109. Dusty Springfield: Goin' back/I'm gonna leave you (single 1966)

Goin' back on yksi lauluntekijäpariskunnan Carole King & Gerry Goffin koskettavimmista lauluista. Se käsittelee ihmisen aikuistumista ja nuoruuden katoavaisuutta. Vaikka King levytti kappaleen itse kahdesti, hän piti itse laulun parhaana tulkintana Dusty Springfieldin versiota, joka onnistuu mahtipontisesta sovituksestaan huolimatta säilyttämään tekstin liikuttavuuden.

Goin' back on yksi minulle rakkaimmista lauluista. Se löytyy levyhyllystäni monena eri tulkintana, joita en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kappaleen ovat levyttäneet Dusty Springfieldin ja säveltäjä Carole Kingin lisäksi muun muassa The Byrds, Freddie Mercury (salanimellä Larry Lurex), Phil Collins ja Maarit (suomenkielisen tekstin kirjoitti Hector). Kingin versiota käsittelin Writer-levyn esittelyssä ja Larry Lurexiin palaan todennäköisesti myöhemmin.

Dusty Springfield oli Gerry Goffin/Carole King -sävellysten tärkein tulkitsija Britanniassa. Carole Kingin kerrotaan purskahtaneen itkuun kuultuaan tämän käheääänisen laulajan tulkinnan kappaleestaan.

• Dusty Springfield: Goin' back (Spotify)
  

Ja hieno Dustyn versio kappaleesta onkin. Levytyksen muhkealla sovituksella on oma osansa kokonaisuuden onnistumisessa.Johnny Franzin tuottama levytys onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä herkän liikuttava että hienovaraisen mahtipontinen.

Singlen b-puoli I'm gonna leave you on hyvä esimerkki keskinkertaisesta sävellyksestä, jonka Springfield pystyy nostamaan latteuksien suosta omalla ainutlaatuisella tulkinnallaan.

• Dusty Springfield: I'm gonna leave you (Spotify)
  

Goin' back oli yksi Dusty Springfieldin suurimpia hittejä, joten se löytyy kaikilta merkittäviltä kokoelmalevyiltä, vaikka sitä ei alun perin millään albumilla julkaistukaan. Kappale soitettiin myös Springfieldin hautajaisissa vuonna 1999 laulajan kuoltua syöpään 59 vuotiaana.

108. John Lennon & Yoko Ono: Double Fantasy (1980)

Vietettyään viisi vuotta "isyyslomaa" John Lennon palasi julkisuuteen syksyllä 1980, jolloin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa sitten vuoden 1975. Uuden levynsä hän teki yhdessä vaimonsa Yoko Onon kanssa, levyn 14 kappaleesta puolet ovat Onon tekemiä ja esittämiä. Ensimmäisen singlen Just like starting over myyntimenestys oli rohkaisevaa ja lupasi hyvää menestystä myös albumille. Lennonin traaginen kuolema vain kolme viikkoa albumin julkaisun jälkeen nostin levyn listojen kärkeen aivan vääristä syistä.

Uutinen John Lennonin murhasta joulukuussa 1980 järkytti yhdeksänvuotiasta poikaa. Vaikka en tuolloin vielä ollut Lennon- tai Beatles-fani, kuuntelin Rock-radion uutisointia kyynel silmässä ja ostin Suosikin Lennonia käsittelevän numeron. Koulun musiikintunnilla järkyttynyt opettajani kertoi meille Beatlesin historiasta ja kuuntelimme myös yhtyeen musiikkia. Ensimmäinen Beatles-levy ilmestyi hyllyyni Lennonin kuoleman jälkimainingeissa. Täyspäiväiseksi Beatles-faniksi ryhdyin kuitenkin vasta vuonna 1987. Double fantasy -albumin ostin vasta siirryttyäni cd-aikaan 1980-90-lukujen vaihteessa.

Marraskuussa 1980 julkaistu Double Fantasy oli Lennonin lupauksia antava paluu julkisuuteen. John Lennonin edellinen albumi Rock'n'Roll julkaistiin vuonna 1975, jonka jälkeen Lennon jäi hoitamaan vastasyntynyttä Sean-poikaansa. Albumin edellä julkaistu single Just like starting over oli Lennonin omien sanojen mukaan kunnianosoitus Elvis Presleylle, jonka laulutyyliä Lennon kappaleessa imitoi.

