie Taupinin arvoituksellinen teksti. Kun kappaletta vahvisti vielä sielukas gospelkuoro, on mielestäni ihme ettei kappale herättänyt enempää huomiota.

Albumin toinen single kuitenkin avasi ovet. Your song oli tosin sijoitettu Yhdysvalloissa Take me to the Pilote -singlen b-puolelle, mutta radiokanavat havaitsivat pian kummassa singlen kappaleista oli enemmän hittipotentiaalia.

• Elton John: Your song (YouTube)

On ihme, että vaikka tämä kappale on soinut radiossa satoja tuhansia kertoja viimeisten 40 vuoden aikana, ei levytys kuullosta lainkaan kuluneelta tai puhkisoitetulta. Nuoren Eltonin äänestä puuttuvat vielä ne maneerit, jotka aloivat rasittaa hänen musiikkiaan myöhempinä vuosina, ja levyn jousisovitus on klassisen kaunis.

Minulle Elton John on aina ollut paras balladeissaan, rokkaava Elton on jäänyt aina hyvin kaukaiseksi. Näitä kultaisia Elton John rakkauslauluja tällä albumilla on useita, niistä tosin monet ovat jääneet suurelle yleisölle varsin tuntemattomiksi. Yksi kauneimmista on I need you to turn to, jonka Lauluyhtye Rajaton versioi uusimmalla albumillaan. Vaikka yhtyeestä pidänkin, ei tuo esitys vedä vertoja tälle alkuperäisesitykselle.

• Elton John: I need you to turn to (Spotify)

Elton Johnin kakkosalbumi on hyvä muistutus ajasta, jolloin kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, mitä hassuja vaatteita laulajalla oli konserteissa päällään, minkälaisia silmälaseja hän käytti tai minkälaista tämän supertähden sukupuolielämä oli. Vuonna 1970 Elton John tuli yleisön tietoisuuteen nimenomaan musiikillaan.

Neljäs esimerkkikappale albumilta on niin ikään balladi. Kappaleen sovittajalle on kuitenkin annettu tavallista enemmän vapauksia, ja välillä hurjaksi yltyvä jousiosasto uhkaa viedä huomion itse kappaleelta. Siinä se ei kuitenkaan onnistu, Sixty years on on jälleen yksi hieno Elton John -sävellys (tekstin teki kuten aina Bernie Taupin), jota on turha hakea hittikokoelmilta.

• Elton John: Sixty years on (YouTube)

60. Peter Gabriel: So (1986)





Neljä kohtalaisesti menestynyttä sooloalbumia tehnyt Peter Gabriel onnistui täydellisesti viidennellä albumillaan. Levy on täynnä toinen toistaan hienommin rakennettuja (melodia+sanat+sovitus) popkappaleita, joita tekee mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen. Tämän huomasi myös ostava yleisö ja media. Gabriel satsasi paljon levyn musiikkivideoihin, mutta levyn menestys ei todellakaan ole vain niistä kiinni. 

So-levyn julkaisu osui elämässäni aikaan, jolloin uusi musiikki tuli tajuntaani radion välityksellä. Vaikka Music Television oli jo tehnyt läpimurtonsa, sitä ei tamperelaisessa omakotitalossa voinut katsoa, joten musiikkivideoita näin vain suomalaisten televisiokanavien harvoissa musiikki ohjelmissa. Ensimmäiseksi kuulin levyn suurimman hitin Sledgehammer, jossa huhun mukaan oli aivan erityisen hieno musiikkivideo. Kun itse lopulta näin tämän kohutun videon, ei se minua juurikaan vakuuttanut. Koko albumiin tutustuin lopulta lainattuani sen Tampereen kirjastosta, ja sen kuultuani en paljon musiikkivideoista piitannut.

Peter Gabriel lähti soolouralle menestyksen harjalla kulkeneesta Genesis-yhtyeestä 1970-luvun puolivälissä. Yleisistä ennakko-odotuksista huolimatta sekä yhtye että Gabriel sooloartistina onnistuimat jatkamaan uraansa menestyksekkäästi. Gabrielin neljä ensimmäistä soololevyä (joiden kaikkien nimi oli yksinkertaisesti Peter Gabriel) menestyivät hyvin erityisesti Isossa Britanniassa, mutta varsinaisen maailmanvalloituksen sooloartistina hän teki vuonna 1986, jolloin albumi So ilmestyi.

• Peter Gabriel: Red rain (musiikkivideo, YouTube)

Levyn aloituskapple Red rain imaisee kuulijan sisään soundimaailmaan, joka kattaa koko levyn sen loppuun saakka. Tuottaja Daniel Lanois'n avulla toteutetut sovitukset ovat todellinen runsaudensarvi, joka kuuntelukerralla kappaleista löytyy uusia , tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Minä ainakin huumaannun joka kerta kun aloitan kuuntelemaan tätä levyä, ja Red Rain on täydellinen sisäänheittokappale maailmaan, joka jatkuu levyn loppuun saakka.

Siinä missä Red rain sijoittuu uni- ja fantasiamaailmaan, tarttuu Kate Bushin kanssa duetoitu Don't give up tiukasti synkkään reaalimaailmaan. Kappale on aviomiehen ja -vaimon vuoropuhelu, jossa työttömyyden, masennuksen ja epätoivon hetkellä pintaan pyristelee kuitenkin sinnikäs usko siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi.

• Peter Gabriel & Kate Bush: Don't give up (musiikkivideo, YouTube)

Levyn äänimaailman dynamiikka voidaan laittaa pitkälti Daniel Lanois'n ansioksi. Muille artisteille tuottamien levyjen ja omien soololevyjensä tapaan myös tällä kadanalaistuottajan luotsaamalla albumilla pienten hiljaisten nyanssien ja vahvojen basso- ja rytmikuvioiden vuoropuhelu puhuttelee sekä kuulo- että tuntoaistia. Parhaita esimerkkejä siitä, miten hiljaisuus voi joskus olla tehokkaampaa kuin kova räime, on levyn kappale Mercy street. Tämä levyn tunnelmapala kannattaa kuunnella yksin hiljaisessa huoneessa kohtuullisen laadukkaalta levylautaselta nautittuna.

• Peter Gabriel: Mercy street (musiikkivideo, YouTube)

Jätän tällä kertaa kirjoituksestani pois levyn suurimman hitin Sledgehammer, joka on kokenut ansiottoman inflaation ylisoittamisen ja videotaan kohti osoitetun ylihypetyksen ansiosta. Sen sijaan esittelen vähemmälle huomiolle jääneen, mutta silti erinomaisen kappaleen In your eyes, joka toimi hienolla tavalla Gabrielin Secret World -kiertueen encorekappaleena.

• Peter Gabriel: In your eyes (musiikkivideo, YouTube) 

So on Peter Gabrielin tähänastisen uran huippukohta. Jos hän soolouransa alkupuoliskolla julkaisi neljä albumia viiden vuoden sisällä, hidastui tahti So:n myötä merkittävästi. Mikäli kokoelmia, soundtrack-albumeja ja muita erikoisprojekteja ei lasketa, on tämä artisti julkaissut  So:n jälkeen vain yhden perinteisen studioalbumin jokaisella vuosikymmenellä. Tällä tavalla on ehkä levyjen laatu onnistuttu pitämään korkealla (etenkin vuonna 1992 julkaistu Us on lähes So:n tasoinen kokonaisuus), mutta minä haluaisin kuulla vähän enemmän musiikkia tältä monipuoliselta artistilta.

59. Abba: Hovas vittne/Tivedshambo (single 1981)

Miltä tuntuisi saada 50-vuotislahjaksi maailman suosituimman yhtyeen juuri sinua varten levyttämä ja sinua käsittelevä laulu? Juuri tämän sai kokea Abba-manageri Stig Anderson, jonka synttärin kunniaksi yhtye levytti kappaleen Hovas vittne vuonna 1981. Levystä tehtiin vain muutaman sadan kappaleen painos ja se onkin tämän blogin harvinaisin levy (eikä minullakaan tätä levyä oikeasti hyllyssäni ole). Ahkerien bootleggareiden ja YouTuben ansiosta tämä vain yksityiskäyttöön tarkoitettu, mutta silti kaikki Abba-kriteerit täyttävä laulu on kaikkien kuultavissa.