John Lennon: (Just like) Starting over 

Kappale oli Lennonin murhan aikaan Yhdysvaltain singlelistan kolmantena, mutta se nousi nopeasti listaykköseksi ja pysyi siellä viisi viikkoa ollen näin Lennonin suurin hitti Amerikassa.

Just like starting over oli Double Fantasyn suurin hitti, mutta minulle levyn kappaleista rakkain on Watching the wheels, joka julkaistiin albumin kolmantena singlenä maaliskuussa 1981. Laulu on minun listallani yksi kaikkien aikojen parhaista John Lennon -sävellyksistä ja se kuvastaa hyvin juuri 40-vuotta täyttäneen Lennonin "kypsempää" suhtautumista elämään.

John Lennon: Watching the wheels 

Double Fantasyn seitsemästä John Lennon -sävellyksestä kaksi on omistettu hänen rakkaimmilleen. Beautiful boy kappale on omistettu hänen Sean pojalleen. Yhden uransa kauneimmista ja henkilökohtaisimmasta rakkauslauluistaan Lennon kohdistaa tietenkin vaimolleen Yoko Onolle.

John Lennon: Woman 

Yoko Ono on tärkeässä roolissa Double fantasy -albumin teossa. Kysymyksessä on kahden toisiaan rakastavan mutta hyvin erilaisen artistin yhteinen levy, jonka kappaleista joka toinen on Lennonin ja joka toinen Onon käsialaa ja tulkintaa. Monille Lennon-faneille Onon omintakeinen tyyli oli liikaa, enkä minäkään ole kovinkaan paljoa hänen kappaleitaan kuunnellut. Levyn helpoimmin sulava Ono-kappale on jazztyylinen Yes I'm your angel. 

Yoko Ono: Yes I'm your angel

Double fantasy -albumin levytyksen aikana John Lennon ja Yoko Ono äänittivät jo kappaleita seuraavaa albumia varten. Vuonna 1984 julkaistu Milk and honey noudatti samaa kaavaa Double fantasyn kanssa, kysymyksessä oli jälleen artistipariskunnan välinen vuoropuhelu, jossa Lennonin ja Onon kappaleet vuorottelevat. Valitettavasti Lennon ei kuitenkaan ehtinyt viimeistelemään äänityksiään, joten tämä Double fantasyn seuraaja antaa varsin keskeneräisen vaikutelman.

Double fantasy on kuitenkin valmis ja viimeistelty albumi ja Onon vahvasta panoksesta huolimatta se on John Lennonin paras sooloalbumi.

107. Annie Lennox: Shining light (single 2009)

Menestyksekkään Eurythmics-uran jälkeen Annie Lennox jatkoi menestystään sooloartistina. Omien sävellystensä lisäksi Lennox versioi soolourallaan tyylitajuisesti myös muiden artistien kappaleita. Vuonna 2009 vuorossa oli Ash-yhtyee hitti Shining light. Tämä positiivista energiaa pursuileva kappale julkaistiin Lennoxin kokoelmalevyllä The Annie Lennox Collection.

Annie Lennoxia ei yleensä yhdistetä pirteään popmusiikkiin, vaan hänen soolomateriaaliaan pidetään enemmän pohdiskelevana, salaperäisenä ja aiheiltaan rankkana. Vuonna 2009 kokoelmalevyllää The Annie Lennox Collection julkaistu Shining light on pirteä poikkeus hänen tuotannossaan.

Jo vuonna 1995 julkaistulla albumillaan Medusa Lennox osoitti, että hän on osaa tehdä muiden kappaleista selkeästi itselleen sopivia versioita. Eikä hän myöskään mennyt sieltä mistä aita on matalin, monet näistä kappaleista eivät ole maailmalla tunnettuja suurhittejä vaan vähemmän tunnettuja pikkuhittejä vuosien varrella. Sama koskee myös tätä singleä.

Alun perin kappaleen julkaisi minulle tuntematon The Ash. Kappaleen alkuperäisversion perusteella yhtye sijoittuu brittiläiseen 1990-2000-lukujen kitarapopgenreen yhdessä Oasiksen kanssa.