Vaikka olenkin puolifanaattinen Abba, Beatles, Queen, Carole King ja ties mitä -fani, en ole koskaan ryhtynyt lähes arkeologiset mittasuhteet helposti saavaan "minun on saatava kaikki"-keräilyvimmaan. Bootleg-levyiltä löytyy keskeneräisiksi jääneitä kappaleita, julkaisemattomiksi jääneitä äänityksiä, live-esityksiä ynnä muuta. Näihin harvinaisiin ja usein varsin kalliisiin hämärälevyihin saisi kulumaan tuhottomasti rahaa, eikä niiden laatu useinkaan mahdollista nautinnollista musiikkielämystä. Niinpä tämä Abban synttärilevykin oli minulle tuntematon kunnes uuden vuosituhannen ja YouTuben myötä törmäsin tähän hauskaan levytykseen. Vaikka kysymyksessä olikin huumorilla tehty synttärilevy, minua kiehtoivat sen taitava sanoitus ja se tosiseikka, että kaikesta huolimatta levy oli tehty samoilla laatukriteereillä kuin yleisille markkinoille julkaistut Abba-levytykset.

Abba oli jo kaksi vuotta aiemmin tehnyt synttärilevyn Sång till Görel Stikkanin assistentin Görel Hanserille, joka täytti 30 vuotta. Myös tämä kappale löytyy nykyään bootleg-keräilijöiden hyllyjen lisäksi You Tubesta. Stig Andersonin täyttäessä 50 vuotta 1981 Abba päätti tälläkin kertaa onnitella manageriaan tavalla jonka he osasivat parhaiten.

Kappaleen nimi Hovas vittne on sanaleikki, jossa leikitellään Stikkanin kotikylän Hovan ja Jehovan todistajien ruotsalaisen nimen välillä. Kappaleeseen tehtiin myös musiikkivideo, jossa Abba pukeutui vaatteisiin, joissa he 7 vuotta aikaisemmin olivat esittäneet kappaleen Waterloo. Allaolevan videon äänenlaatu on erinomainen suhruisesta videokuvasta huolimatta.

• Abba: Hovas vittne (musiikkivideo, YouTube)

Ruotsiksi lauletun synttäriviisun tekstitykseen osallistuivat Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen lisäksi Abba-rouvat Anni-Frid Lyngstad, Agnetha Lyngstad, äänittäjä Michael Tretow ja Abba-levyjen kansien valokuvaaja Rune Söderqvist. Stig Andersonin hyvien ystävien kirjoittama laulu sisältääkin aimo joukon sisäpiirin vitsejä, jotka Andersonia tuntemattomilta menevät yli hilseen. Laulussa viitataan managerin rikkauteen, hänen persouteensa makkaran suhteen ja sinnikkyyteensä ("Hovas vittne ger alrig upp!"). Stikkanilla oli tapana ilmoittaa kotijuhlien päättyneen alkamalla imuroida vieraiden vielä läsnäollessa, myös tämä omalaatuisuus mainitaan laulun tekstissä.

Kieli poskessa kerrotaan myös Stikkanin lentomatkasta Honoluluun, jolloin Andersonin laukut päätyivät Roomaan ja vaimo Gudrun Amsterdamiin. Laulun väliosassa kerrotaan managerin vieroksuvan liian pitkiä lauluja, ellei niiden b-osassa ole sävellajin korotusta. Täsmälleen samassa kohdassa laulua sävellaji todella nousee puolella sävelaskeleella.

Vaikka kappaleen sovitus koostuu laulajien lisäksi lähinnä vain syntetisaattorista (joka ilmeisesti hoitaa myös rumpujen osuuden), on kappale selkeää Abbaa. Melodia on tarttuva (Andersson ja Ulvaeus kierrättivät laulun muutamia sävelkulkuja muun muassa Chess-musikaalissaan), ja parhaiden Abba-kappaleiden tapaan laulusta löytyy joka kuuntelukerralla uusia kivoja yksityiskohtia. Jos kappale julkaistaisiin laajemmalti, menisi se varmasti kaupaksi sadoin tuhansin kappalein.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tuskin käykään. Abba lahjoitti syntymäpäiväsankarille levytyksen lisäksi laulun oikeudet. Sopimuksen ainoa ehto oli se, että sävelmän saa julkaista ainoastaan alkuperäistekstillä varustettuna. Näinollen mitään muuta versiota kappaleesta ei tehty, ja toistaiseksi laulua voi kuulla vain You tubessa ja bootleg-levyillä.

Andersonin 50-vuotisjuhlien aikaan Abban ura oli enää yhtä albumia ja kahta singleä vaille valmis. Viimeisen kerran Abba esiintyi julkisesti yhdessä vuonna 1986, jolloin yhtye esitti televisiossa Stig Andersonin 55-vuotisjuhlien kunniaksi Andersonin vanhan sävellyksen Tivedshambo. Tämän kappaleen instrumentaaliversio löytyi myös Hovas vittne -singlen b-puolelta.

Valitan allaolevan videon huonoa laatua. Historiallista arvoa esityksellä on sitäkin enemmän. Tässä siis Abban ainoa julkinen esiintyminen vuonna 1982 tapahtuneen hajoamisensa jälkeen.

• Abba: Tivedshambo (Abban viimeinen julkinen esiintyminen, YouTube)



58. Sinéad O'Connor: Am I not your girl? (1992)

Irlantilainen Sinéad O'Connor oli kuuma nimi vuosikymmenien 1980 ja 1990 vaihteessa. Hänen kaksi ensimmäistä sooloalbumiaan myivät hyvin ja hitti Nothing compares 2 u nosti hänet supertähdeksi. Tämän jälkeen hänen uransa kuitenkin joutui vaikeuksiin kohua herättäneiden televisio- ja konserttiesiintymisten vuoksi. Vuonna 1992 julkaistulla Am I not your girl O'Connor esitti vanhoja jazzklassikoita, mikä lisäsi yleisön hämennystä entisestään. Vaikka levy erosi merkittävästi hänen aiemmasta tuotannostaan (tai ehkä sen takia), on se yksi suosikkilevyistäni. Laulajan uraa albumi ei kuitenkaan edistänyt, eikä vuosikymmenen vaihteen suosio koskaan palannut.

En pidä kauhean paljon Sinéad O'Connorista. Noin 20 vuotta sitten hänen Nothing compares 2 u (inhoan muuten tuota tekonäppärää sanojen two ja you sanojen korvaamista merkeillä, jotka kuitenkin äännetään hieman eri tavalla) -kappaleensa soi joka tuutista ja täytti opiskelijakämpässä katsotun MTV Europen ohjelmat siihen malliin, että olin sitä korvia myöten täynnä.

Pari vuotta myöhemmin MTV:ssä soi kappale Success has made a failure of our home, jonka riipivä orkesterisovitus ja karu sanoitus sopivat yhteen O'Connorin yhtä aikaa vahvan ja haavoittuvan kanssa täydellisesti. Kun myöhemmin kuulin koko albumillisen O'Connorin tekemiä jazz-covereita, oli ihastunut. O'Connorin ääni oli kuin tehty tämänlaista musiikkia varten.

Albumia Am I not your girl edelsi suurhitin ja kahden menestysalbumin lisäksi aimo annos kohua. O'Connor herätti pahennusta ensiksi kieltämällä USA:n kansallishymnin soittamisen ennen konserttiaan. Suuremman kritiikin kohteeksi hän joutui revittyään Paavi Johannes Paavali II:n kuvan Saturday Night Live -ohjelmassa. Uransa käännekohdassa O'Connor päätti tehdä täysin erilaisen albumin.

Levyn suurin hitti ja ehdottomasti hienoin kappale oli alun perin Loretta Lynnin vuonna 1962 levyttämä countrykappale Success, jonka nimi tällä albumilla on pidennetty koko lauseen mittaiseksi. Usein lauluissa kerrotaan unelmista jotka eivät toteutuneet. Tällä kertaa unelmat toteutuvat, mistä seuraa vain surua ja tuskaa. Irlantilaisen O'Connorin versio kappaleesta on Lynnin versiota huomattavasti rankempi, ja levyn synkkä sovitus vahvistaa kappaleen lohdutonta vaikutelmaa. Viittomakielellä laulettu musiikkivideo on tyylikäs.