Annie Lennox: Shining light

Annie Lennoxin versio kappaleesta Shining light on nimensä mukaisesti valoisa, rohkaiseva ja kaikkea muuta, jonka voi kiteyttää englanninkieliseen sanaan "uplifting", jolle en oikein löydä hyvää suomenkielistä käännöstä. Tätä kappaletta kuunnellessa en voi olla hymyilemättä.

Tämän kappaleen myötä haluan toivottaa kaikille valoisaa juhannusta.

106. Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (1970)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.

Paul Simonin ja Art Garfunkelin muodostaman duon viimeinen levy oli myös heidän onnistunein ja menestynein tuotantonsa. Hitit Bridge over troubled water, El cóndor pasa, The Boxer ja Cecilia olivat levyn tunnetuimmat kappaleet, mutta levy on muutenkin täynnä onnistuneita sävellyksiä, joiden esitys ja sovitus ovat huippuluokkaa. Omassa tyylissään tätä levyä voisi kutsua täydelliseksi albumiksi. Parivaljakko lopetti yhteistyönsä huipulla, tämän jälkeen he eivät tehneet enää yhtään levyä.

Olen jo pienestä pitäen tuntenut vetoa kauniisiin ja mahtipontisiin balladeihin. Isovanhempien levyhyllystä löytynyt Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water oli tässä suhteessa täydellinen kappale. Alkaa hiljaisesti, mutta kasvaa ja kasvaa kappaleen loppuhuipennukseen asti. Vasta aikuisiällä tutustuin samannimisen albumin muihinkin kappaleisiin, ja levystä tuli yksi suosikkejani, kokonaisuus jossa heikot tai edes keskinkertaiset kappaleet ovat vähissä.

Tämän säveliltään harmonisen kokonaisuuden taustalla oli entistä epäharmonisempi laulajakaksikko. Simon & Garfunkel -lauluduo oli hajonnut jo useamman kerran aikaisemmin, mutta levy-yhtiö painosti heidät takaisin yhteen tekemään menestyslevyjä. Paul Simon ja Art Garfunkel ymmärsivät toki itsekin, että munivaa kanaa ei kannattanut tappaa ennen aikojaan. Viimeiseksi tämä kana munikin sitten oikean kultamunan, jonka jälkeen yhtye hajosi lopullisesti.

• Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (YouTube)

Albumin aloittaa yksi pop-musiikin tunnetuimmista klassikoista. Kappale on täydellisesti rakennettu yksinkertaisista ainesosasista, ja pianointrolla alkavan teoksen sovitukseen lisätään minuutti minuutilta uusia elementtejä, basso, jouset, lauluharmoniat ja lopulta myös lyömäsoittimet. Laulun solistina toimii poikkeuksellisesti Art Garfunkel, mutta sävellys on totutusti Paul Simonin kynästä. Bridge over troubled water oli yhtyeen suurin hitti ja siitä on tehty lukuisia cover-versioita, Suomessa tunnetuin on Kirkan tekemä versio, joka levytyksenä on kuitenkin aika kalpea sovellus alkuperäisestä.

Albumin nimikappale on kuitenkin vain alkusoittoa. Esimerkkikappaleiden valinta tähän blogikirjoitukseen oli vaikeaa, sillä levyn lähes kaikki kappaleet olisivat ansainneet paikan. The Boxer -kappaletta ei voi kuitenkaan sivuuttaa, se on vuosien varrella noussut minun listallani jopa nimikappaletta merkittävämmäksi teokseksi. 

• Simon & Grafunkel: The Boxer (YouTube)

Bridge over troubled water -albumi on tunnetuin edellä mainituista balladeista sekä vanhaan perulaiseen sävelmään perustuvasta El cóndor pasa -kappaleesta. Levyn vauhdikkaammasta menosta vastasivat muun muassa kappaleet Cecilia, Why don't you write me, Keep customers satisfied ja Baby driver, tässä esimerkkinä viimeksimainittu.