Vanhojen jazz-standardien uusista versioista koostuvan levyn muut kappaleet eivät ole aivan yhtä synkkiä. Toisaalta nämä eivät myöskään yllä uljaudessaan tämän singlehitin tasolle.

Viihdyttäviä kappaleita on kuitenkin monta. Levy alka O'Connorin versiolla kappaleesta Why don't you do right, joka aikoinaan nähtiin mm. elokuvassa Kuka viritti ansan Roger Rabbit. Seuraava video yhdistää O'Connorin levytyksen elokuvassa nähtyyn Jessica Rabbitin esitykseen. Jessica Rabbitin lauluäänenä toimi Amy Irwing, ja kappale on tunnettu myös Peggy Leen 1942 levytyksenä. 

Sinéad O'Connorin äänen tukena albumilla on kautta linjan hienosti soittava jazz-orkesteri, joka sovituksissaan kunnoittaa tyylikkäästi entisten aikojen jazz-klassikoita. Levyltä löytyy aistikas versio Billie Holliday -klassikosta Gloomy Sunday. Ei Sinéad O'Connor nyt Billie Holiday ole, mutta aivan mallikas esitys tämäkin.

Ei varmaan ollut yllätys edes laulajalle itselleen, että Am I not your girl -albumi ei noussut samoihin myyntilukuihin kuin sitä edeltäneet albumit. Muutenkin nuo vuosikymmenen vaihteen suursuosion ajat olivat O'Connorin osalta menneet. Hän on tehnyt levyjä harvakseltaan tämän cover-albumin jälkeen, mutta minulle ne ovat jääneet tuntemattomiksi. Minulle Sinéad O'Connor on yhtä kuin kappaleen Success has made a failure of our home epätoivoinen vaimo, joka viimeisillä voimillaan vetoaa mieheensä:

I haven't changed.

I'm still the same.

Am I not your girl?

Am I not your girl?

57. Edith Piaf: L'accordéoniste/L'escale (savikiekko 1940)

Edith Piaf on ehkä maailman tunnetuin ranskalaislaulaja, jonka ura alkoi 1930-luvulla, kesti sodan paineet ja jatkui aina kuolemaan asti vuonna 1963. Piafissa yhdistyi ennennäkemättömällä tavalla pienen naisen heiveröinen ulkomuoto ja voimakas dramaattinen ääni, jonka vetovoima ei rajoittunut vain ranskankieliseen maailmaan. Yksi laulajan tunnetuimmista kappaleista on L'accordéoniste, joka summaa hyvin sen mistä Piafin musiikissa oli kysymys: surullinen ja mahtipontinen laulu rakkaudesta, kaipauksesta, menetyksestä ja kuolemasta. Hyvin harvassa Pariisin varpusen laulussa on onnellinen loppu.

Lapsuudessani kuulin monta kertaa Edith Piafin L'hymne à l'amour -kappaleen, jonka dramaattinen sovitus ja tulkinta jäivät mieleeni. Piafiin palasin ranskanopiskelujeni myötä. Olen lukenut useamman elämänkerran, käynyt Pariisissa sijaitsevassa Piafin kotimuseossa ja hyllystäni löytyy toistakymmentä cd:llistä tämän hienon laulajan musiikkia. Olen siis Edith Piaf-fani par exellence.

Toisen maailmansodan ja Saksan miehityksen aikana Piaf oli maan suosituimpia artisteja, joka jatkoi uraansa miehityksestä huolimatta ja auttoi salaa vastarintaliikettä salakuljettamaan sotavankeja maasta pois. Kappaleen L'accordéoniste kirjoitti Piafille nuori lauluntekijä Michel Emer, joka esitti kappaleen laulajalle ennen lähtöään rintamalle. Piaf ihastui lauluun, ja kappaleesta tuli yksi hänen suurimmista hiteistään. Michel Emeristä puolestaan tuli yksi Ranskan rakastetuimmista lauluntekijöistä, ja hän pysyi Piafin suosikkisäveltäjänä aina laulajan kuolemaan saakka.

L'accordéoniste julkaistiin äänilevyllä ensimmäistä kertaa vuonna 1940, juuri ennen saksan miehitystä. Kappale julkaistiin 15 vuotta myöhemmin live-tallenteena. Tämä uusi versio on mielestäni onnistuneempi, sillä laulun tarina on uskottavampi elämää kokeneen laulajan tulkitsemana.