• Simon & Garfunkel: Baby driver (YouTube)

Albumi sai kuusi grammy-palkintoa, levy valittiin muun muassa vuoden parhaaksi albumiksi. Roy Haleen tuottama albumi sai ansaitusti palkinnon myös parhaasta äänityksestä, ja levyn kappaleet ovat vielä nytkin 42 vuotta julkaisemisensa jälkeen korvia hivelevää kuultavaa uudelleen masteroituina cd-versioina. Kappaleessa The only living boy in New York huomio kiinnittyy täyteläiseen mutta silti hillittyyn bassosoundiin ja utuisena taustalla soiviin taustavokaaleihin. Ja jälleen kerran Paul Simonin sävellys on erinomainen.

• Simon & Garfunkel: Only living boy in New York (YouTube)

Yhtye siis hajosi pian Bridge over troubled water -albumin julkaisun jälkeen. Paul Simon jatkoi musisointia soolouran muodossa ja hänen tunnetuin levynsä Graceland ilmestyi vuonna 1986. Art Garfunkel jakoi uransa ajan näyttelemisen ja laulamisen välillä. Duo on palannut yhteen ajoittain live-konserttien ja -kiertueiden merkeissä, mutta uutta levyä he eivät vuoden 1970 jälkeen ole tehneet.

105.Cher: I found someone/Dangerous times (single 1987)

Alunperin Sonny & Cher -duon naisjäsenenä tunnetuksi tullut Cher on onnistunut pitämään itsensä pinnalla kuudella eri vuosikymmenellä. Minulle hänen tuotantonsa on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi muutamaa hittiä lukuunottamatta. Myös näyttelijänä kunnostautuneen Cherin yksi suurimmista hiteistä on vuonna 1987 julkaistu I found someone, rockballadi joka sopii erinomaisesti laulajan matalalle äänelle.

Ensimmäinen muistikuvani Cheristä oli elokuvassa Noidat, jonka menin katsomaan sisareni kanssa. Pian tämän jälkeen näin myös elokuvan Kuuhullut, jossa tyylikkäästi harmaantunut keski-ikäinen laulaja esittää leskeksi jäänyttä italianamerikkalaista naista, joka tasapainoilee tunteittensa kanssa, valitako turvallisen liikemies vai hänen kuumaverinen leipuriveljensä. Kuuhullujen Loretta on mahdollisimman kaukana siitä Cheristä, jonka näemme musiikkivideoilla ja levyjen kansissa. Elokuvassa näyttävä nainen uskaltautui esiintymään luonnollisen harmaantuneena ilman kiiltäviä vaatteita ja hehkuvaa meikkausta, joista hänet yleensä tunnetaan.

Laulajana Cher on taitava, mutta hänen teatraalinen alttoäänensä ärsyttää silti monia. Itsellenikin on toistaiseksi riittänyt yksi kokoelma-albumillinen Cheriä hyllyssäni, ja sitäkin kuuntelen yleensä vain kappale kerrallaan. Pieninä annoksina laulajan ylidramaattinen tulkinta on jopa nautittavaa.

Parhaimmillaan Cher onkin dramaattisissa rock-balladeissa, kuten Michael Boltonin sävellyksessä I found someone (jonka ensimmäisenä teki hitiksi niin ikään matalalta ja kovaa laulava Laura Branigan), joka sopii hänelle kuin nakutettu.

Cher: I found someone

Minulle I found someone on parasta Cheriä, jota levylle on tallennettu, paljon parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin levytetty Believe, joka on Cherin suurin hitti. Dramaattinen melodia ja synkeä sovitus antavat laulajalle hienon mahdollisuuden esitellä laulutaitoaan.

Singlen b-puoli Dangerous times julkaistin a-puolen kappaleen tapaan Cherin nimettömällä albumilla. Myös tässä laulussa hyödynnetään Cherin dramaattista vibratoa. Kappale on helposti unohtuva, vaikka siinä on hyvätkin puolensa.

Cher: Dangerous times

Tina Turnerin tapaan Cher on laulaja, jonka tuotantoa haluaisin tuntea paremmin. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi minulle tulee Cheristä mieleen lähinnä hänen 1970-luvun ykköshittinsä Dark Lady (Suomessa tunnettu parhaiten Lea Lavenin tulkintana) ja Gypsys tramps and thieves sekä myöhemmät hitit Heart of stone ja If I could turn back time. Ehkä tämän laulajan 25 albumilta löytyy muitakin helmiä.