• Edith Piaf: L'Accordéoniste (vuoden 1940-versio, YouTube)
• Edith Piaf: L'Accordéoniste (live versio vuodelta 1955, YouTube)            

Edithpiafmaiseen tyyliin samaan lauluun on tungettu paljon traagisen laulun elementtejä: ilotyttö, muusikko, sota, rakkaus, kuolema ja unelma. Laulun tarina menee pääpiirteissään näin (käännös allekirjoittaneen):

Kaunis ilotyttö seisoo kadunkulmassa

ja odottaa asiakkaitaan, jotka antavat hänelle elannon. 

Työvuoronsa päätyttyä hän lähtee etsimään unelmaansa

lähistön tanssipaikalla. 

Siellä soittaa hänen unelmiensa mies, 

joka soittaa haitarilla javaa.

Tyttö kuuntelee javaa 

ja katselee rakastunein silmin hanuristin pitkiä ja vikkeliä sormia. 

Hänen henkensä salpautuu, keho jännittyy,

rakkaus tuntuu luissa ja ytimissä. 

Musiikki vie hänet mukanaan.

Ilotyttö on surullinen, 

unelmien mies on lähtenyt sotaan. 

Tyttö unelmoi, että kun mies palaa, 

he perustavat yhteisen kodin. 

He elävät onnellista elämää, 

ja joka ilta mies soittaa haitarilla javaa.

Haaveissaan hän kuulee javan soiton 

ja unelmoi rakkaansa pitkistä ja vikkelistä sormista. 

Itkun seassa hän hyräilee musiikkia. 

Hänen henkensä salpautuu, keho jännittyy, 

 kaipaus tuntuu luissa ja ytimissä.

Musiikki vie hänet mukanaan.

Ilotyttö on yksin kadunkulmassa. 

Miehet eivät huoli itkevää tyttöä,

eikä itku tuo kuollutta rakasta takaisin. 

On hylättävä kaikki kauniit unelmat, 

elämässä ei ole enää mitään jäljellä. 

Väsynein jaloin hän kulkee tanssipaikalle, 

jossa Javaa soittaa nyt joku toinen.

Kuunnellessaan javaa hän näkee jälleen oman hanuristinsa. 

Silmät sulkien hän muistelee tämän pitkiä ja vikkeliä sormia. 

Hänen henkensä salpautuu, keho jännittyy, 

suru tuntuu luissa ja ytimissä... 

Mutta uni päättyy ja hän huutaa: "Lopettakaa soitto!"

Vuonna 1940 julkaistun savikiekon b-puolelta löytyvä Escale oli minulle tuntematon laulu ennen tämän blogin kirjoittamista. Tämä Marguerite Monnot'n sävelmä on osoittautunut jällen yhdeksi hienoksi Piaf-kappaleeksi. Monnot oli Piafin tuotteliain säveltäjä ja hyvä ystävä, jonka tunnetuin laulu on Hymne à l'amour (1950).

• Edith Piaf: L'Escale (YouTube)

Piafin ura lähti rakettimaiseen nousuun sodan jälkeen. Hän esiintyi Euroopan lisäksi paljon Yhdysvalloissa, jossa kielimuurista huolimatta hänen suosionsa oli korkealla. Edith poltti kuitenkin kynttilää molemmista päistä, lukuisat epäonnistuneet ihmissuhteet, alkoholi, lääkkeet ja lopulta myös huumeet ruhjoivat heiveröistä naista, jonka ruumiissa ei ollut samaa voimaa kuin hänen äänessään. Pariisin varpunen kuoli vuonna 1963 vasta 48 vuotiaana.

L'accordéoniste löytyy tällä hetkellä useimmilta Piaf-kokoelmilta vuoden 1955 versiona. Polydor-levy-yhtiölle tehdyt vuosien 1932-1945 levytykset ovat muutenkin jääneet vähemmälle huomiolle ja ovat vaikeammin saatavissa, kuin hänen vuosina 1946-1963 EMI:lle tehdyt levytykset. Alkuperäinen, vuoden 1940 L'accordéoniste ja b-puoli Escale löytyvät ainakin cd-kokoelmalta L'intégrale 1936-1945.